Ajatuspaja muutoksen airueena

Yhteiskunnallinen muutos on jatkuvaa. Siihen vaikuttavat voimat ja tekijät muuntuvat ajan tarpeisiin ja keinoihin. Suomeen on vasta rantautumassa think tank –kulttuuri, jota on muualla maailmalla harjoitettu jo yli puoli vuosisataa.

Pidemmälle tulevaisuuteen tähtäävä vaikuttaminen edellyttää eri keinoja kuin muutaman vuoden horisonttiin pyrkivät tavoitteet.  Kuinka saada haluttu muutos aikaiseksi kymmenen vuoden tai jopa puolen vuosisadan päästä?

Katsaus think tankkien historiaan tarjoaa ikkunan yhteiskunnallisen muutoksen voimaan ja vaikuttavuuteen, jopa suhteellisen pienillä ja vaatimattomilla resursseilla. Tällöin keinojen tulee olla tehokkaita ja myös vaikutusvalta pitää olla kohdallaan.

Kuuluista brittiläinen taloustieteilijä John Maynard Keynes (1883-1946) mainitsi teoksessaan Työllisyys, korko ja raha: yleinen teoria osuvasti:

“Taloustieteilijöiden ja poliittisten filosofien ajatukset, sekä silloin kun he ovat oikeassa että silloin kun he ovat väärässä, ovat vaikutusvaltaisempia kuin on yleisesti ymmärretty. Maailman johtamiseen ei tosiasiallisesti paljon muuta tarvitakaan. Käytännön ihmiset, jotka pitävät itseään vapaina älyllisiltä vaikutteilta, ovat yleensä jonkun kelvottoman taloustieteilijän talutusnuorassa.”

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain, mutta erityisesti Iso-Britannian, yhteiskunta oli ajautumassa voimakkaasti sosialismiin ja kollektivismiin. Sodan aikainen valtion tiukka ohjaus ja suunnitelmatalous ei höllentynyt, vaan toimintamalleja jatkettiin myös rauhan aikana. Tähän kommunismin uhkaan klassista liberalismia kannattaneet yksilöt lähtivät hakemaan muutosta yhteiskunnan yleisesti hyväksytylle ilmapiirille.

Klassinen liberalismi tai vapauden filosofia, kuten sitä toisinaan on kutsuttu, keskittyy yksilön toimintaan ja asemaan suhteessa toisiin yksilöihin, yhteisöön ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Ihmiskunnan historia on pääosin synkkä katsaus tyranniaan, väkivaltaan ja toisten ihmisten pakottamiseen. Yksilönvapauksien, omistusoikeuksien, ja oikeusjärjestelmän kunnioittaminen on pitkän ja polveilevan kehityksen tulosta. Silti yhä edelleen vapauden instituutio on hauras ja kaipaa jatkuvaa vahvistamista ja tukemista. Sortamisen ja pakottamisen muodot saattavat muuttua ajan myötä, mutta perustaltaan vapauden ihanteet ovat vielä saavuttamatta myös länsimaissa.

Kaavio 1 kiteyttää vapauden filosofian verrattuna valtiojohtoisuuteen.

Vapauden filosofia vastaan valtiojohtoisuus

Vapauden filosofian näkemys Valtiojohtoinen näkemys
Intressiryhmät käyttävät valtiota oikeuttaakseen voimankäytön ryhmiä vastaan, jotka ovat vähemmän kykeneviä tai halukkaita kilpailemaan valtionhallinnon kontrollista. Valtio on sympaattinen liittolainen ja suojelija köyhille ja sorretuille.
Markkinat yhdessä yksityisten omistusoikeuksien ja sopimusvapauden kanssa aikaansaavat itseorganisoituvan yhteiskuntajärjestyksen, joka johtaa vaurauteen, oikeudenmukaisuuteen ja harmoniaan. Markkinat ovat tuhlaavia, epäoikeudenmukaisia, epäjärjestyneitä ja usein monopolisoituneita. Omistusoikeudet perustuvat ahneuteen ja edistävät epätasa-arvoa. Vapaa sopimusoikeus on alisteinen yhteiskunnan intresseille.
Yhteiskunta on uskomattoman monimutkainen vapaaehtoisten järjestelyjen kudos (perheet, seurakunnat, yritykset, järjestöt, vapaaehtoisryhmät jne.), joka organisoituu oikeuksilla ja velvollisuuksilla jotka antavat sen jäsenille mahdollisuudet saavuttaa päämääränsä olivat ne sitten itsekkäitä tai pyyteettömiä. Yhteiskunta muodostuu yhteiskuntaluokkien välisestä kilpailusta, joka puolestaan kumpuaa epäreilusta taloudellisesta järjestelmästä, jonka omistava luokka on sanellut osattomille. Yhteiskunta on historiallisesti ja oikeutuksensa puolesta toissijainen valtiolle.
Yksilöt ovat oikeutetusti autonomisia toimijoita, joista ylivoimainen enemmistö toimii rationaalisesti poistaakseen epämukavuutta, auttaa läheisiään ja toteuttavat omia mahdollisuuksiaan. Yksilöt ovat avuttomia historian, luokkien, eliitin tai omien intohimojensa välikappaleita. Ollen usein tietämättömiä he eivät tunne todellisia intressejään ja ovat helposti voimakkaiden yritysten ja luokkaintressien harhaanjohdettavissa.

(Lähde: Bast, Joseph L. A Guide to Classical-Liberal Think Tanks, No. 106 – February 2005, The Heritage Institute, s.2[1])

Tätä ideologista taustaa vastaan perustettiin ensimmäisiä ajatushautomoita tai ajatuspajoja 1900-luvun alkupuoliskolla. Kalifornian kauppakamarin johtaja Leonard Read perusti 1946 ensimmäisen vapaiden markkinoiden think tankin The Foundation for Economic Education (FEE) vaikuttamaan älykköihin ja suureen yleisöön Yhdysvalloissa. The Mont Pelerin Society seurasi seuraavana vuonna perästä 70-luvulla Nobel-palkitun Friedrich von Hayekin Sveitsiin koolle kutsuman kokouksen pohjalta. Se keskittyy vaikuttamaan akateemisiin piireihin ja itsenäisiin vaikuttajiin ympäri maailmaa.

Sir Anthony Fisher, Englannin ilmavoimien toisen maailmansodan lentäjä-ässä, sai käsiinsä Hayekin teoksen Tie orjuuteen, jossa Hayek tuo selväsanaisesti esiin kuinka keskusjohtoinen suunnittelu rapauttaa yksilönvapaudet ja edistää valtiollista tyranniaa. Tuolloin London School of Economicsissa opettanut von Hayek löysi Fisherin työhuoneestaan ja tämä kysyi häneltä neuvoa aikomuksessaan siirtyä politiikkaan pelastaakseen Britannian sosialismilta. Hayekin neuvo oli merkittävä suunnanantaja Fisherille, sillä Hayekin mielestä poliitikon ura olisi ajanhaaskausta. Demokratiassa poliitikot joutuvat kuuntelemaan yleistä mielipidettä ja erilaisella näkemyksellä varustettu poliitikko ei ole pitkäikäinen. Täytyy pystyä vaikuttamaan suoraan yleiseen mielipiteeseen ja vasta sen jälkeen poliittiset reformit tulevat mahdollisiksi.

Fisher kävi opintomatkalla Yhdysvalloissa FEEssä ja perusti 50-luvun puolivälissä The Institute of Economic Affairsin (IEA) Lontooseen. Vaatimattomasta alusta huolimatta IEAsta tuli vuosien saatossa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja esikuvansa FEEn kanssa. Sanotaankin, että Margaret Thatcher on IEAn ja sitä kautta Fisherin työn tulosta, yhtä lailla kuin FEE sai nuoren näyttelijän nimeltä Ronald Reagan näkemään valtiojohtoisen toimintatavan haitalliset seuraukset.

Reaganin valtaan nousun aikana 1980-luvun alussa vapaiden markkinoiden think tank yhteisö oli jo siirtynyt uuteen vaiheeseen ja organisaatioiden määrä ja toimintakenttä oli myös muuttunut vuosien varrella. Vuosikymmen myöhemmin klassisen liberalismin katsottiin saavuttaneen voiton ideologisessa taistelussa sosialismia vastaan Neuvostoliiton romahduksen viimeistellessä voittokulun. Yleinen mielipide oli kaikkein suosiollisin klassisen liberalismin viestille ensimmäistä kertaa sitten 1900-luvun alun Yhdysvalloissa.[2]

Think tankkien rooli ja toimintamalli

Miten think tankit eroavat muista toimijoista ja mihin niiden vahva yhteiskunnallisen vaikuttamisen vaikutusvalta perustuu?

Ajatuspajat toimivat perinteisesti akateemisen maailman ja suuren yleisön välimaastossa. Niiden tehtävänä on muokata maaperää ja popularisoida akateemisen maailman löydöksiä ja teorioita julkiseen kulutukseen sopivaksi. Uudet ideat ja ajatukset eivät itsessään muuta maailmaa. Ne täytyy saada ihmisten tietoisuuteen, jotta niillä on mahdollisuus muuttaa yhteiskuntarakenteita ja ihmisten toimintamalleja.

Think tankkien toiminta perustuu asiantuntemukseen ja uskottavuuteen. Jälkimmäiseen kuuluu yleisesti vaatimus riippumattomuudesta. Esimerkiksi vapaiden markkinoiden ajatuspajojen kohdalla tämä tarkoittaa perinteisesti rahoituksen hankkimista vapaaehtoisella vaihdannalla  ja yksityisillä lahjoituksilla. Verovaroin kerättyä rahoitusta ei oteta vastaan, koska tämän katsotaan olevan ristiriidassa vapaan yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Verojen keruu ei perustu vapaaehtoisuuteen ja vastavuoroiseen tahdonilmaisuun. Ei ole uskottavaa kritisoida ja tuoda esiin epäkohtia julkisessa vallassa ja samaan aikaan vastaanottaa siltä rahoitusta. Riippumattomuus edeltää uskottavuutta ja uskottavuus rakentuu avoimuudesta ja asiantuntemuksesta.

Ajatuspajat sijaitsevat yhteiskunnallisesti mielenkiintoisessa joskin haastavassa leikkauspisteessä. Niiden vaikutusvalta perustuu ainakin osittain laajoihin verkostoihin ja henkilösuhteisiin yhteiskunnan eri osa-alueilta. Loppujen lopuksi uusia ajatuksia ja näkökulmia ei ole koskaan riittävästi. Poliitikot kuulevat mielellään hyvin punnittuja argumentteja ja faktoja. Mediaa kiinnostaa ajatuspajojen esiintuomat asiat ja näkökulmat. Liike-elämän vaikuttajat luovat uusia verkostoja ja hakevat uusia oppeja toimintaansa. Intellektuellit ja akateemiset piirit löytävät helposti hengenheimolaisia ja kanavan saada omia ajatuksiaan laajemman yleisön tietoisuuteen.

Think tankkien perinteisiä toimintakanavia ovat olleet omat kirjat, julkaisut ja tutkimus. Näiden avulla pyritään kiinnittämään huomio uusiin ajatuksiin, teorioihin, tutkimuksiin, tosiasioihin tai näkemyksiin. Hyvänä esimerkkinä ajatuspajojen vaikutusvallasta on perulaisen Instituto Libertad y Democracia think tankin pyrkimykset tuoda esiin paikallisen taloustieteilijä Hernando de Soton työtä. Hänen ajatuksiaan pidettiin aluksi radikaaleina. de Soto korosti omistusoikeuksien kunnioittamisen ja suojelemisen merkitystä keinona auttaa köyhiä ja pienyrittäjiä pois kurjuudesta ja harmaan talouden ikeestä. Nykyään de Soton ajatukset ovat siirtyneet hyväksytyiksi toimintatavoiksi kansainvälisiin organisaatioihin kuten Maailmanpankkiin.

Muita perinteisiä keinoja tuoda esiin näkemyksiä ovat konferenssit, tilaisuudet, tapahtumat ja seminaarit. Joskus leikkisästi on jopa kommentoitu joidenkin ajatuspajojen olevan melkein tapahtuma- tai catering-bisneksessä näiden tilaisuuksien suuren määrän vuoksi.

Mediavaikuttaminen ja uudet sosiaalisen median keinot ovat luoneet uusia vaikuttamisen muotoja tavoittaa kustannustehokkaasti tuhansia ja jopa miljoonia ihmisiä. Nettivideot, Facebook ryhmät ja Twitter luovat helpon tavan viestiä suoraan uusille kohderyhmille. Yhteiskunnan pirstaloituminen entisestä yhden totuuden ja mediatuutin kansasta luo omia haasteita tavoitettavuudessa. Toisaalta netti mahdollistaa hyvinkin spesifisten kohderyhmien saavutettavuuteen.

Ulkomailta löytyy myös malleja aktiivisimmille toiminnan muodoille. Esimerkiksi viime vuosina Kanadassa ja Iso-Britanniassa vaikuttaa julkisten varojen käyttöön ja verotukseen keskittyviä organisaatioita, jotka käyttävät menestyksekkäästi ruohonjuuritason kampanjoita omien näkemysten ja tosiasioiden esiintuonnissa. Nämä organisaatiot kiinnittävät yleisen huomion julkisten varojen väärinkäytöksiin, verovarojen tuhlaukseen ja julkishallinnon läpinäkyvyyden puutteisiin. Joskus huumori, hauskat asut tai performanssitempaukset toimivat viestinviejinä paremmin kuin pelkät lehdistötiedotteet tai raportit. Osittain think tankit ovat ottaneetkin aikaisemmin joukkotiedotusvälineille kuulunutta roolia tutkivasta journalismista ja paljastuksista.

Erikoisempana vaikuttamisen muotona voidaan pitää yleishyödyllistä toimintaa, joka yksityiseen filantropiaan perustuen ja tukeutuen kiinnittää konkreettisesti huomion yhteiskunnan epäkohtiin. Tämä tapahtuu joko nostamalla kanteita, oikeudellisesti avustamalla järjestelmän kaltoin kohtelemia yksilöitä tai periaatteellisesti merkittävien oikeustapausten kautta. Oikeuslaitoksen epäkohdat saavat aivan uuden ulottuvuuden ihmiskasvojen ja konkreettisten esimerkkien myötä.

Mihin ajatuspajoja tarvitaan juuri nyt?

Milton Friedman kirjoitti klassikon aseman saavuttaneen kirjansa Capitalism and Freedom esipuheessa vuodelta 1981 seuraavasti:

”Ainoastaan kriisi – aito tai koettu – aikaansaa todellista muutosta. Kriisin tapahtuessa valitut toimintatavat riippuvat saatavilla olevista ajatuksista. Tämän uskon olevan meidän perustehtävä: tuottaa vaihtoehtoja olemassa oleville toimintamalleille, pitää ne elossa ja saatavilla, kunnes poliittisesti mahdottomasta tulee poliittisesti väistämätön.”

Friedman mainitsi 14-vuotta myöhemmin Reason-aikakausilehden haastattelussa toisen merkittävän syyn ajatushautomoiden olemassaolon oikeutukselle:

”Kaikki taistelut ovat ikuisia. Taloustieteen kirjallisuutta taaksepäin selatessa tulee esiin samoja hölmöjä toteamuksia 100 vuotta sitten, ja 200 vuotta sitten.  Ja sieltä löytyvät myös samat järkevät vasta-argumentit.”

Perustotuudet ja lainalaisuudet vaativat jatkuvaa ylläpitoa, muistuttamista ja uudistamista. Historia tavallaan voi toistaa itseään ja perusasiat saattaa olla vuosikymmenestä tai vuosisadasta toiseen hyvin samankaltaisia. Mutta niiden esiintuominen ja soveltaminen ajan henkeen vaatii kuitenkin jatkuvaa aktiivista työstämistä. Samoin jokainen uusi sukupolvi joutuu löytämään oman totuutensa ja näkemyksensä. Ajatushautomoiden tehtävänä on pitää näiden perustotuuksien liekki elossa ja sytyttää yhä uudet sukupolvet niiden ajatuksille sekä inspiroida yksilöitä luomaan yhä parempaa tulevaisuutta meille kaikille.

Think tankkien toimintakenttä vaihtelee toimijoiden mukaan. Joidenkin tehtävänä on edistää yhteiskunnan pitkän tähtäimen muutosta, mikä kestää sukupolvia. Toisille tähtäimessä on hyvinkin konkreettiset ja lähitulevaisuuden näkymät. Silti pääosalle think tankeistä lienee yhteistä niiden tapa vaikuttaa: ne pyrkivät muutokseen ajatuksien ja ideoiden tasolla.

Totuus, tosiasiat ja vakuuttaminen ovat usein hidas, mutta historian valossa erittäin vahva keino muuttaa yhteiskuntaa. Yleinen äänioikeus ja orjuuden lopettaminen ovat pari esimerkkiä ajatuksista, joita aikanaan pidettiin naurettavina ja mahdottomina. Ajatuspajojen tehtävänä on mahdollistaa juuri nämä nykyiset mahdottomat. Niiden tulee toimia rohkeina katalyytteina muutokselle, joka mahdollistaa radikaalilta kuulostavan näkemyksen siirtymisen yleisesti hyväksytyksi toimintatavaksi.

Riippumattomuus, asiantuntemus ja relevanttius ovat think tankin peruskiviä, joiden varaan koko muu toiminta perustuu. Ne rakentavat tulevaisuutta ajatus kerrallaan. Joskus niiden toteutuminen voi kestää pidempään, mutta tällöin yhteiskunnan muutokset myöhemmin tarkasteltaessa ovat sitä järisyttävämpiä ja merkittävämpiä. Joko aika on kypsä think tank –kulttuurin rantautumiselle myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseeen?

 

Artikkeli ilmestyy Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-lehden numerossa 4/2011, jonka teemana ovat ajatushautomot.


[1] Historiallinen katsaus perustuu merkittävissä määrin tähän Bastin artikkeliin.

[2] Bast, s.7

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa