Seppo-sedän seikkailut aikapankin ihmemaassa

Olipa kerran syrjäinen, pohjoinen maa. Maa oli karu ja puolet vuodesta oli kylmä, mutta ihmiset olivat onnellisia ja yhteisöllisiä, koska pitivät toisistaan huolen. Maassa oli ikivanha perinne – naapuriapu. Jokainen auttoi lähimmäistään, luoden lumia talvella ja kastellen kukkia kesällä.

Jossain vaiheessa ihmiset keksivät, että naapuriapua voisi ulottaa laajemmallekin. Keksittiin aikapankki. Sen kautta kuka tahansa voisi auttaa ketä tahansa. Joku saattoi tarjota lumen luontia, joku nurmikon leikkuuta ja joku ikkunan pesua.

Eräs Seppo tykkäsi kovasti lehtien haravoinnista. Seppo oli kuitenkin niin kysytty haravoija, ettei hän sesonkina ehtinyt joka paikkaan. Tämä harmitti Seppoa, sillä hän olisi niin kovin halunnut auttaa naapureitaan. Niinpä Seppo eräänä päivänä keksi Superharavan. Tällä haravalla hän sai haravoitua kaksinkertaisella nopeudella ja pystyi auttamaan yhä useampia naapureitaan, jotka taas auttoivat häntä, muun muassa antaen hierontaa hänen kipeille käsivarsilleen. Seppo ja naapurit iloitsivat!

Sepon maine kovana haravoijana kiiri ja häntä pyydettiin yhä useampaan paikkaan. Vaikka haravasta oli tullut entistä tehokkaampi Hyperharava, Seppo ei enää pystynyt parantamaan sitä. Eräänä päivänä haravoinnin tarpeessa ollut naapuri kysyi, voisiko Seppo tehdä hänellekin Hyperharavan, jotta hänkin selviytyisi ikävästä työstään nopeammin. Seppo suostui ja naapuri ilahtui kovin.

Kun toinen naapuri kuuli Hyperharavasta, hänkin meni pyytämään Sepolta sellaista. Sitten seuraava. Sitten seuraava. Lopulta Seppo joutui jättämään haravoinnin kokonaan kaikkien halutessa Hyperharavoita. Sepon maine kiiri yhä laajemmalle ja hänellä alkoi kertyä aikapankkiin käyttämättömiä suorituksia. Myös Hyperharavoita kysyttiin yhä enemmän. Niinpä Seppo pyysi naapureiltaan jälleen apua auttamaan häntä Hyperharavoiden valmistuksessa. Vastineeksi hän antoi palveluksia aikapankistaan.

Jälleen kaikki olivat onnellisia. Yhä useampi ihminen sai Hyperharavan ja Sepon naapurit saivat Sepon aikapankista kipeästi kaivattua apua lastenhoidossa, kasvimaan kääntämisessä ja missä tarvitsivatkin.

Koska Seppo auttoi kovasti naapureitaan, naapuritkin auttoivat mielellään Seppoa. Naapurit maalasivat Sepon talon, ajoivat nurmikon, kokkasivat, tekivät talkoilla piharakennuksen ja paljon muuta, mihin Seppo ei olisi pystynyt. Seppo oli onnellinen ja naapurit olivat onnellisia. Joku oli nyreissään, koska hänkin olisi halunnut Hyperharavan, mutta oli niin laiska, ettei osallistunut Sepon pihatalkoisiin. Tätä pidettiin naapurustossa yleisesti vain itsekkyytenä, eikä siihen kiinnitetty huomiota.

Seposta tuli yhteisönsä kunnioitetuimpia miehiä. Eläkkeelle jäätyään hän näki aikapankista, miten paljon oli tehnyt muiden hyväksi, ja oli tyytyväinen elämäänsä. Muut auttoivat häntä elämänsä loppuun asti ja Sepon kuoltua häntä surtiin kovasti. Mutta yhteisö muisti aina hänen mittaamattoman apunsa ja toivoo vielä tänäkin päivänä, että yhteisö voisi elää Sepon esimerkin mukaisesti.

Sen pituinen se.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa