Anderssonin vinkkilista

Anderssonin vinkkilista

Kansanedustaja Li Andersson on äskettäin tehnyt työ- ja oikeusministeri Lindstömille ”vinkkilistan”. Lista on sinänsä yllätyksetön, mutta vinkit sen verran huonoja, että ne kannattaa käydä kunnolla läpi.

Lista alkaa myönteisillä kommenteilla työnantajien KELA-maksun palauttamista koskevaa ajatusta kohtaan. Andersson tekstistään päätellen on käsityksessä, että työnantajan KELA-maksu jotenkin jäisi työnantajan piikkiin. Ei tarvitse olla taloustieteilijä ymmärtääkseen, että veroluonteisella maksulla asetettu työvoimakustannuksen korotus on työvoimakustannuksen korotus. Sellaisten kohdentuminen ei puolestaan riipu mitenkään siitä, maksaako kulun muodollisesti työntekijä vai työnantaja.

Työvoimakustannusten kasvattaminen tilanteessa, jossa työttömyys pysyy sitkeästi korkealla työikäisen väestön osuuden samaan aikaan pienentyessä, on äärimmäisen huono idea. Anderssonilta ja kaikilta muiltakin vasemmistolaisilta toivoisi ennemmin ideoita siihen, miten työllisyys saataisiin kasvuun. Mitkä ovat vasemmistolaiset ehdotukset esimerkiksi työvoimakustannusten alentamiseksi?

Varsinaisina vinkkeinä listallaan Andersson tarjoilee vappumarssien plakaateista tuttuja iskulauseita. Työpäivän lyhentäminen kuuteen tuntiin (arvatenkin ilman vastaavaa palkanalennusta) kunnissa on jopa vasemmistoliiton edustajalta erikoislaatuinen ehdotus. Kunnissa tuskaillaan jo nyt valtavissa säästö- ja veronkorotuspaineissa, ja Andersson haluaa tuoda jo valmiiksi sangen turvatussa asemassa oleville kuntien työntekijöille lisää etuja veronmaksajien kustannuksella.

Yritysmaailmassa, missä tulot joudutaan joka päivä hankkimaan asiakkailta, työväki on aivan ihmeissään julkisen sektorin pitkistä lomista, työsuhde-eduista ja kuntaliitosten yhteydessä annetusta viiden vuoden irtisanomissuojasta. Viimeksi mainitusta uusi hallitus on onneksi päättänyt jo luopua ja siten lisätä kohtuutta, samassa veneessä olemisen tunnetta ja tasa-arvoa työelämään.

Nollatuntisopimusten kieltäminen vie työmarkkinoita väärään suuntaan. Suomessa ei tarvita lisää kieltoja ja jäykkyyksiä vaan lisää vapautta ja joustoja. Nollatuntisopimukset ovat monille erinomainen tapa hankkia lisätuloja elämäntilanteeseen sopivalla tavalla.

Pääomatuloverotuksen progressiiviseksi muuttaminen, tai tässä tapauksessa progression kiristäminen, on huono idea. Anderssonin täytyy olla tietoinen siitä, että digitaalisessa muodossa olevat omaisuuserät pystyy siirtämään sekunnissa hyödyttämään jonkin muun maan kasvua ja työllisyyttä. Myös kansainvälisesti toimivat yritykset joutuvat jatkuvasti tarkastelemaan liiketoimintaympäristöjä ja reagoimaan haitallisiin muutoksiin. Viime vaalikaudella säädetyn pankkiveron takia Nordea siirsi 24 miljardin euron liiketoiminnat Ruotsiin, ja samalla katosi 150 miljoonaa näiden liiketoimintojen tuottamaa yhteisöveroa. Eikä ihmisenkään muutto esimerkiksi Portugaliin tai Viroon vaadi kuin pientä viitseliäisyyttä. Rajoja ei voi, eikä oikeastaan kannata edes yrittää panna kiinni. Se juna meni jo, ja hyvä niin.

Anderssonin ajattelu saattaa olla pätevää hyvin massiivisten ceteris paribus -ehtojen vallitessa, mutta kun eivät ne oikeasti vallitse muualla kuin kansantaloustieteen peruskurssin monisteessa. Jossain hetkessä jonkin parametrin muuttamisella on reaalimaailmassa ja ajallisessa tarkastelussa hyvin monenlaisia vaikutuksia. Vasemmisto ei joko ymmärrä tai halua tunnustaa, että ihmiset reagoivat esimerkiksi veromuutoksiin usein aivan toisin kuin kaikkivoipaisuuskuvitelmiinsa juuttuneet poliitikot kuvittelevat.

Vasemmisto vaatii kiristyksiä pääomatuloverotukseen ja lisää progressiota ansiotuloverotukseen. Samalla se jättää huomiotta, että sitten pitäisi pystyä pakottamaan näiden talouskasvua haittaavien ja investointeja vähentävien verojen maksajat edelleen pysymään maassa, tuottavina veronmaksajina. Työpaikkoja ja hyvinvointia luovat kansalaiset pitää tämän logiikan mukaan komentaa luomaan työpaikkoja ja hyvinvointia, ”tai muuten”.

Miten tämä sitten pitäisi toteuttaa? Vasemmistolaiset eivät juuri esitä keinoja, koska ne olisivat erittäin epämiellyttäviä ja käytännössä mahdottomia toteuttaa. Anderssonin ajatusten kanssa samansuuntaisia kommentteja esittänyt SDP:n nykyinen kansanedustaja Sanna Marin väläytti aiemmin talvella hieman ratkaisupuoltakin ehdottaessaan kansalaisuuden poistamista rangaistuksena niille, jotka muuttavat ulkomaille, kiristyvää verotusta karkuun. Olisi hyvä muistaa, että maasta poistuminen sattuu olemaan mm. yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa mainittu ihmisoikeus.

Ainoa kestävä tapa minimoida pääomapakoa on asettaa verotus niin matalalle, että se ei aja ihmisiä pois maasta. Virta Viroon kulkee jo tasaisena ja voimistuu, ja harva yrittäjä sieltä on tulossa enää takaisin. Nyt pitäisi jäljelle vielä jääneiden raskaamman rankaisemisen sijaan miettiä, miten investointien ja yritysten virta saataisiin kulkemaan Suomeen päin. Voitaisiin edes hetkeksi unohtaa vasemmistolainen luokka-ajattelu ja miettiä, mikä olisi oikeasti fiksuinta ja hyödyllisintä tälle maalle ja meille kaikille.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

20 kommenttia artikkeliin “Anderssonin vinkkilista

  1. Veikko Yli- Nisula sanoo:

    yhdyn edelliseen puhujaan. Entisiltä kommunisteilta ja vihreiltä muunlaisia esityksiä kun veron korotuksia turha odottaa on

  2. Harri Virtanen sanoo:

    Olisko parempi, että ansiotulovero poistettaisiin kokonaan ja korvattaisiin se kulutusveroilla? Tällöin työnteon kustannukset pienenesivät ja ulkomaanvienti saisi uutta potkua. Miten pidettäisiin huoli siitä, että palkat eivät nousisi vastaavasti vaan pysyisivät nykyisellään? Pelkkä kulutusvero (alv) olisi läpinäkyvämpi kuin se, että valmistettavan tuotteen joka portaalla alkutuotannosta lopputuotteeseen peritään työntekijöiltä ansiotuloveroa. Ympätään kaikki verot kulutukseen ja pidetään tuotanto ja työ verovapaana. Tällä tavalla voisimme saada jopa menetettyjä teollisia työpaikkoja takaisin sekäaivan uusia investointeja.

  3. Eli siis sanoo:

    Kirjoittajan logiikalla siis ainoa tapa pitää nämä kaikista arvokkaimmat tyypit maassa on laskea verot 0 %:iin. Jos kerran verotus on ainoa asia, mikä merkitsee, niin mikseivät kaikki maailman rikkaat pakene Qatariin, jossa tuloverotusta ei ole lainkaan? Niin, voisikohan olla, että myös rikkailla jokin muu asia kuin raha merkitsee.

    1. Paras ratkaisu olisi verottaa luonnonresursseja, luonnollisia monopoleja ja etuoikeuksia (kuten kiinteistöjen sijaintiarvoa), jota ei voi siirtää maasta pois (:
      https://www.youtube.com/watch?v=TwlvEKxbdVo

      Toisaalta myös valuutta-alueen reaalikorkotason laskeminen on oiva keino karkoittaa tuottamaton (riskienkantohaluton) pääoma alueelta ja houkutella reaalisia investointeja:
      – Alempi korkotaso devalvoi valuuttaa (ilman tarvetta tappiollisille ja häiriöitä aiheuttaville markkina-operaatioille) ja siten laskee työvoimakustannuksia. 
      – Samalla kotimaisen pääomankustannukset (eli tuottovaatimukset) laskevat. Tämä lisää kannattavia investointimahdollisuuksia ylipäänsä, tekee investoinneista pitkäjänteisempiä ja laskee (yksityisten monopolien poissaollessa) pääoman tulo-osuutta – huomattavasti pääomatuloverotusta tehokkaammin.

      Eli tässä tilanteessa pitäis nostaa tavoiteinflaatiotasoa (tai eliminoida käteinen) ja nostaa maan arvon verotusta. Nämä kompensoivat toistensa vaikutuksia kiinteistömarkkinoihin, jolloin vältytään ansiottomilta varallisuudensiirroilta.

      Total domination.

    2. Antti Vesala sanoo:

      Näytätkö vielä tekstistä sen kohdan, jossa ehdotan verojen laskemista 0 prosenttiin.

  4. pekka heliste sanoo:

    Muualla Euroopassa työttömyys.on saatu matalaksi työtä jakamalla. Saksassa ja Hollannissa ollaan jo lähellä 6-tunnin työpäivää. Työtuntien määrä per työllinen on n 1400 tunnin luokkaa vuodessa

    1. Tehdyn työmäärän toki voi antaa vähetä! Mutta tässä paras ratkaisu ei ole pakkojakaminen tai -lyhentäminen (eikä ainakaan julkiselle sektorin tuntipalkkojen noston ymppääminen mukaan siihen pakettiin).

      Sen sijaan pitäisi maksimoida ihmisten halut tehdä sen verran töitä kuin nämä oikeasti haluavat – ilman pitkäaikaistyöttömyyden pelkoa. Eli saada kysyntä kohtaamaan tarjonta yksilötasolla. Se olisi aidosti liberaalia työmarkkinapolitiikkaa! Ja tällaista flexicurity-malliahan juuri Alankomaissa harjoitetaan.

      http://www.libera.fi/blogi/jaykkyys-on-illuusio-turvallisuudesta-kovuus-ei-ole-vahvuutta/
      https://www.youtube.com/watch?v=EKd6WURBqOY
      http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176620-tyonluontiparadigma-%E2%80%93-ihmiskunnan-historian-hassuin-idea

    2. Patrik sanoo:

      Hollannissa on työaika lyhyempi johtuen naisten halusta tehdä puolta päivää. Faktoja pliis, ei valeita.

  5. Juhani sanoo:

    Olemme siis tilanteessa, jossa suuryritysten pamput kiristävät valtioita heikentämään työläisten hyvinvointia uhkailemalla maasta lähdöllä. Kirjoittaja tuntuu olevan suorastaan ylpeä tästä tilanteesta ja harmittelee, ettei kiristykseen tahdota suostua nöyrästi ilman protestointia.

    1. Olli Tuovinen sanoo:

      Missään ei ole ammattiliitoilla yhtä paljon valtaa kuin Suomessa. Tämän seurauksena työllisyys ja reaalinen ostovoima on varsin heikko, valitettavasti.

    2. Antti Vesala sanoo:

      Työläisten hyvinvointia heikentää se, että valtio ajaa veronkiristyksillä ja muilla toimenpiteillä yritystoimintaa ja pääomia maasta pois. Ei tässä ole kenelläkään mitään aihetta erityiseen ylpeyteen. Kokonaan toinen asia on, että jos jaloillaan äänestämistä pidetään itsessään ongelmana, jota kovin paheksutaan, on mielestäni ihan kohtuullista odottaa, että ongelman ratkaisemiseksi esitetään myös keinoja. Kolmas huomio on, että esimerkiksi Viroon lähtevistä suurin osa on ihan tavallisia pk-yrittäjiä. Sellaista porukkaa, joka haluaa pystyä jatkossakin elättämään itsensä ja perheensä yritystoiminnalla, mutta jolla loppuu usko ja kärsivällisyys kaiken solidaarisuusverottamisen ja koko ajan laajenevan sääntelyn kanssa. Uuden hallituksen ohjelmassa on aineksia tilanteen merkittävään parantamiseen etenkin sääntelyn purkamisen osalta, mutta pois muuttaneet ovat tietysti jo pois muuttaneita. Kynnys palata voi olla korkea.

  6. T. sanoo:

    Eipä näkynyt työn jakaminen tai muu solidaarisuus Vasemmistoliiton yt-neuvotteluissa.

  7. Pasi Pulkkinen sanoo:

    Korjaan: Ainut kestävä tapa estää pääoma pako on oma valuutta (kelluva tietenkin). ja

  8. J. Virtanen sanoo:

    Miten yhteisöveron alennus on mielestäsi edistänyt talouskasvua ja lisännyt investointeja?

    Halpatuontantomaiden kanssa emme koskaan kykene hinnalla kilpailemaan, joten työvoimakustannusten alentaminen ei ole ratkaisu.

    ”Kunnissa tuskaillaan jo nyt valtavissa säästö- ja veronkorotuspaineissa” – ei ihme kun tuota Espoon (ulkoistettua konsulttidemokratia-) IT-farssia seuraa (takavuosien ”valtiontalouden tuottavuusohjelma” toinen vastaava hölmöläisten madonkude, pääomien siirtoa IT-firmojen Dublinin rahoitusyhtiöihin).

    Suomen pääomaverotus on jo nyt Eurooppalaisen keskiarvon alapuolella.

  9. Opettaja sanoo:

    Yleensä kannattaa kertoa koko koko totuus, ettei joku syyttäisi osatotuuksilla huijamisesta. Pankkiveron nettovaikutus oli ennakoitua pienempi: 170 miljoonan sijaan tuli valtion kassaan noin 140 miljoonaa. Sitä VM ei halua kertoa, missä määrin pankkiveron vaikutus pankkien yhteisöveroon tuli ennakoitua oikein. Yhteisöveron laskua edelliseen vuoteen syntyi pankkisektorin osalta kuitenkin VM:n omien lukujen mukaan 60 miljoonaa. Mistään varsinaisesta Nordean liiketoiminnan siirtämisestä ei ollut kyse, vaan Ruotsin ja Suomen eri perustein kerättyjen pankkiverojärjestelmien (juu, pankkivero on Ruotsissakin, rasitteeltaan saman suuruinen vakausmaksu) keskinäisestä peluuttamisesta siten, että Ruotsissa majaa pitävä Nordea Bank Ab takaa Nordea Pankki Suomen yritysluottoja. Takaus siirsi luottojen riskiä Suomesta Ruotsiin, vaikka itse luotot ja niiden vakuudetkin pysyvät Nordea Pankki Suomessa. Mistä stetsonista sitten tuli tuo kolumnistin menetety yhteisöverotulo 150 miljoonaa? Sen voi kolumnisti vapaasti kertoa, muta jokin hauska väärinkäsitys siinäkin taitaa olla.

    1. Opettaja sanoo:

      Täsmennyksen vuoksi kerrottakoon, että Nordea Bank Finland maksoi 2011 yhteisöveroa 126 miljoonaa ja vuonna 2012 enää 117 miljoonaa. Kun pankkiveron kerääminen aloitettiin, Nordean maksaman yhteisöveron määrän lasku jatkui hieman jyrkentyneenä, päätyen reiluun 80 miljoonaan euroon.

      1. Antti Vesala sanoo:

        Siteeraan jatkoksi edelliseen kommenttiin vielä viime vuoden keväältä silloista ministeri Carl Haglundia: ”Pankkiverosta olisi järkevää nöyrästi myöntää, että se ei ihan onnistunut. Ajatus oli varmaan ihan hyvä, mutta tietyt pankit siirsivät taseitaan pois Suomesta, ja tuotto oli lopulta negatiivinen.”

        https://www.fkl.fi/ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/Talletussuojarahasto_ei_saanut_kannatusta_puoluejohtajilta.aspx

    2. Antti Vesala sanoo:

      Luvut ovat peräisin tästä Nordnetin analyytikoiden kirjoituksesta: http://www.nordnetblogi.fi/verojen-korottaminen-ei-ratkaise-ongelmia/25/09/2013/

      En löytänyt alkuperäistä Kauppalehden juttua, johon nuo kirjoittajat viittaavat. Luvuissa voi kieltämättä olla kyseenalaistamisen sijaa. Joka tapauksessa pankkiveroa on aivan perusteltua käyttää esimerkkinä verosta, jonka tuotot arvioidaan optimistisesti, ja joka tässä tapauksessa aiheutti vielä veromenetyksiä toisaalla.

      1. T. sanoo:

        Niin, mutta suosittu se oli, kuten muiden maksettavaksi tulevat verot yleensäkin.

  10. Juha sanoo:

    Tasaverolle on pantu entiset itäblokin maat. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tasavero

    Sopisi Suomeenkin. Esimerkiksi 25% alv-, tulo- ja yritysvero (maksetuista osingoista).

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa