Maakuntauudistus pitää perua

Maakuntauudistus pitää perua

Nykyinen hallitus suunnittelee maakuntauudistusta, jossa Suomeen perustetaan 18 maakuntaa. Maakuntien päätehtäväksi tulee sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen, jotka tällä hetkellä ovat kuntien vastuulla. Lisäksi maakunnille kaavaillaan tehtäviä mm. pelastustoimesta, ympäristöhallinnosta sekä elinkeinopoliittisista toimista.

Kunnallisveroa lasketaan noin 12,5 prosenttiyksikköä, ja vastaava summa siirretään eduskunnan kautta maakunnille. Maakunnat eivät siis ole saamassa verotusoikeutta, vaan ne ovat eduskunnan kautta tulevan rahoituksen varassa. Maakunnan toimintaa ohjaa maakuntavaaleilla valittava maakuntavaltuusto. Ensimmäiset maakuntavaalit on kaavailtu pidettäväksi tammikuussa 2018.

Valta keskittyy

Uudistus on yksi Suomen poliittisen historian suurimmista vallansiirroista kunnilta uusille maakunnille, kun miljardien eurojen sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään uuden tahon hoidettavaksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus ei enää riipu kuntalaisten tai edes maakunnan alueella asuvien ihmisten tahdosta, kun maakunnille ei anneta riippumatonta rahoituskanavaa.

Lähtökohtaisesti tällainen vallan keskittäminen on huono asia. Palveluista ja niiden rahoituksesta olisi hyvä päättää mahdollisimman lähellä palveluiden käyttäjiä, jolloin samat henkilöt, jotka käyttävät palveluita, maksavat myös niistä.

Kaupungit kärsivät

Vallan vieminen kunnilta maakuntavaltuustoihin ja eduskuntaan haittaa erityisesti kaupunkien kehittämistä. Kaupunkien rahoituspohja kapenee huomattavasti ja tämä vie eväitä kaupunkien kehittämiseltä. Kaupunginvaltuustoissa tiedetään huomattavasti maakuntavaltuustoja paremmin, kuinka kaupunkia tulisi kehittää.

Maakuntauudistuksen hyviin puoliin kuuluu pienien kuntien palveluiden järjestämisvastuun siirtäminen suurempiin yksiköihin, mutta monet kaupungit ovat riittävän suuria palveluiden tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen. Mieleen tulee väistämättä ajatus, että keskustalaiset poliitikot haluavat ehdoin tahdoin päättää kaupunkilaisten asioista, ja vallan siirto kaupungeilta pois on tähän helpompi keino, kun kuntavaaleissa ei ole tullut kaupungeissa menestystä.

Kannustimet heikkenevät

Kun maakunnilla ei ole budjettivaltaa, hyöty palveluiden tehokkaammasta järjestämisestä ei hyödytä palveluiden järjestäjää yhtä suoraan kuin nyt. Nykyään kunta voi jopa laskea veroprosenttia, mikäli palvelut saadaan järjestettyä tehokkaasti, mutta maakuntauudistuksen jälkeen tämä ei ole enää sote-palveluiden kohdalla mahdollista.

Julkinen sektori paisuu

Uusi hallintokerros tuo väistämättä lisää hallintoa ja julkisia menoja. Kuntiin tulee jäämään päällekkäisiä toimintoja, kun kaikkia virkamiehiä ei tarvita maakuntien toiminnoissa. Maakuntauudistuksen ja siihen koplatun sote-uudistuksen tietojärjestelmien osalta on jo nyt varauduttu miljardiluokan investointeihin.

Maakuntavero

Eräs tapa ratkaista eduskunnan talutusnuorassa olevien maakuntien synnyttämiä ongelmia on sallia niille itsenäinen rahoituksen hankkiminen maakuntaverolla. Tällöin vallan keskittyminen olisi pienempi ongelma ja maakunnilla olisi paremmat kannustimet tuottaa laadukkaita palveluita tehokkaammin. Maakunnan alueella olevat ihmiset voisivat maakuntavaaleissa aidosti päättää, haluavatko he käyttää enemmän vai vähemmän rahaa sote-palveluihin.

Maakuntaveron selkeä haittapuoli on, että sen käyttöönotto saattaisi nostaa kokonaisveroastetta. Tämän takia maakuntaveroa ei voi hyväksyä ilman selkeästi hallituksen ehdotusta itsenäisempiä maakuntia. Valtion budjettia pitäisi leikata selkeästi esimerkiksi karsimalla reippaasti kansallisia maataloustukia ja yritystukia, ja antaa maakunnille harkintavaltaa, paljonko ja millä keinoin yrityksiä ja elinkeinoja tuetaan. Merkittävä valtion budjetin keventäminen ja harkintavallan siirtäminen maakunnille tasapainottaisi maakuntaveron tuomaa kokonaisveroasteen nousun riskiä.

Autonomia

Toinen maakuntaveron negatiivisia puolia tasapainottava tekijä olisi sallia maakunnille laaja autonomia. Eduskunnan säätämää lakiviidakkoa pitäisi merkittävästi karsia ja antaa maakunnille merkittävää päätösvaltaa asioihin, joita nykyään säädellään lainsäädännöllä. Esimerkiksi paljon puhuttanut alkoholilaki olisi juuri sopiva asia päätettäväksi maakunnissa: Uudellamaalla viinit saataisiin nopealla aikataululla vähittäismyyntiin, kun taas Keskustan kannatusalueilla voitaisiin pitäytyä nykyjärjestelmässä. Myös toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus voisi hyvin olla maakuntien päätettävissä.

Tämä toisi maakuntien välille aitoa kilpailua, kun maakunnat saisivat säätää elinkeinoelämän olosuhteista vapaammin. Maakuntauudistusta ei kannata tehdä ilman maakuntaveroa. Maakuntaveroa taas ei voi hyväksyä ilman huomattavaa valtion budjetin leikkausta ja autonomisia maakuntia.

Johtopäätös

Nyt suunniteltu maakuntauudistus ei sisällä mitään järkevän maakuntauudistuksen elementtejä. Valtion tehtäviä ei juurikaan olla vastapainoksi karsimassa, maakunnille ei jätetä juurikaan harkintavaltaa julkisen sektorin laajuudesta maakunnan alueella eikä maakunnilla ole aitoa budjettivaltaa tai autonomiaa. Maakunnista on tulossa vain eduskunnan määräysvallan alainen ylimääräinen hallintokerros, joka vie päätöksentekoa kauemmas ihmisistä sekä monimutkaistaa ja paisuttaa julkista sektoria. Mitään uutta hallintokerrosta ei kannata edes harkita, mikäli on olemassa riski julkisen sektorin paisumisesta, kannustimien heikkenemisestä ja vallan keskittämisestä näin voimakkaasti eduskuntaan.

Pienten kuntien palveluiden järjestämisvastuuta on mahdollista  keskittää suurempiin yksiköihin ilman maakuntauudistusta. Tällaisenaan maakuntauudistuksesta on tulossa varsinainen painajainen — se sisältää niin paljon riskejä ja niin vähän hyviä puolia, että parasta olisi luopua koko hankkeesta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

2 kommenttia artikkeliin “Maakuntauudistus pitää perua

  1. Ulf Fallenius sanoo:

    Kaikki keskustan ehdotukset ja päätökset ovat huonoja Suomelle.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa