Vastaus Heikki Pursiaiselle

Vastaus Heikki Pursiaiselle

Avoimen keskustelun hengessä julkaisemme tämän Janne Saarikiven vastauksen Heikki Pursiaisen aiempaan Saarikiven ajatuksia käsitelleeseen kirjoitukseen

Pursiaisen tympeä ad hominem

Liberan blogissa on pitkä Heikki Pursiaisen kirjoitus omistettu yhden henkilön haukkumiseen. Tässä narsismin maailmassa on varmasti syytä suhtautua moiseen huomioon kiitollisuudella. Valitettavasti kuitenkin monet asiat, joista minua haukutaan, eivät ole mielipiteitäni lainkaan. Oletan, että ne ovat ajatuksia, joista Pursiainen ei pidä, ja joita hän uskoo ajatuksikseni. Siksi on paikallaan muutama selventävä huomio siitä, mitä oikeasti ajattelen.

Pursiaisen mukaan haluan vaientaa yhteisten varojen käyttöä koskevan keskustelun. Tämä ei ole totta. Käyn keskustelua, en vaienna sitä. Pursiaisen mukaan haluan eristää omat suosikkikohteeni kuten yliopiston ja taiteen rahoituksen arvostelulta. Tämäkään ei ole totta. Kunhan vain haluan muistuttaa omien suosikkikohteideni hyvistä puolista.

Tähän liittyen minulla on mielipide, jota ei teksteissäni lue, mutta jonka lukija löytää rivien väleistä. Se on seuraava: jos jostain tulee leikata, ovat tiede ja taide huono leikkauskohde. Olen välttänyt sanomasta, mistä sitten kannattaisi leikata, koska kaikkeen liittyy ongelmansa. En sano nytkään tarkkaan, mutta todetaan silti, että yhteiskunta tukee miljardeilla kannattamatonta yritystoimintaa, maataloutta ja yksityisautoilua eikä näytä tekevän paljoakaan veroparatiisien kautta tapahtuvan veronkierron suitsimiseksi. Edellinen hallitus toteutti suuren valtion verotulojen alennuksen, ja nykyhallitus sanoo, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata verorahoitteisia asioita. Kaltaiseni taantumuksellinen luulee, että vaihtoehto säästöille olisi esimerkiksi perua veronalennuksia. Tai verottaa vastaavasti jotakin muuta, esimerkiksi saastuttamista ja omistamista, tai pääomatuloja kuten työtuloja.

Pursiaisen mukaan haluan eristää Suomen kansainvälisiltä vaikutteilta ja suomalaiset tuottamaan 80-luvun Mobira-matkapuhelimia. Väite on älytön ja edellyttää kirjoitusteni pahantahtoista lukemista. Haluan toki keskustella erilaisten vaikutteiden hyvistä ja huonoista puolista. Ei ole itsestäänselvä, että esimerkiksi kansainvälisten ranking-sijoitusten sokea seuraaminen luo meille ideaalin koulutusjärjestelmän. Ylipäätään kouluttamisessa diversiteetti voi olla tärkeämpää kuin hetkellinen “huippuus”. Jossain muualla menestyneen ratkaisun toistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei aina ole hyvä idea.

Pursiaisen mukaan haluan hämärtää eron empiiristen tosiasioiden ja uskonnon välillä. Väite ei ole totta. Olen kylläkin puolustanut uskonnollisuutta kulttuurin luonnollisena osana (tämä ei ole nykyisin kovin yleinen kanta, mutta itselleni aivan selvä). Lisäksi olen useissa kirjoituksissani käsitellyt nyky-yhteiskuntien uskonnonkaltaisia piirteitä, joita ei kutsuta tai tunnisteta uskonnoksi.

Pursiaista ärsyttää, että en pidä kaikkea muutosta edistyksenä vaan pelkästään muutoksena. Hän on vakuuttunut siitä, että 50-luku oli huonompi kuin nykyhetki, koska silloin kansantulo oli pienempi. Hän tietää, että maailman kiinnostavimpia paikkoja ovat Hong Kong ja New York, koska niissä on dynaaminen kansainvälinen bisnesmeininki. Tiedemiehenä hän toivottavasti tietää sekin, että tämä on arvostelma, ei totuus.

Rehellinen tutkija ei ihaile New Yorkia ja halveksi 50-luvun Savukoskea vaan toteaa, että ne ovat erilaisia. Ihmiset ovat molemmissa melko samanlaisia, iloitsevat ja surevat, solmivat liittoja ja ystävyyssuhteita. Suurten keskuksen kasvaminen ei välttämättä ole osoitus niiden ihanuudesta, vaan esimerkiksi myös siitä, että muualla harjoitettavat elämäntyylit ovat käyneet mahdottomiksi elinkeinojen muutoksen, koulutuksen, verotuksen tai maankäytön takia.

Olen tavannut ihmisiä, jotka lähtivät Sompion Muteniasta kun heidän kotinsa jäi edistyksen ja kasvun eli Lokan tekoaltaan alle. Heidän laskennallinen elintasonsa on varmasti noussut, mutta he eivät silti ole tyytyväisiä, koska olisivat mieluummin eläneet kotonaan kuin kokeneet tuon nousun. Eivätkä he ole yksin vaan heidän kaltaisiaan on miljoonia.

Ei ole mikään “Saarikiven mielipide”, että globalisaatio on tuhonnut maailman kulttuuriperintöä, kieliä ja ekologista monimuotoisuutta. Se on objektiivinen fakta, josta on valtava määrä kirjallisuutta. Uudenvuodenpuheessani nostin esiin ekologisen kriisin, asevarustelun ja ilmastonmuutoksen sekä kulttuuriympäristön köyhtymisen. Totesin, että on typerää luoda suomalaisen yhteiskunnan talouskasvun pysähtymisestä ja melko kohtuullisella tasolla olevasta velkaantumisesta elämää suurempi ongelma kun ihmiskunnan tulisi ratkaista paljon tärkeämpi kysymys miten se voi ylipäätään säilyä. Tähän kaikkeen ei Pursiainen ota mitään kantaa. Hän sanoo oikeastaan vain, että se, joka ei kannata jatkuvaa talouskasvua on “hullu” ja hänen olisi syytä pitää suunsa kiinni. Tätä viestiä höystetään persoonani kohdistuvalla vihamielisellä retostelulla jopa siinä määrin, että tutkimukseni (joita Pursiainen ei varmasti tunne) julistetan “perifeerisiksi”.

Jokainen järkevä yhteiskunta keskustelee siitä, miten taloudellista toimintaa verotuksella tai laeilla ohjataan. Tässä yhteydessä on tapana huomioida muutkin tavoitteet kuin kasvu, esimerkiksi sosiaalinen pääoma, ekologinen monimuotoisuus, vähemmistöt, etiikka ja arvot ja niin edelleen. Ihmisyhteisöissä on monia arvoja ja tavoitteita, jotka eivät tyhjene taloudellisiin asioihin. Kun politiikka nykyään on melkein pelkästään puhetta taloudesta tästä on tärkeä muistuttaa. Ihmisen onni ei ole sama asia kuin taloudellinen yltäkylläisyys vaan siihen liittyy kokemus elämän mielekkyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, suhde läheisiin, edellisiin sukupolviin, elämän suuntautuminen parempaan tulevaisuuteen ja niin edelleen.

Talouskasvu voi myös estää mielekkään elämän toteutumista. On mahdollista kasvaa ase- ja huumekaupalla, pilaamalla ympäristöä tai tuhoamalla perinteisiä, hyvinvoivia yhteisöjä. Oletan, että kansantaloustieteilijä Pursiainen on tästä jossain määrin tietoinen, vaikka teeskenteleekin, että ei ole asiasta koskaan kuullut. Pursiainen kirjoittaa, että talouskasvu “oikein ymmärrettynä” on korkeaa koulutusta ja runsasta vapaa-aikaa. Mutta maailman rikkaimmat valtiot, esimerkiksi Arabiemiraattien liitto tai Saudi-Arabia eivät ole koulutuksen suurvaltoja. Niissä kyllä riittää vapaa-aikaa sille noin neljänneksen väestönosalle, koska oikeudeton siirtoväki paiskii töitä. Vapaa-aikansa tuo universumin öykkärikasti käyttää ostellen ferrareja ja kultaa korviin. Minusta se ei ole kovinkaan mukavan tuntuista elämää.

Tunnen monia “hulluja”. He ovat tehneet valintoja, jotka ovat tehneet heistä talouden näkökulmasta köyhiä, mutta omasta mielestään tyytyväisiä. Tunnen esimerkiksi munkkeja. Munkkeus on tuhansia vuosia vanha traditio, ja siihen kuuluu kieltäytyminen henkilökohtaisesta omaisuudesta. Ovatkohan kaikki munkit hulluja? Vai olisiko niin, että niukkuus ja kieltäytyminen omana valintana ja liittyminen vuosisatojen yhteisölliseen traditioon luo myös sellaista hyvinvointia, jota on vaikea kuvata taloustermein. Tunnen ihmisiä, jotka ovat irtisanoutuneet hyväpalkkaisista töistä ja ryhtyneet kirjoittamaan romaaneja, viljelemään maata tai hoitamaan lapsia. Minusta se on luonnollista, koska elämä on enemmän kuin talous.

Olisi kiintoisaa tietää, tunteeko Pursiainen mitään muita hyvinvoinnin muotoja kuin niitä, joilla on hinta. Onkohan hän laskenut hinnan varville suuseksiä vaimon kanssa, päivälle mummon elämää kiikkustuolissa ja lapsen pään silitykselle. Se on varmaan mahdollista. Mutta se voi silti olla täysin älytöntä.

Lopuksi Pursiaista ärsyttää todellinen ad hominem. Hän kertoo, että minulla on kova palkka ja vaadin veronmaksajia maksamaan sen. Tämä ei ole totta. Hän ei tiedä, mitä ajattelen palkastani, mutta kerron sen nyt.

Oman käsitykseni mukaan palkkani on ansioihini nähden noin 50 % liian korkea. Sitä olisi syytä laskea ja antaa ylijäänyt raha esimerkiksi perushoitajille tai Bangladeshin tekstiilitehtaiden työntekijöille, joille on surkeat palkat. Korostan, että tämä on ainoastaan oikeudenmukaisuuteen pohjautuvaa mututuntumani. Asiaan liittynee kaikenlaisia kansantaloudellisia ja työehtosopimusten näkökulmia, joista en tiedä juuri mitään.

En siis, kuten Pursiainen väittää, halua kieltää köyhiä tavoittelemasta minun elämänlaatuani. Totean vain, että köyhät voivat saavuttaa paremman elämänlaadun esimerkiksi ottamalla suoraan minulta. Ei köyhien rikastumiseen tarvita talouskasvua, tasaamista vain, ja valtiota, joka tasaa. Ja vastaavasti kasvu ei riitä, jos kaikki sen hedelmät menevät rikkaille tai jos se pilaa ympäristöä ja tuhoaa kulttuuria.

Sellaisesta kasvusta ei totta tosiaan maailmasta puutu esimerkkejä.

 

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

64 kommenttia artikkeliin “Vastaus Heikki Pursiaiselle

  1. Tuukka Saarimaa sanoo:

    Miksi otsikossa on ad hominem? Kerrassaan outoa. Eikö Suomessa todella voi arvostella ihmisten puheita ilman tätä väsynyttä ad hominem -parahdusta?

    1. Riku Rantanen sanoo:

      Niinpä. Nyt kun asiaa ajattelee, niin ad hominem -parahduksia kuuluu nimenomaan vasemman laidan tutkijoiden suunnlta.

      1. Silakka sanoo:

        Vasemmistoajattelija Tuomas Enbuske käyttää ad hominem parahdusta aina kun huomaa argumenttinsa kestämättömyyden.

    2. Pena sanoo:

      Tuukka, toi oli ihan hemmetin tyhmä kommentti.

      1. Tuukka Saarimaa sanoo:

        Miksi? Löydät varmasti helposti Heikin kirjoituksesta henkilöloukkaukset. Voit myös helposti kirjoittaa ne tänne esimerkkinä.

      2. Jere Poukolainen sanoo:

        Periaatteessa voisi kopioida koko kirjoituksen, mutta tartun nyt syöttiin. Tässä siis muutama näkyvin henkilöloukkaus:

        ”On vaikea sanoa kumpi häiritsee enemmän, Saarikiven nurkkakuntainen taantumuksellisuus vai onneton yhteiskunnallinen analyysi.”
        ”[…] Kasvua vastustava (Saarikivi) on joko sekaisin tai vihaa ihmisiä.”
        ”Saarikivi on lenkki ikivanhassa ketjussa, jossa yhteiskunnan etuoikeutetut vastustavat muutosta, koska asiat ovat heidän näkökulmastaan ihan hyvin juuri nyt.”
        ”Saarikiven analyysi on naurettava.”
        ”Jos Suomi olisi 1980-luvulla päättänyt siirtyä Saarikiven malliin […] seurauksena ei ole pysyminen nykyisellä elintasolla, vaan köyhyys ja kurjuus.”
        ”Tämä on varsin epäkypsä arvio ihmiseltä (Saarikivi), joka mielellään kutsuu kaikkia muita “lapsellisiksi.”
        ”Saarikivi haluaa eristää omat suosikkikohteensa arvostelulta.”
        ”Saarikiven puutteellinen taloudellinen sivistys ”
        ”epämiellyttävämpää on Saarikiven painostava arvokonservatismi”
        ”(Saarikiven näkemysten) esittäjinä on kuitenkin yleensä persujen ääliömäisin siipi,
        ”Kukaan ei voi järkevästi olla sitä mieltä (jota Saarikivi on)”
        ”Saarikiven visio on tympeä.”
        ”taantumuksellinen tai suorastaan persumainen asenne näkyy Saarikiven”
        ”Joulupukkia ja empiiristä todellisuutta koskevat uskomukset rinnastuvat Saarikiven näkemyksissä.”
        ”Saarikiven näkemykset yliopistosta ovat todella nurkkakuntaisia, etten sanoisi provinsiaalisia.”
        ”Kaikki tiedettä yhtään tuntevat tietävät, että tämä (Saarikiven näkemys) on tolkutonta puhetta.”
        ”Janne Saarikivi ei ole tähän tehtävään sopiva henkilö”
        ”Saarikiven yhteiskunnallisesti lukutaidottomille ja läpikotaisin taantumuksellisille ”

      3. Tuukka Saarimaa sanoo:

        Eli et siis Jere edes tiedä, mitä ad hominen tai henkilöloukkaus tarkoittaa. No hyvä. Nyt ymmärrän paremmin nämä parahdukset. Tämä virhe sinulle suotakoon, mutta luulisi kielitieteilijän olevan tarkka kielenkäytössään. Yritän hieman selventää. Mielestäsi kohta ”Saarikiven analyysi on naurettava” on ad hominen. Ei ole. Siinä lukee, että analyysi eli se mitä Saarikivi sanoo on naurettavaa, ei Saarikivi henkilönä. Ymmärrätkö nyt eron? Jos ymmärrät, niin huomaat, että mikään launauksista ei ole henkilöloukkaus.

        On ihan ok suuttua Pursiaisen kirjoituksesta ja olla samaa mieltä Saarikiven kanssa, jos haluaa. Mutta ei ole ok väittää Pursiaisen kirjoitusta henkilöloukkaukseksi.

        Lisäksi näyttää siltä, että on vaikea ymmärtää Pursiaisen johtopäätöstä, eli että Saarikivi ei ole sopiva henkilö johonkin. Mutta tämäkään ei ole henkilöloukkaus, vaan ainoastaan johtopäätös siitä, mitä Saarikivi on kirjoittanut.

        Laitan vielä tähän Wikipedia-linkin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem

      4. Anomuumi sanoo:

        Vastaus Tuukka Sarimaalle:

        Vitsailetko?

        Pursiainenhan käyttää kirjoituksessaan lähes jokaista ad hominemin alaluokkaa. Esimerkiksi:
        “[…] Kasvua vastustava (Saarikivi) on joko sekaisin tai vihaa ihmisiä.”
        On ihan malliesimerkki suorasta loukkauksesta. Huomautuksen selkeä viesti on: koska kasvua vastustavat ovat sekaisin tai ihmisvihaajia, on talouskasvua kritisoiva argumentti väärin. Tuota puhtaammaksi ad hominem ei taida helpolla tulla.

        Muita ad hominemeita olivat esimerkiksi huomautus Saarikiven palkasta(tu quoque) ja naljailu Saarikosken kuulumisesta julkisesti rahoitettuun tiedeyhteisöön(motivum).

      5. Tuukka Saarimaa sanoo:

        Heippa anomuumi. En ole varma, mihin kohtaan kommenttikenttää tämä ilmestyy, mutta katsotaan.

        Esimerkkisi on onneton. Siis esimerkkisi, et sinä. Pursiainen nimittäin tekee täsmälleen päinvastoin mitä väität. Pursiainen sanoo ensin:

        ”Tämä on aika tavanomaista löysää kasvukritiikkiä. Mutta sanon silti siitä pari sanaa. Talouskasvu, oikein ymmärrettynä on sitä, että ihmisten mahdollisuudet saavuttaa itselleen tärkeitä asioita lisääntyvät. Kasvu on sitä, että köyhistä tulee rikkaita. Kasvu on sitä, että tietämättömät saavat tietoa.

        Yksi osa kasvua ovat lisääntyneet tavaroiden ja palveluiden kulutusmahdollisuudet. Mutta kasvua on myös lisääntynyt mahdollisuus nauttia vapaasta yhdessäolosta perheen kanssa, taide-elämyksistä, luonnosta tai sivistyksestä. Minulla on aivan toisenlaiset mahdollisuudet tähän kuin isoisovanhemmillani. Sitä on kasvu.”

        Ja vasta sitten Pursiainen tekee johtopäätöksen, joka kuuluu: ”Kasvua vastustava on joko sekaisin tai vihaa ihmisiä.”

        Huomaatko eron omaan väitteeseesi? Oletko eri mieltä Pursiaisen kanssa?

        Lisäksi Saarikiven ammatti on täysin relevantti seikka keskustelun kannalta. Hän vaatii julkista rahaa kohteeseen, josta hän hyötyy suoraan itse. Mitä jos hiilikaivoksen omistaja vaatisi lisää hiilikaivostukia? Olisitko silloinkin sinisilmäisesti hiilikaivosomistajan puolella vai olisitko epäileväinen hänen motiiveistaan?

        Myös Saarikiven palkkataso ja yhteiskunnallinen asema ylipäänsä on relevantti. Hän sanoo, että kaikilla Suomessa menee niin hyvin, että lisää ei tarvita samalla, kun hän sanoo, että hänen työpaikkansa rahoista ei saa leikata. Haluaisin nähdä, kun Saarikivi kertoo tämän päin naamaa työttömälle yksinhuoltajaäidille. Pursiainen tuo esiin Saarikiven kaksinaamaisuuden tässä asiassa.

        On tietenkin niin, että ihmistä harmittaa, jos joku sanoo hänelle, että tuo mitä sanoit on tyhmää ja väärin. Tämän näkee selvästi Saarikiven ala-arvoisesta vastauksesta. Homeopaattisia hoitoja päivittäin käyttävä varmaankin loukkaantuu myös, kun hänelle sanoo, että kaikki tuo on humpuukia. Silti kyseessä ei ole ad hominem.

        Ehkäpä joskus Suomessa päästään siihen, että voidaan käydä yhteiskunnallista keskustelua ilman, että professoritason ihmiset uhriutuvat.

      6. Anomuumi sanoo:

        Tuukka Saarimaalle:

        ”Huomaatko eron omaan väitteeseesi?”

        Huomaan ja vedän tässä takaisin.
        Hyvä argumentointitavan mukaista tuo kuitenkin oli hyvinkin voimakkaasti, sillä Pursiaisen luoma lenkki ihmisvihan ja mielenterveyden sekä talouskasvun välillä on todella heikko ja vahvasti retorinen.

        En kuitenkaan vielä näe virhettäni muissa mainitsemissani kohdissa, sillä esimerkiksi antamasi analogian;
        ”Mitä jos hiilikaivoksen omistaja vaatisi lisää hiilikaivostukia?”
        implisiittinen viesti kääntyy näppärästi muotoon:

        ”Totta kai Anne vaatii lisää yritystukia, sillä hän on hiilikaivoksen omistaja ja hänen tulonsa riippuvat hiilikaivostuista.”
        Huomaa ilmeinen yhdenmukaisuus linkittämäsi wikipedia-artikkelin esimerkkiin ad hominem motivumista:
        ”Totta kai Anne vastustaa ydinvoimaa, sillä hän on kemisti ja hänen työpaikkansa riippuu öljyteollisuudesta.”

      7. Chip sanoo:

        Irrelevanssi-virhepäätelmät tulevat myös mieleen välillä näitä blogeja lukiessa (”red herring”, ”missing the point”, etc.): https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_fallacies.

      8. kommentoin sanoo:

        Tuukka Saarimaa:

        ”Lisäksi Saarikiven ammatti on täysin relevantti seikka keskustelun kannalta. Hän vaatii julkista rahaa kohteeseen, josta hän hyötyy suoraan itse. Mitä jos hiilikaivoksen omistaja vaatisi lisää hiilikaivostukia? Olisitko silloinkin sinisilmäisesti hiilikaivosomistajan puolella vai olisitko epäileväinen hänen motiiveistaan?”

        Luitko oman linkkisi? Kyseessä on ad hominem motivum.

        Muistuttaisin, että väitteen informaatio-/totuusarvo ei riipu väitteen lausujasta.

      9. Tuukka Saarimaa sanoo:

        Hei vielä anomuumi ja kommentoin,

        En nyt täysin ymmärrä, mistä Saarikiven ”informaatio/totuusarvosta” nyt puhutaan. Hänhän on sanonut, että yliopistoilta ei saa leikata. Jos Saarikivellä on joku ylevä tavoite tässä, se olisi kannattanut kirjoittaa mahdollisimman selkeästi auki, jotta motiivien spekuloinnilta olisi vältytty. Esimerkiksi suurin osa tuosta Pursiaisen linkkaamasta facebook-puheesta keskittyy kuvaamaan sitä, miten hieno elämä Saarikivellä itsellään on ollut yliopistolla.

        Mielestäni Saarikivi kuitenkin itse osoittaa parhaiten, että Pursiaisen kirjoitus ei ole ad hominem. Jos olisi, olisi Saarikiven vastaus ollut paljon lyhyempi ja sisällöltään täysin erilainen. Se olisi mennyt esimerkiksi näin:

        Ei, minun kengännumeroni ei ole 43 vaan 45, eikä kengännumerollani ole mitään tekemistä kirjoitukseni kanssa. Kyllä, pidän nahkatakkia, mutta tällä seikalla ei ole mitään tekemistä kirjoitukseni kanssa jne.

        Mutta Saarikivi ei tee näin, koska hän ei löytänyt mitään oikeaa ad hominemia. Sen sijaan hän yrittää selittää sanomisensa parhain päin (siteeraten tosin Pursiaista väärin miltei joka kohdassa). Hän esimerkiksi sanoo, että en ole tätä mieltä vaan oikea mielipiteeni olisi pitänyt lukea rivien välistä. Paitsi että Saarikiven ensimmäinen kirjoitus oli sisäisesti ristiriitainen, myös tämä toinen kirjoitus on ristiriidassa sen ensimmäisen kanssa. Tämä on jo jonkinmoinen saavutus. Parempi otsikko Saarikiveltä olisi ollut jotain tyyliin ”Pursiainen ymmärsi minut väärin” tms., ei ad hominem.

        Lisäksi Saarikiven ensimmäiseen kirjoitukseen olisi kannattanut laittaa tämä huomautus, joka on toisessa kirjoituksessa: “Korostan, että tämä on ainoastaan oikeudenmukaisuuteen pohjautuvaa mututuntumani.” Sitä teksti todellakin oli ja juuri siksi siinä ei ollut kovinkaan paljon järkeä. Tämän Pursiainen osoittaa hienosti.

      10. kommentoin sanoo:

        ”En nyt täysin ymmärrä, mistä Saarikiven “informaatio/totuusarvosta” nyt puhutaan.”

        En puhunut nimenomaan Saarikivestä vaan loogisen ajattelun ja argumentaation perusteista. Huomautin vain, että väitteen esittäjä ei ole (ensisijainen) kriteeri arvioitaessa väitteen totuus-/informaatioarvoa. Ts. Saarikiven ammatti ei ole relevantti seikka keskustelun kannalta vaan sillä on korkeintaan sekundäärinen arvo.

    3. pohdintaa sanoo:

      Kyllähän tuo kirjoitus oli ad hominem -argumentti, eli ihmistä kritisoiva kirjoitus. Se on oma kysymyksensä, missä tilanteissa ad hominem on argumentaatiovirhe, mutta argumentaatiotapana tuo oli ilmiselvä ad hominem. Asia näkyy sekä otsikosta ”Janne Saarikiven tympeä uudenvuodenpuhe” että väitteistä, joihin vastattu kirjoitus päättyy: ”Suomalainen yliopistoväki, kulttuuri ja sivistys ansaitsevat kaunopuheisen puolestapuhujan näinä hankalina aikoina. Janne Saarikivi ei ole tähän tehtävään sopiva henkilö.” Kirjoituksessa, joka tähtää jonkun yksittäisen ihmisen ja tämän sopivuuden kritisoimiseen, on aika ilmiselvästi kyse ad hominem -tyypin argumentaatiorakenteesta. Sen toteaminen ei ole parahdus, vaan arkipäiväinen kuvaus tekstin kielellisestä sisällöstä.

  2. Röyh sanoo:

    ”Olisi kiintoisaa tietää, tunteeko Pursiainen mitään muita hyvinvoinnin muotoja kuin niitä, joilla on hinta.”

    Saarikivi vaikutta kielitieteilijäksi varsin lukutaidottomalta.

  3. Arto Välimäki sanoo:

    Saarikivi ei näköjään vieläkään käsitä että raha on väline, jonka avulla kukin voi tehdä haluamiaan valintoja. Kasvu luo valinnan mahdollisuuksia, ei pelkkää mammonaa. Kasvun avulla voidaan myös ratkaista ongelmia, kuten on tehtykin. Nälänhädät, lapsikuolemat, lukutaidottomuus yms ovat vähentyneet kasvun myötä merkittävästi ympäri maapalloa. Pariisin sopimus yhtenä esimerkkinä osoittaa, että kasvu luo myös mahdollisuuksia vähentää ympäristön kuormittamista. Kasvun myötä ihmisillä on mahdollisuus tehdä aina vain eettisempiä valintoja kulutuksensa ja elämäntapansa suhteen. Kukin voi panostaa vaikka sitten siihen kirjan kirjoittamiseen tai maanviljelyyn jos haluaa, silloin kun siihen on varaa. Köyhemmissä, matalamman kasvun oloissa valinnan mahdollisuuksia ei ole.

    Julkisen sektorin työntekijänä Saarikiveltä on näköjään myös jäänyt kokonaan puuttumaan ymmärrys siitä mistä ne verotulot eli yhteiset varat syntyvät. Nehän syntyvät ainoastaan yksityisen sektorin tuottavasta toiminnasta. Ilman yksityisen sektorin taloudellisesti tuottavaa toimintaa julkisella sektorilla ei ole mitään mitä verottaa. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on pitää huolta siitä että sitä yksityisen sektorin tuottavaa toimintaa voidaan Suomessa harjoittaa. Siksi verottamisenkin puolella pitää tehdä valintoja, sen lisäksi että niiden verottamalla hankittujen yhteisten varojen suhteen täytyy priorisoida. Tieteen ja taiteen tukeminen on ehdottoman tärkeää, mutta niitä tukirahoja voi jakaa vasta sitten kun joku on ne saanut aikaan.
    Saarikiven kaltaisten idealistien pitäisi jotenkin oppia käsittämään, että se kakku pitää leipoa ennen kuin sitä voidaan jakaa. Miten se tuntuu olevan jopa tohtorismiehelle noin mahdotonta ymmärtää?

  4. Hannu Vartiainen sanoo:

    Aiheuttaa nauseaa, kun tiedemaailman edustaja vaatii tieteen säästämistä leikkauksilta, taiteilija taideapurahojen, köyhä tulonsiirtojen, yritysjohtaja yritystukien tai pingiksenpelaaja pingishallien. Erityisesti tiedemaailman edustajalta voi vaatia enemmän.
    Jos haluamme, että korkeakoululaitos kustannetaan veronmaksajien varoilla – veronmaksajien, joiden käsitys ”mukavan tuntuisesta elämästä” saattaa hyvinkin poiketa Saarikiven vastaavasta – meidän on kerrottava, mikä on yhteiskunnalle synnyttämämme lisäarvo. Vastaukseksi ei riitä, että totuuden etisiminen on minulle tärkeää. Se on hedonismia.

  5. Timo_R sanoo:

    Saarikiven olisi ehkä kannattanut lukea alkuperäinen blogiteksti toiseenkin kertaan ja kirjoittaa vasta sitten omansa. Toki tämä oli kuvaava esimerkki siitä, miten vaikeaa keskustelu on.

  6. Tom Blomqvist sanoo:

    Vähän nyt tuntuu että Saarikivi on poltellut jotain mitä ei pitäisi. Tai ainakin pitäisi nyt tumpata. Sen verran pilvissä mennään.
    On erittäin vaikea ymmärtää jos tutkija kannanotoissaan yhteiskunnan tilanteesta käyttää sanoja kuten RIKKAAT ja FERRARI.  Se kertoo meidän sivistyneistä järjen jättiläisistä.
    Ja jos Saarikivi on sitä mieltä että hänellä on puolet liian suuri palkka niin eikun seuraavassa kirjoituksessa voi sitten kertoa mihin tulee kuukausittain lahjoittamaan sen.

  7. Patamusta sanoo:

    Saarikivi havainnoi terävästi itseään liberaaleina pitävien ahdasmielisyyttä, mutta syyllistyy itse ahdasmielisyyteen, kun siirtyy tarkastelemaan taloutta.

    Yhteistä Pursiaiselle ja Saarikivelle on se, että he haluaisivat siirtää varallisuutta omille intressiryhmilleen, nettomaksaja on edelleen vapaata riistaa. Vasemmisto vs. vasemmisto.

  8. klaus kultti sanoo:

    Ai että tekee pahaa, kun kielitieteilijä selittää, mitä oikeastaan kirjoituksellaan tarkoitti. Siihenhän on totuttu, että filosofit ankarasti pohtivat, mitä joku kuollut mies mahtoikaan ajatella, mutta että elävä mies tekee samaa itselleen. Se ei ole suuseksiä, vaan jotain aivan muuta.

  9. Mikko sanoo:

    Tahallinen väärinymmärtäminen ja pahan ajatteleminen premissi ovat toki nykyajan eetosta mutta väittäisin silti että eniten siihen syyllistyvät tämänkin tekstin kommentaarit. Se, että oma alkuperäinen näkemys on erilainen, ei saisi estää yrittämästä ymmärtää erilaisia mielipiteitä. Se on sitä dialogiksi kutsuttua viisautta, joka nykyisin on tainnut monilta unohtua. Harvoin, jos koskaan, missään asissa on olemassa yksi kiistämätön ja yksiselitteinen näkökulma. Totuus on eri näkökulmien summa, siis. Ymmärrän Saarikiven huolen prioriteettien vinoutumisesta. Elinkelpoinen planeetta on ensisijaista. Samoin ymmärrän Pursiaisen kehitysuskon. Asiat ovat meillä länsimaissa paremmin nyt kuin 1950-luvulla. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten nopeasti leimaaminen vasemmistolaiseksi nykyisin tapahtuu. En myöskään ymmärrä sitä, miten joku voisi luulla että me olisimme jokainen oman onnemme seppä emmekä tarvitsisi valtioita tai toisiamme mahdollisuuksiemme viitekehykseksi. Minulta esimerkiksi olisi jäänyt koulut käymättä ja ammattiin valmistumatta jos ei verorahoja ei sijoitettaisi maksuttomaan koulutukseen. Diabetekseni kanssa en pärjäisi ilman julkista terveydenhoitoa ja jompi kumpi meidän perheen aikuisista joutuisi kotivanhemmuuteen ilman julkista päivähoitoa. Jäisi sekin työpanos yhteiskunnalta silloin saamatta. Mistä sitä tietää missä olisin syntynyt ilman neuvoloita ja synnytysosastoja. En varmasti ole ainoa, luulen että meitä verotuksesta hyötyneitä on valtaosa suomalaisista. Yritykset hyötyvät vakaasta yhteiskunnasta, toimivasta infrasta, koulutetusta työvoimasta jne. Yhteiskunta, jossa on suurta sosiaalista eriarvoisuutta, ei varmasti olisi yhtä vakaa ja turvallinen. Ei näin ajatteleva ihminen kuitenkaan välttämättä ole ”taantumuksellinen”, sosialisti tai stallari. Se on hyvä muistaa ennen kuin heiluttaa leimakirveitä. Ferrareista ja sen sellaisista toteaisin että Saudi-Arabian kaltaisissa valtioissa ihmisten järjetön eriarvoisuus ei ole perusteltavissa millään ideologialla tai yksilön taloudellisella vapaudella tai mahdollisuuksien tasa-arvolla. Tässä Saarikivi on oikeassa eikä asiaa tarvitse tässä yhteydessä perustella tarkemmin. Jokainen sivistynyt ihminen tietää miten eräissä öljyvaltioissa varallisuus on muodostunut ja kasautunut.

    1. KL sanoo:

      Kiitos tästä kommentista.

  10. Markku Savia sanoo:

    Heh, Saarikiven kommenttien kommentit hiukan naurattaa. Paitsi Mikon. Saarikivi rules!!

  11. klaus kultti sanoo:

    En heti tajunnut, mikä minua häiritsi Saarikiven vastineessa. Nyt luulen ymmärtäneeni. Saarikivi kirjoittaa #Liberan blogissa on pitkä Heikki Pursiaisen kirjoitus omistettu yhden henkilön haukkumiseen.# Tämä on taas esimerkki merkittävästä loukkaantumisesta; tuskin edes meidän loukkaantumistieteellisssä tiedekunnassa ollaan yhtä herkkiä huomaamaan loukkaantumismahdollisuuksia. Pursiainen ei kerro mitään Saarikiven persoonasta, fyysisestä habituksesta tai muista vastaavista kirjoitukseen liittymättömistä asioista. Pursiainen kiinnittää huomionsa Saarikiven sanomisiin, toisin kuin tiedemaailma, ja arvioi hänen väitteitään. Pursiainen ei hauku henkilöä; on ilmiselvää, että olipa Saarikiven kirjoituksen todellinen kirjoittaja kuka tahansa, hän on altis täsmälleen samalle kritiikille. Loukkaantumiselle pitäisi laittaa vero. Näin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voitaisiin helposti kustantaa.

    1. Henkka sanoo:

      ”En heti tajunnut, mikä minua häiritsi Saarikiven vastineessa. Nyt luulen ymmärtäneeni. Saarikivi kirjoittaa #Liberan blogissa on pitkä Heikki Pursiaisen kirjoitus omistettu yhden henkilön haukkumiseen.#”

      Tämä on asiallinen huomio, ja pidän itsekin tuota Saarikiven introa harkitsemattomana. Siitä huolimatta loput 95 prosenttia Saarikiven vastineesta oli Pursiaisen olkiukkojen oikomista, mihin seikkaan et älyllisen epärehellisyyden kunnioitettavan johdonmukaisessa hengessäsi tietenkään puuttunut.

      Sen verran haluan kuitenkin lohduttaa sinua Klaus Kultti, että Saarikivi tai kukaan muukaan Helsingin yliopiston kollegoistasi ei todennäköisesti ole niin kiinnostunut mielipiteistäsi, että vaivautuisi koskaan kirjoittamaan niistä loukkaantuneita vastineita. Joten tälläkin pilvellä oli lopulta hopeareunus!

      1. klaus kultti sanoo:

        Ymmärränkö oikein? Jos kiinnitän huomion yhteen epäkohtaan, se on merkityksetöntä, koska en kiinnitä huomiota kaikkiin epäkohtiin. Arvioin, että tämä näkemys saa apurahaa humanistisia tieteitä rahoittavista säätiöistä.

      2. Henkka sanoo:

        Uskomatonta, että joudun vastaaman tällaiseen tohtorismiehen esittämään kysymykseen.

        ”Jos kiinnitän huomion yhteen epäkohtaan, se on merkityksetöntä, koska en kiinnitä huomiota kaikkiin epäkohtiin.”

        KYLLÄ.

        Oikeasti, mitä helvettiä Helsingin yliopisto? Jaatteko te nykyään silintereitä kuin karkkia?

      3. Hannu Vartiainen sanoo:

        Kuulostaako Henkka siltä että kiinnitit huomiota yhteen epäkohtaan.

  12. Heino Vellu sanoo:

    Uskomattoman huonoa tämä kommenttien taso. En voi kuin äimistellä.

    1. Anneli sanoo:

      Mitäpä, pojat, jos ensin kaikki lukisitte uudestaan sen Saarikiven alkuperäisen kirjoituksen. Sitten Pursiaisen kirjoituksen ja vielä Saarikiven vastauksen. Jos jaksatte, niin kommenttinnekin. Sitten miettisitte, mitkä vasta-argumenteista ovat asiallisia ja missä kohtaa tekstit paljastavat ammottavia sokeita pisteitä puolin ja toisin.

    2. Et liene koskaan lukenut esim. Iltalehden tms. Julkaisun kommenttipalstoja. Hyvä niin. Älä luekaan.

  13. Henkka sanoo:

    ”Kuulostaako Henkka siltä että kiinnitit huomiota yhteen epäkohtaan.”

    Ei.

    Onko teillä oikeistoliberalisteilla muuten jokin periaatteellinen syy olla käyttämättä kieliopillisesti tarkoituksenmukaisia välimerkkejä?

  14. jukka m sanoo:

    minua jäi lähinnä ihmetytämään (en oksentanut suuhuni) se, että jos ft janne saarikivi kokee, että hänen palkastaan 50% tulisi luovuttaa bangladeshiläisille tehdastyöntekijöille, niin tekeekö ft saarikivi jo nyt näin? jos ei tee, niin miksei?

    toivoisin myös nimimerkki klaus kultilta näkemystä tähän kysymykseen.

    1. Henkka sanoo:

      Huonosta ulkoasustaan huolimatta tämä oli osuva vastakysymys ja juuri sellainen, jota tohtori Klaus Kultti tai professori Hannu Vartiainen eivät osanneet esittää.
      Ehkä sinut pitäisi palkata heidän tilalleen Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselle?

    2. klaus kultti sanoo:

      Sama kysymys vaivasi minunkin mieltäni. Luulen, että vain Saarikivi tietää mitä hän tekee ylimääräisellä 50% palkastaan. Ja aikooko Saarikivi antaa koko osuuden yhdelle bangladeshilaiselle tyontekijälle, josta sitä myöten tulee rikas, vai antaako hän heille kaikille yhden sentin.

      1. jukka m sanoo:

        pahoittelen, ettei kirjoitukseni ulkoasu miellyttänyt sinua. en ole koskaan laittanut paljoa painoarvoa muodollisille ja ulkoisille seikoille; olen enemmänkin hengen miehiä.

        mielestäni tässä suurin tragedia kuitenkin on, että nimenomaan tämä kiinnostava kysymys jää todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi vastaamatta. voimme ehkä vain spekuloida; ehkä saarikivi todella siirtää 50% nettopalkastaan bangladeshiläisille köyhille. esimerkiksi työehtosopimukselliset näkökulmat eivät estä häntä tekemästä tätä.

        mahdollista on myös, että saarikivi ei syystä tai toisesta toimi näin vaikka pitää sitä tarpeellisena (vrt. vaikkapa zizekin keskustelu ideologiasta). tällöin voimme spekuloida hänen ajattelevan vaikka, että jos kaikkien muiden yliopiston heppujen palkoista tai ylimmän 1%:n pääomatuloista ei siirretä rahaa bangladeshiin, niin ei hänenkään palkoistaan tulisi siirtää; tai että yksittäisenä henkilönä hänen toimintansa ei näin olisi merkityksellistä (joka on tietenkin hevonpaskaa, paitsi niiden bangladeshiläisten mielestä, myös gandhin, tähän jotain be the change you want to see -paskaa, näkökulmasta).

        jännittävä bonuskysymys aiheeseen on vaikkapa seuraava: mielestäni tämä 50%-jorina on konfliktissa tämän negatiivisen asenteen tieteestä leikkaamista kohti kanssa. jos saarikivi on sitä mieltä, että yliopistojen henkilökunnalle maksetaan liikaa palkkaa suhteessa ansioihin (jota olisi syytä laskea ja rahaa siirtää vaikkapa pangladeshiin), niin eikö tässä nimenomaan kannateta tieteestä leikkaamista ja vaikkapa kehitysavun (tmv) kasvattamista? minä olen sitä enemmän hämilläni, mitä enemmän tätä asiaa pohdin. tieteestä leikkaamisenhan ei tarvitse tarkoittaa tieteentekijöiden virkojen vähentämistä.

  15. Z sanoo:

    Janne Saarikivi kirjoittaa Imagessa: ”Jos mittarina ovat edut ja työt, toiset maat ja raha, Suomessa menee niin hyvin kuin mennä voi. – – Niin monilla menee oikeasti huonosti, ja meidän päättäjämme kehtaavat vaatia meille ökyrikkaille länsimaalaisille lisää! Eikö se ole alhaista? Tämä puhe talouskasvusta, leikkausten välttämättömyydestä, ’kestävyysvajeesta’, tsemppipuhe, konsulttivalheet, ’suomalainen osaaminen’!”

    Toisaalta hän kirjoittaa (yllä): ”Tunnen monia “hulluja”. He ovat tehneet valintoja, jotka ovat tehneet heistä talouden näkökulmasta köyhiä, mutta omasta mielestään tyytyväisiä. – – Tunnen ihmisiä, jotka ovat irtisanoutuneet hyväpalkkaisista töistä ja ryhtyneet kirjoittamaan romaaneja, viljelemään maata tai hoitamaan lapsia. Minusta se on luonnollista, koska elämä on enemmän kuin talous.”

    Eikös tässä nyt ole ristiriita? Miksi vastustaa leikkauksia, kun suomalaiset ovat ökyrikkaita ja lisäksi monet tulevat ilmeisesti onnellisiksi, kun saavat asua rauhassa ilman tuloja erakkoina, lueskellen päämäärättömästi tiedejuttuja?

    Ja tämä ei ole ollenkaan kuittailua. Huomatkaa, että rauhallinen, askeettinen elämä ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että rahaa ei välttämättä tarvitse kierrättää valtion budjetin kautta siinä määrin kuin nykyisin Suomessa tehdään.

    Eli rauhoittukaa ja hajaantukaa, ihmiset oikealla ja vasemmalla. Tilaisuus elää juurevaa elämää ei ole kiinni valtion budjettipäätöksistä. Innovaatioita ei myöskään synny ottamalla kantaa netissä. Mitään erityisen jännää ei ole muutenkaan valitettavasti tapahtumassa, koska poliitikkojen ja eturyhmien insentiivit jne. Edunvalvojaporukka vain työnsä puolesta reagoi ja trollaajat pitävät tylsyyttä loitolla trollailemmalla. Kukin pahoittaa vuorotellen mielensä (joku heti varmaan pahoitti: oliko taas jokin sana vähän erilailla asetettu kuin sun parhaalla kaverilla?).

    BTW, mistä ihmeestä joillekin ihmisille näyttää tulleen käsitys, että heidän nettikommentointinsa olisi jotenkin tärkeää, pivotaalista toimintaa?

    1. Tummanharmaa sanoo:

      ”TW, mistä ihmeestä joillekin ihmisille näyttää tulleen käsitys, että heidän nettikommentointinsa olisi jotenkin tärkeää, pivotaalista toimintaa?”

      Good point. Jäinkin ihmettelemään, että miksi vaivaudun kommentoimaan. Voisin tehdä töitäkin. Saattaisipa joku innovaatiokin putkahtaa. Mutta välillä ärsyttää, kun täytyy tuollaisia Saarikiviä elättää. Voisi sen sijasta palkata vaikka jonkun tarpeellisen ihmisen töihin. Ja jos saa jonkun idean, niin se a) on lailla kielletty Suomessa tai b) verotetaan kuoliaaksi. Niinpä ideat pitää (ainakin osittain) viedä ulkomaille. Näin olen tehnytkin.

  16. adele kottarainen sanoo:

    Talousarvioiden perusteella yliopistojen kustannuksista lähes 60% on palkkakuluja.

    Jos professorien palkat puolitetaan, jakamatta säästöä ”Bangladeshin tekstiilitehtaiden työntekijöille” tai perushoitajille, ja muilta yliopistoissa työskenteleviltä otetaan puoli-pursiaista, eli 25%, veikkaan että yliopistojen säästötavoite saavutetaan, eikä ketään tarvitse irtisanoa.

    1. A.Original sanoo:

      Rahan jakamisen kaikkivoipaisuusajatteluun saa hieman perspektiiviä kun laskee vaikka mainitun alueen
      Bangladeshin, Biharin, Jharkhandin, West Bengalin väestömärän (393 339 000).
      Puheet rahan oman rahan antamisesta ( jota Saarikivien edes tehnyt ) on enemmänkin oman ja tukipiirin sielunhoitoa ja itsensä nostamista , sillä ei ole mitään merkitystä köyhyyden vähentämisen kanssa.
      Pursiaisen esittämin keinoin on köyhyyttä saatu vähennettyä merkittävästi.

      1. A.Original: ”Puheet rahan oman rahan antamisesta ( jota Saarikivien edes tehnyt ) on enemmänkin oman ja tukipiirin sielunhoitoa ja itsensä nostamista , sillä ei ole mitään merkitystä köyhyyden vähentämisen kanssa.”

        Suomesta vaikkapa koulunkäyntikustannuksien osalta sponsoroiduille YKSILÖILLE Suomesta annetulla rahalla on suuri merkitys. Näiden yksilöiden totaalinen köyhyys katkeaa siihen, ja muuttuu siedettävämmäksi köyhyydeksi.

  17. as sanoo:

    Ihan huomiona vain, Saarikivi kirjoittaa: ”Tai verottaa vastaavasti jotakin muuta, esimerkiksi saastuttamista ja omistamista, tai pääomatuloja kuten työtuloja.”

    Pääomatulo tarkoittaa yleisesti tuloa, joka syntyy jo olemassa olevasta varallisuudesta, esim. vuokratulo. Tehdystä työstä palkkana saatavat tulot taas ovat ansiotuloa, jota on oikeastaan kaikki muu kuin pääomatulo. Kumpaakohan kirjoittaja on loppujen lopuksi mahtanut tarkoittaa?

    Sinänsä tämä asia tuskin vaikuttaa kirjoituksen viestiin muuten kuin asettamalla kyseenalaiseksi kirjoittajan taloudellisen tai ainakin talouden käsitteiden tuntemuksen.

    1. jukka m sanoo:

      olettaisin, että tässä esitetään, että pääomatuloja pitäisi verottaa kuten työtuloja s.o. nykyisestä eriytetystä tuloverojärjestelmästä pitäisi luopua. tästä voi sitten itse kukin spekuloida, mitä tämä tarkoittaa jonkun taloudellisen tuntemuksen kannalta.

      1. Tummanharmaa sanoo:

        Näin pääomatuloja saavana ottaisin mieluusti ne keskimääräisellä palkkatulon veroprosentilla. Tulisi halvemmaksi. Niille jotka eivät tiedä tai osaa laskea, niin voi vinkata, että pääomatulon todellinen vero on yrityksen maksama yhteisövero + osingonsaajan vero, yhteensä 46,4 %.

      2. jukka m sanoo:

        mutta yritys on ihan eri juttu kuin osingonsaaja ja siksi yhteiskuntavastuu11111!

  18. Tne sanoo:

    (nyt tulee huumorivaroitus …)

    Olen ihan uteliaisuuttani lukenut tätä palstaa silloin tällöin, täällä löydään nopeasti vasemmisto leimasimella, mutta ihan pakko kertoa Pursiaisen kanssa saman ajatusmaailman jakavalta Olli Herrallalta (Kauppalehti/Metrossanukkuja) hyvä kommentti alati julkisen velanmäärään kauhisteluun liittyen, kun Olli vaati kaikkia kantamaan kortensa kekoon julkisten varojen säästämiseen, niin itse hän oli valinnut kävelyteiden käyttämisen sijaan käyttävänsä tästä edes ojanpohjia etenemiseen, että jos joku on nähnyt parrakkaan miehen kävelen ojia pitkin niin Olli se vaan pelastaa siellä Suomea !

  19. Ville Hakanen sanoo:

    En pystynyt lukemaan pidemmälle kohtaa ”valtio tukee miljardeilla yksityisautoilua”. Sen verran alkoi moinen emävale harmittamaan.

    1. Tummanharmaa sanoo:

      Niinpä. Tuollainen sumutus (=valehtelu) on vihervasemmiston keskuudessa ihan normaalia. Musta (et sinä patamusta) muutetaan valkoiseksi ja päinvastoin.

  20. Antti sanoo:

    Käsitystä taloudesta selittää kokemus asunto ja autolainan maksusta, joka on meille suurimmalle osalle Suomalaisista pakollista ja määrää suhdeta rahaan. Ei minuakaan kiinnostaisi talous ja talouskasvu, jos voisin olla riippumaton niistä. Maailma kulkee ja asiat tapahtuu itselle suotuisasti, niin miksi kiinnostua niistä?

    Tieteentekijälle soisi vähän lisää itsekriittisyytä ja riippuvuuksien tarkastelua ajatuksilleen. Talouden puolella on arkipäivää tarkastella kaikkia tuotoksia kirjoittajan omia intressejä vastaan. Vai olettaako joku, että kun esim. Walhroos laukoo kommentteja tai julkaiseen kirjan, niin hän ajattelee niitä jonkin muun kun omien intressiensä kautta. Mutta eipä silloin olla tiedettä tekemässäkään.

    1. Patamusta sanoo:

      Antti lienee jättänyt Wahlroosin kirjat lukematta, sielä löytyy kritiikki myös sitä järjestelmää vastaan, millä kirjoittaja on varallisuutensa hankkinut.

  21. Henri K. sanoo:

    Ihan OK tekstiä, mutta mikä se palkka nyt sitten oli? 5000 EUR/KK? 6000 EUR/KK? Vai vähemmän?

  22. KL sanoo:

    Muutos, kasvu ja kehitys eivät aina edellytä sitä, että tehdään jotakin enemmän tai lisää, vaan muutos voi olla sitä, että lakataan tekemästä asioita, jotka ovat haitallisia tai epäedullisia kasvulle ja kehitykselle. Toisin sanoen kasvu ja hyvinvoinnin lisääminen voivat tulla myös siitä, että tehdään vähemmän, mutta parempaa ja tarkoituksenmukaisemmin. Tai että tehdään toisin.

    Jos Saarikiven uudenvuodenpuheen pointti oli, että ihmiskunta ja kansakunnat voisi lakata tekemästä haitallisia asioita ja Pursiaisen, että lisätään hyödyllisten asioiden tekemistä, niin voiko edes sanoa heidän olevan ristiriidassa?

    Kaikki ns. kasvua puolustavat eivät varmastikaan tarkoita, että pitäisi tehdä maksimaalisesti enemmän, vaan että voi tehdä myös tarkoituksenmukaisemmin. Ja kaikki maksimaalista kasvua vastustavat tuskin tarkoittavat, ettei asioita kannattaisi tehdä tarkoituksenmukaisemmin. Päinvastoin. Entä jos kyse on vain siitä, että ihmiset ymmärtävät nämä sanat eri tavoin?

    Jotta Suomella riittäisi rahat, ei tarvita lisää kaivoksia, vaan vähemmän kaivoksia, jotka päätyvät samaan tilaan kuin Talvivaara. Talvivaaralla on huomattava työllistävä vaikutus, kyllä, mutta melko kallis sellainen. Kannattavaa? Ei. Jotta Suomella riittäisi rahat, suuri parannus olisi jos meillä olisi huomattavasti _vähemmän_ sellaisia työpaikkoja, jossa ihminen menettää työkykynsä tai -halunsa. Ja vähemmän sellaista teollisuutta, joka heikentää ympäristön tilaa. Jotta Suomella riittäisi rahat, tarvitaan huomattavasti vähemmän sellaista infrastruktuuria joka on huonosti rakennettua ja home-altista. Jotta Suomella riittäisi rahat, emme tarvitse lisää syntyvyyttä vaan vähemmän lapsia, jotka syntyvät vahingossa. Jotta työllisyys paranisi, emme tarvitse lisää työnvälitystä vaan huomattavasti vähemmän sellaista työnvälitystä, joka mitätöi työllistyjän omanarvontunnon.

    Unohtakaamme puheet tuottavuudesta silloin kuin tuotamme haittaa. Ja unohtakaamme puheet tuottavuudesta ja talouskasvusta etenkin silloin kun tiedostamme tuottavamme haittaa mutta jatkamme sen tuottamista siitä huolimatta.

    Ei hävikin ja turhan tai tarkoituksettoman työn määrän (puhutaan sitten rahasta tai ruuasta, asunnoista yms) tarvitse maailmassa vakio olla.

    Lähdetään siitä, että minimoidaan hölmöily. Sekin toisi kasvua.

    1. jukka m sanoo:

      minä tulkitsin, että saarikiven pointti tässä koko keskustelussa oli nimenomaan, että älkää unohtako sitä paljastettujen preferenssien teoriaa. siitä huolimatta, että monet pauhaavat downshiftaamisesta, rahojensa lahjoittamisesta sorretuille ryhmille, ilmastomuutoksen pysäyttämisestä, ja kaikesta muusta, niin edes se ylin 1 % (saarikivi taisi viitata helsinkiläisiin perhekodin omistajiin) ei oikein meinaa käytännössä kuitenkaan haluta tehdä sitä, mitä nämä jalot arvot todella edellyttävät, eli laskea elintasoansa.

      miten se nick cave laulaa, kaikkien niiden hyvien ihmisten soisi elävän kuten saarnaavat.

  23. KL sanoo:

    Maksimoitaisiin siis haitan ja lieveilmiöiden tuoton vähentäminen ja tultaisiin siinä hyviksi. Ja kilpailtaisiin vaikka sitten siinä, jos kerran kilpailua tarvitaan.

  24. Crash sanoo:

    AInakin Saarikivi on kirjoittanut parempia sanoituksia kuin Pursiainen. Jauhanevat edelleen tuhansia euroja teostotuloja vuosittain? Sellainen julkisen vallan kätyri.

    1. amaootta sanoo:

      Ymmärränkö oikein? Koska Saarikivi saa osinkoa, hän on parempi ihminen kuin Pursiainen. Ovatko kaikki osinkoa saavat ihmiset parempia kuin Pursiainen?

  25. mykkä sanoo:

    ”Minä haluan sinun kehittelevän omia näkemyksiäsi omalla tavallasi, omista lähtökohdistasi lähtien. (Sokrates)”

  26. Teknosokrates sanoo:

    Koko aihe on toissijainen verrattuna Pursiaisen ja kumppaneiden todelliseen perisyntiin:
    https://teknosokrates.wordpress.com/2016/01/08/pursiainen/

    ”Pursiaisen perisynti on, ettei hän muiden itseään kunnioittavien, liberaalien taloustieteilijöiden tavoin ymmärrä antaa arvoa valtavirtaisen makrotaloustutkimuksen tuloksille. Muutoin tiedeauktoriteetteja kumartava blogisti on löytänyt finanssi- ja rahapolitiikasta pienen palasen maailmaa, jonka osalta tunne voittaa järjen ja pseudotiede ohittaa autenttisen tieteen.”

  27. Tummanharmaa sanoo:

    Palkkasi on ansioihisi nähden noin 100 % liian korkea.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa