Perustuslakiraportti III: Perustuslaki yksityisten suojana – ei velvoitteena

Perustuslakiraportti III: Perustuslaki yksityisten suojana – ei velvoitteena

Perustuslailla on komea kaiku.

1 Perinteinen käsitys ja uudet tuulet
2 Perustuslain tulo yksityisten välisiin suhteisiin
3 Miksi perusoikeudet eivät velvoita yksityisiä?
4 Mitä pitäisi tehdä?
5 Päätelmät

Vedottaessa perustuslakiin syntyy tunne siitä, että käsillä on periaatteellisesti ellei peräti historiallisesti tärkeä päätöksentekotilanne. Samanlainen spontaani tunne voi liittyä perus- ja ihmisoikeuksiin. Intuitiivisesti on luonnollista puolustaa perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamista. Kukapa vastustaisi näitä jaloja pyrkimyksiä? Ilmeisenä vaarana tietenkin on perus- ja ihmisoikeuksien inflatoituminen [1]. Tämä on riskinä, jos yhä suurempi osa oikeudellisen elämän tai arkielämän tilanteista aletaan mieltää perustuslain soveltamistilanteeksi.

Osana yhteiskunnan niin sanottua oikeudellistumista voidaan nähdä se, että perustuslakiin vedotaan aiempaa useammin. Usein kyse on siitä, että jotain lakiesitystä, jo olemassa olevaa säädöstä taikka viranomaistointa pidetään perus- tai ihmisoikeuksien vastaisena. Käytännössä tällaista perusoikeusvirittynyttä oikeudellistumista ilmenee esimerkiksi kouluissa. Opettajan oikeus ottaa oppilaalta vaarallinen esine pois saatetaan nähdä esinettä hallussa pitävän oppilaan perusoikeuskysymyksenä. Koulun hyviä käytöstapoja koskevat järjestyssäännöt voidaan katsoa oppilaiden perusoikeuksia liikaa rajoittaviksi.[2] Opetushallituksen vahvistamilla koulussa opetettavilla käsin kirjoituksen kirjainmalleilla puolestaan on esitetty olevan yhteys sananvapauteen.[3]

Tähän asti ongelmallinen perustuslakiin kytkeytyvä oikeudellistuminen on tyypillisesti liittynyt julkisen vallan ja kansalaisen väliseen suhteeseen. Tässä artikkelissa pureudutaan kuitenkin toiseen kysymykseen: perustuslain tai perusoikeuksien ongelmiin, jos ne ulotetaan suoraan yksityisten välisiin suhteisiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että kansalainen ei voisi vedota perusoikeuksiinsa tai perustuslain muuhun sääntelyyn pelkästään asioidessaan viranomaisten kanssa.[4] Sen sijaan yksityishenkilö – ja miksei yrityskin – voisi vedota perusoikeuksiin myös esimerkiksi naapuririidassa, asuntokauppariidassa, työsuhderiidassa, kuluttajariidassa ja vaikkapa avioero-oikeudenkäynnissä.

Monien mielestä yllä kuvattu perusoikeuksien laajentuminen yksityisten välisiin suhteisiin vaikuttaa niin absurdilta, ettei tällaista tulkintamahdollisuutta ole syytä tutkia enempää. Merkkejä pyrkimyksestä laajentaa perusoikeuksien käyttöalaa on kuitenkin niin runsaasti, että asiaan on syytä paneutua. Tunnetuin esimerkki tilanteesta, jossa perustuslakia oltiin tuomassa yksityisten välisiin suhteisiin, koskee yksityistä pysäköinninvalvontaa. Yksityisesti järjestettyä pysäköinninvalvontaa pyrittiin tarkastelemaan perustuslain näkökulmasta julkisen vallan käyttönä. Tämän kannan hyväksyminen olisi johtanut siihen arkijärjen vastaiseen lopputulokseen, että luvattomasta pysäköinnistä toisen maalle ei olisi käytännössä seurannut mitään sanktioita.

ESIMERKKI 1

Yksityinen pysäköinninvalvonta

Korkein oikeus otti äänestysratkaisussaan kantaa yksityiseen pysäköinninvalvontaan ratkaisussa KKO 2010:23. Ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että pysäköijä oli tietylle alueelle pysäköidessään hyväksynyt sopimuksen, jonka sisältö ilmeni alueella olevista kylteistä. Tähän sopimukseen kuului myös valvontamaksun mahdollisuus.

Oikeudellisesti yksityisen pysäköinninvalvontayhtiön antama maksu ei siis ole sakko tai julkisoikeudellinen pysäköintivirhemaksu, vaan yksityisen osapuolien välisen sopimuksen mukainen maksu. Tästä seuraa muun muassa se, että pysäköinninvalvontaa hoitava yhtiö ei voi suoraan siirtää perintää ulosottoviranomaisille, kuten sakoissa ja viranomaismaksuissa usein on asian laita. Sen sijaan yksityisen pysäköinninvalvojan on nostettava kanne tuomioistuimessa, kuten muidenkin, jotka perivät yksityisten välisiä saatavia.

Korkeimman oikeuden ratkaisu mahdollisti yksityisen pysäköinninvalvonnan jatkumisen ja sen, että kiinteistönomistajat voivat näin säännellä kiinteistöjensä käyttöä pysäköintiin. Tämä on tärkeää esimerkiksi kauppiaalle, jolla voi olla täysin legitiimi intressi sallia kauppansa parkkipaikalla lyhytaikainen pysäköinti asiakkaille.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka ei voi ratkaista yksittäisiä riita-asioita, mutta arvioi lakiehdotuksien perustuslainmukaisuutta, tarkasteli samaan aikaan yksityistä pysäköinninvalvontaa kuitenkin toisin. Valiokunnassa oli käsiteltävänä lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Perustuslakivaliokunta piti pysäköintiin liittyvän valvontamaksun määräämistä merkittävänä julkisen vallan käyttönä, jota ei voida antaa muun kuin viranomaisen hoidettavaksi[5]. Tämä on käytännössä ongelmallinen kanta, koska poliisilla ja kunnallisilla pysäköinninvalvojilla ei ole riittäviä resursseja yksityisesti omistettujen kiinteistöjen pysäköinnin valvontaan. Juuri siksi on syntynyt tarve ja markkina yksityiselle pysäköinninvalvonnalle. Perustuslakivaliokunta antoi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta vielä uuden lausunnon vuonna 2013, kun käsiteltävänä oli uusi lakiehdotus yksityisen pysäköinninvalvonnan järjestämisestä. Tällä kertaa perustuslakivaliokunta katsoi, että pysäköinninvalvonta oli julkinen hallintotehtävä, jonka sai tietyin monimutkaisin edellytyksin antaa yksityiselle taholle[6]. Valiokunnan käsittelemä lakiesitys raukesi sittemmin ja yksityinen pysäköinninvalvonta on voinut jatkua.[7]

Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvä sekavuus on oiva osoitus perustuslaillisten argumenttien käytöstä yksityisten välisissä suhteissa. Juridiset lopputulokset voivat olla yllättäviä (pysäköidä voi haluamallaan tavalla kiinteistönomistajan asentamista opastetauluista huolimatta), jos yksityisten (kiinteistönomistaja ja pysäköijä) välisiä oikeussuhteita aletaan tarkastella perustuslain näkökulmasta. Esimerkki osoittaa myös sen, miten tulkinnanvaraisia perustuslain säännökset ovat. Vuonna 2010 eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi pysäköinninvalvonnan olevan merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota ei tavallisella lainsäädännölläkään voida antaa yksityisen yrityksen hoidettavaksi. Kolme vuotta myöhemmin tämä olisikin ollut mahdollista.       

On huomattava, että perustuslain ja perusoikeuksien tulkinnat eivät ole eksakteja tai staattisia. Säännökset ovat väljiä ja niiden tulkinta vaihtelee ajan myötä. Perusoikeuksien merkitys on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt pitkälti tulkintojen kehittymisen myötä lakitekstin pysyessä ennallaan. Tästä syystä muutoksien harkitseminen, havaitseminen ja ajoittaminen on vaikeaa.

Seuraava kehitysvaihe perusoikeusjuridiikan aluevaltauksessa voi hyvin olla yksityisen välisissä oikeussuhteissa. Osa oikeustieteilijöistä on pitänyt tällaista perusoikeuksien niin sanottua horisontaalivaikutusta esillä jo pitkään, mutta oikeuskäytännössä tästä ei ole tullut hallitsevaa. Kansainvälisessä keskustelussa on silti puhuttu jopa totaalisesta valtiosäännöstä, joka siis ulottuisi muillekin oikeudenaloille[8]. Perusoikeusjärjestelmän kehitystä seurattaessa on syytä huomata, että järjestelmään kohdistuu myös poliittisen päätöksentekojärjestelmän ulkopuolisia pyrkimyksiä laajentaa perusoikeuksien käyttöalaa ja sisältöä.[9] 

1. Perinteinen käsitys ja uudet tuulet

Perinteiset lähtökohdat

Perustuslait on alun perin mielletty valtiojärjestyksen perusteita ja valtioelinten välisiä valtasuhteita koskeviksi säädöksiksi. Perustuslakeihin on myös sisällytetty kansalaisten perusoikeuksia koskevat säännökset. Perusoikeuksien tällaisella kodifioinnilla on pitkä historia alkaen brittien Magna Cartasta 1200-luvulla. Myös Suomessa perustuslakiin on sisällytetty perusoikeuksia koskeva sääntely. Perustuslain 2 luku koskee perusoikeuksia.

Perusoikeuksia on perinteisesti pidetty kansalaisten erityisesti turvattuina oikeuksina suhteessa valtioon. Perusoikeudet rajaavat valtion lainsäädäntövaltaa, kun valtio sitoutuu jättämään vähintään tietyn perusoikeuksien alan tai vapauspiirin kansalaisten oman autonomian piiriin. Kyse voi olla hengen, terveyden, omaisuuden ja yksityisyyden suojasta taikka uskonnonvapaudesta, sananvapaudesta tai elinkeinovapaudesta. Tällaisia kansalaisten oikeuksia voidaan kutsua liberalistisiksi perusoikeuksiksi tai klassisiksi vapausoikeuksiksi. Ne korostavat ihmisen yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä. Näiden vapausoikeuksien turvaamisen taustaideologiana voidaan pitää yövartijatyyppistä oikeusvaltiota, jossa valtion tehtävänä on lähinnä kansalaisten oikeuksien suojaaminen erilaisilta oikeudenloukkauksilta.

Perinteiseen tulkintamalliin on liittynyt oikeustieteessä vahva jako julkisoikeuteen ja yksityisoikeuteen. Julkisen vallan käyttöä säännellään eri tavalla kuin yksityisten välisiä oikeussuhteita, mikä on luontevaa, koska julkisen sektorin ja yksityisen sektorin tehtävät ovat erilaiset. Julkisen sektorin tehtäviin kuuluu esimerkiksi maanpuolustuksesta, kansalaisten turvallisuudesta, oikeudenhoidosta, opetuksesta, terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta huolehtiminen. Yksityisellä sektorilla ei sen sijaan ole tällaisia velvoitteita, vaan yksityinen sektori tuottaa yritystoiminnan avulla tuotteita ja palveluita markkinatalouden periaatteiden mukaan. Julkisen vallan sääntelyä kutsutaan julkisoikeudeksi ja yksityisten välisten suhteiden sääntelyä yksityisoikeudeksi. 

Muuttunut perusoikeusjärjestelmä

Perusoikeusjärjestelmämme on kuitenkin muuttunut 25 vuodessa voimakkaasti. Suomi liittyi vuonna 1990 Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Vuonna 1995 voimaan tulleella perusoikeusuudistuksella laajennettiin perusoikeuksien alaa niin, että perusoikeuksiksi määriteltiin myös niin sanotut taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet (ns. TSS-oikeudet). Näitä ovat esimerkiksi oikeus toimeentuloon, asumiseen, terveydenhuoltoon ja opetukseen.[10]

Jos klassisten vapausoikeuksien taustalla katsotaan olevan yövartijavaltion ideologia, voidaan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien taustaideologiana pitää hyvinvointi- tai sosiaalivaltiota.[11] Tässä ideologiassa riittävänä ei perusoikeusmielessäkään pidetä sitä, että valtio sallii yksityisten vapaan toiminnan, vaan valtion on aktiivisesti edistettävä kansalaisten aseman parantamista.   

Perusoikeusjärjestelmän muutostrendejä on muitakin. Yllä jo kuvattiin sitä, että perusoikeuksien soveltaminen on muuttunut passiivisesta perinteisten vapausoikeuksien loukkaamattomuudesta perusoikeuksien aktiiviseen toteuttamiseen. Toiseksi perusoikeuksien valvontajärjestelmä on muuttunut siten, että tuomioistuimilla on oikeus tutkia lakien perustuslainmukaisuus ja jättää laki soveltamatta, jos se on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tästä periaatteellisesti tärkeästä muutoksesta huolimatta perustuslakivaliokunnan asema on säilynyt vahvana.

esimerkki 2

Eläketulon lisävero

Perustuslain 106 §:n mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos muun lain soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Kysymys tullee harkittavaksi esimerkiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa verovalituksessa, jossa eläkeläinen katsoo eläketulon lisäveron olevan ikäsyrjintää.[12] Jos korkein hallinto-oikeus arvioi eläketulon lisäveroa perustuslain valossa, kyse on siitä, onko lisävero peruslain yhdenvertaisuussääntelyn mukaista. Jos ei ole, tuomioistuin joutuu seuraavaksi vielä arvioimaan sitä, onko perustuslain loukkaus niin vakava, että kyse olisi ilmeisestä ristiriidasta. Vasta tällöin korkein hallinto-oikeus voi jättää lisäveroa koskevan lain soveltamatta.   

Vaikka tuomioistuimien merkitys lakien perustuslainmukaisuuden arvioijina on pysynyt vähäisenä, perusoikeuksien suora sovellettavuus tuomioistuimissa ja muussa viranomaistoiminnassa on lisääntynyt. Tämä onkin kuulunut perusoikeusuudistuksen nimenomaisiin tavoitteisiin.

Yksi muutostrendi on myös se, että perusoikeusjärjestelmä on käynyt kansainvälisemmäksi. Tässä merkittävin askel oli Suomen liittyminen Euroopan neuvostoon ja siten sitoutuminen sen ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990. Ihmisoikeudet määräytyvät keskeisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä ja myös EU:n perusoikeuskirjan perusteella.[13] Tämä monilähteisyys vaikeuttaa huomattavasti oikeudellista kannanmuodostusta siitä, mitä perus- ja ihmisoikeudet yksittäistapauksissa merkitsevät. 

Yhtenä pitkälle menevänä trendinä voidaan tunnistaa perustuslakinäkökohtien tunkeutuminen yksityisoikeuteen. Tätä käsitellään tarkemmin seuraavassa jaksossa.

2. Perustuslain tulo yksityisten välisiin suhteisiin

Perusoikeusuudistuksesta alkaen on käyty keskustelua siitä, tulisiko perustuslain velvoitteilla ja erityisesti perusoikeuksilla olla merkitystä myös yksityisten välisissä suhteissa. Tämä merkitsisi selvästi perinteisestä poikkeavaa ajattelua, koska perinteisessä mallissahan perusoikeudet on mielletty kansalaisten suojaksi valtiota vastaan.

Perusoikeuksien laajan sovellettavuuden kannattajat ankkuroivat yleensä tulkintansa muutamaan sivulauseeseen perusoikeusuudistuksen hallituksen esityksessä. Esityksen kohta, johon näissä yhteyksissä jatkuvasti viitataan, kuuluu näin:

”Perusoikeuksilla on suuri tulkinnallinen merkitys sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Kun perusoikeudet ilmaisevat yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja, ei voida pitää riittävänä, että niiden vaikutus koskee vain yksilön ja valtion välisiä suhteita, vaan perusoikeuksien vaikutuksen tulee säteillä koko yhteiskuntaan. Käytännössä perusoikeuksien vaikutus yksityisten keskinäissuhteisiin välittyy yleensä perusoikeuksia konkretisoivan tavallisen lainsäädännön välityksellä, joskin eräillä perusoikeuksilla voi olla myös välittömämpiä sovellutuksia yksityisten välillä.”[14]

Lakeja tulkittaessa on asianmukaista käyttää tulkinta-apuvälineenä lainvalmisteluasiakirjoja, koska ne kuvaavat lainsäätäjän tarkoitusta. Tästä huolimatta on kriittisesti kysyttävä, voiko yllä mainitusta lausumasta (joka on osa perusteluiltaan 81-sivuista hallituksen esitystä) päätellä, että tarkoitus olisi ollut vyöryttää julkista valtaa koskevat perusoikeuksien velvoitteet myös koskemaan yksityisiä yrityksiä tai kansalaisia. Nähdäkseni tämä ei ole voinut olla tarkoitus eikä tällaista tulkintaa voi tehdä, koska näin merkittävä perusoikeusjärjestelmän muutos olisi toki vaatinut tuekseen nimenomaista perustuslain normia.[15] Kyseisestä hallituksen esityksen lausumasta ei siis voi tehdä sitä käänteentekevää tulkintaa, että yksityisten perusoikeudet olisivat muuttuneet yksityisten velvollisuuksiksi. Lausumassahan todetaan, että perusoikeudet välittyvät yksityisten suhteisiin muun lainsäädännön kautta.   

Osa oikeustieteilijöistä on silti puoltanut sitä, että perustuslain normeille ja erityisesti perusoikeusnormeille annettaisiin laajempaa merkitystä myös yksityisten välisissä suhteissa.[16] Tätä on perusteltu ennen kaikkea sillä, että näin edistettäisiin valtion velvoitetta turvata perusoikeuksien toteutuminen. Lisäksi esillä on pidetty sitä, että aiemmin julkiselle sektorille kuuluneita tehtäviä on siirretty osakeyhtiömuotoisille toimijoille ja tästä syystä ainakin näiden yhtiöiden olisi noudatettava myös perustuslain sääntelyä.     

3. Miksi ei?

Perusoikeudet eivät velvoita yksityisiä

Perustuvanlaatuisin vastasyy perusoikeuksien huomioon ottamiselle yksityisten välisissä suhteissa on, että perusoikeudet eivät yksinkertaisesti velvoita yksityisiä. Perustuslain 22 §:ssä säädetään, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Perustuslain perusoikeuksia koskevat säännökset turvaavat kansalaisten asemaa suhteessa julkiseen valtaan eivätkä nämä normit aseta velvollisuuksia yksityisille. Jos perustuslaki velvoittaisi myös yksityisiä, perustuslain merkitys nimenomaan yksityisien tahojen vapauden suojaajana heikkenisi.

Esimerkki 3

Vuokrausvelvoite

Perusoikeuksien ulottaminen yksityisten välisiin suhteisiin voisi monissa tapauksissa merkitä sitä, että perinteisesti julkiselle sektorilla kuuluneet tehtävät tai tavoitteet siirtyisivät myös yksityisten kannettavaksi.

Teoriassa voitaisiin esimerkiksi ajatella, että yksityinen suuri vuokranantaja velvoitettaisiin vuokraamaan asunto halukkaalle henkilölle, koska tämä edistäisi vuokralaisten yhdenvertaisuutta ja tukisi hänen perusoikeuttaan asumiseen. Vuokrausvelvoite loukkaisi toki selvästi vuokranantajan omistusoikeutta ja sopimusvapautta, mutta perusoikeuksien sinänsä tulkinnanvaraisilla rajoitusperusteilla tämäkin saattaisi ääritilanteessa olla mahdollista.[17] Tällainen vuokrausvelvoite merkitsisi sosiaaliturva- ja tulonsiirtomekanismien tuomista suoraan yksityisten välille. Asianmukaisempi ja ennakoitavampi tapa huolehtia sosiaaliturvasta, esimerkiksi asumisesta, on kuitenkin varojen kerääminen verotuksella ja tukea haluttaessa asumista tulonsiirroin.

Perusoikeuksien ulottamista yksityisten välisiin suhteisiin ei kuitenkaan voi torjua vain sillä argumentilla, että nämä eivät velvoita yksityisiä, koska horisontaalivaikutusta puoltavat eivät hyväksy tätä tulkintaa tai vähintäänkin katsovat, että perusoikeuksien tulisi jatkossa velvoittaa yksityisiäkin. Siksi seuraavaksi pureudutaan tarkemmin niihin perusteisiin, joiden takia perusoikeuksien ei pidäkään velvoittaa yksityisiä.   

Perusoikeudet eivät tuo lisäarvoa yksityisoikeuteen

Vaikka perustuslain perusoikeussäännökset eivät sinänsä velvoita yksityisiä, yksityisoikeudessa on monia normeja ja periaatteita, jotka edistävät samoja tavoitteita kuin perusoikeussäännökset. Pohjoismaisiin sopimusoikeudellisiin lakeihin sisältyy esimerkiksi säännös, jonka mukaan kohtuuttomat sopimusehdot eivät ole sitovia. Tällä perusteella esimerkiksi orjaksi sitoutuminen ei olisi pätevästi tehtävissä. Tällaisen sopimuksen sitomattomuus on helposti todettavissa ilman perusoikeusanalyysiä, jossa orjuutussopimusta voitaisiin punnita suhteessa henkilökohtaiseen vapauteen ja omaisuudensuojaan liittyvään sopimusvapauteen.

Perusoikeudet tukevat monia keskeisiä yhteiskunnallisia arvoja, kuten tasa-arvoa ja kansalaisten vapautta. Samat arvot ovat kuitenkin vaikuttaneet jo pitkään myös yksityisoikeuden oikeussääntöjen ja –periaatteiden sisältöön ja kehittymiseen. Demokratian ja lainsäädäntöprosessin kautta arvot heijastuvat sekä perustuslakiin että muuhun lainsäädäntöön. Yksi perusoikeuksissa ilmenevä arvo esimerkiksi on tasa-arvo, joka voi ilmetä sopimusoikeudessa kohtuusperiaatteena. Toinen perusoikeuksista (ja EU-oikeudesta) ilmenevä yhteiskunnallinen päämäärä on yksityinen omistusoikeus ja markkinatalous, joka puolestaan näkyy sopimusoikeudessa sopimusvapauden periaatteena.   

Koska perusoikeuksien tausta-arvot on jo huomioitu yksityisoikeudellisessa lainsäädännössä ja oikeusperiaatteissa, voidaan todeta, että perusoikeudet eivät tuo lisäarvoa yksityisten välisten riita-asioiden ratkaisemiseen. Eri asia on, että perusoikeudet tulee ottaa huomioon lainsäädäntövaiheessa. Tällöinkin on kuitenkin kysyttävä, eikö tavallisella poliittisella harkinnalla voitaisi päätyä aivan samoihin ratkaisuihin kuin nykyisellä perustuslain ennakkovalvonnalla. Molemmissa on perimältään pitkälti kyse arvojen keskinäisestä punninnasta.

Perustuslaki kuitenkin rajaa poliitikkojen mahdollisuuksia näihin arvopunnintoihin. Koska poliittinen päätöksenteko toimii enemmistön ehdoin, tarvitaan perustuslain kaltainen mekanismi nimenomaan vähemmistön suojaksi. Harkintaa ei tästä syystä voida jättää puhtaan poliittiseksi. 

Perustuslain tuominen yksityisoikeuteen heikentäisi ennakoitavuutta

Perusoikeusjuridiikkaan näyttää liittyvän se erityispiirre, että tulkintojen ennakoitavuus on vähentynyt. Tämä ilmenee monin tavoin. Siitä huolimatta, että lainvalmistelussa arvioidaan huolellisesti säädösehdotuksen suhdetta perustuslakiin, jatkuvasti esiintyy tilanteita, joissa eduskunnan perustuslakivaliokunta pitää hallituksen esityksiä perustuslain vastaisina. Sitäkin tapahtuu, että perustuslakivaliokunta muuttaa kantaansa yksittäisissä tulkintakysymyksissä.[18] Myös eduskunnan oikeusasiamies näkee viranomaistoiminnassa taajaan perusoikeuksien rikkomista, vaikka virkamiehet epäilemättä pyrkivät noudattamaan sääntelyä.[19] Viimeaikojen oireellisin esimerkki perustuslain tulkintojen vaikeudesta ja tulkintojen vaikeasta ennakoinnista sekä järjestelmän henkilöriippuvuudesta liittyy vuonna 2015 valmisteltuihin työelämän kustannuskilpailukykyä koskeneisiin niin sanottuihin pakkolakeihin: hallituksen oli vaikea viedä asiaa eteenpäin, koska yksittäiset valtiosääntöoikeuden professorit eivät antaneet lausuntoja asiaa valmistelleelle ministeriölle.[20]   

Perustuslakitulkintojen muuttuminen ja heikko ennustettavuus ei ole vain suomalainen ilmiö. Yhdysvalloissa perustuslain tulkinnat ovat muuttuneet vahvasti moraalikäsityksien ja poliittisten voimasuhteiden muuttumisen myötä, vaikka perustuslain sanamuoto on pysynyt ennallaan yli 200 vuotta. Tunnettua on, että Yhdysvalloissa on tehty tulkinnassa täyskäännös suhtautumisessa rotusyrjinnän perustuslainmukaisuuteen, mutta toisena esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa aborttioikeus. Aborttioikeuden katsottiin seuraavan perustuslaista 1970-luvulla, vaikka tällaista oikeutta ei tietenkään ole vuosina 1789-1791 säädetyssä perustuslaissa voitu tuntea. Tämä osoittaa sikäläisen perustuslain tulkinnan subjektiivisuuden ja poliittisen luonteen. Euroopan tasolla voidaan viitata Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimintaan, joka osoittaa sen, kuinka myös ihmisoikeussopimuksen tulkinnat ovat jäsenvaltioille itselleenkin vaikeasti ennakoitavissa. Tuomioistuin antaa vuosittain jäsenvaltioita vastaan satoja langettavia ratkaisuja.[21] Monissa tapauksissa kyse on ilmeisistä tulkinnoista, mutta periaatteellinen lähtökohtahan on, että kaikissa tapauksissa jäsenvaltio itse on katsonut noudattavansa sopimusta.

Miksi perusoikeuksien tulkintojen ennakoiminen on niin vaikeaa? Käsittääkseni pääsyy on tulkintojen subjektiivisuus. Perustuslain normit ovat hyvin väljiä ja osittain ohjelmallisia. Tämä on ymmärrettävää ja toimivaakin silloin, jos perusoikeuksien tarkempi sisältö määritellään alemmantasoisessa lainsäädännössä. Jos perustuslain normeja sen sijaan yritetään hyödyntää suoraan yksityisten välisissä riitatilanteissa, normien väljyys ja tulkinnanvaraisuus muodostuvat keskeiseksi ongelmaksi. 

Perusoikeusjuridiikkaan liittyy myös se ennustettavuutta vähentävä piirre, että tulkinnat eivät suinkaan ole staattisia. Perustuslain tulkinnat mukautuvat olosuhteisiin, politiikkaan ja moraalikäsityksiin, mikä on tietenkin monella tapaa välttämätöntäkin. Jos tällaista mukautumista ei tapahtuisi, perustuslain sääntelyä jouduttaisiin useammin muuttamaan yhteiskunnan kehityksen myötä. Uusi perusoikeusdoktriini yhdistettynä tulkintojen dynaamisuuteen merkitsee kuitenkin myös sitä, että perustuslain tulkinnasta on tullut subjektiivisempaa.   

Perusoikeustulkintojen heikko ennustettavuus on toki ongelma myös julkista valtaa käytettäessä ja tähän liittyvässä lainvalmistelussa. Ennustettavuus on kuitenkin erityisen tärkeää yksityisten välisissä oikeussuhteissa. Yritykset arvostavat mahdollisimman selkeitä sopimus- ja yhtiöoikeuden pelisääntöjä. Esimerkiksi kiinteistösijoittajan on voitava tietää, millä irtisanomisajoilla asuinhuoneistojen tai liikekiinteistöjen vuokrasopimukset ovat irtisanottavissa. Jos tämä ei ole tiedossa, vuokranantajan on hinnoiteltava epävarmuuspreemio. Vastaavasti avioliiton solmivan henkilön on voitava tietää, miten puolisoiden varallisuussuhteet lain mukaan määräytyvät. Jos avioehtosopimuksia katsottaisiin pätemättömäksi vaikkapa vähemmän omistavan puolison sosiaaliturvaan viitaten, enemmän omistavien olisi turvallisinta jättää avioitumatta (ainakaan itseään vähävaraisempien henkilöiden kanssa).

Yksityisoikeuden normeihin ja periaatteisiin liittyy haitallisia tulkinnanvaraisuuksia jo ilmankin perusoikeusjuridiikan ulottuvuutta. Aukottoman lainsäädännön luominen on tunnetusti mahdotonta. Se, että yksityiset tahot voisivat keskinäisissä suhteissaan vedota myös perustuslain normeihin, toisi kuitenkin yksityisoikeuteen mukaan merkittävän uuden epävarmuustekijän. Yksityisoikeuteen on kehittynyt omat oikeusperiaatteensa vaikkapa sopimuksien tai testamenttien tulkintaan taikka vahingonkorvausvastuun määräytymiseen. Epävarmuuden lisääminen ennustettavuudeltaan jo muutenkin heikolla perusoikeusjuridiikalla heikentäisi yrityksien toimintaedellytyksiä ja kansalaisten mahdollisuuksia suunnitella oikeussuhteitaan.

Perusoikeuksien etusijajärjestys yksityisoikeudessa

Käytännön lainsäädäntö- tai lainsoveltamistilanteissa asetelmat voidaan usein jäsentää kahden tai useamman perusoikeuden ristiriita- tai punnintatilanteeksi. Tämä on ymmärrettävää, koska perusoikeudet heijastavat monipuolisesti yhteiskunnallisia arvoja, jotka voivat olla jännitteisessä suhteessa toisiinsa.

Esimerkki 4

Pikavipit

Kuluttajille tarjottavia pikaluottoja koskevassa sääntelyssä esille tulevat ristiriitaiset perusoikeudet ja yhteiskunnalliset arvot. Pikaluottojen sääntelytarve lähti siitä, että pikaluottojen korkotaso oli korkea ja ilmiö aiheutti ylivelkaantumista. Puhdasoppinen markkinatalouden lähestymistapa ongelmaan olisi ollut se, että luotonmyöntäjien välisen kilpailun olisi annettu hoitaa ongelma: jos tietyllä alalla toimiminen on erittäin kannattavaa, Adam Smithin näkymätön käsi ohjaa alalle lisää toimijoita ja hinnat laskevat.

Tämä mekanismi ei kuitenkaan ollut pikaluotoissa toiminut ainakaan halutulla nopeudella ja siitä syystä pikaluotot päätettiin vuonna 2013 saattaa markkinataloudessa poikkeuksellisen ilmiön, hintasäännöstelyn piiriin. Perustuslaillisessa tarkastelussa elinkeinovapaus ja sopimusvapaus olisivat puoltaneet hinnoittelun vapautta. Ylivelkaantuneisuuden torjuntaan liittyvät näkökohdat katsottiin kuitenkin tässä tapauksessa perustuslakivaliokunnassa painavammiksi, mistä syystä hintasäännöstelyn sisältävä laki voitiin säätää.[22]

Perusoikeuksien asettaminen kategoriseen etusijajärjestykseen on mahdotonta. Toki on luonteva ajatella, että esimerkiksi hengen suoja on keskeisin perusoikeus, koska se tuskin voisi väistyä missään perusoikeuksien keskinäisessä punnintatilanteessa. Siitä havainnosta, että hengen suojelulle voidaan antaa etusija perusoikeuksien ristiriitatilanteissa, ei kuitenkaan liene koskaan hyötyä yksityisoikeudessa.

Jos hengen suoja on ainakin suhteessa julkiseen valtaan viime kädessä tärkein perusoikeus, onko yksityisoikeudessa nähtävissä jotain vastaavaa olennaisinta perusoikeutta? Tavallisesti perusoikeustutkimuksessa lähdetään siitä, että tällaista perusoikeutta ei voida yksilöidä. Kanta onkin ymmärrettävä, koska perusoikeuksien keskinäinen punninta ja rajoitusedellytykset ovat hyvin tilannesidonnaisia.

Asiaa voidaan kuitenkin arvioida myös perusoikeuksien tarkoituksen lähtökohdista. Perusoikeudet rajaavat poliittisen enemmistön lainsäädäntövaltaa ja suojaavat vähemmistön oikeuksia. Omistusoikeuden suoja turvaa yhtä lailla varakkaita ja vähävaraisia omaisuutta koskevilta loukkauksilta, mutta on vähemmistönsuojana erityisen merkityksellinen varakkaalle vähemmistölle. Omistusoikeus perusoikeutena turvaa tässä mielessä eniten omistavan vähemmistön asemaa enemmistön mahdollisilta sosialisointipyrkimyksiltä. Yksityisoikeudellisessa kontekstissa voitaisiin siksi sanoa, että omistusoikeus on perusoikeus, jossa riski siitä, että enemmistön poliittista valtaa käytettäisiin väärin vähemmistön vahingoksi, on suurin. Tästä syystä voitaisiin teoriassa puoltaa omistusoikeuden vahvaa asemaa yksityisoikeuden perustuslaillisessa arvioinnissa. Omistusoikeuden vahvalle asemalle saa tukea myös perusoikeusuudistusta koskevasta hallituksen esityksestä.[23] Tätä ei kuitenkaan voitane pitää tällä hetkellä vallitsevana kantana, koska perustuslakivaliokunnan tulkinnoissa omistusoikeus ei ole viime vuosina saanut muita perusoikeuksia vahvempaa asemaa.

Esimerkki 5

Perintöoikeus

Omistusoikeuden merkitys yksityisten kansalaisten välisessä suhteessa oli vuonna 2014 perustuslakivaliokunnan punnittavana, kun isyyslain yhteydessä käsiteltiin avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten oikeutta perintöön. Isyyden vahvistamista koskeva sääntely on monimutkaista, mutta tässä yhteydessä kiinnostavinta on, tuliko myös ennen isyyslain voimaantuloa (1.10.1976) avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille antaa perintöoikeus isäänsä. Hallitus esitys merkitsi yksinkertaistettuna sitä, että näillä lapsilla ei olisi tällaista oikeutta, jos isä on kuollut ennen kanteen vireillepanoa.

Asia on yksittäistapauksissa erittäin merkityksellinen. Perintöoikeuden antaminen merkitsee nimittäin sitä, että jo tehdyt perinnönjaot voidaan peräyttää niin, että omaisuus jaetaankin uudelleen. Perintöoikeuden saajan kannalta tämä on tietysti myönteistä, mutta tämän henkilön sisarille asia merkitsee kenties kauan sitten aikanaan laillisesti tehdyssä jaossa saadun omaisuuden menettämistä. Perustuslakivaliokunta katsoi äänestysratkaisussaan yhdenvertaisuuden olevan tässä tilanteessa painavampi perusoikeus kuin omaisuudensuoja. Hallituksen esitys katsottiin perustuslain vastaiseksi ja valiokunta edellytti, että ennen 1.10.1976 syntyneet lapset asetetaan samaan asemaan myöhemmin syntyneiden kanssa.[24] 

Myös sopimusvapaus saa tietynasteista perustuslain suojaa omaisuudensuojasäännöksen kautta. Tämä onkin perusteltua, koska sopimusvapaus on keskeinen elementti markkinatalouden toiminnassa ja liittyy viime kädessä kansalaisten itsemääräämisoikeuteen. Sopimusvapauskaan ei kuitenkaan ole ollut tulkintakäytännössä erityisen vahva perusoikeus, vaan sitä on tyypillisesti katsottu voitavan rajoittaa melko kevyinkin perustein.

Esimerkki 6

Pakkolait

Saattaa kuitenkin olla, että sopimusvapauden merkitys on lisääntymässä perusoikeusjärjestelmässä. Tästä on nähtävissä merkkejä erityisesti vuonna 2015 käydystä yhteiskunnallisessa ja oikeudellisessa keskustelussa, joka koski hallituksen suunnitelmia työelämän kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi (ns. pakkolait).

Näillä laeilla olisi rajattu työehtosopimusosapuolten oikeutta sopia työntekijän hyväksi tietyistä laissa määrätyistä eduista. Lakeja vastustavat palkansaajajärjestöt vetosivat muun muassa sopimusvapauden tärkeyteen.[25] Lait olisivatkin toteutuessaan rajanneet sopimusvapautta merkittävällä tavalla ja estäneet sopimusosapuolien normaalin markkinaehtoisen toiminnan. Lakien vastustaminen sopimusvapauteen vedoten oli kuitenkin sikäli paradoksaalista, että työelämän sääntelyssä on perinteisesti kenties kaikkein jyrkimmin ja yhdellä keskeisimmälle elämänalueella rajoitettu sopimusvapautta. Sopimusvapautta on rajattu lukuisin työlainsäädännöin normein ja lisäksi sitä on rajattu sopimusoikeudellisessa mielessä erikoisella työehtosopimusjärjestelmällä, joka sitoo muitakin kuin sopimuksen osapuolia.[26] Vasta pidemmällä aikajänteellä voidaan arvioida, merkitseekö vuoden 2015 sopimusvapauden keskeiseen asemaan nostanut argumentaatio laajempaakin työoikeudellisen paradigman muutosta ja sopimusvapauden lisäämistä. 

4. Mitä tulisi tehdä?

Yksityisoikeudessa ei toistaiseksi ole tapahtunut sellaista ylikonstitutionalisoitumista kuin julkisoikeudessa. Yllä on osoitettu, että perustuslain sekoittaminen yksityisoikeuteen ei tuo hyötyjä, mutta voi vaarantaa ennakoitavuutta ja sikäli talouden toimintaa tai kansalaisten sopimustoimintaa. Tästä syystä tärkeintä on pysyä valppaana siitä, ettei perustuslakia aiheetta aleta soveltaa yksityisten välisissä suhteissa.

Tärkeää on, että perustuslakivaliokunta käyttää asiantuntijoina valtiosääntöoppineiden lisäksi myös yksityisoikeuden tutkijoita. Valtiosääntötutkijoilla on usein taipumus nähdä asiat valtiosäännön näkökulmasta, samoin kuin yksityisoikeuden tutkijoilla on tapana tarkastella asioita yksityisoikeuden näkökulmasta. Yksityisoikeutta ei tule muuttaa sovelletuksi valtiosääntöoikeudeksi, kuten valtiosääntöoikeuttakaan ei tule muuttaa yksityisoikeuden periaatteilla toimivaksi.   

Juridiikassa ei yleensä ole ehdottomia totuuksia eikä poikkeuksettomia sääntöjä. Vaikka tässä artikkelissa on korostettu ongelmia, joita perustuslain tuomisesta yksityisoikeuteen voi aiheutua, toki saattaa syntyä tilanteita, joissa yksityisten välisen oikeussuhteen perustuslaillinen tarkastelu voi olla välttämätöntä. Ennen kaikkea tällaisia tilanteita voi liittyä lainsäädäntövaiheeseen, jossa on yksityisoikeudellistakin lainsäädäntöä laadittaessa varmistuttava esimerkiksi omaisuudensuojasta, sopimusvapaudesta tai yhdenvertaisuudesta. Poikkeustilanteita, joissa yksityinen taho voi tulla perustuslain velvoittamaksi, voi liittyä myös niihin tilanteisiin, joissa julkisen sektorin toimintaa on yksityistetty. Perusoikeuksilla ei kuitenkaan tule olla kuin aivan poikkeuksellisesti suoraa sovellettavuutta yksityisten välisissä suhteissa. Kaikkein huonoiten yksityisten välisiin suhteisiin sopisivat suoraan sovellettavaksi taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. 

päätelmät

  • Perustusoikeuksien tulkinnoilla ja niiden käyttöalalla on viime vuosina ollut taipumus laajentua. Tulkinta on vaikeasti ennakoitavaa ja monin osin subjektiivista.
  • Mahdollista on, että perustuslain tulkinnat rupeavat seuraavaksi laajentumaan yksityisten välisiin suhteisiin.
  • Perusoikeuksia tai muita perustuslain velvoitteita ei pidä nykyistä laajemmin ulottaa puhtaisiin yksityisten välisiin oikeussuhteisiin, koska se toisi julkisen vallan velvoitteita yksityisille, vaarantaisi yksityisoikeuden ennakoitavuutta eikä toisi lisäarvoa.
  • Tämä ei merkitse sitä, että julkisen sektorin tehtäviä ei saisi siirtää yksityisille. Kun yksityinen hoitaa julkisen vallan tehtävää, perustuslain säännökset voivat saada välitöntä merkitystä yksityistenkin välisissä suhteissa.

 

perustuslakiraportin kirjoitukset

VIITTEET

[1] Ks. oikeuksien inflaatiosta, niiden tulkinnanvaraisuudesta ja ristiriidoista myös esim. Martti Koskenniemi: The Effect of Rights in Political Culture. Teoksessa Philip Alston: The European Union and Human Rights, Oxford University Press 2009.

[2] Ks. koulujen järjestyssäännöistä perustuslain kannalta yleisesti PeVL 70/2002 vp ja Kirsi Kuusikko: Koulujen järjestyssäännöt ja oppilaiden perusoikeudet. Edilex 8.11.2006.

[3] Ks. tyyppikirjaimiston merkityksestä sananvapauden toteutumisen kannalta Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2015 s. 123.

[4] Tässä kirjoituksessa käytetään Suomen lainkäyttöpiirissä olevasta henkilöstä yksinkertaisuuden vuoksi nimitystä kansalainen. Vastaava yksinkertaistus on tehty perusoikeusterminologian suhteen. Perus- ja ihmisoikeuksien sijasta käytetään pääasiassa termiä perusoikeus, vaikka teksti on monin osin relevanttia myös ihmisoikeuksien kannalta.

[5] PeVL 57/2010 vp.

[6] PeVL 23/2013 vp.

[7] HE 79/2012 vp.

[8] Ks. keskustelusta esim. Mattias Kumm: Who is Afraid of the Total Constitution? Constitutional Rights as Principles and the Constitutionalization of Private Law. German Law Journal, Vol 07 No 4.

[9] Kyse on muun ohella oikeustieteessä tapahtuvasta kehityksestä. Oikeustiede ei ole metodologisesti yhtenäinen tieteenala ja tietylle metodille voi olla ominaista se, että oikeustieteen keinoin pyritään myös vaikuttamaan oikeuden kehitykseen. Osa tutkijoista saattaa esimerkiksi asettaa perusoikeuksien edistämisen tutkimuksen päämääriin niin, että tutkimuksessa ei enää ole kyse vain tavanomaisesta lainopista, jossa pyritään vallitsevan oikeustilan kuvaamiseen. Jos tutkijan metodiin kuuluu tällainen perusoikeusjuridiikan laajentaminen, tutkijan saattaa olla asianmukaista tuoda tämä seikka esille esimerkiksi perustuslakivaliokunnalle annettavissa lausunnoissa. Ks. tästä myös Markku Helin: Oikeustiede ja tutkimusetiikka. Lakimies 2015 s. 803–804.

[10] HE 309/1993 vp. TSS-oikeuksia luonnehditaan myös toisen sukupolven perusoikeuksiksi

[11] TSS-oikeuksien ideologisen taustan yhteydessä voidaan mainita myös se, että TSS-oikeudet kuuluivat toisen maailmansodan jälkeen varsinkin neuvostoliittolaiseen perus- tai ihmisoikeuskäsitykseen. Sosialistisissa valtioissa korostettiin sitä, että perus- ja ihmisoikeudet ovat valtion suomia oikeuksia kansalaisille, eivät kansalaisten oikeuksia valtiota vastaan. Keskeisinä Neuvostoliitossa pidettiin juuri TSS-oikeuksia, koska niiden katsottiin oleva perusta muidenkin oikeuksien käyttömahdollisuuksille. Ks. Richard N. Dean: Beyond Helsinki: The Soviet View of Human Rights in International Law. Virginia Journal of International Law. 21 Va. J. Int’L. 55 1980-1981.     

[12] KHO on pyytänyt asiassa myös EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun, ks. KHO 2015:30. Unionin tuomioistuin antoi tuomionsa 2.6.2016 (asia C-122/15).

[13] Tämän julkaisun kannalta on kiinnostavaa, että EIT:n tulkinnat ihmisoikeuksien merkityksestä ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä mm. Iso-Britanniassa. Kritiikki on kohdistunut ihmisoikeuksien laajoihin tulkintoihin, joiden on katsottu olevan arkijärjen vastaisia, sekä siihen, että viimekätinen tulkintavalta ei ole brittituomioistuimella. Näistä syistä Iso-Britanniassa on vuonna 2015 käynnistetty selvitystyö kansallisen perusoikeussäädöksen uudistamiseksi (ns. British Bill of Rights and Responsibilities), mikä saattaa merkitä myös eroamista Euroopan neuvostosta. Suunnitelma on kuitenkin erittäin kiistelty. Ks. House of Lords, European Union Committee: The UK, The EU and a British Bill of Rights, 9.5.2016.   

[14] HE 309/1993 vp s. 29.

[15] Näin myös Markku Helin: Perusoikeuksilla argumentoinnista. Teoksessa Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto 1952 – 2012, s. 12. Myöskään perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistusta koskenut mietintö ei tue sitä tulkintaa, että yksityiset olisi suorastaan tarkoitettu perustuslain velvoittamiksi. Mietinnössä kuvataan laajahkosti perusoikeuksien sitovuutta ja todetaan tässä yhteydessä vain yhdellä virkkeellä yleisluontoisesti, että perusoikeuksien asema yhteiskunnan perusarvoina ”korostaa niiden merkitystä myös yksityisten keskinäisissä suhteissa”. Ks. PeVM 25/1994 vp.

[16] Pisimmälle tämän ajattelun on vienyt Juha Pöyhönen (nyk. Karhu), joka on hahmottanut kokonaan uuden ja omaperäisen tavan rakentaa varallisuusoikeusjärjestelmä perustuslain varaan. Ks. Juha Pöyhönen: Uusi varallisuusoikeus. Ks. myös Pekka Länsineva: Perus- ja ihmisoikeudet yksityisten välisissä oikeusriidoissa. Defensor Legis 4/2011.

[17] Perusoikeuksien rajoitusperiaatteilla tarkoitetaan edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta perusoikeutta voitaisiin rajoittaa. Periaatteisiin kuuluvat mm. rajoituksen oikeasuhtaisuus ja painava yhteiskunnallinen tarve. Näiden tulkinnanvaraisuuteen on kiinnittänyt kriittisesti huomiota varsinkin Markku Helin, ks. Helin 2012 s. 17–18.

[18] Viime vuosilta voidaan mainita esim. aiemmin selostettu muutos suhtautumisessa yksityiseen pysäköinninvalvontaan (PeVL 57/2010 vp vrt. PeVL 23/2013 vp), mutta myös tupakkalain säännöksiin muuttunut suhtautuminen. Vuonna 2010 valiokunta katsoi perustuslain vastaiseksi sen, että kulkuneuvossa tupakointi olisi kielletty, jos mukana on alle 18-vuotias (ks. PeVL 21/2010 vp). Vuonna 2016 sen sijaan pidettiin mahdollisena vastaavan kiellon säätämistä, kun autossa on alle 15-vuotias (PeVL 17/2016 vp). Näissä yhteyksissä valiokunnan lausunnot tosin sisältävät perustelut, joilla pyritään osoittamaan, että valiokunta on aiemmissa yhteyksissä käsitellyt jotenkin eri asiaa. Olennaisin osin arvioitavana kuitenkin ovat olleet samat kysymykset.

[19] Ks. esim. Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) vuosikertomus 2015 s. 60–130. Vuosikertomuksessa kuvataan hyvin sitä, kuinka perusoikeuksien toteutumisen valvonta on käynyt intensiivisemmäksi. Kertomuksen mukaan EOA antoi vuonna 1995 vain muutaman ratkaisun, joissa perus- ja ihmisoikeusulottuvuutta oli arvioitu. Sen sijaan vuonna 2015 tällaisia ratkaisuja oli satoja. Ks. kertomuksen s. 62. Huomionarvoista on, että perusoikeusuudistus tuli voimaan jo 1995, joten kyse on pitkälti toiminta- ja tulkintakulttuurin muutoksesta.

[20] >HS 15.12.2015.

[21] Ks. esim. European Court of Human Rights, Annual Report 2015.

[22] PeVL 28/2012 vp. Lain hyväksymisen jälkeen myös säännöstelyyn liittyvät ongelmat ovat tulleet esille. Lain voimaantulon jälkeen on kehitetty tiettyjä korkeakorkoisia luottotuotteita, jotka eivät ole korkokattosääntelyn piirissä. Ratkaisuksi tähän Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt lisää sääntelyä. Viraston mukaan hintasäännöstely olisi laajennettava kiireellisesti kaikkiin kuluttajaluottoihin. Ks. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote 23.9.2016.

[23] HE 309/1993 vp, jossa katsottiin ettei HE:llä muuteta silloin vallinnutta nykytilaa omaisuudensuojan suhteen. Usein on katsottu, että omaisuudensuojaa pidettiin hyvin vahvana perusoikeutena ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta.

[24] PeVL 46/2014 vp.

[25] Ks. esim. palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteinen lausunto hallituksen esitykseen kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista, 9.12.2015.

[26] Vaikka työehtosopimusjärjestelmä on sopimusoikeudellisesti poikkeuksellinen ja mm. sopimusvapauden kannalta ongelmallinen, perustuslakivaliokunta on pitänyt järjestelmää mahdollisena, ks. PeVL 41/2000 vp. Työoikeuden professori Seppo Koskinen on lehtitietojen mukaan tästä huolimatta arvellut järjestelmän olevan perustuslain vastainen ja ehdottanut asian selvittämistä uudelleen neutraalisti. Ks. IS-verkkolehti 27.8.2015.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

6 kommenttia artikkeliin “Perustuslakiraportti III: Perustuslaki yksityisten suojana – ei velvoitteena

  1. Tomi sanoo:

    Erinomainen puheenvuoro tärkeästä perustuslakikysymyksestä. Olisi mielenkiintoista kuulla vastine valtiosääntöoikeuden tutkijoilta. Sopimusvapauden merkitys työoikeudessa näyttää taas unohtuneen, kun keskustelu siirtyi pakkolaeista paikalliseen sopimiseen.

  2. Juha sanoo:

    Perustuslain tulkinta on monisyinen asia, kuten tästäkin kirjoituksesta käy ilmi. Tulkinnat riippuvat tulkitsijan taustasta ja mahdollisista sidosryhmistä. Juuri tämän vuoksi on olennaista että perustuslain tulkinta pysyy nykyisellään eli tiukassa mutta riippumattomassa parlamentaarisessa valvonnassa. Näin tulee ns. tavallisten ihmisten etu demokraattisen prosessin kautta parhaiten turvatuksi. Perustuslaki on kuitenkin loppujen lopuksi luotu yksilön turvaksi, kuten kirjoittajakin toteaa; tältä osin en näe ongelmallisena myöskään sitä että perustuslakia sovellettaisiin myös erilaisiin yksilöiden välisiin sopimuksiin ja muihin suhteisiin, nimenomaan tilanteissa jossa toinen on alisteisessa tai muuten heikommassa asemassa toiseen sopimusosapuoleen nähden. Ylipäätään on mielekästä edesauttaa kehitystä, jolla nykyinen hallitsematon vallan ja varallisuuden kasautuminen, jonka mm. taloustieteilijä Thomas Piketty on osoittanut, saadaan kuriin. Suomessa olemme sikäli onnellisessa asemassa, että voimme asiaan vielä vaikuttaa juurikin oikeanlaisella perustuslain tulkinnalla. Myöskin nykyisen hallituksen kurjistamisaikeet (ns. pakkolait) kaatuivat viime kädessä perustuslakiin, mikä on osoitus järjestelmän toimivuudesta. Väittäisinkin että on kaikkien kannalta parasta että riippumatta politiikan äkkinäisistä suunnanmuutoksista (vrt. tilanne USA:ssa!) huonokaan hallitus ei voida tehdä mitä hyvänsä, vaan esimerkiksi tietty perustoimeentulon taso, sekä toisaalta kohtuuden noudattaminen yksilöidenkin välississä sopimuksissa, on kansalaisille laissa turvattu.

  3. Christer Schoultz sanoo:

    Hyvin monessa maassa on täysin politiikasta riippumaton perustuslakituomioistuin.
    On ollut surullista seurata miten vasemmisto on onnistunut parissa vuosikymmenessä saamaan perustuslain tulkinnan politisoitua ujuttamalla kaikkiin valtarakenteisiin ’asiantuntijoitaan’. Demokratia ei mielestäni todellakaan toteudu kun meillä perustuslainkin tulkinta on politisoitunut. AY-liikkeen toiminta ulottuu jopa perustuslain tulkintaan – onhan se täysin absurdia ja kaukana mistään demokratian ja vallan kolmijaon perustavaa olleista määreistä.
    Edeltävä kommentoija todisti juuri tämän kohdan kommentillaan todeksi, valitettavasti.
    Erinomainen artikkeli professori Wuolijoelta!

  4. Ulf Fallenius sanoo:

    Toisaalta perustuslaki on pelastanut kansalaisia monelta uudelta pakkolailta mitä Sipilän hallitus on halunnut saada aikaiseksiLiberalismiin kuuluu yksilövapaus kait mutta sitähän nykyliberalistinen hallitus ei haluaisi noudattaa vaan pakottaminen on heidän agendansa.

  5. Christer sanoo:

    Piketyn keskeinen ajatus on verottaa omaisuusmassoja globaalilla omaisuusverolla. Hän on ehkä 2000 -luvun tunnetuin sosialisti. En ymmärrä miten tämä liittyy perustuslakiongelmaamme?
    Ongelma on edelleen se että perustuslakia tulkitsee valiokunta joka muodostuu politiikoista ja heidän nimeämistä asiantuntijoista. Esimerkiksi jos Piketty nimettäisiin tällaiseen asiantuntijaryhmään edustaisi hän erittäin vasemmistolaista lakitulkintaa. Eli lain tulkinta politisoituisi. Tässä piilee juuri suurin ongelmamme.
    Muistuttaa ajatustavaltaan samaa mitä Neuvostoliiton tuomioistuimissa harjoitettiin vuosikymmeniä.
    Tosin, suomesta löytyy edelleen kommunismin ihannointia ja ihmisiä jotka eivät halua nähdä mihin sen ideologian kauheudet johti.
    Johtuen tästä perustuslain tulkinnan politisoitumisesta kilpailukykymme romahtaa ja ohitsemme ajetaan vasemmalta ja oikealta. Tämä juuri johtaa ääriaineiston nousemiseen yhteiskunnassa esille. Niin tyypillisesti tässäkin asiassa vasemmistolaisuus satuu nimenomaan vasemmiston omaan nilkkaan….

  6. Ulf Fallenius sanoo:

    Suomessa löytyy myös kaksi oikeistopuoluetta jotka harrastaa vasemmistolaista politiikkaa todenteolla ja se on ongelma.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa