Pelastaisivatko julkiset investoinnit Suomen?

Pelastaisivatko julkiset investoinnit Suomen?

Suomessa on viime viikkoina käyty aktiivista keskustelua julkisten menojen leikkauksien ja julkisiin investointeihin perustuvan elvytyksen kannattajien välillä. Paikoin keskustelu on saanut kuumentuneita piirteitä, jotka voitaneen laittaa, ainakin osittain, vaalikevään piikkiin. Mikä sitten on Suomen talouden tila? Voitaisiinko se kääntää takaisin nopeamman kasvun uralle lisäämällä julkisia investointeja?

Teoriassa tämä olisi varmasti mahdollista. Suomen valtio lainaisi erittäin alhaisella (ehkä osittain jopa negatiivisella) korolla kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta esim. 25 miljardia euroa (noin 12 % bruttokansantuotteesta) ja käyttäisi rahat erilaisiin julkisiin hankkeisiin (homekoulujen korjaus, tiestön parannus, Pisararata ja rautatie Jäämerelle) vaikka viiden vuoden aikana. Tämä johtaisi (laskennallisesti) hieman reilun kahden prosentin BKT:n vuotuiseen kasvuun kyseisten viiden vuoden aikana. Suomen julkisyhteisöjen velka kasvaisi noin 146 miljardiin euroon, mikä vastaisi arviolta 64 % velkasuhdetta kasvaneeseen BKT:hen verrattuna. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Velkaelvytyksen kannattajien mukaan laajamittaiset infrastruktuuri-investoinnit johtaisivat sekä tuottavuuden että yksityisen sektorin investointien huomattavaan kasvuun ja sitä kautta talouskasvun pysyvään nopeutumiseen. Tämä on kiehtova idea, mutta sen tueksi on esittää valitettavan vähän tilastolliseen näyttöön perustuvaa todistusaineistoa. Kuljetusinfrastruktuuriin suunnattujen investointien ei ole havaittu nopeuttaneen talouskasvua Euroopassa. Liian suuret julkiset investoinnit voivat myös rajoittaa maan kykyä hyödyntää ulkomaisia investointeja. Viimeaikaisissa tutkimuksissa julkisten investointien on havaittu nopeuttavan talouskasvua köyhemmissä maissa, mutta rikkaissa maissa niiden vaikutus on huomattavasti pienempi. Onkin todennäköistä, että julkisilla infrastruktuuri-investoinneilla on suurin vaikutus kasvuun maissa, joissa infrastruktuuri on heikolla tasolla. Suomessa infrastruktuuri on (ainakin toistaiseksi) hyvällä tasolla, joten infrastruktuuri-investoinnit nopeuttaisivat Suomen talouskasvua mitä todennäköisimmin vain vähän niiden välittömien vaikutuksien lisäksi. Koska elämme avotaloudessa, osa julkisten investointien kasvuvaikutuksista myös ns. vuotaisi Suomen ulkopuolelle.

Julkiset investointimme ovat jo lisäksi nyt verrattain korkealla tasolla. Euroopan komission Ameco -aineistotietokannan mukaan Suomen julkiset bruttoinvestoinnit olivat viime vuonna noin 4,1 prosenttia BKT:sta, kun EU:n keskiarvo oli 2,9 %. Onkin todennäköistä, että Keski-Euroopan maiden tekemät julkiset investoinnit vaikuttaisivat Suomen talouteen enemmän kuin kotimaiset julkiset investoinnit, koska ne kasvattaisivat kokonaiskysyntää Euroopan laajuisesti.

Mitä Suomen taloudellisen tilanteen parantamiseksi voitaisiin sitten tehdä? Investoinnit ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa talouskasvun kiihdyttämisessä. Alla olevassa kuviossa on esitetty yksityiset sekä julkiset nettoinvestoinnit ja Suomeen suuntautuneet ulkomaiset investoinnit suhteessa BKT:hen vuodesta 1990 vuoteen 2013.

investoinnit

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuviosta nähdään, että Suomen taloutta vaivaa kaksi ongelmaa. Ulkomailta Suomeen suuntautuneet investoinnit sekä yksityiset nettoinvestoinnit (bruttoinvestoinnit vähennettynä kulumisella) ovat laskeneet huomattavasti vuosien 2008 – 2009 finanssikriisin jälkeen. Suomen talouden ongelmia ovat toisin sanoen yksityisten ja tänne suuntautuvien ulkomaisten investointien romahdus, ei julkisten investointien riittämättömyys. Kuviosta nähdään myös hyvin kuinka yksityisten investointien ja ulkomaisten investointien kasvu nostivat Suomen talouden lamasta 1990 -luvun puolivälin jälkeen.

Suomi tarvitseekin tällä hetkellä nimenomaan lisää yksityisiä pääomia ja investointeja. Mitä tämän eteen voidaan tehdä? Yksityiset investoinnit lisääntyvät ja vähenevät tuottomahdollisuuksien mukaan. Investointien tuottoon vaikuttavat etenkin instituutiot (lainmukaisuusperiaate), verotus, työntekijöiden ja rahoituksen saatavuus sekä toiminnan helppous (sääntelyn vähyys). Suomen julkiset instituutiot ovat maailman huippua (vähäinen korruptio sekä viranomaistoiminnan tehokkuus), mutta työmarkkinamme ovat edelleen hyvin jäykät, riskirahoituksen saatavuudessa on ns. pullonkauloja ja sääntelymme on paikoin jopa naurettavan tiukkaa. Verotuksen tulisi kannustaa pääomien kerryttämiseen ja rikastumiseen, mitä se ei tällä hetkellä tee. Finnveran pk- ja kansainvälistymisrahoituksesta vastaava johtaja Katja Keitaanniemi totesi Talouselämässä (27.3.2015), että suomalaisilla pk-yrityksillä on poikkeuksellisen vähän omaa pääomaa. Oman pääoman vähyys rajoittaa sekä rahoituksen saatavuutta että riskinottokykyä, mikä vähentää investointeja. Oman pääoman kerryttämistä edesauttaisi etenkin ns. Viron yhteisöveromalli, jossa yrityksiä ei veroteta lainkaan yrityksen sisään jätetyistä voitoista. Tällaisen verotusmuodon käyttöönotto vaatisi kuitenkin myös tuloverojärjestelmän melko täydellistä uudistamista. Vaikka yritysverotuksessa ei kyettäisikään siirtymään nollaverokantaan lähitulevaisuudessa, tulisi sitä joka tapauksessa muuttaa riskinottoa ja investointeja kannustavaksi.

Suomen tuleva hallitus on useiden vaikeiden päätöksien edessä. Talouskasvun nopeuttamiseksi huomio pitäisi, leikkauksista ja elvytyksestä riitelyn sijasta, kiinnittää Suomen muuttamiseen dynaamiseksi, investointeihin ja menestymiseen kannustavaksi markkinataloudeksi. Julkisen sektorin kokoa on pakko jollain tavalla sopeuttaa ja infrastruktuurista on pidettävä huolta. Niillä ei kuitenkaan pelasteta suomalaista hyvinvointivaltiota. Siihen tarvitaan yksityisen sektorin kasvua.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

14 kommenttia artikkeliin “Pelastaisivatko julkiset investoinnit Suomen?

  1. Jami sanoo:

    Tekstissä tuntuu yhdystyvän kaikki heikkotasoisen politiikka-analyysin piirteet – toisin esiin neljä ongelmaa:

    1. Olkinukkeargumentti: kukaan, ei edes laitavasemmalla, ole esittänyt 25 miljardin mittaluokan leikkauksia.

    2. Epämääräiset perustelut: se, että velaksi tehdyt investoinnit eivät välttämättä tuota täysimääräisesti väitettyjä tuloksia, ei suinkaan tarkoita, etteikö investointeja pitäisi lisätä lainkaan. Kansainvälinen talouskirjallisuus viittaa suurehkoihin fipo-kertoimiin kasvavan työttömyyden ja nollakoron oloissa. Julkisia investointeja sekä 30-luvulla että nykykriisissä alijäämäisesti kasvattaneet maat, esimerkiksi Yhdysvallat, ovat myös nousseet kriiseistä nopeasti. Lista on pitkä, ja kaiken kaikkiaan sekä talousteoreettiset että empiiriset näytöt ovat vahvat. Silloin tällöin esiin nostettuja investointien varsinaisia negatiivisia puolia kirjoittaja ei tuo esiin.

    3. Tilapäiseen suhdannekuiluun viittaavasta tilanneanalyysistä vedetään johtopäätös, jonka mukaan tilapäisillä toimilla ei ole juuri väliä, vaan politiikalla tulisi vaikuttaa pitkän aikavälin toimintaympäristöön ja kannustimiin. Tämä on kohdista kaikkein hämmentävin. Viimevuotinen tutkimus ja tilastoaineisto viittaa siihen, että yksityisten ja ulkomaisten investointien lasku juontaa juurensa euroalueen kriisiin, etenkin vuoden 2009 jälkeiseen talouskuri- ja palkkamalttipolitiikkaan ympäri Eurooppaa. Suomen kohdalla tilannetta pahentaa ainakin kiristävä kansallinen finanssipolitiikka ja heikentynyt kustannuskilpailukyky (sekä palkkojen nousu että laman myötä laskenut tuottavuus).

    ”Investointien tuottoon vaikuttavat etenkin instituutiot (lainmukaisuusperiaate), verotus, työntekijöiden ja rahoituksen saatavuus sekä toiminnan helppous (sääntelyn vähyys).” Kirjoittajan analyysin vastaisesti on kuitenkin selvää, ettei Suomen instituutioissa, verotuksessa, rahoituksen saatavuudessa tai sääntelyssä ole tapahtunut viime vuosina sellaisia muutoksia, jotka edes lievästi korreloisivat yksityisten investointien laskun kanssa. Korrelaatio on vahva sen sijaan esimerkiksi talouden kasvuasteen, voittojen, vaihtotaseen ja työllisyysasteen kanssa. Voi olla, että kirjoittajan politiikkasuosituksilla on pitkän aikavälin hyötyjä, mutta esitettyyn ongelmaan niillä tuskin voidaan laajalti vaikuttaa.

    4. Esitetään esitettyä ongelmaa potentiaalisesti pahentavia ratkaisuja. Kirjoittajan mukaan finanssipolitiikalla ei ole juurikaan väliä, mutta julkista taloutta pitäisi sopeuttaa ja työmarkkinoita joustavoittaa samalla kun tarvittaisiin kipeästi juuri ”yksityisen sektorin kasvua”. Työmarkkinoiden joustavoittaminen tarkoittaa käytännössä reaalipalkkojen ja palkkavaateiden laskua, joka suoraan vähentää kokonaiskysyntää ja siten potentiaalisesti myös voitto-odotuksia ja yksityisiä investointeja. Yhdysvalloissa huippuekonomistit ovat tästä syystä varoitelleet kovaäänisesti joustotoimista nimenomaan laman aikana. Julkisen sektorin sopeutus – alijäämien pienentäminen – taas imee yksityiseltä sektorilta suoraan nettovarallisuutta, mikäli maksutase oletetaan vakioksi tai laskevaksi. Myös budjettialijäämien pienentämisellä on siten kokonaiskysyntää suoraan vähentävä vaikutus, etenkin jos – ja kun – kerroinvaikutukset arvioidaan laman oloissa tavallista suuremmiksi.

    Toivoisin siis selvennyksiä ja tulevaisuudessa lisää ajatusta näihin blogiteksteihin.

    1. Ross sanoo:

      ”1. Olkinukkeargumentti: kukaan, ei edes laitavasemmalla, ole esittänyt 25 miljardin mittaluokan julkisia investointeja. (lainaus muokattu toivon mukaan sallitusti).”

      Ellei vastinetta väitteelle löydy Malisen tekstistä, olkinukkeargumentti on Jamin. Väärin heti kättelyssä. Psykologiassa kyse olisi omien heikkotasoisten piirteiden sijoittamisesta toiseen henkilöön.

      1. Jami sanoo:

        ”Olkinukke tai olkiukko (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.” http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke

        Malinen arvioi, miten 25 miljardin julkiset investoinnit ”velkaelvytyksen kannattajien” mielestä vaikuttaisivat. Olkiukolta kuulostaa.

  2. Jami sanoo:

    Leikkauksilla ykköskohdassa tarkoitin tietysti julkisia investointeja.

    Se pitää vielä mainita, että viimeaikaiset elvytysehdotukset eivät suinkaan ole keskittyneet ainoastaan julkisen investointien lisäämiseen. Lähes aina on ehdotettu myös verojen tuntuvaa alentamista nimenomaan alijäämäisesti, jotta joitain – muitakin kun ”dynaamisia” – vaikutuksia voisi ylipäänsä olla.

    Lisäksi julkisten investointien kohdalla on puhuttu monesti nimenomaan investointien aikaistamisesta. Jo econ101 sanoo, että julkisen sektorin kannattaa tarjota tarpeelliset julkishyödykkeet infrastruktuurista puolustukseen; nyt on lähinnä tuotu esiin, että rahoitusolot investointien tekemiseen tästä tuskin paranevat, ja näyttö viittaa, että investoinneista voisi samalla olla huomattavasti hyötyä laman taittamisessa.

  3. Juha sanoo:

    Kiristys-elvytys -keskustelun perusteella lienee selvää kumpaa nyt tarvitaan: kumpaakin. Sekä leikkauksia että investointeja.

    1. Helpointa on aloittaa helpoimmasta päästä: jatketaan niitä julkisinvestointeja, jotka on jo aloitettu (länsimetro, lentokenttärata, LNG-terminaali) tai jotka joka tapauksessa täytyy toteuttaa (homekoulujen korjaus, routavaurioisten teiden asvaltointi, vanhentuneen sotilaskaluston korvaus).

    2. Talousteoria ohjeistaa muuhunkin: Julkinen sektori investoikoon julkishyödykkeisiin. Perustutkimus, puolustusvoimat, huoltovarmuus ja infrastruktuuri kaipaavat julkista rahoitusta.

    3. Laajimmillaan kyse on rajanvedosta: Mitkä tehtävät kuuluvat yksityiselle sektorille, mitkä julkiselle? Kansanedustajat päättäkööt, mitä kansa tahtoo.

    Vaalien lähestyessä on mielenkiintoista nähdä, millaisia leikkauslistoja ja investointiohjelmia vaalikarjalle esitetään. Nettonykyarvolaskelmia tuskin nähdään.

    Mutta muitakin optioita on. Reaalioptiot vetävät puoleensa yksityisiä investointeja. Opintomatka Irlantiin, Luxemburgiin, Singaporeen tai Hongkongiin saattaa opettaa, miten FDI-osuutta BKT:sta nostetaan.

  4. K. sanoo:

    Onko Malinen sama mies, joka taannoin Liberan blogissa otti julkisen sektorin tulot ja menot parilta lamavuodelta, ja plottasi tästä alijäämän räjähtävän kasvun kymmeniä vuosia eteenpäin? Tohtoriskoulutuksella. Jos joku löytää linkin, saa laittaa.

  5. Jami sanoo:

    Tässä http://www.libera.fi/kommentti/suomen-valtiontalouden-haasteet/

    Tekstissä on itse asiassa tuon käsittämättömän kuvion lisäksi samoja piirteitä/vikoja kuin tässä. Ongelmiksi esitetään tällä kertaa eurolama ja Suomen valtionvelka, vastauksiksi taas leikkaukset (ongelman pahentaminen) ja perinteinen sääntelyn purku (esitettyjä ongelmia kokonaan sivuava, pitkän aikavälin ehdotus).

  6. HarriK sanoo:

    Tämä ei vain tahdo mennä perille. On selvää että julkisissa kuluissa/menoissa on selvästi kohtia mitä tulisi järkeistää. Mutta so what? Sitä kautta tämä laiva ei käänny. Se kääntyy vain sillä että myymme enemmän ja saamme aikaan enemmän tulosta. Tyypillisesti suomalaisen pahin painajainen on se että on laitettava ne läskipohjat asfalttiin. Todellista myyntityötä kartetaan kuin ruttoa. Kaikki nämäkin esitykset perustuvat siihen että keinotekoisesti jotenkin luodaan sellaiset olosuhteet että kaupanteko muuttuu tilausten vastaanottamiseksi. Ja voi olkakin että tässä vaiheessa ei muu auta. Joten soitä vaan, menkää kukkarolle ja luokaa sellaiset olosuhteet.

  7. Heikki Koskenkylä sanoo:

    Tri Malisen analyysi on täyttä asiaa. Suomen kansakin tukee tätä. HSn gallupissa tänään, vain vasemmistoliiton kannattajat tukevat täysin elvytystä velanotolla. Lisäksi vasurit haluaa nostaa monia veroja. Julkisen sektorin sopeuttamista ensi sijassa menoja karsimalla kannattaa KOk,RKP ja PS:n kannattajista noin 35%, ja nämä vastustavat eniten velkaelvytystä. SDP asettuu lähemmäksi Arhinmäen porukkaa eli Pertti Haaparannan linjaa( Wahlroosin ns torakkaporukkaa). Suomen perusongelma on liian suuri julkinen sektori ja samalla liian pieni yksityinen puoli. Julkinen talous on nyt lähes EUn suurin ja kokonaisveroaste korkeimpia, eihän näillä kasvua synny eikä väki työllisty.
    Julkiset investoinnit kasvoivat Suomessa 2005 jälkeen eniten euromaista ja velkaa on otettu yli 50 mrd.e. Tulokset ovat laihoja. Yrittäjyyden kannustaminen ja yksityiset investoinnit ovat avain Suomen uuteen nousuun, mihin tri Malinenkin viittaa. Työmarkkinat on vapautettava ja samalla kolmikanta lopetettava. Kolmikanta on modernia fasismia, Adolf Hitlerin idea aikoinaan. Hitlerin tarkoitus oli kaventaa kolmikannalla parlamentin valtaa ja onnistui siinä hyvin.

  8. Juha sanoo:

    Tavalliseen tapaansa tri Koskenkylä on oikeassa: “Suomen perusongelma on liian suuri julkinen sektori ja samalla liian pieni yksityinen puoli.”

    “Kolmikanta on modernia fasismia, Adolf Hitlerin idea aikoinaan. Hitlerin tarkoitus oli kaventaa kolmikannalla parlamentin valtaa ja onnistui siinä hyvin.”

    Tänään joukolla äänestämään – mutta varokaa niitä fascisteja!

  9. Juha sanoo:

    Yksityisiä investointeja:

    Metsä Groupin “Äänekoskelle rakennettava biotuotetehdas on metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomessa. Hankkeen kokonaisinvestointi on noin 1,2 miljardia euroa.” (Uusi Suomi)

    “Nokia tekee Alcatel-Lucent -ostoksellaan suomalaista yrityshistoriaa. 15,6 miljardin euron kauppasumma nostaa ostoksen maan taloushistorian suurimmaksi yritysostoksi. Saavutusta ei himmennä se, että se toteutetaan osakevaihdolla. Käteistä ei kaupassa liiku.” (Yle)

    Pelastavatko yksityiset investoinnit Suomen?

  10. TP Ranta sanoo:

    Mikäli yhteisöverotuksessa siirryttäisiin Viron mukaiseen malliin, olisi Suomen vuosittainen lisälainan tarve ja/tai tuloveron korotukset 4 miljardia euroa. Mikäli tuloveroa korotetaan, kulutus laskee, jolloin työllisten tarve vähenee yrityksissä, eli työttömyys lisääntyy, ja lainanoton tarve kasvaa.

    Ylen mukaan edellinen yhteisöveroale 24.5 %:sta 20 %:iin tiesi viime vuonna 800 miljoonan euron menetyksiä verotuloihin, ja samalla hieman yllättäen 800 miljoonan euron lisäystä osinkoihin. Alennuksen tarkoituksena oli luoda lisää työpaikkoja, eikä toimia rahansiirtona omistajien taskuun. Yhteisöveroale ei tutkimusten mukaan ollut yritysten investointipäätöksissä muutenkaan lähelläkään kärkeä. Top-3 investointipäätökset muodostuivat vakaasta toimintaympäristöstä, koulutetusta työvoimasta, ja suomalaisyritysten kyvystä kehittää uusia tuotteita (tutkimus).

    Mikä on siis perusteenne yhteisöveron alennukselle?

    1. Tuomas Malinen sanoo:

      Yhteisöveron alennus pitäisi luonnollisesti kytkeä yritystukien (suorien tukien ja verotukien) leikkauksiin. Kyseessä olisi siirtymä ns. tukitaloudesta aitoa markkinataloutta kohti. Viron malliin siirtyminen todennäköisesti kasvattaisi yritysten omia pääomiä, työllisyyttä ja investointeja, koska siinä yrityksen maksavat yhteisöveroa vasta kun voittoja kotiutetaan osinkoina.

  11. TP Ranta sanoo:

    Juha:

    Mielenkiintoista näissä investoinneissa on se, että kumpikaan ei tapahtunut yhteisöveroaleen ansiosta, vaan olisivat tapahtuneet tästä huolimatta.

    Vielä on näkemättä myös Nokian fuusion jälkeiset YT-neuvottelut päällekkäisten toimintojen karsimiseksi. Koska esimerkiksi Ranskaan verrattuna Suomessa työntekijöiden irtisanominen on käytännössä ilmaista, kohdistuu irtisanomiset luonnollisesti Suomeen. Nokian 110.000 työntekijästä työskentelee muutenkin Suomessa vain 6.2 %, ja tämä luku tippunee ensi vuonna.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa