EU- ja euroalueiden tulevaisuus hämärän peitossa

EU- ja euroalueiden tulevaisuus hämärän peitossa

Yhteisvaluutta euro aloitettiin kohta 15 vuotta sitten suuren euforian vallassa. Sen uskottiin tuovan vakautta ja tehokkuutta sekä kasvua euron jäsenmaille. Hanke oli alunalkaen pääosin poliittinen. Euro saatiin pystyyn varsin nopeasti ja tehokkaasti. Tätä voidaan pitää yllättävän hyvänä suorituksena. Yhteisvaluutasta oli haaveiltu jo pitkään, aina 1950-luvulta lähtien.

Aiemmin EU:ssa oli pohdittu laajentuako vaiko syventyä. Välillä kaavailtiin jopa eritahtista integraation eli taloudellisen yhdentymisen syventämistä. Neuvostoliiton loppumisen ja osin sen synnyttämän euforian vallassa päätettiin 1990-luvulla toteuttaa molemmat tavoitteet samanaikaisesti. Näiden lisäksi päätettiin 2000-luvun alussa käynnistää Lissabonin prosessi, jonka avulla EU pyrkisi maailman kilpailukykyisimmäksi tieto-taito-perustaiseksi talousalueeksi. Tässä oli tavoitteena päästä Yhdysvaltojen rinnalle tai jopa sen ohi. Yhdysvalloissa talouden kasvu ja tuottavuuden kehitys olivat olleet jo pitempään EU-maita nopeampaa.

Tänä päivänä voidaan sanoa, että kaikissa tavoitteissa on epäonnistuttu joko osin tai kokonaan. EU:n laajeneminen on pääosin onnistunut ja useimmat uudet jäsenmaat ovat sopeutuneet EU:n byrokratiaan varsin hyvin. Osa uusista jäsenmaista ei kuitenkaan täytä alkuperäisiä jäsenyyden ehtoja, koska niissä on laajalti korruptiota, veronkiertoa ja oikeusjärjestelmän ongelmia, mm. Bulgaria, Kroatia ja Romania, osin muitakin, esim. Kypros on ollut suuri rahanpesupaikka.

Maidenvälinen taloudellinen integraatio näytti edistyvän hyvin euron alkuvuosina aina vuoteen 2007 saakka. Euroalueen velka- ja talouskriisi on sen jälkeen merkinnyt taantumista integraatiossa ja maiden väliset erot ovat kasvaneet merkittävästi. Malinen ja Kuusi analysoivat seikkaperäisesti euroalueen maiden tuottavuuserojen kasvua viime vuosien aikana (Malinen & Kuusi, 2013).

Lissabonin strategia johti vesitettyyn Lissabonin sopimukseen vuonna 2008. Tavoite saavuttaa Yhdysvaltojen etumatka on epäonnistunut täysin. Talouden kasvu ja työllisyys ovat kehittyneet Yhdysvalloissa huomattavasti paremmin kuin EU-alueella vuoden 2007 jälkeen. Talouden näkymätkin ovat Yhdysvalloissa selvästi EU-maita ja euroaluetta paremmat. Yhdysvaltojen energiaomavaraisuus ja paljon EU:ta alempi sähkön ja energian hinta kasvattavat olennaisesti kilpailukykyeroa Yhdysvaltojen hyväksi. Euron kurssi suhteessa dollariin on myös aivan liian vahva, mikä haittaa euroalueen kilpailukykyä.

Euro syntyi valtavan poliittisen uskon ja euforian vallassa. Realismista ei silloin ollut tietoakaan. Taloudelliset selvitykset euron vaikutuksista ja riskeistä olivat hämmästyttävän puutteelliset. Tämän seurauksena euroalueeseen jäi pahoja rakenteellisia ongelmia ja valuvikoja. Tuolloin ei tajuttu lainkaan, mitä sopeutumispaineita työmarkkinoille ja talouden rakenteisiin aiheuttaa kiinteä valuuttakurssi euromaiden välillä. Euron menestys alkuvuosina johti rakenneuudistusten lähes täydelliseen pysähtymiseen varsinkin Etelä-Euroopan jäsenmaissa (ml. Italia ja Ranska). Saksa sen sijaan uudisti työmarkkinansa mallikkaasti Harz-reformeilla ja noudatti maltillista palkkapolitiikkaa. Keväällä 1997 Suomessa valmistui Jukka Pekkarisen johdolla laadittu EMU-työryhmän raportti. Työryhmän arviot rahaliiton mikrotaloudellisista vaikutuksista (valuutanvaihto, valuuttakurssiriskit jne.) osuivat pääosin kohdalleen. Työryhmän arvio eurosta vakautta lisäävänä tekijänä epäonnistui täysin. Ryhmä ei myöskään korostanut tarpeeksi palkkajoustojen ja aktiivisen finanssipolitiikan merkitystä taloudellisten häiriöiden torjunnassa. Tämä olisi ollut välttämätöntä, koska omaa rahapolitiikkaa ja valuuttaa ei enää ollut. Lars Calmforsin työryhmän vastaava arvio Ruotsin EMU-jäsenyyden vaikutuksista oli paljon realistisempi ja laadukkaampi Suomen raporttiin verrattuna. Pentti Pikkarainen on äskettäin laatinut huolellisen arvion Pekkarisen työryhmän raportista (Pikkarainen, 2014).

Kaiken kaikkiaan on ihmeteltävä, miten puutteellisia ja osin jopa pinnallisia arvioita euron vaikutuksista ja rakenteista on vuosien varrella laadittu Suomessa ja muualla. Veronmaksajana joutuu ihmettelemään, miten paljon lähinnä propagandaa eurosta ja sen vaikutuksista virkamiehet ja poliitikot ovat puhuneet vuosikausia. Viime aikoina esitetyt väitteet, että pankkiunioni yksin pelastaisi euron tai olisi ylipäänsä ratkaiseva edistysaskel eurokriisin ratkaisussa ja tulevien kriisien estämisessä ovat myös olleet varsin pinnallisia. Yhteisvastuuseen sisältyviä riskejä ja moraalikadon ongelmia ei tuoda lainkaan esille. Virkamieseliitti ja poliittiset johtajat näyttävät suhtautuvan euroon kuin uskontoon. Eurouskovaisuus on syvälle juurtunut Suomeenkin.

Eurokriisi ei ole lainkaan ohi ja aluetta uhkaa pitkäaikainen hidas kasvu ja korkea työttömyys. On tullut aika alkaa keskustella Suomessakin paljon aiempaa syvällisemmin eurosta, euroalueesta ja sen rakenneongelmista sekä keinoista ratkaista kriisi ja estää tulevat kriisit. Suomen ei ole syytä olla ajopuuna uusia ratkaisumalleja haettaessa. Kotimaassa tehtävien selvitysten ja analyysien tasoa ja monipuolisuutta on syytä kehittää varsinkin viranomaisorganisaatioissa.

 

Lähteitä:

Calmfors, L. (1997): EMU: A Swedish perspective, Kluwer Academic Publishers

EMU-asiantuntijatyöryhmä – J. Pekkarisen raportti (1997): Rahaliitto ja Suomi-talouden haasteet, valtioneuvoston kanslia 1997/24

Koskenkylä, H. (2012): “Miten estetään finanssikriisejä tulevaisuudessa?”, Talous&Yhteiskunta 4/2012

Koskenkylä, H. (2013): ”Euroalueesta on tullut uppotukki”, Kanava 4/2013

Malinen, T. & Kuusi, T. (2013): ”Miksi euroalue on ongelmissa?”, Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2013

Nyberg, P. (2014): ”Kissa pöydälle: Suomen osallistumiselle euroalueen liittovaltiokehitykseen on vaihtoehtoja – Valtiot. tri Peter Nybergin haastattelu / Heikki Taimio”, Talous&Yhteiskunta 2/2014

Pikkarainen, P. (2014): ”Rahaliitto ja Suomi – toteutuivatko EMU-asiantuntijaryhmän ennustukset?”, Talous&Yhteiskunta 2/2014

Taimio, H. (2014): ”Saksaa ei kannata peesata”, Talous&Yhteiskunta 2/2014

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

4 kommenttia artikkeliin “EU- ja euroalueiden tulevaisuus hämärän peitossa

  1. Mikko sanoo:

    > ”The quality and scope of the reviews and analyses made in the home country should be improved”

    I agree. However, the ”home country” researchers are just human who tend to have an opinion and their analysis just end up in supporting the opinion the researchers already have. Therefore, increasing the quality of the research is very difficult. Maybe the only way is to leave the analysis to be done by more independent and objective parties who do not have strong ”religional” opinion on the issues of Finland or any other single country. Maybe IMF, WB and/or CIA research qualifies.
    I am one of those persons who has an opinion. My opinion is opposite to yours and it is that the existence of Euro does not have much to do with the economic crisis in Europe. I believe that the crisis we have is just one of many ”excess debt – bubble – burst of bubble” events in history. Excess debt eventually results in bubble bursting and that in turn results in GDP hiccups and ultimately very practical trouble in peoples daily lives. How come we had so much of this trouble by the 1990’s even if we had that flexible own markka at that time. Maybe we can agree that ”case Finland 1990” and ”case eurozone 2008” together evidence that neither own currency nor common currency is sufficient to prevent crisis from happening again and again. Rootcause for crisis must be something else as I wrote above.

  2. Hannu sanoo:

    EU on savijaloilla seisova talouskokeilu, jossa sekoitettiin sosialistista yhteisvastuuta, ja taustalla olevien suurpankkien valtaa.

    Kuinka yhteisvaluutta voisi toimia euromaiden erilaisien talouksien, hallintotapojen, työmoraalin ja rehellisyysperiaatteiden riemunkirjavassa tilkkutäkissä?

    Yhteisvaluuttaa joudutaan yhteisvastuullisesti pönkittämään pakkotilanteessa tukemalla rapakuntoisia maita, ja siinäkin on tapahtunut vilppi.

    Tosiasiallisesti euromaiden tukipaketit eivät päätyneet elvyttämään kriisimaiden talouksia, vaan palasivat Saksan ja Ranskan suurpankeille vanhojen erääntyvien velkojen maksuina. Eli kyseessä on pankkituki samaisille suurpankeille, jotka alunperin yliluotottivat kyseiset maat kriisimaiksi. Lisäksi näiden suurpankkien aikoinaan ottamat vastuut ja riskit siirrettiin tukikarusellissa euroalueen veronmaksajien vastuulle kuristamaan tukia antavien maiden talouksia.

    EU on pakottanut kriisimaat leikkamaan rajusti julkista talouttaan, se puolestaan on ajanut elinkeinoelämän alas ja työttömyyden ylös, velanmaksukyky heikkenee, ja tukien kautta velkataakka on vain kasvanut.

    Euro toi EU:hun sosialistisen ulottuvuuden, ja se on omiaan näivettämään myös taloutensa kunnolla hoitaneet maat, kun niiden maksut ja vastuut kasvavat. Sen vuoksi, että ovat hoitaneet taloutensa kunnolla. Samaan aikaan ympäristössä kysyntä laskee.

    EU on myös sumeilematta rikkonut sovitut periaatteensa. Bail out, jokaisen maan yksinvastuu omista veloistaan ilman muiden maiden tukivelvoitteita rikottiin heti ensimmäisen kriisin ilmaantuessa. Julkisen talouden sovitut alijäämärajat rikottiin ja unohdettiin heti, kun havaittiin, että kriisimaiden lisäksi niitä rikkovat myös EU:n suuret keskusvallat pienistä puhumattakaan.

    Lisäksi Kyproksessa EU:n toimesta rikottiin koko markkinatalouden kivijalka – yksityisomaisuuden suoja.

    EU:ta odottaa pitkäaikainen taloudellinen näivettyminen omien rakenteellisien mahdottomuuksiensa vuoksi, ja sitä edesauttaa rahapiirien rahanahneuksissaan harjoittama teollisten työpaikkojen ulkoistaminen lähinnä Kaakkois-Aasiaan, sekä jatkuva muuttovirta EU:n ulkopuolelta.

    Toisena vaihtoehtona on komission kauhu, taloudellisien realiteettien pakottama euroalueen hajoaminen, mikä aikanaan myöhemmin tulee myös tapahtumaan.

  3. Toimi sanoo:

    Suomen Perusta ajatuspajana pitäisi sijaita huikean kaukana Liberan pajoista. Perssuomalaiset taisivat tehdä liian nopeat kaupat Heikki Koskenkylän kanssa. Ei noilta hänen läpi karriäärinsä vaalimilta asenneurilta voi lähteä kehittymään sellaista talouspoliittista uudistusta jota Perussuomalaiset olisivat tarvinneet ja tarvitsevat. Vaikutus oli päinvastainen, sillä puolueessa lakattiin haikailemasta ”sen viisaamman” ajattelun perään. Nyt sitten puolue korjaa satoa romahtamalla eduskuntavaaleissa. Keskiluokkainen ajattelemaan pystyvä kannattajajoukko oli sillä viime vaaleissa tilapäisesti lainassa ja nyt se katoaa kun huomaa ettei puolueella ole henkisiä harteita selättää talouskriisejä tai edes pureutua niiden syihin. Asiantuntijuus oli voitu vaikka ostaa hillitysti käyttäytyviltä Ruotsin moderaateilta, joille voitiin hymyillä mutta ei vastata oikein mitään, tältä ajatuspajalta.

    Artikkeliin yllä palaten, ei kulje ajatusten virta eteenpäin, ei ellei hyväksytä jo sata vuotta vanhoja perustotuuksia. Tärkeimpänä niistä työn ja pääoman välinen ristiriita. Miten talousmiehet viitsivätkään ”etsiä” ns. rakenneuudistuksia joilla työllisyys saataisiin kohenemaan, kun heidän tosiasiallinen ja oikeastaan ainoa tavoitteensa on pitää yllä vakaata rahanarvoa, jotta keinottelijat osa!s!vat helpommin ja riskittömämmin suunnitella spelukaatiopelejään. Rakenneuudistuksillaan he ikävä kyllä tavoittelevat itselleen vain lisää pelimerkkejä, ei suinkaan toimeentuloa niille, jotka ovat menettämässä heille ne ainoatkin nappulansa.

    Intelligenteillä äänestäjillä ei ole asuinsijaa Perussuomalaisissa. M.o.t.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa