Suomi inttää kuin väsynyt humalainen

Suomi inttää kuin väsynyt humalainen

”Vaikea uskoa, että ihan kuka tahansa voi alkaa leikata nurmikkoa noin vain.”

Tällainen näkemys tuli julkisuuteen kevään kynnyksellä, heti kun nurmi alkoi vähän vihertää. Monet pitivät lausuntoa niin kummallisena, että sen täytyi olla vitsi. Jotkut totesivat, että jos se ei ole vitsi, niin sitten se on ay-liikkeen sekoilua. Mutta ei se ollut. Äänessä oli Kiinteistötyönantajien toimitusjohtaja Pia Gramén, joka viestitti Postille, ettei toiselle toimialalle pitäisi noin vain tulla. Ei tulisi postinkantajasta kunnollista nurmen ajajaa.

Tällaisia me suomalaiset olemme. Emme pidä kilpailusta. Tykkäämme, että asiat ovat niin kuin ennenkin. Selkeät säännöt ja tutut kuviot. Jokainen hoitakoon omat tonttinsa. Ja kun tuttu juttu kääntyy uhkaksi, käännymme virkamiehen puoleen ja kysymme: voisiko asiaa hoitaa sääntelemällä.

Yksi normi poistetaan. Tilalle pulpahtaa kaksi uutta. Normiviidakon tuorein tulokas on idea moottorisahan ajokortista. Se yhdistäisi virkamiehen ja alan yrittäjien edut. Virkamies saisi lisää työtä ja kortin suorittanut metsuri-yrittäjä nostaisi hintoja osa-aikaisten metsurien jättäessä kortin hankkimatta. Tällaista järjestelmää puuhataan, vaikka kukaan ei ole osoittanut, että ihmisten tai rakennusten päälle kaatuvat puut olisivat mikään ongelma Suomessa.

Suomi puhuu edelleen vapautettujen taksimarkkinoiden Ruotsissa aiheuttamista ongelmista, vaikka Ruotsi päästi taksit kilpailemaan asiakkaiden iloksi jo vuonna 1990. Ongelmat ratkaistiin, eikä kukaan kaipaa siellä Suomen mallia. Mutta Suomessapa ei noin vain kilpailla kyydeistä. Uber-kuskit saavat peräänsä poliisipartion, eikä edes taksien määrää ratkaista markkinoilla. Valtion virkamies tuntee riittävän hyvin kysynnän ja tarjonnan kohtauspisteen.

Taksialan vanhanaikaisuudelle, apteekkien suojalle ja moottorisahan ajokortille voisi naureskella hyväntahtoisesti, ellei kyse olisi laajalle ulottuvasta sääntelyn kiimasta. Sääntelyvimma heikentää kilpailua, hillitsee innovaatioita ja hidastaa kasvua. Se yhdistää niin virkamiehiä, ay-liikettä kuin työnantajiakin. Siis kaikkia laiskoja kilpailijoita.

Helsingissä toimii satoja lobbareita, joiden tehtävänä on torjua joko ulkomailta tai joltakin toiselta toimialalta tulevaa kilpailua. Heidän bunkkereistaan jarrutetaan liikenteen, teollisuuden, terveysalan, rahoituksen, kaupan ja energia-alan globaaleja megatrendejä. Valtiovalta suojelee vanhoja ja vakiintuneita pelaajia, vaikka sen pitäisi suosia tuoreita ja innovatiivisia tekijöitä. Muistetaan että isot yritykset vastaavat Suomessa irtisanomisista ja pienet haastajayritykset uusista työpaikoista.

Kaikkein viheliäisin ongelma on kuitenkin suomalaisen työvoiman kilpailu muiden maiden työvoimien kanssa. Ne työmarkkinoiden uudistukset, jotka Ruotsin ja Saksan demarit tekivät 15 vuotta sitten, leimataan Suomessa uusliberalistiseksi julmuudeksi. Ahkerat ja osaavat suomalaiset eivät saa oikeasti kilpailla työstä eivätkä taistella työpaikoistaan. Hakaniemi päättää heidän puolestaan ja työ valuu ulkomaille.

Maailma avautuu ja raivaa tilaa uusille asioille, mutta Sääntö-Suomi inttää vastaan kuin väsynyt humalainen mies hetki ennen sammumistaan. Käytöksemme on kummallinen cocktail, jonka tärkeimmät aineisosat ovat heikko itsetunto, omahyväinen uho ja todellisuuden kieltäminen. Kuvittelemme, että Suomi on saari, joka voi eristää itsensä maailman pahuudelta. Ovathan sen kehittämät ratkaisut omaperäisyydessään maailman parhaita. Palkanmuodostuksemme on maailman 140. joustavinta, mutta mitä siitä.

Tämän pelin seuraukset näemme nyt.

Tuotanto ja työpaikat siirtyvät muihin maihin. Dynaamisimmat muutokset tapahtuvat muualla. Innovaatioiden määrä vähenee, talouskasvussa kilpailemme Kreikan sarjassa ja henkisesti taannumme itäeurooppalaiseen viiteryhmään.

Henkinen lamaannus tekee pahaa kansantaloudelle. Näköalattomuus ruokkii apatiaa ja kierre syvenee. Julkisuutta hallitsevat ne tahot, jotka edistävät omaa asiaansa päivittelemällä sitä, kuinka eriarvoisuus syvenee ja kurjuus etenee, vaikka Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Ne kansalaiset, jotka pystyvät luomaan uusia ideoita, työtä ja hyvinvointia joko vetäytyvät yhteiskunnallisesta keskustelusta tai muuttavat muualle. Kumpikaan ilmiö ei ole hyväksi Suomelle.

Tilanne on aidosti vaikea, mutta ei se ole silti toivoton. Oman toiveikkuuteni suurin syy on se, että näen vain kolme asiaa, jotka eivät toimi. Ensimmäinen on ay-liike. Toinen on Elinkeinoelämän keskusliitto ja kolmas eduskunta. Ay-liike sai paljon hyvää aikaan 1900-luvun suojatun kilpailun oloissa. Siitä tuli kuitenkin oman menestyksensä vanki 2000-luvun avoimessa maailmassa. Ay-liikkeelle on kasautunut paljon vaikutusvaltaa, joka on huumannut sen johtajat. Kaikkein vaikeinta on sopia niistä asioista, jotka leikkaavat ay-johtajien valtaa.

EK edustaa samaa mennyttä maailmaa kuin ay-liike. Eteläranta on tarkka siitä, että pinta kiiltää, mutta sisäisesti se on heikko tapaus. EK paljasti pehmeytensä muun muassa paikallista sopimisista koskevissa neuvotteluissa ay-liikkeen kanssa. Suuria vientiyrityksiä lyhyellä aikavälillä suojaava vakaus oli niille tärkeämpi kuin suuri muutos, joka olisi lisännyt työelämän joustoja ja parantanut kaikkien yritysten pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä.

Eduskunnan ongelmana on, että kansanedustajat ovat siellä vain töissä. Suuri osa edustajien energiasta menee jatkopaikan varmistamiseen. Varmin tie tähän on se, että parlamentaarikko ryhtyy ajamaan pienten ja läheisten intressiryhmien etuja kokonaisuuden ja yhteisen edun kustannuksella. Mediakaan ei haasta riittävän hanakasti edustajia, jotka vastustavat samoja asioita joita edellisellä vaalikaudella kannattivat.

Ay-liike, EK ja eduskunta ovat ratkaisevan tärkeitä instituutioita, kun Suomen tulevaisuudesta puhutaan. Kaikkien suomalaisten velvollisuus on tehdä voitavansa, jotta vaikuttajien joukkoon nousee ihmisiä, jotka suhtautuvat muutoksiin uteliaasti tai jopa nauttivat niistä.

Suomen tulevaisuus ei ole toivoton myöskään siksi, ettei tämäkään päivä ole läpeensä musta. Vaikka valtiovalta tarmokkaasti säätelee, rajoittaa ja kieltää, Suomessa kasvaa koko ajan maailmanluokan laatuyrityksiä – koneita, supercellejä ja ponsseja. Tämä osoittaa, että monet kilpailuedut ovat edelleen olemassa: hyvä koulutuspohja, tasavertaiset edellytykset ja rohkeat ja idearikkaat ihmiset. Viime vuosien onneton politiikkakaan ei ole pystynyt rikkomaan kilpailukyvyn kovaa ydintä.

Suomi osoitti itsenäisyytensä ensimmäisen sadan vuoden aikana, että suomalaiset pystyvät nousemaan nopeammin ryysyistä rikkauksiin kuin ruotsalaiset tai amerikkalaiset. Suomi voi palata takaisin huippumenestyjien joukkoon, kun suomalaiset repivät turhat tekemisen esteet ja heittävät pois hidasteet, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ulkopuolelta katsottuna tämä sulkeutuneen Suomen itsensä kampittaminen näyttää kovin hassulta.

Yksi hylättävistä asioista on tasapäistäminen – se ajatus, että ”kaikki pelaa” eikä kehenkään satu. Kaikki pelaa on kiva periaate, joka sopii hyvin harrasteluun ja amatöörisarjoihin. Huipulle pitää kuitenkin pyrkiä toisenlaisella tyylillä. Suomi voitti vuoden sisällä kaksi juniorijääkiekon maailmanmestaruutta, koska valmennukseen tehtiin suuri muutos vuonna 2009. Suomessa ryhdyttiin valmentamaan taas yksilöitä. Lahjakkuuden merkitys tunnustettiin ja sille annettiin tilaa. Menestystä ruokittiin yksilöiden onnistumisten kautta. Vuoden 2016 mestarit olivat silloin herkimmässä kehitysvaiheessaan. Tuloksia tuli ja sama onnistuu valtion tasolla taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin MM-sarjassa, jos vain niin päätämme.

Politiikan ja talouden suomalainen ihanne on yhä ”kaikki pelaa”. Pyrkimys muutosten hillitsemiseen on monissa bisneksissä voimakkaampi kuin niiden kääntäminen riemukkaiksi voitoiksi. Hyvinvointivaltion järeä suojaverkko varmistaa edelleen, että työttömät voivat saavuttaa lähes yhtä hyvän aineellisen elämän kuin työtä tekevät. Suuri osa rohkeimpien ja lahjakkaimpien ihmisten saavutuksista pyritään leikkaamaan pois ja ohjaamaan yhteiseen kassaan. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että menestyjien motivaatio laskee. Siihen ei voi vaikuttaa virkamiehen hallinnollisella päätöksellä.

Silloin kun riittävän suuri osa suomalaisista ymmärtää tämän, olemme uuden nousun kynnyksellä. Ennemmin tai myöhemmin käy niin, että ryhdymme luomaan edellytyksiä toistemme onnistumiselle, koska ymmärrämme ettei se ole itseltä pois vaan hyödymme siitä kaikki. Viisi miljoonaa ihmistä pääsee irti. Yritteliäisyyden ja työn voima vapautetaan.

Tällainen ajattelu edellyttää vain pientä muutosta siihen, mitä olemme pitäneet reiluna ja mitä epäreiluna. Edessä on vielä surutyötä siitä, että ne hyvinvointivaltion unelmat joihin monet meistä olivat pitkään uskoneet, joudutaankin hylkäämään. Hyvinvointi säilyy ja kehittyy mutta eri tavalla kuin ennen ajateltiin. Ja sitten, jonakin päivänä, kun kovat mutta välttämättömät savotat on tehty, monet niitä epäilleet sanovat, että näinhän sen pitikin mennä. Että sitä mieltähän me olimme alusta asti olleetkin.

Synkät ajat Suomessa

Synkät ajat Suomessa

Tämä kirjoitus on Synkät ajat Suomessa -julkaisun toinen sähköisenä julkaistava kirjoitus.

Suomi on hieno maa ja täynnä lupausta tulevaisuudesta. Ajat ovat juuri nyt vain vähän synkät. Talous ei kasva ja ilmapiiri on muutenkin ankea. Suomalaiset ovat puolustuskannalla, eivät avoimina maailmalle. Vaikka julkaisun esseissä pohditaan näitä synkkiä aikoja, sen tarkoitus ei ole voimaton synkistely.

Kirjoittajilta on synkistelyn asemesta pyydetty ratkaisuehdotuksia ongelmiin ja näkemyksiä siitä, kuinka päivä saadaan taas paistamaan Suomen synkeyteen.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

17 kommenttia artikkeliin “Suomi inttää kuin väsynyt humalainen

  1. MIKÄ SUOMESSA ON VIALLA ?

    Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Suomessa on jotain vialla. Monia asioita on ollut esillä, mutta hyvä tiivistelmä on puuttunut. Sellaisen on nyt esittänyt Olli Muurainen Liberan uudessa julkaisussa “Synkät ajat Suomessa”.

    Muuraisen mukaan Suomessa on vialla kolme asiaa:

    1. Ammattiyhdistysliike
    2. Elinkeinoelämän Keskusliitto
    3. Eduskunta

    Muurainen perustelee väitteensä. Kohdat 1 ja 2 edustavat Muuraisen mukaan mennyttä maailmaa. Eduskunnan ongelmana on mm. se, että se on kansanedustajien työpaikka, josta pidetään kiinni kynsin hampain. Eduskunnan kyselytunti kertoo paljon siitä työpaikasta.

    Kauempaa esimerkiksi Singaporesta, jossa OM asuu, näkee kokonaisuuksia selkeämmin kuin läheltä. Muuraisen mielestä tilanne ei ole toivoton. Ongelmat ovat korjattavissa, jos niin halutaan.

    Suomessa on myös paljon hyvääkin, kuten hallitus, koulutus, päivähoito, poliisi, maanpuolustus, oikeuslaitos, terveydenhoito, sosiaalipalvelut, kielitaito, luonto, matkustus- ja sananvapaus sekä elämästä innostunut nuoriso.

  2. Minna Mäkinen sanoo:

    Suurimmalta osin samaa mieltä. Mutta moottorisahan ajokortti voi olla ihan hyvä asia. Kun ei kyse ole siitä että puut kaatuvat ihmisten päälle, vaan siitä että sitä sahaa ei osata käyttää oikein. Siis kun sattuu paljon muutakin kuin puiden kaatumisia vääriin paikoihin. Jos sen sahan käyttöön tulee jokin testi joka maksaa alle 100 euroa ja sillä säästetään vuodessa edes yksi kuolema (nyt niitä sahan aiheuttamia kuolemia on vuodessa muutamia) niin mielestäni se ei ole kovin paha säätely.

    Pahempi kortti on Suomen maailman kallein ajokortti kolmella opetusvaiheella.

    Voiko muuten humalainen inttää pirteästi?

    1. paavo Nurminen sanoo:

      Moottorisahan käytöstä aiheutuvat kuolemat aiheutuvat käytännössä kokonaan alkoholista. Se kortti ei alkoholin juomista ja säätämistä moottorikäyttöisillä vempeleillä alkoholin vaikutuksen alaisena tule ehkäisemään. Tämä ajattelutapasi on rationalisointia, joka johtuu siitä, että olet pohjimmiltasi juuri tuollainen sääntelijä ja kukkahattu, josta kolumni suomalaisia aiheellisesti sättii. Vaikka yksi ihminen vuodessa kuolisikin taitamattomana moottorisahajonglöörinä vesiselvänä, niin tuon sääntelyn purku olisi silti yhteiskunnalle nettovaikutuksiltaan positiivinen. SIllä säästetyllä rahalla voidaan pelastaa ainakin yksi ihminen vuodessa panostamalla esimerkiksi ambulanssien reagointiaikaan se säästetty resurssi. Sitten jos alkaa kymmeniä kuolla vuosittain, voidaan laskea asia uudestaan. Älä kysy aina mitä voitaisiin säännellä, vaan mitä sääntelyä voitaisiin purkaa.

  3. Esko Vesa sanoo:

    Pahin Suomen tuhoaja on AKT. Kieltäytymällä osallistumasta kilpailukykytalkoisiin lisää työttömyyttä puun, metallin, ym vientivetoisissa yrityksissä ymmärtämättä, että aiheuttaa samalla työttömyyttä myös omissaa eli kuljetusalan yrityksissä.
    Ampuessaan vastuuttomasti alas Isänmaan onnistumista alas ampuu siis myös omaan jalkaansa.
    Nössö eduskunta katsoo moista sabotointia rukkaser suorana vaikka Sokea Reetakin älyää, että paikallinen sopiminen pitää toteuttaa lainsäädäntöteitse.

    1. SUOMALAINEN sanoo:

      Pahin SUOMEN TUHOAJA on ne maahanmuuttajat jotka tulevat tänne ”loisimaan” meidän verorahoilla.

      1. Pirkko Farrand sanoo:

        Pahin SUOMEN TUHOAJA on ulkomaille muuttanut suomalainen, joka katkerana ja koti-ikävissään haukkuu tämän koko maan ja sen ihmiset paskaksi.

      2. Juha sanoo:

        Huomattakoon, että artikkelin kirjoittaja Muurainen on ulkosuomalainen maastamuuttaja, mutta mahdollisesti tuleva paluumuuttajakin, jos kyllästyy puutarhanhoitoon Singaporessa Billnäsin Ruukin avauduttua.

        Singaporessa näitä riittää, ulkomaalaisia nimittäin. Pääsaarella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, viidesosa naapurimaista tulleita siirtolaisia. Yli 75% väestöstä on kiinalaisia, malaijeja noin 15 % ja intialaisiakin 8 %. Henkeä kohti laskettua varallisuuttakin on kertynyt. Singaporea rikkaampia kääpiövaltioita ovat vain Liechtenstein, Qatar, Luxemburg ja Bermuda. (Wikipedia)

        Hyvin toimiva yhteiskunta. Kaikki pelaa.

        (Muuttoa miettiessäni jäin kuitenkin pohtimaan: Saako siellä nyt varmasti terveyspurukumia apteekista? Pitääkö henkilöllisyys todistaa ja tiedot rekisteröidä oston yhteydessä? Saako sakkoa vai keppiä, jos sylkäisee purkan kadulle?)

  4. Henri K. sanoo:

    Hyvää tekstiä. On tosiaan utopistista kuvitella, että bunkkereihinsa jämähtäneet ay-ihmiset tai Etelärannan sikariporras tajuaisivat jotain nykymaailman menosta. Ihan ilman katkeruutta ja kaunaa voi todeta, että talous-Suomea on johdettu aivan päin honkia viimeiset kahdeksan vuotta. Ad hoc on ollut päivän sana.

    Suuryritysten johtajatkaan eivät saa synninpäästöä, aika huonoa settiä on sieltäkin päin tullut. Suomalaisia yritysjohtajia ei olla raastettu kansainvälisille markkinoille johtotehtäviin.

    Virkapuolesta on parempi ehkä olla sanomatta mitään.

    Mutta se viimeinen kysymys: Minkä takia me kuuntelemme näitä ihmisiä?

  5. Ulf Fallenius sanoo:

    Koko entinen Suomi pitää purkaa ja siihen kuuluu pääosin työvoimalain säädännön purku koska se jos joku estää Suomen kilpailukykyä.Ei saa olla itseensä selvyys että saa sairauslomapalkkaa eikä muitakaan korvauksia niin kuin ylityö tai pyhäkorvauksia, kysyntä ja tarjonta pitää olla se joka päättää palkkatason .Verotusta laskettava ja ALV veron raja 100000 euroon koska se on iso ongelma pienyrittäjille mitä tarvitaan koko ajan lisää. Veroseuranta pois pieniltä yrityksillä ei se pimeä raha ole ollut ongelma niillä aloilla muussakaan osaa kansanvälistä maailma vaan ne työllistävät 2-3 kertaa enemmän ihmisiä kun verotus ei ole heillä niin tarkkaa kun täällä Suomessa. Jos esimerkiksi Bernerin liikennekaari alkuperäisessä muodossa toteutuu niin koko kuljetusala siirtyy täysin harmaan talouden piiriin tai seuraavana vaihtoehtona kovan luokan verosuunnittelu ja veroparatiisisaaret, mutta lopputulos on se että hinnat kuluttajille voi laskea sopiviksi ja halpa on se mitä Suomessa etsitään joka nurkassa.Veronmaksut pitää ohjata enemmän palkkasaajille ja varsinkin jos heidän etuunsa Ay liikkeen voimin vaan lisätään eikä poisteta koska oikeudenmukaista on se että se maksaa joka saa etuja.Viimeisenä ehdottaisin myös että mitä mukavampi työ niin mitä suuremmat verot ja toisinpäin jos työ ei mukava niin verot lähes nollaa tämä olisi erittäin tärkeä osa markkinataloutta.

  6. Eteenpäin sanoo:

    Miten mielestäni kirjoitus oli pitkälti juuri tuota humalaisen inttämistä ihan itsessään. Enimmäkseen juuri synkistelyä, jonka sijaan piti kirjoittaa ratkaisuehdotuksista.

    Silti synkistely voit kirjoituksessa 9-3. Minkälainen suoritus se on?

    Helpoin tapa saada muutos on alkaa itse toimia kuten opettaa. Sehän on vaikeaa. Helpompi on syyttää muita, sääntelyä ja vaikka mitä, siitä ettei onnistu. Miten jotkut silti onnistuu? Keskittyvätkö he johonkin muuhun kuin syyttelyyn ja synkistelyyn? Mihin?

    1. Seppo sanoo:

      No montako ehdotusta tässä sun tekstissä oli. Mitä ois pitäny kirjoittaa että ois ollu parempi teksti? Kirjoita itse parempia tekstejä! Johda edestä

  7. Toinen ulkosuomalainen sanoo:

    Pirkko Farrand juuri havainnollisti vastauksellaan Ollin erinomaiseen ja realistiseen artikkeliin sen agressivis-negatiivisen asenteen joka Suomessa on yleisesti valloillaan. Tosiasioita ei voi esittää tai pohtia ilman että joku ’Pirkko’ hyppää puskista vailla mitään substanssia latistamaan. Ja jollei aiheesta ymmärretä mitään, niin mennään suoraan sitten henkilöön. Useimmiten kaukaa näkee paremmin.

    Elon Muskia pidetään yhtenä aikakautemme suurista visionääreistä. Hänellä on kyky ymmärtää mikä kuluttajille on olennaista, kaupallistaa nuo innovaatiot sekä haastaa itsensä ja organisaationsa rikkomaan rajoja. Siinä samassa, ja siihen varsinaisesti keskittymättä, vaurastuen multi-miljardööriksi ja luoden toimeentulon tuhansille ihmisille.

    Mitä Elon Musk olisi Suomessa – Ei yhtään mitään. Epäonnistunut toisen polven maahanmuuttaja. Jokainen hänen innovaationsa (PayPal, Tesla, SpaceX…) olisi Suomessa tapettu virkamieskoneiston voimin.

    Kuten Olli kirjoittaa, Suomessa on poikkeuksellinen koulutus ja insinööriosaamisen pohja. Viimeisimpien Suomesta kantautuneiden uutisten perusteella vieläpä runsaasti kokenutta ja työsuhteista vapautunutta osaamista. Mutta kuinka ihmeessä tästä yhtälöstä voisi syntyä Elonin kaltaisia vetureita? Jos työttömänä ryhtyy innovoimaan menettää takautuvasti työttömyyskorvaukset koska onkin yllättäen yrittäjä. Jos onnistuukin saamaan yrityksen jaloilleen paperisota virkamieskoneiston kanssa saa varmasti polvilleen. Jos polviltaan vielä hoippuu positiiviseen tulokseen, vetäisee verottaja mielivaltaisella poikittaisella luulot pois. Ja jos henki pihisee vielä muutaman vuoden päästä, yritys onnistuu työllistämään ja tuottamaan riittävästi positiivista kassavirtaa, yrittäjä on kapitalistinen sika jota pitää verottaa enemmän!

    Suureen osaan ongelmista Ollin esittämät tahot voivat myötävaikuttaa, mutta slaavilainen verenperimä on tiukassa – ’onhan se perkele jos naapuri menestyy!’ Vienee toiset 50 vuotta. Joku aika sitten kerroin työkaverille Suomessa verotettavien tulojen olevan julkista tietoa ja niillä retosteltavan kerran vuodessa. Kaikki lehden ja päämediat oikein listaavat yli 150,000€ tienaavat paikkakunnitttain ja erittelevät tulonlähteiden mukaan. Piti sulana hulluutena, eikä uskonut ennen kuin näytin…

    Yksi surullisimmista asioista on, ettei mitään uutta juuri tarvitsisi keksiä. Toimivia malleja on lukuisia ja hyviä ehdotuksia asiantuntijoilta sataa jatkuvasti. Jos vain olisi rohkeutta päättää ja toteuttaa…

  8. Tage Johansson sanoo:

    Suomen pahin ongelma on suuryhtiöiden kykenemättömyys uudistumiseen. Meidän suuryhtiöt nimittäin ovatkin maailmalla keskisuuria yhtiöitä järjestään ja keskisuurilla yhtiöillähän juuri on kaikkein parhaat edellystykset vasvaa ja kehittää uusia asioita. Meillä näissä Suomen suuryhtiöissä pesii avainhenkilöitä, jotka pitävät rystyset valkoisina kiinni omista työpaikoistaa ilman että keikauttaisivat venettä yhtään mittaa – YT ei saa osua itseensä millään riskillä, jos lähtisi ehdottamaan kustanjusten lisäämistä jotakun uutta kehittävään. Siten nämä tämän päicän uusaateliset siis vain tekevät ”työtään” ja manageeraavat sitä tuttua ja tavanomaista vanhaa liiketoimintaa.

    Suuret yhtiöt ovat ainoat, jotka tässä maassa omaavat realistiset mahdollisuudet kehittää jotakin riittävän suurta ja kansantaloutta parantavaa – niillä on rahaa, resutrsseja ja kanavat myydä innovaatioita ja uusia konsepteja. Mutta ensiksi täytyy niiden ohjausmekanismiken muuttua. muuten tehdään vaan samaa vanhaa samalla vanhalla tavalla samalla vanhalla väellä. Ja laskukierre jatkuu.

  9. Pasi Ruuska sanoo:

    Olen sitten suomalainen. Otetaan nyt se posti eaimerkkinä. Peruspalvelua, joka on monopoli, ei saada toimimaan. Sitten käytetään monopoliyhtiötä kilpailun parantamiseen jollain muulla kilpailuvapaalla sektorilla ja häiritään markkinoita. Onhan tuo nyt johdon priorisointi- ja keskittymiskyvyn puutetta. Ja aikanaan kerättyjen verovarojen väärinkäyttöä ja kilpailun vääristämistä. Innovatiivisuudestakaan ei ole kyse. Voi hyvää päivää.

  10. aivopieru sanoo:

    Kyllä täällä ollaan jämähdetty. Jos joskus on poikkeusoloissa säädetty jotain, sitä noudatetaan vieläkin. Kuinka olisi Pekkaspäivistä luopuminen, sillähän saisi tuota työaikaa lisää kummasti. ”Suurtyöttömyyden” lapsi.
    Toinen hieno esimerkki on velkasaneeraus. Ei voi olla tyhmempää järjestelmää. Jo valmiiksi epäonnistuneen yrityksen annetaan jatkaa markkinahäirikkönä ja näin vaikeutetaan rehellisesti ja ehkä vielä kannattavasti toimivien yritysten elämää. Järjestelmä luotiin joskus -90 luvun laman syövereissä. Silloin tarpeellinen mutta nyt kilpailua vääristävä ja velkojia epäreilusti kohteleva systeemi. Nyt pitäisi luottaa siihen että markkinat korjaavat yhden mokailut.
    Kyllä Olli asiaa kirjoittaa. Kun joku vaan tekis jotain….

  11. Hermann sanoo:

    Suomessa ei olla edes puhuttu kannabiksen dekriminalisaatiosta vaikka Yhdistyneitten kansakuntien kokouksessa näin toivottiin meneteltävän jatkossa. Tämä toisi satoja tuhansia työpaikkoja, poliisien määrärahat & resurssit suuntautuisivat oikeiden rikosten selvittelyyn jolloin ei tarvittaisi kaiken maailman jengejä partioimaan kaduilla että ihmiset tuntisivat olonsa turvalliseksi.

    Meillä on todellinen ongelma ja se on uuden tiedon omaksuminen & käyttöönotto. Olemme tällä hetkellä koko maailman kivikautisin länsimaa, joka on hyvin kaukana siitä Nokian kannattelemasta runsauden sarvesta.

  12. Been there, seen that sanoo:

    Ei tässä vaadita kuin päätöksentekoa hallituksessa ja eduskunnassa.

    Sipilän hallitukselle on annettava ruusu kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta. Sata samanlaista byrokratiaa purkavaa päätöstä, niin tämä maa nousee kohisten. Taksiliikenteen (ja liikenteen yleensä) vapauttamisesta voisi jatkaa. Tämä taas näyttää olevan kiinni Soinista – Timolta vaaditaan nyt rohkeutta.

    Toinen merkittävä seikka on lainsäädännön ennustettavuus, eli kun tehdään investointipäätöksiä, niin pitäisi pystyä luottamaan lakien pysyvyyteen, eli niiden ei pitäisi ainakaan huonontaa investoinnin tuottoa.

    Kolmas asia on verotuksen taso. Nyt se vähentää kysyntää todella paljon. Jos alv olisi vaikka 12 %, niin tässä maassa olisi todella paljon enemmän yritystoimintaa. Sama koskee kaikkea muutakin verotusta.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa