Vapaus: Inhimillistä kehitystä kantava voima

Henry Grady Weaver (1889–1949) julkaisi vuonna 1947 kirjansa The Mainspring of Human Progress, josta on otettu useita painoksia ja jossa hän osoitti, että vapaus on suurin kaikista ihmisten tekemistä keksinnöistä.

Huomattavimmat ajattelijat ovat kautta aikain kamppailleet vapauden puolesta ja puolustaneet sitä. Paradoksaalisesti vapaus on ollut myös kollektiivisten ja totalitaaristen aatteiden perimmäisenä tavoitteena. Esimerkiksi Karl Marx lupasi ihmisille kommunismissa täydellisen henkisen ja aineellisen vapauden.

Vapauden saavuttamiseksi kansakuntia on johdettu 1900-luvun aatteilla ja ideoilla, jotka ovat alistaneet ihmiset politiikan ja pakkovallan kahleisiin. Ne ovat ajaneet yhteiskunnat kaikkialla umpikujaan. Ihmiset eivät ole saavuttaneet vapautta, vaan joutuneet erilaisten ja jatkuvasti lisääntyvien julkisten sääntöjen, määräysten ja ohjelmien sitomiksi.

Ihmiset ovat käyneet kaikkialla kovan koulun, joka on osoittanut heille kollektiivisten ja totalitaaristen aatteiden hengettömyyden ja hedelmättömyyden ja joka on riistänyt heiltä heidän vapautensa. Siksi he janoavat vapautta kaikkialla; idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa. He haluavat päättää itse omasta elämästään. He haluavat kantaa vastuun omista valinnoistaan. Näistä syistä vapauden keksinnölle on ajassamme huomattava kysyntä.

Epätietoisuus ja epäusko vapauden kehitystä kantavasta voimasta on kuitenkin ymmärrettävää. Kun vapaudesta on puhuttu, siihen on suhtauduttu kriittisesti, torjuvasti ja kielteisesti. Vapaus on kadonnut ihmisten mielistä eikä sillä ole nähty sijaa yhteiskunnan kehitystä ohjaavana voimana.

Tätä murheellista asiaintilaa Mario Vargas Llosa kuvaa artikkelissaan Liberalism in the New Millennium (2002) seuraavasti: Espanjassa Malagan maakunnassa pienen El Borgen kaupungin valtuusto järjesti asukkailleen mahdollisuuden valita äänestämällä joko vapauden tai inhimillisyyden. Noin tuhannesta asukkaasta 515 valitsi inhimillisyyden ja vain neljä vapauden. Llosa kertoo usein miettineensä keitä nuo neljä olivat ja mikä sai heidän olemaan eri mieltä enemmistön kanssa.

Aika on nyt erityisen suosiollinen vapauden idean kirkastamiselle. Ajan henki janoaa tietoa vapaudesta. Kuvio 1 selkeyttää vapauden olennaisia ulottuvuuksia.

KUVIO 1. Vapaus ja sen keskeiset ulottuvuudet

Vapaus on ihmisen perustarve ja perusoikeus. Jokainen, myös henkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan vajavainen, haluaa vapautta hallita omaa elämäänsä. Lapset kasvatetaan itsenäiseen ja vastuulliseen vapauteen. Ilman vapautta ihminen menettää ihmisyytensä. Valtio, joka vahvistaa ja kunnioittaa ihmisten vapautta, on henkisesti ja aineellisesti monipuolinen, vahva ja suhtautuu myönteisesti tulevaisuuteen.

Vapaudella on neljä keskeistä seurausta, joista ensimmäinen on talous. Vapaus antaa ihmisille mahdollisuuden keksiä ja kehittää erilaisia aineellisia ja aineettomia asioita. Useimmat ihmiskunnalle hyödyllisistä keksinnöistä ovat vapauden seurauksia. Vapaus tuottaa ihmisille jatkuvana virtana uusia tuotteita ja palveluita, työpaikkoja, teknologioita ja tuotannonaloja. Näiden virta on tyrehtynyt kaikkialla, missä vapautta on rajoitettu.

Vapauden sosiaalinen ulottuvuus kuvaa ihmisille luontaista sallivuutta, suvaitsevuutta ja erilaisuuden hyväksyntää. Vapaat yhteiskunnat ovat kaikkialla kehittyneet sosiaalisesti hyvin monipuolisiksi ja laaja-alaisiksi. Vastoin kriitikoiden käsityksiä vapaus ei tee ihmisistä itsekkäitä ja muista piittaamattomia. Vapaudessa ihmisten on luonnollista yksilöityä suhteessa toisiinsa. Kollektivismi kaikissa muodoissaan erottaa ihmiset toisistaan ja jakaa heidät eri leireihin.

Vapauden kulttuurillisessa ulottuvuudessa on kysymys kanssaihmisten hengen ja omaisuuden kunnioituksesta, lupausten ja sopimusten täyttämisestä ja lakien noudattamisesta. Vapauden kulttuuri rohkaisee ihmisiä luottamaan toisiinsa ja tekemään turvallisin mielin yhteistyötä tuntemattomien kanssa. Se kannustaa ihmisiä luomaan elämän eri aloille yhteisöjä ja yhdistää ne verkostoiksi. Yhteisöt ja järjestöt kukoistavat vapaissa yhteiskunnissa ja kuihtuvat vapautta rajoittavissa yhteiskunnissa.

Adam Smith aloittaa kirjansa Moraalituntojen teoria kuvaamalla vapauden moraalisen ulottuvuuden idean seuraavasti: ”Oletetaanpa ihmisen olevan miten itsenäinen tahansa, on ilmeistä, että ihmisluonnossa on vaikuttimia, jotka saavat hänet kiinnostumaan muiden kohtalosta, ja että muiden onni ja menestys välttämättä vaikuttavat häneen, vaikka hän ei kostuisi siitä muuta kuin mielihyvän sen näkemisestä”.

Vapauden moraalinen ulottuvuus vähentää ihmisissä ennakkoluuloja ja vihan tuntemuksia. Se vahvistaa maltillisuutta vaatimuksissa, oikeudenmukaisuutta ongelmia ratkaistaessa ja pyyteetöntä auttamista ja palvelemista. Adam Smithin mukaan ”humaanisuus, oikeamielisyys, jalous ja huolenpito muista” ovat ensisijaisesti kanssaihmisiä hyödyttäviä ominaisuuksia.

Vapaus ei salli voimakkaiden riistoa ja mielivaltaa, vaan rajoittaa ja torjuu niitä. Se ei ole matka hallitsemattomaan kehitykseen, vaan itsenäisiin ja vastuullisiin kanssaihmisiä hyödyttäviin valintoihin. Vapaus ei ole syrjäyttävä, vaan yhdistävä voima. Vapaus ei ole tie pimeään, vaan valoisaan yhteiskuntaan.

On aika palauttaa vapaus yhteiskunnalliseen keskusteluun ja valottaa sen merkitystä inhimillistä kehitystä mahdollistavana ja kantavana voimana.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa