Mimmikiintiöt ja paluu kabinettikulttuuriin

EU-parlamentti äänesti eilen naiskiintiöiden puolesta. Esityksen  mukaan pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä vähintään 40 prosenttia pitäisi olla naisia vuoteen 2020 mennessä, ja seuraavaksi asia etenee EU:n jäsenmaiden käsiteltäväksi. Suomi kannattaa kiintiöitä. Kirjoitan seuraavassa miksi päätös on oikeustajun vastainen, tekee yhteiskunnallisen ongelman asiasta, joka ei sellainen ole, ja vieläpä ratkoo asiaa nurinkurisesta suunnasta.

Päätös ei kunnioita osaamista. Päätös olettaa joko että naisilla ei ole sellaista osaamista, jolla he pääsisivät pörssiyrityksiin omin avuin tai etteivät yritysten omistajat ajaisi omaa parasta etuaan – vaan syrjisivät lahjakkaita naishakijoita. Jos kyseessä on jälkimmäinen olettama, niin mikä on esityksen puolesta äänestäneiden parlamentaarikkojen perustelu sille, että omistajat juuri tässä asiassa sulkisivat silmänsä? Päinvastoin kuulee kaikissa muissa yhteyksissä omistajia syytettävän nimenomaan juuri häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta.

Päätös ei kunnioita tippaakaan omaisuudensuojaa eli sitä, että oikeusvaltiossa ihmisillä tulee olla mahdollisimman suuri määräysvalta omaan itseensä, omaan työhönsä ja työstä saataviin hedelmiin. Sen sijaan että ihminen saisi itse päättää – suoraan tai välillisesti – kuka tai mikä hänen omistustaan hallinnoi, tekee EU-parlamentti sen nyt ihmisten puolesta. Tuleeko seuraavaksi esitys siitä, että jokaisen taloyhtiön hallituksessa pitää istua vähintään yksi EU-virkamies?

Ongelmaa, jos sellaista on, ratkotaan väärästä päästä. Aloite tekee loogisen voltin olettamalla, että pörssiyritysten hallituspaikat olisivat jotain erityisiä palkkiopaikkoja, jotka pitäisi jakaa tasa-arvon hengessä kaikille tasan. Miksi juuri hallituspaikat? Onko tasa-arvoa se, että jossain yhtiössä on liiketoimintavastuussa vain 5-10 % naisia kautta koko organisaation, mutta ylimmässä johdossa 40 %? Hallituspaikat ovat yhtiökokouksen jälkeen korkeinta päätösvaltaa käyttäviä tehtäviä, joihin avoimilla markkinoilla päästään kahta kautta: joko sillä että on itse merkittävä omistaja (tai sen edustaja) tai sillä että on hankkinut elämässään sellaista osaamista, jota yhtiön omistajat arvostavat. Jos unohdetaan omistuksella pätevöitymisen kriteerit, niin katsotaanpa tuota osaamisella pätevöitymistä tarkemmin.

Osaaminen harvoin syntyy sattumalta. Omistajilla on tarve valita hallitukseen henkilöitä, jotka tuntevat mahdollisimman laajalti paitsi toimialan ja yrityksen, niin – sikäli jos yhtiö toimii kilpailluilla markkinoilla – sen, mitä markkinoilla tapahtuu ja mitä yrittäminen on. Tällaiseen tehtävään ei yleensä pätevöidytä valtion virassa tai ammattiyhdistyksen johdossa, vaikka kuinka pyöritettäisiin suurinumeroisia lukuja –  oli sitten mies tai nainen.  Jos ei ole koskaan tuntenut selkänahassaan mitä riskinotto ja vapaa kilpailu ovat, ei yksinkertaisesti tiedä mitä riskinotto ja vapaa kilpailu ovat.

Joillain aloilla naiskiintiön tulisi olla korkeintaan 10 %. Elinkeinoelämän keskusliiton tutkimuksen mukaan Suomen työmarkkinoilla ammatillinen jakautuminen naisten ja miesten tehtäviin on EU-maiden kuudenneksi korkeinta, muutaman Itä-Euroopan ja Etelä-Euroopan maan jälkeen. Jos katsoo Suomen pörssiä, niin siellä listatuista suuryrityksistä muutamaa vähittäiskaupan tai rahoitusalan yritystä lukuunottamatta jokaisen liiketoimintamalli perustuu teollisuuteen ja/tai teknologiaan. Teknologiateollisuudessa naisten osuus työntekijöistä on viidennes.

Naisten osuus teknillisten tieteiden korkeakouluopiskelijoista on pysynyt viime vuosikymmeninä aika lailla samana. Esimerkiksi Teknilliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto Yliopisto) hyväksytyistä opiskelijoista on naisten osuus ollut noin neljännes.  Ja esimerkiksi tietotekniikan, sähkö- ja tietoliikennetekniikan ja konekteniikan opiskelijoista naisia on kautta vuosien ollut vain reilut 10 %. Jos näitä tilastoja katsoo, niin naisten tavoitteellisen kiintiön tulisi olla pikemmin 10 %, ja sekin voi olla paljon, ottaen huomioon että suuri osa naisista saa lapsia ja kantaa niistä päävastuun niiden ollessa pieniä.

Muodollinen osaaminen on vain osatekijä pätevyyttä mitattaessa. Yhä tärkeämpää on konkreettinen liiketoiminta- ja yrittäjäosaaminen kyseiseltä toimialalta. Naisten osuus yrittäjätilastoissa on perin alhainen. Suomessa on enemmän kuin yhden henkilön työllistävistä yrityksistä naisomisteisia vain 23,4%. Järkevien tilastojen puuttuessa naisten osuudesta innovatiivisten ja teknologiapainotteisten kasvuyritysten ruorissa ei voi sanoa mitään painavaa, mutta oman kokemukseni mukaan ja varovaisesti arvioiden osuus on reilusti alle 20%. On perin outoa että silti näistä firmoista parhaiden – eli suuriksi ja menestyviksi kasvavien – ylimpään päätöksentekoportaaseen halutaan asettaa muuten kuin pätevyyskriteerein valittuja henkilöitä.

Päätös on tasa-arvon vastainen. Päätös poistaa omalla työllään, osaamisellaan ja ansioillaan pätevöityneiltä ihmisiltä mahdollisuuden kilpailla tehtävistä samalta viivalta. Se korkeintaan keskittää valtaa entisestään, sillä se kaventaa ihmisen mahdollisuuksia edistää asemaansa omalla toimeliaisuudellaan. Positiivinen syrjintä on ihan yhtä vakava syrjinnän muoto kuin negatiivinen syrjintä, ja se palauttaa yhä avoimemmaksi ja moninaisemmaksi kehittyvän elinkeinoelämän takaisin kabinettipäätösten aikaan. Samalla se syrjii myös yrityksiä toisiinsa nähden. Miksi päätös koskee vain pörssiyrityksiä, ja niistäkin vain suurimpia?

Kyse on mahdollisesti viime vuosina julkisessa keskustelussa yleistyneestä käsityksestä, että pörssissä noteeratut yhtiöt olisivat ikään kuin julkista omaisuutta. Sillä ohitetaan se tosiasia, että listattuja yhtiöitä koskevat jo nyt merkittävästi tarkemmat raportointi- ja läpinäkyvyyskriteerit kuin pörssin ulkopuolisia toimijoita, riippumatta yrityksen koosta. Silti niilläkin on omistajat, joiden omaisuudensuojan pitäisi olla ihan yhtä laaja kuin muuallakin yhteiskunnassa. Päätös todennäköisesti lisää listautumisen kynnystä niissä maissa joissa kiintiöt otetaan käyttöön. Esimerkiksi Helsingin pörssiin ei varsinaista tunkua ole viime vuosina ollut. Kyseessä on tahallinen omien kauppapaikkojen kilpailukyvyn heikentäminen, ja sinällään ikävä kyllä surullista jatkumoa Euroopan Unionista viime vuosina tulleille päätöksille.

Lopuksi. En ole itse täysin vakuuttunut siitä, että on yhteiskunnallinen ongelma, jos naiset ja miehet omasta vapaasta tahdostaan, ulkoisten esteiden puuttuessa, valitsevat erilaisia opintoja ja tehtäviä elämänsä aikana. On naista halventavaa olettaa, että tämä vaikkapa naistutkimukseen kouluttautuessaan ei tee sitä tietoisesti ja siten muun muassa teknologiayhtiöiden johtopaikoista kieltäytyen. Jos teollistuneissa maissa naisten palkkaamiseen yhä liittyy ennakkoluuloja, niin niitä ei hälvennetä kiintiöillä piirun vertaa. Päinvastoin, kuka tahansa nainen on avoimessa taloudessa vapaa perustamaan oman kasvuyrityksensä ja hankkimaan pätevyyttä tärkeinä pitämiinsä tehtäviin. Ennen kuin sekin mahdollisuus viedään, jokainen mimmi olkoon vapaa valitsemaan oman yrityksensä johtoon niitä ihmisiä jotka sinne haluaa valita.

 

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

9 kommenttia artikkeliin “Mimmikiintiöt ja paluu kabinettikulttuuriin

  1. Erittäin hyvä kirjoitus jälleen Elina.Kiitos! Best Regards VP

  2. Mikko sanoo:

    Tietääkö EU parlamentti omistajia paremmin, millainen hallituskokoonpano on optimaalinen? Jos ei tiedä niin mitä ne tälläistä menee päättämään. Jos taas EU parlamentti tietää omistajia paremmin, niin hallitusten nimittäminen kannattaisi siirtää kokonaan EU-parlamentille. Näin samalla säästetään, koska yhtiökokoukset voidaan tarpeettomina jättää pitämättä.

  3. Jaana Raussi sanoo:

    Kun katselin pari viikkoa sitten televisiossa yleiskuvaa Slush-tilaisuudesta, en voinut kuin sääliä niitä muutamia yrityksiä, jotka sieltäkin aikanaan ponkaisevat niin pitkälle, että tarvitsevat hallitusta. Mistähän ne repivät sen 40 % päteviä henkilöitä. Etenkin kun olen kuullut valitusta sitäkin, että hallituksiin on joissakin tapauksessa otettu esim. HR-väkeä, josta sentään yleensä löytyy naisia. Siis moitittavan siksi, että on otettu naisia, jolla ei ole substanniosaamista ja jotka edustavat vain pehmeitä arvoja, No niin kai…

    1. Mikko Kangasoja sanoo:

      Koominen tuo 40 % on siksikin, ettei se luultavasti perustu yhtään mihinkään järkevään vaan on poliitikoiden kaupankäynnin tulos. Nyt sillä aletaan käymään kauppaa hallituspaikoista.

      Sikäli, kun olen joitain uutisia ymmärtänyt, tämä uusi sääntö jotenkin yrittää tarkoittaa naisen suosimista miehen kustannuksella tilanteessa, jossa on kaksi yhtä pätevää. Jos näin on, siitä päästään siihen, tuleeko sellaisia tilanteita lopulta koskaan vastaan. Jos ei tule, laki on tarpeeton, mutta haitallinen avatessaan oven myöhemmille lain kiristyksille ja byrokratialle selvityksineen (”miksi valitsitte miehen?”).

  4. kai sanoo:

    Mun mielestä kiintiöllä on pointtinsa. Naisia jää valitsematta avain- ja muille paikoille ainoastaan stereotypioiden takia. Eli nainen, jolla on sama pätevyys ja kokemus kuin miehellä jää valitsematta sen takia, että on nainen. Ongelman juuret ovat paljon syvemmällä historiassa ja kulttuureissa kuin näissä kiintiöissä, mutta kiintiöt auttavat tasoittamaan tietä parempaan tulevaisuuteen.
    Tässä hyvä video mielipiteeni tueksi.http://www.youtube.com/watch?v=oLTfuWR2up8

  5. Matti MUstonen sanoo:

    Todentaa vaan sitä, ettei EU:lla ole oikeastaan elämisen oikeutusta ellei se pääse irti postneuvostoliittolaisesta tavastaan keksiä ongelmia, jotka poistuvat luonnollisesti kun
    aikaa kuluu. Ei naisten tule saada sukupuolensa perusteella valtaa yksyisomisteisissa yhtiöissä.
    Mikä ryhmä seuraavaksi laitetaan ohitusraiteelle? Vai laadfitaanko sääntö, että naisille täytyy myydä
    vähintäin 40% yhtiön omistuksesta parlamentin määrittämään ”oikeudenmukaiseen hintaan”.

  6. Matti A. sanoo:

    Markkinat eivät aina toimi täydellisesti, näkymättömällä kädellä ei aina ole täyttä informaatiota. Tämä on näytetty toteen myös naisten syrjäänjättämisen osalta, esimerkkinä yhdysvaltalaiset finanssianalyytikot 1990-luvulla Harvardin proffan Boris Groysbergin tutkimuksissa. (Groysberg vierailee tiuhaan Suomessa.)

    Päätetty 40% kiintiö nostaa kuitenkin naisten kysynnän tasolle, jolla hallituksiin tullaan varsin kapealla kokemuksella ja taustalla. Norjassa naiskiintiö on ollut käytössä vuoden 2008 alusta, ja siellä muutoksen aikana nopeimmat opportunitisti päätyivät täysipäiväisiksi 6-8 pörssiyhtiön hallituksessa istuviksi hallitusammattilaisiksi. Norjassa hallituksessa istuvien naisten lukumäärän nopea kasvu on linkitetty ko. yhtiön arvon alenemiseen esim. University of Michiganin Dittmarin ja Ahernin tutkimuksessa. (http://www.bus.umich.edu/newsroom/articledisplay.asp?news_id=18682)

    EU-virkamiehen sisällyttäminen hallituksiin heitetään ehkä humoristisena uhkakuvana. Minun mielestäni se on todellinen uhka. Eikö EU:n näkökulmasta hommat toimisikin paremmin, jos jokaisessa tietyn kokoluokan yhtiössä olisi EU-juristi valvomassa, että kaikki sujuu laillisesti ja kestävän kehityksen mukaisesti?

  7. jmit sanoo:

    Hyvä kirjoitus Elina!

    Kiintiöthän koskevat jo nykyisin hallinnon päättäviä elimiä, mutta ainoastaan näitä. Tästä on seurannut, että esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun toimiston työntekijöistä 100 % on naisia. Tämäkään ei mielestäni ole mitenkään vakavaa, mutta se on, että 100% henkilökunnasta on feministejä, jotka siis jo määritelmällisesti hakevat yksinomaan naisen aseman parantamista suhteessa miehiin ja sulkevat silmänsä miesten ongelmilta. Ehkäpä tuonkin voisin vielä sietää, mutta feministit sulkevat silmänsä myös pienten poikien ongelmilta. Miten kukaan ihminen voi olla noin sydämetön ja sokaistunut omasta ideologiastaan? No, taisin vastata omaan kysymykseeni. Ideologia sokaisee.

    Loppukevennyksenä valtion toimikunta, joka pohti hirvenmetsästystä. Toimikuntaan piti saada 40 % naisia, mutta ei löytynyt ainuttakaan varteenotettavaa osaajaa naisista, no nimitykset kuitenkin tehtiin. Kenen etua tällainen toiminta palvelee?

    Varsinaisna loppuhuipennuksena jätän mietittäväksi kuinka todennäköistä on, että aatteellisen yhdistyksen puheenjohtajaksi valitaan henkilö, joka ei henkilökohtaisella tasolla ja teoissaan ole aatteen takana? Esimerkiksi voisiko Suomen metsästäjien puheenjohtajana toimia henkilö, joka ei ole koskaan metsästänyt ja joka ilmoittaa, että ei aio koskaan niin tehdäkkään? Tai voisiko Setan puheenjohtajana toimia…

  8. Risto A. sanoo:

    Heräsin tuossa yksi aamu ja totesin kauhukseni ymmärtäneeni mikä yleisvasemmistoa ja laajasti yhteiskuntia Euroopassa oikeasti riivaa. Ei ymmärretä syy-seuraussuhteita – jokainen edessä oleva asia on itsenäinen subjekti, mikä on olemassa itsenään vailla historiaa tai seurauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esim. puutarhaletku syöksee vettä pihalle valtoimenaan, _kukaan_ ei osaa seurata letkua ja katsoa missä on hana, eikä suinkaan pääse sinne asti, että voisi kääntää hanan kiinni. Vesi vain tulee maailmaan ikään kuin ex nihilo – tyhjästä. Veden tuloa ei saada loppumaan ja pihalla vallitsee kauhea hätä.

    Pörssiyritykset tulevat ihan samalla tavalla yleisvasemmistolle ja Eurooppalaisille laajasti ex-nihilo maailmaan. Niissä istuu miehiä päättämässä asioita, jotka ei ole tulleet mistään eivätkä ole menossa minnekään, vaan ovat tulla tupsahtaneet asemaansa yksinkertaisesti ex-nihilo. Näillä miehillä ei ole mitään syitä ikään kuin olla asemassaan. He vain ovat. Jollain tavalla aistitaan, että pääjohtajan asema tai pelkkä hallituspaikka on kivoja asioita – mistä ajatellaan, että siihen voi asettaa kenet tahansa ”ihan samalla tavalla” ex-nihilo ja siten voidaan jakaa kivaa juttua.

    Tähänkin Elinan hienoon kirjoitukseen suhtaudutaan vain yksittäisenä tapauksena, mikä ei liity mihinkään ja minkä ei oleteta johtavan mihinkään (kun ei ymmärretä ollenkaan, että asiat ylipäätään tulee jostain ja johtaa johonkin) ja loppupäätelmässä yleisvasemmisto ja eurooppalaiset laajasti näkee vain Elinan rähjäämässä. Eivät yhdistä Elinan esittämiä asioita mihinkään, tämä on heille vain yksi itsenäinen tapaus.

    En tiedä mitä helkkaria suomalaisille ja eurooppalaisille laajasti on tapahtunut, mutta yleinen ÄO on alle debiilin. Varma juttu.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa