Kansallinen kateuspäivä

Kuuntelin viime viikolla Ylen Aamu-tv:tä, jonka juontaja ilmoitti, että ”kansallinen kateuspäivä” oli käsillä: kaikkien suomalaisten tulot ja verot oli juuri julkistettu. Ulkomailla asuvana äimistyin ensin sitä, että tällaista yksityisyyden loukkausta tehdään Suomessa ja että sitä pidetään normaalina. Oikeus omaisuuteen ja vapauteen ovat yksilön perusoikeuksia, joihin henkilökohtaisten tietojen – kuten tulot ja terveys – yksityisyys kuuluu. Julkistamalla kaikkien tulo- ja verotiedot Suomen valtio loukkaa kansalaistensa yksilönoikeuksia. (Poikkeuksena ovat vain veronmaksajien rahoilla maksetut palkat, kuten kansanedustajien, virkailijoiden ja julkisten yritysten ja organisaatioiden johdossa toimivien tulot. Veronmaksajien tulee saada tietää, millaisiin palkkoihin heidän rahojaan käytetään; pörssiyhtiöiden sijoittajat voivat vaatia samaa tietoa sijoituksensa ehtona.)

Yksilönoikeuksien kunnioittaminen on tärkeää, jotta me kaikki voimme tehdä vapaasti valintoja ja elää parhaan mahdollisen elämän; siksi sitä oli pakko aluksi kommentoida. Mutta kirjoitukseni pääteema on kateus, jolle yksityisyyden loukkaus eli tulotietojen julkistaminen tarjoaa mainion kasvualustan. Kateutta pidetään yhtenä perisynneistä, mutta se on moraalitonta myös sekulaarisen moraalikoodin, Ayn Randin rationaalisen egoismin, näkökulmasta. Miksi?

Kateus – siis sen hyvän haluaminen, jota toisella on ja vielä enemmässä määrin – perustuu toisten ihmisten käyttöön oman arvon mittarina. Jos toisella on iso talo ja hieno auto, niin sitten itsekin haluaa ne; ei sen vuoksi, että ne olisivat oman onnellisuuden tavoittelussa tärkeällä sijalla – kuten vaikka suurilapsisen perheen asumismukavuuden tai autoilusta nauttimisen kannalta – vaan siksi, että voi kokea olevansa tasavertainen tai parempi kuin muut. Rationaalisen egoismin perspektiivistä kateus on irrationaalinen tunne. Siinä vellominen on moraalin tarkoituksen vastaista ja tiettyjen moraalin perusperiaatteiden rikkomista.

Moraalin tarkoitus on auttaa ihmistä elämään ”hyvä elämä”: saavuttamaan omia arvoja, jotka tuovat onnellisuutta – toisten oikeuksia loukkaamatta. Egoistisen moraalin perushyve on rationaalisuus, siis päätoksenteon ja toiminnan perustaminen tosiasioiden tunnistamiseen eikä niiden välttelyyn tai toiveajatteluun. Arvojaan voi saavuttaa vain tunnistamalla tosiasiat, esimerkiksi: terveyden ylläpitäminen vaatii hyvää ravintoa ja liikuntaa; työpaikan voi saada ja työssä menestyä vain, jos on siihen tarvittavat taidot; taitojen hankkiminen vaatii koulutusta ja opettelua; yritys voi menestyä vain, jos sen kassavirta on positiivinen (joka itsessään on monien tosiasioiden tunnistamisen tulos). Siksi kannattaa katsoa tosiasioita silmästä silmään – se on moraalista toimintaa.

Toinen egoismin perushyve (siis periaate), joka puhuu kateutta vastaan ja tuomitsee sen moraalittomana, on itsenäisyys. Jos rationaalisuus ohjeistaa tunnistamaan tosiasiat, niin itsenäisyys korostaa sitä, että kaikkien huomion painopisteen tulisi olla todellisuus eivätkä toiset ihmiset. Itsenäinen ihminen miettii esimerkiksi, mikä työ toisi itselle tyydytystä ja tulot, joilla voi hankkia sellaisia aineellisia arvoja, jotka auttavat oman määrittelyn mukaisen ”hyvän elämän” saavuttamisessa. Itsenäinen ihminen ei hakeudu työhön sen perusteella, että se antaa hänelle valtaa hallita muita – mikä eittämättä on joidenkin poliitikkojen ja virkamiesten motiivi – tai että työllä tai asemalla voi korostaa pätemistään ja pöyhkeillä muille. Sama koskee kaikkia muita arvoja. Itsenäinen ihminen ei keskity siihen, mitä muilla on ja mitä he tekevät, vaan oman elämänsä onnelliseen elämiseen tavoitellen itse määriteltyjä arvoja, sekä henkisiä että aineellisia. Toisten saavuttamat arvot voivat inspiroida ja kannustaa itseä tavoittelemaan samoja tai samanlaisia, mutta kateus ei kuulu itsenäisen ihmisen tunnekirjoon.

Kateus on moraalitonta, mutta se, tai sen huojentamisen tavoittelu, on johtanut Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa, etenkin Pohjoismaissa, egalitaristiseen verojärjestelmään eli voimakkaan progressiiviseen tuloverotukseen. Se, että tuloeroja tasataan – egalitaristinen ajattelun mukaan yritysten johtajat eivät saa ansaita liian paljon enemmän kuin työntekijät keskimäärin – voi lievittää kateutta, mutta on myös moraalitonta. Valtion tekemä tuloerojen tasoitus verotuksen kautta loukkaa yksilön oikeutta omistamiseen ja vapauteen samoin kuin ihmisten tulojen julkistaminenkin. Veronmaksuhan ei ole vapaaehtoista, vaan valtion pakottamaa toimintaa. Kaikkein oikeudenmukaisin olisi sama, kiinteä veroprosentti kaikille. Se ei pienentäisi tuloeroja, mutta kannustaisi tuotteliaisuuteen ja siten myös pääoman muodostukseen ja sijoittamiseen ja olisi siten kaikkien edun mukaista (työpaikkojen lisääntyessä ja elintason kasvaessa).

Kateuden lievittäminen ei ole valtiovallan tehtävä, vaan jokaisen ihmisen oma valinta. Egoististen rationaalisuuden ja itsenäisyyden periaatteiden omaksuminen johtaa johtopäätökseen, että kateus on moraalitonta: oman onnellisuuden tavoittelussa kateus on este. Vain omien arvojen tavoittelu kannattaa – kateus ei.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa