”Ei. Kaikki on kiellettyä.”

”Ei. Kaikki on kiellettyä.”

Otsikon teksti seisoo ravintolan baaritiskin takana kyltissä.

Viime aikoina siihen on ryhdytty asiakkaiden toimesta kiinnittämään enemmän huomiota. Naurahdellaan, että “tuohon sitä ollaan menossa”, “Onko tuo lainaus Räsäseltä?”, “Noinko se nykyään teillä menee?” ja niin edelleen. Kyyppari töksäyttää takaisin asiakkaalle vinosti hymyillen jotain nasevaa. Helpompi nauraa ja pyöritellä päätään. Samaan aikaan asiakaspalvelija miettii, että mihin sitä todella ollaan menossa? Tai miksi?

Joitakin vuosia sitten työskentelin eräässä maamme rannikkokaupungissa. Siellä tarkastajat alkoivat kiinnittää erityisen suurta huomiota ravintoloiden anniskeluun. Sääntö kun oli yksi alkoholiannos kerrallaan – kaikkialla. Työ muuttui sietämättömäksi! Sekä asiakkaat että työntekijät turhautuivat; lastentarhassako sitä ollaan töissä? Tarkastajat kiersivät laskemassa tuoppeja anniskeluravintolan pöydästä. Kun isosta seurueesta tuli tiskille yksi janoinen hakemaan kaikille kierrosta piti ammattilaisen kyetä myös laskemaan henkilömäärät tungoksen läpi. Aikaa asiakkailla meni paljon enemmän, kuten myös henkilökunnalla. Me tiskin takana jouduimme kertomaan ensinnäkin lakipykälät papukaijan tavoin toistellen uudestaan ja uudestaan. Asiakkaamme taas sepittivät ja selittelivät mitä ihmeellisimpiä tarinoita kenelle se tuopin kanssa myyty snapsi menee. Eräskin vanha herra, joka oli käynyt kymmeniä vuosia aina samoihin aikoihin samassa baarissa, juomassa saman juoman, ei voinut käsittää kuinka ei voinut saada enää tuplakossuaan.

Kuten kävi piilotupakkauudistuksenkin kanssa nykyään koko farssia muistelee vitsinä. Silloin ei naurattanut. Voiko jossain tulevaisuudessa tämä kaikki mennä niin pitkälle, että juomamenun saa vain kysymällä ja osaava henkilökunta ei voi kertoa tuotteista enää kuin tiettyjä puhtaita faktoja. Ei saa yllyttää juomaan. Ei saa antaa myönteistä kuvaa nautintoaineesta.

Saammehan tässä maassa alleviivattua senkin, jos jossain taideteoksessa julkisella paikalla esiintyy esimerkiksi keskikaljapullo. Viitaten tietysti kohuun Jani Leinosen Helsingin Kampin metroaseman taideteoksesta, jossa esiintyi vodkan lisäksi olutpullo.

Aina kun  taiteilija piirtää ulkoständiä iskee epäilys, että mitä piirtäisi, jotta ei vain tulisi sanomista.

Ylisuojelu -voisiko sille tulla vihdoin loppu?

Olisi paljon puitavaa nykyisestä menosta. Viime aikoina keskustelua suomalaisesta olut- ja alkoholikulttuurista on käyty kiivaasti, sekä puolesta että vastaan. Eipäs-juupas-väittely siitä, onko tarpeellista saada nelosolut kauppoihin, taikka viini, on jatkunut pitkään. Vedetäänkö kolmosolutkin kokonaan maitokaupoista pois Alkoihin? Tämäkin vielä!

Mitenkäs vihjailtu alkoholilainuudistus? Se kun mahdollisesti muuttaa asioita jopa radikaalisti. Tätä pelonsekaisin tuntein odotellen. Tiukennetaanko jatkoaikalupien saatavuutta? Se pistäisi kasoittain kouluttautuneita ihmisiä työttömyyskortistoon. Suomessa kun alkoholia ei tuosta noin vain saa kuka tahansa anniskella.

Olen mielenkiinnolla seurannut kuinka ravintolakulttuuri uteliaiden ja tiedonjanoisten asiakkaiden myötä on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Tuntuu siltä, että samalla kun suomalaiset heräävät laajentuvan tarjonnan ääreen ja juomatavat sekä kulttuuri sen ympärillä muuttuvat, yrittävät päättäjät estää tämän luomalla alkoholista keskiaikaisen suurta pahaa.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

4 kommenttia artikkeliin “”Ei. Kaikki on kiellettyä.”

  1. jaana sanoo:

    muistan kun aikoinaan suomessa ei saanut keskiolutta kuin ruuan kanssa. ei ollut alkoholiongelmista tietoakaan. Jos anniskelupaikat sulkisivat vaikkapa ilta kymmeneltä, niin reppanat tajuaisivat mennä ajoissa nukkumaan ja kuinka paljon resursseja polisiltakin säästyisi…
    Myös turhanpäiväinen alkohoista puhuminen loukkaa vanhoollislestadiolaisia arvojani. Siis jos alkoholi keksittäisiin tänä päivänä, niin se kiellettäisiin varmasti !

  2. jj sanoo:

    Pienen ongelmakäyttäjäjoukon takia kaikki kaikilta pois. Sopisikohan vanhoillislestadiolaisille ja muille hörhöille, että vaikkapa islaminuskoon liitettyjen terroritekojen vuoksi kiellettäisiin kaikki uskonnot Suomessa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Säästyisi uskomaton määrä resursseja tuottavan työn tekoon jatkuvan seuroissa ja hartaustilaisuuksissa istuskelun sijaan. Jos uskonto keksittäisiin tänä päivänä, se kiellettäisiin varmasti.

  3. Syrjä sanoo:

    Kommenttia Sakarin ”toimivaan ehdotukseen”:

    ”Fyysiset alkoholihaitat sekä syrjäytyminen” ovat minusta ongelman seurauksia, eivät ongelma. Jos sisäänpäinkääntyneisyys nähtäisiin voimavarana eikä häpeätahrana, meillä ei olisi syrjäytymistä läheskään nykyisessä määrin. Vaan jo 2-vuotiaana on oltava pakkososiaalinen henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

    Sinun mallisi, vapaus ja kontroloimattomuus, toimisi viisaiden viinanjuojien kanssa. Jos viinan saanti kytkettäisiin viisauteen, ihmisillä olisi tarve viisastua jatkuvan pöljenemisen sijaan. Ehkä sieltä jokunen työllistävä ideakin alkaisi kehkeytyä, kun vapaa-aikaansa joutuisi käyttämään muuhun kuin todellisuuspakoon. Humalahakuinen juominen ei useimmiten ole viisasta, eikä ainakaan koskaan viisastuta. Viisas ei varmaankaan kulman takana jakelisi Alkon antimia alaikäisille, viisas ei oksentaisi kanssakulkijan päälle bussissa ravintolaillan päälle jne.

    Minä olen lukemattomia kertoja ryypännyt ravintolassa yksin. Tasan kerran on joku käynyt kysymässä että ”onks kaikki ok?” (tarjoilija, kun lasi oli tyhjä). Puolityhjän pöydän yksikään tuoli ei useimmiten ole vapaa, jos sitä käy kohteliaasti kysymässä – vaikka olisin viemässä sitä toisaalle tai vaikka siihen ei kukaan istuutuisi sillä aikaa kun promilleni tiskin ääressä kohoavat 0:sta 1,5:een. Turpaanvetoa on kyllä jokusen kerran ehdotettu. Se siitä suomalaisesta sosiaalisesta ravintolakäyttäytymisestä ja viihtyvyydestä (luultavasti olen tyhmänä istunut väärissä ravintoloissa enkä hymyile tarpeeksi/hymyilen liikaa yksikseni). Noin 1/20 vieraiden kohtaamisesta ravintolassa osoittautuu ensimmäistä lausetta pidemmäksi, mielenkiintoiseksi ja mukavaksi kokemukseksi. Mieluumin ryystän kotona tai jonkun kaverin kotona (kyllä, introverteilläkin on kaverita) – pitäisikö minun nyt alkaa hävetä tätä toimintatapaani kuten 2-vuotiaat alkavat hävetä itseään koska viinaahan ei saa vetää kuin ryhmässä? Lienekö poikkeusyksilö vai olisiko Suomessa enemmänkin kaltaisiani?

    Jos alkoholinkäytön ongelmia alettaisiin ihan oikeasti katsella sairautena (muunakin kuin varsinaisena alkoholismina, esim. masennuksen itselääkintä, luonnehäiriöt, elinikäisen pakkososiaalistamisen aiheuttama ehdollistuminen jne.) ja alkoholin saanti rajattaisiin viisaisiin terveisiin, meillä ei olisi enää alkoholiongelmaa (tai olisi, mutta ainakin uusi ja erilainen alkoholiongelma).

    Onneksi EU ja eteläraja ei ota huomioon kansallista geeniperimää, voivat rauhassa edesauttaa kansakunnan vajoamista kasvisten tasolle ja kupata maat ja mannut siinä sivussa. Eestiläisille kassoille ja varastomiehille sentään riittää tekemistä vielä pitkään senkin jälkeen, kun suomalaiset Alkot ja marketit on myyty kansainvälisille sijoittajille.

    Venäläisiä ei Suomen ravintoloissa taida kiinnostaa paikalliset (muuten kuin palvelijoina) vaan tarjonta. Sen verran voisi turismin nimissä harjoittaa apardheidia, että heille suotakoon omin säännöin toimivat anniskelut maaperällämme.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa