Hintalappu luonnolle kuulostaa pahalta, mutta voi auttaa pelastamaan sen

Hintalappu luonnolle kuulostaa pahalta, mutta voi auttaa pelastamaan sen

Lauantaina 26.8.2017 vietettiin Suomi 100 – Luonnon päivää. Satavuotiaassa Suomessa luonnon ja talouden hyvinvointi nähdään edelleen erillisinä, keskenään kilpailevina asioina. Helpommin mitattavana hyvinvoinnin lisääjänä talous menee usein politiikassa tarkoituksella tai tiedostamatta luontoarvojen edelle.

Taloustieteen teorian mukaan ihmisten hyvinvointi tai hyöty rakentuu tavaroiden ja palvelujen kulutuksen mukaan. Teorian mukaan mitä suurempi varallisuus ihmisellä on käytettävissä, sitä laajempi erilaisten saavutettavissa olevien kulutusyhdistelmien määrä on valittavissa. Varallisuuden kasvaessa hyöty ei voi koskaan ainakaan laskea, sillä myös alkuperäinen vaihtoehto on saatavilla yhtenä mahdollisena vaihtoehtona. Suppeassa mielessä tavarat ja palvelut tarkoittavat markkinoilla vaihdettuja ja julkisesti tuotettuja hyödykkeitä. Laajemmassa mielessä tavaroihin ja palveluihin voidaan laskea mukaan myös luonnon tuottamia palveluja, joita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Monet hyvinvoinnin kannalta keskeisimmät palvelut kuuluvat tietysti tähän kategoriaan.

Ihmisten hyvinvoinnin kehitystä mitataan kuitenkin yleensä suppeamman käsitteen mukaan kokonaistuotannon kautta. Sen avulla mitataan ihmisten tuottamien tavaroiden ja palvelujen arvon kehitystä vuodesta toiseen. Rinnalla on usein muita talouden kehitystä kuvaavia tunnuslukuja, kuten työttömyysaste tai vaihtotase. Vaihtoehtoisia mittareita on aika ajoin esitelty, mutta ne eivät ole ainakaan vielä vakiintuneet pysyviksi mittareiksi mittaamaan hyvinvoinnin kehitystä. Tällä hetkellä elämme Suomessa ja maailmalla laajemminkin nousukautta – meillä on viime vuotta laajempi kokonaistuotanto jaettavissa ihmisten kesken. Mutta onko hyvinvointi todella kasvanut?

Elämme tällä hetkellä keskellä kuudetta massasukupuuttoa. Arvioiden mukaan kolme neljäsosaa kaikista eliölajeista on uhattuna jo seuraavan sadan vuoden aikana. Tällä hetkellä uhanalaisia on jo 25 % kaikista maapallon nisäkäslajeista, 13 % lintulajeista ja tämän lisäksi 21000 muuta lajia. Alueilla, joilla elää suuria nisäkkäitä kuten Itä-Aasiassa, kaksi kolmasosaa suurista nisäkkäistä on kuolemassa sukupuuttoon. Samaan aikaan maailman kalakannat ehtyvät: 85 % maapallon kalakannoista on suojelun tarpeessa ja useat aikanaan runsaat ruokakalat kuten sinievätonnikala ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Eläinlajien lisäksi myös monet muut ihmisten käyttämät luonnonresurssit ovat vaarassa: ilmastonmuutoksen seurauksena monet alueet saattavat kuivua lähes asuinkelvottomiksi ja puhtaasta juomavedestä tulla entistä niukempi resurssi. Samaan aikaan ilman ja vesien paikallinen saastuminen aiheuttaa valtavasti ennenaikaisia kuolemia ja luonnon virkistyskäytön heikentymistä. Talouden oletettu 2-3 % kasvuvauhti ei riitä korvaamaan tätä ekosysteemipalvelujen laadun huonontumisesta ihmisille aiheutuvaa haittaa. Samalla ja luonto- ja kulttuuriarvojen heikentyminen näyttäisivät pitkällä aikavälillä heikentävän myös pelkästään markkinahyödykkeillä mitattavan kokonaistuotannon kasvua. Lisäksi tuoreimmissa tutkimuksissa on havaittu, että kulttuurin ja ympäristön alueellinen parantuminen itseasiassa vahvistavat alueellista taloutta.

Dikotomia talouden ja luontoresurssien välillä onkin lähes täysin keinotekoinen. Vastakkainasettelua selittää oikeastaan vain erilainen aikahorisontti: luonnonresurssien tapauksessa hyödyt jaksottuvat pidemmälle aikavälille kuin kulutushyödykkeiden tapauksessa. Liberaalista näkökulmasta huomioiden kyse on eri sukupolvien vapaudesta: nykyisen päätösvastuussa olevan sukupolven vapaus tehdä valintoja ei saisi rajoittaa tulevien sukupolvien vapautta. Analogia löytyy vaikka Suomen eläkejärjestelmästä, jonka suuret ikäluokat uhkaavat imeä kuiviin ja jättää seuraavat sukupolvet puille paljaille.

Taloustieteessä on kehitetty yhä parempia menetelmiä, joilla ekosysteemipalveluiden arvoa voidaan mitata yhteismitallisesti muiden hyödykkeiden kanssa. Yhtenä esimerkkinä näistä on ehdolliset arvottamiskyselyt, joissa mitataan maksuhalukkuutta jonkin tietyn ekosysteemipalvelun laadun kehittymisestä tai heikentymisen estämisestä. Näiden menetelmien avulla ekosysteemipalvelut voidaan ottaa suoraan mukaan päätöksentekoon ja nähdä osana resurssien tuottavuutta. Näin vaihtoehtoiskustannuksia voidaan verrata toisiinsa. Ympäristön arvot mukaan laskeva kustannushyötyanalyysi tuo luontoarvot samalle viivalle suorien käyttöarvojen rinnalle. Luonnolle hinta –tyylinen ajattelu on arvioitu erinomaiseksi keinoksi parantaa luonnonresurssien tilaa.

Näistä työkaluista huolimatta luonnonarvojen arvottaminen analyysiä varten on tietysti käytännössä mutkikasta ja vaikeaa. Mitä tahansa esitettyä kustannushyötyanalyysiä pitääkin aina arvioida kriittisesti – jos lähtöoletukset ovat roskaa, niin sitä on analyysin tuloskin. Silti suurempi riski on se, ettei ekosysteemipalveluille aseteta arvoa lainkaan, tai se yksinkertaisesti sivuutetaan päätöksenteossa. Arvottaminen antaa mahdollisuuden integroituun kokonaisnäkökulmaan, jossa eri näkökulmia todella punnitaan.

Globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, lisäksi ekosysteemipalvelut ovat usein paikallisia kysymyksiä. Mitään erityistä ylpeyttä ei satavuotias Suomikaan voi ottaa omien luonnonresurssien hoidostaan. Maailman yhtä uhanalaisinta nisäkästä kuolee vapaakalastajien verkkoihin Saimaalla täysin turhaan. Helsingissä ilmanlaadun epäpuhtaudet tappavat satoja ihmisiä vuodessa ennenaikaisesti. Uhanalaisten vaelluskalakantojen elvytys on jätetty paikallisyhdistysten harteille ja padot paikalleen. Toimenpiteet näiden ongelmien ratkomiseksi tiedetään hyvin, ja niiden kustannukset on suoraviivaista arvioida. Silti toimenpiteitä ei ole toteutettu – kenties siksi, ettei niiden hyötyjä osata tai haluta laskea.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

6 kommenttia artikkeliin “Hintalappu luonnolle kuulostaa pahalta, mutta voi auttaa pelastamaan sen

  1. Juha-kummi sanoo:

    Tässä nyt ei ilmeisesti tarkoiteta metsästys- ja kalastuslupien hintaa.

    Hirvenkaatoluvat sekä pienriista- ja suurpetoluvat (eräluvat) ovat pääsylippu elämyksiin, joita jahtireissu luonnossa tarjoaa. Luvat kalastukseen, uisteluun, ongintaan, pilkkimiseen, ravustukseen ja vesilinnustukseenkin ovat myös ostettavissa lähimmästä verkkokaupasta.

    Euroopan komissio ei suosituksesta huolimatta lätkäissyt hintalappua meriankeriaan pintaan, vaan kieltää ankeriaan pyynnin Itämerellä. Toivottavasti torilta saa vielä hinnoiteltua kalaa. Tornionjoen lohikanta on onneksi jo maailman suurin.

  2. ksee sanoo:

    Mikähän hinta pitäisi laittaa kaikelle höpöhöpö -pelottelulle?

    Esimerkkinä vaikka nk. 6. massasukupuutto:

    https://www.theatlantic.com/science/archive/2017/06/the-ends-of-the-world/529545/

    ”Earth Is Not in the Midst of a Sixth Mass Extinction”

    1. Jamppa T sanoo:

      Joo, tuo on kyllä särähtää korvaan tuo maailmanlopun meininki. Ymmärrän, että so. ylenpalttisen hyvinvoinnin lieveilmiö. On aikaa, varaa ja mahdollisuus pohtia ja pelätä vaikka miten olemattomia.

      Jos oikeasti haluttaisiin säästää luontoa niin eikö vähempi puuttuminen olisi ratkaisu? Eikö eri asioiden luonnonkuormitus näy suoraan hintalapusta (ei siis luonnon hintalapusta)? Tesla-sähköauto = 120 000,00 euroa (käytetty, Teslan kotisivuilta), Suzuki Alto -henkilöauto, uusi = 8 000,00 €.
      Eikös tuo tarkoita, että joudun käymään töissä 15 kertaa enemmän? Kuluttamaan luontoa 15 kertaa enemmän?

      Tai vaikka bensa, jonka hinnasta on n. 80 % veroa, ehkä enemmänkin, niin onhan se ylivoimainen energianlähde? Ja siten kuluttaa ja kuormittaa luontoa naurettavan vähän verrattuna vaikka tuulipropelliin, joka ei elinikänään pysty kuolettamaan edes valmistusta?

      Siis jos OIKEASTI haluttaisiin vähentää luonnon kuormitusta niin eikö helpointa olisi vähentää säätämistä ja kikkailua?

      1. ksee sanoo:

        Suurin vaara luonnolle on köyhyys, kun taas talouskasvu ja hyvinvointi rikastuttavat luontoa.

        https://www.economist.com/news/special-report/21585100-contrary-popular-belief-economic-growth-may-be-good-biodiversity-long-view

        ”The Living Planet Index (LPI), put together by the Zoological Society of London and WWF (see chart 4), shows a 61% decline in biodiversity between 1970 and 2008 in tropical areas, which tend to be poorer, but a 31% improvement over the same period in temperate areas, which tend to be richer. Similarly, poor countries tend to chop down forests, and rich countries to plant them (see interactive chart 5).”

  3. Ulf Fallenius sanoo:

    Niin tai näin maailmanloppu tulee silti .Meteoriitti viimeistään on syynä jos ei ydinsota.

  4. Juha-kummi sanoo:

    ”Maailman yhtä uhanalaisinta nisäkästä kuolee vapaakalastajien verkkoihin Saimaalla täysin turhaan.”

    Linkin mukaan kuolema kohtasi kahta nisäkästä. Molemmissa tapauksissa kalastajat olivat noudattaneet kalastusrajoituksia. Norppa leviää alueille, joilla sitä ei ole ennen nähty.

    Pullervon niskaan kuvassa nyöritty puolen millin tapporaha on kuitenkin hätävarjelun liiottelua.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa