Kun on pakko

Kun on pakko

”Pakko” -sanaan on tutustuttu viimeistään ns. pakkoruotsikeskustelun yhteydessä, mutta harva tulee ajatelleeksi, että ”pakko” on suomalaisen yhteiskunnan leimallinen piirre lähes kaikissa asioissa.

”Pakkoruotsi”–polemiikin taustalla oli sinänsä tärkeä kysymys, miksi pakottaa koululaiset oppimaan ainetta, josta ei ole mitään hyötyä käytännön työelämässä. Kysymys voidaan toki yleistää muihinkin oppiaineisiin. Onko koululaisten esimerkiksi tarpeen tietää, että Greenpeace vastaa raamatun profeettoja, niin kuin nykyään uskonnon kirjassa opetetaan? Miksi ylipäätään koulujen opetusohjelmasta pannaan päättämään 200 poliitikkoa? Eikö olisi paljon järkevämpää, että vanhemmat yhdessä koulun kanssa saisivat päättää opetuksen painopisteistä. Tietenkin se tarkoittaisi sitä, että koulut olisivat autonomisia samalla tavalla kuin yliopistot. Jos vanhemmat haluaisivat laittaa lapsensa kouluun, jossa painotetaan esimerkiksi monikulttuurisuutta, oikea koulu varmaan löytyy. Jos he haluavat, että opetus tukeutuu Pirkkalan monisteeseen, niin hyvä. Jos he haluavat, että koulu on vakaumuksellisesti uskonnollinen, niin mikä ongelma siinä on? Miksi koulujen pitäisi olla samanlaisia? Miksi koulujen välisiin tasoeroihin suhtaudutaan suorastaan paniikinomaisesti ja yritetään kieltää niiden olemassaolo? Miksi koulut eivät saisi kilpailla keskenään?

Kouluopetus ei varmaan ole pahin esimerkki väärästä pakosta. Ykkössija menee empimättä Yleisradiolle, jolle poliitikot ovat lahjoittaneet tiedonvälityksen monopolin. Vaikka kuinka yritän, ei millään löydä loogisia perustelija Yleisradiomonopolille tai Yleisradioverolle. YLE:n ”yleisen palvelun” konseptiin tukeutumalla voitaisiin vallan mainiosti perustella sitä, että valtio omistaisi puolet Suomen sanomalehdistä, urheiluseuroista, maatiloista ja ties mistä. Asiaa ei muuksi muuta, vaikka valtiollisia yleisradioyhtiöitä löytyy joistain muistakin maista: kyse on vain vuosidadan alun totalitaristisen ajanjakson perinnöstä.

Mutta onhan näitä muitakin. Pakkojäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä saatiin juuri purettua, mutta esimerkiksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyys ei näytä katoavan minnekään. Taustalla on liian vaikutusvaltaisia lobbareita ja liian pelkurimaisia poliitikkoja.

Ammattiliittoihin ei kuitenkaan ole pakko liittyä, vai miten asia on? No kovin kaukana tästä ei olla. Ennen työttömyyskassatoiminnan vapauttamista (ns. Loimaan kassan perustamista), tilanne oli käytännössä sama kuin pakkojäsenyys, koska ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten saaminen oli käytännössä sidottu liittojen jäsenyyteen. Järjestely oli, ja on yhäkin absurdi. Kaikki työlliset ja työnantajat joutuvat maksamaan työttömyysvakuutusmaksua, mutta ansiosidonnaisiin korvauksiin ovat oikeutettuja vain kassojen jäsenet, vaikka kassamaksujen osuus järjestelmän tuloista ja menoista on vain noin viisi prosenttia. Efektiivisesti se on vielä vähemmän, koska kassamaksut (samoin kuin varsinaiset AY -jäsenmaksut) ovat täysimääräisesti verovähennyskelpoisia.

Puoli vuosisataa sitten Milton ja Rose Friedman julkaisivat kirjan ”Free to Choose” (Vapaus valita), josta on tuli anglosaksisissa maissa nopeasti bestseller. Suomessa kirja herätti ns. sivistyneistön ja poliitikkojen parissa lähinnä inhoa. Jotenkin tuntuu siltä, että meillä pinnan alla yhä ihaillaan neuvostojärjestelmää, jossa yksi despootti päätti 200 miljoonan ihmisen puolesta, mitä he syövät, juovat, lukevat, miten paljon he tekevät työtä, missä he asuvat ja jopa mitä he ajattelevat.

Pakkoa tarvitaan, jos ei ole olemassa mitään kannustimia. Jos koulutus ei maksa mitään, on lähestulkoon saman tekevää, mitä opiskelee ja miten kauan opiskelee. Sama ongelma on työmarkkinoilla. Työttömyysloukkua yritetään purkaa erilaisilla velvoitetoimilla ja ”tempuilla”, kun ei uskalleta puuttua tukien ja nettopalkkojen ristiriitaan. Suomen kaltaisesta arktisesta verohelvetistä pakoon pyrkiviä varten pohditaan vastatoimia, mutta itse ongelman ratkaisu ei kiinnosta ketään.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

9 kommenttia artikkeliin “Kun on pakko

  1. Juha sanoo:

    Milton ja Rose Friedmanin “Vapaus valita” pitäisi olla pakollinen luettava lukiossa.

    Vähän vanhemmille vähän vanhempi teos: Baltazar Gracianin Oráculo manual y arte de prudencia (1647).

    1. Vaikka osa Virenin tekstistä on helppo allekirjoittaa, olen perustavanlaatuisesti eri mieltä varsinkin peruskoulutukseen liittyvistä näkökannoista. Ensinnäkin se, että kaikki yhteiskunnan jäsenet saavat riittävät valmiudet toimia sen täysivaltaisina jäseninä on mielestäni sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jos haluamme antaa nuorillemme perhetaustasta riippumata tasapuoliset mahdollisuudet menestykseen, emme voi ulkoistaa opetussuunnitelman laatimista vanhemmille.

      Vielä tätäkin absurdimman väitteen kirjoittaja toteaa kysymyksen muodossa: ”Jos he haluavat, että koulu on vakaumuksellisesti uskonnollinen, niin mikä ongelma siinä on?” Jouduin lukemaan tekstin useampaan kertaan varmistuakseni, ettei kyse ole sarkasmista. En tosin ole edelleenkään asiasta aivan varma. Taikuuteen ja perusteettomaan uskoon pohjautuvan maailmankatsomuksen rinnastaminen nykyaikaiseen, tieteeseen ja todistusainestoon nojaavaan on kuin tuulahdus keskiajalta.

      1. Juuso sanoo:

        No mikä ongelma, siinä sitten on? Tuulahdus keskiajalta tai ei, mitä väliä? Kannatatko vain rajoitettua suvaitsevaisuutta? Onko olemassa oikeamielistä suvaitsevaisuutta ja väärää suvaitsevaisuutta?

  2. Jouni sanoo:

    Minkälaisia vastatoimia meitä pakoon pyrkiviä vastaan pohditaan?

    1. Olympian saikkukeisari sanoo:

      No sosiaalidemokraatien piirissä on ainakin pohdittu kaikenlaista pientä jekkua, mm. kansalaisuuden poistamista. Järjeenkäypää, onhan verojen maksusta pakoilu nyt monin verroin vakavampaa kuin vaikkapa murhaaminen ja raiskaaminen ISIS:in riveissä.

    2. Juuso sanoo:

      Esillä on ollut myös kertakorvaus käydystä peruskoulusta ja mahdollisesta muusta koulutuksesta, jos ei jää kotimaahan maksamaan veroja. Nämähän ovat suoraan DDR:n mallista. Selkään ampumista ei tosin ole esitetty tehostekeinona.

  3. Amos Ahola sanoo:

    Respect Matti Viren, olen aikaisemmin lukenut säätiöitä koskevan tutkimuksesi, sekä kannanottosi eläkkeihin ja näyttää siltä että olet monesta yhteiskunnallisesta epäkohdasta hyvin kartalla.

    Toivottavasti poliitikkomme ovat valmiita näkemyksiäsi kuuntelemaan, me ainakin olemme.

    Ystävällisin terveisin,
    Amos Ahola
    Kansanedustajaehdokas, Viskipuolue/Piraattipuolue, Helsinki

  4. Teemu Mäntynen sanoo:

    Pakko vs. vapaus koulutuksessa:
    http://liberalismi.net/wiki/Koulutus#Korea
    ”Youjin Hahn et al. osoittivat (2013), että Etelä-Korean Soulissa yksityislukioiden oppilaat suoriutuvat paremmin kuin julkisten lukioiden oppilaat, vaikka oppilaat oli arvottu yksityisiin ja julkisiin kouluihin. Yksityiskoulut saavat saman rahoituksen, mutta ne voivat vapaammin päättää henkilöstöpolitiikastaan. Niiden oppilaat saivat parempia arvosanoja ja pääsivät useammin korkeakouluihin, ja niissä oli vähemmän väkivaltaa, paremmat arvosanat ja oppilaat pääsivät paremmin korkeakouluihin. Syynä olivat yksityiskoulujen julkisia suuremmat sisäiset erot opettajien palkoissa ja tyypeissä. *”

    * http://www.sole-jole.org/14245.pdf

  5. JV Lehtonen sanoo:

    ”Pakkoa tarvitaan, jos ei ole olemassa mitään kannustimia” Juuri siitä pakkoruotsissakin on kysymys. Ruotsin opiskeluun ei ole kannustimia.. ja se näkyy motivaatiossa – dejavu sosialismi ja berliininmuuri!

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa