Suomi ei kaipaa liittovaltiota

Asuin perheeni kanssa Saksan silloisessa pääkaupungissa Bonnissa, kun tieto uudesta pääkaupungista tuli. Opettaja tuli luokkaan ja ilmoitti haikean juhlallisesti: ”Die neue Bundeshauptstadt ist Berlin.” Elettiin vuotta 1991. Pari vuotta myöhemmin olin jo lukenut tarvittavat pätkät asuinmaani historiaa ymmärtääkseni, kuinka tärkeää rauha on ihmiskunnan kannalta. Pidin upeana, että Suomi saisi pian mahdollisuuden liittyä Euroopan yhteisöön.

Teininä ei vielä kovin syvällistä näkemystä maailmaan ollut, mutta Keski-Euroopasta katsottuna Suomen sijainti entisen Neuvostoliiton naapurissa tuntui perin uhkaavalta. Samaan aikaan Suomi tarpoi lamassa, josta uutisoitiin paljon rajojen ulkopuolellakin. Naiivein silmin tuntui upealta, jos Euroopan alueella ihmiset, palvelut ja tavarat saisivat liikkua vapaasti – mutta rajoja puolustettaisiin tarvittaessa yhdessä. Tuon ikäisenä alkoi kiehtoa vapaus. Se ei ole vieläkään lakannut kiehtomasta.

Nyt, reilut 20 vuotta myöhemmin, on Suomi syvemmällä Euroopan integraatiossa kuin ehkä tajutaankaan. Kirjaimellisesti syvällä, ei alkuunkaan aallonharjalla. Vapaus on hyvin kaukana tästä. Yhteisestä puolustuksesta ei ole tullut mitään, ja vapaan liikkumisen kanssa on tekemistä. Miksei Ruotsista vuokraamaansa autoa voi ajaa Suomessa? Miksei Suomen kansalainen toisessa EU-maassa asuessaan voi viettää vapaa-aikaansa Suomessa niin paljon kuin lystää joutumatta maksamaan Suomeen tuloveroa?  Kansalaisten veroroposista ollaan yhä kovin mustasukkaisia.

Unionista onkin vapaan kanssakäymisen alustan sijaan kehkeytynyt kompleksinen yhteiseurooppalainen rahansiirtoautomaatti. Ennen jaettiin rahaa ranskalaisille tupakanviljelijöille; nyt heidän lisäkseen kreikkalaisille laivanvarustajille ja madridilaisille pankkiireille.

 

Katalaaneilla ja härmäläisillä on paljon yhteistä

Eteläeurooppalaisen ja keskieurooppalaisen ero poliittisessa kotiinpäinvetämisessä on se, että jälkimmäinen yrittää esittää rationaaliset syyt toiminnalleen. Saksassa ja erityisesti Ranskassa on oma taiteenlajinsa ilmoittaa vastapuolelle mahdollisimman kohteliaasti ja rivien välistä tämän olevan idiootti.  Suomalainen on helppo kohde, kun tämä punastuu jo ensimmäisestä korulauseesta.

Jos Espanjassa ja Italiassa maiden pohjoisosat ovat kyllästyneitä rahoittamaan eteläisiä veljiään, niin miksei se harmittaisi meitä suomalaisia? Italia ja Espanja kykenisivät yksityisen varallisuutensa voimin rahoittamaan julkisen velkansa ja siltikin maiden yksityinen varallisuusaste olisi korkeampi kuin meillä Suomessa.

Unioni kaavailee itselleen yhä enemmän vaikutusvaltaa jäsenmaiden raha- ja talousasioihin. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso kaavaili viime viikon puheessaan tiekarttaa ulos kriisistä. Se näytti kovasti askelmerkeiltä kohti liittovaltiota. Ja onhan se selvä: jos kerran halutaan ehdoin tahdoin pitää rahaliitosta kiinni, niin toimiakseen yhteisvaluutta vaatii homogeenisen talousalueen. Piste. Nykyistä kriisiä se ei kuitenkaan ratkaise.

Puheet siitä, että meidän on rahoitettava ongelmamaita yhä enemmän välttääksemme laman, eivät ole suoraselkäisiä. Lama meille tulee yksinkertaisesti siksi, että olemme kuluttaneet enemmän kuin olemme ansainneet, teemme niin edelleen ja näillä näkymin jatkossakin. Tätä tosiasiaa ei rahojen siirtely taseesta toiseen ratkaise – etenkään kun toiset ovat ajautuneet ongelmiin muita nopeammin ja jopa epärehellisyyden vuoksi. Meillä Suomessa eletään velaksi sentään suhteellisen läpinäkyvästi.

Erityisesti pienen jäsenvaltion kannalta liittovaltio tarkoittaa selvää demokratiavajetta. Suomi ei ole Saksa edes pienoiskoossa. Se tarkoittaa suomeksi sitä, ettei meillä ole eikä meille tule merkittävää päätösvaltaa siihen, mihin unionia jatkossa kehitetään. Siksi päätös on kannaltamme varsin binäärinen: ollako vai eikö olla tuon liittovaltion pohjoisin provinssi.

 

Lisää yhteistyötä, vähemmän sanelua

Mikä on se perimmäinen syy, ettemme avoimesti keskustele eroa Euroopan unionin jäsenyydestä? Vapaa vaihdanta lähtee siitä, että annetaan ja saadaan. En koe, että syvenevä liittovaltio kykenee Suomelle antamaan niitä eväitä, joita me kaipaamme. Vastavuoroisesti kyllä valtiomme (yhä) korkealle luottoluokitukselle on muilla käyttöä. Rahaa ja pääomiahan meillä ei ole – Euroopan sisäisessä vertailussa olemme köyhälistössä. Sääli, jos se jollekulle tässä viime vuosien tukipakettivillitykessä on jäänyt epäselväksi.

Saksan-vuosien jälkeen olen työskennellyt kahdessa muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, hyvinkin erilaisessa kuin Saksa ja Suomi: Tanskassa ja Isossa-Britanniassa. Impivaaralaiseksi minua on vaikea sanoa, joskin kaksi viimeistä asuinpaikkaa saattoivat opettaa tervettä kriittisyyttä yhteiseurooppalaista politiikkaa kohtaan. Jokainen toki pelaa omilla korteillaan. En ole kääntynyt unionin vastustajaksi siksi, että haluaisin vähemmän globalisaatiota ja enemmän nurkkakuntaisuutta, vaan päinvastoin juuri siksi, että nykyisenlainen EU on juuri näitä.

Ero EU:sta ei tarkoita sitä, että kääntäisimme selkämme Euroopalle ja että Venäjällä voitaisiin Johan Bäckmanin johdolla laatia etupiirit uudelleen. Jatkaisimme Euroopan talousalueessa ETA:ssa, johon EU:n lisäksi kuuluvat Norja, Islanti ja Liechtenstein. Lisäksi voisimme jatkossakin olla aktiivisesti rakentamassa sekä pohjoismaista että eurooppalaista puolustusta ja ulkopolitiikkaa. Ei mikään maa ole houkutteleva kauppakumppani, työskentely- ja rahoituskohde siksi, että se on EU:n jäsen, vaan siksi, että siellä verotus ja muut yhteiskunnalliset tekijät tukevat yritysten ja ihmisten mahdollisuutta elää, menestyä ja luoda sellaista arvoa, josta muut haluavat maksaa.

Minulle on sama, keskitetäänkö valtaa Helsinkiin vai Brysseliin (tai Berliiniin) – pidän keskittämistä ongelmallisena jo itsessään. Mitä vähemmän kansalaisella on vapautta ja vastuuta päättää omista asioistaan, sitä vähemmän meitä motivoi yhtään mikään. Eräs brittipomoni sanoi asian Lehmanin jälkeisessä markkinamyllerryksessä viisaasti: ”Only worry about things you can influence.” Kun tauhka lentää tuulettimeen sinusta riippumattomista syistä, paras mitä voit tehdä on katsoa, ettei se lennä päin naamaasi.

Toivotan kaikille hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa