Elämänkatsomusten tasa-arvo – Vastine piispa Vikströmille

Elämänkatsomusten tasa-arvo – Vastine piispa Vikströmille

Porvoon piispa Björn Vikström kommentoi analyysiäni ”Elämänkatsomusten tasa-arvo”. On hienoa, että kirjoitukseeni on saatu teologin kannanotto. Koen aiheelliseksi vastata piispa Vikströmin kommenttiin, sillä se sisältää mielestäni muutamia väärinymmärryksiä.

Vikström kirjoittaa, että tekstini vaikuttaa hänen mielestään ”pamfletilta, joka peräänkuuluttaa melko populistisin argumentein yhteiskuntaa, jossa kaikki uskonnon näkyvät ilmaukset olisivat kiellettyjä.” En suinkaan ole vaatinut yhteiskuntaa, jossa kaikki uskonnon näkyvät ilmaukset olisivat kiellettyjä. Kirjoitin, että uskonnollisen valinnanvapauden toteutuminen ”ei tarkoita, että uskonnon tunnustamiseen liittyviä uskonnollisia symboleja kuten kaulassa roikkuvia ristejä ei saisi käyttää.” En myöskään ole muilla tavoin vaatinut uskontojen piilottamista. En esimerkiksi ole kehottanut purkamaan kirkkorakennuksia, vaikka äärimmilleen vietynä voidaan ajatella uskonnonvapauden rikkoutuvan taivaita halkovien kirkontornien – ja monikulttuurisessa Euroopassa todennäköisesti yhä useammin myös minareettien – vallatessa julkista tilaa. Mikäli uskonnon konkreettinen näkyminen yhteiskunnassa ei miellytä, voi toimia kuten silloin, kun muutkaan näkymät eivät miellytä – kääntää katseensa muualle.

Keskityin kirjoituksessani uskonnon tunkeutumiseen ihmisten käytännön elämään. Siksi myös listasin käytännön ongelmia liittyen ihmisten yhdenmukaiseen kohteluun. Se ei mielestäni ole populismia. Näitä ongelmia ovat muun muassa se, että Jehovan todistajat ovat vapautettuja asevelvollisuudesta tai ettei kirkkoon vastoin tahtoaan liitetty lapsi saa opiskella halutessaan elämänkatsomustietoa. Vikström tarttui tarkemmin vaatimukseeni lopettaa Yleisradion hartausohjelmat ja kysyi: millä argumentoidaan sitä, ettei tämä 74 % kansasta, joka kuuluu kirkkoon ja maksaa YLE-veroa saa kuunnella hartausohjelmia esimerkiksi edes 15 minuuttia päivässä?

Vaatimus Yleisradion hartausohjelmien lopettamisesta perustuu yksinkertaisesti siihen, että vaikka 74 % suomalaisista kuuluu kirkkoon, sitäkin useampi maksaa tuloistaan YLE-veroa, jolla näitä hartausohjelmia rahoitetaan. Ongelma ei siis suinkaan ole 15 minuutin päivittäinen radiohartaus vaan se, että uskonnollisia ohjelmia ja siten uskontojen harjoittamista tuetaan kirkkoon kuulumattomien verorahoista. Esimerkiksi mainosrahoitteiset kanavat voivat tietysti lähettää sellaista ohjelmaa kuin parhaaksi näkevät.

Yhteisöveron seurakunnille tilitettävästä osuudesta on sanottava, että sillä tosiaan rahoitetaan seurakunnille annetut lakisääteiset tehtävät, kuten väestökirjanpito, kirkkojen ylläpito sekä hautaustoimi. Siinä mielessä Vikström on siis oikeassa. Hänen argumenttinsa kuitenkin menee ohi maalin, sillä hautaustoimen vapauttamista kilpailulle olen analyysissäni ehdottanutkin ja myös väestökirjanpidon voisi nähdäkseni hoitaa suoraan valtion kautta tai jopa kilpailuttaa vapailla markkinoilla. Näin yhteisöveron seurakunnille menevästä siivusta jää puolustukseksi vain ”kulttuurihistoriallisesti tärkeiden rakennusten ylläpito”, jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan kirkkojen ylläpitoa.

Kirkot ovat rakennuksia, joissa pääasiassa harjoitetaan uskontoa, siksi yhteisistä varoista ei nähdäkseni kirkkoja tulisi rakentaa tai kunnostaa. Jos kuitenkin ajatellaan kirkkorakennuksia jonkinlaisina julkishyödykkeinä, joiden olemassa olosta nauttivat kaikki eivätkä ainoastaan kirkon jäsenet, voidaan kirkkoja toki ylläpitää julkisin varoin. Tässäkin tapauksessa kirkkojen kunnostaminen tulisi kuitenkin kilpailuttaa vapailla markkinoilla aivan kuten muutkin julkiset investoinnit – sitä ei suinkaan pitäisi antaa automaattisesti seurakuntien hoidettavaksi.

Ehdotukseeni uskonnonopetuksen korvaamisesta kaikille yhteisellä katsomusaineella Vikström kommentoi, että tällaiset ehdotukset ovat aiheuttaneet vastarintaa pienemmissä uskontokunnissa. Myöskään vapaa-ajattelijat eivät ole idealle lämmenneet vaan haluavat pitää uskontokriittisen elämänkatsomustiedon. On tietysti haastavaa kehittää kokonaan uusi katsomusaine sellaiseksi, että kaikki ovat siihen tyytyväisiä. Tämän analyysin puitteissa en ole tarkemmin ottanut kantaa yksityiskohtiin siitä, kuinka tuon uuden oppiaineen opetus tulisi järjestää. Se on hyvin laaja ja ongelmallinen, mutta toisaalta mielenkiintoinen aihe, johon ottaisin mielelläni tarkemmin kantaa muussa yhteydessä. Tässä kohtaa tyydyn toteamaan, että ensimmäinen askel parempaan kouluopetukseen olisi mahdollistaa elämänkatsomustiedon opiskelu kaikille halukkaille.

Vikströmin mukaan on tuulesta temmattua väittää, että lapset, jotka eivät ole uskonnollisesti aktiivisia joutuisivat kiusatuksi koulussa. En kuitenkaan tarkoittanut näin. Totesin, että lapset, jotka ovat aktiivisesti uskonnottomia, saattavat sosiaalisen paineen takia osallistua vakaumuksensa vastaiseen uskonnon harjoittamiseen. Ongelma onkin siinä, että on oletus, jonka mukaan koulun oppilaat osallistuvat aamuhartauksiin ja jumalanpalveluksiin, vaikka vain hyvin pieni osa näistä lapsista on ”uskonnollisesti aktiivisia”. Koulussa monet menevät massan mukana sillä erilaisia saatetaan kiusata, näkyi tämä erilaisuus sitten uskonnottomuutena tai uskovaisuutena. Ehkäpä tästä näkökulmasta tulee ymmärretyksi se, miksi kirkkoon kuuluvien osuus laskee dramaattisesti aikuisuuden kynnyksellä. Kun 10-19 –vuotiaista kirkkoon kuuluu 85 %, 20-29 –vuotiaista kirkon jäseniä on enää 68 %. Parikymppisenä ihminen uskaltaa useimmiten olla oma itsensä ja tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja välittämättä muiden mielipiteistä.

Olen Vikströmin kanssa samaa mieltä siitä, ettei uskonto tule maailmasta katoamaan. Muttei uskonto katoa silloinkaan, jos kirkko ja valtio selvästi erotetaan toisistaan. Ei uskontojen edes tarvitse maailmasta kadota, mutta niiden tulisi sopeutua kulloiseenkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Jos perinteillä puolustellaan olemassa olevia käytäntöjä, ei mikään ikinä muutu tai kehity paremmaksi. Muun muassa Yhdysvalloissa kirkko ja valtio on selvästi erillään toisistaan, mutta silti uskonto näkyy yhteiskunnassa monin tavoin eikä kirkon ja valtion ero ole estänyt kenenkään uskoa. Näin ollen Suomessakin valtion ja kirkon suhde tulisi purkaa.

 

Joona Räsänen FM

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

4 kommenttia artikkeliin “Elämänkatsomusten tasa-arvo – Vastine piispa Vikströmille

  1. Juuso sanoo:

    Pieniä ovat Joona Räsäsen löytämät ongelmat. Itse haluaisin vapautua suomalaisen sosialismin rahoittamisesta. Voisiko valtiosta erota ilman, että muuttaa maasta?

  2. Kuhnuri sanoo:

    Räsäsellä oli aika pieniä ongelmia.
    Hartaus ohjelmien lopettaminen, koska vain 74% kuuluu kirkkoon oli huonosti ajateltu.
    Samalla pitäisi lopettaa, ruotsin,venäjän ja viittomakielise uutiset. Pitää ymmärtää, että hartausohjelma on palvelu samoin kuin nuo uutiset. Suomessa on demokratia ja niin kauan kuin enemmistö valitsee eduskunnan ja sieltä YLEn hallintoneuvoston, niin vähemmistö joutuu tyytymään tähän.

    Yhteiskunta tukee myös huomattavin verorahoin AY-liikkeen, siis YHDISTYKSEN, toimintaa. Me kaikki maksamme verovaroistamme AY-liikkeelle. Tämänkin tuen voisi poistaa. Samalla eduskunta voisi ottaa vallab, joka sille kuuluu eikä antaa sitä AY-liikkeelle.

    Moni ns. kirkollinen juhlapäivä on lähtöisin jo pakana -ajoilta, kirkko on vain ominut ne. Minun puolesta voidaan kaikki päivät muuttaa saman arvoisiksi työpäiviksi, myös se jokaviikkoinen lepopäivä(t).

    Samalla kun kielletään koulusta uskonnolliset tilaisuudet, voitaisiin kieltää myös lapsien pakanalliset ”kerjuu” tapahtumat, eli trullit, halloween, nuuttipukit ja yms.

    Hautaustoimessahan on ainakin mahdollista kilpailla, voit aloittaa vaikkapa omalla konditoria-krematoriolla. Tässä vielä ilmainen mainoslause, ”Nauttikaa leivonnaisia samalla kun omaisenne tuhkataan”.

    Elämää, saatikka uskontoa, ei kannata ottaa niin vakavasti.

    1. Juuso sanoo:

      Tiesitkö että Tukholmassa krematorio on kaukolämpölaitoksen yhteydessä?

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa