Rukkaset naulaan ja pensselit santaan puoliväliriihessä

Rukkaset naulaan ja pensselit santaan puoliväliriihessä

Seuraavassa lyhyet kommentit siitä, mitä hallituksen puoliväliriihessä ei tehty ja mitä siellä tehtiin.

Työmarkkinoille ei tehty yhtään mitään. Hallitus ei ilmoittanut mitään merkittäviä työmarkkinoihin liittyviä päätöksiä.

Hallitus pani viimeistään nyt rukkaset naulaan ja pensselit santaan työllisyystavoitteensa suhteen. Puoliväliriihen olemattomilla toimenpiteillä tavoitteeseen ei tulla pääsemään. Kaikki toiveet siitä, että tämä hallitus edistäisi välttämättömiä työmarkkinauudistuksia katosivat viimeistään nyt.

Kysymys ei ole vain siitä, ettei hallitus jaksa edes uskottavasti teeskennellä toteuttavansa omia aika vaatimattomia tavoitteitaan. Sekin on toki aika surkuhupaisaa. Tätä tärkeämpää on se, että suomalaisen työn tulevaisuuden kannalta välttämättömät uudistukset siirtyvät yhä kauemmaksi tulevaisuuteen. Menetettyjä vuosia ei saada koskaan takaisin.

Työllisyysohjelman kunnianhimon astetta kuvaa aika hyvin se, että ykköstoimenpiteenä mainitaan työttömien määräaikaishaastattelujen muuttaminen puhelinhaastatteluista kasvokkain tapahtuviksi. Äänestäjien aliarviointi viedään tässä aivan uudelle tasolle. Hallitus näyttää tosissaan yrittävän uskotella meille, että työllisyys on kiinni siitä kovistellaanko työttömiä työnhakuun puhelimessa vai paikan päällä.

Muut ehdotukset olivat – jos mahdollista – vieläkin vaisumpia. Hallitus esimerkiksi päätti ”linjata kesäkuun loppuun mennessä TEM:n selvityksen perusteella voidaanko tarkasti rajatuissa tapauksissa ja perustelluista syistä omaehtoisen koulutuksen tarveharkinnasta luopua”. Kansakunta tuskin pidättää henkeään odottaessaan selvityksen tuloksia, sikäli kun kukaan edes tajuaa mistä on kysymys.

Työllisyystoimenpiteiden joukossa oli yksi tärkeä asia. Hallitus aikoo ottaa käyttöön yksityishenkilön konkurssin. Tällä tuskin on suuria välittömiä työllisyysvaikutuksia. Ajatus on silti hyvä.

Yritystukia ei leikattu. Yleinen odotus oli, että hallitus olisi leikannut Suomen jättimäisiä ja haitallisia yritystukia. Yritystukien leikkaus olisi ollut kaksinkertaisesti hyödyllistä. Leikkaaminen olisi ensiksikin tarkoittanut julkisten varojen tuhlaamisen lopettamista. Mutta sen lisäksi tukien ylläpitämä resurssien haaskuu kannattamattomaan liiketoimintaan olisi lakannut. Jos taloudessa on ilmaisia lounaita, yritystukien lakkauttaminen on sellainen.

Jopa tukiaisten saajien edustajat Suomen Yrittäjät ja EK ovat kehottaneet leikkaamaan yritystukia, mitä voidaan pitää aika hämmästyttävänä.

Hallitus ei tästä huolimatta kyennyt leikkaamaan tukiaisista senttiäkään. Asiasta vastaava ministeri Lintilä antoi koko joukon valitettavia selityksiä miksei näin tehty. Jotkut tuet oli kuulemma lyöty lukkoon kiky-sopimuksessa tai muuten sovittu pitkäksi aikaa. Yritystukien leikkaaminen olisi vähentänyt ennustettavuutta. Verotukia ei voitu lakkauttaa, koska hallitusohjelmassa on sovittu että verorasitus ei nouse.

Selitykset ontuvat pahasti. Miljardiluokan potista olisi varmaankin löytynyt jotakin jota ei ole lyöty lukkoon. Annan mielelläni ehdotuksia pyydettäessä. Jos tuet on lyöty lukkoon pitkäksi aikaa, niiden lakkauttamisesta lukkoonlyöntiajan jälkeen olisi voitu ilmoittaa nyt. Tämähän olisi ollut hienoa myös Lintilän kaipaaman ennustettavuuden kannalta.

Verotukien poistaminen olisi voitu tehdä niin, että ne olisi korvattu yleisillä verojen alennuksilla. Näin haitat olisi poistettu ilman, että yleinen verojen taso olisi noussut. Tämä ei välttämättä olisi parantanut julkisen talouden tilannetta lyhyellä aikavälillä, mutta olisi silti ollut järkevää.

Mainitaan vielä, että jättimäisten maataloustukien leikkaamisesta ei luonnollisesti edes puhuttu. Nekin ovat haitallisia elinkeinotukia. Maataloustukien leikkaaminen tuskin on kovin korkealla myöskään uuden maatalousministerin asialistalla. Hänen tilansa saa nimittäin tukiaisia yli 100 000 euroa vuodessa.

Perhevapaita ei uudistettu. Uudistusta ei edes aleta selvittää. Suhtaudun tähän ristiriitaisin tuntein. On toki älytöntä lahjoa työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämistä kotihoidon tuella. Kotihoidon tuen lakkauttaminen olisi hyvä asia. Silti kaikki ehdotetut perhevapaauudistukset lähtevät siitä, että erittäin avokätisessä ansiosidonnaisessa järjestelmässä itsessään ei ole mitään vikaa.

Kuitenkin tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että pitkä ansiosidonnainen perhevapaa on lähinnä tulon- tai vapaa-ajan siirto verraten hyväosaisille ihmisille. Jos perhevapaita halutaan uudistaa, tämä näkökulma olisi otettava huomioon. Perhevapaiden tasoa ja ansiosidonnaisuutta pitäisi myös pohtia.

Liberaalin on myös vaikea innostua ajatuksesta, että perheiden pakottaminen etuuksien tietynlaiseen jakamiseen vanhempien kesken olisi oikea tapa edistää tasa-arvoa.

Jutussa hupaisaa on toki se, että perussuomalaiset esiintyivät suurina kotihoidon puolustajina, kun kotihoidon tukeen ei puututtu. Sen sijaan hallitus alensi päivähoitomaksuja.

Ihmisten kannustimet lasten hoitomuodon valinnassa riippuvat kuitenkin luonnollisesti erosta kotihoidon ja päivähoidon kustannusten välillä. Kotihoidon kannustimien kannalta on siis aika lailla sama alennetaanko päivähoidon kustannuksia vai alennetaanko kotihoidon tukea. Päivähoitomaksujen alennus on siis ihan samanlaista päivähoidon suosimista kotihoidon kustannuksella kuin kotihoidon tuen poistaminenkin.

Mutta kenties perussuomalaisten perhearvoja kannattavat äänestäjät eivät analysoi asioita näin syvällisesti.

Päivähoitomaksujen alentamisen työllisyysvaikutukset jäävät nähtäviksi. En odota kovin suurta vaikutusta. Jo nykyisellään päivähoitomaksuihin sisältyvä työnteon kannustin on merkittävä. Päivähoidon vuosikustannus esimerkiksi Helsingissä lasta kohden on noin 10 000 euroa. Puoliväliriihen päätöksen jälkeen alle 2050 euron tulorajalla oleva yksinhuoltajaäiti ei maksa päivähoidosta mitään. Äidin veroprosentti on tällä tulotasolla jotakin 20 % luokkaa.

Toisin sanoen helsinkiläinen yksinhuoltajaäitimme maksaa vuodessa veroja noin 5 000 euroa ja saa päivähoitoa 10 000 eurolla. Hän saa siis käytännössä 5 000 euron suuruista negatiivista veroa tai tulotukea vuodessa. Voi olla, että tämä on ihan viisasta ja oikein. Silti herää kysymys siitä, miksi tällaista mittavaa automaattista tulotukea saavat vain lapsiperheet eivätkä kaikki pienituloiset.

Mitä tehtiin?

Hallitus siis ei uudista työmarkkinoita, ei poista tukiaisia eikä uudista perhevapaita. Mitä hallitus sitten sanoo tekevänsä?

Merkittävä osa muista puoliväliriihessä päätetyistä asioista oli olemattoman pieniä menolisäyksiä suosittuihin kohteisiin. En jaksa käsitellä niitä ollenkaan. Lisäyksiä markkinoitiin mukavina asioina ”kipeiden” leikkausten jälkeen.

Koko puhetapa on selkärangatonta ja epämiellyttävää. Kunnon porvarihallitus olisi ylpeä nimenomaan julkisen sektorin pienentämisestä, ei menolisäyksistä. Osa aidosti tyhmistä leikkauksista (esim. yliopistot) olisi voitu välttää, jos hervottomiin tukiaisiin ja muuhun tuhlaukseen olisi puututtu.

Hallituksen leikkauspolitiikka on ollut täysin periaatteetonta. Kaikki osaavat leveillä menolisäyksillä. Saisimmepa Suomeen poliitikkoja, jotka kehuskelisivat julkisen sektorin pienentämisellä.

Pitkällä tähtäyksellä merkittävä asia on se, että hallitus käynnistää sosiaaliturvan kokonaisuudistusta selvittävän hankkeen. Asia on tärkeä, mutta selvityksen käynnistämisestä on toki aika pitkä matka uudistuksiin. Matkalla on monta mutkaa, joista ay-liike ei ole pienin. Tämähän huomattiin esimerkiksi sata-komitean työn yhteydessä.Kun ay-liikkeelle ei pystytä panemaan hanttiin työmarkkinauudistuksissa, niin näinköhän se onnistuu sosiaaliturvan uudistamisessa.

Mainitsemisen arvoisia ovat vielä asumistukeen tehtävät muutokset. Muutokset ovat sinänsä aika pieniä, ainakin ennen kuin asumistuen sitominen kuluttajahintoihin vuokraindeksin sijasta alkaa vaikuttaa. Asumistuen muuttaminen  ei ylipäänsä ole ratkaisu kasvaviin asumis- ja asumistukikustannuksiin. Toisin kuin valtiovarainministeri tuntuu ajattelevan, suurin osa asumistuesta ei suinkaan valu vuokranantajille. Asumistuen vaikutus vuokriin on yleistä luuloa huomattavasti pienempi.

Asumistuki ei yleisesti ole syypää vuokrien nousuun. Syynä on kysynnän kasvuun nähden riittämätön rakentaminen. Hallituksella olisi halutessaan keinoja lahjoa ja uhkailla suuria kaupunkeja rakentamaan enemmän ja nopeammin. Näiden keinojen käyttäminen olisi oikeasti tehokas tapa saada ihmisille asuntoja ja samalla alentaa asumistukimenoja.

Mutta kun kaupungistumisen edistäminen on keskustalaisen ministerin käsissä, ei varmaankaan kannata odottaa liikoja.

Vaatimaton anti

Yleinen johtopäätös on, että puoliväliriihessä tärkeintä oli se mitä jätetiin tekemättä kuin se mitä tehtiin.

Ministeri Lintilä sanoi haastattelussa, että ne yritystukileikkaukset, joista hallitus pääsi yksimielisyyteen olivat niin pieniä, ettei niiden tekemisessä olisi ollut järkeä. Paljolti samalla tavalla samoin voidaan kuvata koko puoliväliriihen tuloksia. Useimmat päätökset, jotka tehtiin olivat niin olemattoman pieniä, että ne olisi yhtä hyvin voitu jättää tekemättä.

Teot olivat siis pieniä, mutta tekemättä jättämiset sen sijaan isoja. Mikään ei peitä sitä, että hallitus on epäonnistunut kenties merkittävimmässä tavoitteessaan eli työllisyyden parantamisessa. Suomalaisen työn alennustila siis jatkuu ainakin siihen asti kunnes tämä hallitus ontuu näyttämöltä.

Pahoittelen otsikossa esiintyvää talonrakennus- ja agraarivertauskuvien sekoitusta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

10 kommenttia artikkeliin “Rukkaset naulaan ja pensselit santaan puoliväliriihessä

  1. Pete sanoo:

    Iloitaan kuitenkin kauppojen vapaista aukioloajoista, bepanthenista ja lonkerosta ruokakaupassa sekä auton väriin sointuvista pastellisävyisistä pysäköintikiekoista ja oikeudesta pystyttää hääopasteita maanteiden varsille ilman Ely-keskuksen lupaa. Sote-uudistuskin saattaa toteutua. Velkaantumista aiheuttavia vääriä rakenteita tarvitsee pohtia vasta sitten, kun valtion lainansaanti tiukkenee.

  2. Antti sanoo:

    Käsittääkseni Libera ajaa nimensä mukaisesti takaa työmarkkinoidenkin osalta niiden liberalisoimista niin pitkälle kuin mahdollista.

    Se tarkoittaa työmarkkinoiden säätelyn purkamista sekä nykyisiä rakenteita ylläpitävien etujärjestöjen vallan riisumista – eli niin vapaata kilpailua kuin mahdollista.

    Allaolevasta linkistä voi lukea mille tasolle pitää päästä ollakseen aidosti maailmalla kilpailukykyinen vapautetuilla työmarkkinoilla.

    https://www.kauppalehti.fi/uutiset/intialainen-ulkoistaja-tcs-kieltaa-siirtavansa-tyopaikkoja-suomesta-intiaan/vTpuxLnS

    Jutussa todetaan mm ”Intialaisen korkeakoulutetun insinöörin keskimääräinen kuukausipalkka on noin 350 euroa, suomalaisen insinöörin noin kymmenen kertaa enemmän.”.

    Kun huomioidaan että maailmalla ei tunneta ilmaista terveydenhoitoa, koulutusta, suurinta osaa suomalaisten itsestäänselvyyksinä pitämistä julkisista palveluista – eikä sen paremmin etujärjestöjemme jäsenilleen neuvottelemista työajoista, työterveyshuolloista tms – ja koko ympäröivä yhteiskunta pyörii suomalaiseen nähden olemattomilla kustannuksilla – on matkaa alas vielä järjetön määrä ennen kuin olemme saavuttaneet aidosti kilpailukykyiset työmarkkinat.

    Siispä kysynkin – missä Liberan tavoite työmarkkinoiden markkinaehtoistamisessa on ? Haetaanko oikeaa kilpailukykyä vai jotakin puolivälimallia ?

    Entä pannaanko kaikki nauttimaan samasta vapauden hoitokuurista vai jätetäänkö jokin ryhmä mahdollisesti edelleen säätelyn piiriin ja sitäkautta mahdollistetaan tälle siunatulle ryhmälle jatkoaika länsimaisen elintason mukaisella standardilla ?

  3. Panu sanoo:

    Joo, hauskaa oli kun Lintilä sanoi a-studion haastattelussa, että yritystuista saatavat säästöt olisivat olleet niin pieniä, vain joitakin SATOJA MILJOONIA!

  4. Näin sanoo:

    Hyvää analyysia!

  5. Tommi Liinalampi sanoo:

    Hyvästä analyysista huolimatta haastaisin yhdestä asiasta:

    ”Liberaalin on myös vaikea innostua ajatuksesta, että perheiden pakottaminen etuuksien tietynlaiseen jakamiseen vanhempien kesken olisi oikea tapa edistää tasa-arvoa.”

    Olen täysin eri mieltä. Tällainen ajattelutapahan on enemmän konservatiivista kuin liberaalia ajattelua. Liberaali katsoo oikeuksien kuuluvan yksilölle, kun taas konservatiivi on valmis luovuttamaan osan näistä oikeuksista perheille.

    Vaikka perheellä tulee olla instituutiona jonkinlainen asema myös liberaalissa yhteiskunnassa, niin sen tulee olla vallan käytön yksikkönä mahdollisimman rajattu.

    Periaatteessa kaikkein liberaaleinta olisi vaatia perhevapaiden jakamista suoraan vanhemmille. Kummallakin olisi oma yksilöllinen oikeutensa käyttää tietty määrä vapaita, eikä jaettavaa osuutta olisi. Ei kai kukaan tällä kannata sosiaaliturvankaan jakamista perheen sisällä, niin että perheellä olisi yhteinen perustulo/perustili?

    Eri asia on sitten keskustella siitä, miten vanhemmat voisivat hallita omaa oikeuttansa perhevapaaseen. Voisiko sitä luovuttaa toiselle vanhemmalle omasta vapaasta tahdosta vai ei. Perhe ei voi olla kuitenkaan yksikkö jolle oikeus valtion suunnalta jaetaan. Sen tulee yksilö.

  6. Ulf Fallenius sanoo:

    Miten olisi voinut edes odottaa enemmän Sipilän erittäin erittäin huonolta hallitukselta, ei ammattitaitoa sitten yhtään heillä kaikki tärkeät päätökset jäävät tekemättä.Suomi tarvitsee markkinaehtoiset työmarkkinat perustuslakien uusimisen ja täydellisen veroremontin lähes joka ikinen veropykälä täytyisi muuttaa että työnteko ja yrittäminen kannattaisi oikeasti.

  7. tuota sanoo:

    ”On toki älytöntä lahjoa työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämistä kotihoidon tuella. Kotihoidon tuen lakkauttaminen olisi hyvä asia.”

    Kotihoidontuki on yhteiskunnan maksama korvaus siitä, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Kotihoidontuki EI tarkoita automaattisesti ”perhevapaan” pitämistä. Hoitovapaa on perhevapaa. Kaikki kotihoidontukea saavat EIVÄT ole hoitovapaalla, ja osa hoitovapaalla olevistakin tekee töitä. Kotihoidontuen saaja saa ihan normaalisti tehdä palkkatöitä tai olla työttömyyskorvausta saava työtön ja moni tekeekin töitä tai opintoja kotihoidontuen saamisen ohella, tai hakee töitä. Kotihoidontukea nostettaessa hoitajana saa toimia kuka vaan: vanhempi, isovanhempi tai vaikka kotihoidontuella osin rahoitettava lastenhoitaja. Tukisumma on joka tapauksessa sama. Kotihoidontukea saavista niillä, joilla on puoliso töissä, on itse asiassa usein huomattava kannustin tehdä töitä kotihoidontuen saamisen ohella. Kotihoidontuki pysyy samana tuloista riippumatta, ja esim. osa-aikatyöskentelyssä verotkin jäävät pieniksi. Varattomien yksinhuoltajien ja pariskuntien kohdalla tilanne on toinen, koska näillä kokonaistulot määräytyvät usein kotihoidontuen sijaan toimeentulotuen mukaan, ja töiden tekeminen leikkaa toimeentulotukea. Siinä kohdassa kannustinloukkuongelmaa tuottaa kotihoidontukea saaville toimeentulotuen rakenne.

  8. tuota sanoo:

    ”Ihmisten kannustimet lasten hoitomuodon valinnassa riippuvat kuitenkin luonnollisesti erosta kotihoidon ja päivähoidon kustannusten välillä. Kotihoidon kannustimien kannalta on siis aika lailla sama alennetaanko päivähoidon kustannuksia vai alennetaanko kotihoidon tukea. Päivähoitomaksujen alennus on siis ihan samanlaista päivähoidon suosimista kotihoidon kustannuksella kuin kotihoidon tuen poistaminenkin.”

    On totta, että kumpikin tapa johtaa todennäköisesti päivähoidon suosion kasvuun. Kannustimien vaikutusten kannalta ei ole silti ollenkaan sama, kummalla tavalla suositaan päivähoitoa, sillä kannustinvaikutukset kohdistuvat eri perheisiin eri tavoin näissä vaihtoehdoissa. Kotihoidontuen leikkauksen välittömät vaikutukset kohdistuvat vain niihin perheisiin, jotka eivät saa toimeentulotukea. Toimeentulotuen saajilla kotihoidontuen poisto vain korottaisi toimeentulotuen määrää kotihoidontuen summalla, ja kokonaistulot pysyisivät ennallaan. Sellainen leikkaustapa aiheuttaa välittömiä vaikutuksia siis vain muihin kuin varattomiin ja erittäin pienituloisiin. Päivähoitomaksujen poisto puolestaan kohdistuu nimenomaan ja vain pienituloisiin. Kyse on osittain siitä ryhmästä, jolle päivähoitomaksut nykyisin korvataan toimeentulotukena. Siltä osin käyttäytymismuutoksia tuskin kauheasti nähdään lasten hoitoratkaisuissa, koska nykyisessä mallissa nämä perheet ovat ensin maksaneet päivähoitomaksut ja sitten toimeentulotuen kunnille jääneestä vastuuosuudesta ne on maksettu heille takaisin. Päivähoitomaksujen poiston myötä yksi rahojen siirtelyn välivaihe jää eräillä pienituloisilla pois.

  9. Kuhnuri sanoo:

    Suomessa Hallitus ja Eduskunta ovat antaneet työmarkkinoista päättämisen AY-järjestöille ja näin eivät pysty tekemään työllisyyttä lisääviä toimia.
    Yksi hyvä konsti olisi ollut, että työttömyyskorvaus, yms. tuet jotka riippuvat tuloista, voisi olla 2-3kk jaksoissa. Tuo 2kk jakso olisi hyvä kun joutuu sovitellulle päivärahalle, näin rahaa tulisi tiettynä päivänä ja olisi aikaa hoitaa paperityöt ja lähettää paperit eteenpäin. Tulot vaikuttaisivat vasta tuohon seuraavaan 2-3kk jaksoon.

  10. Masse sanoo:

    Talouden kehitys vaihtelee mutta paranee koko ajan, hyvinvointi lisääntyy, asia ovat ookoo. Monet ymmärtävät väärin syy-seuraussuhteet. Politiikka, julkinen sektori ja hallinnointi ei muuta Suomen taloutta ja hyvinvointia vaan asia on tavallaan päinvastoin.

    Politiikka, julkinen sektori ja hallinnointi on kuin levä, joka roikkuu vedessä kelluvan pökkelön pohjassa – sitä on juuri niin paljon kuin vain voi olla. Ja vielä vähän enemmän. Ei siitä pääse eroon. Tuo lois-kuona-aines ei kuitenkaan ole mitenkään oleellinen asioiden kulkuun vaikka itse niin saattaa luulla.

    Onko siis kumma jos puoliväliriihen tulos on mikä on?

    On asialla positiivinenkin puoli, vaikka kuinka ärsyttääkin niin on se vaan parempi, että nämä tohelot ovat mukana politiikassa, yliopistoissa ja sen semmoisissa, pysyvät poissa pahanteosta ja hidastamassa kehityksen kulkua enemmän.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa