Suomalaisessa talouskeskustelussa ei ymmärretä arvon luomista

Suomalaisessa talouskeskustelussa ei ymmärretä arvon luomista

Keväällä kiihtynyttä talouskeskustelua ovat määrittäneet avainsanat kuten Panama, Uber, valtionyhtiöt ja taloustalkoot. Yleisimpiä puheenvuoroja ja lähestymistapoja Suomen talouden haasteisiin vaivaa yksi keskeinen ongelma, ymmärtämättömyys arvon luomista kohtaan. Esimerkiksi keskustelu veroparatiiseista liittyy pohjimmiltaan pelkkään tulonjakoon. Uber-puheenvuorot melkein jo hipovat arvon luomista, mutta hyvin kivikautisella ajattelutavalla. Siinä laatu on jotain viranomaisen määrittämää, irrallaan asiakkaan yksilöllisten tarpeiden ymmärtämisestä. Antti Rinteen viimeisimmistä ulostuloista puolestaan saisi kuvan, että talous olisi mekaaninen black box, joka kasvaa, jos mm. vientiä vauhdittamaan perustetaan erikseen oma valtionyhtiö. Politiikkasuosituksista puuttuvat prioriteetit ja nöyryys.

Yhteiskunnan toiminnot voidaan jäsennellä kakun leipomiseen, kaappaamiseen ja jakamiseen. Yksityinen toiminta markkinoilla on selkein todistettava muoto ”kakun leipomisesta”, nk. positiivisesta summapelistä. Kahden osapuolen välillä tapahtuva vapaa vaihdanta on ainut varma osoitus siitä, että molemmat kokevat saavansa jotain itselleen henkilökohtaisesti arvokkaampaa. Suomalainen talouskeskustelu ottaisi huiman edistysaskeleen heti, kun jokainen sisäistäisi tämän ajatuksen arvon subjektiivisuudesta. Vertailukohtia kakun leipomiselle olisivat nollasummapeli ja miinussummapeli. Niissä vaihdannan osapuolet vain kaappaavat ja jakavat toisten leipomaa kakkua keskenään osallistumatta itse sen leipomiseen. Julkinen sektori ja varsinkin eturyhmäpolitiikka toimivat tällä logiikalla.

Markkinoilla toimiva yritys on ensisijaisesti olemassa siksi, että tietty yrittäjä on tunnistanut mahdollisuuden luoda arvoa maksaville asiakkaille. Toimiakseen kannattavasti, yrittäjän on onnistuttava yhdistämään tuotannontekijöistä lopputuote tai -palvelu, jonka arvo asiakkaalle on korkeampi kuin yrittäjälle koituneet kustannukset. Pelkkä näkemys ei kuitenkaan riitä. Yritystoiminnan rahoittaja on laittanut omaa varallisuuttaan pantiksi epävarman tulevaisuuden edessä uskoen siihen, että kaikkien kustannusten, kuten välittömien palkkojen jälkeen hänelle jäisi tuottoa. Voitto on osoitus kannattavasta toiminnasta sekä lisäresurssi jatkaa onnistunutta toimintaa. Vastaavasti tappio vähentää resursseja ja toimii välittömänä kannustimena muuttaa toimintatapoja. Tässä on kuvattu pohjimmiltaan se mekanismi, jolla yhteiskunta vaurastuu. Myös jotkut julkiset palvelut voivat luoda arvoa sekä tukea yksityisellä sektorilla tapahtuvaa arvon syntymistä. Kuitenkin jäädessään markkinamekanismin ulkopuolelle niiden luomaa arvoa on hankalampi tunnistaa ja jopa mahdotonta varmistaa.

Talouskeskustelusta on tunnistettavissa harhaisia oletuksia arvon syntymisestä. Merkittävin viimeaikainen osoitus tästä on Panama-populismi, joka nosti verojen välttelyn Suomen talouskehityksen polttavimmaksi haasteeksi. Verotulojen maksimointi muuttui monen mielessä yhteiskunnan vaurauden ajuriksi. Logiikka ontuu pahasti, sillä verotus ja julkinen sektori ovat lähinnä kakun kaappaamista ja jakamista, eivät leipomista. Kenties tähän asti kovimmasta ylilyönnistä vastaa taloushistorioitsija Markku Kuisma, joka väläytteli verojen välttelyn johtavan kaikkien sotaan kaikkia vastaan ja ihmiskunnan taantumiseen. On syytä muistaa, että vaikka jo kivikauden ihmisillä olisi ollut nykyisten taloushistorioitsijoiden ja vero-oikeuden asiantuntijoiden kompetenssia tarttua verojen välttelyyn, se ei olisi kuitenkaan nostanut ihmisten elintasoa. Kaikkein tuhoisimmat konfliktit ja ikävimmät resurssipulat ihmiskunnan historiassa ovat tapahtuneet, kun yhteiskunnan voimavaroja on keskitetty valtiojohtoisesti markkinamekanismin ulkopuolelle.

Talouden harha-ajatukset johtavat myös kyseenalaisiin moraalisiin johtopäätöksiin, kuten yritysten syyllistämiseen ja lähtökohtaiseen skeptisyyteen yritysmaailmaa kohtaan. Vastaavasti kakun kaappaajat ja jakajat säästyvät sivussa jopa hyveellisellä imagolla. Esimerkiksi Kauppalehden pääkirjoituksessa väitettiin veroa välttelevien yritysten vihaavan avoimuutta. Asetelma antaisi helposti ymmärtää, että kyseessä olisi pelkästään yrityksille herkkä asia. Läpinäkyvyyden lisääminen olisi muille vielä suurempi haaste. Esimerkiksi laajasta julkisesta sektorista huolimatta palvelujen hinnat eivät Suomessa ole kovin läpinäkyviä veronmaksajille. Siihen ei ole edes painetta. Tulosvastuu ja erilaiset ohjausmekanismit ovat julkisella sektorilla vaihtelevan epämääräisiä. Myöskään kovin moni tulonsiirtojen nauttija ei pitäisi ajatuksesta, että muut saisivat tietää hänen hintalappunsa nettoveronmaksajille. Vähintään viimeiset puoli vuotta Suomessa on myös taistelu erilaista ”talouspuhetta” vastaan, eli taloudellisen logiikan soveltamista yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Esimerkkejä vasten on hyvin epäsuhtaista ja ongelmallista, jos kakun leipominen on sen kaappaamista ja jakamista epäilyttävämpää toimintaa.

Sivilisaation kannalta suurin hyöty yrityksistä on tuotteita ja palveluja vastaanottaville asiakkaille. Verotulot ovat toissijaisia. On muodikasta sysätä kaikki käsillä olevat yhteiskunnan ongelmat laillisesti veroja optimoivien yritysten niskaan. Populistisimmat kampanjat saavat jopa asian näyttämään siltä, että näiden yritysten olemassaolo olisi itsessään tuhoisaa. Vain taloudellisen tietämättömyyden tilassa on mahdollista, että tietoyhteiskunnan tikun nokkaan joutuvat ne yritykset, jotka tarjoavat iloisillekin veronmaksajille jatkuvasti tehokkaampia tietokoneita, matkapuhelimia, sovelluksia ja innovaatioita, joista emme vielä edes tällä hetkellä tiedä. Tämä ei tarkoita, että epäsuhtainen verotaakka olisi tavoiteltava tilanne. Asiaa tulisi kuitenkin tarkastella muullakin tavalla kuin tekemällä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja kansantaloudellisia kokonaisarvioita vero-optimointitapausten pohjalta.

Politiikka ei voi tarjota vastauksia arvon luomiseen. Vaikka monet päättäjät hyvin itsevarmasti ehdottavat erilaisia ideoita saada Suomi kasvu-uralle, heillä ei kuitenkaan ole hallussaan minkäänlaista yksityiskohtaista reseptiä saati edes kilpailukykyistä strategiaa. Jos heillä olisi, he perustaisivat yrityksen, saisivat markkinoilta rahoitusta ja näyttäisivät, miten idea toteutetaan. Arvon luomiselle kohtuullisella kulurakenteella ei ole olemassa mitään tieteellistä takuuvarmaa kaavaa. Tämä johtuu siitä, että arvo on subjektiivista. Yrittäjät luovat arvoa hyvin spesifisti ja paikallisesti muuttuvissa tilanteissa tuntemalla omat asiakkaansa ja resurssinsa. Arvon luominen koostuu perusedellytyksistä ja tapauskohtaisista tekijöistä. Lohdullista tässä on se, että vaikka arvon luominen on spesifiä, arvon luomista haittaavat käytännöt liittyvät usein perusedellytyksiin. Ne ovat tunnistettavissa yleisellä tasolla, ja juuri niihin voi vaikuttaa politiikalla. Heti kun julkisen vallan edustajat oppivat perusteet arvon luomisesta, he ymmärtävät jättää sen tehtävän markkinoille ja keskittyä varomaan niiden tukahduttamista.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

30 kommenttia artikkeliin “Suomalaisessa talouskeskustelussa ei ymmärretä arvon luomista

  1. Anarkisti sanoo:

    Tietenkin nykyisten kaltaisten suuryritysten olemassaolo itsessään on tuhoisaa. Perinteisestihän yksilönvapauksien suurimmat viholliset ovat löytyneet valtiovallan puolelta, nykyään rinnalle ja usein jopa ohitse ovat nousseet suuryritykset, tämä on syy miksi ne meistä jotka kannattavat yksilönvapauksia ylitse muiden vastustavat myös yksityisiä tyrannioita.

    Toki tulee vielä muistaa, että vapaat markkinat itsestään ovat äärimmäisen tehoton ja huonosti resursseja allikoiva järjestelmä, joka on mahdollisesti aiheuttamassa tulevaisuudessa massivisen ympäristökatastrofin, ehkä jopa tekemässä tästä planeetasta elinkelvottoman.

    1. Patamusta sanoo:

      Ympäristökatastrofeja aiheuttaa ahneus, sosialistinen ahneus, lupa sotkea.

      1. anarkisti sanoo:

        Sinulle ei taloustiede ole ilmeisesti kovin tuttu aihe, markkinamekanismit eivät itsessään ota mitenkään huomioon kolmansille osapuolille syntyviä vahinkoja, mitä ympäristön tuhoutuminen mitä suurimmassa määrin on.

      2. Patamusta sanoo:

        Omaisuuden suoja, on keskeinen osa markkinamekanismeja ja myös toimiva ellei sunnitelmatalouksissa myönnettäisi sotkemislupia sekä lupia pakkolunastuksiin, kuten esim. Talvivaaran tapauksessa.

      3. Anarkisti sanoo:

        ”omaisuuden suoja”ei liity lainkaan siihen mitä kirjoitin, vastauksessasi ei ole mitään järkeä.

      4. Anarkisti sanoo:

        Ihan mielenkiinnosta mikä on sinun omaisuuden suojasi esimerkiksi terveydelle? Miten käytännössä ratkaiset markkinoiden puutteen ja kyvyttömyyden täysin huomioida ulkoisvaiktuksia, joka tekee paitsi vapaista markkinavoimista äärimmäisen tuhoisat, myös äärimmäisen tehottomat.

      5. Patamusta sanoo:

        ””omaisuuden suoja”ei liity lainkaan siihen mitä kirjoitin, vastauksessasi ei ole mitään järkeä.”
        Kommarien anarkiassa ei ole järkeä.

  2. Henkka sanoo:

    ”Kaikkein tuhoisimmat konfliktit ja ikävimmät resurssipulat ihmiskunnan historiassa ovat tapahtuneet, kun yhteiskunnan voimavaroja on keskitetty valtiojohtoisesti markkinamekanismin ulkopuolelle.”

    Miten tämä väite pätee satavuotiseen sotaan, kolmikymmenvuotiseen sotaan tai vaikkapa Habsburgien ja osmanien välisiin sotiin Itävallan maaperällä 1500- ja 1600-luvuilla?
    Pelastiko kirjoittajan opintokaupunki Wienin vuonna 1683 Juhana III Sobieski vai Ludwig von Mises?

    1. Patamusta sanoo:

      Osmannien torjunta oli markkinaehtoista. Sittemmin torjunnasta on luovuttu, kunhan pommit ja miehet tulevat eri kuormassa.

      1. Henkka sanoo:

        Jos osmanit etenivät Bosporilta Mohacsin kenttien kautta Wienin porteille, ei heitä kai kovinkaan onnistuneesti ”torjuttu”?
        Ehkäpä kuitenkin pyrit tällä kommentillasi kyseenalaistamaan markkinaehtojen historiallisen toimivuuden? Siinä tapauksessa sinulla on vahva pointti.

      2. Patamusta sanoo:

        Markkinaehtoisuuden arvostelijat arvostelevat markkinoiden toimivuutta tilanteessa, jossa markkinoita on häiritty sääntelyllä tai muulla agressiolla, mikä ei osoita markkinoiden toimimattomuutta, vaan päin vastoin.

  3. Ulf Fallenius sanoo:

    Työnantajanvastuun poistaiminen veronmaksu vapaehtoiseksi ja vakuutukset hoitaa loput sosiaalipuolen ongelmat niin eiköhän olisi jo eväät rikastumiselle .Mitään ulkomaista Ubertoimintaa ei tarvita koska kaikki pärjää jo ihan kotokuteisesti kun pelin säännöt on samat. Onko joku Suomessa valmis tähän ,epäilen koska Suomessa rakastetaan ilmaislounaita ja sosiaaliturvaa.

    1. Patamusta sanoo:

      Olen valmis.

  4. Kuhnuri sanoo:

    Verojen maksaminen on pääsääntöisesti julkista tietoa ja vuosittain julkaistaan suurimmat tulot ja niistä maksetut verot. Samoin julkistetaan suurimmat maataloustukien saajat. Koska julkisensektorin toiminnan pitäisi olla läpinäkyvää ja julkista, niin miksi ei julkisteta myös julkisten tukijen saajia, niin yritystukien kuin myös yksityishenkilöille maksetuista?

    1. Nettomaksaja sanoo:

      Tiedä sitten, miksi ei julkaista, mutta jos kiinnostaa, niin julkaisen tässä omat tietoni likiarvoina ulkomuistista.
      Tuloverot 48 000€
      Kiinteistöverot 35 000€
      Muut tulosta rasittavat verot 25 000€
      Alv. arvonlisästä 70 000€, joka ei rasita tulosta, koska olen ketjun keskellä.

      Ja saamapuolella metsätalouden tukea 2200€, siis sitä paljon parjattua maataloustukea

  5. Juha sanoo:

    Arvon luomista en ymmärrä mitään. Ihotautilääkärillä harmaa pantterikin pääsee eroon täplistään.

    Warran Buffett on kuitenkin todennut: Price is what you pay. Value is what you get.

    Moniarvoisessa yhteiskunnassa monet arvot ovat itseisarvoja: eettiset ja esteettiset, ekologiset ja egologiset, sosiaaliset ja uskonnolliset… Arvon luomuksista tunnetuin lienee Lapualaisooppera.

  6. Tuomas sanoo:

    Tämän aikakauden suurin siunaus on pääoman tuotanto-osuuden kasvu: se mahdollistaa entistä suuremman hyvinvoinnin entistä pienemmällä määrällä inhimillistä verta ja hikeä.

    Tämän aikakauden suurin ongelma on pääoman tuotanto-osuuden kasvu: se mahdollistaa ennennäkemättömän epätasa-arvon tulonjaossa, ja jättää määrättömästi ihmisiä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, jossa he eivät ole mukana kakkua kasvattamassa, eivätkä myöskään sitä jakamassa.

    Omaisuuden keskittyminen on hyvä juttu; skaalaedut ovat todellisia, ja kakku kasvaa sitä nopeammin mitä isommasta taikinasta sitä leivotaan (nyt taisi mennä vertauskuva vähän kaukaa haetuksi…)

    Omaisuuden keskittyminen on huono juttu: kilpailu on avain tuottavuuden kasvuun, mutta skaalaedut mahdollistavat huonomman tuottavuuden pärjäämisen kilpailun tappamisen kautta.

    Kapitalistinen markkinatalous on oksymoroni. Kapitalismi pyrkii tappamaan kilpailun ja sitä kautta markkinat. Tarvitaan sosialistista markkinataloutta.

    Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että arvon luomisen tärkeys pitäisi ymmärtää, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että yhteiskunnan hyvinvoinnin takia kakun jakamista pitää edistää tarvittaessa väkivalloin (=verotus ja sitä vahtiva poliisi).

    Ongelma ei ole niinkään verotuksen määrä, vaan sen muoto. Verotusta kannattaisikin virittää uuteen asentoon: sen sijaan että verotetaan ensisijaisesti arvon tuottamista (eli työtä ja arvonlisää), pitäisi verotuksen kohdistua suoraan pääomiin. Kiinteistövero ja omaisuusvero olisivat huomattavasti tuloveroa (myös pääoma-) ja alvia dynaamisempia verotuksen muotoja.

    1. Patamusta sanoo:

      Yhteiskunnan ei tarvitse voida hyvin, tärkeintä on, että ihmiset voivat hyvin. Siitä on kauhuesimerkki, kuinka yhteiskunta voi hyvin, mutta ihmiset voivat huonosti, sen nimi on hyvinvointiyhteiskunta.

      1. Tuomas sanoo:

        Anarkistia ja anarkokapitalistia tietysti ahdistaa hyvinvointiyhteiskunnan säännöt, mutta fakta nyt vaan on se, että pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ihmiset voivat tutkimusten mukaan parhaiten maailmassa.

        Nykyinen investointilama johtuu kysyntälamasta, ja se taas johtuu siitä, että kakun jaon mekanismina käytetyt työmarkkinat ovat järkkyneet automaation ja globalisaation vuoksi (jotka siis ovat kokonaisuuden kannalta todella positiivisia asioita).

        Aina vain suurempi osa kakusta syntyy aina vain harvempien omistuksessa olevan pääoman (IPR, tuotantovälineet) tuottona, ja multimiljonäärit nyt vain eivät pysty lisäämään kulutustaan samaa tahtia kun tulot kasvavat. Ja kun miljonääri ei pysty kulutustaan lisäämään, aina vain suurempi osa rahasta siirtyy markkinakierron ulkopuolelle erilaisiin rahoitusinstrumentteihin. Eli samaan aikaan kun rahan määrä kokonaisuutena lisääntyy, markkinoilla kiertävän rahan määrä vähenee.

        Ja kun valtavan kysynnän paineessa joudutaan keksimään uusia rahoitusinstrumenttejä, kasvaa riski aina vain uusille finanssikriiseille, kun instrumenttien taustalla olevat fundamentit unohdetaan.

        Kakun jakamiseen tarvitaan uusia keinoja. Työ ja työn verotus eivät vaan enää riitä.

    2. Ulf Fallenius sanoo:

      Tuomas olet jäljillä verotuksessa ja syy miksi ALV verotus on viime vuosina tuottanut hyvää tulosta on investointilama eikä välttämättä ALV korotukset.Kun ei investoi niin ei ALV vähennyksiä mutta auta armias jos tulisi oikeasti talousnousu Suomeen niin joka ikinen työkalu ja kone menisi uusiksi ja vähennyksiä olisi niin paljon että tulisi miljarditolkulla miinusta ALV keräyksessä.

      1. Patamusta sanoo:

        Tuomas on hajulla rahoitukseen liittyvästä problematiikasta, mutta kysehän ei ole kysyntälamasta. Elintaso ei synny kysynnästä vaan tuotannosta.

  7. Ulf Fallenius sanoo:

    Tuotanto ei tarvitse kysyntää,erikoista.

    1. Patamusta sanoo:

      Ilmaisten lounaiden kysyntä ylittää jatkuvasti tarjonnan.

  8. Ulf Fallenius sanoo:

    Se on totta ja valtava ongelmakin.

    1. Patamusta sanoo:

      Eli kysyntää on, mutta hinta ei kohtaa eli ei ole kysyntälamaa.

      1. Anarkisti sanoo:

        Alahan vastata yllä esittämiini kysymyksiin, olen heittänyt haasteeni debatille.

      2. Patamusta sanoo:

        ”Ihan mielenkiinnosta mikä on sinun omaisuuden suojasi esimerkiksi terveydelle? Miten käytännössä ratkaiset markkinoiden puutteen ja kyvyttömyyden täysin huomioida ulkoisvaiktuksia, joka tekee paitsi vapaista markkinavoimista äärimmäisen tuhoisat, myös äärimmäisen tehottomat.”

        Terveys on yhtä vähän omaisuus kuin ihminenkin, joten mitä tarkoitit kysyä?

        Voitko ystävällisesti nimetä jonkin tarkoittamasi ulkoisvaikutuksen.

      3. Patamusta sanoo:

        Ehkä tarkoitit tätä.
        ”…kolmansille osapuolille syntyviä vahinkoja, mitä ympäristön tuhoutuminen mitä suurimmassa määrin on.”

        Omaisuuden suoja kattaa myös naapurin omaisuuden ja sitä voi loukata sosialistin sotkemisluvalla ilman korvausvelvollisuutta, kuten Talvivaarassa. Markkinataloudessa Nuasjärven sotkemiseksi olisi tarvittu omistajien lupa ja heidän määräämänsä hinta etukäteen.

        Neuvostoliitto onnistui yhdistämään mittavat ympäristötuhot alhaiseen elintasoon, joka vieläkin hakee vertaistaan, vain Venäjä voinee pystyä samaan.

        Ilmatilan päästöjen seuraukset ovat ongelma omaisuuden suojan kannalta, mutta eiköhän tuohonkin löydy markkinaehtoinen ratkaisu. Jos muu ei auta, niin tullimuuri niin korkeaksi, että hiukkaset jäävät muurin taakse.

  9. EJ_sellupatruuna sanoo:

    ”Sinulle ei taloustiede ole ilmeisesti kovin tuttu aihe”

    En tiedä oliko tahallisesti vai tahattomasti kovin ironinen heitto. Luultavasti jälkimmäinen.

  10. Forest of a Thousand Daemons sanoo:

    ”Kaikkein tuhoisimmat konfliktit ja ikävimmät resurssipulat ihmiskunnan historiassa ovat tapahtuneet, kun yhteiskunnan voimavaroja on keskitetty valtiojohtoisesti markkinamekanismin ulkopuolelle.”

    Löysä ja ideologinen heitto, joka pohjautuu jokseenkin täydelliseen historiallisen perspektiivin puutteeseen. Muunkin kuin kauppatieteiden harrastaminen voisi tuoda ajatteluun syvällisempiäkin näkökulmia kuin ahtaan tuottajat vs. parasiitit -asetelman. Historiaa epämääräisesti raiskaava kvasiargumentointi on ehkä luontevaa Liberan maksetuille apologeetoille, mutta jos mielii vakuuttaa muitakin kuin jo uskossa olevia, on järeämpi kalusto tarpeen.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa