Christina Forsgård

Christina Forsgård

Christina Forsgård on uutta teknologiaa kehittävien ja hyödyntävien yritysten viestinnän konsultointiin erikoistuneen Netprofile Finland Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja. Hän on toiminut vuodesta 2009 MTL Viestintätoimistojen puheenjohtajana ja Suomen edustajana ICCO:n hallituksessa (The International Communications Consultancy Organization). Christina tunnetaan myös sosiaalisen median yrityskonsulttina, aktiivisena hyödyntäjänä, kouluttajana ja kirjailijana. Hän valmentaa start up -yrityksiä mm. Aalto Venture Garagessa.

Mikä on Suomen suurin haaste?

– Olemme julkishallinnon muovaamassa kuristavassa kokovartalokipsissä, joka ei ainoastaan estä globaalissa taloudessa vaadittavaa yrittämisen ketteryyttä vaan hidastaa myös uutta hyvinvointia luovaa ajattelua. Lisäksi meitä vaivaa tsaarinaikainen ahdasmielinen virkamiesmäisyys ja saavutettujen massaetujen betonisaappaat. Merkittävin haasteemme kumpuaa väestön fyysisestä ja henkisestä ikääntymisestä, hyvinvointiin turtumisesta ja kantokykyyn nähden täysin kohtuuttomasta ja tehottomasta julkisesta sektorista. Vääristynyt väestöpyramidi ja ylimitoitettu julkishallinto johtavat pysähtyneisyyteen, velkaantumiseen ja hupenevien resurssien ohjautumiseen tekohengitykseen. Katse pitää kääntää yksityisen sektorin voimistamiseen ja uuden kehittämisen mahdollistamiseen.

Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?

– Mahdollisuutemme ovat murusina maailmalla. Ei ole yhtä suurta mahdollisuutta, joten lopetetaan se yhden Nokian perään haikailu tähän. Mitä nopeammin ymmärrämme, että globaali talous on täynnä mahdollisuuksia, joista yksilöt voimaantuvat rakentamaan uutta, sitä vikkelämmin käännämme tilanteen eduksemme. Kauneinta globaalissa taloudessa on, että jokaisella suomalaisella ikään katsomatta on mahdollisuus olla osa ratkaisua tai osa ongelmaa. Yrittäjähenkiset yksilöt muuttavat maailmaa ja Internet-aikana se voi tapahtua nopeasti. Kehitä, johda, kannusta, seuraa, pura esteitä tai pysy poissa tieltä. Mahdollisuutemme on itsenäisesti ja avarasti ajattelevissa yksilöissä, jotka ottavat vastuun itsestään.

Minkä asian muuttaisit heti?

– Ensiksi haluan kiinnittää huomion ikähorisonttiin. Elämme vanhemmiksi ja olemme terveempiä kuin ennen. Miksi jo 40-vuotiaat sanovat, ettei ”enää tarvitse” opetella uutta tai ettei enää ammattia vaihdeta? Edes 70-vuotias ei ole enää vanha. Monella meistä on vielä silloinkin edessä hersyvät 20 vuotta – kokonainen ihmisikä. Toiseksi kannustan julkishallintoa korjaamaan itsensä yksilö kerrallaan, sillä poliittinen ohjaus on siihen kykenemätön. Kanna vastuusi sinä koulutettu ammattilainen. Mieti miten voit mahdollistaa enemmän yksityisen sektorin kehittämistä globaalissa taloudessa, älä jarruta, estä tai kilpaile sen kanssa. Kun yksilö muuttaa suhtautumistaan itseensä ja ympäristöönsä sekä alkaa etsiä ja luoda mahdollisuuksia itselleen ja muille, silloin alkaa tuo ahdistava kipsi murentua.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

8 kommenttia artikkeliin “Christina Forsgård

  1. Kirsi Swanljung-von Wehrt sanoo:

    Täyttä asiaa.

  2. Kristiina Sunell sanoo:

    Juuri näin, kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Huomattakoon, että ryhmät ”julkishallinto” ja ”poliittiset päättäjät” ovat kovin suurelta osin samat, muutosvastarinta sen mukainen.

  3. Punto-piste sanoo:

    Ehän yli 40 vuotiaat noin suhtaudu! 40-50 ja yli kuulutavat koko ajan karttunutta osaamistaan ja situoutumistaa työhön. Silti he ovat ensimmäiset, jotka saavat kenkää YT-neuvoitteluiden tuloksena. Yli 50 vuotiaita ei palkata ollenkaan töihin enään vaikka heillä olisi mitä suurin motivaatio ja omistuneisuus tieto/taitojensa puolesta ja halu jatkaa. Miten ihmeessä näet, että yli 70 vuotiaat voisivat aktiisisesti hyödyntää työelämää kun tilanne on nyt jo tämä? Yritysten tässä pitäisi muuttua.

  4. Christina sanoo:

    Punto-Piste, tapaan koulutustyössäni lukuisia työikäisiä koulutettuja suomalaisia tietotyöalojen ammattilaisia yrityksistä, yhdistyksistä, liitoista ja julkishallinnosta. Aivan liian usein kuulen vasta 40-50-vuotiailta, ettei nyt enää voi tai tarvitse uutta opetella. Aivan hiljattain vasta kolmekymppinen nainen sanoi työhaastattelussani, että hän on ajatellut olevansa liian vanha. Olin tyrmistynyt, koska olin hänet pyytänyt paikalle ja vakavasti harkitsin palkkaamista, en ollut siinä vaiheessa edes katsonut hänen ikäänsä.

    Työantajana törmään jatkuvasti tuohon mantraan, ettei 50-vuotias enää töitä saa. En ole itse koskaan pitänyt ikää kriteerinä hyvälle työntekijälle, vaan osaamista ja omaehtoista kykyä oppia jatkuvasti lisää. Rekrytoija ei ole tehtäviensä tasalla, jos ikä ratkaisee valinnan. Mutta olisiko syytä myös katsoa peiliin? Jos pitää itseään vanhana, mitä voi odottaa muilta.

    Millaisista organisaatioissa mahtaa tuo ikä oikeasti nousta kynnykseksi?

  5. Satu Harkke sanoo:

    Tässä on asiaa! Meidän pitäisi keskittyä nyt muuttamaan keskustelu Christinan viitoittamaan suuntaan ja saamaan aikaan muutos. Julkinen keskustelu laahaa ihan muissa maailmoissa ja toistaa jargoniaan.

  6. Coco sanoo:

    Hmm. Byrokratiaa ja muutoshaluttomuutta ei esiinny pelkästään julkissektorilla, julkissektorillta löytyy tarmokkaita, kovaa työskenteleviä ihmisiä… Yksinkertaistaminen on kaunista mutta emme elää mustavalkoisessa maailmassa. Eli minulle tästä kirjoituksesta jäi käteen, yksilön roolin vahvistamisen ohella… vain syvempi uoma josta kurkottaa.

  7. Ihan loistava kirjoitus – aamen. Ja rohkeasti katse Suomen rajojen ulkopuolelle muistaen että mukaan on otettava rohkeutta ja avarakatseisuutta.

  8. Christina Forsgård sanoo:

    Coco, En kirjoittanut, että muutoshaluttomuutta esiintyisi vain julkissektorilla. Sitä esiintyy ihan kaikkialla. Tiedän myös, että julkissektorilla on koulutettuja, osaavia ja tarmokkaita ammattilaisia. Tulen pitkänlinjan virkamiessuvusta, tunnen lukuisia valtion ja kuntien ammattilaisia ja arvostan työtä, jota he tekevät. Julkinen sektori kokonaisuutena on vain kasvanut suuremmaksi mihin meillä on nyt varaa. Rakenteita pitäisi muuttaa, mutta muutos on hidas ja sillä ei poliittisia pisteitä kerätä. Muutos voi lähteä yksilöistä.

    Kun minulta pyydetään ehdotuksia, yritän välttää passiivia ja kollektiivista vastuuta. Ympäripyöreydet johtavat vain käsien heilunnan jatkumiseen. Jokainen voi tehdä jotain. Jokainen voi ajatella vastuullisemmin omasta huomisestaan ja isommin ikähorisontistaan. Se on erinomainen alku.

    Ulkoapäin muuttaminen on aina pakottavaa. Sisäinen muutos on voimaannuttavaa.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa