Öljytty käärme

Päivystävä meteorologi lupaa kuvaruudussa aurinkoa, hellettä ja leppeitä tuulia. Lomakassia pakkaava kansalainen näkee olohuoneensa ikkunasta kaatosateen ja saa ulkona vastaansa navakan pohjoistuulen. Kansalainen ottaa yhteyttä meteorologeihin ja kehottaa heitä vetämään verhot sivuun ikkunasta, jotta he voivat todeta omin silmin säähavainnon. Vastaukseksi kansalainen saa pitkän ja uuvuttavan selonteon sääennustusten täsmällisyydestä satelliitteineen, moderneine välineineen ja ohjelmistoineen. Kansalaisen omat ikkuna- ja ovihavainnot tulkitaan ja todistetaan näin ollen vääriksi. Syntyy kuilu kansalaisen kokeman säähavainnon ja virallisen sääennusteen välille.

Yhteiskuntamme virallisten totuuksien ja kansalaisten kokeman todellisuuden välillä vallitsee kuilu. Lähes kaikki me olemme kokeneet omakohtaisesti asioita, joita emme viranomaisten, poliitikkojen, mediaväen tai muun julkisen tahon välittäminä tunnista tosiksi. Seuraavat esimerkit kertovat tästä ilmiöstä.

Kansalainen sairastuu ja hakee apua yhdeksi maailman parhaimmista väitetyn terveydenhuoltosysteemin terveyskeskuksesta. Alkaa taistelu lääkäriajan saamiseksi. Ensin sairastunut kansalainen istuu kotona puhelin korvassa puoleen päivään. Sitten hän siirtyy terveysaseman uuvuttavaan päivystysjonoon.  Iltapäivän jonotettuaan kansalainen toteaa olevansa joko liian terve tai liian sairas odottamaan ja lähtee kotiin. Seuraavana ja sitä seuraavana aamuna rituaali toistuu. Lopulta kansalainen joko tervehtyy itsekseen, hakeutuu yksityislääkäriin tai kuolee. Ihmetellessään asiaa hänelle todetaan, että kaikissa paikoissa ei ajanvaraus aina toimi ja että nyt vaan oli huono säkä. Tuttavia kuunnellessa kansalaisesta tuntuu, että huono säkä on levinnyt aika laajalle.

Naisten tasa-arvo on aihe, jolla ratsastetaan aina, kun halutaan tehdä vaikutus ulkomailla. YK:n tuoreimman raportin mukaan suomalaisten naisten työelämää koskevassa tasa-arvossa on puutteita. Tämän lisäksi raportti päivitteli naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan määrää ja suositteli rakentamaan näille lisää turvakoteja. Jos kansalainen väittää, että tasa-arvopuheissa on tyhjää ilmaa, hänelle kerrotaan, että naiset saivat Suomessa ensimmäisenä äänioikeuden.

Kansalaisen lapsi menee maailman parhaaksi hehkutettuun peruskouluun. Työrauha kouluissa osoittautuu kyseenalaiseksi. Oppilaat kiusaavat toisiaan ja vanhemmat opettajia. Koulujen seinät valuvat vihreää hometta. Kun kansalainen löytää parannettavaa kouluoloista, hänelle esitellään uusimmat Pisa-tulokset ja annetaan ymmärtää hänen liioittelevan kokemuksiaan.

Maamme valttikorteiksi esitetään hyvä hallintomalli ja korruption vähäisyys. Lappeenrannan kaupunki jymäytti tanskalaista sijoittajaa jättämällä kertomatta ostotilanteessa, että ostokohteen suurin asiakas ei enää uusisi sopimustaan jatkossa. Merkittävä tulomenetys ”unohdettiin” mainita ostajalle. Kesällä käräjätuomarit nuijivat pöytään kaupungin maksettavaksi miljoonien sanktiot. SPR:n Veripalvelun toimitusjohtaja pestasi kaverinsa konsultoimaan ja makselee tälle omantunnon vihlomatta viisinumeroisia summia ja kulukorvaukset ja muut päälle. Veripalvelun henkilökunta kertoi poliisikuulusteluissa että ei havainnut tulleensa kalliisti mentoroiduiksi johtajan ja konsultin väitteistä huolimatta. Kun kansalainen unohtaa maksaa laskun ajallaan, hän saa seuraavassa hetkessä ulosottohenkilöltä postia. Jos kansalaisen omistamassa kahvilassa roiskuu munkkirasvaa kaakeliin, saa hän pikavauhdilla ovenpieleen viranomaisen liimaaman hapannaamatarran, jolla karkotetaan asiakkaat määräämättömäksi ajaksi. Kansalainen lukee uutisia silmät pyöreänä ja leuat auki sekä ihmettelee hyvän hallintomallin ja vähäisen korruption kriteeristöä.

Hallitus ja eduskunta esittävät kaikelle kansalle televisiossa tilastoja, joiden mukaan lähivuosina työllisten määrä romahtaa ja tapahtuu kauheita, ellei heti aleta tuomaan väkeä ulkomailta tulevaa työvoimapulaa paikkaamaan. Samassa lähetyksessä eturivin poliitikot eläkeyhtiöiden säestäminä vaativat pikaista eläkeiän nostoa, jotta vältetään tuleva eläkepommi. Asiaa kaupitellaan kansalaiselle välttämättömyydellä, ihmisen keski-iän pitenemisellä ja työelämän ihanuudella. Seuraavassa uutislähetyksessä toinen ministeriö, jonka hallinnonalaan työllisyys kuuluu, julkaisee tuskanhiki otsalla yhä pahenevaa työttömyyttä käsitteleviä tilastoja ja siihen liittyvää pitkää toimenpideohjelmaa. Ohjelmassa päivitellään myös vaikeutuvia työhyvinvointiongelmia, ikärasismia ja nuorison syrjäytymistä. Kansalainen ei koe hahmottavansa ja ymmärtävänsä ongelmakokonaisuutta.

Maanviljelijä joutuu lopettamaan EU-säännösten pakottamana siemenviljan viljelyn, koska tarkastaja on löytänyt viljahalmeesta pari kortta hukkakauraa. Euroopassa autoillessaan maanviljelijä hieraisee silmiään, kun EU-pellolla tuleentuu silmämääräisesti 60 % hukkakauraa viljan kokonaismäärästä arvioiden. Tätä selvitellessään maanviljelijää kehotetaan pitämään katseensa omassa niityssä eikä vilkuilemaan muiden aitojen ylitse. Maanviljelijästä tuntuu kuitenkin, että säännöt eivät ole kaikille aivan samat.

Me suomalaiset pidämme itseämme maailman oikeudenmukaisimpana valtiona ja huutelemme mielellämme ohjeita ihmisoikeuksien saralla rajan yli itänaapurille ja muihinkin ilmansuuntiin. Samalla kuitenkin itse johdamme EU-tuomioistuimen ihmisoikeusvalitusten ja -rikkomusten tilastoja. Vuositolkulla löysässä hirressä riippuvat kansalaiset odottavat käsittelyä ja ratkaisua oikeusjuttuihinsa. Pahimmassa tapauksessa siinä leikissä menevät ammatti, avioliitto, perhe ja terveys. Jos syytteet todetaan perusteettomiksi, ovat korvaukset tästä inhimillisestä totaalituhosta nimellisiä eikä ketään kiinnosta lööppien jälkeen, mitä näille ihmisille tapahtuu. Kansalainen tuntee olonsa epävarmaksi.

Suomalainen julkinen keskustelu on kuin öljytty käärme. Siitä on vaikea saada kunnon otetta ja jos onnistuu siinä, se puraisee kipeästi käteen. Olemme tukahduttamisen, mitätöimisen ja vaientamisen mestareita. Hedelmällinen ja uutta tuova kansalaiskeskustelu on meillä liki sula mahdottomuus. Kantaa otetaan vain joko puolesta tai vastaan, kaivetaan poterot ja aletaan tulitus. Kritiikiltä ja muilta näkemyksiltä ummistetaan korvat ja silmät.  Tai oikeutetunkin kritiikin esittäjälle osoitetaan ovea ja suositellaan muuttoa Angolaan, Mosambikiin tai miksei vaikka Pohjois-Koreaan, jos Suomi tuntuu pahalta.

Mielipiteitä saavat esittää uskottavasti vain kouluttautuneet asiantuntijat, päivystävät dosentit ja muut vastaavat yhteiskunnan auktorisoimat puhuvat päät. Heidän esittämänsä kritiikki on aina harmitonta eikä naarmuta julkista pintaa. Kansalaisten esittämät parhaatkin keskustelunavaukset ja aloitteet laukaistaan hetkessä maata kiertävälle Eipäs-juupas-radalle. Kirjoittaessasi esimerkiksi niinkin harmittomalta kuulostavasta aiheesta kuin vaikkapa veneilystä sisävesillä tai pihapuiden sahaamisesta, olet hetkessä keskellä laajaa tasa-arvokeskustelua. Lisäksi olet syyllistänyt ison joukon veneettömiä ja sahattomia kansalaisia.

Julkisen keskustelun tunnepitoinen sävy ja mustavalkoinen väritys syventävät jo edellä kuvattua kuilua, joka synnyttää epäluottamuksen. Elämme mielikuvien luvattua aikaa. Kuvitellaan, että kun jotakin asiaa toistellaan riittävän usein hymyssä suin ja kyseenalaistamatta, se muuttuu todeksi ja epäluottamuksen ikävä kuilu häviää. Äänestysprosentit kuitenkin laskevat vaali vaalilta ja kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja politiikkaan alenee.

Tätä ilmiötä ihmetellään vilpittömästi illasta toiseen television asiaohjelmissa ja aina uusien selvitystyöryhmien suoltamissa raporteissa.  Pikaisia toimenpiteitä yritetään keksiä luottamuksen palauttamiseksi, mutta sitä ei voi ostaa eikä taikoa, vaan se ansaitaan. Luottamuksen edellytyksenä on se, että kansalaisten omat kokemukset vastaavat sitä totuutta, jota hänelle eri puolilta tarjoillaan. Ja jos kuilua ilmenee, siihen suhtaudutaan vakavasti ja rakentavasti.

Tyhjät sloganit, katteettomat lupaukset ja sanahelinät eivät enää vakuuta kansalaista. Mainoskuvan korva ei kuule. Vanhat totuudet ja toimintamallit eivät päde. Epäluottamuksen kuilu ei poistu vaientamalla tai mitätöimällä kysyjät, sokerisilla vakuutteluilla tai vaihtamalla sujuvasti puheenaihetta.

Muutosvoimat saadaan kunnolla liikkeelle vain ensin tunnistamalla ja sen jälkeen tunnustamalla tosiasiat. Tämän jälkeen pitää saavuttaa jonkinlainen yhteisymmärrys havaituista puutteista ja ongelmista sekä korjaustoimista. Ja vasta kaiken tämän jälkeen valmius uutta tuovaan muutokseen on olemassa.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

6 kommenttia artikkeliin “Öljytty käärme

  1. Mikko sanoo:

    >”Yhteiskuntamme virallisten totuuksien ja kansalaisten kokeman todellisuuden välillä vallitsee kuilu”

    Olen samaa mieltä tuon lauseen osalta. Mielestäni kuilu on kuitenkin enimmäkseen kansalaisen päänsisäinen ongelma. Monet kansalaiset tuntuvat erittäin vihaisilta myös asioissa, jotka ovat uskottavien kansainvälisten vertailujen valossa meillä kohtalaisen hyvässä jamassa. Syy tähän lienee mediabisneksessä: epäkohtien korostaminen myy paremmin kuin objektiivinen analyysi. Kun epäkohtia tarpeeksi korostetaan niin ne muuttuvat todentuntuisiksi.
    Meteorologille ei pidä suuttua jos hän ennustaa huomiseksi paistetta vaikka tänään sataisikin.

  2. Teuvo sanoo:

    Esimerkki oikeustajun ja virkamiesvallan epäsuhteesta on tuoreet kokemukseni siitä, kuinka Kelan kansainvälinen osasto toimii: Asiaa käsittelee ilmeisesti aika suvereenisti yksi virkamies, joka nojaa kannassaan EUn asetuksiin ja Suomen soveltamissäädöksiin. Mutta näyttää siltä, että varsin selektiivisesti, vain kohtiin, jotka puoltavat hakemuksen hylkäämistä. Siis mahdollismman paljon asiakkaan kiusaksi ja vahingoksi. Vaikka valituksessa sanoisi, että pitäisi käyttää eri lainkohtaa, se ohitetaan kertaamalla vain aikaisempi argumentointi kolme kertaa useammalla rivillä. Toisin sanoen, päätös ei muutu, ja jää edelleen perustelematta, miksi asiakkaan mielestä oikea lain kohta ei voisi olla se pätevä.

    Sitten asia lähetettiin muutoksenhakulautakuntaan, jossa käsittely kuulemma vie noin vuoden. Jos se lautakunta ei olisikaan asiakkan kanssa samaa mieltä, seuraava olisi ilmeisesti vakuutusoikeus, noin 3 vuotta, ja suhteettomat kulut. Oikeusturva – halloo?

    On varsin turhauttavaa saada tällainen kohtelu, jossa asiaa käsittelevä virkamies hylkää hakemuksen ilman enempiä perusteluja, ohittaen vaieten suoraan laeista ja asetuksista poimitut asiakaslähtöiset perustelut. Siten hylkäävän päätoksen saanut henkilö joutuu oikeudettomaan tilanteeseen vähintään vuodeksi.

    KELAN kohdalla kyseessä on niin tärkeä palvelus, ettei asiakkaalle negatiivista päätöstä pitäisi voida lähettää vuodeksi jonkun anonyymin lautakunnan käsittelyjonoon ilman jonkinlaista kohtuullista väliaikaisratkaisua. Asian hoito on nykyisellään yksinkertaisesti täysin virkamies-mielivallan varassa, jossa asiakkalla vaikuttaa olevan käänteinen todistamisvelvollisuus ja tuomiota jaetaan oman näkmyksen mukaan. Ja ”rangaistuksena” asiakas laitetaan oikeudettomaan tilaan niin pitkäksi aikaa, että sittä lähes takuuvarmasti aiheutuu asianomaiselle suuria vaikeuksia ja jopa huomattavaa vahinkoa.

    1. Mikko sanoo:

      Teuvo,
      Ulkopuolisen on mahdotonta ottaa kantaa tuohon yksittäistapaukseen.
      Kommenttisi on minulle enemmänkin yksi monista tarinoista, jotka kertovat eräästä Suomen suurimmasta ongelmasta: liiallinen sääntely. Suomessa on tehtailtu niin paljon lakeja ja asetuksia, että ne ovat väistämättä vaikeasti sovellettavia ja jopa keskenään ristiriitaisia, kuten kerroit. Monissa tapauksissa asioiden selvittämisen kustannukset ovat kohtuuttomia verrattuna käsiteltävään asiaan.
      ”Harkinnanvaraisuus” kuullostaa hyvältä. Tälläisten epäselvyyksien ja jopa riitojen ansiosta harkinnanvaraisuudet ovat oikeasti Suomalaisten hyvinvoinnille (myös kaikkein köyhiempien hyvinvoinnille) vahingollisia. Toimeentulotuki on yksi tälläinen erä, jossa ”harkinta” maksaa kohtuuttomasti jaettavaan tukeen nähden. Kansalaispalkka ratkaisisi tälläiset ongelmat, kunhan meillä olisi rohkeutta korvata harkinnanvaraisuudet sillä. En kuitenkaan allekirjoittanut hiljattain esitettyä kansalaispalkka-aloitetta, koska aloitteessa oli mukana tekstiä, joka vesitti koko idean. Kansalaispalkkakeskustelu on turhaan liitetty keskusteluun tulonsiirtojen tasosta. Kansalaispalkka voidaan pitää pelkästään ”yksinkertaisuus vastaan monimutkaisuus” asiana. Tulonsiirtojen taso on kokonaan eri juttu.

  3. Juuso sanoo:

    Muutto Pohjois-Koreaan voisi olla hyvä ratkaisu. Silloin asuisi maassa, jossa kansalaisten vapauksia tullaan lisäämään.

    1. Lauri sanoo:

      Kuulin joskus tarinaa kalenterista jossa oli erilaisia mietelauseita. Ainoa suomalaiseksi merkitty oli: ”Jos haluat tehdä jotain, tee se tänään, sillä huomenna se on kielletty.”
      Toinen säkenöivä huomio kiteytyy lauseeseen ”Ihan sama kunhan muillakaan ei mene hyvin”.

      On myös kerrassaan pakko allekirjoittaa Eevan huomio keskustelun tunnepohjaisuudesta ja mustavalkoisuudesta. Johdonmukaisuudella ei ole tässä maassa mitään arvoa, väite on tosi jos se sointuu marxilaisuuden synnyttämään (ei siis välttämättä varsinaisesti marxilaiseen) tunnemaailmaan ja väärä jos sen sävel on eri.

      On aivan sama mitkä järjestelmän reaalitulokset ovat – tärkeää on että asiasta on Virallinen Päätös joka on vahvistettu Hyväksytyllä Leimasimella. Siis ihan kansalaisellekin, vaikka hän monesta asiasta valittaa. Vaikka joku toinen systeemi todennäköisesti toimisi paremmin kuin nykymeno, ei sitä voida ottaa vakavasti koska paperilla ei ole kauniita sanoja. Tottahan vaikka enemmän sairaita ja ”Kaikilla on oikeus terveydenhuoltoon” nahkakansien välissä on parempi kuin lyhyemmät jonot, vähemmän sairaita vailla nahkakantista opusta.

  4. Henri erti sanoo:

    By far the best opinion I’ve read about Finland.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa