Vaalikeskustelujen argumentointivaje

Vaalikeskustelujen argumentointivaje

Televisioidut vaalikeskustelut aliarvioivat kuulijaa, ovat puuduttavia seurata, eivätkä anna oikeutta ehdokkaiden ideoille ja ajatuksille. Keskustelut ovat pintapuolisia ja ennalta arvattavan tylsiä listoja ongelmista tai tavoitteista. Kuka tahansa voisi televisiossa kertoa, että työllisyyttä pitää parantaa tai että uskottava maanpuolustus on tärkeää. Päätöksiä tekemään pyrkiviltä eduskuntavaaliehdokkailta tulee voida odottaa enemmän. Huomiota on syytä kiinnittää sekä puhujien heikkoon argumentointitaitoon että ohjelmien juontotapaan, joka halvaannuttaa keskustelua.

Puheenvuorot ovat useimmiten epäselviä jaaritelmia, joissa kerrotaan paljon siitä mitä kuntien kierroksilla ja toreilla on juteltu ja miten monta asiaa pitää tehdä, mutta perusteluihin ja vastauksiin ei päästä millään. Epäselvät vastaukset eivät ole ovelan retorisen taituruuden merkki, vaan osaamattomuutta, laiskuutta tai oman kiinnostavuuden ja argumentaatiotaidon yliarviointia. Stubbin kolme pointtia ovat aivan turhaan parjattuja, sillä ne ovat ainakin pyrkimys tehdä puhetta kuulijalle selkeämmäksi. Selkeä rakenne myös mahdollistaa paremmin väitteiden kriittisen tarkastelun.

Epäselvyyden lisäksi puheenvuorojen ongelmana on, että väitteitä ei perustella. Tämä ei ole vakuuttavaa ja lisäksi antaa vastaehdokkaille ja kuulijoille mahdollisuuden vetää täysin omia johtopäätöksiä ehdokkaan tarkoitusperistä. Väärinymmärryksien riski vähenisi huomattavasti, jos puheet eivät jättäisi niin montaa kysymystä auki. Vasta-argumentteja esiintyy myös harvoin, mikä jättää yksittäiset ehdotukset ilmaan roikkumaan ilman keskinäistä vertailua.

Kuulijana kaipaan väitteiden jälkeen vastauksia etenkin kysymyksiin miksi ja miten. Yleensä aika on rajallinen, joten olisi mielenkiintoisempaa kuulla keskeiset argumentit heti. Valitettavan usein kiertely-kaartelu-turvapuhe siirtää tärkeät pointit sivulauseisiin. Toisinaan hyviä esimerkkejä perusteluista kuitenkin tuovat puheenjohtajatenteissä Carl Haglund ja muissa keskusteluissa mm. Li Andersson ja Ben Zyskowicz.

Argumentoinnin ymmärtämisen puute vaivaa selvästi myös ohjelmien suunnittelijoita ja juontajia. Toimittajat korostavat omaa rooliaan muka nokkelina piinapenkkitenttaajina ja jättävät vain vähän tilaa ehdokkaiden väliselle keskustelulle. Juontajat keskeyttävät silloin kun puhujalla on oikeasti kerrottavaa näkemyksistään, mutta eivät huomaa tilanteita, jolloin ehdokkaat eivät vastaa kysymyksiin tai heidän puheensa on ristiriitaista. Erityisen räikeästi tämä näkyy puolueiden puheenjohtajien henkilökohtaisissa haastatteluissa, joissa kysymyksiin on helppo vastata ilman kunnon perusteluja.

Huonointa makua edustavat kuitenkin toimittajien yritykset saattaa ehdokkaat naurunalaiseksi. Asiantuntijuus sivuutetaan yllättävän usein lööppiaineksista koostetuilla kysymyksillä (Mtv3:n Kuumat nimet -tentti esim. korosti yrittäjän sydänkohtausta ja naisjohtajien ulkonäköä). Tilanteessa, jossa Suomella on erittäin vaikeita päätöksiä edessä, olisi mielekkäämpää kaivaa ehdokkaiden asiantuntijuutta esille.

Lehtien seuraavan päivän raportit vaalikeskusteluista jatkavat usein saman pinnallisen kaavan mukaan ja julkaisevat arvioita esiintyjien eleistä, ilmeistä tai fiiliksestä tyyliin ”oli kireä”. Informaatio äänestäjälle on yhtä merkittävää kuin musiikkiyleisölle olisi sinfoniaorkesterin konsertin arvio, joka koostuisi huomioista miten viulisti rapsutti vasemmalla jalalla oikeaa nilkkaansa ja huilistin naama oli nyrpeä.

Ehdokkaat ja heidän näkemyksensä olisi syytä nostaa ohjelmissa keskiöön. Upein yritys tästä on toistaiseksi ollut YLE Fem:n puheenjohtajien tentti (26.3.), jossa juontajat Katja Johansson ja Rikhard Husu ystävällisesti ja arvostaen kuuntelivat vieraitaan, esittivät järkevästi kohdennettuja kysymyksiä ja antoivat tilaa ehdokkaiden keskinäiselle keskustelulle. Ohjelma oli hyvä esimerkki siitä, että juontajien kohteliaisuus ja rauhallisuus tarttuu myös haastateltaviin. Toivottavaa on, että muissakin tulevissa vaaliohjelmissa kuullaan enemmän haastateltavien, kuin juontajien ääntä. Yksi ratkaisu voisi myös olla kutsua mukaan keskustelujen keskeisten aiheiden asiantuntijoita haastattelemaan ehdokkaita, jotta olennaiset kysymykset tulisivat paremmin esille.

Poliittinen päätöksenteko on valintaa monimutkaisten asioiden välillä ilman selkeää mittaria, jota käyttää vertailussa. Kun matemaattista kaavaa menestykseen ei ole olemassa, on turvauduttava mahdollisimman hyvin perusteltuihin johtopäätöksiin. Kansanedustajaehdokkailta on vaadittava perusteltuja esityksiä jo ennen vaaleja. Jos perusteluja ei nyt löydy, niin tuskinpa kadoksissa olevat argumentit maagisesti ilmestyvät Arkadianmäen arkeenkaan. Vaalit ovat otollista aikaa tarkastella erilaisten ehdotusten vahvuuksia ja heikkouksia. Vaalikeskustelut ovat yksi tärkeimpiä kanavia niiden välittämiseen, joten ohjelmien suunnittelijoiden ja juontajien on otettava vastuu hyvien puitteiden luomisesta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

3 kommenttia artikkeliin “Vaalikeskustelujen argumentointivaje

  1. Jarno sanoo:

    Muutenkin mielipiteille annetaan liiaksi valtaa. Esim. vaalikoneissa esitetään mielipiteitä ja kysytään oletko samaa mieltä vai eri mieltä. Eihän sellaisella vaalikoneella mitään tee. Sen sijaan kaipaisiin perusteltuja näkemyksiä ja/tai faktaa ja sitten vastaus siihen mitä aikoo asialle tehdä.

  2. Juha sanoo:

    Vaalikeskustelut ovat poliittista peliä: toimittaja kysyy, mitä mieleen juolahtaa, ja poliitikko vastaa, mitä haluaa, tai niin kuin uskoo kansan toivovan.

    Onneksi nykyisin voi seurata joidenkin poliitikkojen ajatusten kulkua blogeissa yms. Kirjoitusten perusteella voi arvioida ajatusten tonavan arvoja, aatteita ja aatoksia pidemmältä ajanjaksolla. Älykkyys ja tietämys paljastuvat kuin huomaamatta.

    Mutta muillakin avuilla eduskuntaan on noustu ja noustaan jatkossakin.

  3. Tapio Vehmaskoski sanoo:

    Mitä yksilöiden mielipiteillä yleensäkään vaalihaastatteluissa on merkitystä, kun päätökset tehdään puolueiden tasolla (…pieni puolueklikki….?). Siinä määrätään kuinka kunkin puolueen yksilöedustajan tulee toimia eduskunnassa nappia painettaessa. Suurta humpuukia koko ”vaalisirkus”. Puolueiden edustajat ovat jo määritelleet keiden kanssa mennään hallitukseen vaikka äänestyksiä ei ole vielä pidetty! Voiko tällainen demokratian ja äänestäjien halveksiminen jatkua ilman seuraamuksia äänestystulokselle?

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa