Suomi jää jälkeen II: Mitä voimme oppia Ruotsilta ja Saksalta?

Suomi jää jälkeen II: Mitä voimme oppia Ruotsilta ja Saksalta?

Liberan Suomi jää jälkeen -raportin nettiversio julkaistiin osissa. Tämä on ”Suomi jää jälkeen” osion toinen kirjoitus.

Sisällysluettelo

Mitä voimme oppia Ruotsilta?
Toimialoja, joita Ruotsi on uudistanut
Mitä voimme oppia Saksalta?
Mitä meidän pitäisi tehdä heti?

Mitä voimme oppia Ruotsilta?

Ruotsi vapautti sääntelyä, Suomi ei

Sekä Suomi että Ruotsi kävivät läpi pankkikriisin ja laman 1990-luvun alkupuolella. Molemmat maat joutuivat pakon edessä toteuttamaan suuria valtion talouden leikkauksia, mutta Ruotsi teki enemmän. Tämän radikaalin korjausliikkeen myötä Ruotsi oppi, miten hyödyntää vapaata markkinataloutta hyvinvointivaltion rahoittamiseen. Siitä lähtien Ruotsissa on ymmärretty liian pitkälle menneen taloudellisen toiminnan sääntelyn aiheuttamat haitat. Uudistaakseen talouttaan Ruotsin valtio on systemaattisesti pyrkinyt vähentämään taloudellista toimintaa rajoittavaa sääntelyä silloin, kun sääntelylle ei ole ollut painavia perusteluja.

Ruotsissa virkamiesjohtajat valvovat veronmaksajien ja kuluttajien etua, kun taas Suomessa toimialan sääntelystä vastaavat virkamiehet ovat liian usein myös toimialan edunvalvojia. Ruotsin maatalousuudistukset käynnistänyt maatalousministeriön kansliapäällikkö oli siirtynyt tehtävään valtiovarainministeriön budjettipäällikön paikalta. Vertailun vuoksi Suomessa apteekkitoimialan sääntelystä vastaava ja uudistuksia vastustava neuvotteleva virkamies on Apteekkariliiton palkitsema Vuoden proviisori.

Kilpailun lisääminen kasvattaa toimialojen tuottavuutta, parantaa palvelua ja pääsääntöisesti laskee hintoja. Suomikin on avannut kilpailulle muutamia säänneltyjä toimialoja, kuten tele- ja rahoitusmarkkinat, mutta näistä onnistumisista huolimatta sääntelyn vähentäminen ei ole saanut riittävää poliittista tukea. Kuuden esimerkin kautta kuvaamme kuinka

Ruotsi on onnistunut lisäämään kilpailua eri toimialoilla kauan ennen Suomea.

Toimialoja, joita Ruotsi on uudistanut

1.Valtionyhtiö SVT loi kilpaillut markkinat

Ensi silmäyksellä vaikuttaa, että valtion ja sääntelyn rooli Suomen ja Ruotsin mediamarkkinoilla on hyvin samantapaista. Molemmissa maissa valtion mediayhtiöt, YLE ja SVT, ovat myös markkinoiden suurimmat toimijat. YLE ja SVT olivat molemmat pitkään televisiossa monopoliasemassa, ennen kuin markkinat asteittain avautuivat kilpailulle. Suomi avasi televisiomarkkinan yksityisille lähetyksille jopa hieman Ruotsia aikaisemmin kolmoskanavan aloittaessa lähetykset vuonna 1986.

Pinnan alta löytyy kuitenkin suuria eroja. SVT on onnistunut jättämään taakseen monopoliyhtiön raskaan perinnön ja hyväksynyt, ettei julkisen rahoituksen tarvitse tarkoittaa myös julkista tuotantoa. Yhtiö on vähentänyt itse tuottamiensa tv-tuotantojen määrää ja ostaa huomattavan suuren osan lähettämistään tv-sarjoista itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä. Tällä toimintatavalla SVT on luonut Ruotsiin toimivan televisiotuotantomarkkinan, jossa tuotantoyhtiöt kilpailevat keskenään laadulla.

Malli on osoittanut viime vuosina toimivuutensa, kun Ruotsi – ja samaa mallia hyödyntävät Norjan ja Tanskan yleisradiot – ovat tuottaneet lukuisia kansainvälistä menestystä niittäneitä tv-sarjoja. Mediamarkkinoiden kehityksessä Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen.

2. Apteekkimonopolin purku paransi saatavuutta ja laatua

Ruotsi avasi apteekkijärjestelmän kilpailulle vuonna 2009, kun valtion apteekkimonopoli Apoteket pilkottiin osiin ja uusien apteekkiketjujen perustamisesta tuli mahdollista. Uudistukseen asti Apoteket toimi Alkon kaltaisena valtion monopoliyhtiönä. Erikoisen siitä teki se, ettei vastaavaa valtion lääkejakelumonopolia ilmeisesti ollut missään muualla maailmassa kuin Ruotsissa, Kuubassa ja Pohjois-Koreassa.

Kun omistajana oli valtio joka maksoi lääkekorvauksien kautta suurimman osan Apoteketin menoista, kustannusten minimointi oli tärkeämpää kuin palvelu ja laatu. Vuoteen 2009 asti Ruotsissa oli yksi Euroopan harvimmista apteekkiverkostoista. Asiakkaat olivat laajalti tyytymättömiä palveluun, mutta lääkkeet olivat edullisia.

Uudistuksen myötä kilpailu on edelleen pitänyt lääkkeet selvästi edullisempina kuin esimerkiksi Suomessa. Samalla aukioloajat ovat pidentyneet, palvelusta on tullut nopeampaa ja apteekkien lukumäärä kasvanut huikeasti 50 prosentilla. Myös apteekkitoimialan kehityksessä Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen.

3. Taksialan vapauttaminen lisäsi taksien määrää ja mahdollistaa uudet palvelut

Ruotsi avasi taksimarkkinat kilpailulle vuonna 1990. Taksien lukumäärä nousi 36 prosenttia, ja Tukholmassa kilpailun avaaminen lyhensi asiakkaan odotusaikaa neljä minuuttia muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Samanaikaisesti myös hinnat nousivat. Ruotsalaisen tutkimuslaitoksen Institutet för Näringslivsforskning’n mukaan hintojen ja palvelun laadun nousu heijasteli asiakkaiden preferenssejä, ja lyhentyneet jonotusajat olivat kuluttajille hinnan nousun arvoinen parannus.

Viimeistään digitalisaation myötä Ruotsin valitsema tie on osoittautunut oikeaksi. Alalle syntyneet taksiyhtiöt ovat kehittäneet digitaalisia palveluitaan huomattavasti nopeammin kuin suomalaiset kilpailulta suojatut taksitoimijat.

Ruotsalaisten taksiyhtiöiden kilpailukykyä käytettiin jopa argumenttina olla avaamatta Suomen taksimarkkinaa, kun vuonna 2018 voimaantulevasta Suomen taksiuudistuksesta keskusteltiin. Pelkona oli, että jos markkinat avataan, ruotsalaiset yhtiöt valtaavat Suomen markkinat. Jos Suomen taksimarkkinat olisi avattu aiemmin, asetelma voisi olla toisin päin.

Taksimarkkinoiden kehityksessä Suomi on Ruotsia pahasti jäljessä. Hallitus on sentään päättänyt lähteä kirimään eroa kiinni, kun liikennekaaren myötä taksikiintiöistä luovutaan ja hinnoittelu vapautuu.

4. Keskittämällä saatiin elinvoimaisempia lentokenttiä

Ruotsi on keskittänyt lentoliikennettä kymmenelle Swedavian operoimalla lentokentälle. Liikenteen keskittäminen kymmenelle kentälle on taannut riittävän matkustajavolyymin kullekin kentälle, jolloin kentille on syntynyt kilpaillut lentoliikennemarkkinat. Suomessa Finavia ylläpitää kaksinkertaista määrää lentokenttiä, jolloin matkustajamäärät ovat käytännössä Helsinkiä ja Oulua lukuunottamatta kaikilla kentillä liian pienet, jotta kentille voisi syntyä merkityksellistä volyymiä.

Lyhytnäköinen linjaus ylläpitää liian useita pieniä maakuntakenttiä on johtanut lentoliikennemarkkinan surkastumiseen ja kansainvälisten yhteyksien keskittymiseen vain Helsinki–Vantaalle. Nykyään Helsinki–Vantaan osuus kaikista ulkomaanlentomatkustajista on 94 prosenttia kun Arlandan osuus Ruotsin kansainvälisistä lennoista on vain 68 prosenttia.

Tiheän, mutta matkustajamääriltään surkastuvan maakuntalentokenttien verkoston ylläpitäminen ei palvele maakuntia, lentoasiakkaita eikä veronmaksajia. Finavia käyttää vuosittain 20 miljoonaa euroa vuodessa maakuntakenttien tappioiden kattamiseen ja summan odotetaan kaksinkertaistuvan lähivuosina.

Kotimaisten lentoliikennemarkkinoiden kehityksessä Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen.

5. Kaukoliikenteen kilpailussa Ruotsi oli edelläkävijä

Suomessa aiemmat hallitukset ovat kaikin keinoin pyrkineet jarruttamaan linja-auto- ja rautatieliikenteen avaamista kilpailulle. Vasta EU:n pakottamana tilanne on alkanut muuttua, ja linja-autoliikenteessä uudet haastajat ovat päässeet paljastamaan vanhan kartellin tehottomuuden. Uudet toimijat ovat tuoneet niin houkuttelevia vaihtoehtoja että ne ovat vieneet matkustajia vanhan linja-autoliikenteen kartellin lisäksi myös VR:ltä.

Ruotsi vapautti linja-autoliikenteen kilpailulle oma-aloitteisesti jo 1990-luvun aikana. Rautateiden omistuksen ja liikenteen operoinnin Ruotsi erotti toisistaan ensimmäisenä Euroopassa jo vuonna 1988. Sitä seuranneina vuosina vuosina sekä sosiaalidemokraattiset että porvarilliset hallitukset ovat asteittain lisänneet kilpailua.

Suomessa kaukoliikenteen kohdalla vanhaa sääntelyä on suojannut mielenkiintoinen yhdistelmä ideologiaa ja edunvalvontaa. Linja-autoliikenteen kilpailurajoituksista hyötyivät perinteikkäiden linja-autoyhtiöiden omistajat ja he varmasti tekivät oman osansa hidastaakseen alan vapauttamista. Poliitiikkojen parissa VR:n suojelu on ennen Sipilän hallitusta ollut ilmeisen laajaa kannatusta nauttinut teema.

VR:n hintojen lasku linja-autoliikenteen vapautumisen jälkeen osoittaa, kuinka paljon suomalaiset kuluttajat ovat kärsineet tarpeettomista kilpailurajoituksista. Kaukoliikennemarkkinoiden kehityksessä Suomi on kaukana Ruotsia jäljessä, mutta onneksi EU pakottaa suomalaisia poliitikoita ottamaan askeleita oikeaan suuntaan.

6. Miljardien säästöt maataloustuissa

Maataloussektorin sääntelyä ja tukia uudistettiin Ruotsissa radikaalisti 1990-luvun alussa. Maan maataloussektorin toimintaa haluttiin tehostaa ja kilpailua lisätä. Ulkomaiseen kilpailuun kohdistuvat rajoitukset, kuten tuontitullit ja -kiintiöt, pidettiin ennallaan. Vientituista luovuttiin, tuottajajärjestöjen valtaa supistettiin ja puolivuosittain asetetut hintaohjeet lopetettiin.

Uudistukset pakottivat maataloussektorin tekemään rakenteellisia uudistuksia parantaakseen kilpailukykyä. Ruotsi esimerkiksi tuottaa Suomea suuremman määrän maitoa, vaikka Suomessa on kaksi kertaa enemmän maitotiloja kuin Ruotsissa. Hinta- ja tuotantotukiin tunnetusti liittyy riski, että tuet eivät jää tuottajille vaan siirtyvät tuotannontekijöiden omistajille, ja maatalouden osalla tämä tarkoittaa erityisesti peltojen omistajia. Kuvaavaa on, että vaikka Suomessa on huonommat viljelyolosuhteet kuin Ruotsissa, peltomaan hinta on Suomessa korkeampi.

Kun muutama vuosi uudistusten jälkeen Ruotsi liittyi Euroopan unioniin, Ruotsin maataloussektori oli varsin kilpailukykyinen. Toimiala on pärjännyt siitä asti ilman erillisiä kansallisia tukia. Suomi sen sijaan ei aloittanut maataloussektorin uudistamista ennen jäsenyyttä ja on käyttänyt jäsenyyden ensimmäiset 22 vuotta taistellakseen EU:sta lähtöisin olevia uudistuksia vastaan. Suomi on käyttänyt paljon aikaa, rahaa ja vaivaa lobatakseen itselleen poikkeuksia, joiden turvin Suomi saa maksaa nykyisen verran kansallisia tukia maataloustuottajille. Jos sama määrä energiaa ja rahaa olisi käytetty toimialan rakenteelliseen uudistamiseen, suomalainen maatalous luultavasti pärjäisi ilman kansallisia tukia samaan tapaan kuin Ruotsissa. Kilpailukykyisen maatalouden kehityksessä Suomi on jäänyt järkyttävästi Ruotsia jälkeen.

Uudistuminen on mahdollista myös Suomelle

Talouskasvun edellytyksistä huolehtiminen vaatii poliittisilta päättäjiltä töitä ja tahtoa. Ruotsissa tämän ovat ymmärtäneet sekä porvari- että sosialidemokraattiset hallitukset. Poliitikot yli puoluerajojen ymmärtävät markkinatalouden merkityksen hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamisessa, ja he ovat onnistuneet uudistusten tekemisessä.

Hiljalleen tähän on alettu herätä myös Suomessa, ja turhia yrittämisen rajoituksia on alettu purkaa. Sipilän hallitus on muun muassa vapauttanut nuohouksen kilpailulle ja purkanut taksialan sääntelyä, mutta Ruotsista olemme vielä kaukana.

Liian usein Suomessa uudistukset pysähtyvät säännellyn toimialan vastustukseen, ja usein säänneltävä toimiala kontrolloi sääntelyä itse. Tämän ongelman korjaaminen vaatii poliittista tahtoa. Jos Suomen poliitikot jossain vaiheessa oikeasti haluavat uudistaa Suomen taloutta ja saada Suomen nousuun, onneksi esimerkkejä onnistumisista ei tarvitse hakea naapurimaata kauempaa.

 

Näissä asioissa olemme Ruotsia ja Saksaa jäljessä

  1. Suomalaisista harvempi on työikäinen
  2. Työikäisistä pienempi osa on aktiivista työmarkkinoilla. Työtä hakevista onnistumme työllistämään harvempia.
  3. Työntekijöistä harvempi on töissä korkean tuottavuuden alalla.
  4. Useimmilla aloilla työvoiman tuottavuus on alhaisempi.
  5. Investoimme vähemmän työvoiman tuottavuutta nostaviin koneisiin, laitteisiin, tutkimukseen ja kehitykseen.

Mitä voimme oppia Saksalta?

Oppi 1: Madalletaan muuria ja annetaan vauhtia

Työllistymistä voi ajatella kuvitteellisen muurin ylittämisenä. Kun pääsee muurin yli, pääsee töihin. Työvoimapolitiikalla voidaan antaa työttömälle lisää vauhtia tai madaltaa muuria. Vauhdin lisääminen tarkoittaa työttömien työnhakijoiden kannustimien lisäämistä ja muurin madaltaminen työllistymisen helpottamista.

Sipilän hallitus on tähän mennessä keskittynyt antamaan lisää vauhtia työnhakijoille heikentämällä työttömyysturvan ehtoja. Kielikuvaa jatkaen: ilman että samalla madalletaan muuria työttömät työnhakijat vain törmäävät muuriin aiempaa kovempaa. Tällainen työvoimapolitiikka on lähinnä heikossa asemassa olevien epäinhimillistä kiusaamista.

Saksassa uudistettiin 2000-luvun alussa työmarkkinoita. Työnhakijoille annettiin lisää vauhtia ja madallettiin samalla työllisytymisen kynnystä. Suomen kannattaa seurata esimerkkiä.

Oppi 2: Lisätään kannustimia

Työnhakijoille annettiin Saksassa lisää vauhtia, ja samalla tuotiin työmahdollisuuksia helpommin heidän ulottuvilleen. Työttömyysturvan kestoa rajattiin, erilaisia sosiaaliturvan muotoja yhdistettiin ja vaadittiin työttömiltä aiempaa suurempaa aktiivisuutta.

Ennen uudistusta Saksan työttömyysturvajärjestelmä oli monimutkainen ja byrokraattinen. Maassa toimi kaksi päällekkäistä järjestelmää. Alemman toimeentuloturvan muodosti kuntien maksama tarveharkintainen korvaus, jota maksettiin niille, jotka eivät olleet missään vaiheessa työllistyneet. Korkeammalla tasolla taas oli kansallinen työttömyysvakuutusrahaston maksama ansiosidonnainen etuus, jota oli mahdollista saada eläkeikään saakka, jos työvuosia oli ehtinyt kertyä riittävästi. Asetelma ei antanut vahvaa kannustinta palata työelämään. Niinpä työttömyysturva muutettiin yksikanavaiseksi siten, että vain yksi viranomainen teki käsittelyn ja maksatuksen, ja ansiosidonnaisen turvan kestoa lyhennettiin huomattavasti.

Oppi 3: Luodaan matalan kynnyksen työpaikkoja

Saksassa oli tunnistettu ongelma, että työmarkkinat olivat jakautuneet vahvasti niihin, jotka olivat työmarkkinoilla hyvässä asemassa vakituisessa työssä, ja niihin, joilla ei ollut töitä eikä realistisia mahdollisuuksia työllistyä. Tähän väliin tarvittiin matalan kynnyksen työllistymistä, jotta työttömillä olisi mahdollisuus saada jalkansa työmarkkinoiden oven väliin.

Saksan kolme merkittävintä uudistusta kynnyksen madaltamiseksi olivat matalapalkkaisten ja osa-aikaisten ”mini jobien”, lyhyiden työsuhteiden, väliaikaistyön ja itsensä työllistämisen mahdollistaminen. Vakituisessa työsuhteissa olevien asemaan tehtiin taas hyvin vähän muutoksia. Tämä helpotti uudistusten läpivientiä.

Väliaikais työvoiman käyttöä helpotettiin sallimalla määräaikaiset työsopimukset ja vuokra työvoima. Ajatuksena oli, että uudistus antaisi työnantajille lisää joustavuutta ja että työttömät voisivat siirtyä väliaikaisten töiden kautta pysyviin työsuhteisiin.

Mini-jobeista eli 400–450 euroa kuukaudessa tekijälleen tienaavista osa-aikaisista työsuhteista on tullut Saksan työmarkkinauudistusten tunnetuin osa. Uudistuksen myötä oli mahdollista tienata 450 euroa kuukaudessa verovapaasti ja ilman, että se vähensi muita etuuksia kuten työttömyysturvaa. Samaan tapaan kuin väliaikais työt, mini jobit loivat työmahdollisuuksia etupäässä niille, joilla ei aiemmin ollut mitään mahdollisuuksia saada työtä.

Oppi 4: Siirrytään paikalliseen sopimiseen

Saksan lähtötilanteessa oli yksi keskeinen ero verrattuna Suomen nykytilanteeseen. Jo ennen 2000-luvun lainsäädännöllisiä uudistuksia Saksan työmarkkinoilla paikallinen sopiminen oli laajalti otettu käyttöön. Paikallinen sopiminen ja uudistukset tekivät Saksasta EU:n talousveturin.

Jo 1990-luvun puolella huoli yritysten ja työpaikkojen siirtymisestä edullisempien työvoimakustannusten maihin oli saanut poliitikot tekemään muutoksia työehtosopimusten kattavuuteen. Aiempaa harvemmat työnantajat halusivat kuulua työnantajajärjestöihin, ja työntekijät olivat valmiita tekemään yrityskohtaisia sopimuksia, joilla pystyttiin parantamaan kilpailukykyä ja turvaamaan työpaikkojen säilyminen.

Paikallinen sopiminen mahdollisti tuloksista palkitsemisen tavalla, johon työmarkkinajärjestöjen välille solmitut keskitetyt ratkaisut eivät olleet taipuneet. Tulos- ja tuottavuustavoitteiden käyttäminen osana yhtiökohtaista palkkaratkaisua saa sekä työnantajat että työntekijät kehittämään tuottavuutta parantavia järjestelyjä.

Uudistukset saivat Saksan työllisyysasteen voimakkaaseen nousuun, joka on jatkunut jopa eurokriisin läpi. Vuonna 2016 työllisyysaste nousi jo 75 prosenttiin, mikä on kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin mitä Sipilän hallitus uskaltaa edes tavoitella.

Mitä meidän pitäisi tehdä heti?

Suomi ei ole koskaan varsinaisesti toipunut euroajan ensimmäisestä negatiivisesta shokista. Suomi on ylläpitänyt kulutusta investointien kustannuksella, ja näin peittänyt itseltään totuuden heikentyneestä kilpailukyvystä.

Tähän mennessä Sipilän hallitus on tyytynyt työntämään työttömiä työnhakijoita kovalla vauhdilla seinää päin, kun se voisi myös myös madaltaa seinää niin, että sen ylittäminen onnistuisi. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentäminen ja ammattisuojan heikentäminen ovat lähinnä heikossa asemassa olevien kiusaamista, jos samanaikasesti ei helpoteta pitkäaikais työttömien palaamista työelämään.

Sipilän hallitus ei ole uudistuksiin ryhtynyt, koska ne vaatisivat vahvan ammattiyhdistysliikkeen haastamista. Työmarkkinoiden jouston lisääminen vaatisi käytännössä nykyisen toimialakohtaisen yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän radikaalia uudistamista.

Suomen tulisi kiireellisesti ottaa oppia Saksasta ja mahdollistaa työehdoista sopiminen paikallisesti. Yleissitovuus tulisi rajata vain työntekijän turvaksi määriteltyihin minimiehtoihin. Suomen pitäisi myös toteuttaa ansioturvareformi, joka takaisi universaalin ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja tarjoaisi useammalle kannustimia ottaa työtä vastaan.

Suomi näyttää vihdoin pinnistelleen kasvupolulle vuosia kestäneen taantuman jälkeen. Työmarkkinauudistuksen puute tulee kuitenkin näkymään kasvun kituliaisuutena niin kauan kunnes seuraava negatiivinen shokki iskee.

Jos muista ei oteta opiksi, Suomella on edessään seuraava menetetty vuosikymmen.

Näissä asioissa voimme ottaa Ruotsista ja Saksasta mallia

  1. Nostetaan työikäisten määrää kasvattamalla maahanmuuttoa. Puretaan työperäisen maahanmuuton hallinnollisia esteitä.
  2. Kasvatetaan osallistumista työmarkkinoille purkamalla kannustinloukkuja ja uudistamalla sosiaaliturvaa.
  3. Mahdollistetaan paikallinen sopiminen.
  4. Avataan suojattuja aloja kilpailulle.
  5. Kannustetaan luovia yrittäjiä kohtuullisella verotuksella.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

4 kommenttia artikkeliin “Suomi jää jälkeen II: Mitä voimme oppia Ruotsilta ja Saksalta?

  1. Dieter sanoo:

    Meillä nyt vaan on pieni ongelma sen kanssa, että kaiken pitää olla riskitöntä, mitään ei saa muuttaa ja mistään ei voi luopua. Ja kaikesta pitää olla kateellinen. Järkipuhe menee täällä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin kauan kunnes joku ulkopuolinen ottaa maan ohjaukseensa.

  2. Ulf Fallenius sanoo:

    Tosin kirjoitus ei kerro kaikkea esimerkiksi lieveilmiöistä missä taksi voi maksaa 10 kertaa enemmän kuin alkuperäinen hinta ja maaseudulla ei yhtään taksia.Mutta asiaan ainut keino päihittää Ruotsi on markkinaehtoinen työvoima ja työnantajavastuun poistaminen se lisää työllisyyttä merkittävästi ei tämä näpertely mitä hallitus nyt tekee liikennekaaressa tai Alko lain tai jonkun apteekkialan kanssa.Työnantajan on pystyttävä irtisanomaan heti ilman seurauksia ei ylityö tai pyhäkorvauksia ei kesälomamaksuja ei sairasajan maksua pakollisina vaan vapaaehtoisena markkinatalous kyllä hoitaa kuka saa mitäkin. Tarvitaan valtava veromuutos yritysverotukseen ja palkkaverotukseen.Alv raja 100000 euroon palkkaverotus ei saa ikinä ylittää 30% pääomaverotus 15% yhteisövero 15% niin kyllä alkaa tapahtumaan myönteistä kehitystä ja väittäisin että Ruotsin malli liian sosialistinen eikä hyvä, korkea työttömyys sielläkin.Sitten viimeinen suuri ongelma valtion että kunnan työpaikkoista yli puolet pois ja heillä työn helppouden ja valtavien etujen takia aina vähintään 50% vero tuloista.Tämä olisi uudistus eikä nämä Sipilän näpertely yritykset missä Ay liike voittaa aina.Kaikki täytyy osallistua globaalisen kilpailuun varsinkin työvoima.

  3. Leo sanoo:

    Hieno teksti, paljon asiaa. Harmi, että kahden viimeisen luvun karmivat yhdyssanavirheet antavat kirjoittajasta hieman epäammattimaisen kuvan.

  4. Ulf Fallenius sanoo:

    Siis onko joku kirjoittajista ammattilaisia liberan sivuilla.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa