Luuseriyritykset ja löysät heitot

“Joskus tuntuu, että luuseriyritykset valittaa ja ne, jotka on ymmärtäneet uuden ajan vaatimukset tekevät eivätkä vikise,” kommentoi kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) viime syksynä Facebookissa. Filatov on pisimpään työministerinä toiminut suomalainen. Vihreiden eurovaaliehdokas, yrittäjä Antero Vartia raapaisi sunnuntain Hesarissa samaa pintaa: ”Tämä on nyt ruma syytös, mutta usein kun yrittäjät valittavat liian korkeista veroista, kyse on siitä, ettei liiketoiminta vain ole riittävän hyvää.”

Filatovin ja Vartian kommenteissa heijastuu sekä paikkansapitävä analyysi yritysten tilasta että surullinen asenne ratkaisujen suhteen. Luuseriyritys olkoon hiljaa; syököön pullaa jos leipä on loppu. Vartia sentään on yrittäjänä itse näyttänyt miten kannattava liike perustetaan – pointsit siitä – mutta Filatovilta jään mielenkiinnolla odottamaan käytännön näyttöä siitä miten vallitsevissa puitteissa yrityksissä ”sopeudutaan uuden ajan haasteisiin ja tehdään eikä vikistä”.

Vasemmistolaiset kiehnäävät kilpaa valtion virallisten iloisten veronmaksajien, Supercell-myyjien, kainalossa. Mikseivät siis kaikki Suomen yritykset voisi olla niin kuin ne? Eikö meidän Suomessa kannattaisi jättää suurin osa yrityksistä perustamatta ja keskittyä vain voittajiin?

Kestävyysvajetta ei kiistatta olisi olemassakaan, jos meillä olisi ”luuseriyritysten” sijaan pelkästään maailman markkinoilla pärjääviä huippufirmoja, jotka nauravat tiensä pörssiin. Tähän on Suomessa viime vuosikymmeninä aktiivisesti pyrittykin. “Paskaduunit” on jo aikaa sitten viety muualle tai niitä tekevät täällä lähinnä maahanmuuttajat, opiskelijat tai muut ”luuserit”. Siitä pitävät korkea kokonaisveroaste sekä toisaalta sosiaalietuudet huolen.

Matalan tuottavuuden työtä ei kannata tehdä eikä teettää ja perinteisen keskiluokan työt automatisoidaan tai siirretään pois. Tätä kehitystä vauhdittavaa politiikkaa noudattaessa tosin olisi pitänyt vaihtaa myös kansa; valitettavasti meistä nimittäin aniharva yltää siihen huipputehoon, jolla menestyvät yrittäjät maailmalla pärjäävät. Näin siitä huolimatta, että kansa on koulutetumpaa kuin koskaan. (Koulutuksen ja relevantin osaamisen välisestä linkistä voisi toki viisastella, mutta siitä lisää eri kirjoituksessa.)

Siinä kun yrittäjiä lähdetään luokittelemaan, olisi kirveellä töitä. Superyrityksiin keskittyminen tarkoittaisi käytännössä suurimman osan Suomen yrityksistä lopettamista. “Luusereita” tämä sakki tosiaan onkin. Lähes kahdella kolmasosalla yrittäjistä tulot jäävät alle keskipalkan. Tilastoa siitä kuka valittaa eniten en ole nähnyt.

93 prosenttia yrityksistä työllistää alle 10 henkeä ja niistäkin valtaosa vain yhden ihmisen. Yksinyrittäjistä 65 % on toiminut yli viisi vuotta yksinyrittäjinä, eli työnantajaksi ryhtyminen ei todennäköisesti ole näköpiirissä tulevaisuudessakaan. Suurin osa yksinyrityksistä toimii palvelualoilla. Tyypillinen yksinyrittäjä vuokraa kampaamossa tuolia. Pitäisi siis valittaa vähemmän ja yrittää enemmän!

Kasvuhalua on, mutta se rajoittuu ensisijaisesti yrittäjän omaan kapasiteettiin. Yhdenkin henkilön palkkaaminen on ylitsepääsemätön este silloin kun yritys kamppailee kannattavuuden rajoilla. Ja: tämä on juuri se tilanne, jossa kaikilla kustannuksilla on keskeinen rooli. Verot ovat merkittävä osa kustannusrakennetta. Eivät pelkästään välittömät verot, vaan erityisesti pitkien alihankintaketjujen vuoksi putkittuvat suorat ja epäsuorat työvoimakustannukset.

Siinä missä yhteisövero ei ole pienille palveluyrityksille keskeinen muuttuja, haittaa se sellaisten kannattavien kasvuyritysten kehittymistä, joilla pitäisi olla mahdollisimman suuri kannustin kerryttää pääomia tulevaisuuden investointeja varten. Palveluyritysten kohdalla kotimainen ostovoima on avainroolissa: sitä supistavat arvonlisävero, ansiotuloverot sekä toki kasvava työttömyys. Kierre on siinä.

En usko, että maailman huippua oleva veroasteemme on ainoa syy siihen, että meillä menee huonosti, mutta keskeinen syy kyllä. Kaiken oleellisen voi tiivistää alla olevaan verokiila-kuvaan. Jos asiakas tarvitsee 430 euron bruttopalkkion omasta työstään maksaakseen 100 euron nettopalkkion palveluyrittäjälle, on selvää, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa kuin harvoin. Pienempi verokiila nostaisi muun muassa yhä useamman palveluyrittäjän työllistäjäksi ja siten ihmisiä pois työttömyyden, syrjäytymisen ja ”vikisemisen” kierteestä.

Filatovin peräänkuuluttamille menestyjille jäisi samalla enemmän aikaa keskittyä siihen missä ovat hyviä – kotitaloushommien sijaan. Mitä enemmän matala- ja keskipalkkaisia töitä tehdään ja teetetään, sitä pienempi olisi verorasite ja sitä suurempi ostovoima; myös niille huipuille, joilla yrityksen tai työpaikan sijaintivaihtoehdot ulottuvat myös maan rajojen ulkopuolelle. Huippuyritykset ja -yksilöt pärjäävät ilman ylisuurta hyvinvointivaltiotakin – ja halutessaan siitä huolimatta. Kysymys kuuluukin, onko meillä mahdollisuus nojata tuohon menestyvään pariin prosenttiin, luottaa että se pysyy, ja näivettää keskiluokka pois?

Verokiila, kuva Liberan Perustili-raportista

Verokiila, kuva Liberan Perustili-raportista

Lopuksi. Harva yrittäjä on sen luksusongelman edessä, jossa menestys on jo tehty, ja päästään tilittämään valtiolle siivua suuresta voitosta. Tosin jos jotain on verotettava, niin nimenomaan sitä voittoa, joka tuloutetaan ulos yrityksestä osingon tai myynnin yhteydessä. Mutta sitäkin mielellään läpinäkyvästi, systemaattisesti – ja vain kerran.

 

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

23 kommenttia artikkeliin “Luuseriyritykset ja löysät heitot

  1. Tolle sanoo:

    ”Yhdenkin henkilön palkkaaminen on ylitsepääsemätön este silloin kun yritys kamppailee kannattavuuden rajoilla.”

    1. Jos yritys kamppailee kannattavuuden rajoilla, miksi sen tulisi palkata yhtäkään henkilöä? SIksikö, että kannattavuuden rajoilla pyörivällä yksinyrittäjällä olisi vähemmän duunia itsellään ja vois pitää vaikka vähän lomaa? Tällaista ne valivaliyrittäjät usein todella ideoivat: ’ois ihana pitää vähän londee, mut ku pitäis olla joku joka tekis duunit, mutku emmää pysty palkkaan sellasta ku tääei niinku kannata’ Niinpä. Pähkähullu skenaario, ei tuossa tilanteessa tulekaan kyetä palkkaamaan yhtään ainoaa duunaria. Vaihtoehtoisesti:

    2. Jos se duunari palkataan, niin sen duunarin tekemistä duuneista tulee voida alkaa laskuttamaan välittömästi. Ei tämä ole mitään salatiedettä jonka ymmärtääkseen tulee opiskella sovellettua matematiikkaa tai systeemianalyysejä. Verrataan vaan sen duunarin töistä laskutettavaa summaa hänelle maksettavaan palkkaan, sivukuluineen. Bruttopalkka x 1,7 taitaa olla aika osuva kaavio. Sitä kun vertaa laskutukseen, niin ohoh, siitä näkee kätevästi onko kannattavaa palkata vai ei.

    1. liberafi sanoo:

      Tolle, no näinpähän se juuri on, mitä tuohon lisäämään. Duunari palkataan jos se kannattaa.
      Sinänsä en itse kyllä lähtisi siitä että kovin moni yksinyrittäjä pitää ”liikaa lomaa”, kuten tuossa vihjaat. Hienoa jos pystyy pitämään, mutta ainakin itse tuntemieni yksinyrittäjien on usein vaikea pitää edes sairauspoissaolopäivää. Vertailun vuoksi: kuntatyöntekijöiden keskimääräinen sairauspoissaolopäiväsaldo vuodessa on 17 päivää. (Lähde: http://www.kuntatyonantajat.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/2013/Sivut/tuoreet-palkkatiedot.aspx)

    2. mono sanoo:

      Lainaus: ”Bruttopalkka x 1,7 taitaa olla aika osuva kaavio. Sitä kun vertaa laskutukseen, niin ohoh, siitä näkee kätevästi onko kannattavaa palkata vai ei”

      Ei se kyllä ihan noin mene. Tuohan on siis työssäoloajan kustannus. Työntekijä ei kuitenkaan aina ole töissä, vaikka olisikin työsuhteessa. Saattaa pahimmillaan olla jopa äitiyslomalla, jolloin tuon palkkakustannuksen saa karkeasti kertoa kahdella. Tyäntekijästä tulee myös muita kustannuksia kuin palkkaa ja sosiaalikustannuksia, kuten esim. koulutusta tai pahimillaan lakkoja. Ja nämä kaikki silloin kun ollaan töissä.

      Sitten se työsuhteen aloittaminenkin maksaa, ja lopettaminen vielä enemmän. Lopettaminen saattaa maksaa enemmän kuin mitä työntekijä on tuottanut voittoa koko työssäoloaikanaan.

      Se pointti on siinä, että näille luvuille löytyy jokin keskimääräinen arvo, sanotaan vaikka että työntekijän kokonaiskustannus on keskimäärin 2,5 * palkka. Jos pystyt myymään sen työpanoksen 3* palkka niin kaikki on OK.

      Isommassa firmassa se toimiikin näin. Pienessä firmassa, erityisesti ensimmäistä työntekijää palkatessa, tuo keskiarvo ei enää ole markitsevä, vaan se riski mikä tulee siitä jos työntekijän kustannus onkin jotain ihan muuta kuin keskiarvo. Jos teet virherekrytoinnin, niin se työntekijä saattaa maksaa 10 * palkkansa, ja sitten voikin koko firma olla konkurssissa,

      Sen vuoksi suurin osa yksinyrittäjistä on sen verran järkeviä, etteivät lähde palkkaamaan ketään, ja vastaavasti sitten meillä on iso määrä näitä potentiaalisia työpaikan omaavia varastossa.

      1. Tolle sanoo:

        Jos käytät 2,5 kerrointa niin voit lähteä samantien kertomaan esim. paljon porua herättäville raksa- ja metallifirmoille, että heittävät työntekijänsä pihalle. Hyvin yleinen tuntihinta suomalaiselle kirvesmiehelle on 20 egee. Siis brutto per tunti. Sellasesta ei saa laskutettua millään 50 egee 60 egestä puhumattakaan.

        Jos esittämälläsi tavalla aletaan ottamaan huomioon ”koulutuksia” ja ”lakkoja”, niin kukaan ei Suomessa palkkaa ainoatakaan työntekijää.

      2. mono sanoo:

        Niin, monellako raksayrityksellä on työntekijät lakossa, äitiyslomalla, koulutuksessa tai irtisanomispaketin kanssa kotona uusia töitä etsimässä? Moniko raksayritys ylipäänsä on pystyssä sen jälkeen kun näyttää että tämän viikon palkkojen kanssa voi olla vaikeuksia? Jos haluat yleistää esimerkin kautta, niin tuo oli aika huono valinta. Kaikki firmat eivät voi toimia kuten raksayritykset.

      3. Tolle sanoo:

        Niin. Osoitin vain yhden esimerkin avulla, että oma laskelmasi ei voi pitää paikkaansa. Ei tässä kommenttiosiossa voi katsos kahlata kaikkia toimialoja läpi. Tuon vastauksesi ympäripyöreyden ja tyhjyyden sijaan olisit voinut osoittaa nyt yhdenkin, toistan: yhdenkin, toimialan, jossa työntekijän korvaus ja laskutus menevät (lähellekään) noiden sinun kertoimiesi mukaisesti ja jossa laskutuksessa otetaan huomioon ”koulutukset”, ”lakot” sekä se että työntekijä ”ei ole aina töissä”. Tiedän toki syyn miksi et näin tehnyt: sellaisia toimialoja ei ole olemassa.

      4. Yrittäjä sanoo:

        ”Jos esittämälläsi tavalla aletaan ottamaan huomioon “koulutuksia” ja “lakkoja”, niin kukaan ei Suomessa palkkaa ainoatakaan työntekijää.”
        Niinpä. Eikä kohta palkkaakaan, sillä nuo on otettava huomioon siinä kuin muutkin yrityksen kustannustekijät.

  2. Tolle sanoo:

    PS. Voisitko hiukan avata tuota verokiilaa? Huomioitiinko siinä lainkaan sen palveluyrittäjän tekemien töiden laskutusta vai miten tuohon päädyit?

    1. Elina sanoo:

      Verokiilakuva löytyy selityksineen Perustili-raportista, s. 14-15:
      http://libera.fi/wp-content/uploads/2013/12/Perustili_final1.pdf

  3. Tolle sanoo:

    Kiitos. Tutkinpa kunhan ehdin.

    En tarkoittanut vihjata, että pidettäisiin ”liikaa lomia”. Se mitä vihjauksen sijaan sanon suoraan on, että nyt kentällä tuntuu olevan tässä yrittäjyyden yllyttämisajassa vallalla vääristyneitä käsityksiä siitä, että mitä siihen yrittäjyyteen liittyy lomien, sairaslomien, työaikojen ja kahvitaukojen perspektiivistä. On paljon ihmisiä, jotka tuntuvat kuvittelevan, että yrittäjäksi ryhtymisen myötä mukana seuraa ikäänkuin automaattisesti työntekijälle kuuluvat lakisääteiset ja muut etuudet.

    1. Ansku sanoo:

      Luuseriyrittäjyydestä puhuminen on hyvin kyseenalaista, koska maassamme on ammattiryhmiä (esim. kääntäjät), joiden on vaikeaa tai mahdotonta myydä osaamistaan ilman toiminimiyrittäjyyttä ja alv-rekisteriin kuulumista. Itsensä työllistävä yrittäjä on henkilö, joka maksaa itse omat työnantajasivukulunsa, mutta jää yleensäi ilman samoja etuja kuin työssäkäyvät työttömyyden tai sairauden kohdatessa. Se, että silti ryhtyy yrittäjäksi sen sijaan, että tyytyy rumentamaan työttömyystilastoja, ei ole mielestäni luuseriutta ollenkaan.

      Työnantajana kannan vastuun työntekijöitteni toimeentulosta, maksan suurimman osan työeläkemaksusta ynnä muut sivukulut, lomat, sairastamiset ja lomalla sairastamiset. Tälläkin hetkellä olen tuuraamassa työntekijän sairauslomaa, enkä siis saa tästä mitään korvausta. Kulut ovat raskaat, riskit isot: virherekrytointi voi viedä toimivankin yrityksen kuilun partaalle lähes yhtä tehokkaasti kuin huonot suhdanteet. Niin, kyllä näillä ehdoilla työllistäminen on tosiaan lähes yhtä hullua kuin yrittäjäksi ryhtyminen ylipäätään. Neuvoisin kokeilemaan vaikka molempia ennen voimallista puskista huutelemista.

  4. Tolle sanoo:

    Katsoinkin tuon verokiilaesimerkin yksityiskohdat heti. Esimerkki oli itselleni selvästi korkeampaa matematiikkaa ja ns. hepreaa. Vaihtoehtoisesti esimerkki oli arkielämästä vieraantunut, kaukaa haettu, epärealistinen ja sekava. Esimerkissä vaikuttivat menevän sekaisin ”palveluyrittäjän” laskutus ja palveluyrittäjän palkanmaksu ja mahdollisesti lisäksi se, että palveluyrittäjän työpanos tilaajalle jätettiin huomioimatta ja/tai palveluyrittäjän työpanoksen tuoman ajansäästön myötä syntynyt mahdollisuus tehdä enemmän laskutettavaa duunia itse.

    Joka tapauksessa tilanne ei varmuudella näyttäydy esimerkin tavalla arkielämässä.

  5. Patamusta sanoo:

    Kaikki eivät voi olla Supercellejä, koska osaaminen ei riitä ja aina ei riitä edes osaaminen, jos se on väärältä alalta. Itsekin olisin halunnut olla teollisuusmies, mutta kun osaaminen ei riitä, joten olen päätynyt pitämään yllä kiinteistöjä niille yrityksille, joiden osaaminen riittää. Ja hommahan pyöri mallikkaasti siihen asti kunnes kiinteistöverot kaksinkertaistuivat, energiaverot kaksinkertaistuivat ja tulovero nousi 28% -> 33%. Yksi tolvana poliitikko osasi kyllä kertoa, että saahan ne kiinteistöverot vähentää verotuksessa. Varmaan kuvitteli, että silloin meno ei ole meno. Niille jotka eivät tiedä sitä, niin menot vähennetään tuloista eikä veroista. Eikä tuossa sinällään vieläkään mitään hätää olisi, jos olisi toimiva pankkijärjestelmä. Rahoitus ei järjesty millään järkevällä vakuudella ellei ole käteistä, ei vaikka valistunut ennuste olisi 15% vuotuista tuottoa. Toinen kysymys sitten on se ennuste, kun valtakunnan talous ei ainoastaan sakkaa, vaan se luhistuu julkissektorin kuorman alle, voiko mihinkään tuottoennusteeseen luottaa, joka on sidoksissa samaiseen kehitykseen? Onhan tässä vielä keinoja jäljellä.

    1. Aloittaa omaisuuden myynnit, joka pienentää välittömästi vuotuista tuloa ja toivoa että veroahneus ja lainan lyhennykset pystytään kattamaan myyntituloilla.

    2. Tekee niin kuin moni muukin ja vaihtaa statuksensa ulkomaiseksi sijoittajaksi ja makselee tuloveroja hmmm…. makunsa mukaan, max 20%.

    Nykyisellä talouspolitiikalla Suomella ei voi olla kuin yksi reitti. Suoraan alas!

    Voipas sittenkin! Toinen reitti on syöksykierre.

  6. Talouden Musta Hevonen sanoo:

    Itsehän pitäisin itseäni yritystoiminnan saralla ammattilaisena, vaikka tosin en ole yrityksiä itse pyöritellyt, joissa olisi muita kuin minä töissä, toisin kuin isäni, vaarin, mummuni, setäni ja useat kaverini, jotka ovat kaikki työllistäneet 2-50 työntekijää. Nykyajan maailmassa loisiminen toimii huomattavasti paremmin. Antaa muiden tehdä töitä ja maksaa pankeille korkoa niin itse osakkeenomistajana kerään rusinat pullan päältä laittamatta tikkua ristiin. Pankkisektori tekee suurimmat tulot maailmassa, joten sieltä on varmaa tuloa tiedossa. Tähän, kun vielä lisätään se, että yhteiskuntarakenne särkyy mikäli pankit päästetään konkurssiin niin ei tässä leikissä voi hävitä. Tämän varaan Wahlrooskin 90-luvun alussa pelasi. 2008 näimme tämän toteutuvan maailmanlaajuisesti.

    Täällä aina höpötetään veroista, palkoista, ammattiliitoista sun muista niin toivoisinkin saavani tietoa teiltä, että mistä se johtuu, että Ruotsi ja Saksa pärjäävät kerrassaan erinomaisesti, vaikka siellä verokiila on tilastojen mukaan Suomea korkeampi? Voisiko olla, että emme vain yksinkertaisesti osaa jotain? Onko laatumme liian huonoa, myyjämme ammattitaidottomia, tehokkuutemme onnetonta vai mistä kenkä puristaa? Pitäisikö meidän ehkä kiinnittää huomiota johonkin muuhun kuin verokiilaan?

    Sitten pääsemme tähän palveluyrittäjään käsiksi. Suurin osa palveluyrittäjistä toimii aivan mielellään yksin, eivätkä edes halua lähteä laajentamaan, jos he lähtisivät laajentamaan niin se olisi todennäköisesti pois vain niiltä, jotka nyt toimivat yksin, sillä kysyntä ei lisäänny tarjontaa lisäämällä, vaikka jotkut höpönpöpön-ihmiset Sayn lakiin tukeutuvatkin vielä tänäkin päivänä. Jokainen voi testata tämän tuottamalla ihan mitä tahansa ja katsomalla meneekö se automaattisesti kaupaksi. Epäilisinkin, että tässä on takana arvon herrojen ja rouvien halu palata menneisiin aikoihin, jolloin maanomistajien työt hoitivat rengit ja piiat. Yhteiskunnallisesti en näe mitään positiivista vaikutusta, sillä että onko naapurissani, Joensuun kartanossa yksi vai viisi siivojaa töissä, jos palkka on lähes sama kuin tämän hetken perusturva + asumislisä. Palkkakulutkin ovat kartanon isännälle viidestä samat kuin yhdestä, kun verokiilaa tarpeeksi lasketaan. Tämä saattaa olla jopa pois muilta aloilta, joihin näitä resursseja ei nyt saada käyttöön, sillä he ovat kartanon herran palveluksessa. Tietysti erittäin varakkaille on mukavaa, kun ei tarvitse niin paljoa maksaa palvelusväestä. Epäilen, että tuo ”kampaamotyöntkeijöiden” käyttäminen tässä yhteydessä on pelkkää hämäystä, sillä itse ainakin käyn kampaajalla, vaikka se sen 25 euroa maksaakin kertalaakilta. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat vallan mainiosti. Ongelma on enemmänkin se, että ihmisillä, joilla olisi työhaluja ja ostotarpeita ei pian ole rahaa, joten kysyntä tippuu entisestään ja tämä johtaa syöksykierteesen, joka on tähän asti automaattisilla vakausmekanismeilla pysäytetty ja käännetty melko pian ylöspäin. Nyt kuitenkin kiristyspolitiikan seurauksena kriisimaat on pakotettu ylijäämäisiksi niin, että kriisimaiden ihmisillä ei ole enää varaa ostaa ulkomaalaista, harvoin kotimaistakaan. Tämä tietysti koskee myös Suomen vientisektoria ja se ei ole lähtenyt vetämään, kuten esim. 90-luvulla, jolloin voitiin vielä kaiken lisäksi devalvoida ja kelluttaa markkaa. Miksi vientimme ei sitten vedä kehittyville markkinoille onkin hyvä kysymys ja Liberan asiantuntevalla raadilla luulisi olevan sisäpiirin tietoa tästä? Myös se on tärkeää mainita, että sivukulut tuskin ovat turhia ja mikäli niitä poistettaisiin ja verokiilaa tiputettaisiin niin silloin, jos työntekijä tarvitsee kyseisiä palveluita tulee hänen maksaa ne palkastaan ja tämä on miinusta työntekijälle ja ainoastaan palvelun yrittäjä ja ehkä palvelun ostaja käärii enemmän hilloa kääretorttuun. Kun vielä muistamme, että yrittäjä tuskin on lisännyt yhtään työpaikkaa palvelualalle niin miksi verokiilaa tulisi pienentää? Pääomalle tarvitaan jälleen lisää tuottoa vai haluammeko palvelijoita edullisemmin varakkaille?

    Miksi Libera\Lepomäki ei aja Suomen tasoista verokiilaa kaikkiin Euroopan\maailman maihin, vaan haluaa tuhota työntekijöiden edut? Suomen kilpailuasemahan paranisi tällöin huomattavasti ja samalla myös kaikkien maailman kansalaisten asema ja hyvinvointi. Voisimme tällöin jopa hehkuttaa miten olemme saavuttaneet liberaaleja arvoja, kuten vapaus ja tasa-arvo.

    En ole viime aikoin seurannut teitä kovin aktiivisesti, kun on ollut kaikenlaista muuta ohjelmaa, niin nyt haluaisinkin tietää, että onko teiltä tullut jotain kunnon manifestia, jossa näkyy mikä teidän agendanne on? Olen jossain määrin huomannut, että täällä ainoastaan halutaan poistaa erinäisiä etuja vetoamalla, että meillä ei ole niihin varaa sen sijaan, että pyrkisimme toteuttamaan EU:n perustehtävää vakauden ja vaurauden turvaamisen saralla. Tällä hetkellä EU kuristaa itseään hengiltä. Osoittaa varsin suurta hölmöyttä Suomen päättäjiltä ajaa järjettömän kovaa kuristuslinjaa kriisimaihin käsittämättä, että se vaikuttaa myös Suomeen negatiivisesti. Mikäli haluamme oikeasti laittaa talouden pyörimään, niin meidän tulisi antaa pienituloisille lisää rahaa Euroopan laajuisesti, työpaikkoja luomalla, joka lisäisi kysyntää ja kasvattaisi BKT:n lähelle sitä kahta prosenttia sekä toteuttaisi EU:n alkuperäistä agendaa. Voisimme toteuttaa tämän, vaikka pyörittämällä Sampoa muutaman kerran (EKP) ja antamalla rahaa ”eurobondeja” vastaan suoraan valtioille, jotka voivat sitten rahoittaa erinäisiä hankkeita kotimaissaan tällä rahalla ja työllistää työttömiä yksityiselle sektorille. Ostetaan yksityiseltä sektorilta hävittäjiä, rakennuksia, teitä, siltoja (ei, siis palkata lisää byrokraatteja, paitsi ehkä pankkeja ja sisäpiirikauppoja valvomaan?) Pian kansalla olisi taas rahaa ja yksityinen sektori alkaisi investoimaan ja talous rullaamaan. Tietysti tämä edellyttää sitä, että kleptokraatit eivät kuppaa näitä rahoja, mutta se on jokaisen (osa)valtion omassa valvonnassa.

    ”Meille vapaus merkitsee ulkoisen pakon poissaoloa ja liittyy olennaisesti vastuuseen”
    Mikä Libera?

    Mielestäni se, että omaisuudettomien ihmisten täytyy tehdä mitä tahansa töitä, millä tahansa palkalla on ulkoista pakkoa ja monet teidän toimenpiteenne johtavat siihen. Luulisi teidän matemaattisina henkilöinä olevan kohtuu loogisia, mutta jotenkin logiikka poistaa läsnäolollaan, kun lukee teidän agendaa ja vertaa sitä keinoihin. Voisitteko avustaa minua muutamissa esittämissäni kysymyksessä, että ymmärtäisin teitä paremmin?

    Patamustalle: Kiinteistönhoitobisneksesi ovat ilmeisesti Suomessa, joten eikö kaikki joudu maksamaan kiinteistöveroa ja energiaveroa Suomessa ja Suomeen? Eihän tästä silloin koidu mitään vahinkoa sinulle suhteessa kilpailijoihin, jotka myös toimivat Suomessa vai voiko nämä verot kiertää myös jotenkin, kuten tulo- ja pääomaverot? Kapitalismissa tehokkaimmat pärjäävät, joten ehkä kyse ei ole veroista, vaan jostain muusta?

    1. Patamusta sanoo:

      Kiinteistövero ja energiavero toki lähes neutraaleja kilpailuasetelmassa, mutta ei alkutilanteesen verrattuna, jolloin kiinteistövero on rasittanut tulosta määrällä, jonka nettovaikutus on 5%, kun nyt se on 10%. Kun lisätään 33% pääomatuloveroihin kiinteistöveron vaikutus, niin se on todellisuudessa 43% ja muut verot niin ollaan yli 50% tasossa, joka siis rasittaa toiminnan tulosta. Tämä todellisuutta Suomessa, jossa pääomia koko puoluekentän mielestä verotetaan kevyesti. Kapitalismissa tehokkaimmat pärjäävät, totta ja siksi tekemääni tulosta rasitetaan vain noin 50% kuormalla. He jotka eivät osaa, ovat tilanteessa että yli 100% tuloista menee veroihin. Heille, joiden bisneksen tuotot eivät kata edes kiinteistöveron määrää, ei yhteisöveron 20% kannasta ja ulkomaisesta sijoittajastatuksesta ole tietenkään mitään hyötyä. 20% yhteisövero on välttämätön, mutta ei kuitenkaan edes riittävä, jotta pääomapako tyrehtyisi, mutta on vain niin, että seuraavaksi häipyy ne pääomat, joista maksetaan 33%. Siinä tuloerot pienenee ja kansa köyhtyy. Elämä on täynnä valintoja.

      Kiinteistöhoitobisnes taitaa olla enempi talkkareiden hommaa, kuin se mistä kirjoitin.

    2. Talouden Musta Hevonen sanoo:

      ”Kiinteistöhoitobisnes taitaa olla enempi talkkareiden hommaa, kuin se mistä kirjoitin.”

      No simmostahan se on, läpällä heitin tuon.

      Kiinteistövero ja energiavero toki lähes neutraaleja kilpailuasetelmassa, mutta ei alkutilanteesen verrattuna, jolloin kiinteistövero on rasittanut tulosta määrällä, jonka nettovaikutus on 5%, kun nyt se on 10%.

      Miten kiinteistövero rasittaa tulosta määrällä. Itselläni on vain huoneistoja, joten en ole täysin perillä kaikista kiinteistöverojen venkuroista? Tarkoitatko tässä varainsiirtoveroa?

      Eiköhän tämän alustan kirjoittajista suurin osa ole jo siirtänyt varallisuutensa\varallisuuttaan kevyemmän verotuksen maihin, ja eikö pääomatuloa makseta 32 prosenttia veroja 40 000 euron jälkeen ja siihen asti 30 prosenttia?

      Kiinteistövero on mielestäni ihan fiksu, sillä se pyrkii estämään varallisuuden kertymistä vain tietyille henkilöille. Hieman samalla tavalla kuin perintövero. Perintöverohan meni reisille meidän liittyessämme Euroopan Unioniin, sillä ruotsalaiset raharikkaat siirsivät omaisuutensa niille pikkusaarille siinä Britannian edustalla, koska siellä perintöä ei verotettu ja tämän vuoksi myös Ruotsi poisti perintöveron. Tätä kutsutaa kilpailuksi pohjalle. Epäilen, että tämä on varsin suunniteltua tietyissä piireissä. Poliitikkomme ovat liian hölmöjä ymmärtääkseen, mitä tapahtuu. Varallisuuden kertyminen järjettömiin mittasuhteisiin tarkoittaa suurta valtaa ja jumalakompleksia rikkaille. Tämä saattaa ajan myötä johtaa sosiaalisiin konflikteihin eri luokkien välillä. Täällä usein puhutaan siitä, että kaikki lähtevät samalta viivalta, mutta epäilen vahvasti, että lapsi joka kiertää lapsikoteja, kun mutsi piikitti hepoa päivät pitkät ei lähde samalta viivalta miljardöörin muksun kanssa. Tällä hetkellä tukiverkosto on sellainen, että tälläkin penskalla on mahdollisuudet tehdä ja tulla miksi haluaa ja se riittää minulle. Minua niinkään kiinnosta, miten kukakin tulee ”maaliin”, mutta mahdollisuus tehdä mitä haluaa on tärkeä, ettei synny palvelusluokkaan ja pysy siellä, jos ei nyt sitten joku kiltti mesenaatti satu pelastamaan ja anna lupaa kirjoittaa kaikenlaista soopa oikeuttakseen maiden valloitukset ja haltuunotot, kuten Shaftesburyn kreivi teki John Lockelle.

      Tästä 30+ prosentin pääomatulosta olen kanssasi samaa mieltä, että se on aivan liikaa. Ennen 90-luvun lamaa se taisi olla progressiivinen, jolloin se oli mielestäni erityisen fiksu. Nyt siinä on kyllä leikattavaa tuolta yläpäästäkin varsin paljon. Miten tämä vaje valtion kassassa paikataan? Minun vastaukseni on eurobondit, joita EU antaa valtioille tietyn määrän vuodessa ja joilla valtiot saavat keskuspankista suoraan rahaa. Tätä tarvitse koskaan maksaa takaisin, sillä valtionvelkaa muutenkaan ole tarkoitus maksaa takaisin. Valtion velka on yksityisen sektorin varallisuutta. Mikäli valtio alkaa tekemään voitollista tulosta ja ulkomaansektorin balanssi on tasan nolla, joutuu yksityinen sektori pissiin. Kun raha alkaa loppua, niin silloin kiinteistösi ei täyty, ei sitten millään. Kaikki keskittyvät vain velan takaisinmaksuun, kokonaiskysyntä loppuu kuin seinään ja kaikki romahtaa. Tämä on jotain, jota opimme ensimmäisestä suuresta lamasta. Toista elämme parhaillaan.

      Yllä esitetty esimerkki poistaa erän loisryhmän kokonaan yhtälöstä, nimittäin pankit, joten sen toteutuminen ennen kuin suuri massa herää on varsin epätodennäköistä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mielestäni pankkien tulisi muutenkin enemmän keskittyä yrityslainaukseen kuin asuntokuplien pumppaamisen ja keinotteluun, josta ne joudutaan kerta toisensa jälkeen pelastamaan.

      Liberan agenda sääntelyn poistamiseksi myös hieman ihmetyttää, sillä 90-luvun alussa Suomessa otettiin valuuttalainoja ja tehtiin kohtuu mielenkiintoisia koreja niistä, jotka eivät tainneet olla täysin laillisiakaan, jonka jälkeen ne myytiin lainoina asiakkaille. Tämä homma meni täysin överiksi ja kaikki meni mönkään. Toki ongelman aiheutti suurelta osin Koiviston Mauno, mutta ei pankeilla mitään vastuuntuntoa näyttänyt silloin olevan. Samaa tapahtui mm. Slovakiassa ja Lativassa 2008 ja aina vain selitetään, että sääntelyä on liika. Kun säännellyillä markkinoilla ei pystytä toimimaan niin miten sitten sääntelemättömät toimisivat täydellisesti? Yleensä oikeassa elämässä olen huomannut, että vastuuta lisätään sitä mukaa, kun sitä ansaitaan, mutta Yhdysvaltain sadat oikeusjutut pankkeja vastaan vuoden 2008 jälkeen ovat osoitus, että ehkä se sääntely on ihan hyvä juttu. Miten pieni kuluttaja hakee oikeutta, jos pankit saa tehdä mitä lystää? Onko oikeudenmukaisuus kiinni koosta ja varallisuudesta?

  7. Patamusta sanoo:

    Kulut rasittavat aina tulosta, eikä kiinteistövero tee siinä poikkeusta. 1 000 000 € kiinteistö, jonka tuotto 90 000€/a, josta määrätty 1,35% kiinteistövero. Vero voi olla määrätty joko oikein tai väärin joko liikaa tai liian vähän, mutta jos oikein, niin kiinteistöveron määrä on 13500€. Maksettu kulu tietenkin pienentää pääomatulojen määrää, mutta ei poista verorasitusta. Yhdistetty verorasitus on 33% verokannan mukaan, joka tulee voimaan ensi vuoden alusta seuraava: ((90000€ * 0,33) + 13500€)/(90000€ + 13500€)*100% = 41,74 %.
    Kun vielä ne muut tulosta rasittavat verot otetaan huomioon, niin 50% menee rikki. Se progression alapää voidaan jättää laskennassa huomiotta, koska se on henkilökohtainen eikä sitä sen johdosta voida hyödyntää tulolajikohtaisesti. Ei, en siis tarkoittanut varainsiirtoveroa, joka on kertaluontoinen kulu ja joka tekee jokaisesta järjestelystä kalliin.

    Kiinteistövero voisi olla järkevä, jos se olisi täydestä määrästä vähennyskelpoinen pääomatuloverosta, mutta muuten ei. Voihan se vaikuttaa järkevältä, jos haluaa verottaa vaikkapa niitä sukuja, joiden varallisuuden kertymän alku perustuu kruunulta saatuihin koski- ja ruukkioikeuksiin. Itse en näe tuota validina perusteena, vaikka varallisuuteni alkujuuri on se, mitä torppari sai 110 vuotta sitten ostettua ryhdyttyään talolliseksi ja siitäkin vain se, mitä murtolukuna siitä jää kolmannessa polvessa. Jos kiinteistövero estääkin varallisuuden kertymistä yksiin käsiin, niin vielä tehokkaammin se estää varallisuuden kertymistä useisiin käsiin.

    Sinun vastauksesi on väärä, eurobondit. Valtionvelka tai mikä muu tahansa velka, jota ei ole tarkoitus maksaa takaisin on varastamista. En osaa pitää pankkeja loisina muilta osin, kun ne ovat poliitikanteon välineitä. Asuntokuplia voi pumpata lähinnä liian suurella rahamäärällä. Suomessa se on onnistunut antamalla ihmiselle turvallisuudentunnetta elämällä 10 mrd€/a velaksi. Asuntosijoittajana sinä toki toivot arvonnousua, koska kuulut siihen ryhmään, joka sai rahan pankista ulos ennen sitä onnetonta, joka nyt ihmettelee asumisen kalleutta, vaikka se pystyy tyydyttämään täsmälleen saman tarpeen, kun kymmenen vuotta sitten. Helponrahanpolitiikalla siinä varastettiin asuntosäästäjältä, joka ei huomannut mitä ympärillä tapahtuu, sinä muiden mukana.

    Tiedä sitten tämän alustan kirjoittajien pääomien siirroista, mutta on virta saattanut olla keskimäärin suurempaa kun suoli24:ssa.

    Liberan agenda ei ihmetytä, vaan se on harvoja valopilkkuja tässä korporaatioiden valtakunnassa. Tietenkin sitä voi ihmetellä, että tässä maassa on valopilkkuja ja yhtä odotetaan eduskuntaan, kuin kuuta nousevaa.

    1. Patamusta sanoo:

      Yllä vastauksena Mustalle hevoselle

    2. Yrittäjä sanoo:

      Se, mitä tässäkin ketjussa esiin tulleissa vasemmiston ajatuksissa unohdetaan, on hinnan vaikutus kysyntään. Vasemmistopoliitikot (ja valitettavasti suuri osa oikeistolaisistakin) kuvittelee, että alvia ja muitakin veroja voi korottaa mielin määrin, sillä ’nehän ovat läpikulkueriä’. Aivan kuin ostaja ei miettisi, että miten homman voi tehdä halvemmalla. Tai sitten jätetään kokonaan ostamatta. Erityisesti tämä koskee kuluttajakauppaa.

      Esimerkki: Haluan teettää pienen rakennushomman (vaikka oven korjauksen =).
      Vaihtoehto 1: Homma maksaa alveineen ja kaikkinen sivukuluineen 1000 euroa, kun se ostetaan rakennusyritykseltä. Niidenhän ei oikein edes kannata liikahtaa näin pienen homman vuoksi, joten katettakin on reilusti.
      Vaihtoehto 2: Kokonaan uusi ovi paikalle tuotuna, kun ostaa (ulkomaisesta) verkkokaupasta, kustantaa 500 euroa. Mutta kun ei haluaisi ostaa uutta ovea – vanhakin on vielä aika hyvä.
      Vaihtoehto 3: Tekee itse. Tarvikkeet maksavat muutaman kympin. Mutta kun ei ole työvälineitä, eikä osaamista. Jäljestä tulee huono.
      Vaihtoehto 4: Maksaa pimeänä kaverille, jonka tietää tällaisen osaavan. Pari sataa käteen.
      Vaihtoehto 5: Katselee vanhaa ovea, eikä tee mitään. Varsinkaan nyt, kun alvi ja sitä myöten hinnat nousivat taas, joka tehokkaasti hillitsee kulutushaluja.
      Suuri osa ihmisistä päätyy vaihtoehtoon 4 tai 5. Vitonen on huonoin vaihtoehto, sillä kukaan ei työllisty, eikä ovea ole korjattu. Sitten hallitus korottaa taas veroja, kun tulopuoli sakkaa… Talouden kurjistumiskierre on valmis.

      Oikeasti meidän tiemme on Italian tie. Kaikki alkavat maksaa kaiken mahdollisen pimeänä, eli käytetään vaihtoehtoa 4. Eikä tarvitse tehdä byrokratian vaatimaa paperisotaakaan.

  8. Talouden Musta Hevonen sanoo:

    Kiitoksia johdatuksesta kiinteistöbisneksen verotukseen, muvakavaa oppia jotain uutta vaihteeksi.

    ”Jos kiinteistövero estääkin varallisuuden kertymistä yksiin käsiin, niin vielä tehokkaammin se estää varallisuuden kertymistä useisiin käsiin.”

    Tiedän monia henkilöitä, jotka ovat keränneet varallisuutta lähes nollasta, kiinteistöverosta huolimatta, joten empiiriset kokemukset pakottavat minua esittämään eriävän mielipiteen kyseisestä väitöksestä. Tällä hetkellä toki kiinteistöbisnekseen on varmasti haastavaa saada rahoitusta, joten ehkä on hyvä tehdä jotain muuta bisnestä välillä. Onhan kiinteistöbisnes hieman loismaista toimintaa myös mielestäni ja omistavan luokan herkkuja. Mikäli kiinteistöbisnes olisi jotenkin äärimmäisen tuottoisaa, niin eikö silloin kaikki ottaisi miljoonan tai pari lainaa ja ostaisi hökkeleitä? Kuka ne oikeat työt sitten tekisi?

    ”Valtionvelka tai mikä muu tahansa velka, jota ei ole tarkoitus maksaa takaisin on varastamista.”

    Eipä oikeastaan, se pyörittää yhteiskuntaa. Jos valtiot ympäri maailmaa eivät olisi ottaneet vetovastuuta vuoden 2008 jälkeen, olisi koko talous oikeasti romahtanut. Rahat eivät vain olisi riittäneet velanhoitokuluihin, sillä kaikki rahahan on jonkun velkaa ja jos joku ei ota uutta velkaa kuluta sitä niin mistä luulet maksavasi omat velkasi? Syöksykierre olisi, siis ollut matemaattisesti varma. Yhdysvallat on erinomainen esimerkki siitä, miten se 70-luvulla irrottautui kultakannasta, kun se ei halunnut verottaa kansaansa enempää rahoittaakseen Vietnamin sodan. Yhdysvallat on velkaa ainoastaan omassa valuutassaan, jota se voi printata niin paljon kuin haluaa. Se ei voi mennä konkurssiin rahassa, jota se saa pankista, miten paljon huvittaa. Ilman julkista lainaa sinunkin olisi varsin vaikea maksaa velkasi takaisin, sillä korot siirtyvät minulle, ei tietenkään samassa mittakaavassa kuin Nallella, mutta joka tapauksessa siirtyy. Yksityisen puolen lainanotto ei tuota tarpeeksi uutta rahaa velan takaisinmaksuun, sillä kuten voimme huomata ihmisillä on tietty säästämisaste, eikä yksityinen sektori kuluta kaikkea minkä saa, joten valtion tarvitsee myös kantaa oma osansa. Mikäli keskuspankki rahoittaisi valtiota suoraan, ei valtion tarvitsisi edes velkaantua ja kaikki toimii, kuten nyt. Lastensairaala voitaisiin rakentaa keskuspankkirahalla, eikä mikään muuttuisi. Yksityinen sektori voisi käyttää rahansa johonkin muuhun ja talous pyörisi.

    Haluaisitko vielä selventää, että miten laina, jota ei ole tarkoitus maksaa takaisin on varastamista, sillä jos kaikki valtiot maksaisivat lainansa takaisin, niin koko maailma menisi konkurssiin. Vielä sen verran, että kultakanta on siitä hölmö, että kun tarvitsemme sairaalan ja meillä on valtava määrä työttömiä rakennusmiehiä, niin voimme FIAT-rahan aikana vain tulostaa tarvittavan määrän rahaa ja rakentaa sairaalaan työllistämällä työttömät rakennusmiehet. Kun inflaatio kiihtyy ja työttömyys on tavoitteessa julkinen sektori höllää ja antaa yksityisen sektorin pakertaa, kunnes sykli alkaa jälleen uudestaan. En, siis näe tässä mitään varastamista, vaan resurssien käyttöä. Me tosin varmasti katsomme maailmaa hieman eri kartan pohjalta.

    Käyttämällä reservivaluuttaa Yhdysvallat, siis nimenomaan kykenee pitämään verot alhaalla, kun valtio luo uutta rahaa, eikä verota jo olemassa olevaa rahoittaakseen kulutuksensa. Siitä olen eri mieltä, että kannattaakoo uusi raha käyttää suurimmaksi osaksi armiejaan, joka on kalliimpi kuin kaikki muut maailman armeijat yhteensä, mutta käsität varmasti, että Yhdysvaltain reservivaluutta ja sen fiksu käyttö tuo sille huomattavaa etua verrattuna esim. hölmöön Eurooppaan, joka on innostunut vain säästämään ja säästämään. Mikäli rahat oikeasti tavoittaisivat kuluttajat, eikä kleptokraatteja niin talous pyörisi ja velan suhde bruttokansantuotteeseen alkaisi tippumaan monessa maassa. Toisin kuin nyt tässä deflatoorisessa kierteessä, joka ilmeisesti alkaa saavuttamaan pohjansa pikkuhiljaa, mutta ihmeellisempää talouskasvua on turha odottaa Euroopassa, ennen laajempaa elvytystä. Olisiko Eurooppa koskaan noussut ilman Marshall-apua tai Yhdysvallat ilman New Dealia? Maailman sota numero kaksihan lopulta Jenkit toi ulos lamasta. Sota on aina erinomaista elvytystä ja silloin kaikki resurssien käyttö pyritään maksinoimaan. Galbraith sääteli hintoja hintasäätelyvirastossa, ettei inflaatio päässyt laukkaamaan järettömiiin mittoihin.

    Ihmiset usein luulevat, että julkisen sektorin tulisi toimia, kuten yksityisen, mutta tämä ei olet totta. Siihenkin on varmasti perusteensa, että ihmiset näin tekevät. Ihmiset ovat helpommin suggeroitavissa, kun he ovat peloissaan, shokki on kaikista paras tila, kuten voimme todeta Yhdysvaltain hyökkäyksestä Afghanistaniin ja Irakiin. Viisitoista kahdeksastatoista kaappaajasta oli Saudi-Arabeja, mutta kansa saatiin hyökkäämään Afghanistaniin ja Irakiin. Jos joku ruotsalainen olisi räjäyttänyt pommin Sellossa, niin olisimmeko pommittaneet Ruotsin heti tohjoksi tai ehkä Viron, koska epäilemme hänen saaneen koulutusta siellä? Loogistako? =)

  9. Mikko sanoo:

    On se kumma, että esim. vuosi sitten mietittiin yhteisöveroasiaa ja monimutkaista noteerattujen/noteeraamattomien yritysten verotuksen säätämistä niin että se kannustaisi työllistämiseen. Miksei yksinkertaisesti lasketa työllistämisen sivukuluja? Silloinhan ”kannuste” osuisi tismalleen niihin työllistäviin yrityksiin. Kaikki monimutkaisemmat järjestelyt vaan kuluttavat omistajien ja yrittäjien kallista aikaa kokonaisuuden kannalta turhaan verosuunnitteluun.

    1. Ansku sanoo:

      Tämä aihe on maassamme pyhä lehmä. Juuri katselin, että Saksassa työeläkemaksu on tällä hetkellä 18,9 % palkasta, ja se jaetaan puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Voiko edes pitää paikkaansa, että Saksassa verokiila olisi suurempi kuin Suomessa?

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa