Holmströmin huolet ovat perusteltuja

Holmströmin huolet ovat perusteltuja
Barbara Ann Spengler

Nobelisti Bengt Holmströmin viikon takaiset puheet eläkejärjestelmästä ja Suomen kestävyysvajeesta ovat nostattaneet aaltoja talouspoliittisessa keskustelussa. Kuten arvata saattaa, työeläkeyhtiöiden johtajat, edunvalvojat ja Kimmo Kiljusen johtamat demarit eivät ole rutisseet riemusta.

Kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa puhunut Holmström oli huolissaan työeläkevarojen riittävyydestä seuraaville sukupolville, laajemmin Suomea kohtaavasta kestävyysvajeesta sekä erityisesti sen rahoitustaakan kohdistumisesta sukupolvien välillä. Me syömme seuraavan sukupolven eväät, Holmström (s. 1949) totesi omasta sukupolvestaan.

Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto puolusteli heti seuraavan päivän Kauppalehdessä eläkejärjestelmää. Holmströmin puheita arvostelivat myös Suvi-Anne Siimes, Jaakko Kiander ja ETK:n Jukka Rantala. Murron mukaan eläkevarallisuus on Suomessa historiallisen korkealla ja varojen riittävyyttä mittaavat laskelmat ovat tasapainossa.

Kuka on oikeassa?

Murto ei omissa lausunnoissaan sano mitään, mikä ei pitäisi paikkaansa. Hän ei silti vastaa Holmströmin keskeisiin pointseihin. Ensinnäkin, se, että eläkevarallisuus (195 miljardia) on huipussaan ei vielä kerro mitään, kun jättää mainitsematta, että juuri nyt myös eläkevastuumme eli elossa oleville suomalaisille luvatut eläkkeet (yli 700 miljardia) ovat huipussaan. (Toimittajien ei pitäisi koskaan antaa kenenkään puhua eläkevarallisuudesta ilman, että samalla puhuu taseen toisesta puolesta.) Koska suomalainen eläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva, katetaan vaje sijoitustuottojen lisäksi nykyisten ja tulevien työntekijöiden palkasta työeläkemaksuina.

Toisekseen, Murto kertoo, että järjestelmää koskevat pitkän aikavälin laskelmat ovat paremmassa tasapainossa kuin koskaan. Keskeinen syy sille on se, että Suomen väestörakenne alkaa jälleen tasoittua 2030-luvulla. Toisin sanoen, tuolloin vanhusväestön osuus koko väestöstä pysyy edelleen korkeana, mutta se ei enää kasva. Murron tasapaino kertoo siis pikemmin ikärakenteen muutoksesta kuin eläkejärjestelmän onnistumisesta, eikä se ota kantaa eläkejärjestelmän tai laajemmin kestävyysvajeen rahoitukseen tai sen kohdistumiseen. Se ei siis kerro, kuka tasapainosta maksaa. Murto on toki käynyt asiaa läpi aikaisemmissa puheenvuoroissaan.

Miksi sillä on väliä?

Eläketurvakeskuksen (ETK) mukaan vuonna 1940 syntyneet saavat 6,5 prosentin reaalituoton työeläkemaksuilleen. 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneiden tuotto on arvion mukaan runsas kaksi prosenttia (2,3 %). Mitä tämä tarkoittaa? Kun ansioeläkejärjestelmä aikanaan (1961) luotiin tyhjästä, on selvää, että silloiset vanhukset pääsivät eläkkeelle ilman että olivat maksaneet eläkemaksuja. 1940 syntyneet ovat jo päässeet maksutalkoisiin. Se kertoo myös, että nykyiset ja nuoremmat työssäkäyvät sukupolvet toden totta saavat eläkettä nykylaskelmien mukaan. Se on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin aikaisemmilla polvilla. Ei uutista tässä.

Harva suomalainen osaa arvioida onko “kahden prosentin reaalituotto” hyvä vai huono, paitsi että se kuulostaa toki alhaisemmalta kuin vaikkapa 6,5 %. Tuotto viittaa tässä yhteydessä siihen eläkepottiin, jonka eläkkeelle jäätyään saa verrattuna siihen euromäärään jonka on työuransa aikana maksanut eläkemaksuina. Tuo tuotto ilmoitetaan vuosittaisena, mutta sen voi laskea koko työuralle.

Arvioidaan tilannetta vuonna 1972 syntyneen ihmisen näkökulmasta. Hän on aloittanut työuransa vuonna 1997 ja jää eläkkeelle vuonna 2037. ETK:n mukaan työeläkkeiden reaalinen sijoitustuotto oli vuosina 1997-2016 keskimäärin 4,3 %. Vuosille 2017-2026 sen ennakoidaan olevan 3 % ja siitä eteenpäin 3,5 %. Oletetaan henkilölle 30 000 alkupalkka, vuosittainen kahden prosentin palkkainflaatio ja vakio 24 % työeläkemaksu.

40 vuoden aikana henkilön maksamista työeläkemaksuista tuottoineen muodostuu vajaan miljoonan euron potti, mutta ETK:n mukaan (2,3 % reaalituotto) 1970-luvulla syntyneelle keskivertohenkilölle palautuu tästä eläke-etuuksina vajaat 700 000. Noin 30 % eläkemaksuista menee siis muiden eläkkeisiin ja järjestelmäkuluihin. Oikein tai väärin, 1970-luvulla syntynyt henkilö saa sijoitustuotot ja rahan aika-arvo huomioiden eurolleen 70 sentin vastineen.

Entä sitten näihin etuuksiin kohdistuva epävarmuus?

Mitä jos lähivuosina talous polkee paikallaan tai meitä kohtaa uusi kriisi? Kuka sen maksaa? On selvää, että julkiseen talouteen kohdistuvat sokit maksaa nykyinen (verot ja lakisääteiset maksut) sekä tuleva (velka) työssäkäyvä väestö. Julkinen talous on kuralla jo valmiiksi. Veroja ja lakisääteisiä maksuja nostetaan ja otetaan lisää velkaa. Nykyisten eläkeläisten eläkkeitä ei voi leikata eikä mielestäni pidäkään, sillä emme voi murtaa hyvinvointilupausta heiltä, jotka eivät voi asialle enää mitään.

Riippumatta siitä mitä minä olen mieltä, tuo eläkelupaus on joka tapauksessa perustuslain takana eikä maksussa olevia eläkkeitä siis leikata ilman vaikeutettua lainsäätämisjärjestystä. Ennen kuin moista on alettu edes pohtia, on politiikassa käännetty kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat kivet.

Äskeisen laskelman mukaan tiedämme, että nykyisen kolmi-nelikymppisen odotusarvoinen vaste eläkejärjestelmästä 70 senttiä eurolle. Se on siis tilanne, jos homma menee odotetusti. Jos homma ei mene odotetusti, vaan huonommin, tuo vaste pienenee. Se johtuu siitä, että järjestelmän kohtaamat tappiot kohdistuvat epäsymmetrisesti: lähivuosien työssäkäyviin.

Jos homma taas menee paremmin, on toki mahdollista, että jollain aikavälillä etuuksia nostetaan tai maksuja alennetaan, mutta todennäköisempää on, että kaikki lisä käytetään pikemmin eläkejärjestelmän tasapainottamiseen. Väestörakenteesta seuraa myös se, ettei 1970-luvulla syntynyt väki tule koskaan saamaan vastaavaa enemmistöä päätöksentekoelimiin kuin nykyiset vanhemmat sukupolvet, jolloin omien etuuksien nostaminen on ainakin vaikeampaa.

On makuasia, haluaako kutsua 1970-luvulla syntyneiden ja sitä nuorempien sukupolvien eläkettä heikoksi. Se on joka tapauksessa heikompi kuin muutaman aikaisemman vuosikymmenen aikana syntyneiden ihmisten eläke. Siihen kohdistuu lisäksi merkittävä riski alaspäin.

Kyse on koko kestävyysvajeesta

Holmström ei lausunnoissaan ollut huolissaan pelkästään työeläkejärjestelmän kautta kulkevasta kassavirrasta. Hänen huolensa taustalla on Suomen verrattain iso kestävyysvaje – yhdistettynä suureen eläketaakkaan. Suomen väestö on ikääntymässä ja samaan aikaan talouden pidemmän aikavälin kasvumahdollisuudet näyttävät vaimeilta. VM:n mukaan kestävyysvaje on runsaat kolme prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin seitsemän miljardia euroa.

Oletetaan, että Eurooppaan iskee muutaman vuoden sisään uusi finanssikriisi ja Suomi kärsii siitä vähintään yhtä vahvasti kuin viimeksi. Työttömyys, joka ei koskaan kunnolla laskenutkaan, ampuu pilviin. Veroja ja lakisääteisiä maksuja maksaa yhä pienempi joukko. Samalla vanhusväestön osuus koko väestöstä on huipussaan eikä jo työnsä tehneitä tietenkään voida jättää tyhjän päälle. Varsin pieni joukko maksaa silloin siis paitsi työttömyyden vuoksi kohonneet menot, myös vanhusväen eläkkeet sekä kasvaneet hoivamenot. Siinä tilanteessa oma pieni eläke on vain yksi huoli muiden joukossa.

Lopuksi

Holmströmin esittämät huolet ovat kaikki perusteltuja, tarkastellaan sitten pelkästään eläkkeitä, niiden maksajia tai koko kestävyysvajetta ja mahdollisia taloussokkeja. Hän ei ehkä osannut aavistaa, että Suomessa mitä tahansa keskustelua saavat käydä vain asianosaiset. Nobelisti arvelee myös, että moni nuoren sukupolven edustaja päätyy pohtimaan, kantaako vastuuta eläkkeistä vai häipyäkö jonnekin, missä taakka on kevyempi ja ilmasto lämpimämpi. Niinpä.

Suomesta muuttaa jo tällä hetkellä enemmän korkeasti koulutettua väestöä kuin tänne muuttaa tilalle. Pienetkin liikahdukset ovat julkisen talouden kannalta suuria, jos ja kun poismuuttava väestö koostuu pääsääntöisesti nettomaksajista.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

19 kommenttia artikkeliin “Holmströmin huolet ovat perusteltuja

  1. Tannenberg sanoo:

    Suvi-Anne Siimes taannoin ihmetteli, mikseivät eläkemaksut maistu yrittäjille: pistät systeemiin euron ja saat 70 senttiä takaisin… jep jep. Parikymmentä vuotta itsekin ollut maksajana, mutta kohta loppuu. Adios, jääkää tänne verottamaan toisianne.

    1. Seppo Ilvessalo sanoo:

      Eläkejärjestelmä ei ole henkilökohtainen säästötili, vaan vakuutusjärjestelmä. Ei sen tarkoitus ole palauttaa korkoineen kaikkea sitä, minkä olet maksanut, vaan turvata järjestelmän piiriin kuuluvien työntekijöiden eläkkeet tiettyjen pelisääntöjen puitteissa. Sanotaan vaikka, että se perustuu yhteisvastuuseen. Voisimme tietysti ajatella, että jokainen vastatkoon omasta itsestään ja eläkkeistään säästämällä rahaa valitsemallaan tavalla ja maksakoon seltä kaiken, mitä maksettavaksi tulee. Kun lapsi syntyy sydänsairaana ja tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja leikkauksia, maksakoot vanhemmat sen kertyneistä säästöistään. Kun auto lipsahtaa ulos tieltä ja menee romuksi, maksakoon kukin vahinkonsa itse omista säästöistään. Kun salama iskee kesämökkiin ja se palaa, maksakoon kukin itse vahinkonsa kertyneistä säästöistään jne. Näinhän useimmat meistä eivät ajattele, sillä he ymmärtävät, että omat rahat eivät välttämättä riitä, kun sattuu huono tuuri kohdalle.
      Aika monet yrittäjät kuitenkin ajattelevat kuten sinä. Se kertonee siitä, etteä he eivät halua kantaa vastuuta toisistaan ja ovat valmiit ottamaan myös sen riskin, että suunnitelmat eivät mene putkeen eikä vanhuudenpäiville kerrykään sitä mammonaa, jota nauttia. Sitä aiemminkin voi tietysti sattua jotakin, joka katkaisee yrittäjäuran ja siitä kertyvät tulot, mutta ilmeisesti silläkään ei ole mitään väliä. Tilillähän voi jo parin yrittäjävuoden jälkeen olla miljoonia, joilla yrittäjä ja perhe porskuttelevat mukavasti. Toinen vaihtoehto tietysti on, että niitä miljoonia ei ole kertynyt, ei edes kymppitonneja ja yrittäjä ja perhe saavat pureskella kynsiään, ellei yhteiskunta tule apuun. Sitä yrittäjä, joka ei halua laittaa korttaan yhteiseen kekoon, ei mielestäni ansaitse, joten toivottavasti kaikki ne yrittäjät, jotka eivät halua maksaa YEL maksuja, muistavat myös olla haluamatta apua yhteiskunnalta eli muilta veronmaksajilta, jos sellainen paikka eteen sattuu. Silloin on hyvä paikka osoittaa, että kun ei ole halunnut osallistua yhteisen turvaverkon rahoittamiseen, ei myöskään halua siihen turvautua. Tätä se Suvi-Anne Siimes mielestäni on yrittänyt kertoa.

      1. Tannenberg sanoo:

        Seppo, sovitaanko ihan kahden kesken sellainen systeemi, että kun maksat minulle nyt tonnin, niin saat kymmenen vuoden kuluttua kahdeksansataa takaisin, jos olet silloin vielä hengissä. Kutsutaan sopimusta leikkisästi vakuutukseksi. Se on sinulle parempi investointi ja turva kuin nykyinen eläkejärjestelmä. Olen todella luotettava henkilö, ja eiköhän tähän saada jonkinlainen pankkitakaus, joka varmistaa että saat rahasi aikanaan. Samalla voit osoittaa solidaarisuuttasi minua ja lähipiiriäni kohtaan. Tarjous on avoinna myös muilla halukkaille.

      2. Joonas T sanoo:

        Et ehkä ihan ole hahmottanut Holmströmin ydinviestiä. Kyse ei ole siitä että kukaan kuvittelisi järjestelmän olevan henkilökohtainen säästötili vaan siitä, että järjestelmä on palauttanut edelliselle sukupolvelle enemmän kuin tulevalle. Toki aina voidaan tehdä uusia korjauskertoimia ja vaikka pienentää maksettavia eläkkeitä lyhyelläkin varoitusajalla.

  2. Tapio Kiiskinen sanoo:

    Viimeaikainen keskustelu TEL-järjestelmästä on tervehtynyt. Aikaisemmin ”eläkemaffia”, järjestelmän korporatiivista hallintoa lukuisien eläketiedotusorganisaatioiden suojatyöpaikoista, jopa ETK:sta, puolustavat entiset poliitikot, työmarkkinahenkilöt ja ulkoistetut toimittajat, veisasivat taktista ”rahat ei riitä, nuoret maksavat” virttä pelotellakseen pois oikeista kysymyksistä, esimerkiksi siitä miten on mahdollista että rahastoidut sijoitukset eli eläkevarallisuus kolminkertaistui 2000 – 2017 noin 200 miljardiin. Samaan aikaan kun suuret ikäluokat eläköityivät ja siirtyivät saamapuolelle ja päätyvät isänmaan multiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kansanterveydelliset lähtökohdat kun olivat aivan toiset kuin nykyisin. Nyt eläketiedotus on rehellistynyt. Suvi-Anne Siimeksen Tela sen aloitti kun heidän ekonomistinsa HS Mielipiteessä 22.3.2017 kirjoitti analyyttisesti että ”rahat riittävät”, myös nuorten eläkkeiden maksamiseen kunhan he ja heidän työnantajansa hoitavat heille oikeudenmukaisesti kuuluvat juoksevat eläkemaksut. Risto Murto kumppaneineen jatkoi. Edes kyseiseen eläkevarallisuuden tasoon ei tarvitse koskea, sen sijoitustuotot riittävät. Eli puskuria jää viel nuorisonkin jälkeen tulevaan.
    Holmströmin esiintymisestä tunsin myötähäpeää. Tosin hän itsekin tunnusti ettei ole perehtynyt kovin hyvin asiaan. Omat eläkevarat ovat varmaan muualla. Kaksi fundamentaalista erhettä hänellä kuten Elinallakin nyt näyttää olevan TEL-järjestelmä on työntekijöiden ansaitsemiin palkkauksiin perustuva järjestelmä, jolnka eläkeoikeudella on perustuslain suoja. Ei siis sosiialitukea, jota voitaisiin noin vain leikkailla.Se ei ole koko kansantalouden tulonmuodostuksen ja sen mahdollisen kestävyysvajeen ratkaisun keskiössä. Esimerkiksi Holmströmin mainitsema todennäkoinen vanhusten hoitomenojen kasvu ei kuulu eläkekeskusteluun. Olennainen todennäköinen eläkejärjestelmän tulevaan laajuuteen vaikuttava tekijä on paitsi ikäluokkien pieneneminen, erityisesti työn määrän ja laadun muuttuminen. Mahdollisuudet ja kiinnostus palkkatyöhön sitoutumiseen vähenevät. Palkkatyö pätkittyy ja jaksottuu. Yrittäjyys lisääntyy ja elinkustannusten kattamnen pääomatuloilla lisääntyy. Perijäsukupolvelle palkkatyö ei ole elinehto tai välttämättömyys. Korvaava työperäinenkään maahanmuutto ei ole kovin työeläkeintensiivistä, usein yrittäjyyttä.
    Holmströmiltä ja teemumuhosilta unohtuu, että kun eläkeyhtiöiden eläkemaksutulot ja siten myös niiden osalta sijoitustuotot pienenevät, myös eläkevastuut ja tulevat eläkesuoritukset pienevät. Business as Usual. Jotain uutta eläkebisnestä niiden pitäisi keksiä jos aikovat säilyttää rakenteensa. Tosin diginä se sopeutuu automaattisesti.

    1. Ei eläkettä sanoo:

      Eläkevastuut on massiivisesti suuremmat kuin rahastoidut varat, kuten Elina kirjoittaa. Vuonna 2016 rahastoista käytettiin nettomääräisesti -1 miljardi (vuonna 2015 -0.8 miljardia). Tämä nettoluku kasvaa tulevina vuosina koko ajan suuremmaksi eläkemenojen kasvaessa nopeammin kuin eläkemaksut. Rahastojen koko on kasvanut sijoitustuottojen varassa, mutta ei ole mitään takeita sille että ei tulisi pitkitettyjä nollakasvun tai sijoitustappioiden vuosia, itseasiassa on täysin varmaa että sellaisiakin vuosia on edessä.
      On hieman surkuhupaisaa viitata perustuslakiin. ”What happens if an unstoppable force meets an unmovable object?” Kun eläkkeet on alirahoitettu (kuten niin monissa länsimaissa tällä hetkellä on), kumpi antaa periksi; laki vai eläkkeet? Luulen että esim. Kreikassa on myös perustuslakiin kirjattu eläketurva – siitä huolimatta leikkauksia on tehty. Suomellahan on tunnetusti käytössä vieraan vallan valuutta, joten emme kykene edes printtaamaan itseämme ulos tästä tilanteesta. Aika herätä Ruususen unesta.

  3. Aboensis sanoo:

    Nämä laskuharjoitukset taitavat olla näpertelyä, jos ihmiskunnan massiiviset ongelmat todella alkavat lähimpinä vuosikymmeninä. Näissähän oletetaan elämän jatkuvan pääpiirtein nykyiseen malliin hamaan tulevaisuuteen. Suurin epävarmuus kai liittyy tähän perusoletukseen.

  4. Ei eläkettä sanoo:

    Oivallinen kirjoitus Elina. Olen lähes täysin esimerkkisi mukainen; -73 syntynyt korkeakoulutettu, ja tiedostin jo vuosia sitten että eläkettä en Suomesta todennäköisesti tule saamaan. Muutin pois lämpimämpään ilmastoon ja kevyemmän taakan maahan, juuri kuten Holmström kuvaili. On ollut häkellyttävää lukea lehdistön esiinmarssittamien eläkeasiantuntijoiden kaavamaista toistelua nobelistin aivan oikean esityksen horjuttamiseksi.
    Ongelmana on minun nähdäkseni se että eduskunta ja hallitus, mukaan lukien Kokoomus tekee kaikkensa taloudellisen huoltosuhteen *heikentämiseksi*. Ei-työperäinen maahanmuutto on katastrofaalinen asia Suomen eläkejärjestelmän kantokyvylle. Tutkitusti maahanmuutto ylipäänsä vaikuttaa väestön lukumäärään enemmän kuin ikärakenteeseen. Kaikki maahanmuutto viivästyttää pikemminkin kuin poistaa väestön ikääntymisongelman, koska elinajan pidentymisen vuoksi ikääntyvät maahanmuuttajat tulevat myös lisäämään 65+ -vuotiaiden osuutta väestöstä. On edesvastuutonta politiikkaa lisätä nykyisten nettoveronmaksajien taakkaa – olennaisena riskinä on koko kansakunnan tulevaisuuden heittäminen hukkaan. Kaikki toimet tulisi tähdätä verotuksen keventämiseen, työmarkkinoiden vapauttamiseen, ja kansallisen kilpailukyvyn nostamiseen. On äärimmäisen huolestuttavaa seurata miten vääristyneillä prioriteeteilla Kokoomustakin johdetaan sosialistireformistien ja eturyhmäsiiven ajamana.

  5. Pertti sanoo:

    Jos eläkemaksuista käteen jää 70%, niin jonnekin menee 30%. Minneköhän? Eläkeyhtiöiden organisaatioiden pyöritykseen ja pomojen palkkoihin? Aikamoista kuppausta taitaa olla. Monet tietämäni tavalliset yrittäjät, kun eivät luota eläkejärjestelmään, maksavat eläkemaksuja niin vähän kuin pystyvät ja säästävät eläketurvansa itse muihin sijoituksiin, vaikkapa asuntoihin. Toisilla on mahdollisuus äänestää tässä asiassa jaloillaan, toisilla ei.

    Tulipa vielä mieleen, että kun on koottu 200mrd euron eläkerahastopotti, niin ei taida olla eläkeyhtiöiden intresseissä käyttää niitä rahoja eläkkeiden maksuun. Pikemminkin näyttää siltä, että kasvatetaan rahastopääomaa loputtomasti, rahastojen realisoinnin aikaa ei koskaan tule. Hallitsemalla rahastoja voidaan sitten käyttää huomattavaa valtaa yhteiskunnassa, maksaa korkeita palkkoja tyhjäntoimittajile ja eläkeyhtiöiden pomoille lisäeläkkeitä. Eikös tämmöinen toiminta täytä petoksen tunnusmerkit?

    1. Seppo Ilvessalo sanoo:

      Mahdoitko lukea, mitä Lepomäki kirjoitti? Hän kirjoitti, että se erotus menee muiden eläkkeisiin ja hallintokuluihin. Hallintokulut ovat tästä osuudesta ns. hyttysen pierun suuruusluokkaa. Eläkejärjestelmä on vakuutusjärjestelmä, jossa toiset saavat järjestelmästä enemmän kuin toiset sen mukaan, miten pitkään elävät. Kenenkään itse maksamat eläkemaksut eivät lähtökohtaisesti riitä hänen oman eläkkeensä maksamiseen. Se pitäisi jokaisen ymmärtää jo siitä, että järjestelmä on vain 25 % osalta rahastoiva. Toisin sanoen kukin kustantaa ( yhdessä työnantajan kanssa) omiin elkkeisiinsä käytettävistä rahastoista vain 25 % ja saa sille osuudelle sitä sijoitustuottoa, mitä eläkeyhtiö sille onnistuu kerryttämään. Loput maksetaan työssä käyvien maksamista eläkemaksuista.
      Jos vakuutettu kuolee pian eläkkeellä siirtymisensä jälkeen, hänen maksamistaan maksuista kertyneet rahastot jäävät yhteiseen pottiin käytettäviksi muiden eläkkeisiin. Jos henkilö taas elää pidempään kuin laskelmissa on keskimäärin oletettu, hänen eläkkeisiinsä kuluu rahaa enemmän kuin hänen osalleen on laskettu kuluvan ja siltä osin rahat on otettava tuosta yhteisestä potista.
      Lepomäen kirjoitus on hyvä, mutta hän vertaa vain aikaisempien sukupolvien ja tulevien sukupolvien järjestelmästä saamien etuuksien arvoa keskenään ja olettanee lukijan ymmärtävän, miten eläkejärjestelmä toimii. Ilman sitä ymmmärrystä ei kirjoitusta voi ymmärtää oikein, kuten useat kommentit sinun kommenttisi mukaan lukien osoittavat.
      Jos ymmärrät, miten vaikkapa vahinkovakuutusjärjestelmä toimii, se auttanee ainakin hieman ymmärtämään myös eläkevakuutusta. Maksamme omistamastamme omakotitalosta vuotuista vakuutusmaksua esim. 600 euroa vuodessa ja sillä talo on vakuuttu jälleenhankinta-arvostaan. Jos talo palaa vaikkapa 10 vuoden kuluttua sen hankkimisesta, olemme maksaneet vakuutusmaksuja 6000 euroa ja saamme vakuutusyhtiöltä uuden vastaavan arvoisen talon. Jokaiselle lienee selvää, ettei uutta taloa voi saada 6000 eurolla, vai kuinka? Vakuutusyhtiö kuitenkin pystyy maksamaan korvauksen, koska lähes kaikki vakuuttavat talonsa, mutta vahinkoja sattuu vain osalle heistä ja niiden maksamat maksut, joille vahinkoja ei satu, voidaan käyttää vahingon kärsineille maksettaviin korvauksiin. Siinä se vakuutuksen idea.

      1. Tapio Kiiskinen sanoo:

        Kansantaloustieteilijät uskovat virheellisesti, että TEL- järjestelmän kameraalisesta maksuliikenteestä eli sisään tulevasta ja ulos lähtevästä kassavirrasta voitaisiin laskea kausaalisuus, aiheuttamisperuste eläkepolvien välillä. Ei myöskään suoraan eläkemaksuprosentista, joka on vain yksi muuttuja vuosikymmenten aikaulottuvuudessa. Kansantalouden suhdannevaihteluiden, pysyvän palkkatyön aloittamisiän, eläkeiän ja eliniän jne. vaikutus kokonaispalkkasummaan ja eläkekertymään. Ennen eläkettä, erityisesti eläkejuhlan yhteydessä tai ennen elinaikaodotetta kuollut asiakas on eläkeyhtiölle paras asiakas.
        Eläkeyhtiön yksittäisen asiakkaan datan perusteella voidaan tuloslaskennallisesti laskea hänen eläkekatteensa riittävyys eli vaikutus yhtiön tulokseen ja sitä kautta eläkejärjestelmään ja vaikkapa eläkepolvien tulosvertailuun. Datan lisäksi on vain osattava hieman matematiikkaa: esimerkiksi etukäteen suoritettujen eläkemaksujen (itse ja työnantaja) sekä niiden sijoitustuottojen (toteutuneet vuosituotto-% p.a) prolongointina etukäteen suoritettuina jaksollisina maksuina eläketapahtumaan ja sen jälkeen eläkesuoritusten aikana käyttämättömän eläkekatteen osan diskonttaamisena jälkikäteen suoritettujen jaksollisten maksujen mukaan (toteutunut vuosituotto-% p.a) eläketapahtumaan.
        Jos asiakas elää pitempään kuin näin saatu eläkekate riittää, on hän tappiollinen asiakas.
        Jos tappiollisia asiakkaita on eläkepolvessa enemmän kuin voitollisia eli lähinnä suotuisasti kuolleita, eläkepolvi rasittaa eläkejärjestelmää ja jälkiviisaus on perusteltua. Laskelmassa voidaan asiakkailta vielä laskuttaa tehokkaan vakuuttajan hoitopalkkio noin 1 %. Asiakkaan maksujen ja sijoitustuottojen hoitopalkkio on jo vähennetty sijoitustoiminnan tuotosta.
        En toki vaadi, että eläkeyhtiöiden tai ETK:n tulisi tehdä laskelma kaikkien kulloinkin noin 2,5 miljoonan asiakkaan osalta, vaikka heillä tarvittava data onkin. Eläkepolvikohtaisella tilastollisella otannalla ja simuloinnilla pääsisi jo huomattavasti lähemmäs totuutta kuin kameraalisia kassavirtoja ja hallinnollisilla päätöksillä tehtyjä rahastointipäätöksiä ihmettelemällä. Menneistä voisi tietysti jotain oppia, mutta tärkeämpää olisi keskittyä jo viisaalle nähtävissä olevaan ennakoitua nopeampaan palkkatyön eli eläkevakuutuksen markkinan muutokseen. Siitä enemmän toisessa yhteydessä. Totean vain, että jos olisin eläkeyhtlön johdossa, alkaisi kohta olla kilin tunteet. Ei eläkevastuiden vuoksi vaan markkinan muutoksen edellyttämien eläkevakuutuksen liiketoimintamallien muutoksen vuoksi. Ei isännättömän kolhoosin Zilillä voi ajaa sähköautokauteen.

  6. Ulf Fallenius sanoo:

    Vihdoin herätys yksikertainen laskenta jo kertoo että eläkkeet ei tule riittämään niin kuin ei kelan rahatkaan 10 vuoden sisällä . Suomen talouskasvu ollut pitkään liian huonoa ja eikä tunnu muuttuvan ja seuraava lama ei niin kaukana missä valtion ylivelkaantuminen ei anna mahdollisuuksia elvytykseen , silloin oikeat säästöleikkaukset alkaa .Nykyinen hallitus ei pystynyt säästöihin ei rakennemuutokseen vaan jatkoi tuhon tiellä niin jättää perinnöksi melkoiset ongelmat jollekin hallitukselle selvitettäväksi kuin seuraava lama iskee.Luultavasti nykyiset 30 vuotiaat saavat eläkkeen leikkatuna 70-75 vuotiaana joka kyseenalaistaa koko järjestelmän ja itse joutuvat rahoittaa sairastamiset ja vanhuushoidot hyvin pitkälti, voidaan kysyä että ollaanko oikealla tiellä hyvinvointivaltion kohdalla tai tehdäänkö jo muutos poistamalla verokiilat ja antamalla kansalle mahdollisuus rikastua työllistyä ja hoitaa kaikki turvat itse koska nykyinen järjestelmä liian kallis ja maksajia ei riitä.Ameriikkan järjestelmät lähestyy päivä päivältä turha vastustaa koska niin silti käy.

  7. tapsahoo sanoo:

    Kyllähän se on surkea tuo eläketuotto. Kun vaikkapa meikäläinen yrittäjä saa tuollaisen suomalaisen keskiarvoeläkkeen ja siitä vähennetään takuueläke, jonka saa sellainen joka ei ole koskaan tehnyt mitään, jää tuotto-oletus vielä surkeammaksi. Laskin aikani kuluksi, että niillä varoilla, joita olen eläkemaksuina maksanut, olisin ostanut Oulun korkeudelta 5-6 yksiötä, tai kaksiota ja ne vuokraamalla saisin suurinpiirtein tuplatuoton ja minulla olisi pääomaa jotakin 300000 euroa. Eli, jos nuo eläkevarat sijoitettaisiin hiukan nykyistä parempiin kohteisiin, sieltä voisi eläkerahastoihinkin kertyä hieman paremmin. Liekköhän nuo eläkeyhtiöiden isopalkkaiset pomot ihan oikeissa hommissa, vai meneekö eläkeyhtiöiden tuotot noiden herrojen palkkoihin?

    1. Tuomas P sanoo:

      Eläkerahastot ovat niin suuria, että juurikaan yleistä talouskasvua suurempaa tuottoa niille on turha toivoa. Suurempi tuotto olisi joko nollasummapeliä (eli jokin muu osa kansantaloudesta kärsisi tappiota eläkejärjestelmän hyväksi) tai kuplaa. Kumpikaan ei oikein kuulosta kovin kestävältä järjestelmältä.

      Aina silloin tällöin kuulee jonkun jampan ehdottavan, että miksei sijoitettaisi eläkerahastoja vaikka Koneen osakkeisiin, niillä kun Jamppa on saanut hyvää tuottoa viime aikoina. Hyvä idea, mutta sen jälkeen kun Koneen osakeet on ostettu pörssistä, jäljellä on vielä 90% rahastoista sijoitettavana… Eläkerahastoissa olevilla varoilla voisi ostaa myös _kaikki_ asunnot Oulusta pohjoiseen (siis vielä sen jälkeen kun Kone on ostettu pois pörssistä), mikä ei välttämättä enää olisi kovin hyvä sijoitus.

      1. Juha-kummi sanoo:

        Suomi on niin pieni talous, että eläkerahastot hajauttavat sijoituksensa maailman markkinoille.

        Kuten Norjan öljyrahasto. Sen tuotto-odotukset (tai -historia) eivät riipu Norjan talouskasvusta. https://www.nbim.no/en/the-fund/return-on-the-fund/

  8. Seppo Ilvessalo sanoo:

    Tannenberg, ei sovita. Kun sijoitan, sijoitan käyttäen korkeatasoisia asiantuntijoita ja omaa asiantuntemustani. Sijoitan pääsääntöisesti vain indeksirahastoihin ja poikkeuksellisesti hyviin start-upeihin. Kun vakuutan, ymmärrän, että maksan vakuutusmaksua, enkä ole tekemässä sijoitusta, ellen ole sijoittamassa säästövakuutukseen. Maksan vahinkovakuutusmaksuja kohtalaisia summia per vuosi, mutta en odota saavani rahojani takaisin korkojen kera, vaan toivon hartaasti, ettei vahinkoja sattuisi. Mitä eläkesysteemiin tulee, olen tyytyväinen siihen, että meillä on eläkevakuussysteemi, joka varmistaa sen, että ihmiset, muutkin kuin me, jotka olemme hyvässä taloudellisessa asemassa, tulevat toimeen myös aktiiviaikansa päätyttyä tai tultuaan työkyvyttömiksi ennen eläkeikäänsä. Tämä ei olisi mahdollista, jos ajattelisimme kukin pelkästään omaa napaamme.
    Muuten, ensimmäinen kysymyksesi osoittaa, ettet lainkaan ymmärränyt Lepomäen kirjoitusta. Vastauksesi minulle kertoo samasta asiasta. Mitä jos lukisit sen uudelleen, mutta perehtyisit eläkejärjestelmäämme ja sen perusteisiin sitä ennen hieman tarkemmin. Luulo ei ole tiedon väärtti.

  9. Ulf Fallenius sanoo:

    Korkeat eläkemaksut on yksi syy korkeaan työttömyyteen joka on muuttunut pysyväksi tilaksi.Verokiila on tappamassa kaiken pienyrittämisen ja on jo toiminut suuryrityksissä niin että mieluimmin YT kuin palkkaaminen.Suomalainen ei usko ennen kuin viimeinen euro on jaossa koska tämä peli loppuu huonosti.

  10. Poliitkot töihin eikä taivastelemaan sanoo:

    Miksi Suomessa ei voida toteuttaa Ruotsin kaltaista osittain yksityistävää eläkereformia? Tai vaikka Uuden-Seelannin malli?
    http://www.heritage.org/social-security/report/pension-reform-sweden-lessons-american-policymakers

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa