Eespäin, eespäin tiellä taistojen

Eespäin, eespäin tiellä taistojen

Hyvinvointivaltio on ketjukirje, pyramidihuijaus. Se toimii niin kauan kun maksajia tulee lisää. Se toimii, jos bruttokansantuote kasvaa vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Sodan jälkeen Suomi oli raunioilla. Kun meillä ei ollut mitään, kansantuote kasvoi suuriakin prosentteja. Vuodesta 1950 Suomen kansantuote on kuusinkertaistunut, vuoteen 1975 mennessä se kolminkertaistui. Sen jälkeen kasvu on hidastunut. Vuoden 2000 reaalihinnoin vuonna 1975 asukaskohtainen bruttokansantuote oli 14.482 euroa, viime vuonna 28.996 euroa. 37 vuodessa keskimäärin 1,9 prosentin kasvulla kansantuote kaksinkertaistui.

Jos kasvu tästä eteenpäin olisi prosentuaalisesti yhtä suuri, vuonna 2050 kansantuotteen pitäisi olla kaksinkertainen nykyisestä.  Viime vuoden hinnoin 35.571 euron BKT/asukas tulisi olla 72.567 euroa. Jokainen ymmärtää, ettei se ole mahdollista. Keskimääräinen suomalainen ei pysty ansaitsemaan kahta kertaa nykyistä enemmän. Ja vaikka pystyisi, kulutuksen kaksinkertaistaminen ei ole mahdollista. Siksi eläkejärjestelmien on muututtava. Siksi työmarkkinoiden on muututtava. Siksi joudumme luopumaan nykyisestä hyvinvoinnista. Se voi tarkoittaa parempaa elämää.

Päättäjät uskovat BKT:n kasvun pelastavan kansantalouden, minkä takia ei mitään todellista tarvitse tehdä. Historian saatossa BKT onkin kasvanut reippaasti juuri teknologisten innovaatioiden ansiosta. Pienet lapset uskovat joulupukkiin. Päättäjien joulupukkina ovat startupit, energiatehokkuus, cleantech (puhdas teknologia), robotisaatio tai joku sellainen, mistä ei ole vielä aavistustakaan.

Vaikka BKT reaalihinnoin kasvoi suuren laman jälkeen vuosina 1995-2007 keskimäärin 3,9 % vuodessa, Suomen valtio velkaantui kun huomioidaan valtion omaisuuden myynnistä saadut myyntitulot. Vuonna 2007 alkaneen uuden laman jälkeen BKT on edelleen alemmalla tasolla kuin viisi vuotta sitten, vaikka julkinen velka on lisääntynyt yli 40 miljardia euroa.

Automaatio ja internet ovat vieneet kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja vievät jatkossa kiihtyvään tahtiin. Työn korkea hinta Suomessa on vienyt työpaikkoja Viroon, Kiinaan ja Intiaan. Tämä siirtyminen jatkuu. Tietoliikenneyhteyksien tehokkuuden takia suomalaisten aiemmin tekemät palvelut tehdään nyt halvemmissa maissa. Valtion suomenkielisiä palveluja toteutetaan nyt Espanjan Aurinkorannikolla. Röntgenkuvien ja näytteiden tutkiminen voidaan tehdä paljon halvemmalla Intiassa kuin Suomessa, eikä palvelun nopeudessa ole eroja. Joskus maapallon pyöriminenkin tehostaa työpaikkojen katoamista: Suomessa illalla otetut näytteet voidaan tutkia Suomen yön aikana Intiassa ja tiedot ovat aamulla suomalaisten lääkärien käytössä.

Keskiluokka on kaikkien hyvinvointiyhteiskuntien selkäranka. Rikkaista ei ole Suomen pelastajaksi, koska he eivät halua maksaa omaa osuuttaan ja heitä on liian vähän. Rikkaat pärjäävät aina. Yhteiskunnan on pidettävä huolta heistä, jotka eivät omin voimin pärjää. Köyhtyvän keskiluokan asema tulee liian raskaaksi Suomessa: verotus on korkea, asuminen kallista ja työpaikat epävarmoja. Yhteiskunta tekee suuren virheen lisäämällä sosiaaliturvan varassa elävien määrää ulkomailta. Se nopeuttaa keskiluokan kamelin selän katkeamista.

Työmarkkinajärjestelmä ei ole noteerannut tätä valtaisaa muutosta mitenkään, vaan pitäytyy vanhoissa poteroissaan. Tämän takia suomalaisten työpaikkojen alasajo tulee vain jatkumaan.

Näpertelyistä tekoihin

Suomen kansantalouden korjaaminen ei näpertelyillä tule kuntoon. Julkinen sektori on niin ylimitoitettu, etteivät kunnat tule kuntoon millään miljardin tai kahden rakennemuutoksilla. Sekä valtion että kuntien on saneerattava henkilökuntaa ja henkilöstön etuja kovalla kädellä, mikä tarkoittaa viidenneksen vähentämistä henkilöstöstä. Eikä ratkaisu ole se, että näiden henkilöiden nyt tekemät julkiset palvelut ostetaan yrityksiltä. Eikä se, että nämä henkilöt siirtyvät eläkkeelle.

Kuulostaa rankalta. Mutta vain sen takia, että olemme eläneet yli varojemme. Jos olisimme tyytyneet vähempään, olisimme onnellinen, hyvinvoiva, velaton kansakunta. Kun luovumme yli varojen elämisestä, ei se ole keneltäkään poisottamista, vaan yli varojen elämisen takia tehtävästä korjausliikkeestä.

Suomen tarvitsema kovan käden remontti ei ole helposti toteutettavissa. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on jämähtänyt menneisyyden saavutuksiin ja eduskunnan niille antaman vallan tuomaan mielihyvään ja tärkeilyyn. Annettu valta murenee talouden romahduksen myötä, mutta voisimme lieventää romahduksen vaikutuksia, jos työmarkkinajärjestöt ottaisivat lusikan kauniiseen käteen. Kyse ei ole pelkästään SAK:sta ja EK:sta, sillä julkisen sektorin työmarkkinoilla on tehtävä yksityissektoriakin suurempi remontti.

Myös valtiovarainministeriössä tarvitaan puhuria. Sen tulee estää rahan kylväminen kaikenlaiseen hyvään kaikkialle maailmaan. Toisaalta sen tulee lopettaa yrittelijäisyyden estäminen. Aloittaa voisi pienten osakeyhtiöiden sivuuttamisen (=puretaan ja verotetaan palkkatulona) lopettamisella verotuksessa. Ja jotain todella hyvääkin voi tehdä. Kaikkein elvyttävintä Suomessa olisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen 50.000 euroon.

Järjestöjen mustien autojen takapenkkiläiset

Hyväpalkkaiset työmarkkinajärjestöjyrät neuvottelevat kaikkien suomalaisten ja kaikkien yritysten puolesta yleissitovat työsopimus- ja palkkaehdot. Näin varmistetaan, että yksityissektorin mahdollisuudet työllistämiseen heikkenevät. Tärkeintä neuvottelijoille ei olekaan jäsentensä etu, vaan teatteri siitä, että jotain tehdään omien hulppeiden palkkojen eteen.

EK:ssa on 152 palkansaajaa, joiden keskipalkka kuukaudessa oli viime vuonna 6.185 euroa.

SAK:n keskusjärjestön palkkalistoilla on 104 palkansaajaa, joille on maksettu keskimäärin 4.738 euron palkkaa. Kolmasosa henkilökunnasta on toimistotyöntekijöitä. Lisäksi SAK:ssa on osalla henkilökunnasta työeläkkeen lisäksi ylimääräinen eläke-etu.

Suomalaisen työntekijän keskipalkka on 3.109 euroa, joten heidän etujensa valvojat ovat valvoneet parhaiten omat etunsa. Järjestöissä on julkista sektoriakin parempi työsuhdeturva. Niissä eivät rahat lopu, vaikka jäsenmaksua maksavat yritykset ja palkansaajat kurjistuisivat. SAK:n taseessa on päivän arvoilla sijoituksia 44,2 miljoonalla eurolla. EK:ssa sijoitusten tasearvo on 37,8 miljoonaa euroa.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen lisäksi varallisuutta on paikallisjärjestöillä ja erilaisilla toimintaa tukevilla yhdistyksillä, säätiöillä ja yhtiöillä. Esimerkiksi Ammattiliitto Pro on merkittävä sijoittaja Levillä. Liitot osallistuvat myös paljon parjattuun spekulaatioon ostamalla strukturoituja sijoitustuotteita. Toivottavasti nykyjohtajat ovat taitavampia sijoittajia kuin TVK:n johto, joka kasinotalouden pörssipeleissä tuhosi koko järjestön 1990-luvun alussa.

Vain harvat järjestöt julkistavat avoimesti tilinpäätöksensä. Suomeen tulisikin saada laki, joka pakottaa kaikki julkista tukea saavat sekä yhteiskunnallisesti tärkeät järjestöt julkaisemaan tilinpäätöksensä.

Mistä palkkarahat?

Joka neljäs yritys teki tappiota vuonna 2012. Tänä vuonna mitä ilmeisimmin useampi.

Kun Nokialla rahaa tuli säkkikaupalla ovista ja ikkunoista, sen oli helppo maksaa palkkaa turhista, jopa haitallisista työtehtävistä. Kun Nokia joutui tappioiden kierteeseen, palkanmaksurahat hupenivat hetkessä.

Jos yrityksellä menee hyvin, on sillä mahdollisuus ja velvollisuuskin maksaa hyvää palkkaa. Työmarkkinajärjestelmä ei huomioi palkanmaksukykyä. Noususuhdanteessa espoolainen elektroniikka-alan yritys on eri asemassa kuin joku pieni metalliverstas Kainuun korvessa. Vuodetkaan eivät ole veljeksiä. Palkanmaksu hulluna vuotena 2006 oli ihan eri asia kuin lamavuotena 2013. Kaikkia koskeva työmarkkinajärjestelmä ei ikinä voi ottaa huomioon oikeutta ja kohtuutta.

Myös valtio ja kunnat tekevät raskaita tappioita. Niissä työntekijöiden edut on viety äärimmilleen. Kuntien yhdistymisessä taattava viiden vuoden palkka on hulluutta äärimmillään. Jos töitä olisi kaikille, ei tällaista takuuta tarvittaisi. Kun yksityissektorilla kaksi yritystä sulautuu, turhiksi jäävät työpaikat saneerataan muutamassa viikossa.

Suomalainen työmoraali on heikentynyt silmissä. Siihen on monta syytä. Johtajat ovat näyttäneet ahneudellaan huonoa esimerkkiä meille kaikille. Sosiaaliturvalla voi elää paremmin kuin pienipalkkaista työtä tekemällä. Työhön liittyvä epävarmuus ja määräaikaiset työsuhteet, mutta myös ihmisten oman vastuun siirtäminen yhteiskunnalle ovat johtaneet siihen, että työntekijöiden oma etu ja mukavuudenhalu ohittaa työnteon, työyhteisön ja yhteiskunnan edun.

Hyvä esimerkki tästä ovat marjanpoimijat ja vähemmän houkuttelevat työtehtävät. Vielä edellinen sukupolvi keräsi lisätuloja marjoja ja sieniä poimimalla ja otti vastaan kaiken työn, siivouksen, bussinkuljettajan, varastomiehen, jne, mutta nyt liian usein ei näitä töitä haluta tehdä. Jos päätettäisiin, että alle 25 vuotiaat eivät saisi sosiaalitukea ja/tai että parhaaseen marja-aikaan sosiaalitukia ei maksettaisi, ei näitä yhteiskunnan perustehtäviä tekemään tarvitse tuoda ulkomaalaisia Thaimaata myöten.

Järjestöt tekevät oman edun tavoittelullaan hallaa kaikille. Kun EU sääti julkiselle sektorille velvollisuuden maksaa ostolaskut 30 vuorokaudessa, EK kommentoi asiaa siten, että uudistus on hyvä. Hyvää oli myös jättää yksityissektorille oikeus sopia vapaasti maksuajoista. Hirttonarussakin voi kokea vapautta. Nyt yhä useampi yritys maksaa laskunsa 2-4 kuukauden maksuajalla. Tämä aiheuttaa työllistäville yrityksille suuria vaikeuksia niin palkkojen kuin ennakonpidätysten ja arvonlisäverojen maksuun.

Riittävä määrä riittää

SAK:n historia on täynnä menestystarinoita, joista kahdeksan tunnin työpäivä on edelleen paras. Ilman SAK:n valtaisaa merkitystä emme olisi koskaan tulleet hyvinvointivaltioksi. Mutta nyt Suomi on jo neuvoteltu valmiiksi ja työmarkkinajärjestöt tekevät yhä useammin haittaa yhteiskunnallemme.

Kun jokaisella neuvottelukierroksella on saatava jotain lisää, olemme jo aikoja sitten ylittäneet kaiken kohtuullisuuden määrän. Työnantajayrityksistä on tullut sosiaalitoimistoja. Niiden tehtävänä on maksaa työntekijöiden terveydenhuolto, sairaudet, äitiyslomat, lasten sairastaminen, kesälomat, talvilomat, koulutus, lounaat, pikkujoulujuhlat, työmatkat, työttömyys, eläkkeet ja kuolema (viimeinen ryhmähenkivakuutusmaksuilla).

Se oli mahdollista suurille paperitehtaille patruunojen aikaan. Silloin etujen määrä ei ollut nykyisen laaja.

Teoreettisesti puhutaan siitä, että palkankorotukset vastaavat tuottavuuden nousua. Palkallisia vapaita on neuvoteltu hirmuinen määrä: kesälomat, lomaraha, arkipyhät, pekkaspäivät, sairaslomat, koulutusvapaat. Todellinen työaika on alentunut alle 1600 tuntiin vuodessa, vaikka palkkaa maksetaan 2082 tunnista. Tämäkin selitetään tuottavuuden nousulla. Ansaittu palkka maksetaan erilaisin nimikkein työvuoden aikana.

Selitykset ontuvat pahasti. Jos näin olisi, kansantalouden mennessä alamäkeä, viennin vähentyessä ja yritysten tappioiden kasvaessa tulisi palkkoja alentaa. Jo sellaisesta realismista puhuminen johtaa yleislakkouhkaan. Siksi työmarkkinajärjestöt joutuivat taas sopimaan palkankorotuksista, jotka vievät yhä useamman yrityksen vaikeuksiin. Palkankorotusten haittavaikutusta lisäävät eläkemaksujen korotukset.

Inflaatio heikentää ostovoimaa, jos palkat ja eläkkeet eivät nouse samassa tahdissa. Näin pitääkin olla, sillä olemme eläneet yli varojemme.

Tuottavuuden lisäys on tuonut paljon hyvää. Sen avulla pienituloinenkin voi ostaa älypuhelimen ja muuta nykyajan tekniikkaa. Tuottavuudella on negatiivisetkin puolensa. Automaatio vähentää työpaikkoja. Työpaikat siirtyvät halvan työvoiman maihin. Ihminen ei pysty juoksemaan jatkuvasti entistä nopeammin. Vaikka pystyisikin, motivaatio rehkimiseen kaiken krääsän hankkimiseksi vähenee. Ja ihmisiä on maapallolla liikaa, kaikille ei riitä töitä, eikä perustoimeentuloakaan.

Vuosikymmenestä toiseen yhteiskunta jaksaa jauhaa miesten ja naisten välisistä palkkaeroista, tasa-arvoisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Paljon suurempi yhteiskunnallinen ongelma on samasta työstä sama palkka-periaate. Ahkera ja taitava henkilö saa saman palkan kuin lusmuri ja huonosti työstään selviytyvä. Sama palkka on maksettava, vaikka toisella yrityksellä ei olisi riittävästi asiakkaita palkan maksamiseen.

Valtiolla parhaat palkat

Työmarkkinajärjestelmän heikkoudet korostuvat julkisella sektorilla. Siellä pöydän molemmin puolin istuvat tahot, jotka neuvottelevat itselleen parempaa palkkaa. Sopuun on helppo päästä. Ikävimmin tämä näkyy valtiolla, jossa nykyisen kriisin ja laman aikana palkat ovat nousseet melkein neljänneksen.

Valtion keskimääräiset säännöllisen työajan kuukausipalkat ammateittain vuonna 2007 olivat 2951 euroa. Viime vuonna samalla tavalla laskettu keskipalkka oli noussut 3603 euroon. Lamavuosien aikainen palkankorotus on ollut peräti 22,1 prosenttia. Rahapalkan lisäksi valtio on neuvotellut veronmaksajien kustannettaviksi samanlaiset ylenmääräiset lomat ja lomarahat kuin kunnilla.

Valtio on Suomessa palkkajohtaja. Se maksaa keskimäärin 500 euroa kuukaudessa enemmän palkkaa kuin heidän palkkansa maksajat, yksityisektorin työntekijät.

Julkinen sektori voi maksaa yksityissektoria paremmat palkat vain, jos julkinen sektori on pieni.

Valtion työntekijöiden määrä on muka alentunut vuoden 1989 215 tuhannesta viime vuoden 144 tuhanteen. Tämä ei ole vähentänyt veronmaksajien taakkaa, koska henkilöstövähennykset on toteutettu siirtämällä väki valtion omistamiin osakeyhtiöihin sekä ”itsenäistämällä” yliopistot. Suuri osa valtion itse ennen tekemistä töistä ostetaan nyt konsulteilta ja yksityisiltä yrityksiltä.

Kuntien palkat ja kohtuuttomat lomaedut

Vantaalla töissä ollaan enää 72,6 prosenttia työajasta. Lomilla ollaan 17,5 %, sairaana 4,9 % ja erilaisilla muilla vapaapäivillä ja opintomatkoilla 5 % työajasta. 15 vuotta kuntia palvelleet saavat 38 päivän kesäloman, joka vastaa yksityissektorilla kahdeksan viikon lomaa.

Vaan tuosta jäljelle jäävästä työajastakin osa menee harakoille. On omien asioiden hoitoa, facebookia, ylisuuria kokouksia, keppijumppaa ja kaikenlaista töihin houkuttelua ja TYKYttelyä.

Kunnat ovat konkurssin partaalla, mutta mistään ei tingitä. Kun säästää pitää, lakkautetaan kouluja. Kouvolassa suunnitellaan joka kymmenennen työpaikan lopettamista. Pelkästään lomarahasta luopumalla saataisiin vastaavat nettosäästöt. Lomien yhdenvertaistaminen ja tasa-arvoistaminen olisi lomarahan veroinen taloudellisilta vaikutuksiltaan. Tosin lomarahat eivät vaikuta työntekijöiden määrään, mutta lomaoikeuksien vähentäminen vähentäisi työvoimatarvetta.

Keskustella voidaan vain palkankorotuksista. Kun hallitus esitti elokuussa rakenneuudistuspakettinsa, kunnilta odotetaan miljardin euron säästöjä toimintoja tehostamalla. Seuraavana päivänä sovittiin 0,2 miljardin euron palkankorotuksista.

Palkat tulee sopia paikallisesti

Saavutetut edut ovat Suomessa kiveen hakattu. Kun suomalaiset 45 vuotta sitten jäivät kesälomillaan Ruotsiin töihin, metallityöntekijöille keksittiin lomaltapaluuraha, jotta he tulisivat Suomeen takaisin. Nyt tämä palkka on häveliäästi muutettu lomarahaksi, joka julkisella sektorilla on hinattu 72 prosenttiin.

Eduista pidetään kiinni, vaikka Suomi ympärillä tuhoutuisi. Kun kaikki on jo saatu, pitää keksiä lisää. Nyt vaaditaan palkkaa nollasopimuksista, vaikka kyse on siitä, että työtä ei joka päivälle ole, eikä palkanmaksajalla tuloja palkan maksamiseen. Siitä viis. Lisää pitää saada.

Kirjapainoalalla on kiristetty kuuden kuukauden irtisanomisajan palkka. Tämä oli mahdollista aikana ennen tietokoneita ja internettiä. Uusi tekniikka on nostanut työn tuottavuutta, mutta samalla alentanut hinnat. Vaikka työtä ei ole, on työntekijöille maksettava kohtuuttomat palkat. Irtisanomisajan palkka on maksettava heti ja käsi ojossa ovat myös valtio ja eläkeyhtiöt.

Koska palkat eivät jousta, suuri osa pienistä kirjapainoista on mennut konkurssiin tai muutoin lopettanut. Alan suuret toimijat pystyvät sopeutumaan muutokseen paremmin kuin pienet, minkä vuoksi työmarkkinoilla ei edes keskustella kohtuuttomien etujen muuttamista tavanomaiseksi.

Pienet kirjapainot voivat sopeutua vain yrittäjien ja yrittäjäperheiden kustannuksella. Pahimmillaan konkurssien kautta. Työntekijöillä on irtisanomisajan palkan jälkeen työttömyysturva. Yrittäjäperheillä ei ole mitään.

Aivan liian usein kuulee väitteitä, että jos palkkoja ei pysty maksamaan yleisten sopimusten mukaan, on oikein kuolla pois työelämää häiritsemästä. Jos työttömäksi jääneestä työntekijästä sanottaisiin samoilla sanoilla, koko yhteiskunta kauhistelisi kovia puheita ja ihmisarvon loukkausta.

Työuran tulee voida mennä alaspäinkin

Pukit ovat kaalimaiden vartijoina. STTK:n puheenjohtaja jää eläkkeelle 60 vuotiaana. Sitä ennen hän saa yhdeksän kuukauden ajan täyttä palkkaa erityistehtävistä.

Suurten yritysten ja työmarkkinajärjestöjen johtajat puhuvat yhtä ja tekevät itse toista. On selvää, että ylin johtajuus on kuluttavaa, mutta ei se estä pehmeää laskua. Kun eläkeikää korotetaan, sen pitää koskea myös isoja johtajiamme. Tanskan suurimpiin kuuluneen yrityksen pääjohtaja siirtyi yhtiön toimitilojen vahtimestariksi. Pienemmällä palkalla.

Elämää kokeneilla ihmisillä olisi monenlaista käyttöä yhteiskunnassa. Esimerkiksi nuorten ministerien avustajiksi tulisi nimittää vain yli 50-vuotiaita yksityissektorilla leipänsä ansainneita.  Toiset voisivat toimia oppisopimuksella olevien nuorten opastajina.

Nykyjärjestelmän kummallisuuksia on, että palkkaa on nostettava jokaisen neuvottelukierroksen jälkeen, vaikka ihmisen työkyky olisi alentunut iän tai sairauden myötä. Osittain työkyvyn vähenemistä voi kompensoida osaamisen lisääntymisellä, mutta ei kaikissa tehtävissä. Sitä suurempi palkka, mitä vähemmän tuottavuutta.

YhteisToiminnalla pienten Yritysten Tuhoa

Hyvää tarkoittavat säännökset aiheuttavat monin eri tavoin vaikeuksia työllistämisen haittaamiseksi. Yksi tuhoisa laki on YT-laki (laki yhteistoiminnasta yrityksissä), joka aiheuttaa suuria lisävelvoitteita yrityksen palkatessa 20:nennen henkilön. Ministeriöt ja työmarkkinajärjestöt tulkitsevat tätä säännöstä tiukemmin kuin laki edellyttää. Raja tulisi nostaa 50:een.

Työntekijöiden asema 1800-luvun lopulla oli kurja. Kurja se on edelleen monissa hyvinvointimme kannalta tärkeissä paikoissa, kuten Bangladeshin T-paitoja valmistavissa tehtaissa.

Suomessa on työntekijän suojelemiseksi menty toiseen äärimmäisyyteen. Kukaan ei ole kiinnostunut palkkojen maksajista, pienistä yrityksistä. Niissä yrittäjien asema voi

olla huonompi kuin lapsityöntekijän Bangladeshissa, mutta yhteiskuntaa kiinnostaa vain maksut ajallaan, mieluummin etuajassa.

Näemme muutaman omalla työllään vaurastuneen yrittäjän. Emme näe kuinka monen vaurastuneen rahat ovat onnenkantamoisia, joita pörssipelit ovat edesauttaneet.

Jatkuva puhe harmaasta taloudesta luo mielikuvan, että he, jotka eivät ole rikastuneet pörssipeleissä, ovat vaurastuneet harmaan talouden avittamina.

Kaiken tämän julkisen meuhkaamisen takia emme näe sitä yrittäjien suurta enemmistöä, joka ei ole vaurastunut. Yrittäjiä, joiden palkkaamien työntekijöiden pienipalkkaisinkin on ansainnut enemmän kuin yrittäjäriskin ottanut henkilö. Yrittäjiä, joiden koko elämä on tuhoutunut konkurssiin. Emme näe näiden yrittäjien tekemien työtuntien määrää, joka voi olla kaksinkertainen ahkerimmankin työntekijän työhön verrattuna.

Työntekijät pärjäävät omin avuinkin

Suomalaisten suuri enemmistö hoitaa omat asiansa. He kouluttautuvat ammattiin. He etsivät työpaikan. He maksavat asumisensa ja asuntovelkansa. He pitävät huolta lapsistaan.

Jos suomalaisella työpaikalla virolainen työntekijä haluaa tulla perjantaiaamuna kello 5 töihin, jotta hän pääsisi perjantai-illaksi perheensä luo, se ei kerta kaikkiaan kuulu ammattiyhdistysliikkeelle. Nyt ay-liike hyväksyy aikaisemman työajan, jos työntekijälle maksetaan tuplapalkka. Kun siihen ei ole mahdollisuuksia, kärsikööt perhe, kärsikööt lapset, kärsikööt työntekijä.

Liian usein ay-liike puolustaa laiskoja ja lusmuja. Ay-juristit etsivät muotovirheitä työsuhdeasioista silloinkin kun työntekijä on saanut ylimääräisiä palkka- tai muita etuja. Tai milloin työstä kieltäytynyt henkilö on jouduttu irtisanomaan. Se antaa kuvan, että ammattijärjestö pitää työntekijän puolta. Työehdot on tehty niin mutkikkaiksi, että niiden tarkka noudattaminen pienelle yritykselle on käytännössä mahdotonta.

Toki Suomessa on työntekijöiden hyväksikäyttöä. Orjakontrahteja löytää lähinnä työpaikoista, joissa on ulkomaalaisia työntekijöitä. Usein niissä yrittäjätkin ovat ulkomaalaisia.

Kusipäisiä suomalaisia yrittäjiä ja johtajia varmaan löytyy. Heidän takiaan ei kuitenkaan pidä rampauttaa koko suomalaista työelämää joustamattomaksi. Parhaiten mulqvisteista pääsee eroon ottamalla lopputilin, ei siinä järjestöjä tarvita väliin.

Ulkomainen työvoima vauhdittaa alasajoamme

Suomi vannoo maahanmuuttajien voimaan. Maahanmuuttajien suuri määrä jatkaisi pyramidihuijauksen rakentamista. Toimelias kansa yrittäisi laittaa omat kansalaiset töihin. Nyt liian monet suomalaiset ovat työttöminä ja ulkomaalaiset tekevät työt. Rakennusala elvyttääkin parhaiten Viron kansantaloutta. Palkkatasojen erot aiheuttavat sen, etteivät suomalaiset voi mennä töihin Viroon, mutta virolaiset voivat tulla tänne. Virolaisten rakentajien mukana tulevat sosiaaliturvan käyttäjät. Aikanaan täällä ansaitut eläkerahat tullaan käyttämään Virossa, ei Suomessa. On vain ajan kysymys, että joudumme alentamaan ulkomaalaisten sosiaaliturvaa Suomessa, koska emme pysty patoamaan EU:n ulkopuolisten sosiaaliturvan käyttäjien tänne tulemista. Heitä tulee paljon muualtakin kuin sotaa käyvistä maista, esimerkiksi Venäjältä ja Aasian eri maista.

Julkinen rakentaminen ulkomaalaisella työvoimalla tulee kalliiksi. Jos Guggenheim tulee Suomeen, sen rakentajista suuri osa olisi ulkomailta. Ei se elvyttäisi Suomea. Suomalaisen työn turvaamiseksi on pakko kehittää protektionistisia keinoja. Esimerkiksi rakennustyömailla työturvallisuuden turvaamiseksi saisi työmaalla olla vain suomen ja ruotsinkielen taitoisia. Kuulostaa oudolta, mutta jotain on pakko tehdä, koska suomalainen rakentamisen perinne on katoamassa.

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan

Työmarkkinajärjestöt huolehtivat hyvin työssä olevista. Hyvätuloisten etuja ajetaan vaikka lakoilla (pienipalkkaisten lakkoja ei juurikaan enää ole). Sen sijaan työmarkkinoilla ei välitetä työttömistä, osa-aikaisista työntekijöistä, pienistä yrityksistä palkanmaksajina, kansantalouden tilasta eikä julkisesta velasta.

Työmarkkinoille tarvittavia muutoksia:

–       yleissitovuudesta luovuttava

–       paikallinen sopiminen palkoista ja työehdoista

–       pienyrityksille helpommat mahdollisuudet irtisanomiseen, vastineeksi 3-4 kuukauden ajaksi korkeampi työttömyyskorvaus

–       lomarahasta luovuttava

–       maksuvaikeuksissa olevan työnantajan palkkojen tilapäinen alentaminen oltava mahdollista

–       ennakonpidätysten ja sosiaalimaksujen sekä arvonlisäverojen maksuaikaa pidennettävä palkanmaksuvalmiuden varmistamiseksi

–       sairausajan ensimmäisen päivän palkka poistettava

–       palkanlisät kuten ylityökorvaukset, iltalisät, lauantai- ja sunnuntailisät työnantajan ja työntekijän vapaasti sovittaviksi (ainakin pienissä yrityksissä)

–       julkisen sektorin palkkatasoa alennettava tai julkisella sektorilla tehtävä suuret työntekijöiden vähennykset erityisesti keskijohdosta ja avustavista työntekijöistä kuten sihteereistä – julkista sektoria vähennettävä merkittävästi tehtäviä karsimalla, ei siirtämistä verorahoilla maksettavina yksityissektorille

–       eläkekatto

–       byrokratian ja valvonnan vähentäminen ja järkiperäistäminen

–       oppisopimusjärjestelmän tehostaminen

–       työntekijöiden osuuskuntien perustamista

–       yksinyrittämisen/perheyrittämisen merkittävää helpottamista – palkkojen maksamisesta ostolaskujen maksamiseen.

Jokainen yksityinen työnantaja saa maksaa palkkaa vaikka kuinka paljon, vaikka 13. kuukauden palkan ja joulurahan bonusten ja lomarahojen päälle, mutta pakollista se ei saa olla. Jos kokee saavansa liian pientä palkkaa, voi aina alkaa itse yrittäjäksi.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä

Yksi ihminen voi tehdä elämänsä aikana töitä kymmenillekin yrityksille. Yhden viikon aikana työkeikkoja voi olla kymmeniä, päivänkin aikana useita.

Yhden ihmisen palkkaaminen on kallista ja siihen sisältyy lukuisia riskejä.

Jos arvonlisäverorajavelvollisuuden nostettaisiin 50.000 euroon, yrittämisen byrokratia vähenisi alle puoleen. On paljon yksinkertaisempaa maksaa veroton lasku kuin palkka erilaisine eläke- ja muine kuluineen.

On paljon yksinkertaisempaa antaa toimeksianto yrittäjälle kuin palkata siihen henkilö. Työllistämisen kynnys alenisi silmissä. Kotitalousvähennyskin voidaan poistaa kun kotiavun hinta alenisi. Ja valtio saisi silti verotulonsa, koska yksinyrittäjä joutuu työhönsä ostamaan verollisia hyödykkeitä, joiden arvonlisäveroa ei saisi vähentää.

Parhaat työllistämiskeinot ovat niin yksinkertaisia ja halpoja, että niiden näkeminen vaatii silmien avaamista huomiselle.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

20 kommenttia artikkeliin “Eespäin, eespäin tiellä taistojen

  1. Olipa vahva, perustelu ja vetovoimainen kommentti! Kiitos tästä. Olen kanssasi vahvasti samaa mieltä ja ihmettelen miksi Suomessa on yhä niin vaikea puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kiitos teille tästä! Jaan tekstiä eteenpäin. #sharingiscaring Ville

  2. Remotti Reiska sanoo:

    Näinhän se menee, mutta ammattiliitoilla valta on sokaissut ja eduskunta ja hallitus on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole politiikan ulkopuolella juuri työtä tehneet. Ne muutamat, jotka joskus ovat olleet kunnolla oikeissa töissä ja/tai olleet yrittäjinä, ovat sitten mielipiteineen häirikköjä, jotka teilataan medioissa ja edustajatoverit hymähtelevät kera korulauseiden.
    Itse työskentelin aikoinaan parissa pikkufirmassa, joissa ei näistä työaika lainsäännöstöistä ym. paljon välitetty, eikä me työntekijät liiemmin valitettu. Töitä tehtiin pirusti kun niitä oli ja kun oli hiljasempaa… Vaikka kaikki ei mennyt pykälien mukaan, kohtelu oli reilua. No kuitenkin irtisanouduin 2004 lopulla, lähinnä perheen painostuksesta ja perustin sitten heti 2005 alussa oman yrityksen, kun oli tiedossa, että alalla työtä riittää ja näin olikin. Sellaset 2,5 vuotta töitä oli minkä kerkesi tehdä ja jo ensimmäisen puolenvuoden jälkeen palkkasin ensimmäisen työntekijän. Oli välillä harkinnassa otta toinenkin, mutta onneksi en siihen kerinnyt. Maksoi paljon päästä ekastakin eroon, vaikka oli kyseesä oma veli, eikä kaikkea mahdollisesti vaadittaavaa yhteisestä sopimuksesta tarvinnut maksaa, mutta jo kaikkein välttämättömin piti hoitaa, kai en ole enää varma, mutta kirjanpitäjäni niin sanoi, tai muuten tulee verokarhu ja vie ne muutenkin. Ja olihan se nyt perheelliselle miehelle rahat hoidettava.
    No maksoin työntekijälle kaikki mitä oli sovittu, kun jouduin ensin lomauttamaan ja sitten irtisanomaan. (Kaikki muuten alkoi siitä, kun ensi kertaa tv-uutisissa sanottiin ”lama” ja melkein samantien tilaukset loppui kuin seinään) Verottaja muisti kuitenkin muhkeilla jälkiveroilla ja hirveillä ennakoilla seuraavasta vuodesta, vaikka työtä ei enää juurikaan ollut. Pyysin oikaisua, mutta tuli kielto, koska ei ole perusteita, koska liikevaihto on kasvanut huimasti vuosittain. Hauskin oli puhelu erään virkailijan kanssa. ”Jos sulla nyt on vähän hiljasempaa, kyllä sä sen kesällä kirit, silloinhan sä näköjään oot aina suurimman tilin tehny” No sitä tilikesää ei ole vieläkään tullut.
    Verovelka kertyy nyt mukavasti kokoajan. 2010 pistin pillit pussiin ja antauduin totaalisesti ja nykyisin sossun elättinä. Enne sitä anto akka kenkää…Sossusta passitettiin psykiatrille ja todettiin masennus. Sairaspäiväraha evättiin, kun en ole tarpeeksi masentunut, kun en suostunut laitoshoitoon.
    Kuulema voisin jo hakea työmarkkinatukea ja pistinkin hakemuksen sisään. Tuli 5cm paksu kirjekuori, jossa näköjään pitää vannoa että en töitä ole tehnyt ja kaikenmaailman proopuskaa toimittaa. Tuossa tuo nyt odotelee täyttämistä.
    Tiedän kyllä, että Vahtera kannattaa yrittämistä, mutta kun menee vituiks, olet sitten huolella kusessa, vaikka olisit yrittänyt tehdä asiat miten parhaasi mukaan. No olin kai huonoa ainesta, kun lopulta luovutin. Nyt tässä reilut parivuotta huillailleena tuuminu, että huilanpa lisää. Tai sitten en…

  3. Mikko Rindell sanoo:

    Erinomainen kirjoitus Pauli!

    Esitit faktoja ja lukuja monista sellaisista rakenteista ja asioista, joiden ogelmallisuus on ollut itselle tiedossa, mutta perustelut ovat itseltä puuttuneet näistä asioista muille ”paasatessa”!

  4. Jasu sanoo:

    Paljon hyvää asiaa. Yhtä asiaa olen kuitenkin miettinyt. Onko todellakin niin, että yksityinen sektori maksaa julkisen sektorin palkat? Eikö julkisen sektorin työntekijä kuluta saamaansa palkkaa takaisin yksityiselle sektorille?

  5. Harri K sanoo:

    Tämä on kuin keräily omista, turhautuneista kommenteistani siellä sun täällä. Samalla kun kiristin hampaitani, ja ryppyjen syvetessä otsassani, olin jotenkin sairaan hyvän oloinen koska joku oli tehnyt näin tyhjentävän kokonaisuuden juuri samoista asioista joiden kanssa olen tuskaillut. On vapauttavaa että Pauli on tehnyt näin selkeän kirjoituksen joka siis aivan suoraan sanoo sen missä mennään. Sanoisin että korkeintaan hän on liian pehmoinen. Kirjoittaessaan varmaan korjasi taaksepäin, ajatteli että pitäisköhän olla hieman vähemmän kriittinen. No, en tiedä. Joka tapauksessa tämä kirjoitus menee kiertoon ja kunnolla. Kiitos Pauli – lisää tarvitaan!

  6. mika tupala sanoo:

    just joo. haastoit kokkarinuoret juuri.. mutta jumankeka mieti mille suomen hyvinvointivaltio perustuu, ei ainakaan tolle porvariahneudelle. Palkoista ei useinkaan yrityksen menestys ole kiinni ja ne on aina maksettava täysimääräisinä.. että haista …

    1. Lihaa syövä heteromies sanoo:

      Suomen hyvinvointivaltion rahoitus perustuu sukupolvien väliseen ketjukirjeeseen, jossa seuraavan sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeet ja muun sosiaaliturvan.

      Ensimmäinen naula nykymallisen hyvinvointiyhteiskunnan arkkuun oli 1960-luvun lopussa Suomeen säädetty vapaa aborttilaki, joka antoi Suomen naisille täyden päätösvallan kehonsa sisällä jo alkaneen elämän lopettamiseen. (Lapsen isältä ei tarvitse kysyä mielipidettä, ellei nainen niin halua tehdä, eli miehillä ei siis Suomessa ole pienintäkään päätösvaltaa tässä asiassa.)

      Aborttilain myötä Suomessa alkoi Suomessa laajamittainen syntymättömien lasten lahtaus: joka viides alkanut raskaus on keskeytetty verovaroin. Vuosikymmeniä jatkuneen yli 10.000 vuotuisen abortin seurauksena Suomessa on tänä päivänä n. 600.000 asukasta vähemmän kuin mitä muuten olisi.

      Nyt esillä oleva eläkeiän korottaminen on hinta vapaasta aborttioikeudesta. Ilman sitä ei tarvitsisi puhua eläkeiän nostamisesta, koska eläkkeenmaksajia olisi tarpeeksi. Mikä pahinta, myös miesten eläkeikää ollaan nostamassa yhtä paljon kuin naisten, vaikka miesten elämä on Suomessa keskimäärin 8 vuotta lyhyempi kuin naisten elämä, eivätkä miehet ole olleet päätösvaltaisia eläkeiän nostamiseen johtaneissa abortoinneissa.

  7. Dolan sanoo:

    Hienoa tekstiä! Mahtavaa että on vielä viisaita, realiteetit omaavia ihmisiä.

    Ylläolevat syyt johtivat useampi vuosi sitten jo siihen tilanteeseen, että en yksinkertaisesti palkkaa työntekijöitä firmaani. Teen ainoastaan yhteistyötä toisten yrittäjien kanssa ja ollut niin paljon helpompaa; palkkasuhteessa olevat sen sijaan ovat ihan huolettomasti vedättäneet minua useampaan otteeseen, yrittäjät eivät ikinä.

    Toivottavasti ajatuksesti vielä joskus konkretisoituvat positiivisella tavalla todellisuuteen, ja Suomen sosialismi-utopia murskaantuu lopullisesti. Ikäväähän se on pahimpien lorvijien kannalta mutta realismi on hyvästä, ja aika nousta kotisohvalta jonnekin muuallekin kuin sossun luukulle.

  8. Rauta Koura sanoo:

    Taidat olla EK:n lobbari, aivan ilmeistä ja teitä riittää. Yksinpuhelevia ”viisaita”.

  9. Fija Saarni sanoo:

    Kiitos miellyttävästä lukukokemuksesta. Ihailtavaa rohkeutta aiheen suhteen.

    Saavutetut edut verrataan helposti ihmisoikeuksiin. Jos niihin haluaa vaikuttaa, on parasta vaatia niitä muutoksia nimimerkin takaa. Ettei tule tappouhkauksia. Lohduttavaa tietää, että aiheesta uskalletaan keskustella omallakin nimellä.

  10. Lasse Forsbacka sanoo:

    Näihin toimenpiteisiin voisi pyrkiä yhdistämään ’kansalaispalkka’ / ’perustulo’ ajatuksen esim. Altti Salomäen mallin mukaan jonka mukaan jokainen 15 vuotias Suomen kansalainen (työikänen) saa perustuloa 500eur/kk ja sen päälle saa tienata toiset 500€ verovapaasti. Tämän ylittävältä osalta maksettaisiin veroa 40%. Järjestelmä johtaisi progressiiviseen verotukseen jossa veroprosentti nousisi nykyisestä vasta kun tienaa yli 118763€/vuodessa (Atin laskelman mukaan). Vastaavasti tarveharkintainen sosiaaliturvajärjestelmä purettaisiin ainakin pääosin.
    (Yhteiskunta voisi hieman tukea nykyisen vuokra-asumisrakentamisen sijaan asuntoloiden rakentamista. Yksinäiset vähätuloiset ihmiset ja opiskelijat voisivat asua asuntoloissa joissa olisi nukkumasoppi, yhden- kahden- tai vaikka nelljän hengen huoneita ja yhteiset keittiöt ja pesutilat. Miksi kaikilla pitäisi olla käytössää vähintään yksiö?)
    Uskon että perustulojärjestelmä poistaisi tuloloukot ja aktivoisi ihmiset tekemään töitä. Perustulon päälle kannattaisi tehdä mitä tahansa siivousta, vanhusten avustamista kauppamatkoilla tai käsityöläisyyttä joka ei nykyään kannata (esim. kenkien tekeminen ja vaatteiden ompeleminen), ihan mitä vain jolla voisi hieman parantaa elintasoa.
    Nykyinen systeemi passivoi, koska työnteko ei välttämättä juurikaan nosta tuloja tai pahimmassa tapauksessa jopa laskee. Nykyinen systeemi on holhoava ja syyllistävä. Ihmisen pitää alentua selittämään tilannettaan ja kerjäämään rahaa sosiaalityöntekijöiltä. Järjestelmän ylläpito on byrokraattinen ja kallis.
    Systeemin pitäisi olla yksinkertainen, oikeudenmukainen ja kannustava – sellainen kuin perustulo olisi.

    http://alttisalomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97362-perustulo-500-euroakk-%E2%80%93-katso-laskelma?fb_action_ids=10151690267358789&fb_action_types=og.likes&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582

  11. maxelix sanoo:

    Ylityöt ovat todella kalliita nykyisin työnantajalle, mutta samalla monet työntekijät ovat niitä halukkaita tekemään. Kahlta ensimmäiseltä tunnilta 50% ja loput 100%, niin voitaisiin muuttaa esim. 30% ja 60% ja kompeinsoida tätä työntekijälle ”verovapaana tulona” edellyttäen että viikossa tehtyä normaalit tunnit täyteen. Kulutukseen tämäkin raha päätyy eli ALV ja muiden palveluiden kautta rahaa tulee myös verottajan lompakkoon. Käsittääkseni Ruotsissa on tämän tyyppinen, ainakin prosenttien osalta.
    Mutta en ymmärrä jos joku on valmis tekemään ylimääräistä häntä rangaistaan siitä verottajan toimesta. Ja tähän liittyen miksi ihmeessä pitää olla rajat ylitöille? Meilläkin tulee erillaisia häiriötilanteita ja silloin tehdään niin pitkään että saadaan kaikki kuntoon. Ja kuitenkin yksivuoro työtä tehdään niin ylityöt on kaikilla tapissa. kaksi tai kolmeenvuoroon (työsuojeluviranomaisen ehdotus) ei kannata siirtyä koska tuolla pihalla ei kovin hauska olla pimeällä etenkään talvisin. Lisäksi suurin osa asiakkaista toimii normaalilla toimistoajoilla ja melua syntyy tekemisessä niin ei se ole hauskaa lähistöllä oleville ihmisille.

  12. Pauli Vahtera sanoo:

    Minäkin haihattelin perustulon perään ja tein siitä esityksen verouudistusta käsittelevässä kirjassani, joka ilmestyi alkuvuodesta 1996. Kirjassa oli idealistinen esitys kaiken kattavasta verouudistuksesta, jossa perustulo toisi tarvittavan progression tuloverotukseen. Tuolloinen esitys olisi edelleen paras vaihtoehto ansio- ja yritysverotukselle kun perustulon siitä korvaa toimivammalla tavalla. Politiikassa ei koskaan voida tehdä parhain päin, koska pitää tehdä kompromisseja.

    Ihmisellä on oikeus oppia joka päivä. Siksi en enää usko perustuloon. Monta syytä. Se ei kuitenkaan poista muun sosiaaliturvan tarvetta. Kyse ei ole pelkästään asuntotuesta. Jos se on riittävän korkea, moni ei halua töihin lainkaan. Ulkomailta tulisi väkeä pilvin pimein enemmän, koska perustulo olisi korkeampi kuin omassa maassa palkka (nythän esimerkiksi romanialainen ansaitsee Suomessa vankina paremmin kuin kotimaassaan töissä ja vielä täysi ylöspito ilmaiseksi).

    Tuloloukuista pääsee eroon ilman perustuloakin ja tukiverkoston voi yksinkertaistaa. Se vaatisi nyrkkiä pöytään. Perustulo olisi taas yksi lepsuilu nykyisen lepsuilun päälle.

    Pitänee kirjoittaa aiheesta selvitys, jotta tämä perustulointoilu saisi muitakin sävyjä.

  13. Mikko sanoo:

    ”Suomalaisen työn turvaamiseksi on pakko kehittää protektionistisia keinoja. Esimerkiksi rakennustyömailla työturvallisuuden turvaamiseksi saisi työmaalla olla vain suomen ja ruotsinkielen taitoisia.”

    Onpas sosialistista tekstiä libera.fi sivulla. Miksi ”suomalaisella työllä” pitäisi olla jokin itseisarvo. Jos ”suomalainen työ” ei pärjää vapailla markkinoilla, silloin suomalaisen työn kuuluu hävitä.
    Loppujenlopuksi ei ole ”suomalaista” tai ”virolaista” työtä, on vain yksilöitä.

    ”Jos Guggenheim tulee Suomeen, sen rakentajista suuri osa olisi ulkomailta. Ei se elvyttäisi Suomea. ”

    Siitä huolimatta vaikka Guggenheim rakennettaisiin 100% suomalaisten käsin, se ei elvyttäisi Suomea. Ainoastaan vapaa markkinatalous tuottaa hyvinvointia.

  14. Silvo Viitanen sanoo:

    Täyttä asiaa, mutta puolittaista logiikkaa globaalissa pelissä nimeltään ”maailman talous” !

    On valitettavaa faktaa että maailmantalous toimii kuin pyramidi huijaus! Systeemin idea suuressa mittakaavassa on seuraavanlainen!

    Ravintoketjuun (mailmantalouteen,verotus, pankit, teollisuus, valtiot ynm…) ”rahaa lähettävät” osallistujat (veronmaksajat, yrittäjät, palkansaajat kuluttajat ynm.) odottavat saavansa tulevaisuudessa huomattavasti panostustaan enemmän varallisuutta.

    Jotta heille panostus voidaan palauttaa moninkertaisena takaisin niin se edellyttää että pramiidiin pitää tulla lisää jäseniä!

    Romahdus tapahtuu kun jäseniä (maksajia) ei enää löydy! Ja tästä informaatio saavuttaa pyramidin maksavat jäsenet!

    Globaali talous alkaa olla siinä pisteessä että näistä maksavista jäsenistä alkaa olla kova pula! Joten ……..?

  15. Duunari sanoo:

    Erittäin hienoa tekstiä Vahteralta -kuten aina.
    Tavvallisena varastomiehenä olen monessa asiassa samaa mieltä. Netin anonyymiuteen luottaen voin sanoa, ettei minuakaan huvita, jos palkkani ja etuni ylittävät kannattavuuden. Lomaltapaluurahan voisi huoletta poistaa, samoin hieman järkiperäistää sairaspäivärahaa. Työtapaturma ja töissä sairastuminen ovat poikkeuksia, mutten käsitä, kuinka meilläkin on palkkalistoille porukkaa, joille sairastelu on suurin työmotivaatio. Nuo tapaturmat, jotka setävät töihin menon, ovat hankittu työajan ulkopuolella. Laiskureista pitäisi päästä eroon, ja siinäpä olisi liiton miehillä tavoitetta, kun yhdessä istuttaisiin huonot pois.

    Toki on olemassa epäkohtia myös työantajaporukan puolelta. Vuokratyöfirmat -jollaisen palkkalistoille olen itsekin, ovat mielestäni huono asia. Yrityksiä voisi kannustaa palkkaamaan hyvät työntekijät vuokraväestä omaan yritykseensä. Pahimmassa tapauksessa vuokrafirma teettää pelkkiä määrä-aikaisuuksia. Toinen asia, mikä vaatii jo isompaa poliittista vääntöä on tietenkin ulkomaalaisten palkkaaminen. Virolaiset eivät maksa verojansa Suomeen. Se on selvä. Positiivisen syrjinnän voisi kääntää päälaelleen ja palkata ensisijaisesti vain Suomen kansalaisia.

    Hyvä kirjoitus kuitenkin. Itse omaan samoja ajatuksia, mutta ”liiton miehenä” en uskaltaisi niitä sanoa, varsinkin kun istun alimmalla portaalla. Toivoisin kuitenkin poliittisislta päättäjiltä kykyä nähdä, ettei Suomi voi pärjätä palkkakilpailussa enää kauan. Raskas teollisuus on mennyttä, eikä näillä näkymin tule takaisin. Ilman teollisuutta, ei ole töitä. Ei ainakaan itselläni.

  16. Osmo Hynninen sanoo:

    Erinomainen kirjoitus ja yhtenveto Nykysuomen tilanteesta. Kirjoituksesta saisi monen seminaarin aiheet, jossa kasvuun uskovat ihmiset saisivat kertoa, miten edetään, kun kasvu on loppunut. Kuntasektori on paisunut yli rajojensa jo vuosia sitten. Saneeraus tarpeen jo ilman kuntaliitolsiakin.

  17. Yrittäjä sanoo:

    Olen pääosin samaa mieltä Vahteran kanssa.

    Muutama juttu ei kyllä pidä paikkaansa:

    ”Viime vuoden hinnoin 35.571 euron BKT/asukas tulisi olla 72.567 euroa. Jokainen ymmärtää, ettei se ole mahdollista. Keskimääräinen suomalainen ei pysty ansaitsemaan kahta kertaa nykyistä enemmän. Ja vaikka pystyisi, kulutuksen kaksinkertaistaminen ei ole mahdollista.”
    Kyllä on mahdollista ja kyllä pystyy kuluttamaan. Yo. juttu on vanha virsi, jota on laulettu jo ainakin 2000 vuotta. Työn tehokkuus (yksityisissa yrityksissä) hiipii jatkuvasti teknologian ansiosta paremmaksi. On olemassa jopa yrityksiä, joissa ei ole yhtään vakituista työntekijää, vaan kaikki hoidetaan tekniikalla, alihankinnalla ja sivuotoimisesti. Ja sitäkin voi vielä tehostaa. Kaksinkertainen kuluttaminen on helposti mahdollista – eikö jokainen voisi tuhlata tuplasti? Hieman kuulostaa myös siltä, että Vahtera ei nyt huomioi aineetonta kuluttamista, eli pelejä ja ohjelmistoja yleensä. Ne eivät esim. tyypillisesti syö paljon luonnonvaroja.

    ”Automaatio ja internet ovat vieneet kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja vievät jatkossa kiihtyvään tahtiin.”
    Ensinnäkin Suomessa on työllisiä nyt paljon enemmän kuin vuosisata sitten kun asiat tehtiin vähällä automaatiolla. Ja mikä arvo työllä on (kun unohdetaan sen merkitys pätemisen tarpeen tyydyttämiseen ja sosiaalisiin suhteisiin), jos muutenkin tulee toimeen? Suomessa olisi paljon tekemätöntä työtä, jota ei nyt kannata tehdä, koska verokiila (alv, palkkavero, palkan sivukulut, yhteisövero) tekee työn tekemisen ja teettämisen kannattamattomaksi. Näitä hommia olisi aivan valtavasti. Nyt jokainen yrittää nyhertää tehdä itse ammattimiehen hommia sen sijaan, että palkkaisi hommaan sellaisen, joka homman osaa vaikka työ kestää viisi kertaa kauemmin. Tai sitten teettää homman pimeänä. Systeemi oikein kannustaa pimeiden palkkojen maksuun.

    ”Rikkaista ei ole Suomen pelastajaksi, koska he eivät halua maksaa omaa osuuttaan ja heitä on liian vähän.”
    Hohhoijaa. Rikkaat maksavat moninkertaisesti oman osuutensa ja monien muidenkin. Palkkani (75.000 euroa / vuosi) on vaimoni palkkaan (18.000 euroa / vuosi) verrattuna noin nelinkertainen, mutta maksoin 17-kertaisesti veroja. Ja meitä hyvätuloisia yritetään kupata joka käänteessä lisää. Eikö mikään riitä? Enkä ole edes mitenkään rikas. Viime vuoden 2012 tulokuningatar Leena Niemistö maksoi veroja noin tuhatkertaisesti keskimääräiseen palkansaajaan verrattuna. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että rikkaita on Suomessa liian vähän. Aivan liian vähän. Rikkaita pitäisi olla paljon enemmän, mutta rikastuminen on Suomessa liian vaikeaa julkisen vallan toimien vuoksi. Verot vievät kannattavuuden, kasvuhalut ja voitot, joilla toimintaa voisi kehittää.

    En ole samaa mieltä myöskään rajojen sulkemisesta virolaisilta työntekijöiltä. Esim. rakennusala hyytyisi kuin seinään, jos virolaisia työntekijöitä ei olisi.

    Muuten olen kyllä monesta asiasta samaa mieltä.

    Tämä yksityisen sektorin kuppaus jatkuu niin kauan kuin maksaja löytyy. Viime kädessähän se tapahtuu väkivallan uhalla. Jokainen voi kokeilla asiaa jättämällä verot maksamatta.

    Mutta mitä yksittäinen ihminen voi tehdä?
    – kaikki maksetaan pimeänä, mitä pystytään (veronmaksumoraali on täydelleen mennyt, kun näkee mihin ne rahat käytetään)
    – yritystoiminta siirretään Viroon tai Aasiaan, jos suinkin mahdollista (siten saattaa jopa pärjätä maailmanlaajuisessa kilpailussa)
    – tavarat tilataan ulkomaisesta verkkokaupasta (virolaiset ovat muuten heränneet tähän ja sieltä alkaa löytyä vaikka mitä tavaraa huomattavasti suomea halvemmalla ja kuljetusliike tuo perille minne tahansa Suomeen; jopa Taiwanista asti tulee Suomea halvemmalla tavarat perille ja vaatekauppahan loppuu Suomesta ihan kohta Zalandon jne. ansiosta)
    – alkoholijuomat ja ruuat haetaan Tallinnasta
    – energiankulutus optimoidaan
    – ajetaan vähän vanhemmalla autolla (joka on ostettu Saksasta)
    – haetaan kaikki tuet, mitä keksitään
    – ravintolassa ei käydä, vaan järjestetään kotibileitä
    – muutetaan Viroon, Hollantiin, Sveitsiin jne. (Tiesittekö, että sosiaalituet ovat Luxemburgissa ja Sveitsissä euromääräisesti suuremmat kuin Suomessa? Miten se on mahdollista, jos kerran Suomi on lintukoto? Voisikohan elintaso olla tuolla korkeampi? Ja systeemi kannustavampi ja muutenkin parempi, jolloin on varaa maksaa enemmän?)

  18. Punikki sanoo:

    Ota selvää asioista. Viime vuonna valtiolla työskenteli 81 687 päätoimista palkansaajaa – ei 144 000. Henkilöstön ammattirakenne painottuu voimakkaasti asiantuntija-ammatteihin, joiden keskipakka on luonnollisesti korkeampi kuin kaikkien palkansaajien, mutta selvästi alle yksityissektorin keskijohdon ja asiantuntijoiden:
    http://www.stat.fi/til/vkp/2012/vkp_2012_2013-05-23_kat_001_fi.html

  19. Antti Immonen sanoo:

    Siinä vähän taustamusiikkia teille ”liberaileille”, joista tuskin kukaan on lukenut esimerkiksi John Stuart Millin teosta Vapaudesta. Marx vaikuttaa olevan todellinen ideoidenne lähde, olette samaistuneet sortavaan luokkaan todella hyvin ja antaumuksella. Kannatattel valinnan vapautta. Mutta vain rikkaille. Köyhät pitää saada kontrollin alle ja luultavasti lopulta työleireille. Toivottavasti konjakin höyryinen ajatushautomomme historia loppuu lyhyeen. Politiikassakin muodit vaihtuvat ja 5 vuoden päästä kova liberalismi voi olla jo historiaa.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa