Ei enää ennusteita!

Ei enää ennusteita!

Uusimmat kansantalouden tilinpidon luvut kertovat, että kokonaistuotanto supistui tammi-toukokuussa edellisvuoteen verrattuna puoli prosenttia. Vastaavasti teollisuustuotanto supistui viisi ja tavaravienti kolme prosenttia. Mikään ei viittaa siihen, että tämä kehityskulku muuttuisi lähikuukausina. Silti useimmat talousennusteet povaavat keskimäärin prosentin kasvua tälle vuodelle ja puolentoista prosentin kasvua ensi vuodelle. Kyse ei ole pelkästään kotimaisista ennustajista, IMF, OECD ja EU:n komissio ovat tuottaneet lähes identtisiä ennustelukuja.

Viimeiset viisi vuotta ennusteet ovat noudattaneet samaa kaavaa: kuluvalle vuodelle luvataan pientä kasvua ja seuraavalle lähes normaalikasvua (http://www.talouselama.fi/suhdanne-ennusteet/). Yksikään instituutti ei ole ennustanut seuraavalle vuodelle kokonaistuotannon supistumista. Vuosien 2011-2015 lama on tullut kaikille ”yllätyksenä”. Valtiovarainministeriön kevään ennusteiden virhe (koskien seuraavan vuoden talouskasvua viimeisen viiden vuoden ajalta) on ollut keskimäärin 2.5 prosenttia. Ylivoimaisesti optimistisin on ollut Palkansaajien tutkimuslaitos, jonka osalta virhettä on lähes kolme prosenttia. Kaiken lisäksi ennustevirheiden autokorrelaatio lähentelee ykköstä. Masentavaa on se, että kaikki ennustelaitokset ovat noudattaneet sopulilauman tavoin samaa kaavaa. Myös selitykset ovat samanlaisia: taas on tullut negatiivisia yllätyksiä – Nokia, Microsoft, UPM, ym.- ikään kuin heikkoon talouskehitykseen ei liittyisi negatiivia uutisia. Mutta jos yritysten näkymät ovat huonot, on täysin luonnollista, että hankkeita perutaan, uusia työntekijöitä ei rekrytoida ja vanhoja irtisanotaan. Jos heikko kilpailukyky ei parane, niin tuotanto ja vienti ohjautuvat muualle. Mitä yllätystä siinä on?
Varmaan yksi syy ennustevirheisiin on ajatus siitä, että Suomen normaali kokonaistuotannon kasvu on yhäkin jossain kahden prosentin tietämillä. Mutta entä jos se onkin nolla; jospa Suomi on ajautunut samanlaiseen pysyvään stagnaatioregiimin kuin Italia ja Japani? Sen sijaan, että pohdimme, miksi meillä menee näin huonosti, olisi vakavissaan kysyttävä, onko Suomella mitään edellytyksiä päästä kestävälle kasvu-uralle.

Maailmantalouden näkymät ovat aika sekavat. Suomen perinteisten vientimarkkinoiden kannalta ne ovat vähemmän avvoisia. Euroopasta on tuskin kasvun veturiksi muuten kuin verbaalisella tasolla. Kun talouspolitiikka keskittyy kuukaudesta (ja vuodesta) toiseen vain Kreikan kriisin hoitamiseen, on vaikea vakavissaan puhua mistään kasvuilmapiiristä tai kasvupolitiikasta.

Uusi hallitus on paljon vartijana, mutta hieman pelon sekaisin tuntein seuraa sitä hiljaisuutta, joka sillä suunnalla on viime viikkoina valinnut. Kuuluisista 100 päivästä on jo puolet kulunut, ja alkaa tuntua, että siinä olikin kaikki. Helposti käy niin, että hankkeet vesittyvät yksi toisensa jälkeen. Nykyisellä hallituksella on sama helmasynti kuin aiemmillakin siinä suhteessa, että menoleikkausten painopiste on kuntasektorissa. Siellä on aina osattu torpata kaikki ikävät hankkeet ja parin vuoden päästä ollaan taas lähtöruudussa.

Vaikka kansalaisten enemmistö haluaisi saada jotain rotia taloudenpitoon, lobbarijärjestöt ja tiedotusvälineet ovat vastaan. Kukaan ei järjestä eduskuntatalon edessä mielenosoitusta menojen leikkaamiseksi tai Suomen muuttamiseksi siirtymätaloudesta markkinataloudeksi. Kukaan ei kilju kadulla suomalaisesta verohelvetistä. Mutta supistapa mikä tahansa järjestön toiminta-avustusta 100 eurolla, jo raivo repeää.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

6 kommenttia artikkeliin “Ei enää ennusteita!

  1. Hallitus teetättää näitä arvioita itselleen pehmusteltuina siksi, että voisivat siten välttyä osasta veronkorotuksia ja menojen leikkauksia.

  2. jukka m sanoo:

    ”Nykyisellä hallituksella on sama helmasynti kuin aiemmillakin siinä suhteessa, että menoleikkausten painopiste on kuntasektorissa. Siellä on aina osattu torpata kaikki ikävät hankkeet ja parin vuoden päästä ollaan taas lähtöruudussa.”

    siellä on löysää ja siellä liikkuu isot rahat. tämähän on jo suunnilleen kansanviisaus. ei sinänsä ole millään tapaa kohtuutonta hieman ”järkeistää” kuntasektoria. olisi hieman masentavaa antaa kuntasektorin paisua loputtomasti ihan vaan siksi, että no kun ne kuitenkin torppaa kaiken ikävän. tällainen defeatistinen asenne johtanee siihen lopputulemaan, ettei lähtöruudusta voida koskaan poistua. ongelma on tietenkin, löytyykö keneltäkään riittävän terävää vesuria.

    ”Varmaan yksi syy ennustevirheisiin on ajatus siitä, että Suomen normaali kokonaistuotannon kasvu on yhäkin jossain kahden prosentin tietämillä. Mutta entä jos se onkin nolla; jospa Suomi on ajautunut samanlaiseen pysyvään stagnaatioregiimin kuin Italia ja Japani? Sen sijaan, että pohdimme, miksi meillä menee näin huonosti, olisi vakavissaan kysyttävä, onko Suomella mitään edellytyksiä päästä kestävälle kasvu-uralle.”

    tämä on erinomainen kysymys – ja juuri oikea kysymys. nolla on varmasti tavoite, jonka eteen tarvitsee tehdä jotain, huomioiden demografisen kehityksen suunta.

    ”Kukaan ei kilju kadulla suomalaisesta verohelvetistä. Mutta supistapa mikä tahansa järjestön toiminta-avustusta 100 eurolla, jo raivo repeää.”

    tässä kohtaa ongelma on ihan kotikutoinen. koko suomalainen vero- ja talouskeskustelu on hieman irvokasta. jostain syystä koko keskustelua vaikkapa ”oikeudenmukaisuudesta” on ohjannut tietyn tietyllä tapaa poliittisesti suuntautuneen porukan konsortio (libera on vaihtelua tähän. instituution ikä toki on muihin alan konkareihin verrattuna aika mitätön).

    tuloksena on mitä hämmentävimpiä ajatuskonstellaatioita jotka vaikuttavat elävän vahvoina itsestäänselvyyksinä julkisessa keskustelussa. kansalaisille on siunattu ihmisoikeuksien mukainen perustoimeentulotaso (joka kuulemma on suomessa niin matala, että se rikkoo mainittuja ihmisoikeuksia), mutta auta juudas jos sitä vastaan pitäisi olla olemassa velvollisuuksia. kuten vaikkapa velvollisuus vastaanottaa työtä. kant kääntyisi haudassaan, jos ei olisi jo kulunut puhki.

    ja vielä ei ole edes puhuttu ansiosidonnaisista etuuksista. mutta niistä ei ehkä kannata puhua liian kovaa, koska yleislakkoa tässä ei nyt ainakaan kaivata. ansiosidonnaisten etuuksien rahoitus on aika iso siivu välittömästä verokiilasta. onneksi niistä päätetään demokraattisesti valitun hallituksen puitteissa eikä vaikka protopoliittisten lobbausjärjestöjen toimesta.

    niin, miksi verohelvetistä ei kiljuta? aiheesta voisi kirjoittaa kirjan tai neljä. kuka siitä verohelvetistä sitten kiljuisi?

  3. Juha sanoo:

    Taloustaiteellisen yhdistyksen palstalla kirjoittaa mies, jolla on luottamusta herättävä etunimi.

    http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2015/06/kak-22015-kilponen_netti.pdf

    Kirjoitus on liian pitkä, mutta katsoin Kuvion 1: BKT, Inflaatio ja reaalikorko. BKT-, inflaatio- ja reaalikorkoprosentti konvergoituvat kohti nollaa. Ennustaminen on helppoa. Suomihan on sekulaarisessa stagnaatioissa.

  4. amaootta sanoo:

    jukka m tässä sinulle oikeudenmukaisuudesta: Unkari-Suomi 1-0 (http://www.hs.fi/urheilu/a1434162703263). Suomalaista yhteiskuntatieteellistä, mukaanlukien taloustiede, standardimallia käyttäen kyseessä on epätasa-arvo. Tasa-arvoisia tulemia olisivat olleet 0-0, 1-1, 2-2, 3-3, ja humanistit joilla on abstraktiokykyä voivat yrittää yleistää.

  5. jukka m sanoo:

    maailma on hirveän epäreilu ja se on väärin. kaikkien, jotka haluavat, pitäisi saada osallistua ja voittaa EM-kisat, hinnalla millä hyvänsä.

  6. Taina sanoo:

    Professori viittaa alussa siihen yleisesti hyväksyttyyn tosiasiaan, että Suomi potee eritoten kysyntä- ja investointikriisiä, jota on pahennettu julkisen vallan toimesta – sekä Suomessa että euroalueella – menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla:

    ”Mutta jos yritysten näkymät ovat huonot, on täysin luonnollista, että hankkeita perutaan, uusia työntekijöitä ei rekrytoida ja vanhoja irtisanotaan.”

    Loppupäätelmä sen sijaan on liberamaisen epäloogisesti, että menoja tulee leikata lisää – ja jos mahdollista, paljon suunniteltua enemmän:

    ”Kukaan ei järjestä eduskuntatalon edessä mielenosoitusta menojen leikkaamiseksi…”

    Libera on ajanut jo vuosia kaiken tutkimuksen vastaisesti kovaa finanssipolitiikan kiristämistä Suomessa, Euroopassa ja jopa Yhdysvalloissa. Sitten kun kiristykset normaalin keynesiläisen teorian mukaisesti hidastavat kasvua, lisäävät rakennetyöttömyyttä ja vähentävät merkittävästi talouden kasvupotentiaalia, esitetään yllättynyttä ja syytetään sosialisteja ”kun kustannustasokin on samalla vähän noussut”.

    Liberassa ainakin näennäiseti työskentelee taloustieteen koulutuksen saaneita henkilöitä. Mikseivät nämä asiantuntijat voisi tutustua makrotalouden empiiriseen tutkimukseen vaikkapa viimeiseltä viideltä vuodelta ennen näiden blogien kirjoittamista? Miksi hyvinvointivaltiovastainen yhteiskunnallinen ideologia ajaa näin suoraviivaisesti yli puolueettoman analyysin?

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa