Hyvätuloisten verotuskeskustelu – miksi kaikki ovat väärässä

Hyvätuloisten verotuskeskustelu – miksi kaikki ovat väärässä

Tulossa olevat leikkaukset ja veromuutokset ovat aikaansaaneet kiihkeän keskustelun siitä, millaisia tulonjakovaikutuksia uuden hallituksen politiikalla on. Opposition mielestä pienituloiset kärsivät ja hyvätuloiset eivät osallistu ”talkoisiin”. Hyvätuloiset ovat toista mieltä. Viimeksi keskusteluun osallistui EVA joka valistaa meitä kertomalla, että suurituloiset ne vasta ovatkin kärsineet.

Uskomattomimman ulostulon palkinnon kuittaa MTK:n puheenjohtaja, jonka mielestä maatalous on yhteiskuntasopimuksensa solminut ja vyönsä kiristänyt. Mies edustaa toimialaa, jota lahjotaan miljardeilla tuhlaamaan resursseja samaan aikaan kun päivähoidosta leikataan. Jos minä olisin MTK:n puheenjohtaja yrittäisin pysytellä visusti hiljaa ja toivoa, ettei kukaan huomaisi. Ehkä tämän vuoksi en olekaan MTK:n puheenjohtaja.

Koko tämä keskustelu kertoo aika synkkää tarinaa siitä, mistä Suomessa puhutaan. Samaan aikaan kun jaettavaa on vähemmän, kiistellään siitä kuka saa isomman osuuden pienemmästä hyvinvoinnista. Yksikään osapuoli ei saa erityisiä tyylipisteitä tästä keskustelusta.

Aloitetaan siitä, miksi suurituloisten puolustuspuhe on niin tylsää kuultavaa. Ongelma ei ole se, että nykyiset rikkaat maksavat paljon veroja. Se kuinka paljon tulonjakoa pitää harjoittaa, on sitä kuuluisaa niin sanottua arvokeskustelua. Tulojen tasausta kannattavat ovat ihan yhtä oikeassa tai väärässä kuin muutkin. Kysymys on viime kädessä mielipiteistä. Köyhää ei kiinnosta onko rikkaan mielestä kivaa maksaa veroja, eikä tätä tosiasiaa voi muuttaa mitenkään. Mikään määrä yhteiskunnallista keskustelua ei aikaansaa sopua eri väestöryhmien välille siitä, mikä on reilu tulonjako.

Hyvätuloisten verotuksen perusongelma ei olekaan se, että veroja ei ole kiva maksaa. Ongelma on se, että verotus aikaansaa sen, että meillä on liian vähän hyvätuloisia, eivätkä hyvätuloiset ole tarpeeksi hyvätuloisia. Riittävän monet eivät yritä päästä hyvätuloisiksi tai vielä hyvätuloisemmiksi, koska verotus vie osan hyödyistä.

Samoin yritysten verotuksen ongelma on se, ettei synny tarpeeksi ja riittävän isoja yrityksiä, kun verottaja vie osan yrittämisen mahdollisista palkinnoista. Jo onnistuneiden yrittäjien verottaminen on pelkkä tulonjakokysymys.

Mutta oppositio on ihan yhtä hakoteillä kuin suurituloisten asiamiehet. Valitettavasti ei ole mahdollista verottaa jo onnistuneita yrittäjiä ilman että verottaa niitä tulevia tai mahdollisia yrityksiä. Nykyisiä hyvätuloisia ei voi verottaa verottamatta niitä, jotka vasta miettivät yrittävätkö tulla hyvätuloisiksi vai menevätkö kävelylle. Tulot tietysti heijastavat tuottavuutta, joten viime kädessä kysymys on siitä, että suuria tuloja verottamalla verotetaan ihmisten pyrkimyksiä nostaa omaa tuottavuuttaan. On ilmeistä, että tällä on haittavaikutuksia.

Hyvätuloisten verotus ei siis ole pelkkä tulonjakokysymys, kuten oppositio tuntuu ajattelevan. Tärkeintä ei ole se osallistuvatko hyvätuloiset talkoisiin, vaan se kuinka tehdään mahdollisimman monista hyvätuloisia. Sama koskee erityisesti yrittäjien verotusta. Yrittäjiä verotettaessa verotetaan voittoja, jotka yritystä perustettaessa ovat kaukaisia ja epävarmoja.

Voittojen verottaminen on yritysten perustamisen ja kasvattamisen verottamista. Tämä on asia, jonka pitäisi saada kaikki mietteliäksi. Siis myös ne, jotka kannattavat merkittävää tulojen uudelleenjakoa.

Kysymystä siitä, miten hyvinvointia pitää jakaa, ei voida ratkaista keskustelemalla. Yhteisymmärrystä ei kerta kaikkiaan voi löytyä, koska eri ihmisten välillä on aito eturistiriita. Hyvinvoinnin määrän kasvattaminen on eri asia. Onnistuessaan kasvattaminen on mahdollista tehdä niin että (lähes) kaikki hyötyvät. Hyvinvoinnin kasvattamisesta puhuminen onkin paljon hyödyllisempää. Kun päämäärä on edes jossakin määrin yhteinen, voidaan puhua keinoista.

Toivottavaa olisikin, että keskustelu hyvätuloisten ja yrittäjien verotuksesta koskettelisi enimmäkseen tätä asiaa. Eli sitä, onko hallituksen vero- ja muu politiikka sellaista, että se on omiaan kasvattamaan jaettavan hyvinvoinnin määrää.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

17 kommenttia artikkeliin “Hyvätuloisten verotuskeskustelu – miksi kaikki ovat väärässä

  1. realisti sanoo:

    Jos sanoo että ei halua rikastua koska verotus, on kyllä vain yksinkertaisesti kunnianhimoton tai liian ”tyhmä” (en keksinyt parempaakaan sanaa) rikastuakseen. Progresaiivisessakin verotuksessa tulot tulevat kasvamaan, etenkin kun pääset verokattoon kiinni. Siihen ei tarvita muuta kuin kunnianhimoa

    1. yrittänyt sanoo:

      Jos verotus olisi 100% niin olisiko silloin vielä ”kunnianhimoton”? Entä jos se olisi 90%? Tai 80%?

      Mitä korkeampi verotus, sitä enemmän se motivoi tekemään jotain muuta.
      Verotuksen yksi päätehtäviä on ohjata ihmisten käyttäytymistä. Kun sitten sanoo että ”on kyllä vain yksinkertaisesti kunnianhimoton”(lue: jokin muu motivoi enemmän) niin on tavallaan oikeassa, mutta samalla sanoo jotain täysin hyödyntöntä.

      Jos kerta tarkoituksella asetetaan korkea vero, joka ohjaa ihmisiä tekemään jotain muuta kuin yrittämään rikastumista, niin onko kovin älykästä kommentointia sitten sanoa, ettei jollain ole ”kunninahimoa”?

      1. sellasta sanoo:

        Jos kokee, että verotus laittaa tekemään jotain muuta kuin metsästämään leipää itselleen niin tulee kuolemaan nälkään. Karu fakta, jossa veroprosentin suuruudella ei ole merkitystä, paitsi jos se on 100

      2. yrittänyt sanoo:

        Jos tulot on vaikka jo 3000e/kk niin ei siinä enää mistään nälkään kuolemisesta puhuta. Suosittelen Googlaaman mitä tarkoittaa ”vaihtoehtoiskustannus”.
        Lyhyesti: minulla on jokin arvo jonka annan vapaa-ajalle (esim. 20e/ensimmäinen tunti) – jos pystyn lisää työtä tekemällä tienaamaan 40e/tunti, niin teen tätä lisätyötä vain jos sitä verotetaan alle 50%. Tästä voidaan siis päätellä, että korkeampi verotus vähentää halukkuutta tehdä enemmän töitä ja yrittää rikastua.

    2. Kai Hentilä sanoo:

      Verokattoon? Missäs maassa sinä asut?

    3. Jaska sanoo:

      Tässä on taas malliesimerkki siitä että ei ole ymmärtänyt koko asiaa. Pointtihan on se että ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla huolimatta siitä onko se jonkun mielestä kunnianhimotonta tai ”tyhmää” ja tulevat ajattelemaan ja toimimaan jatkossakin samalla tavalla huolimatta siitä kuin paljon heitä valistetaan (=haukutaan ) ajattelumalleistaan. Verojärjestelmä pitäisi luoda tämä huomioiden jos halutaan saada yrittäjyys edes eurooppalaiselle tasolle tässä maassa.

  2. TP Ranta sanoo:

    Kai olet Heikki kuullut että jopa IMF myönsi tricke-downin vitsiksi?

    http://www.psmag.com/business-economics/trickle-down-economics-is-indeed-a-joke

    Ylläolevassa artikkelissa sanotaan, että mikäli 20 % huonotuloisimman tuloja kasvatetaan prosentilla, kasvaa BKT 0,38 %. Jos taas 20 % hyvätuloisimman tuloja kasvatetaan, BKT itseasiassa laskee. Millä perusteella hyvätuloisilla pitäisi olla siis enemmän rahaa?

    1. Mikko sanoo:

      Koska silloin hyvätuloisia tulee todennäköisesti lisää. Lue artikkeli ajatuksella. Kyse ei ole nykyisen kakun jakamisesta, vaan siitä miten saadaan porukka innostumaan kasvattamaan tienestejään joko panostamalla enemmän työhönsä tai perustamalla yrityksen.

      Mielestäni Suomessa voisi kokeilla alentaa veroprogressiota ja katsoa miten se vaikuttaa.

  3. Oikein! Tulonsiirtotappelussa ei voi saada aikaan mitään ”oikeudenmukaista” lopputulosta.

    1. Tuloerokeskustelussa ylipäänsä kannattaisi palata siihen, mikä tuloerojen _funktio_ ylipäänsä on. Eli:
    – miksi ihmisille maksetaan palkkaa työstä (ja eri palkkaa eri työstä)
    – miksi ihmisiä tarvitsee palkita omistamisesta (eli mikä on pääoman kustannus).

    Tässä pari avartavaa kirjoitusta aiheesta:
    http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178357-tuloeroille-ei-ole-suomessa-juuri-mitaan-oikeutusta
    http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185107-akateeminen-taloustiede-unohtaa-mina-en-%E2%80%93-tulonjakokysymysta-siis

    2. Ennemmin kuin ”kuka maksaa” veroja pitäisi kysyä _”mistä maksetaan”_ veroja – ja nimenomaan kannustinvaikutukset huomioonottaen.

    Siten selviää myös, miten saadaan parhaiten ”kasvatettua hyvinvoinnin määrää”. Ja tähän talousteoria vastaa aika yksiselitteisesti, että kannattaa verottaa:
    – ulkoishaittoja
    – economic rent:ien lähteitä, kuten kiinteistöjen sijaintiarvoa ja rajallisia luonnonresursseja, sekä ottaa tuotot luonnollisista monopolitoimialoista:
    https://www.youtube.com/watch?v=TwlvEKxbdVo

    Kun ei juuri ole tarjonnan hintajoustoa, ei synny haitallisia kannustinvaikutuksia eikä deadweight loss:eja (:

    1. Juha sanoo:

      Sitten empiriaan.

      Jos teoriassa tiedetään, että verot pitäisi kohdistaa negatiivisten ulkoisvaikutusten aiheuttajiin (alkoholi-, tupakka-, sokeri-, suola-, rasvahappo-, hiilidioksidivero, yms.) ja “ansiottomaan arvonnousuun”, miksi näin ei todellisuudessa tapahdu? Miksi verokarhun näkyvä ja tuntuva koura kurottaa yhä syvemmälle veronmaksajan tyhjenevään taskuun?

      Verot kansan verta juo – herrat konjakkia.

  4. klaus kultti sanoo:

    Koko keskustelu tulonjaosta on vääristynyttä, kun ajatellaan, että on jokin hyvä tai toivottava tulonjako. Tulojen jakautuminen ei ole eikä mielestäni voikaan olla perustavanlaatuinen lähtökohta, kun pohditaan yhteiskunnan toimintaa. Ihmiskunnan historia on synkeä ja erityisesti tätä synkeyttä ajatellen ehdotan, että peruslähtökohdaksi (aksioomaksi) otetaan, että jokaisella ihmisellä on omistusoikeus itseensä. Jotta tämä ei olisi täysin mitätön ponnistusperusta se edellyttää, että ei ole tahoa joka voi käskeä ihmistä menemään vasemmalle tai hyppimään tai ryhtymään puusepäksi tai viedä hänen ansaitsemaansa varallisuutta. Tällaisia tahoja tietysti on, mutta jos ne tekevät jotain edellä mainittua se on moraalisesti väärin. Tältä pohjalta kannattaa availla uusia näköaloja verotukseen.

  5. veli Ilmari sanoo:

    Verotuskeskustelussa mennään pahasti harhaan myös siinä, että puhutaan vain virallisten tulojen verottamisesta. Sen verran, mitä ostajana ja myyjänä rikkaiden kanssa tekemisessä, niin mitä rikkaampi, sitä ovelampi ja röyhkeämpi veroja kiertämään. Tuloverojen kiristäminen rankaisee eniten siten kaikkein rehellisimpiä. Tuuren ehdotukset yllä hyvin kannatettavia. Lisäksi tarvitaan hyvin vahvoja toimia veroparatiiseja vastaan. Myös klassinen rahanpainanta tasamäärä per kansalainen toimii erittäin hyvänä tulontasaajana ja verottoman tulon verona ilman lukuisia tekstissä mainittuja ja mainitsemattomia haittavaikutuksia.

    1. Patamusta sanoo:

      Tuure tekee osin oikeita havaintoja, mutta silti hän on erikoistunut kelvottomiin ehdotuksiin, agendalla näyttää olevan vain yksi asia, maan arvon verottaminen.

  6. Svena sanoo:

    Kun verohallinnon tilastoja katsoo miten tuloverot jakautuvat Suomessa, niin pistää pahasti silmään minkä takia Suomesta ei löydy kuin 20.000 henkilöä joiden verotettava tulo ylittää 150.000e vuodessa. Kaikki tietävät että tavallisella työllä harvoin rikastuu, mutta yrittämällä siihen on mahdollisuus. Näin ollen kuvittelisi että maasta löytyisi kymmeniä tuhansia henkilöitä jotka olisivat tosiaan kiinnostuneita tienaamaan selvästi enemmän. Jotenkin näen verotuksen ja hankalan byrokratian jarruina kasvuyrittämiseen. Tosi moni yrittäjäkin tyytyy kurjuuteen kun voisi työllistämällä tienata rutkasti enemmän jos intoa ja taitoa löytyy. Näin ollen jokaisesta vaikkapa keskituloisesta (n 40.0000e/v) henkilöstä josta saataisiin hyvätuloinen (>150000e/v) nostetAn verokertymään sen osalta moninkertaiseksi. Tämän lisäksi, kun tiedetään että harva pystyy tienaamaan tällaisia summia yrittämällä itse, saadaan uusiöta työntekijöiltä myös reippaasti verotuloja. Eli siihen syntyy kerrannaisvaikutuksia. Uskon että avain tähän (siis isossa kaavassa) on nimenomaan yrittämisen edistäminen. Suomalaisia olisi patistettava yrittämään ja kantamaan riskit. Myös onnistuminen olisi syytä kannustaa. Olen täysin artikkelin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

  7. Kaarina sanoo:

    Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Henkilöstön palkkaaminen on yrittäjälle tehty valtavaksi riskiksi. Enkä puhu hyvien tyyppien löytämisestä, vaan siitä että
    – sairastamiset maksavat eikä yrittäjä tienaa niistä mitään
    – lapsenteko maksaa eikä yrittäjä tienaa niistä mitään
    – sairaseläkkeet maksavat eikä yrittäjä tienaa niistä mitään
    – eläkemaksut ovat kovat eikä yrittäjä tienaa niistä mitään
    – irtisanomissuojassa on säännöksiä jotka voivat käydä kalliiksi
    jne.
    Uskon vakaasti, että jos työntekijän palkkaamisessa olisi vähemmän sivukuluja ja liitännäisriskejä, työttömiä olisi tässä maassa vähemmän.
    Lisäksi kokemuksesta voin sanoa, että hyvä sosiaaliturva nostaa palkkatasoa: pienellä palkalla ei kukaan viitsi tulla töihin kun sossusta saa..

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa