Perustili perustulon liberaalin kannattajan näkökulmasta

Vaikka Suomen perustuloverkostolla ei ollut riittävästi resursseja saada perustuloaiheiseen kansalaisaloitteeseen vaadittua 50.000 nimeä puolen vuoden kampanjan aikana, verkosto onnistui erinomaisesti ainakin yhdessä tavoitteessaan: suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän uudistamistarpeista keskustellaan!

Olemme nähneet jo ay-liikettä lähellä olevien tahojen ehdotuksia reformistisista parannuksista tukijärjestelmiin, selkeitä suuntaviivoja konservatiivisen ’osallistavan’ sosiaaliturvan malleista ja istuva hallituskin on ottanut myönteisiä askelia työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen suuntaan. Odottelemme myös Sitran seminaarikeskustelua osallisuustulosta, joka ammentaa perustulokeskustelusta lisäten siihen ’osallisuudesta ja merkityksellisestä tekemisestä syntyvän hyvinvoinnin’. Toki osallisuus ja merkityksellinen tekeminen ovat sisäänrakennettuja näkökulmia jo perustulossa sinänsäkin, vieläpä yksilöliberaalisti pakottomana, ihmisen itsensä  luonnollisista tarpeista ja itsemäärittelystä lähtevänä omaehtoisuutena. Tällaisessa mielessä Liberan nyt julkaisema avaus perustilistä on paikallaan.

Toki kestävyysvajeen vallitessa on muutenkin huomattu uudistusten tarve ja eri tahot ajattelevat itsenäisesti, mutta käyty perustulokeskustelu jonkinlaisena katalyyttina näkyy jo ’perustili’ ja ’osallisuustulo’ -nimissäkin. Toivonkin, että saan myös omalta osaltani tulevaisuudessa todeta olleeni mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, jonka lopputulos on sosiaaliturvajärjestelmämme kokonaisvaltainen muutos mekanistisesta ja byrokraattisesta yksilöitä kunnioittavaan ja ’leaniin’, kustannustehokkaaseen toimintatapaan. Perustulon ohella perustili voi olla yksi hyvä avaus sen kehittämisen pohjaksi.

Ajatuspaja Liberan perustilimalli on perustuloidean jälkeen yksi mielenkiintoisimmista monestakin syystä. Ensinnäkin malli on täysin yhteensovitettavissa perustulon ideaan. Toiseksi se on kunnianhimoinen pyrkimys ratkaisuksi muihinkin kuin vain sosiaaliturvaan liittyviin ongelmiin (vaikkakin ehkä pragmaattisemmalla tavalla kuin monien perustuloaktiivien näkemykset perustulon universaaleista ulottuvuuksista ohi pelkän sosiaaliturvaparadigman). Kolmanneksi päivänpolitiikan ja puolueiden ulkopuolelta tulevana ehdotuksena sen vastaanotto voi osoittautua millaiseksi vain tuoreuden ylistyksen ja täystyrmäyksen väliltä -osin jo siksi, että moni yksityiskohta perustilin toteutustavoista jätetään tarkoituksellisestikin poliittisesti neuvoteltavaksi. Itse tulen varmasti intensiivisesti seuraamaan keskustelua.

Yksi perustiliesittelyn hyvistä puolista on näkökulman siirtäminen vuosituloista elinkaarituloihin, mikä laajentaa näkökulmaa perustoimeentulosta kokonaistulonsiirtoihin. Tämä on erittäin tervetullutta, jo siksi, kuinka pientä osaa julkisen talouden budjeteista minimietuudet edustavat ja kuinka pieni väestönosa minimietuuksien varassa elää -saati niitä väärinkäyttää. Välillä olisi kiinnostavaa kuulla rehellisten keskiluokkaisten veronmaksajien näkökulmia vaikkapa lukuisiin verovähennyksiin ja ansiosidonnaisiin etuuksiinkin samalla intensiteetillä, jolla toimeentulotuesta keskustellaan.

Yrittäjänä ja pk-yrittäjien arkea tuntevana näen, että yrittäjänä tehty työ on voitava yhdistää sosiaaliturvaan. Tämän perustili ratkaisee siinä missä puhdas perustulokin. Hieman syvällisempiä selvityksiä jäin yrittäjänäkökulmasta kaipaamaan esityksen mahdollisuuksista siirtää varoja perustililtä toiselle ratkaisuna mm. arvonlisäveron alarajan korottamisvaatimuksiin ja kotitalousvähennyksen sisällyttämiseen ja laajentamiseen. Pahimmillaan nämä voivat laajentaa verovähennyksiä väärällä tavalla, mutta toisaalta nykyisillä työttömyysluvuilla on syytäkin arvioida uudestaan työn hinnoittelemista kokonaan markkinoiden ulkopuolelle tulo- ja arvonlisäveroilla.

Kuten esittelyssä todetaan, ’ Lainamuotoinen sosiaaliturva voi myös kuulostaa monen korviin hyvin oikeisto­laiselta. Tulontasaushan vähenee, kun tulonsiirrot korvataan lainoilla’. Esittelyn argumentit tätä tulkintaa vastaan pureutuvat lähinnä kannustinvaikutuksiin ja työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen mahdollisuuksiin, mutta perustulonäkökulmasta toivon, etteivät vasemmistolaisetkaan ystäväni tyrmäisi ajatusta perustilistä aivan kylmiltään. Esityksessä käytettyä 400 euron summaa on toki korotettava, jotta siihen saataisiin kaikki perustulon hyvät ominaisuudet mukaan, mutta mitä enemmän ’perustulomaisesti’ perustili toteutetaan, sitä vähemmän muodollista lainapainotteisuutta on syytä kavahtaa: Kun valtio takaa perustulon tilin ollessa miinuksella, ei perustiliä tarvitse ajatella niinkään henkilökohtaiseen pankkitiliin vertautuvana tilinä kuin kirjanpidollisena tilisarakkeena. Jälkimmäisenähän se vain tuo näkyville informaatiota tulonsiirroista. Oikeistokonservatiivisimpienkin ihmisten toivon hyväksyvän perustulon idean, ja jos perustili tuo heidän kannaltaan sen toteutukseen riittävät henkilökohtaisen vastuun piirteet, hyvä niin -kannatanhan itsekin myös yksilön omaa vastuuta.

Vaikka tuenkin yleensä aina läpinäkyvyyden lisäämistä yhteiskunnassa ja toivoisin sen laajenevan esitetyn perustilin tapaisesti muillekin alueille, on kuitenkin paikallaan, että läpinäkyvyys tulonsiirroissa rajoittuu yksilötasolle. Yhteiskuntamme ei tarvitse polarisaatiota a- ja b-luokan kansalaisiin -niihin joiden perustili on plussalla ja niihin, joiden tili on miinuksella. Jos perustilin henkilökohtainen läpinäkyvyys kattaisi kaikki yhteiskunnan hyvätuloisillekin suuntaamat subventiot, voisi vaikutukset polarisaatioon olla pikemminkin nykyisiä jännitteitä purkavia. (Samalla en toki panisi pahakseni, vaikka joidenkin keskiluokan vasemmasta taskusta oikeaan taskuun kulkevien, hallintobyrokratian säestämien rahansiirtelyiden järkevyyttäkin kyseenalaistettaisiin…)

Kaiken kaikkiaan perustulotili on sosiaaliturvan vastikkeellisuusvaatimusten ristipaineessa esitetyistä tuoreimmista linjauksista parhaiten yhteensovitettavissa universaalin perustulon ideaan. Puhtaan perustulon tavoin perustili on myös taatusti yksilöliberaalimpi idea kuin ’osallistamisen’ kaltaisten kauniiden sanojen taakse piiloutuvat, pahimmillaan lähes pakkotyötä ajavat ja nykybyrokratian ja eturyhmien status quota ylläpitävät näkemykset. Se, että perustilissä yksilöt kirjanpidollisesti ikäänkuin maksavat perustulonsa itse, on mielestäni varsin hyväksyttävä myönnytys vastikkeellisuuden suuntaan, kun valtio kuitenkin mallissa takaa perustoimeentulon niillekin, joiden perustili on miinuksella. Tällainen takaushan tarkoittaa de facto perustuloa!

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa