Yliopisto-opiskelijoiden tylsä valitus

Yliopisto-opiskelijoiden tylsä valitus

Kenties tylsintä kuunneltavaa maailmassa on se, kun etuoikeutetut ihmiset puolustavat etuoikeuksiaan muka yleiseen etuun vedoten. Vaalien aikana ja nyt hallitusohjelmaa laadittaessa tässä ovat kunnostautuneet erityisesti korkeakouluopiskelijat. Opiskelijoiden vaatimuksia voi käydä katsomassa esimerkiksi täällä tai #koulutuslupaus-hashtagilla sosiaalisessa mediassa. Ajatus on karkeasti sanottuna se, että korkeakoulutus pitää saada maksutta koska se oikeastaan hyödyttää hirveästi kaikkia muita paitsi koulutuksen saajaa itseään.

Silläkin uhalla että tämä on itsestäänselvää kerrataan nyt lyhyesti miksi näin ei ole. Olen puhunut samasta jutusta kyllä jo ennenkin muualla.

Yliopisto-opiskelijaa voi parhaiten verrata aloittelevaan yrittäjään. Aloitteleva yrittäjä joutuu usein tekemään paljon töitä ilman juurikaan tuloja. Oman yrityksen rakentaminen vie kaiken ajan, joten ei voi työskennellä muualla. Investoinnit omaan yritykseen tehdään usein lainarahalla. Kaikki tämä tapahtuu siinä toivossa, että yritys menestyy ja omistaja rikastuu.

Kukaan ei ole sitä mieltä, että yrittäjä on köyhä, tai että hänen pitäisi saada merkittäviä tulonsiirtoja. Yrittäjä on vapaaehtoisesti alentanut väliaikaisesti tulojaan saadakseen tulevaisuudessa enemmän. Kukaan ei ole sitä mieltä, että on jotenkin väärin, että yrittäjä joutuu ottamaan lainaa. Juuri investointien rahoitusta vartenhan pääomamarkkinat ovat olemassa.

Kukaan ei taatusti ole sitä mieltä, että yrittäjän pitäisi saada investointihyödykkeet ilmaiseksi. Yrityksen perustamisessa on järkeä vain jos se tuottaa niin hyvin, että sitä varten tehty työ ja muut uhraukset kannattavat.

Yliopisto-opiskelijat ovat aivan samanlaisessa asemassa. Lääkäriksi opiskeleva on vapaaehtoisesti alentanut tulojaan vähäksi aikaa saadakseen tulevaisuudessa enemmän. Tietenkään ei ole väärin, että joutuu ottamaan lainaa hankkiakseen jotain, joka tekee tulevaisuudessa varakkaaksi. Kallista tutkintoa ei kannata hankkia, ellei sen tuotto ylitä kustannuksia, niin opintojen vaatimaa työtä kuin muutakin. Tutkintoa ei tietenkään pidä maksaa muilta perityillä veroilla ja antaa henkilölle, jonka se tekee rikkaaksi tai ainakin suurituloiseksi.

Todelliset köyhät eivät saa parin vuoden päästä ruusua käteensä ja siirry hyvin palkattuihin ja mukaviin töihin.

Entä ne tutkinnot, jotka eivät nosta tuloja yhtä paljon kuin lääkärintutkinto? Eikö ole epäreilua ja tyhmää periä näistä maksua? Ei tietenkään. Kirjastonhoitajan tutkinto ei ole yhtä arvokas kuin lääkärin, joten sen hinnan tulee olla alempi ihan samalla tavalla kuin Fiat on halvempi kuin Mersu. Tutkinnon hinnan pitää siis perustua tuotantokustannuksiin ja tutkinnon arvoon ihan samalla tavalla kuin muidenkin hyödykkeiden.

Jos tutkintoa ei kannata alemmallakaan hinnalla hankkia, niin sitä ei sitten vaan kannata hankkia. Se, että ihmiset eivät hanki vähäarvoisia tutkintoja on hyvä eikä huono asia.

Tässä vaiheessa opiskelijajärjestön edustaja kaivaa esille koulutuksen ulkoisvaikutukset. Yliopistokoulutuksesta on tämän tarinan mukaan suuria hyötyjä kaikille muille kuin opiskelijoille itselleen. Teoreettisen fysiikan opiskelu ei kenties nosta tuloja suuriksi, mutta hyödyttää koko ihmiskuntaa. Kirjastonhoitajat ja filosofit pitävät sivistystä yllä. Tutkimusnäyttö yliopistokoulutuksen ulkoisvaikutuksista ei ole kovin vahvaa. Mutta sovitaan, että niitä on. Seuraako tästä, että koulutuksen tulee olla maksutonta? Ei.

Ulkoisvaikutukset ovat argumentti valikoivan opintojen subvention, eivät yleisesti maksuttoman koulutuksen puolesta. Koska suurin osa tutkinnon hyödyistä koituu yksilölle itselleen, on järkevää, että yksilö myös itse maksaa suurimman osan. Subvention pitää olla vain sen suuruinen, että ulkoisvaikutus sisäistetään.

On myöskin ilmeistä, että ulkoisvaikutusten merkitys vaihtelee kovasti yksilöiden, opintoalojen ja yliopistojen välillä, Huippuyliopiston huippufyysikon aiheuttama ulkoisvaikutus on varmaankin suurempi kuin maalaisammattikorkean tradenomin. Näin ollen lahjakkaimpien opiskelijoiden opintojen tukeminen parhaissa yliopistoissa on ulkoisvaikutusmielessä järkevää, mutta keskinkertaisten tradenomien ei. Olipa ulkoisvaikutusten jakauma mikä tahansa, järjestelmä joka antaa koko tutkinnon maksutta kaikille ja kaikkialla on järjetön.

Mainitaan tässä vielä lyhyesti väite siitä, että maksuton yliopistotutkinto suosii vähävaraisia. Näin ei ole. Ensiksi, köyhänkin perheen lääkäritytär on hyväosainen. Tärkeämpi pelko on se, että resursseja hukataan, jos köyhien perheiden älykkäät lapset eivät pääse yliopistokoulutukseen.

Tämä on oikeasti tärkeä asia, josta pitää olla huolissaan. Mutta maksuton tutkinto ei ole mikään ratkaisu. Ensiksin on järjetöntä suosia köyhiä opiskelijoita antamalla tutkinto kaikille, myös rikkaille ilmaiseksi. Parempi ajatus on  lahjoittaa tutkinto suoraan köyhille ja lahjakkaille. Tämä voidaan rahoittaa esimerkiksi ottamalla rahaa rikkailta ja tyhmiltä.

Toinen, hienovaraisempi argumentti on se, että tutkinto, jonka hankkiminen on taloudellisesti järkevää, kannattaa hankkia myös lainarahalla. Investointi, jota ei kannata toteuttaa lainalla, ei ole kannattava myöskään omalla rahalla. Tämä koskee myös tutkintoja. Köyhien ja lahjakkaiden voi olla vaikea saada lainaa tutkintoa varten pääomamarkkinoiden ongelmista johtuen. Mutta tämä on argumentti opintolainajärjestelmän kehittämisen, ei maksuttomien tutkintojen puolesta.

Kun siis yliopisto-opiskelijat puhuvat siitä, että opintolainan ottaminen on väärin ja tutkintojen pitäisi olla maksuttomia, on kysymys puhtaasti omien etuoikeuksien puolustamisesta. Opiskelijajärjestöjen puheisiin tulisi suhtautua samalla tavalla kuin perusteluihin maataloustukien tai telakkatukien hyödyistä.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

19 kommenttia artikkeliin “Yliopisto-opiskelijoiden tylsä valitus

  1. Kämä sanoo:

    Periaatteessa olet oikeassa, mutta unohdat täysin asioiden kääntöpuolen. Progressiivisen verotuksen myötä nuo yhteisillä verorahoilla tutkintonsa hankkineet tulevat kyllä maksaman koulutuksensa moninkertaisesti takaisin. Siinä missä 4000e/kk tienaava ekonomi maksaa 3,5 kertaa niin paljon veroja kuin 2000e/kk tienaava kassahenkilö ja 7000e/kk tienaava lääkäri 8 kertaisesti. Eli tälläinen kansankiihotus on loppupeleissä tyhjää huutelua. Tällä järjestelmällä nimenomaan kaikki ovat samalla viivalla opiskelupaikkaa valitessaan ja saadut hyödyt tasataan sitten kyllä jälkeenpäin. Suomessa moninkertaisesti.

  2. Oikein Kämä! sanoo:

    Onhan huomattavasti järkevämpää kannustaa ihmisiä investoimaan koulutukseensa tekemällä siitä yksilölle riskitöntä ja maksattaa investoinnit niillä, joiden investointi kannatti. Näin lahjakkaimmat varmasti kouluttautuvat ja koulutuspaikkojen määrää rajaamalla voidaan päättää, mitä investointeja halutaan tukea.

  3. Juha sanoo:

    Tästähän oli jo puhetta Matti Virenin blogissa: http://www.libera.fi/blogi/rikkaat-koyhien-rahapussilla/

    Yksityiset yliopistot perivät lukukausimaksuja. Mahdollisesti Suomessakin. Valtion yliopistot rahoitetaan (enimmäkseen) verovaroin. Lukukausimaksu olisi jo torttua tortulla. Tårta på tårta.

    Jos esimerkiksi käytännöllisen fysiikan maisteri valmistelee väitöskirjaansa Olkiluodossa reaktori-insinöörinä maksaen tuloveronsa ja lukukausimaksunsa, jotta teoreettisen fysiikan professori saa palkkansa, niin…

  4. Eräs opiskelija sanoo:

    Tajuan tekstin pointin, mutta tekstistä näkee selvästi, ettei asiaa ole ajateltu loppuun asti. Fakta nimittäin on myös se, että vaikka tutkinnot muutettaisiin maksullisiksi, ei silti pystyttäisi takaamaan työllistymistä opintojen jälkeen. Tästä seuraisi se, että ”varmoille” aloille olisi tunkua, heikommilla kilpailu vähenisi – esimerkiksi (nuoret, vastavalmistuneet) opettajat työllistyvät huonosti, vaikka opettajia tarvitaan aina. Itse olisin ainakin fiksuna ihmisenä valinnut jonkun aivan muun alan kuin suomen kielen ja kirjallisuuden, jos koulutus olisi ollut opintojeni alussa maksullista.

    1. Eräs opiskelija sanoo:

      Tämä alojen suosion muodostuminen niiden työllistävyyden perusteella olisi ongelmallista siis siksi, että kilpailu tietyillä aloilla vähenisi – esimerkiksi opettajaksi ei pitäisi kenen tahansa päästä. Itse koen myös erittäin ongelmallisena sen, että koulutus olisi markkinavetoista, eli suuripalkkaiset työt houkuttaisivat – siitäkin huolimatta, että koulutuksen hinta määriteltäisiin alasta riippuen erilaiseksi.

      Entäpä millä perustelisit sen, että toisen asteen opiskelijat – erityisesti ammattikoulua käyvät- saisivat ilmaisen koulutuksen?

  5. Pihi vaan ei paha ehdotus sanoo:

    Suomessa korkeakoulutetaan liikaa väkeä. Monta laitosta eri yliopistoilla kannattaisi lakkauttaa. Eri yliopistot voisivat tehokkaammin keskittyä vain sellaiseen, missä ne voivat olla todella hyviä. Henkilöstöä voidaan vähentää kautta linjan, ikuinen ruikutus äärirajoilla pinnistelystä on rutiinimaisesti jatkettua puppua valtiovallan suuntaan, jolla isketään hintaa omalle olemassaololle. Todellisuudessa suurin osa vakinaisesta henkilöstöstä viettää ns. kissanpäiviä. Tiedän 25 v:n kokemuksesta. Senkun panevat jatko-opiskelijat, määräaikaiset ja projektihenkilöt huhkimaan itsensä edestä. Siitä nimittäin tulee niin tärkeä ja hyvä olo, kun pääasiassa päättää muiden puolesta, kontrolloi ja pomottaa. Varsinkin se maittaa, jos itse oikeasti ei ole kummoinenkaan tekijä alansa kv-markkinoilla eikä enää ole mitään uutta annettavaa tutkijana. Opiskelupaikkojen kiintiöt matalammiksi. Tällöin kilpailu paikosta kovenee jo yliopistoihin haettaessa, jolloin niihin ei päädy saman verra kuin tänään ns. liikaviisaita radikaaleja, vaan tyyppejä, jotka tähtäävät vakavasti tärkeään siviiliammattiin tai tieteentekijöiksi. Ei ole järkeä valita yliopistoon opiskelijoita, joilla alusta alkaen, kuten opettajat kyllä helposti näkevät, ei ole edellytyksiä alansa tosi tekijöiksi tai tutkijoiksi. Sisäänottokiintiöt kuitenkin imuroidaan täyteen, tiedän monen vuoden kokemuksesta, koska opiskelijaluku on edelleen yksi (älytön) laitosten rahoitusperuste. Sama pätee tutkintotehtailuun, jonka myötä myös opinnäytteiden keskimääräinen laatu on heikko esimerkiksi 1990-lukuun verrattuna. Tutkijakoulutkin ovat järjetön ja kallis systeemi, joissa turhan monet keskinkertaisuudet nostetaan ”huipulle” opettamalla heitä esiintymään tutkijoina ja hakemaan rahoitusta mahdollisimman ”ovelasti” — uskokaa tai älkää ovelaa hakemista jopa erikseen koulutetaan, aivan kuin tämmöisessä kikkailussa olisi tieteenteon ”pointti”. Sanalla sanoen paljon olisi remontoitavaa ja saneerattavaa, mistä kiitoksena jopa vain säästöjä syntyisi ja aitojen tieteentekijöiden ja lupausten työrauha vain paranisi.

  6. T sanoo:

    Mitä jos vain katsotaan ilmainen koulutus arvovalinnaksi, niinkuin moni muukin yhteiskunnallinen tuki, ja voidaan jättää erilaiset tuottavuusanalyysit pois. Itseäni ei ainakaan haittaa, että verojani menee nuorten ilmaiseen koulutukseen. En vastusta kirjastoja tai uimahallejakaan, vaikka helposti pystyisi laskemaan, etteivät ne pelkkinä euroina tuota yhteiskunnalla kuin tappiota ja eniten hyötyy itse siellä kävijät.

    Oikeastaan samat argumentit käyvät vaikka mihin palveluun. Emme edellytä ihmisiä maksamaan itselleen lainalla teitä, terveyskeskuksia ja peruskoulustakaan.

    Koulutus on yhteiskunnan palvelu, joka rahoitetaan verovaroilla ja sitä saa/joutuu hyödyntämään kukin oman tarpeen mukaan. Aivan niinkuin kaikki muutkin palvelut. Ja veroja maksetaan sitten kunkin tulojen mukaan. Miksi tämä on korkeakoulutuksen kohdalla jotenkin kipeä asia joillekin, luulisi tuolla riittävän miljoona muuta yhteiskunnan menoreikää, joiden ”tuottavuus” ja ”kokonaishyöty” paljon heikomalla pohjalla.

  7. Matikkalover_91 sanoo:

    Yliopisto-opiskelijat eivät ole lapsia vaan täysi-ikäisiä ihmisiä. He eivät ole enää iässä, jossa vanhempien tarvitsisi elättää heidät. Entä lahjakkaat lapset, jotka tulevat hyvätuloisesta perheestä, mutta joiden vanhemmat kieltäytyvät taloudellisesta tuesta? Esimerkkitapauksena minä itse: kummankin vanhempani tulot ylittävät 100k vuodessa, mutta en saa heiltä lainkaan taloudellista tukea – tietenkään, koska en ole enää lapsi. Olen kuitenkin saanut hyvät geenit ja ahkeruuteen kannustavan kasvatuksen ja täten menestynyt koulussa (varsinkin matemaattisissa aineissa). Olenkin lopulta päätynyt teknilliseen yliopistoon arvostetulle linjalle. Jos nykysysteemi toimisi mielipiteesi mukaan, en olisi oikeutettu yliopistotutkintoon, ellen olisi jäänyt heti lukion jälkeen matalapalkkaiseen työhön keräämään rahaa. Yksilön kannalta tämä olisi epäoikeudenmukaista (miksi vanhempieni tulot eväävät stipendin ihmiseltä, joka ei tuloihin pääse käsiksi?), ja yhteiskunnan kannalta tällainen resurssien käyttö ei olisi järkevää.

    Suomessa on niin kova progressiivinen verotus, että koulutuksen ansiosta hyvään palkkatasoon pääsevät maksavat koulutuksen tuomat kustannukset nopeasti. Systeemi toki syrjii ilman koulutusta menestyviä, mutta vastapainoksi tuo kaikille tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautua huonosta tai näennäisesti hyvästä perhetaustasta huolimatta, mikä on mielestäni paljon tärkeämpää.

    Toki Suomen progressiivista verotusta voisi pienentää ja opiskelun panna maksulliseksi. Tällöin lopputulos taloudellisesti olisi monelle yksilölle täysin sama kuin nykyään. Kysymys on lähinnä siitä, missä muodossa opiskelu halutaan maksaa, vaikka kustannukset pysyisivät samoina (vrt. Tv-lupamaksu ja Yle-vero). Siirtymä tällaiseen kulttuuriin on kuitenkin hankala, sillä perheiden tulisi pystyä varautua lapsen kouluttautumisen maksullisuuteen säästämällä usean vuoden ajan ennen, kuin tätä tulisi vaatia. Edelleen tämä olisi mielestäni nyysysteemiä huonompi vaihtoehto, sillä se ruokkii eriarvoisuutta.

  8. Kake K. sanoo:

    Opiskelijoiden etu olisi ajaa tuleville sukupolville erittäin ankaria maksuja Englannin tai Amerikan malliin. Silloin nuoremmat polvet eivät tekisi tutkintoja nykyisessä määrin, ja rationaalisesti itsekkäät opiskelijat saisivat suhteellista etua työmarkkinoilla, kun koulutetun työvoiman tarjonta supistuisi.

    Kumma juttu, että opiskelijat vastustavat maksuja ja yliopistojen ”poisvalintoja” siitä huolimatta.

    1. Nykyiset ja juuri opintonsa päättäneet opiskelijat saattavat edelleen kammota lukukausimaksuja siksi, että pelkäävät niistä tulevan itselle jättikustannukset sitten kun pitäisi rahoittaa omien lasten opintoja. Amerikkalaiset keskituloiset perheet tietävät tämän hyvin kantapään kautta.

  9. Anonyymi sanoo:

    Rikkailta rahan ottaminen jotta köyhille voidaan tarjota ilmainen tai edullisempi koulutus tunnetaan nykysysteemissä nimellä verotus.

    Yliopistoon on myöskin pääsykriteerit (esim. pääsykokeet, lähtöpisteet ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella), joten kyllä sitä lahjakkuuttakin mitataan. Tämä ei edes karsi tyhmiä rikkaita pois, koska valmennuskurssit on keksitty.

    Myös opintotukeen loppuu oikeus jos ei suorita opintoja riittävässä tahdissa. Tämäkään ei karsi tyhmiä rikkaita pois (yhtä nopeasti kuin köyhiä, opinto-oikeuden pituutta kuitenkin on rajoitettu), koska rikkaat eivät ole riippuvaisia opintotuesta.

    Miten systeemisi siis oikeastaan eroaisi nykyisestä?

    Toisekseen kommenttisi ”kannattamattomille” (eli huonosti palkatuille) aloille hakeutumisen taloudellisesti riskaabelimmaksi tekemisen puolesta on vähän outo, sillä nykyisillä työmarkkinoilla sinne viidenkään vuoden päähän näkeminen ei ole mitenkään helppoa. Tämä siis karsisi pahimmillaan lahjakkaat köyhät kokonaan pois, jos ei ole varaa ottaa tätä taloudellista riskiä.

    Myös iso osa aloista jotka tekevät tärkeää perustutkimusta, ovat ”kannattamattomia” aloja, eli toisin sanoen yritykset eivät investoi niihin. Tällainen ehdotus ei tekisi kovin hyvää perustutkimukselle.

  10. Pekka Rihko sanoo:

    Kenties tylsintä kuunneltavaa maailmassa on se, kun etuoikeutetut ihmiset puolustavat etuoikeuksiaan muka yleiseen etuun vedoten. Vaalien aikana ja nyt hallitusohjelmaa laadittaessa tässä ovat kunnostautuneet erityisesti korkeakouluopiskelijat. Opiskelijoiden vaatimuksia voi käydä katsomassa esimerkiksi täällä tai #koulutuslupaus-hashtagilla sosiaalisessa mediassa. Ajatus on karkeasti sanottuna se, että korkeakoulutus pitää saada maksutta koska se oikeastaan hyödyttää hirveästi kaikkia muita paitsi koulutuksen saajaa itseään.

    Silläkin uhalla että tämä on itsestäänselvää kerrataan nyt lyhyesti miksi näin ei ole. Olen puhunut samasta jutusta kyllä jo ennenkin muualla.

    Yliopisto-opiskelijaa voi parhaiten verrata aloittelevaan yrittäjään. Aloitteleva yrittäjä joutuu usein tekemään paljon töitä ilman juurikaan tuloja. Oman yrityksen rakentaminen vie kaiken ajan, joten ei voi työskennellä muualla. Investoinnit omaan yritykseen tehdään usein lainarahalla. Kaikki tämä tapahtuu siinä toivossa, että yritys menestyy ja omistaja rikastuu.

    Kukaan ei ole sitä mieltä, että yrittäjä on köyhä, tai että hänen pitäisi saada merkittäviä tulonsiirtoja. Yrittäjä on vapaaehtoisesti alentanut väliaikaisesti tulojaan saadakseen tulevaisuudessa enemmän. Kukaan ei ole sitä mieltä, että on jotenkin väärin, että yrittäjä joutuu ottamaan lainaa. Juuri investointien rahoitusta vartenhan pääomamarkkinat ovat olemassa.

    Kukaan ei taatusti ole sitä mieltä, että yrittäjän pitäisi saada investointihyödykkeet ilmaiseksi. Yrityksen perustamisessa on järkeä vain jos se tuottaa niin hyvin, että sitä varten tehty työ ja muut uhraukset kannattavat.

    Yliopisto-opiskelijat ovat aivan samanlaisessa asemassa. Lääkäriksi opiskeleva on vapaaehtoisesti alentanut tulojaan vähäksi aikaa saadakseen tulevaisuudessa enemmän. Tietenkään ei ole väärin, että joutuu ottamaan lainaa hankkiakseen jotain, joka tekee tulevaisuudessa varakkaaksi. Kallista tutkintoa ei kannata hankkia, ellei sen tuotto ylitä kustannuksia, niin opintojen vaatimaa työtä kuin muutakin. Tutkintoa ei tietenkään pidä maksaa muilta perityillä veroilla ja antaa henkilölle, jonka se tekee rikkaaksi tai ainakin suurituloiseksi.

    Todelliset köyhät eivät saa parin vuoden päästä ruusua käteensä ja siirry hyvin palkattuihin ja mukaviin töihin.

    Entä ne tutkinnot, jotka eivät nosta tuloja yhtä paljon kuin lääkärintutkinto? Eikö ole epäreilua ja tyhmää periä näistä maksua? Ei tietenkään. Kirjastonhoitajan tutkinto ei ole yhtä arvokas kuin lääkärin, joten sen hinnan tulee olla alempi ihan samalla tavalla kuin Fiat on halvempi kuin Mersu. Tutkinnon hinnan pitää siis perustua tuotantokustannuksiin ja tutkinnon arvoon ihan samalla tavalla kuin muidenkin hyödykkeiden.

    Jos tutkintoa ei kannata alemmallakaan hinnalla hankkia, niin sitä ei sitten vaan kannata hankkia. Se, että ihmiset eivät hanki vähäarvoisia tutkintoja on hyvä eikä huono asia.

    Tässä vaiheessa opiskelijajärjestön edustaja kaivaa esille koulutuksen ulkoisvaikutukset. Yliopistokoulutuksesta on tämän tarinan mukaan suuria hyötyjä kaikille muille kuin opiskelijoille itselleen. Teoreettisen fysiikan opiskelu ei kenties nosta tuloja suuriksi, mutta hyödyttää koko ihmiskuntaa. Kirjastonhoitajat ja filosofit pitävät sivistystä yllä. Tutkimusnäyttö yliopistokoulutuksen ulkoisvaikutuksista ei ole kovin vahvaa. Mutta sovitaan, että niitä on. Seuraako tästä, että koulutuksen tulee olla maksutonta? Ei.

    Ulkoisvaikutukset ovat argumentti valikoivan opintojen subvention, eivät yleisesti maksuttoman koulutuksen puolesta. Koska suurin osa tutkinnon hyödyistä koituu yksilölle itselleen, on järkevää, että yksilö myös itse maksaa suurimman osan. Subvention pitää olla vain sen suuruinen, että ulkoisvaikutus sisäistetään.

    On myöskin ilmeistä, että ulkoisvaikutusten merkitys vaihtelee kovasti yksilöiden, opintoalojen ja yliopistojen välillä, Huippuyliopiston huippufyysikon aiheuttama ulkoisvaikutus on varmaankin suurempi kuin maalaisammattikorkean tradenomin. Näin ollen lahjakkaimpien opiskelijoiden opintojen tukeminen parhaissa yliopistoissa on ulkoisvaikutusmielessä järkevää, mutta keskinkertaisten tradenomien ei. Olipa ulkoisvaikutusten jakauma mikä tahansa, järjestelmä joka antaa koko tutkinnon maksutta kaikille ja kaikkialla on järjetön.

    Mainitaan tässä vielä lyhyesti väite siitä, että maksuton yliopistotutkinto suosii vähävaraisia. Näin ei ole. Ensiksi, köyhänkin perheen lääkäritytär on hyväosainen. Tärkeämpi pelko on se, että resursseja hukataan, jos köyhien perheiden älykkäät lapset eivät pääse yliopistokoulutukseen.

    Tämä on oikeasti tärkeä asia, josta pitää olla huolissaan. Mutta maksuton tutkinto ei ole mikään ratkaisu. Ensiksin on järjetöntä suosia köyhiä opiskelijoita antamalla tutkinto kaikille, myös rikkaille ilmaiseksi. Parempi ajatus on lahjoittaa tutkinto suoraan köyhille ja lahjakkaille. Tämä voidaan rahoittaa esimerkiksi ottamalla rahaa rikkailta ja tyhmiltä.

    Toinen, hienovaraisempi argumentti on se, että tutkinto, jonka hankkiminen on taloudellisesti järkevää, kannattaa hankkia myös lainarahalla. Investointi, jota ei kannata toteuttaa lainalla, ei ole kannattava myöskään omalla rahalla. Tämä koskee myös tutkintoja. Köyhien ja lahjakkaiden voi olla vaikea saada lainaa tutkintoa varten pääomamarkkinoiden ongelmista johtuen. Mutta tämä on argumentti opintolainajärjestelmän kehittämisen, ei maksuttomien tutkintojen puolesta.

    Kun siis yliopisto-opiskelijat puhuvat siitä, että opintolainan ottaminen on väärin ja tutkintojen pitäisi olla maksuttomia, on kysymys puhtaasti omien etuoikeuksien puolustamisesta. Opiskelijajärjestöjen puheisiin tulisi suhtautua samalla tavalla kuin perusteluihin maataloustukien tai telakkatukien hyödyistä.

    1. Pekka Rihko sanoo:

      Noniin, ja tunaripastetus iski yliopistokoulutuksesta huolimatta. Tässäpä siis meikäläisen vastine, eikä alkuperäistä artikkelia:

      Kenties tympeintä luettavaa maailmassa on se, kun pankkiirien ja vuorineuvosten rahoittaman ajatuspajan propagandistit syyttävät köyhyysrajan alapuolella olevaa väestönryhmää liioista etuoikeuksista. Jos Pursiainen haluaa, että muut lakkaavat puolustamasta omia etujaan, niin näyttäköön itse esimerkkiä ja kertokoon mihin se jothtaa. Opiskelijoiden tämänkertaisena kohtuuttomana vaatimuksena on se, että poliitikot pitävät vaalilupauksensa. Jos pölytämme hieman olkiukkoa ulkona, niin huomaamme että opiskelijoiden ajatus on se, että heille ei saa valehdella röyhkeästi päin naamaa. Kyse ei myöskään ole ainoastaan opiskelijoiden toimeentulon leikkauksista, vaan myös tieteen ja kouluksen. Mikäli Suomi etenee samaan suuntaan kuin viime vuosina, nykyiset ja tulevat sukupolvet ovat edellisiä köyhempiä, huonokuntoisempia ja heikommin koulutettuja.
      Yliopisto-opiskelijaa ei voi verrata aloittelevaan yrittäjään. Yrittäjä pyörittää yritystä. Yliopisto-opiskelija opiskelee. En väitä osaavani yleistää, miksi ihmiset toimivat yrittäjinä ja miksi he toimivat yliopisto-opiskelijoina, mutta oletan kaikkien ihmisten operoivan suurinpiirtein siinä toivossa, että he menestyvät ja vaurastuvat. Samoin väitän, että monet muutkin väestönryhmät tekevät paljon töitä ilman juurikaan tuloja.

      Hyvin monet ihmiset ovat sitä mieltä, että yrittäjä on köyhä, jos yrittäjä on köyhä. Euroopan komission käyttämä köyhän määritelmä on se, että hänen tulonsa ovat alle 1190 euroa kuukaudessa. Köyhyysrajan alittaa Suomessa noin 20% yksityisyrittäjistä ja noin 80% opiskelijoista.
      Hyvin monet ovat myös sitä mieltä, että yrittäjän pitäisi saada merkittäviä tulonsiirtoja, mukaanlukein Suomen valtio. Startup-yrittäjät ovat oikeutettuja starttirahoitukseen, ja Suomessa jaetaan miljardeittain yritystukia vuosittain. Joku taatusti on sitä mieltä, että yrittäjän pitäisi saada investointihyödykkeet ilmaiseksi, sillä muuten Sitran ja Tekesin tapaisia organisaatioita ei olisi olemassa, eikä yritystukia myönnettäisi. Yrityksiä perustetaan myös muista syistä kuin kannattavuuden takia. Esimerkiksi Libera tulee koskaan tuottamaan sijoittajille enemmän mitattavaa rahallista hyöytyä, kuin mitä siihen sijoitetaan. Sijoittajien toiveena on enemmänkin oman maailmankuvansa levittäminen ja poliittisen ilmaisukanavan saaminen käyttöönsä.

      Yliopisto-opiskelijat ja yrittäjät eivät ole samanlaisessa asemassa. Voit ihan kirjaimellisesti avata lakikirjan ja verrata yliopistolakia ja yrityslakia ja lukea sieltä, millaisia eroja opiskelijoilla ja yrittäjillä on jo ihan laillisella tasolla. Lisäksi tarkastelemalla yliopisto-opiskelijan arkea ja elämää ja yrittäjän vastaavaa voit ehkä tulla siihen tulokseen, että näiden ihmisten elämällä ja tekemisellä on eroa. Opiskelijoiden ja yrittäjien yhdistäminen jonkinlaiseksi elämäntapasijoittajien luokaksi toimii ainoastaan niin kauan, kun heidän elämiään ja tekemisiään ei vertaa millään todellisuuteen juurtuneella tavalla.
      Mutta purraan sitten. Lääkäriksi opiskeleva alentaa tulojaan vähäksi aikaa saadakseen tulevaisuudessa enemmän ainoastaan siinä tapauksessa, että hänellä oli huomattavia tuloja ennen opiskeluaan. Lääkäriksi opiskeleva voi kuitenkin olla sitä mieltä, että ihmisten parantaminen on tavoittelemisen arvoinen pyrkimys, vaikkei siitä rikastuisikaan. Samoin veronmaksaja voi olla sitä mieltä, että lääkärit ovat niitä ihmisiä joiden tutkinto on ihan ok maksaa muilta perityiltä veroilla, vaikka he voisivatkin tulla rikkaaksi. Väitän että jos kysyt Milla Mediaanikansalaiselta mitä mieltä hän on lääkärien koulutuksen tukemisesta verorahoin, hän on tälle hyvin paljon myöntyväisempi kuin esim. insinöörikoulutksen tukemiselle.

      Mikään ei estä todellista köyhää saamasta ruusua ja siirtymästä hyvin palkattuihin ja mukaviin (?!) töihin. Selitetäänpä tämä auki: todellinen köyhä on ihminen, jolla ei ole säästöjä eikä suuria tuloja. Todellinen köyhä voi olla fiksu, koulutettu, täysin työkykyinen, terve ja muuten ihan kohtuullisessa elämäntilanteessa elävä henkilö. Köyhyys mittaa ainoastaan henkilön senhetkistä varallisuutta, ei tulevaisuudenkuvia.

      Kirjastonhoitajan ja lääkärin tutkinnoissa on paljonkin eroa, mutta tutkinnon arvokkuus ei perustu ainoastaan sen nostamien tulojen määrään. Suomessa on tehty tietoista politiikkaa tutkintojen tuotantokustannusten puolesta – täällä lääkäreitä koulutetaan vähän, mutta heidän koulutuksensa eroaa merkittävästi muusta yliopistokoulutuksesta kurinalaisuudellaan ja yleiseltä vaativuustasollaan. Suomalainen lääkärintutkinto on kallis, koska sen katsotaan olevan halpaa, helppoa ja nopeaa lääkärintutkintoa mielekkämpi vaihtoehto. Lääkäreidenkin tulotasoa voisi laskea kouluttamalla lisää lääkäreitä ja polkemalla lääkäreiden työehdot suohon.

      Mutta tietysti on epäreilua ja tyhmää periä maksua tutkinnoista opiskelijoilta. Koulutuksen ulkoisvaikutukset ovat massiiviset ja äärimmäisen hyödylliset. Kirjastonhoitajat ja filosofit pitävät sivistystä yllä, teoreettisen fysiikan opiskelu hyödyttää kenties koko ihmiskuntaa,ja väitän että yliopistokoulutuksesta on suuria hyötyjä kaikille, myös opiskelijoille itselleen. Tätä asiaa on tietysti äärimmäisen vaikea tutkia. Jotain osviittaa kuitenkin antaa se, kun tarkastelee korkeakoulutukseen ja sivistykseen panostavia valtioita ja kansakuntia verrattuna matalasti koulutettuihin valtioihin. Koulutukseen panostaminen, taloudellinen menestyminen, yhteiskunnallinen vakaus ja jopa matalat rikollisuustilastot näyttävät korreloivan keskenään vahvasti.

      Ulkoisvaikutukset ovat hiton hyvä argumentti yleisesti maksuttoman koulutuksen puolesta. Suurin osa tutkinnoin hyödyistä koituu tietysti yksilölle itselleen, koska tieto ja osaaminen ovat maailman arvokkaimpia hyödykkeitä. Ne ovat myös luonteeltaan sellaisia, että tieto ja osaaminen täytyy aina sitoa yksilöön, jotta niitä voidaan käyttää. Lukemattoman kirjan sisältöä ei voi tietää, ja ainoastaan insinöörikoulutuksen saanut ihminen on insinööri. Nämä ihmiset kuitenkin voivat levittää tietoaan ja hyödyttää osaamisellaan muita. Koulutuksen ulkoisvaikutuksen mittaaminen on sellainen urakka, että sillä työllistäisi Suomen tutkijat vuosikymmeneksi, mutta väitän että keskimäärin ilmainen korkeakoulutus kattaa kustannuksensa kirkkaasti.

      Ulkoisvaikutusten merkitys epäilemättä vaihtelee kovasti monellakin tasolla, mutta olen eri mieltä Pursiaisen kanssa hänen oletuksistaan. Niin kauan kuin asiaa ei ole selvitetty, huippuyliopiston huippufyysikon aiheuttama ulkoisvaikutus ei välttämättä ole merkittävämpi kuin maalaisammattikorkean tradenomin ainakaan verrattuna koulutuksen kustannuksiin. Huippufyysikko voi kuluttaa elämänsä hiukkaskiihdyttimien ja kosmoksen salaisuuksien äärellä tuottaakseen muutaman joitakin kymmeniä ihmisiä maailmanlaajuisesti kiinnostavan tutkimuksen, tai saavuttaakseen tieteellisen läpimurron jolla ei ole välittömiä rahallisia tai teknologisia hyötyjä. Keskinkertainenkin tradenomi voi perustaa menestyvän yrityksen tai päätyä korkeapalkkaiseen ja tuottavaan ammattiin.

      Lahjakkaimpien opiskelijoiden opintojen tukeminen on ulkoisvaikutusmielessä järkevää, mutta niin on keskinkertaisuuksienkin. Koulutettu hitsaaja on kouluttamatonta hitsaajaa parempi työntekijä. Koulutettu historijoitsija on todennäköisesti myös pätevä toimistotyöntekijä. Insinöörillä on kattavampi osaamispohja alallaan kuin ei-insinöörillä. Jos pitäisi valita onko 100 pätevää mutta vähän keskinkertaista insinööriä vai 10 huippukoulutettua fyysikko-biologi-diplomi-insinöörineroa ulkoisvaikutuksiltaan merkittävämpiä, lyön vetoa että nuo 100 saavat enemmän positiivisia ulkoisvaikutuksia aikaan. Yhteiskunnan jakaminen valtion subventoimaan eliittiin ja omavaraiseen plebejiluokkaan on täysin mieletöntä ja tehotonta inhimillisten voimavarojen haaskausta.
      Maksuton yliopistotutkinto antaa vähävaraisille mahdollisuuksien tasa-arvon. Koska lopputulosten tasa-arvoa ei voida taata eikä sitä kannata tavoitella milla hinnalla tahansa, tämä on parasta mitä voimme toivoa. Köyhän perheen lääkäritytär on hyväosainen siinä vaiheessa, kun hän toteuttaa lääkärin ammattia ja nostaa lääkärin palkkaa. Sitä ennen hän on todennäköisesti köyhä ja vähävarainen, jolle maksuton yliopistotutkinto mahdollistaa hyväosaisuuteen siirtymisen.

      Maksuton tutkinto on nimenomaan arvovalinta – se asettaa rikkaan ja köyhän samalle viivalle. Yliopistoja on viime vuosina kannustettu hankkimaan valtion ulkopuolista rahoitusta itsenäisesti. Jos yliopisto rahoitetaan rikkaiden opiskelijoiden lukukausimaksuilla, yliopiston rahoitus on kiinni näistä opiskelijoista. Tulosvastuullisella yliopistolla ei ole kannustinta ottaa sisään köyhiä opiskelijoita, eikä syytä kieltäytyä tyhmistä rikkaista pyrkijöistä.

      Lainarahaa kannattaa ottaa investointeihin, jotka ovat kannattavia lainarahallakin. Tämä koskee erityisesti koulutusta. Koulutus on yksi Suomen harvoista kilpailuvalteista, ja siihen panostaminen on antanut Suomelle sen nykyisen elintason ja yhteiskunnallisen tilanteen. Väitän, että suomalainen tieteen ja koulutuksen positiiviset ulkoisvaikutukset ovat monin verroin suurempia kuin siihen sijoitetut rahasummat.

      Kun liberalaiset puhuvat siitä, että tieteeseen ja koulutukseen sijoittaminen on väärin ja koulutuksen pitäisi olla maksullista, on kysymys puhtaasti oman poliittisen ideologian julistamisesta. Liberan puheisiin tulisi suhtautua samalla tavalla kuin perusteluihin feodaalijärjestelmän tai anarkokapitalismin hyödyistä.

  11. Juha sanoo:

    Lyhyestä virsi kaunis. Molempi parempi: verovaroin rahoitetut valtion yliopistot ja lukukausimaksuin toimivat yksityiset korkeakoulut.

    ”Suomessa on 14 valtion rahoittamaa yliopistoa. Lisäksi Suomessa toimii yksi yksityinen suomalainen yliopisto HELBUS Helsinki School of Business.” (Wikipedia)

    Ei nimi miestä pahenna. Ehkä Helbus on korkeakoululle parempi nimi kuin Bushel.

  12. Epego Muq sanoo:

    Hyvin kirjoitettu! Hyviä kommentteja kanssa. Mutta, mutta… Äh, koko Yliopisto on pelleilyä. Julkisen sektorin duunipaikoissa on vaatimuksena koulutus, jonka tuottaa julkinen sektori. Yliopisto taitaa imuttaa Suomen valtion budjetista koko tulovero-osuuden ilman, että tuottaa käytännössä muuta kuin lisää virkamiehiä.
    Esimerkin vuoksi, eläinlääketieteellisestä valmistuvista yli 75 % päätyy virkamiehiksi, about 10 % yksityiselle praktiikalle, loput katoavat jonnekin. WTF?
    Veikkaisin ihan lonkalta, että vastaava prosentti jollakin humanistisella yliopistokoulutuksella on vielä pahempi… pelkkää virkamiestä ja virastonpyörittäjää.
    Voisi sanoa, että ihan-niinku-sairasta, lisää kuormitusta sille alati hupenevalle privaatti-duunarille, joka rahoittaa koko freaking-sirkusta.
    Ai investointia tulevaisuuteen? Heh 🙂 LOL!

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa