Luvattomien loma-asukkien maa

Luvattomien loma-asukkien maa

Kun olin pieni lapsi, radio-ohjattaviin leluihin tarvittiin lupa Posti- ja telelaitokselta (nykyisin Itella, Sonera ja Viestintävirasto). Luvanvaraisuudesta luovuttiin niihin aikoihin, kun Kekkonen kuoli. Kekkosen haamu elää kuitenkin edelleen ja kummittelee kysyen yön pimeinä tunteina viranomaislupia elämän eri osa-alueille. Hieraisin aika moneen kertaan silmiäni lukiessani Hesarista, että tuhannet asuvat luvatta loma-asunnoissaan. Ei siksi, että olisin yllättynyt loma-asunnossa asumisesta. Vaan siksi, ettei toimittaja edes kyseenalaistanut asumisen luvanvaraisuutta. Se on kai niin itsestään selvää.

Aiheeseen liittyvässä alkuperäisessä uutisessa mainittiin perustuslaki, jossa säädetään, että “Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa”. Minua jäi ihmetyttämään, kuinka vähän pohdintaa Suomen suurin sanomalehti uhrasi tälle peruskysymyksille. Kunnan kaavoitusviranomaisilla on lain mukaan oikeus säädellä kiinteistöjen käyttötarkoituksia. Maankäytön sääntely ottaa kuitenkin ison loikan oman tonttinsa ulkopuolelle, jos rakennusten sääntely laajennetaan ihmisten olinpaikan sääntelyyn.

Ihmisten asuinpaikkojen viranomaiskontrolli on merkittäviltä osiltaan peräisin ajalta, jolloin ongelmana oli työvoiman liiallinen liikkuvuus eli irtolaisuus. Nykyään ongelma on päinvastainen eli työvoiman liian vähäinen liikkuvuus. Ollaan mieluummin työttömänä kuin lähdetään töihin toiselle paikkakunnalle. Näitä uutisia lukiessani mieleeni tuli, että viranomaiset tekevät kaikkensa hankaloittaakseen vaikkapa matkailualan sesonkien mukaan asuinpaikkaansa vaihtavien työntekijöiden elämää. Siellä ne vaan asuvat luvatta loma-asunnoissa ja tekevät töitä, vaikka voisivat kuuliaisina kansalaisina maata sängyssään vakituisessa asunnossaan työmarkkinoiden käytettävissä.

Konservatiivien mielestä nykysuomalaisten ongelma on juurettomuus. Ihannetapauksessa juurekas ihminen viettää elämänsä kehdosta hautaan samassa kyläyhteisössä. Juurettomana tunnen vain yhden tällaisen kyläyhteisön, Muumilaakson. Tarkemmin ajatellen tämäkään yhteisö ei edusta täydellistä pysyvyyttä. Nuuskamuikkunen lähtee joka talvi maailmalle elantoaan etsimään. Muumipappa vietti nuoruutensa merillä. Meistä “juurettomista” moni ei pääse elämässään edes niin pitkälle kotoaan kuin muumit, nuo kotiseuturakkauden symbolit. Olisikohan meidän nykysuomalaisten ongelma sittenkin se, että olemme alistuneet asuinpaikan viranomaiskontrolliin ja juurtuneet liian syvälle omiin poteroihimme?

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

2 kommenttia artikkeliin “Luvattomien loma-asukkien maa

  1. Matti sanoo:

    Ehkä tässä asiassa on toinen näkökulma jonka takia näin toimitaan. Jos asunnot olisivat sallittuja niin niistä tulisi kunnille velvoitteita tuhansien eurojen edestä. Kunnallistekniikka. Itse en ainakaan halua tätä kustannusta maksaa. Eli ei se ole kuntien vika.

    Eri asia on pitäisikö kunnilta vaatia aina täydellistä kunnallistekniikkaa kun uusi asuma-alue aletaan rakentaa. Joskus voisi riittää vähempikin.

  2. Erkki Taanila sanoo:

    Kunta voi kyllä välttyä kunnallistekniikan rakentamiskustannuksilta, vaikka se ei kontrolloisi ihmisten asumisen luonnetta loma-asunnossa. Kunnallistekniikan rakentaminen ja kunnallistekniikan kustannuksten maksajan määräytyminen liittyy rakennuksen luokitteluun, ei ihmisten asumisen luokitteluun. Kirjoituksessani kritisoin ensisijaisesti nimenomaan sitä, että rakennusten kontrollointi laajennetaan ihmisten kontrolloinniksi. Ihmisten asuinpaikan kontrollointi voi pahimmillaan olla ihmisille sosiaalisesti kestämätöntä. Se voi esimerkiksi estää asumasta elämäntilanteen kannalta elintärkeiden tukiverkostojen luona. Kaikissa tapauksissa asuinpaikan kontrollointi estää ihmisiä itse vapaasti valitsemasta sosiaalisesti ja taloudellisesti optimaalisinta asuinpaikkaa.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa