Free State Project – paluu vapauteen

Free State Project – paluu vapauteen

Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon sääntelyn ja byrokratian vähentämisestä. Aloitteita yksilönvapauksia ja yksilöiden sekä yritysten toimintaa kahlehtivien normien purkamiseksi on tullut poliittisen kentän kaikilta laidoilta ja keskeltä. Pieni osa aloitteista on konkretisoitunut. Kauppojen aukioloaikoja on vapautettu, parkkikiekot saa muotoilla vapaasti ja lähitulevaisuudessa saatamme nähdä pienpanimojen oluet kauppojen hyllyillä.

Tärkeitä edistysaskelia, mutta satavuotisen villin kasvun jäljiltä sääntelyviidakon taltuttaminen on tuskallisen hidasta. Eivätkä kaikki vapautta edes ymmärrä tavoitella. Samalla kun yhden viraston sääntelyä puretaan, toisessa vapauden rajoitteita lanseerataan lisää. Kansallisen sääntelyn lisäksi holhoavia lakipykäliä tehtaillaan ylikansallisten yhteenliittymien toimesta.

Politiikka on sääntelyn hallinnointia

Perustuslakimme valuvirheiden vuoksi nykypoliitikoiden ja virkamiesten työn keskeinen juonne on sääntelyn hallinnointi. Väkisin nousee mieleen, millaista ajan, resurssien ja ihmiselämien hukkaa tämä hallinnointi on.

Vuosikymmenestä toiseen poliitikot, virkamiehet ja tutkijat kiistelevät kaikille elämänalueille tunkeutuvien sääntöjen sisällöistä ja kohteista. Ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin tarjotaan aina uutta sanktiota, sääntelyä, lakia, rekisteriä, korttia tai virastoa. Bruttokansantuotteesta valtava osa kuluu tähän hallinnointiin. Kansalaiset ja yrittäjät saavat tyytyä osattomina odottelemaan, saako maitoa myydä kaupasta sunnuntaisin vai ei – alkoholista puhumattakaan.

Tätä kirjoittaessa noin 128 000 pitkäaikaistyötöntä ja kymmenet tuhannet yrittäjät seuraavat sivusta, pääsevätkö hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopuun työmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta ja paikallisen sopimisen edistämisestä. Kukaan ei tunnu kysyvän heiltä, joita sääntely eniten haavoittaa, työttömiltä ja yrittäjiltä.

Free State Project – kansanliike

Emme ole yksin. Sääntelyn kahleissa rimpuilu ja kasvava vapauden kaipuu ovat globaaleja ilmiöitä. Yhdysvalloissa on tämän vuosituhannen puolella syntynyt mielenkiintoinen yksilönvapauksia valtiollisen sääntelyn sijasta peräänkuuluttava laaja kansanliike, Free State Project (freestateproject.org).

Liike sai alkunsa taloustieteilijä Jason Sorensin vuonna 2001 julkaisemasta artikkelista. Esseessään Sorens toteaa yksilöiden vapauden olevan kaikkialla maailmassa valtiollisen sääntelyn alistama ja ilmaisee turhautumisensa liberaalien puolueiden voimattomuudelle viedä vapauden sanomaa eteenpäin. Sorensin vallankumouksellinen idea oli saattaa eri puolille Yhdysvaltoja levittäytyneet libertaarit yhteen. Projektin tavoitteeksi Sorens asetti 20000 ihmisen sitoutumisen muuttaa samalle alueelle vaikuttamaan mielipideilmastoon ja lainsäädäntöön.

Liike kasvoi ja vuonna 2004 FSP valitsi muuttoliikkeensä kohteeksi New Hampshiren osavaltion. 20000 osallistujan raja saavutettiin 12 vuotta myöhemmin helmikuussa 2016. Tätä kirjoittaessa, puoli vuotta myöhemmin noin 2000 väljästi organisoitunutta liberaaliaktivistia on muuttanut NH:n, joista nelisenkymmentä on jo tullut valituiksi osavaltion päättäviin elimiin.

New Hampshire- Live free or die

New Hampshire valikoitui muuton kohteeksi perustelluista syistä. Live free or die, julistaa osavaltion virallinen motto. NH:n asukkaat ovat pyrkineet elämään ja järjestäytymään eräraivaajahenkeä ja itse pärjäämisen eetosta korostavan sloganinsa mukaisesti.

Jokin aika sitten julkistetussa Cato-instituutin tutkimusraportissa (www.freedominthe50states.org) New Hampshire rankattiin Yhdysvaltojen vapaimmaksi osavaltioksi. Vapauden indikaattoreina tutkimuksessa on yli 230 painotettua muuttujaa. Osavaltion vahvuuksia ovat muun muassa olematon tulo- ja yhteisöverotus, perustuslain takaamat laajat yksilönvapaudet ja hallinnon poikkeuksellinen kansanvaltaisuus.

Vaakaa toiseen suuntaan kallistavat esimerkiksi korkeat kiinteistöverot, alkoholin jakelun monopoli ja tiukka huumausainelainsäädäntö. FSP:lle tärkeitä perusteita olivat New Hampshiren lähtökohtaisesti myötämielinen suhtautuminen yksilönvapauksiin ja osavaltion pieni väestömäärä. 20000 hengen samoin ajattelevien joukolla on hyvät edellytykset vaikuttaa noin 1,3 miljoonan kansalaisen osavaltion politiikkaan.

Hallinto on myös helposti lähestyttävä. Osavaltion edustajien palkka on 100 dollaria vuodessa, taloudellisten intressien vuoksi politiikkaan ei siis juuri kannata lähteä. Perustuslaki puolestaan estää pahimpien sääntelyvimmaisten intressit. Tämä vähentää kilpailua edustajanpaikoista ja helpottaa liberaaliaktivistien nousua valtaan. Kuka tahansa voi pyrkiä. NH:n valintaa puolsi myös seikka, että osavaltion perustuslaissa vallankumous on erikseen määritelty hyväksyttäväksi keinoksi syrjäyttää kansalaisvapauksia riistävä hallinto (Bill of Rights, art. 10). Laki ei myöskään kiellä osavaltiota irtaantumasta Yhdysvalloista. Viimeisten gallupien mukaan 42 prosenttia New Hampshiren kansalaisista kannattaa osavaltion itsenäistymistä.

Vapaus on kaikkien intressi

New Hampshire ja Free State Project vetävät puoleensa liberaaleja ympäri maailmaa. Joukossa on myös muutamia suomalaisia. Muuttoliike houkuttelee talousliberaaleja, jotka muuttaessaan siirtävät omaisuutensa ja yritystoimintansa mukanaan.

Toisaalta liike houkuttelee sosiaaliliberaaleja, joille muuton motivaattoriksi saattaa riittää yksikin henkilökohtaisesti tärkeä asia, kuten samaa sukupuolta olevien oikeus avioitua tai pyrkimys kannabiksen käytön vapauttamiseen.

Yhtäläisyyksiä joukon jäsenten intressien välillä on vain nimeksi, ainoastaan maksimaalisen vapauden tavoittelu on yhteinen, jaettu päämäärä. Myös keinoissa liberaalin yhteiskunnan edistämiseksi on eroja. Osalle luontevaa on parlamentaristinen vaikuttaminen, osalle kansalaistottelemattomuuden erilaiset muodot.

Suomi kuin New Hampshire

New Hampshire ja Free State Project ovat suomalaisittainkin kiinnostavia. Lähellä Kanadan rajaa sijaitseva NH on Suomen tapaan sijoittunut useissa erilaisissa elämänlaatua mittaavissa vertailuissa kärkisijoille. Vapaimman osavaltion tittelin lisäksi NH on valittu lapsiperheille parhaimmaksi paikaksi asua ja elää. Osavaltio on yksi maan vauraimmista, köyhyysaste on Yhdysvaltojen alhaisin ja tuloerot ovat maan pienimpiä.

Uskonnollisesti New Hampshire on Yhdysvaltojen sekulaarein. Samaa sukupuolta olevien avioliitot hyväksyttiin ensimmäisten joukossa ja orjuudesta luovuttiin jo hyvissä ajoin ennen kansaa jakanutta sisällissotaa. Ainoana osavaltiona turvavöiden käyttö ei ole NH:ssa pakollista ja tietenkin amerikkalaisille tärkeitä aseita saa kantaa kadulla täysin vapaasti. Tästä huolimatta (tai syystä) NH on väkivalta-, tappo- ja murhatilastojen valossa 50:stä osavaltiosta turvallisimpia.

Mielenkiintoiseksi vertailun tekee se, että samoilla elämänlaadun mittareilla kukoistavat pieni pohjoinen osavaltio Yhdysvalloissa ja vähäväkinen maamme Pohjois-Euroopassa eroavat niin suuresti poliittisilta lähtökohdiltaan. Kotimaista keskustelua vuosikymmeniä seuranneena on helppo kuvitella, kuinka joistain lähtökohdista NH:n voi tuomita uusliberaaliksi utopiaksi, vaikka evidenssi elämänlaadusta ja kansalaisten tasa-arvosta kuinka todistaisi toisin.

Atlantin takaa tarkasteltuna hyvinvointivaltiomme taas on epäilyttävää kollektivismia, sosialismia ja suuresti pelättyä kommunismia. Monet Suomessa mielellään toistelevat, kuinka Yhdysvallat olisi parempi maa, kun vain ymmärtäisivät omaksua pohjoismaisen mallin. Entä toisin päin? Koska asiat New Hampshiressa vaikuttavat tilastojen valossa olevan erittäin hyvin, olisiko meillä vastavuoroisesti jotain opittavaa?

Vapaat työmarkkinat edistävät työllisyyttä

Jo mainittujen lisäksi vielä yksi ajankohtainen lukema on syytä nostaa tässä yhteydessä esille. Kun Suomessa parhaillaan pohditaan, kuinka noin 380 000 työtöntä saataisiin takaisin töihin, oli NH:n heinäkuussa 2016 mitattu kausitasoitettu työttömyysaste vain 2,9 prosenttia. Vaikkei luku olekaan suoraan verrannollinen, voisiko työmarkkinoiden sääntelyn vähäisyydellä olla jotain tekemistä maailmanlaajuisestikin hämmästyttävän alhaisen työttömyysasteen kanssa?

Paluu vapauteen

Free State Project on rauhanomaisin, demokraattisin keinoin yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivä kansanliike. Liikkeeseen osallistujat kokevat olevansa osa Ranskan vallankumouksen ja Pohjois-Amerikan itsenäistymisen kaltaisten prosessien jatkumoa. Vain vapauden tavoittelu yhdistää heterogeenista joukkoa. Monessa mielessä New Hampshire on kuin viimeinen kaistale kauan sitten kadotettua vapaata maailmaa. Tästä näkökulmasta kansanliikettä on syytä ja mielenkiintoista seurata. Toteutuuko hayekilainen dystopia länsimaissa vääjäämättä, vai onko meidän mahdollista palata vapauteen?

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

9 kommenttia artikkeliin “Free State Project – paluu vapauteen

  1. Farewell sanoo:

    Wikipedia tietää kertoa projektista seuraavaa:

    ”Free State Project eli vapaa osavaltio -projekti on yhdysvaltalainen kansalaisliike. Vuonna 2001 käynnistetyn projektin tarkoituksena oli saada 20 000 vapaaehtoista muuttamaan New Hampshiren osavaltioon. Heidän laskelmiensa mukaan tuo määrä riittäisi poliittiseen muutokseen, joka tähtäisi libertaariin yövartijavaltioon.”

    Tavoite on ylevä – kunhan ”vapaavaltiolaiset” pitävät räpylänsä erossa valtion ulkopuolisesta taloudesta.

    Eli – kaikki lisäarvo paitsi pidetään yövartijavaltion sisällä myös luodaan yövartijavartion sisällä eikä mitään käydä kourimassa ulkopuolisista järjestelmistä joiden toiminta perustuu vapaavaltiolaisille vastenmielisiin veronkeruilla rahoitettuun koulutukseen, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen, infrastruktuuriin tms.

    Itse asiassa – ennen muuttoa jokaisen lähtijän on syytä maksaa farewell – tax ja luovuttaa kaikki sellainen varallisuus jonka voidaan katsoa olevan lähtöisin yhteisistä verovaroista maksetuista tuotannontekijöistä tai jonkun toisen töistä lyhentämättömänä alkuperämaan veroviranomaisille.

    Sen jälkeen homma on reilua, pelaa ja jokainen saa tehdä mitäs tykkää mutta omaan laskuunsa.

    Siitähän voisi tulla vaikkapa uusi Bangladesh !

    1. sirius sanoo:

      ”Farewell tax” on konseptina yhtä väärin kuin se että joutuisit maksamaan vaikkapa 100 000 € päästäksesi eroon uskontokunnasta johon synnyit, korvauksena ”kaikesta hyvästä minkä olet saanut”. Jonkun toisen mielivaltaisesti päättämä hintalappu jollekin, mitä et koskaan valinnut itse ja jonka arvosta saatat itse olla täysin toista mieltä.

      DDR muuten perusteli kansalaisten pitämistä väkisin rajojen sisällä mm. sillä, että valtio on sijoittanut heihin resursseja.

  2. TheJ sanoo:

    Jos Suomessa olis osavaltioita tai kunnilla/maakunnilla minkäännäköistä lainsäädäntövaltaa niin jotain tällaista voisi yrittää täälläkin. Esim. jos kaikki Liberan facebook tykkääjät muuttaisi Sipooseen niin äänistä saisi jo 2/3 osaa.

    Noh – ehkä helpompa jos Libera perustaisi ”puolueen puolueiden sisällä” . Vihreiden oikea -siipi, kokoomuksen liberaali siipi, muutama deamri ja RKP. Kyllä sillä jo ~10% esukuntapaikoista voisi saada.

  3. lumiras sanoo:

    Oikeus valita kuuluu ihmisoikeuksiin ja vapaus. Se kuuluu kaikille ja kaikki eivät halua mitään julkista byrokratian palvelua. Suomessa kansalaiset ovat pakotettuja veroina elättämään näitä byrokraatteja ja eivät kuitenkaan saa koskaan palvelua byrokraateilta.
    Tässä ihminen itse vastaa kaikesta ja yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella. Siitä hyötyy yhteiskunta, kun näitä ei palvella ja valtion ja naapurin ei tarvitse maksaa hänelle palveluita.Jo nyt on suuri joukko suomalisia, jotka ovat yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella,eli maksavat kallista veroa palveluista, saamatta koskaan palvelua tai heille kuuluvaa etuutta.
    Yhteiskunnan hyvinvointi palvelujen tulisi olla vapaaehtoiset, niin ettei palvelvelujen ulkopuolella oleva joudu maksamaan näitä veroja.
    Vapauden lisääntyminen tuo säästöä kaikille osapuolille. Esim moni ei käytä asuinkunnassaan mitään palvelua, Valtio säästää valtavasti, kun kuntien palvelujen ulkopuolella olevista eitarvitse maksaa kunnille. Ihmiselle kuuluu valintaoikeus ja oikeus olla kuntien ja julkisten palvelujen ulkopuolella.

    Ei ole mitään estettä antaa tämä vapaus kansalaisille, jotka sen haluavat, riippumatta siitä missä kunnassa asuvat. Moni, kuten minäkin olen luopunut kaikista julkisista ja kuntien palveluista. Kenenkään ei tarvitse kustantaa minulle yhtään mitään.

    1. Ratkaisumalli sanoo:

      Ajatus on ok jos vapautta kaipaava voitaisiin oikeasti eristää maailmasta mikä pyörii verovaroin kustannettujen palvelurakenteiden ja infrastruktuurin varassa.

      Esimerkkinä vaikkapa se että viimeisen 150 vuoden aikana verovaroilla toteutetuilla ja edelleen käytössäolevilla rokotusohjelmilla on suomesta hävitetty lähes kaikki – ei niin kovin kauan sitten tappavat tartuntataudit. Jos haluat kieltäytyä sen palvelun tuomista etuisuuksista tulee asuntosi yllä suorittaa säännöllisin väliajoin bakteeriruiskutus joka palauttaa ympäristösi tartuntatauti-alttiuden osalta tilaan joka yleisesti vallitsi 1800- luvun puolivälissä. Luonnollisesti verovaroilla rahoitettu tutkimus- ja hoitotoimet ovat myös palveluita joista sinun tulee kieltäytyä jos huono tuuri käy.

      Homma voisi toimia jos samanmielisillesi lahjoitettaisiin – äh – myytäisiin koko muusta maailmasta täysin eristetty saari johon voisitte perustaa haluamanne yhteiskunnan. Silloin tyytyväisiä olisitte sekä te että ne muut jotka ovat enempi tykästyneet tähän pohjoismaisen tylsään hyvinvointivaltioon eikä kummankaan voisi väittää elävän toisen siivellä.

  4. Seppo sanoo:

    Se että tavoitellaan yhteiskuntaa jossa valtio söisi mahdollisimman pienen osan kakusta ei tarkoita sitä etteikö veroja voisi kerätä esim. infrastruktuuria tai rokotusohjelmia varten… Kommentteja lukiessa tulee vahvasti sellainen fiilis, että moni kommentoija uskoo valtion ja nerokkaiden byrokraattien luoneen kaiken ihanan ja hyvän maailmassa. Kuitenkin ihmiset ovat ne jotka luovat talouden ja keksivät rokotteet..

    1. Tuomas sanoo:

      ”Se että tavoitellaan yhteiskuntaa jossa valtio söisi mahdollisimman pienen osan kakusta ei tarkoita sitä etteikö veroja voisi kerätä esim. infrastruktuuria tai rokotusohjelmia varten.”

      Tarkoittaahan, kun argumentaation premissinä on ”valtio on lähtökohtaisesti paha, ja kaikki millä pienennetään valtiota on muutos parempaan päin”. Valitettavasti Liberan ja libertaristien argumentaation taso on usein juuri tätä luokkaa.

      Heti kun tuosta absurdista lähtökohdasta lähdetään lipsumaan, ollaan tosiasiassa sosiaalidemokratiassa. Kyse on ainoastaan aste-eroista.

      Ääriliber(t)aalien ongelma on juuri siinä, että he kivenkovaan väittävät olevansa jotain muuta kuin sosiaalidemokraatteja. Tämän jääräpäisen kannan takia libertaristien argumentaatiota on niin vaikea ottaa vakavasti: he ovat joko hulluja jotka eivät ymmärrä mitä esittävät, tai sitten he huijaavat itseään. Tämä on todella sääli, sillä maailma todella kaipaisi lisää liberaaleja sosiaalidemokraatteja.

  5. Juha sanoo:

    Mielenkiintoinen kirjoitus ja projekti.

    Jotakin toki asiasta alusti aikoinaan jo maisteri Chydenius – Amerikkalaisia tuohiveneitä tutkittuaan. Vähäasutuksisen Lapin pelastukseksi hän ehdotti sen muuttamista yövartijavaltioksi.

    Oikeasti Oolannin ohella Suomen raukoilla rannoilla autonomoi muutama muukin itsehallintosaari tai kari. Kalajoen edustalla, noin kuudentoista kilometrin päässä rannikosta sijaitsee kaksi mielenkiintoista saarta: Maakalla ja Ulkokalla. Vaikka saaret sijaitsevat Suomen vesillä, on niillä omat sääntönsä. Kalastajat haminamestaroivat siellä Ruotsin kuninkaan 250 vuotta vanhan päätöksen oikeudella omia asioitaan.

    Aina ei tarvitse mennä mertaa kauemmas kalaan.

  6. Taneli Karhunen sanoo:

    New Hampshiren alhainen rikollisuus johtuu pääosin demografisista seikoista. Väestö on pääosin valkoista eikä suhteellisesti Yhdysvalloissa ylivoimaisesti eniten rikoksia tekevää väestönosaa ole kuin prosentti.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa