Tyo potenssiin kaksi

Tyo potenssiin kaksi

Aivan ensin täytyy lukijalta pyytää anteeksi hieman kryptistä otsikkoa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja viittaan otsikollani ns. Metcalfen lakiin, jonka mukaan kommunikaatioverkon arvo on verrannollinen verkon käyttäjien lukumäärän neliöön (n2). Palaan kirjoituksen loppuosassa siihen, miten tulevaisuudessa työn arvoa mahdollisesti määritellään. Yritän tässä lyhyessä artikkelissa perustella sen, miksi erilaiset valtionhallinnon ’Työ 2.0’ – hankkeet eivät enää riitä, vaan täytyy tehdä työmarkkinoiden kokonaisuudistus eli Työ2.

Analyysini perustuu siihen pohjaolettamukseen, että suurimmat työelämää koskevat muutosvoimat ovat teknologian expotentiaalinen kehitys ja yhä etenevä työn globalisaatio. Tutkitaanpa hieman alla olevaa työn uutta nelikenttää, jossa on kuvattuna vaaka-akselilla työn globalisaatio ja pystyakselilla teknologian kehitys.

Aivan ensimmäiseksi täytyy määritellä se, mitä tässä kuviossa tarkoittaa teknologian kehitys. Tarkoitan uutta innovaatiota, eli kokonaan uusien asioiden tekemistä ja luomista. Globalisaatiolla puolestaan tarkoitetaan olemassa olevien asioiden kopioimista ja skaalautumista. Koska olemassa olevan kopiointi on helpompaa mitä kokonaan uusien asioiden luominen, on globalisaation edistäminen helpompaa mitä teknologian kehittäminen.

Nykytilassa yleisimmät työsuhteet ovat kokoaikaisia ja sen eri variaatioita kuten osa-aikatyö, urakkatyö tai joustava työaika. Näitä töitä tehdään perinteisin, olemassa olevien teknologioiden avulla. Globalisaation myötä yhä useampia työtehtäviä ja aloja koskettaa ns. uberisaatio, eli työntehtävät muuttuvat tilauksesta tehtäväksi alustojen, projektien, keikkojen, freelanceerauksen, tapahtumien, urakoiden ja työvuorojen kautta.

Teknologian kehittyessä yhä useampia työtehtäviä koskettaa työn digitalisoituminen ja virtualisoituminen. Pilvipalvelut, tekoäly, konepäättely, yksilöllisiin työtehtäviin luodut palvelut ja laitteet sekä robotiikka muuttavat työtehtäviä. Kattava listaus mahdollisista tulevista uusista teknologioista löytyy esimerkiksi Tulevaisuusvaliokunnan raporteista Teknologiamurros ja Suomen 100 uutta mahdollisuutta.

Ehkä tämän artikkelin tärkein teknologioita ja työn muutosta koskeva huomio tulee seuraavaksi. Jokainen mahdollinen uusi innovaatio voidaan sijoittaa nelikentän siihen lohkoon, minkälainen vaikutus sillä työnkuvan muutokseen tai työssä käytettävien teknologioden muutokseen on. Huomaamme, että paljon innovaatioita menee nykytilaa kuvaavaan lohkoon. Ne innovaatiot, joilla päästään hyppäämään suoraan nykytilasta kokonaisuudistukseen, ovat teknologialäpimurtoja, ja samalla mittaamattoman arvokkaita yhteiskunnalle.

Kokonaisuudistuksia aiheuttavia teknologialäpimurtoja saattaisivat olla esimerkiksi pilvipohjainen oppimisen uudelleenorganisointi, lohkoketjuteknologiaan perustuvat innovaatiot, vapaasti organisoituva etätyö ja netissä muodostuvat organisaatiot, palvelurobotiikka, suora ohjaus ajatuksilla verkon yli, keinoäly palveluna ja etätyö palveluna herkkän robottikäden sekä sormien avulla (liite 4). Näissä kaikissa voidaan työ tuottaa ja myydä alustataloudessa ja pieninä palasina. Kaikkien päälle voidaan synnyttää miljardibisnes, koska skaalaedut ovat valtavia.

Miten tätä kaikkea pitäisi peilata Suomen tilanteeseen ja työmarkkinoihimme?

Näkisin erittäin tärkeänä sen, että yhteiskuntamme pyrkisi löytämään tahtotilan, ja tarvittavat innovaatiot, joilla voisimme tehdä nykytilaan uudistuksia, jopa kokonaisuudistuksen. Samalla kun työtehtävämme demokratisoituvat, niin pitäisi pyrkiä aktiivisesti luomaan uusia teknologioita työnteon apuvälineeksi.

Työn kokonaisuudistus on monen tekijän summa. Työmarkkinat, sääntely, verotus, työn arvo, työntekijän rooli – nämä kaikki joutuvat kriittisen tarkkailun alle. Seuraavaksi listattuna uudistustarpeita.

SUOMI NOUSUUN LISÄÄMÄLLÄ YHTEISTYÖTÄ

  Heikkoutemme lienee se, että Suomessa on tapana käsitellä työmarkkinoiden ja teknologian kehitystä eri foorumeilla eri ihmisten toimesta. Työmarkkinakeskusteluissa ei tarpeeksi huomioida teknologian tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Toisaalta teknologia-alojen asiantuntijat eivät saa riittävästi esille teknologioiden tuomia uudistusmahdollisuuksia.

  Teknologia voisi jo tänään tuoda työmarkkinoille sovelluksia, jotka voisivat tuoda tarvittavaa joustoa vaikkapa työsopimuksiin tai mikroyrittäjänä toimimiseen. Olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että työmarkkinoilla voitaisiin käyttää hyväksi näitä uusia mahdollisuuksia.

SÄÄNTELYN AIHEUTTAMIA ESTEITÄ PURETTAVA

Suomen lainsäädäntö jopa estää uusien teknologioiden käyttöönottoa. Politikkojen tulisikin aktiivisesti edistää säädösten purkamista uusien teknologioiden tieltä. Toisaalta joitakin lakeja tietenkin täytyy säätää, jotta uutta teknologiaa voidaan ottaa käyttöön.

Ongelma lienee melko perinteinen – päättäjät eivät aina tiedä, mikä on päätöksen vaikutus loppujen lopuksi. Aikanaan hyvääkin tarkoittava sääntely voi teknologian kehityttyä muuttua palvelevasta sääntelystä ongelmaksi.

Sääntelyn tarkoitus pitäisikin määrittää sitten, että sillä pyrittäisiin vauhdittamaan sosioteknisen regiimin muutosta.  Kenties vuosittain pitäisi kuulla asiantuntijatiimiä, joka kokoaisi listan muutosta hidastavista sääntelyongelmista, joita sitten yhdessä pyrittäisiin ratkaisemaan. 

NOPEAMMAT TYÖMARKKINAUUDISTUKSET

  Erilaisten tulonsiirtojen uudistukset tai vähäpätöiset muutokset lainsäädännössä eivät riittävästi auta sopeuttamaan työmarkkinoita tarvittavaan muutokseen. Tarvitaan radikaaleja kokonaisuudistuksia.

  Valitettavasti työmarkkinoiden säännöt muuttuvat suomalaisen vastakkainasettelun vuoksi hitaasti siinä missä teknologiankin sääntely. Olisi yhteiskunnan edun mukaista ja näin ollen myös työnantajan sekä työntekijän etujen mukaista, että sopimuksiin päästäisiin nopeammin ja saavutettaisiin merkittävämpiä muutoksia. Teknologinen kehitys vaatii tulevaisuudessa nopeampaa sopeutumista työmarkkinoilta ja neuvotteluosapuolilta. 

MILJOONA MUUTTUVAA TYÖTÄ

  Työn kuva pirstaloituu ja yhä useampi saa ansionsa monesta eri paikasta. Tämä on nykyaikaa jo monelle. Heillä voi olla esimerkiksi monta nollatyösopimusta tai osa-aikaisia sopimuksia. Jotkut sopimukset voivat kieltää ottamasta lisätöitä. Tämä aiheuttaa ongelmia työntekijälle ja on yhteiskunnan kokonaisedun vastaista.

  Yhteiskunnassa, jossa yhä useampi tekee tilauksesta töitä, ei ole enää vain työntekijää ja työnantajaa tai yrittäjää. Tilauksesta tehtävä työ vaatii kokonaan uudenlaista ajattelua.   Työntekijä saattaa tulla tulevaisuudessa enenevässä määrin freelancer, joka myy erilaisten alustojen kautta ammattiosaamistaan. Palkkatyön ja yrittäjyyden raja hälvenee. Työ on työtä, joka tilataan vastaamaan tarpeeseen.

  Työsopimusta ei kenties enää tulevaisuudessa tehdä yhden tai parin yrityksen kanssa tuntimääräisine työaikoineen ja palkkoineen. Työsopimus neuvotellaan tulevaisuudessa itse työkeikka kerrallaan. Urakoita eivät tee vain esimerkiksi rakennusyritykset vaan aivan tavalliset yksityiset ihmiset eri osaamisalueillaan. Markkinoiden mukaan määräytyy myös työn hinta. Yhä useammasta työntekijästä tulee työn tuottaja – aivan uusi tekijä työmarkkinoille. Tämä ei kuitenkaan ole yrittäjä, joka markkinoi itseään vaan tuottaja, joka vastaa kysyntään itsenäisesti seuraamalla tarvetta esimerkiksi jonkin sovelluksen kautta. 

  Olemme siis siirtymässä aikaan, johon pitää kehittää uutta samalla kun säilytämme toisaalta vanhoja hyviä käytäntöjä. Joidenkin arvioiden mukaan meillä on jopa miljoona muuttuvaa työtä, joihin kohdistuu joko työn kuvan muuttumisesta tai teknologiakehityksestä johtuva muutospaine (viite 4).

TYÖN ARVON MÄÄRITTÄMISESTÄ

Työajalla ei ole enää lähitulevaisuudessa olennaista merkitystä vaan sillä, mikä on tulos. On yhdentekevää, miten tai missä teet työsi, kun se tulee tehdyksi. Toki perinteisiä niin sanottuja työaika-ammattejakin tulee olemaan pitkään, mutta muutos toiseen suuntaan on jo alkanut.

Tänä päivänä yksittäinen työntekijä voi vaikuttaa tekemällään työllä satojen tuhansien ja miljoonien ihmisten elämään. Esimerkiksi koodaaja, joka päivittää tekemänsä applikaation sovelluskauppaan, ja josta puhelimemme automaattisesti hakee uudet päivitykset, voi hyödyttää pienellä työpanoksella suurta joukkoa ihmisiä.

Jos kuvaamaani esimerkin kaltainen vaikutus tulee esimerkiksi koulutukseen ja osaamisen siirtoon vaikkapa pilvipalveluun ladattavien oppimismateriaalien avulla, vaikuttaa se yli 170 tuhanteen koulutusalan ammattilaisen työnkuvan muuttumiseen. Ja entä jos terveydenhuoltoon, hallintoon, liikenteeseen, kaupan alalle, valmistavaan teollisuuteen ja huoltoon sekä kunnossapitoon saadaan vastaavia muutoksia? Vaikutukset ovat valtavia.

  Voisiko siis olla, että tulevaisuudessa työn arvo, eli eräänlainen hyötyfunktio, voitaisiin määrittää sen perusteella miten laajaa joukkoa tehty työ koskee tai voisi koskea? Näin ollen työn arvo määritettäisiin otsikon mukaisesti Metcalfen lailla. Näin ollen eniten yhteiskuntaa edistäviä muutoksia olisi sellaiset, jotka ajaisivat maksimoimaan tällä tavalla laskettavaa työn arvoa. Ajatus on outo, eriskummallinen ja vaatisi tätä laajemman artikkelin ja pohdinnan.

Aivan lopuksi, olen parhaalla mahdollisella tavalla pyrkinyt pohtimaan muutostekijöitä ja mahdollisuuksia. Näin lyhyessä tekstissä asioita pystyy käsittelemään kuitenkin vain pintapuolisesti.

Sarkkisen kommentti

Paluu tulevaisuuteen –vai sittenkin menneisyyteen?

Ville Vähämäki maalaa kirjoituksessaan kuvaa tulevaisuuden työmarkkinoista, joissa teknologinen kehitys ja globalisaatio on mahdollistanut ja aiheuttanut työn enenevän sirpaloitumisen ja kokonaan uusia työn tekemisen tapoja.

Vähämäki toteaa aivan oikein, etteivät työmarkkinaosapuolet nykyään huomioi riittävästi teknologian kehitystä ja sen vaikutuksia työhön ja yhteiskuntaan. Työmarkkinapöydissä tulisi nykyistä paremmin huomioida ja ennakoida kehityksen megatrendejä. Vähämäen ehdotus asiantuntijatiimin kokoamisesta arvioimaan sääntelyn vaikutuksia ja sääntelyesteitä on pohtimisen arvoinen.

Oikeassa Vähämäki on myös kirjoittaessaan, että kovin olennaista ei tulevaisuudessa monissa ammateissa enää ole tehdyt työtunnit vaan työn tulos. Valitettavasti Sipilän hallitus ei ole vielä ymmärtänyt, että tehdyt työtunnit eivät ole sama asia kuin työn tulos. Kilpailukykyloikkakisojen 6 minuutin päivittäinen työajanpidennys on epäolennainen ja jopa naurettava tätä kehityskulkua vasten.

Vähämäen visiossa työntekijät myyvät päiväkohtaista tai urakkakohtaista työtään itsenäisinä tuottajina ”uber-alustoilla” ilman pysyviä työsuhteita ja työehtoja. Visio kuulostaa paluulta aikaan, jolloin työntekijät kokoontuivat työmaan portille aamulla myymään työtään. Työn saa se, joka halvimmalla ja huonoimmilla ehdoilla suostuu tekemään. Työntekijöillä ei ole pysyvän työsuhteen tuomaa turvaa esimerkiksi sairauden tai työttömyyden varalle eikä elämää voi suunnitella eteenpäin. Ainoa ero Vähämäen tulevaisuuden vision ja menneisyyden välillä on se, että työtä ei huutokaupata työmaaportilla vaan verkkoalustoilla. Vähämäen visio tarkoittaisi työnteettämiseen liittyvän riskin kaikkinaista siirtoa työnantajalta työntekijöille, työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluaseman romuttamista ja työehtojen heikentymistä.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

2 kommenttia artikkeliin “Tyo potenssiin kaksi

  1. Ulf Fallenius sanoo:

    Ainut keino nousuun on työmarkkinoiden avaaminen markkinataloudelle missä hinta määräytyy markkina arvolla niin kuin edutkin.

  2. Sekä Vähämäellä että Sarkkisella hyviä pointteja kirjoituksissaan. Mitä tulee markkinatalouteen ja ylipäänsä siihen, minkä pitäisi ajaa yhteiskuntia, kehotan lukemaan oheisen kirjoituksen:
    https://evonomics.com/maximize-shareholder-value-theory-bogus/

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa