Valtiolla on omat ”Elopinsa”

Alkusyksy jää muistiin paitsi lämpimistä säistään, myös siitä, että suomalaisista kuoriutui kerralla koko joukko ylimmän johdon strategiakonsultteja. Ensin ilmoittautuivat ne jotka jo vuonna 2008 tiesivät, mikä on troijalainen; jo kauan ennen kuin Elop tuli meille näyttämään tempun ja miten se tehdään.

Nyt toisessa aallossa liputtivat menemään osakkeenomistajien edusta huolestuneet kansalaiset samaisen herran ylimitoitetusta exit-kompensaatiosta. Mistään muustahan he eivät järkevästi voi olla huolissaan, sillä Elopin palkkion maksavat sekä Nokian että (pääosin) Microsoftin omistajat – eikä suinkaan ajankohtaisohjelmien studioyleisö.

Elopin tähtitieteellinen, 19 miljoonan euron hintainen laskuvarjo takaisin Microsoftin huomaan kirvoitti kansalaiset ministereitä myöten puhumaan ahneudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Sellaista kuin universaali oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan ole olemassakaan, eikä ahneutta voi rajoittaa kuin vasta-ahneus, eli omistajien halu huolehtia omistuksestaan mahdollisimman hyvin. Siinä missä markkinoilla tämä mekanismi pitkällä aikavälillä toimii, ei julkisella puolella korjaavaa liikettä yleensä pääse syntymään. Se on kuitenkin se puoli, joka meille kaikille kuuluisi.

Vapailla markkinoilla palkkaus ei ole nollasummapelin nappuloiden siirtämistä, jossa yhden voitto on toisen tappio. Ei Nokialla ollut eikä ole sellaista 19 miljoonan ylijäämää, jonka se olisi voinut jakaa kaikille työntekijöilleen (ja mielellään muillekin) mahdollisimman tasan. Elopille maksettu osin osake- tai optiomuotoisista kannustimista koostunut korvaus oli sijoitus, jonka Nokian hallitus vuonna 2010 sinetöi Ollilan johdolla siinä uskossa, että se tuottaisi.

Ilman viime päivien kansankäräjiäkin lienee monelle Nokian pitkäaikaiselle osakkeenomistajalle ilmeistä, ettei Elopin kiinnityksen tuotos-panos-suhde täysin onnistunut, sikäli kun yrityksen onnistumista mitataan sen osakekurssilla. Epäonnistumisia tapahtuu, se on pelin henki, vaikkemme toisaalta tiedä mikä yhtiön tila olisi nyt jos Elopia ei olisi palkattu.

Vapaiden markkinoiden henkeen kuuluu, että omistajien ja johdon on rajallisen informaation puitteissa tehtävä rohkeita päätöksiä. Henkeen kuuluu myös se, että heikoista päätöksistä syntyvän tappion lunastavat täysimääräisesti ne osapuolet, jotka ovat tieten leikkiin lähteneet. Eli osakkeenomistajat, eivätkä esimerkiksi veronmaksajat.

Markkinoiden ylilyöntien välttämiseksi paras mekanismi onkin juottaa niille niiden omaa lääkettä. Mikään ei estä ketä tahansa hakemasta johtajan työtä oma palkkiopyyntö kourassa – meillä tai ulkomailla. Mitä enemmän on päteviä hakijoita ja erilaisia palkkapyyntöjä, sitä paremmasta otoksesta pääsevät yhtiön omistajat valintansa tekemään. Toisaalta, kerran siipeensä saaneet osakkeenomistajat saattavat seuraavalla kerralla vahtia rahojensa käyttöä tarkemmin.

Markkinoiden rajoittaminen on jostain syystä kuitenkin ensimmäinen asia joka palkkioiden jeesustelijoille tulee mieleen. Käyttäytyminen on yhtä pragmaattista kuin sillä saksalaisella Greenpeace-aktivistilla, joka siirtyi puolustamaan metsää Suomen Lapissa, kun omassa maassa ei ollut enää puita joihin ripustautua.

Kilpailun tuomaa pakkoa korjata ylilyöntejä ei koskaan pääse syntymään niissä tehtävissä, joiden markkinat ovat rajoitetut, läpinäkyvyys pörssiyhtiöihin nähden pientä, joissa toimitaan valtion suoman lisenssin tai jopa monopolin turvin, ja – ennen kaikkea – joissa bisnesriski ei ole vapaaehtoisesti sen valinneilla osakkeenomistajilla.

Myydäkseen suomalaisille lottoa, pakollisia työeläkkeitä tai viinaa ei tarvitse olla virtuoosi, mutta valtionyhtiöiden näistä tehtävistä maksama vuosipalkka on 300 000 eurosta ylöspäin. Valtion ja kuntien eri kerroksissa istuu tuhansittain hiljaista hallintoväkeä, jonka palkoista tai suoriutumisesta ei tehdä raflaavia otsikoita. Eikä eduskuntaakaan kahden viikon takaisen käsittelyn mukaan kiinnosta.

Kuitenkin on varmaa, että istui joukoissa oman elämänsä elopeja tai ei, on näiden purojen kokonaisvirta monikymmenkertainen Elopin palkkioon verrattuna, ja tämä on riski, joka on täysmääräisesti sosialisoitu veronmaksajille ja kuluttajille. Näissäkään tapauksissa ei ratkaisu toki ole palkkioiden keinotekoinen rajoittaminen; vaan niiltä osin kuin mahdollista, tehtävien avaaminen kilpailulle ja tuon kilpailun toteutumisen valvominen.

Siinä riittäisikin Pietiläisen Tuomolle ja opiskelijajoukolle penkomista. Mutta ainiin, kyseisen tutkimusorkesterin toimintalogiikkahan noudattaa täysin samaa korporatismin kaavaa: riski eli ”tutkivan journalismiin” kustannukset katetaan verovaroin yliopiston rahoittamana, mutta tuotot eli kirjamyynnin hedelmät poimii bändi itse.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

6 kommenttia artikkeliin “Valtiolla on omat ”Elopinsa”

  1. Mikko sanoo:

    Niin, miksi Elopin korvaus kiinnostaa, mutta tuhat kertaa isommat julkisen sektorin menot eivät juuri kiinnosta? Ei tästä muuta voi päätellä kuin se, että kiinnostuksen aiheuttaja on lähinnä kateus eikä niinkään huoli yrityksen tai valtion varojen järkevästä käytöstä. Mitä enemmän julkinen sektori paisuu, sitä rankemmin verotetaan ja progressioiden takia verotetaan nimenomaan suurituloisia. Paisuva julkinen sektori ja varojen tuhlaaminen voi tätä kautta lievittää kateutta ja on sentakia monelle hyvä asia.
    Olen kyllä sitä mieltä, että suuromistajat ja yritysjohto ovat suomessa liikaa yksi ja sama porukka. Suurin syyllinen sairaaseen ympäristöön on eläkeyhtiöiden vahva asema (ei koske tapaus Nokia-Elopia). Nämä kaverit palkitsevat toisiaan ristiinrastiin muiden omistajien kustannuksella. Huippujohtajien myyttiä ylläpidetään ja sillä siiten perustellaan muiden omistajien rahojen kuppaamista. Olisiko Nokialle saatu kymmenen kertaa parempi johtaja, jos olisikin 18miljoonan sijasta sovittu 180miljoonan korvaus. Väitän, että ei olisi.

    1. Juuso sanoo:

      Näyttää suomalaisia kiinnostavan myös aikajärjestyksessä seuraava kirjoitus – Holhouksen hirsipuu, facebookissa jo 901 tykkäystä.
      Mutta se käsitteleekin alkoholin myyntiä.

  2. Heikki Laurila sanoo:

    Vasta vuosi sitten vaihdoin oman viimeisen Nokian Commuicatorini Samsungiin. Samsung on kädessä huonompi, sen design on huonompi, samoin käytettävyys. Samsungiin olen n. 100 x tyytyväisempi kun nokialaiseen. Miksi? Android-käyttöjärjestelmän ja applikaatioden vuoksi. Ulkopuolisesta näyttää mielenkiintoiselta miten yritys, jolla oli tehokkaat tuotantoprosessit ja kyky luoda teknisesti käytettäviä laitteita onnistuttiin saamaan polvilleen. Toivottavasti saamme siitä joskus oikeanlaista strategia-analyysiä.

    1980-luvulla listattujen yritysten johto pyöritti omistajia. Siihen uskottiin saatavan loppu suuntautumalla markkinatalouteen. Kuinka kävi? Tärkeimmiksi ”omistajiksi” tulivat työeläkeyhtiöt joiden johto käyttää meidän eläkesäätöjämme kuin olisivat osakkeenomistajia. Äkkiä tuntuu että työeläkeyhtiöiden ei pitäisi lainkaan osallistua yhtiökokouksiin eikä hallituksiin. Heidän tehtävä on tehdä hyviä sijoituksia. Kulut eläkeyhtiöissä laskisivat ja saisimme paremman eläkkeet. Joskus.

    Samasta syystä meille on mahdollistunut kouluarvosanoin viitosen arvoisia ylimpiä johtajia. Viisi miljoonaa työtuloja vuodessa, sen seurauksena kumulatiivisia tappioita yritykselle viisi miljardia ja sen jälkeen eläkkeelle 50.000 kuukausieläkkeellä.

    Minulle on tärkeää, että ympärilläni elävät ihmiset ovat mahdollisimman varakkaita ja hyvätuloisia. Sitä enemmän he minulta ostavat, sitä enemmän he tallettavat pankkiin ja minä saan helpommin pankilta lainaa alhaisemmalla korolla, sitä pienempi on minun maksamani osuus kaikista maksuun tulevista veroista.

    Siksi on kohtuutonta vaatia, etten saisi kommentoida Nokian johtamista. Vaikka en saakaan äänestää omien eläkesäästöjeni tuomalla äänioikeudella oman etuni mukaisesti yhtiökokouksessa.

    1. Ops sanoo:

      ”Äkkiä tuntuu että työeläkeyhtiöiden ei pitäisi lainkaan osallistua yhtiökokouksiin eikä hallituksiin.”
      Tuollaisia eläkevakuutusyhtiöitä ei pitäisi olla ollenkaan, jotka saavat lain perusteella rahansa. Voi huomata, ettei todellista kilpailua ole ja siksi tehottomuutta syntyy. Jokaisen pitäisi itse saada sijoittaa omat eläkerahansa ja valtion pitäisi turvata vain pieni kansaneläke. Yrittäjänä onneksi voin pitää lakisääteisen eläkemaksuni minimissä ja sijoittaa itse loput tuottavasti.

  3. Ville sanoo:

    Elina. Hyvien ajatuksiesi vuoksi äänistin sinua viime vaaleissa. Ansioituneena tutkimusjohtajana sinulta löytynee malli, millä argumentoit julkisen sektorin hyödyttömyyttä ja osoitat Iilopinkin kohdalla sakanneen panos-tuotos suhteen negatiiviseksi. En usko, että haluat tuoda kansalaisille vaihtoehdon, jossa koko byrokratia pyyhitään pois. Lienet weberisi lukenut. Arvostaisin sinua äänestäneenä kansalaisena, mikäli osoittaisit mistä kohdin hallintorakenteita lähtisit purkamaan. Pelastus, poliisi, oikeuslaitos, yliopistosairaalat, liikenneturvallisuus tai koulut+päivähoito kenties? Tiedän, että läskiä on. Kaiva se esiin.

  4. Jan-Gösta Grönholm sanoo:

    On kerrottu että Elopin palkkiosta maksaa Nokia 30% ja Microsoft 70%.Kun tarkemmin ajattelee asiaa
    on melko selvä että Microsoftin ”maksama” osuus on osa kauppahinnasta joka normaalissa kaupassa
    olisi tullut Suomeen ja Nokialle.N.o. Nokia sai tulona todellisuudessa kauppahinta vähennettynä sillä
    osuudella joka nyt kerrotaan olevan Microsoftin osuus Elopin palkkiosta.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa