Vastauksia perustilin kritiikkiin

Perustili sai ennakkoluulottomamman vastaanoton kuin olin kuvitellut. Julkistamistilaisuudessa jopa kriittisimmin malliin suhtautunut demaritaustainen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen piti perustiliä ansiokkaana. Helsingin Sanomatkin uutisoi siitä positiivisesti.

On realismia myöntää, että perustili täsmälleen Liberan esittämässä muodossa ei tule toteutumaan. Positiivinen vastaanotto kuitenkin valaa uskoa siihen, että sosiaaliturvaa olisi mahdollista uudistaa Liberan esittämien periaatteiden mukaisesti.

Joissakin kommenteissa sosiaalisessa mediassa ei ehkä ole täysin ymmärretty, mitkä nämä periaatteet olivat. Kyse ei ole köyhien kyykyttämisestä, kuten jotkut vasemmistolaiset luulevat, eikä myöskään mallista, joka jakaisi anteliaasti rahaa niillekin, jotka eivät tukia tarvitsisi – aivan päinvastoin. Toistettakoon keskeiset tavoitteet vielä kerran.

a) Keskiluokan on otettava nykyistä suurempi vastuu omasta taloudenpidostaan.

b) Heikko-osaisilla on oltava mahdollisuus parantaa omaa elintasoaan ansiotuloilla sosiaaliturvan päälle.

c) Kotitalouden pitäisi voida työllistää nykyistä pienemmällä byrokratialla ja kapeammalla verokiilalla.

d) Holhouksen on oltava progressiivista. Ensin mennään porkkanoilla (taloudellisilla kannustimilla yksilönvapauksiin puuttumatta) ja vasta jos ne eivät toimi, käytetään keppiä (tarveharkintaa, byrokratiaa, vastikkeellisuutta työn tai kurssille osallistumisen muodossa).

Sosiaalipolitiikkaa uudistettaessa on hyvä pitää myös mielessä kolme hyvin eri tyyppistä tulonsiirron periaatetta.

1) Vakuutusperiaate

2) Elinkaaren sisäinen siirto (koskee erityisesti keskiluokkaa, yllä kohta a)

3) Solidaarisuus (koskee erityisesti heikko-osaisia, yllä kohta b)

Sosiaaliturva toimii väärin, jos näitä periaatteita sotketaan. Kohdat 1 ja 2 voi periaatteessa toteuttaa markkinaehtoisestikin. Jokainen voisi hankkia vakuutuksen työttömyyden tai sairauden varalle. Opinnot voisi rahoittaa markkinaehtoisella lainalla, ja eläkeikää varten voi säästää työikäisenä. Vain kohdan 3 solidaariset tulonsiirrot hyvätuloisilta pienituloisille edellyttävät välttämättä yhteiskunnan väiintuloa.

Hyvinvointivaltio 1.0 oletti, että yksilö on lyhyen aikaa työtön ilman omaa syytään. Silloin vakuutusperiaate toimii hyvin. Vakuutustapahtuma on työttömäksi jääminen.

Kaikessa vakuutustoiminnassa on kuitenkin ongelmana, että mitä paremmin yksilöt on jotakin tapahtumaa vastaan vakuutettu, sitä vähemmän he itse toimivat sen ennaltaehkäisemiseksi. Vuokra-autolla ajaa huolettomammin, kun omavastuu on poistettu.

Nykyisillä työmarkkinoilla vakuutusperiaate toimii huonosti. Yksilöillä on mahdollisuus vaikuttaa työllistymiseensä kouluttautumalla, vaihtamalla asuinpaikkaa tai hyväksymällä pitemmät työmatkat, kelpuuttamalla aiempaa pienipalkkaisemman työn ja niin edelleen. Vastaavasti työn vastaanottopakko, joka sisältyi oleellisena osana työttömyysturvaan hyvinvointivaltio 1.0:ssa, on tosiasiallisesti lakannut olemasta.

Siksi Liberan työikäisten ja työkykyisten sosiaaliturvaa uudistavassa perustilimallissa on luovuttu vakuutusperiaatteesta kokonaan. Vakuutusperiaate on sen sijaan jätetty ennalleen työkyvyttömien kohdalla – perustilimallihan ei ota työkyvyttömien sosiaaliturvaan kantaa.

Liberan mallia voi tässä kritisoida ehkä liiallisestakin linjakkuudesta. Pitäisikö malliin sittenkin jättää jonkinlainen rooli vakuutusperiaatteelle – esimerkiksi aivan muutaman kuukauden ajan maksettava ansioon sidottu työttömyyspäiväraha, jos on jäänyt työttömäksi oltuaan hyvin pitkään töissä?

Perustilin poliittinen toteutus edellyttää, että se saa eduskunnan enemmistön kannatuksen ja ettei ay-liike torpedoi sitä yleislakkouhalla. Jotta vuonna 2015 tai 2019 aloittava hallitus voisi ottaa Perustilin ohjelmaansa, sen on tietysti säädettävä mallin parametreja sellaisiksi, että hyväksyntä on saavutettavissa.

Näitä säätöruuveja kiristämällä tai löysäämällä on mahdollista myös ratkaista niitä mallin ongelmia, joihin julkistamistilaisuudessakin kiinnitettiin huomiota.

Heikki Hiilamo huomautti, että malli (kuten nykyinenkin järjestelmä!) on liian binäärinen työkyvyttömyyden suhteen. Totta, mutta ideana oli, ettei aivan ensimmäisessä versiossa esitettäisi niin monimutkaista pakettia, että se olisi vaikea hahmottaa. On aivan totta, että jonkinlaisia puolityökykyisyyden kategorioita olisi hyvä olla olemassa.

Juhana Vartiainen monien muiden ohella epäili, että työtä vieroksuvat nuoret tyhjentäisivät tilin ja jäisivät elämään perustulon tavoin toimivan perustilimekanismin varaan. Tähän uhkakuvaan voi reagoida kahdellakin säätöruuvilla. Ensinnäkin voisi ajatella, että esimerkiksi alle 25-vuotiailta edellytettäisiin opiskelua tai työhistoriaa, jotta nostot perustililtä olisivat mahdollisia. Sen voisi toteuttaa lähestulkoon automaattisesti. Oppilaitoksilta tulisi perustilijärjestelmään automaattisesti tiedot opintopisteiden kertymisestä, ja jos nuori ei saa perustililleen tuloja eikä kerrytä opintopisteitäkään, tili menee lukkoon ja siirrytään tarveharkinnan piiriin.

Toinen julkaistamistilaisuudessa herännyt epäily koski tilannetta, jossa tili sitten on tyhjä. Mitä kannustimia yksilöllä olisi välttää kymmenien tuhansien eurojen negatiivista saldoa, jos summa kuitenkin annetaan eläkeiän kynnyksellä anteeksi? Ja jos tili on kymmenien tuhansien eurojen edestä pakkasella, miksi pyrkiä lyhentämään velkaansa yhteiskunnalle? Vartiainen oli sitä mieltä, että perustuloa muistuttavan mallin sijaan Tanskan malli, eli töihin patistaminen, toimisi paremmin. Patistaminen kuitenkin on aivan hyvin yhdistettävissä perustiliin. Voidaan esimerkiksi säätää, että mitä enemmän tili on miinuksella, sitä enemmän tuensaajan on osallistuttava vastikkeelliseen sosiaaliturvaan.

Iltalehti takertui perustilin 20 000 euron laskennalliseen alkupääomaan. Siitä on saattanut saada sen vaikutelman, että perustili olisi jotenkin antelias ja mikä kummallisinta, jakaisi rahaa niillekin, jotka sitä eivät tarvitse. Kuitenkin tuo 20 000 euroa itse asiassa kuuluu nimenomaan solidaarisiin tulonsiirtoihin. Senhän saavat kaikki, vaikka hyvätuloiset maksavat enemmän veroja – myös siinä tapauksessa, että siirryttäisiin tasaveroon. Tosin tämä perustulo on hyvin pieni, nelisenkymppiä kuussa. Suurempi solidaarinen tulonsiirto syntyy siitä, että pienituloisimpien ei tarvitse maksaa negatiivista saldoaan takaisin, vaan se annetaan anteeksi.

Hiilamo huomautti perustellusti siitä, ettei mallissa käsitelty asumistukea. Ilman asumistukea esitetty perustilimalli onkin nykyiseen sosiaaliturvaan verrattuna melko kova ainakin pääkaupunkiseudun pienipalkkaisille.

Todennäköisesti malli edellyttäisi jonkinlaisen asumistuen, jotta se olisi yleisesti hyväksyttävissä. Tämä problematiikka jätettiin pois Liberan mallista, koska se olisi mutkistanut mallia liikaa. Asumisen tuet ovat kaiken kaikkiaan pirullinen kokonaisuus. Talouselämä käsitteli asumisen tukia viime vuonna mainiossa reportaasissaan Tukiaiset loivat asuntohelvetin. http://www.talouselama.fi/uutiset/tukiaiset+loivat+asuntohelvetin/a2222687. Asumisen tukiin menee 2,5 miljardia, ja niillä saadaan lähinnä vain kalliimpaa asumista.

“Toimeentulotuki korvaa yksinäiselle asumiskuluja 650 euroon asti sataprosenttisesti asunnon kuntoon ja kokoon katsomatta”, Osmo Soininvaara harmittelee artikkelissa. Tuki tuhoaa halpojen asuntojen vuokramarkkinat. Myös omistusasumista tuetaan korkojen verovähennysten kautta. Sekin tuki valuu hintoihin.

Asumisen tuissa on oikeastaan vain yksi hyvä puoli: koska se on sidottu osoitteeseen, sen saaja ei voi ottaa rahoja mukaansa ja lähteä Balille lomailemaan, kuten perustulon kohdalla olisi mahdollista.

Asumisen kalleus on ennen kaikkea pääkaupunkiseudun ongelma. Se oikeastaan pitäisi ratkaista kaavoittamalla pääkaupunkiseudulle lisää asuntoja, mutta siihenkin menee aikaa. On kuitenkin kyseenalaista, kannattaako koko maan kattavan sosiaalipolitiikan reformin antaa kaatua siihen, että Helsingissä on liian kallista asua.

Lisäksi pitäisi pohtia, millainen asumistuen pitäisi periaatteessa olla. Onko kyse vakuutuksesta, elinkaaren sisäisestä siirrosta vai solidaarisesta tulonsiirrosta? Jos asumistuen tarve on väliaikaista, voisi ajatella, että se olisi järkevintä toteuttaa lainaperiaatteella perustilin kautta. Jos henkilö tai perhe on jossakin elämäntilanteessa asumistuen tarpeessa, eikö ole oikeudenmukaista, että hän maksaa tukensa takaisin, kun tulotaso on noussut? Nythän edullisen sosiaalisesti tuetun vuokra-asunnon voi saada pitkäksikin aikaa sillä perusteella, että tulot ovat pienet asuntoa haettaessa.

Toisaalta on joissakin tapauksissa perusteltua, että asumistuki kuuluisi ennemminkin solidaarisiin tulonsiirtoihin. Helsingissä tarvitaan tulevaisuudessakin työvoimaa pienipalkkaisissa palvelutehtävissä, eikä ole oikein, että tämä työvoima joutuisi asumaan valtavan pitkän työmatkan päässä. Tällaisessa tapauksessa on aivan oikein, että asumistuki olisi “ilmaista” rahaa, joka ei siis kuormittaisi perustiliä eikä sitä siten tarvitsisi maksaa takaisin.

Järkevän asumistukikomponentin liittäminen perustiliin olisi siis yksi paranneltava kohta kokonaisuudessa.

Suomen sosiaaliturvamallin kokonaisvaltainen uudistaminen näyttää joka tapauksessa mahdolliselta. On selvää, että uudistaminen edellyttää laajaa hyväksyntää – myös suorittavan työn tekijöiden enemmistön on kelpuutettava hyvinvointivaltion versio 2.0. Nyt siihen näyttäisi avautuneen mahdollisuus siksi, ettei suurin työväenpuolue enää ole hyvinvointivaltio 1.0-versiota omana ikuisena saavutuksenaan pitävä Sdp, vaan perussuomalaiset.

Toisaalta kokoomuslainen kritiikki perustuloa kohtaan on perustilissä neutralisoitu sillä, että kyse ei suinkaan ole ilmaisesta rahasta, jota voisi nauttia loputtomiin, vaan lainasta jota maksetaan ainakin osittain takaisin, tai jonka lisäksi on tehtävä töitä joko markkinaehtoisesti tai vastikkeellisen sosiaaliturvan muodossa. Protestanttinen etiikka on edelleen suomalaisen yhteiskunnan laajalti jaettu perusarvo, ja sille pohjalle rakentuva perustilimalli on mahdollista viedä eduskunnassa läpi.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

4 kommenttia artikkeliin “Vastauksia perustilin kritiikkiin

  1. Pekka Heliste sanoo:

    ”Kaikessa vakuutustoiminnassa on kuitenkin ongelmana, että mitä paremmin yksilöt on jotakin tapahtumaa vastaan vakuutettu, sitä vähemmän he itse toimivat sen ennaltaehkäisemiseksi. Vuokra-autolla ajaa huolettomammin, kun omavastuu on poistettu.”

    Ja taloja poltetaan kuin Lapin sodassa kun omavastuu on nolla ?

  2. Pekka Heliste sanoo:

    ”Nykyisillä työmarkkinoilla vakuutusperiaate toimii huonosti. Yksilöillä on mahdollisuus vaikuttaa työllistymiseensä kouluttautumalla, vaihtamalla asuinpaikkaa tai hyväksymällä pitemmät työmatkat, kelpuuttamalla aiempaa pienipalkkaisemman työn ja niin edelleen.”

    Uudelleenkouluttautumista on voimakkaasti rajoitettu rajoittamalla vanhojen sisäänottoa. Työttömistä vain murto-osa pääsee uudellenkoulutukseen ja nekin ovat muutaman kuukauden kursseja, jotka sopivat huonosti työkokemukseen eivätkä juuri paranna työmarkkina-asemaa.Samoin nuo työkokeilut ja muu temputus vain lannistavat ja vievät itsetunnon lopullisesti ja heidät leimataan virallisesti hylkiöksi joita saa potkia kuka ehtii

    Minullekin tarjottiiin levyseppähitsaajan kurssia vaikka olen ollut 40 vuotta tietoliikenteen parissa.Ja etenkin kun levyseppähitsaajia on työttömänä tuhansia.Mutta kun kumminkaimalta oli ostettu kursseja ja ne piti saada täyteen.

    Suomessa julkinen liikenne on tolkuttoman kallista ja pienipalkkaisen ei kannata lähteä töihin 20 km kauemmaksi, sen jälkeen palkkahyöty kuluu matkakuluihin. Olen kiertänyt nyt Eurooppaa ja käyttänyt paljon julkista liikennettä ja kertalippu maksaa 1,5 euron tienoilla ja vuosilippu 200 euron luokkaa

    Pienempi palkkakin kelpaa, olen aentanut monen ihmisen palkkaa kun tehtävät ovat muuttuneet ja kaikki ovat ottaneet vastaan alemman palkan eli kyllä ihmiset hyväksyvät alemman palkan, jos työpaikka on muuten hyvä

    Perusongelma on, että meillä on 570000 työntarjoajaa ja työpaikkoja vain 40000 luokkaa kuukaudessa ja kun nuo 40000 työllistyvät niin samalla yt työntää 50000 tilalle

    Työntarjonta kuvio ei toimi, meillä oli vuonna 1989 n 2,5 miljoonaa työpaikkaa ja edelleen 2007 2,5 miljoonaa työpaikkaa.Työttömyys senn sijaan kasvoi 80000:sta 485000:een.

    Suomen ongelma on , ettei se ole kyennyt luomaan uusia työpaikkoja, ainoa aika jolloin niitä on syntynyt on 80-luku, silloin syntyi n 300000, mutta nekin jukiselle sektorille. Työpaikkoja ei syntynyt 70-luvullakaan vaikka sosiaaliturva oli olematon, palkat huonoja ja työnantaja dikdaattori, silloin työn tarjonta purkautui muuttoon Ruotsiin ja muualle

  3. Outi Lehtinen sanoo:

    Sairastan itse pakko-oireista häiriötä, enkä ole työkykyinen. En ole ollut moneen vuoteen. Enkä tiedä, koska olen.
    Saan sosiaaliturvaa noin tuhat euroa joka riittää juuri ja juuri pakollisiin menoihin.
    Jos siirryttäisiin perustilimalliin, jossa saisin 400 e kuussa (jos edes saisin, sillä luin, että se evättäisiin nuorilta joilla ei ole työ-tai kouluhistoriaa) niin miten ihmeessä voisin tuolla summalla pärjätä kun jo pelkkä vuokrani on 435? Joutuisin olemaan joka kuukausi sen 600 euroa miinuksella ja velkaantuisin valtiolle. En tiedä koska, koska olen työkykyinen, mutta jos oletetaan, että paranisin työelämään esim kymmenen vuoden sisällä, menisi minulla koko loppuelämä velkoja maksaessa. Tämähän on aivan järkyttävää.
    Minkäänlaista työn karttamista minulla ei ole, olen ollut ennen sairastumistani todella ahkera, mutta sairaus kun ei katso paikkaa tai aikaa. En minä ole valinnut sairauttani. Voi kunka toivosinkaan että olisin työkykyinen ja voi kuinka paljon teenkään sen eteen, että olisin! Mutta ei ne sairaudet tahtomalla parane. Järkyttävää, että minä nuorena ihmisenä jäisin tuossa perustili-sosiaaliturvassa aivan tyhjän päälle enkä saisi sillä edes vuokraani maksettua. Kadulleko minut pitäisi laittaa? Eikä minulla ole oikeutta ihmsiarvoiseen elämään vain siksi, että olen sairastunut?

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa