Taloustieteen oppitunti ministeri Lindströmille

Taloustieteen oppitunti ministeri Lindströmille

Viimeksi tällä palstalla annettiin taloustieteen opetusta Keskustan talousmaantieteilijöille. Nyt on aika opettaa tuoretta ministeriä Jari Lindströmiä. Ministerin mielestä vastuuta Suomen taloudesta sälytetään liikaa työntekijöiden kannettavaksi. Jos hallituksen vaatima yhteiskuntasopimus ei toteudu työnantajien vuoksi, Lindstöm uhkaa palauttaa työnantajan Kela-maksun. Ajatus on saanut jo kannatusta sosiaalidemokraattien ja ay-väen keskuudessa. Pääministeri ei ollut yhtä innostunut.

Lindströmin ehdotuksessa on yksi keskeinen ongelma. Kuka tahansa taloustieteen alkeita tunteva tietää, ettei verottaja voi markkinoilla päättää, keneen verot ja veroluonteiset maksut kohdistuvat. Tämä tunnetaan verotuksen kohtaanto-ongelmana.

Suomeksi sanottuna esimerkiksi työntekoon kohdistuva vero vaikuttaa ihan samalla tavalla perittiinpä se työnantajilta tai työntekijöiltä. Jos tarkoitus on alentaa työnteon verotusta, on täydellistä hölmöläisten peitonjatkamista alentaa palkansaajien verotusta ja samaan aikaan nostaa työnantajien maksuja.

Tämä tärkeä asia unohtuu kovin usein paitsi Lindströmiltä myös meiltä muilta. Palkkakuitissa ei useimmiten kerrota työnantajalta perittyjen erilaisten maksujen määrää. Nämä muka työnantajalta perityt maksut kohdistuvat kuitenkin jokaisen palkkaan ihan samalla tavalla kuin suoraan itseltäsi perityt. Veroprosenttisi on siis luultavasti huomattavasti korkeampi kuin aavistat.

Varoitus. Nörtähtävä osuus alkaa.

Valaistaan kohtaantoa esimerkin avulla. Työntekijä Liisa neuvottelee palkasta yrittäjä Leenan kanssa. Liisan täytyy saada vähintään 100 euroa, muuten hän jatkaa töiden etsintää tai pysyy nykyisessä työssään. Liisan työpanoksen arvo Leenalle on 110 euroa. Asetetaan 5 euron työnantajan Kela-maksu. Leena joutuu siis maksamaan palkan lisäksi 5 euroa jos työllistää Liisan.

On selvää, että Liisan mahdollinen palkkataso liikkuu 100 ja 105 euron välillä. Vain näillä palkoilla Liisan palkkaaminen on kannattavaa sekä Liisalle että Leenalle. Se, mikä palkkataso tarkalleen ottaen on, riippuu palkkaneuvotteluista. Liisa saa sovitun palkan ja Leena maksaa sen plus 5 euroa. Liisa siis saa jotain 100 ja 105 euron välillä ja Leena maksaa jotain 105 ja 110 euron välillä,

Entä jos 5 euron Kela-maksu asetetaankin työnantajan asemesta työntekijälle? Nyt mahdollinen palkkataso liikkuu 105 ja 110 euron välillä. Vain näillä palkoilla Liisan palkkaaminen on kannattavaa sekä Liisalle että Leenalle. Leena maksaa sovitun palkan ja Liisa saa sen miinus 5 euroa.

Liisa siis saa jotain 100 ja 105 euron välillä ja Leena maksaa jotain 105 ja 110 euron välillä. Mutta nämä luvut ovat aivan samoja kuin tilanteessa, jossa maksu asetettiin työnantajalle. Liisan ja Leenan neuvottelutilanne on siis täsmälleen sama riippumatta siitä, kuka Kela-maksun lain mukaan tilittää. Koska neuvottelutilanne on sama, on tuloskin sama. Kummankin osapuolen kannalta on herttaisen yhdentekevää, kuka maksun maksaa.

Äsken kuvatussa tilanteessa Kela-maksulla ei ole työllisyysvaikutuksia. Mutta jos Liisan työpanoksen arvo Leenalle olisikin ollut vain 104 euroa, Kela-maksu aikaansaisi sen, että kummallekin osapuolelle sopivaa palkkaa ei olisikaan olemassa. Kela-maksu olisi tuhonnut tämän työpaikan. Myös tämä tulos on täysin riippumaton siitä, asetetaanko maksu työntekijän vai työnantajan maksettavaksi.

Kuvattu työllisyyttä alentava vaikutus on tietenkin syy, jonka takia hallitus pyrkii alentamaan työn verotusta. Mutta työn verotusta ei voi alentaa siirtämällä taakkaa näennäisesti työntekijältä työnantajalle. Jos voisi, politiikanteko olisi aika paljon nykyistä helpompaa, kun kaikki verot voitaisiin siirtää vähemmän suosittujen markkinaosapuolten maksettaviksi.

Vielä vakavampi varoitus. Erittäin nörtähtävä osuus.

lindstrom_kysynta

Esimerkki voidaan esittää myös kysyntä-tarjontakehikossa. Kuvioon on piirretty työn kysyntä ja tarjonta kahdessa maailmassa. Toisessa asetetaan Kela-maksu työnantajille ja toisessa työntekijöille. Ensimmäisessä kuviossa työn kysyntäkäyrä siirtyy. Kutakin työpaikkojen määrää vastaa nyt Kela-maksun verran alempi palkkataso. Aivan kuten Leena, kukin työnantaja voi maksaa samasta työmäärästä maksun verran vähemmän. Tuloksena on jonkin verran alempi nettopalkka- ja työllisyystaso.

Toisessa kuviossa maksu asetetaan työntekijän maksettavaksi. Työn tarjontakäyrä siirtyy. Kuten Liisa, kukin työntekijä vaatii samasta työstä edelleen saman nettopalkan, mutta bruttopalkan on nyt oltava maksun verran korkeampi. Tuloksena on täsmälleen sama nettopalkka- ja työllisyystaso kuin ensimmäisessä kuviossa. Kela-maksun vaikutus ei siis riipu lainkaan siitä asetetaanko se työntekijöille vai työnantajille.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

32 kommenttia artikkeliin “Taloustieteen oppitunti ministeri Lindströmille

  1. Jorma Kärkkäinen sanoo:

    Onko teidän reseptinne matalapalkkaisille ja työttömille siis se, että tehdään tasavero jossa kaikki maksavat saman verran veroa. Ei mitään työttömyysturvaa työntekijöille, jokainen pärjätköön yksilöinä, jokainen voi ostaa tarvittaessa omat terveyspalvelunsa, toki hyväosasille ne voidaan kirjoittaa sisään työsopimukseen?
    Eli käytännössä ”amerikkalainen unelma.” Pyydän rehellistä vastausta, jos semmoiseen kykenette.

  2. Mikko Bergroth sanoo:

    Tosiasiassa kysymys olisi työvoimaverosta, työnantajan kannalta on aivan sama millä nimellä maksu perittäisiin kun maksun ja työnantajan yhteiskunnalta saamien palveluiden välillä ei ole yhteyttä. Työvoimavero olisi oivallinen keino hillitä työvoiman kysyntää ylikysyntätilanteessa eli työvoimapulan vallitessa. Ja kuten edellä on aivan oikein esitetty sillä kummalta työsuhteen osapuolista maksu peritään ei ole merkitystä.

    Kun nyt olisi tarve alentaa työvoimakuluja ei Kela-maksun periminen mitenkään edesauta sitä.

    Toisaalta on syytä huomata, että yhteisöverokannan alentaminen tai muussa muodossa tapahtuvan yritystoiminnan tuloverotuksen keventäminen eivät mitenkään auta kannattavuuskriisin ratkaisemisessa – tappiollisesta toiminnasta ei makseta tuloveroa. Valitettavasti aloittava liiketoiminta ja innovaatioiden kaupallistamisvaiheessa oleva toiminta ovat varsin usein tappiollisia.

    1. mister pennonen sanoo:

      Eikai kukaan täysjärkinen ota vakavasti tämän suuntaisi talousoppeja, jos eurosta otetaan 5 euroa pois niin se pitää kattaa verotuloina, no joo mikä talousopin viisaus, mitäs jos lopettaisi kokonaan näiden höpö tutkijoiden toimen niin säästettäisiin välittömästi 20 euroa ja se sataa valtionpussiin.

      1. eri_jannu sanoo:

        Tällaisen asian analysointiin riittää ihan peruskurssitason kama, ja siinä vaikutus on juuri se mikä yllä on kuvattu. Täysjärkiset voivat varmaan suurella tietämyksellään esittää vaikka vaihtoehtoisen mallin jolla yo. tilannetta voidaan kuvata. Toivottavasti myös räikeä kommenttisi ”höpötutkijoista” ei liity tämän säätiön toimintaan, sehän on yksityisrahoitteista.

  3. Juho sanoo:

    Nämähän pitävät paikkansa pitkällä aikajänteellä kun on tasapaino saavutettu. Kukaan tuskin voinee kuitenkaan kieltää, että muutosvaihe vie aikaa eikä markkinat kykene reagoimaan välittömästi. Tällöin tasapaino-oletuksen käyttäminen on aavistuksen verran virheellistä. Lyhyellä tähtäimellä kuluja voidaan ohjata sillä palkkausjärjestelmät ovat jäykät ja niiden tasapainoittuminen vie aikaa. Varsinkin valtiollisesti kehnossa taloustilanteessa pelaaminen palkkausjärjestelmän hitauden kanssa olisi teoriassa mahdollista hakien sillä lisäaikaa toteuttaa rakenteelliset muutokset.

  4. permabear sanoo:

    Miksi näitä perusmalleja aina esitetään kynällä ja paperilla ihan hatusta heitetyillä luvuilla? Ekonomistien maine kärsii jos emme pysty esittämään näitä oikealla datalla… Ei ihme että menee huonosti, koska perusmallien ajatuksia ei kukaan poliitikko osta näin ikävästi esitettynä ja sen vuoksi järkevätkin taloustieteiden opit saattavat jäädä ilman huomiota! Tämmöinen näsäviisastelu vain aiheuttaa huonoa ilmapiiriä kun pitäisi luoda talkoohenkeä. Kuka opettaisi ekonomisteille perustaidot viestinnästä, myynnistä ja markkinoinnista tai dataa hyödyntävästä visuaalisesta tarinankerronnasta?

    1. Fyysikko sanoo:

      Kyllä ekonomisteilla luvut ja taidot on ainakin suurimmilta osin hallussa. Yksinkertaisten, mutta havoinnollistavien esimerkkien ideana on näyttää miten tilanne toimii käytännössä, jos olosuhteet eivät muutu (esimerkiksi poliitikkojen pitkällä aikavälillä vaikuttavat lyhyen aikavälin mielenoikut ja hallituksen jatkuva vaihtuminen), mikä on maata mielestäni järkevin tapa ohjeistaa mikä olisi ”oikea” tapa toimia pitkällä tähtäimellä.

      Samoja esimerkkejä voidaan ja esitetäänkin ”oikeilla luvuilla”, mutta tässä tulee juuri se ongelma, että kun mikään muuttuu ympäristössä, niin lasketut tarkat luvut alkavatkin heittämään enemmän tai vähemmän. Tällä saataisiin aikaan se byrokratian helmi, missä jokainen osallinen alkaa siirtämään vastuuta ja syytä toisten harteille, kun jokin ei toiminutkaan niin kuin piti; tämän ”shitstormin” tuloksena on taas se, että päättäjät tekevät lyhyen tähtäimen päätöksiä yleisen mielipiteen hetkellisen hyväksynnän saavuttamiseksi, ja pitkällä tähtäimellä kaikki häviävät.

      Jos haluaa nähdä tästä esimerkin, niin voi avata uutiset mihin aikaan tahansa, minä päivänä tahansa; ihmisten tarve tarkkoihin lukuihin ei yleensä pelaa isolla skaalalla, varsinkaan kuin joku muu kuin lukujen laatija on sitten tekemässä päätöksen asiasta.

  5. VM sanoo:

    Veroilla ja maksuillahan ne valtion tutkijoidenkin palkat maksetaan? Saa nähdä maksetaanko jatkossa. Kyllähän halvemmat työntekijät yrityksille kelpaisivat.

    Toinen vaihtoehto olisi työpanoksen arvon kasvattaminen esimerkiksi tuotetta parantamalla, jotta siitä oltaisiin valmiita maksamaan enemmän. Tämä tosin vaatisi, että innovaatioita tapahtuisi muuallakin kuin juhlapuheissa. Se taas vaatisi esimerkiksi hyvää johtamista. Sellaisiakin esimerkkejä onneksi löytyy.

    Ehkä Liisa myös suostuisi alempaan palkkaan, jos hyötyisi tulevasta mahdollisesta menestyksestä tai tietäisi ettei tarvitse pelätä potkuja jokaisella vuosineljänneksellä.

    1. KK sanoo:

      VM: ei Liisa potkuja pelkää vaan pitkäaikaistyöttömyyttä eli sitä että hän ek voi ennustaa koska seuraava palkka tulee tilille. Elämän suunnittelu ok yllättävän vaikeaa silloin. Mutta se että uuden työntekijän palkkaaminen tehdään hyvin riskialttiiksi ja työmarkkina jäykäksi nimen omaan johtaa siihen että kerran potkut saanut uhkaa jäädä pitköaikaistyöttömyyteen.

      Jäykillä työmarkkinoilla muodostuu kansi työn kysyntäkäyrää. Toinen hyvin hintajoustava työssä oleville ja toinen täysin epäelastinen työttömille. Kun kerran olet työtön et pääse töihin vaikka ilmaiseksi suostuisit.

      Eli korkea irtisanomissuoja voi olla näennäisesti hyvä asia yksilölle sillä se luo turvallisuuden tunnetta, mutta kollektiivisesti koko työntekijä massalle se aiheuttaa enemmän työttömyyttä ja on siten huono asia työntekijöille kokonaisuutena. AY-liikkeeseen kuitenkik liitytään yksilöine ei kolektiivisina päättäjinä ja heidän työ perustuu mandaattiin korkean liittoon kuuluvuusprosentin seurauksena.

      Oman turvamme lisääminen lisää siis kollektikvista epävarmuutta ja tekee työstä neuvottelun työntekijän ja antajan välillä vaikeaksi. Niinpä suurin osa meistä on töissö läpi elämä 37,5h/vk oli lapsia tai muita elämäntilanteen muutoksia tai ek. Jos Liisan ei tarvitsisi pelätä pitkäaikaistylttömyyttä eli palkkaaminen olisi kannattavaa lyhyeenkin projektiin niin Liisa voisi ekaa kertaa elämässään päättää kuinka paljln haluaa osallistua työelämään eli kuinka paljon työtä haluaa tehdä viikossa ja miten tämä muuttuu elämä tilanteiden muutoksen mukaan.

      Nyt vastaava neuvotteluasema on vain siellä missä työvoiman tarjonta on keinotekoisesti kursitettua kuten esim opiskelupaikkoja keinotekoisesti rajoittava lääkäreisen ammattikunta, jotka voivan down shiftaa koska heitä tarvitaan juitenkin. Näin voisi olla muuallakin jos työmarkkina ei olisi niin jäykkää ja mm ay-liikkeen säätelemää.

      Eturyhmäpolitiikka tuhoaa kyllä kaiken kollektiivisen edun.

      1. Pekka Heliste sanoo:

        Suoen työmarkkinat ovat EU:n neljänneksi dynaamisimmat.Edellä ovat Ruotsi ykkösenä, toisena Tanska ja kolmantena Hollanti

        Miten esim Saksa voi pärjätä kun se on jäykkälavettisemmassa päässä ?

      2. Tommi sanoo:

        Saksassa on alempi palkkataso. Samalla myös korkeampi reaaliansio. Eli alemmat verot ja kilpailukykyisemmät yritykset.

  6. Opettaja sanoo:

    Niinpä. Veron tai veroluonteisen maksun vaikutus on teoriassa aivan sama riippumatta siitä asetetaanko se työntekijöille vai työnantajille. Eroa sillä on vain käytännössä. Teoriassa työnantajien ja työntekijöiden välillä ei myöskään ole mitään ristiriitaa. Siksi politiikkaa tehdään käytännössä, jossa ristiriitoja näyttäisi riittävän.

  7. Topias sanoo:

    Arvon opettaja: minkähän teorian mukaan työntekijän ja työnantajan välill ei ole ristiriitaa? Ilman muuta on! Työntekijän tavoite on maksimoida palkka ja minimoida työ, työnantajan tavoite on päinvastainen? Siinä
    Ristiriitaa kylliksi.

    1. Heikki sanoo:

      Menestyvien yritysten ja niiden palkkalistoilla olevien henkilöiden välillä on suuri yhteinen intressi, eli kannattava ja kasvava yritys. Sellaisessa on runsaasti työntekijälle palkkaturvaa ja jatkuvuutta. Yrityksen kasvun kautta myös uusi työpaikka lapselle?

      1. Pekka Heliste sanoo:

        Nokiakin oli menestyvä yritys mutta nyt saneeraushelvetti

  8. Messier sanoo:

    Arvon Topias,
    Työnantajan tehtävä on maksimoida voitto, ei minimoida työn kustannus. Palkkasumma ei ole oleellinen, vaan tuotto. Opit ehkä tämän jos ryhdyt yrittäjäksi. Nyt ongelma on se, että palkkaus joudutaan järjestämään AY-liikkeen vuoksi heikoimman lenkin mukaan. Parempia tekijöitä on vaikea palkita, vaikka pitäisi.
    Kela maksusta puhuminen on idiotismia, mutta ei suuri yllätys entiseltä paperimieheltä. Hehän ovat omat työpaikkansa tuhonneet ihan itse.

  9. Kari Lahtinen sanoo:

    Millä opilla Kela-maksun asettaminen työntekijälle korottaa työntekijän ansiota kuten tutkimusjohtaja on laskelmissaan todennut?

  10. sami sanoo:

    ihan hyvä graafi. Kun oletellaan että mikään muu ei muutu kuin kelamaksun maksaja.
    Tuollaisen lapun noilla oletuksilla saa piirretyksi esikoululainenkin, ainakin meillä.
    Ei hirveästi yllätä julkaisun sisältö ja lopputulema kun tekijänä on laitos joka on ”riippumaton”, saaden rahoituksensa yksityisten ja yritysten kerääminä..

    1. jannu sanoo:

      Kyllä, ihan täydellinen kuvaus tilanteesta lineaarisessa maailmassa. Sitten tässä oikeassa – no, kuvaus. Kertokaapas talous”tieteilijät” koska se talous on koskaan saavuttanut sen legendaarisen ”tasapainotilan” johon se aina niin pyrkii. Viimeinen linnake jossa uskotaan stabiileihin järjestelmiin, ja näitä kuunnellaan. Huhhuh.

  11. Rasmus sanoo:

    Tack, bra och klar exempel. Och bra blog – igen!

  12. Ei olkiukoille sanoo:

    Kirjoittaja esittää harhauttamistarkoituksessa, että nyt keskusteltaisiin vain työn verotuksesta. Ei edes keskustella, vaan keskustellaan työajan pidentämisestä, työehtojen yleissitovuuden purkamisesta jne. eli käytännössä vastakkain ovat yritysten verottaminen ja toistaalta heikennykset palkkoihin.

  13. ekonoimistierkki sanoo:

    Eikä alemmassa tapauksessa uusi nettopalkka ole korkeammassa, uuden maksunjälkeisen tarjonnan ja kysynnän leikkauspisteessä. Mitä en tajua?

    1. ekonoimistierkki sanoo:

      Eikö?

      1. KK sanoo:

        Kyllä leikkauskohta on korkeammalla mutta tässä tapauksessa palkasta vähennetään se Kela-maksu sen jälkeen kun olet saanut sen käteen. Eli palkka – Kela-maksu on tuossa kuvan osoittamassa katkoviivakohdassa.

        Se että kuva on pelkistetty eikä ota huomioon mitään muita muuttujia kuin työn tarjonna ja kysynnän lineaarisen dynamiikan suhteessa palkkatasoon on sitten kyseenalaisempi tapa esittää reaalimaailmaa. Kuitenkin tämä demonstroi sitä, että poliittinen päätös siitä että Kela-maksu asetetaan työnantajalle on ihan sama kuin että Kela-maksu asetettaisiin työntekijälle. Vaikutus palkkatasoon ja työllisyyteen on samansuuntainen ja hyvin suurella todennäköisyydellä saman suuruinenkin. Tietyn palkkatason jälkeen tosin palkalle tulee merkittäviä substituuttihyödykkeitä kuten vapaa-aika joka vaikuttaa kuvaajiin tehden suorista käyriä ja tilanteesta epälineaarisen.

        Summa sumarum: Kela-maksun kokee viimekädessä työntekijä nahoissaan ei kukaan muu. Jos haluaa argumentoida että se on vastaantulo työnantajapuolelle yhteiskuntasopimusneuvotteluissa niin sitä se ei ole vaan se on lisähaitta työntekijäosapuolelle… Tosin oma mielipiteeni on että tällasta lisähaittaa ei tarvita vaikka muut tuottavuuspäätökset on tarpeellisia. Eli jos haluaa että työnantajat tulevat vataan neuvotteluissa niin ratkaisu tulee olla jotain ihan muuta kuin Kela-maksu joka sattuu vaan meitä työntekijöitä viimekädessä korkeampana työttömyytenä…

  14. Risto Kivimäki sanoo:

    Luulen, että ministeri LIndströmille ei ihan yksi tunti taloustietoa riitä. Puhumattakaan sitten siitä, kun herra ministeri alkaa tekemään lakialoitteita. Laborantin tutkintoon ja Sirola opistossa suoritetttujen luottamusmieskurssien oppimäärään nämä asiat eivät ole tainneet kuulua?

    1. Jari Lindström sanoo:

      Ei se mitään arvon Kivimäki, että pidät minua taustani vuoksi hölmönä. Mutta se että kirjoitat sen julki, kertoo omasta asenteestasi paljonkin.
      Lakialoitteita olen tehnyt jo kansanedustajana eli niiden tekemiseen tarvitse olla ministeri ja niistä aloitteista kaksi on menestynyt. Ei huono saavutus oppositiostä käsin? Sirola-opistoa en ole käynyt.

  15. Salig sanoo:

    Aivan loistava ”ratakisko”-esimerkki… *krhm* …hitaammille. Itse olisin lisännyt vielä että sama ajattelumalli toimii moniinmoniin muihinkin hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitäviin maksuihin. Niiden todelliset kustannukset on maksettu aiemmin kätevästi devalvoimalla markkaa, mutta nyt kun se ovi on suljettu onkin torttu kädessä.

  16. Anne ijas sanoo:

    En ole ekonomisti. Tavallinen keskiluokkainen ihminen. Jos työntekijä saa isomman palkan, hän käyttää sen kulutukseen. Kulutus kasvaa, Suomi elpyy. Jos se sama summa annetaan työnantajalle, joista moni ei maksa penniäkään veroa Suomeen, niin miten se auttaa Suomea?
    Työntekijä ja työnantaja tekevät keskenään sopimuksen, sitä pitäisi voida viilata neuvottelemalla. Elämme sivistysvaltiossa, jossa asiat neuvotellaan eikä ihmisiä pelkästään käskytetä…..

  17. JK sanoo:

    Kyllä työn kysyntään ja työttömien palkkaamiseen muodostuu kantta monella muullakin tavalla. Esimerkkinä työn tehokkuuden jatkuva nostaminen. Varsinkin kun se ei näy tuotteiden kysynnän kasvuna, mistä Suomi on hyvä esimerkki. Meidän tuottavuus on ollut jo todella pitkään maailman huippua mutta tuotteiden kysyntää ei saada nousuun. Väitän myös, että työttömyys on henkilötasolla kumuloituvaa eli työpaikan löytäminen on yhä vaikeampaa mitä useampi työttömyysjakso työntekijällä on takanaan. Siksi juuri työntekijä pelkää potkuja ja pitkäaikaistyöttömien määrää on vaikea saada pienennetty.

  18. Pekka Heliste sanoo:

    Ei Kela maksua ole pakko sitoa palkkoihin eikä henkilöstöön vaan esim liikevaihtoon

    Senkin jälkeen se on yrityksen kulu, mutta palkkaaminen ei vaikuta siihen

    Tai se voidaan sitoa esim omaan pääomaan tai se voidaan sitoa voittoon tai se voidaan sitoa osingon jakoon

    Ja vartiaselle ja muille teidoksi, enpä ole koskaan kuullut, että työkkäri olisi tarjonnut kenellekään työtä , siis oiekaa palkkatyötä jossain firmassa.Nykyään paikkaan kuin paikkaan tulee 200-800 hakmeusta, joten joukosta voi valita oikeanikäisen, oikein koulutetun ja oikealla työkokemuksella varustetun. Niinpä työntekijä ei voi ottaa vastaan mitä työtä tahnsa, koska työnanatja ei häntä valitse.Poikkeukisa toki on, mutta se ei muuta suurta kuvaa.Sen vuoksi paikan kuin paikan vastaanottamiseen pakottaminen osoittaa vain henkilön tietämättömyyttä todellisuudesta

  19. Tätä menoa on käymässä niin, että ”kelamaksuja” joudutaan perimään niin palkanmaksajilta kuin palkansaajiltakin. Yhteiskunnan ylläpidon kustannukset ovat käymässä ylivoimaiseksi taakaksi. Verotuksen tarve ylittää veroasteen. Tämän päivän velat ovat huomisen veroja.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa