Perhevapaista käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Pääasiallinen keskustelunaihe on se, miten vapaiden käyttö saataisiin jakautumaan tasaisemmin sukupuolten välille. Kukaan ei kuitenkaan keskustele siitä, onko ansiosidonnaisten vanhempainetuuksien jakamisessa hyvätuloisille mitään järkeä.
Itse kallistun vastaamaan että ei ole, ainakaan nykyisessä mittakaavassa.
Perusteluja tulonsiirroille
Pohditaan ensin yleisesti, miksi valtio (tai laajemmin julkinen sektori) jakaa tulonsiirtoja, kuten vanhempainetuuksia. Järkeviä syitä on karkeasti kolme.
1. Tulonjako. Jaetaan rahaa rikkailta köyhille.
2. Vakuutus. Tulonsiirto vakuuttaa elämän ikäviä yllätyksiä ja katastrofeja vastaan.
3. Kannustimet. Tulonsiirto kannustaa tekemään jotain yhteiskunnallisesti hyödyllistä, jota saaja ei ilman tulonsiirtoa tekisi.
Järkevän tulonsiirron olemassaolo täytyy siis perustella jollakin yllämainituista syistä. Tulonsiirron täytyy myös olla oikeansuuruinen tavoitteeseen nähden. Sen pitää tutkitusti aikaansaada haluttu vaikutus.
Nykyisiä perhevapaita ei voida perustella tulonjaolla, päinvastoin
On selvää, ettei nykyisenkaltaisia perhe-etuuksia voida perustella tulonjaon tasoittamisella. Vanhempainetuudet ovat erittäin voimakkaasti ansiosidonnaisia. Esimerkiksi 5000 euroa kuussa tienaava insinööriäiti saa ensimmäiseltä parilta kuukaudelta äitiyspäivärahaa yli 4000 euroa kuukaudessa ja sitten seuraavalta 8 kuukaudelta äitiys- ja vanhempainpäivärahaa lähes 3000 euroa. Vastaavat luvut 1700 ansaitsevalle kaupan kassalle ovat noin 1500 ja 1200.
Asiaa voi valottaa muuttamalla yhdestä lapsesta maksetun äitiys- ja vanhempainrahan kokonaismäärän auton hinnaksi (laskelma ja lisätietoja päivärahoista täällä). Karkeasti laskien 1700 euroa tienaavan kaupan kassan perheen tuki on juuri ja juuri uuden Ladan suuruinen. Esimerkin 5000 euroa kuussa ansaitsevan insinööriäidin perhe saa tukea sen sijaan tuliterän Skoda Octavian verran. Kymppitonnin kuussa tienaavan asianajajan tai pankkiirin perheelle valtio kustantaakin jo sitten näppärän pikku Bemarin.
Vanhempainvapaista voidaan siis ihan konkreettisesti sanoa, että köyhille Kela tarjoaa Ladaa ja rikkaille Bemaria. Etuuksia ei siis mitenkään voida perustella lapsiperheiden tulonjaon tasaamisella, päinvastoin.
Ei myöskään ole tolkullista oikeudenmukaisuusperiaatetta, joka vaatisi tulontasausta keskiluokkaisten pariskuntien välillä vain siksi, että toinen on päättänyt tai voinut hankkia lapsia ja toinen ei.
Erittäin korkeita päivärahoja maksetaan toki verrattain vähän. Mutta niitä todella maksetaan, kuten tämä Kelalta saatu taulukko osoittaa.
Hyvätuloisia ei pidä vakuuttaa omia lastenhankintapäätöksiään vastaan
Vakuutusperustelu ei sekään sovi hyvätuloisten perheiden etuuksien perusteluksi. Lapsen hankinta on perheen oma valinta. Valtion tehtävä ei ole vakuuttaa ihmisiä näiden omia vapaaehtoisia valintoja vastaan.
Korostan, että tämä kirjoitukseni käsittelee nimenomaan hyvätuloisille perheille suunnattuja ansiosidonnaisia etuuksia. Nuorten ja köyhien yksinhuoltajien etuuksia voidaan perustella sekä tulonjaolla että vakuutuksella, hyvätuloisten perheiden ei.
Kannustinvaikutuksia voi teoriassa olla
Jäljelle jää siis kolmas perustelu, eli kannustimet. Perhevapaiden täytyy siis kannustaa hyvätuloisia perheitä tekemään jotakin yhteiskunnallisesti hyödyllistä, joka muuten jäisi tekemättä. Koska etuudet ovat tulonjaon näkökulmasta lähinnä pöyristyttäviä, niihin pitää käyttää mahdollisimman vähän rahaa. Vanhempainraha ei saa olla yhtään suurempi kuin kannustinvaikutusten aikaansaaminen vaatii.
Mitä kannustinvaikutuksia vanhempainetuuksilla sitten voi olla? Yksi mahdollisuus on kannustaminen lapsentekoon ylipäänsä. Minusta itsestäni perheiden lasten hankinta on asia, joka ei ollenkaan kuulu valtiolle. Mutta monet muut tuntuvat ajattelevan toisin.
Vanhempainetuuksia on perusteltu myös lasten hyvinvoinnilla. Vanhemman kotonaoleminen voi edistää lapsen hyvinvointia, ja tietyin ehdoin valtion tuki tälle on hyödyllistä. Samoin vapaita on perusteltu tasa-arvonäkökohdilla. Niiden on esimerkiksi katsottu parantavan naisten mahdollisuuksia yhdistää äitiys ja työelämä.
Monia muita kannustinvaikutuksiin perustuvia hyötyjä on esitetty. Monet hyödyt ovat sellaisia, että on teoreettisesti täysin mahdollista, jopa todennäköistä että niitä on.
Mutta keskeinen kysymys ei olekaan se, pitäisikö vanhempainvapaita olla olemassa. Kysymys on, onko nykyisen laajuinen, vahvasti ansiosidonnainen ja rikkaille avokätinen järjestelmä perusteltu kannustimien näkökulmasta. Toisin sanoen, aiheutuisiko jotakin yhteiskunnallista haittaa jos siirryttäisiin vaikka järjestelmään jossa kaikki saisivat käytetyn Fordin?
Mutta tutkimus ei havaitse kannustinvaikutuksia
Kysymystä ei tietenkään voi ratkaista pelkällä teoreettisella pohdiskelulla. Aiheesta on nimittäin olemassa luotettavaa tutkimustietoa, joka tulee Norjasta. Norja on Suomen kanssa aika samanlainen yhteiskunta. Vanhempainvapaajärjestelmäkin on vertailukelpoinen.
Kansainvälinen tutkimusryhmä tutki (maksuton versio) norjalaisella aineistolla äitiyspäivärahan maksuajan vaikutuksia. Tutkimusasetelma oli sellainen, että tulokset voidaan tulkita aitoja syy-yhteyksiä kuvaaviksi. Norjassa pidennettiin aikanaan vähitellen äitiysvapaata neljästä ja puolesta kuukaudesta 9 kuukauteen. Nykyisin vapaa on vielä pidempi. Useimmille naisille maksettiin tutkimuksen koskemana aikana täyden palkan suuruinen äitiyspäiväraha.
Tutkimuksen havainnot olivat selvät.
Ensiksi, äitiysloma ei syrjäyttänyt muuta vapaa-aikaa. Naiset vähensivät työaikaansa täsmälleen äitiysloman pidennyksen verran.
Toiseksi, pidennys ei vaikuttanut lainkaan tai juuri lainkaan lasten koulumenestykseen, koulupudokkuuteen, perheen tuloihin, naisten työhön paluuseen, naisten työmarkkinaosallistumiseen, naisten ja miesten välisiin tuloeroihin, naisten ja miesten välisiin eroihin työmarkkinaosallistumisessa, lasten syntymiin, avioliittotodennäköisyyteen eikä avioeroihin.
Pidennys ei siis vaikuttanut yhtään mihinkään, mitä tilastoista on mahdollista havaita. Tutkijoiden johtopäätös onkin, että äitiysloman pidentäminen oli erittäin kallista, mutta sillä ei ollut mitään vaikutuksia mihinkään yhteiskunnallisesti tärkeään asiaan. Se myös suurensi tuloeroja.
Kannustinvaikutuksilla voidaan siis perustella, että jonkinlainen perhevapaajärjestelmä on oltava. Mutta nykyisen pituiselle, ansiosidonnaiselle järjestelmälle ei tutkimuksesta löydy perusteluja.
Johtopäätös
Perhevapaiden vaikutuksesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon on keskusteltu paljon. Sen sijaan niiden laajuudesta ylipäänsä on keskusteltu vähän, samoin kuin niiden tulonjakovaikutuksista. (Poikkeuksen säännöstä saattaa muuten muodostaa Anna Kontulan uusi kirja, johon en ole ehtinyt vielä tutustua).
Nykyinen järjestelmä on erittäin kallis. Vanhempainpäivärahoihin käytetään miljardi euroa. Se kohtelee perheitä hyvin epätasapuolisesti. Tukea maksetaan kaupan kassalle Ladan verran, pankkiiriäidille Bemarin.
Koska tuki on näin epätasapuolinen, sitä on pakko perustella yhteiskunnallisesti hyödyllisillä kannustinvaikutuksilla. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ole havaittu, että merkittävästi nykyistä saidempi järjestelmä vähentäisi hyötyjä.
Olisi siis aika alkaa vakavasti puhua siitä, kannattaako julkisia varoja käyttää näin runsaasti ansiosidonnaisiin vanhempainetuuksiin. Vähentämällä ansiosidonnaisuutta tai lyhentämällä ansiosidonnaisen jakson kestoa voitaisiin säästää niukkoja julkisia varoja.
Niukat varat kannattaa mieluummin käyttää tutkimuksen mukaan aidosti lasten hyvinvointia edistäviin tarkoituksiin, kuten varhaiskasvatukseen.
Ansiosidonnaisten etuuksien poistaminen lisäisi tietenkin keskiluokan verotaakkaa, joten se pitäisi kompensoida yleisillä veronalennuksilla.
Vanhempainetuuksien uudistaminen olisi askel kohti järkevämpää yhteiskuntaa. Sellaista, jossa hyvätuloiset keskiluokan perheet ottaisivat enemmän vastuuta omasta elämästään.
Liite: Karkea autolaskelma
Syntyvästä lapsesta maksetaan ensin 105 arkipäivää äitiyspäivärahaa äidille. Arkipäiviä ovat myös lauantait. Näistä 56 päivää voi saada ns. korotettua päivärahaa. Äitiysrahakauden jälkeen kotona oleva vanhempi voi saada 158 arkipäivää vanhempainrahaa. Päivärahat ovat ansiosidonnaisia. Äitiysrahan ja vanhempainrahan laskutapa on sama. Kaava on Kelan sivuilla. Korotettu päiväraha on varsin suurituloisellakin 90 % tulosta. Tavallinen päiväraha on keskituloisella 70 % palkasta. Nämä osuudet laskevat, kun tulotaso nousee. Tilastotietoa maksetuista päivärahoista on siis täällä.
Vanhempainpäivärahan lisäksi on olemassa erillinen ansiosidonnainen isyysraha. Sitä ei tarkastella tässä, mutta se on toki omiaan voimistamaan päivärahan regressiivistä luonnetta. Lapsiperheiden tukia on toki muitakin: äitiyspakkaus / -avustus, lapsilisät jne.
Laskelmassa on oletettu, että äiti on kotona koko vanhempainrahakauden. Oletus on tehty, koska laskelmat tulevat monimutkaisiksi kahden vanhemman tapauksessa erilaisten palkkojen ja verojen vuoksi. Tulokset eivät mitenkään olennaisesti riipu tästä oletuksesta, eikä sitä myöskään tule ottaa kannanottona vanhempainvapaisiin liittyviin tasa-arvokysymyksiin. Mukana ei myöskään ole mitään muita tukia, joita esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja saa. Tarkoitus on pohtia karkeasti nimenomaan lapsen saamisen vaikutusta.
Laskukaavan perusteella 1700 euroa / kk ansaitsevan henkilön päiväraha on ensimmäiseltä 56 arkipäivältä (ml. lauantai) vähän yli 61 euroa ja seuraavilta 105-56+158 = 207 päivältä noin 48 euroa. Vastaavat luvut 5000 euroa ansaitsevalle ovat noin 173 ja 115 euroa ja 10 000 euroa ansaitsevalle 238 ja 165 euroa.
Yhteensä bruttona etuuksien kokonaisarvot ovat siis 1 700, 5 000 ja 10 000 tienaavalle noin 13 400, 33 500, ja 47 483. Tästä pitää vähentää verot. Oletetaan, että lapsi on syntynyt kätevästi niin, että äitiysraha on alkanut verovuoden alusta. Sitten oletetaan, että äiti menee heti vanhempainrahakauden päätteeksi töihin ja ehtii työskennellä verovuoden aikana 2 kuukautta. Silloin vuoden bruttotulo esimerkkiäideille on noin 16 800, 43 500 ja 67 500.
Katsotaan sitten Olli Kärkkäisen blogin kuvioista silmämääräisesti karkeat keskimääräiset veroprosentit. Kuvio on hyvin sekava pienten tulojen kohdalla. Suurta väkivaltaa tekemättä oletetaan, että veroprosentit ovat noin 13, 28 ja 34. Näin ollen nettomääräiset tulonsiirrot ovat noin 11 500, 24 000 ja 31 500. Nämä ovat suurin piirtein Lada Kalinan, Skoda Octavia 1.4 TSI Ambition -mallin ja BMW 214d:n hinnat.
Tässä siis oletetaan, että äiti käyttää koko kauden tai isä tienaa saman verran. Isyysrahaa ei otettu mukaan laskelmiin yksinkertaisuuden vuoksi. Sen pituus on 54 päivää, ja suuruus lasketaan samalla kaavalla kuin äitiyspäivärahan. Jos isä tienaisi yhtä paljon kuin esimerkin äidit, bruttona rahan kokonaismäärät olisivat noin 2600, 6200 ja 8900 euroa.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
34 kommenttia artikkeliin Perhevapaat ovat köyhälle Lada, rikkaalle Bemari
Hienoa! Toivoisin että käsittelisitte jossain vaiheessa kotihoidontukea myös sukupuolitaloustieen näkökulmasta.
Naistutkimustahan alettiin jossakin vaiheessa kutsua sukupuolitutkimukseksi.
Sukupuoli kun ei ole aina aivan yksikäsitteinen juttu… jos tädillä on munat tms. Silloin se täytyy tutkia. Sukupuolitestillä sukupuoli selviää.
Empiiristä naistutkimusta harjoittaa moni mies. Mille Saara nauroi? Mitä maksaa? Jne. Kotihoitojen kanssa tai ilman.
Kaiketi tämä postaus on ihan standardinomaista taloustiedettä. Sukupuolitaloustieteestä en tiedä hölkäsen pöläystä.
Neljäs peruste vanhempainetuuksille on parlamentaarinen demokratia. On selvää, että nykyiset hallituspuolueet ovat täysin riippuvaisia siitä, että niillä on riittävä kannatus keskituloisissa ryhmissä. Jos vanhempainetuuksia leikataan runsaassa määrin, todennäköisesti Kokoomuksen ja Keskustan kannatusta alkaa valua SDP:lle ja Kristillisdemokraateille. Tätä riskiä Orpo ja Sipilä eivät halua ottaa.
Perhevapaiden moittiminen irrallaan on kuin katsoisi maailmaa avaimenreiästä. Kaikkia lapsen hankkimiseen liittyviä maksuja ja tukia pitäisi tutkia yhtenä kokonaisuutena, esimerkiksi päivähoitomaksut irrallaan antavat juuri päinvastaisen johtopäätöksen kuin tämä kirjoitus. Kannatan toki kaikkia tukien karsimisia mikäli ne johtavat vastaavasti verorasituksen laskuun.
En läheskään aina ole Liberan blogien keskeisestä sisällöstä samaa mieltä, mutta tämän blogin osalta voin yhtyä moneen ajatukseen. Yksi puute blogissa kuitenkin on. Siinä ei sanota mitään eläkkeistä. Omasta mielestäni on erittäin epäoikeudenmukaista, että vaikkapa opiskelijaäiti ja -isä saa äitiysvapaan-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta valtion maksamaa eläkettä pienen murto-osan siitä, mitä vaikkapa 40-vuotias uransa huipulla lapsen hankkiva. Jos ja kun perhevapaiden keskeisenä ongelmana pidetään niillä olevien huonoa eläkekertymää, niin:
MINKÄ IHMEEN TAKIA VALTION TOIMESTA ÄITIYS-, ISYYS- JA VANHEMPAINVAPAAN AJALTA MAKSETAAN KORKEAA ELÄKETTÄ HYVÄTULOISILLE JA HUONOA ELÄKETTÄ NIILLE, JOTKA OVAT OLLEET HUONOTULOISIA VÄHÄN ENNEN KYSEISEN PERHEVAPAAN ALKUA?
Äitiys-, isyys- ja vanhempainajan tehtävä hoitotyö on kuitenkin ihan samanlaista riippumatta siitä, mitkä tulot ovat olleet ennen perhevapaata. Omasta mielestäni minimieläkekertymää voisi hiukan nostaa, ja lopettaa perhevapaiden eläkekertymästä ansiosidonnaisuuden. Viime aikoina eräät poliitikot ovat kuitenkin esittäneet ansiosidonnaisten etuuksien – ja samalla äitien ja isien ansiosidonnaisten eläkekertymien – roolin kasvattamista, mikä tarkoittaisi myös sitä, että perhevapaiden eläkekertymästä yhä isompi osa maksettaisiin lasten hankintaa edeltäneen tulotason perusteella.
Lisään vielä, että en odota, että ehdotus siitä, että perhevapaiden minimieläkekertymää kasvatettaisiin ja että ansiosidonnaisuus perhevapaiden eläkekertymästä lopetettaisiin, menisi läpi. Koko perhevapaakysymys on poliittisesti ideologinen. Mutta olen miettinyt sitä, kun jotkut ovat perustelleet esim. kotihoidontuen ”epätasa-arvoisuutta” sillä, että kotihoidontuella olevalla on niin huono eläkekertymä muuhun väestöön nähden, että miksi nämä samat tahot eivät kannata perhevapaiden heikoimman eläkekertymän, eli kotihoidontuella tapahtuvan hoitotyöskentelyajan eläkekertymän kasvattamista (minkä muutoksen voisi kokonaiskustannuksia kasvattamatta rahoittaa esim. leikkaamalla korkeimpia eläkekertymiä perhevapaiden osalta), vaan esittävät suurituloisten saaman perhevapaatuen kasvattamista, ja lapsia pidempään tukijärjestelmämuutoksesta huolimatta kotona hoitamaan jäävien eläkekertymien kutistamista entisestään muuhun väestöön nähden. Kotihoidontuen lyhentämisen oletettava seuraus olisi se, että osa nyt kotihoidontuella olevista ilmoittautuisi näennäistyöttömiksi, ja rahoittaisi kotihoidon työttömyyskorvauksella, mutta osa saattaisi jäädä kokonaan tukien ja eläkekertymien ulkopuolelle kotiin työskentelemään puolison palkalla, jolloin lasten kanssa kotona olevalle ei kertyisi eläkettä lainkaan.
Kaikki nämä etuudet tai tuet, mukaanlukien suurimpana työeläkkeet rahoitetaan prosenttiperusteisilla maksuilla, jotka eivät edes ole progressiivisia. Maksetuissa eduissa sen sijaan on tehokas leikkuri kaikissa muissa paitsi eläkkeissä. Se joka ehdottaa ansiosidonnaisuuden laskemista tai poistamista, voisi perustella miksi kohdistaa tämän vaatimuksen vain perhevapaatukiin??? On tietysti ollut mukavaa ukoilla, kun naiset ovat tehneet ja hoitaneet ilmaiseksi tulevia veronmaksajia ja päässeet sitten ”minimieläkkeelle” ja näiden naisten tekemät lapset sitten nyt rahoittavat isot eläkkeet vain ja ainoastaan isilleen (tai muille vaikka lapsettomille miehille).
Opettele ensin prosenttilasku ennen kuin kirjoitat!
Vaari 71
Ehkä valtio ajattelee, että rikkaiden perheiden lapsiin liittyvät verotulo-odotukset ovat sen verran korkeat, että lapsen tekoon kannattaa kannustaa reilulla kädellä. Huono-osaisten jälkikasvun keskimääräinen verotulo-odotus taas on pieni, eikä lasten tekoonkaan siksi kannata kannustaa. Itse olen sitä mieltä, että suomen tukihelvettiä pitäisi selkiyttää huomattavasti nykyisestä esim. perustulon tyyppisellä ratkaisulla.
Vaikuttaa ihan pätevältä analyysilta, mutta eikö sitä pitäisi verrata vaihtoehtoihin eikä yksinään?
Jos tuo tuloihin perustuva on huono, niin mikä olisi vaihtoehto? Näin nopeasti ajateltuna vaihtoehto olisi sama summa kaikille. Riippuen sen tasosta silloinhan joillekin perheille tulisi kannattavammaksi tehdä lapsia kuin töitä.
Olikohan blogistin tarkoitus saada alennettua synnytysikää, joka on siirtynyt yhä myöhäisemmäksi? Silloin kaikille olisi Ladaa tarjolla.
Jos lasten hankinta jätetään vasta siihen vaiheeseen, kun bemari on jo tallissa, herää kysymys, miten luopua jo saavutetusta elintasosta. Laskut tulevat aikanaan ja niihinkin pitäisi varoja löytyä. Tämä voi siirtää lasten hankintaa vielä myöhemmäksi.
Lukaisin tuota norjalaistutkimusta. Siinä oli testattu mm. sitä, onko lapsen ollessa 0-vuotiaana vallinneilla perhevapaiden pituuksilla ollut tilastollista yhteyttä esimerkiksi yläasteen lopussa olleisiin koulutuloksiin. Ongelmallista tutkimuksen johtopäätösten oikeutuksen kannalta on kuitenkin se, että aiemmassa tutkimuksessa useasti eri puolilla maailmaa raportoidut tilastollisesti merkitsevät erot lapsen lapsuuden aikaiseen terveyteen oli norjalaistutkimuksen tarkastelusta jätetty kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Eli esim. tällaiset asiat:
”Alle kaksivuotiaille kertyy päiväkodissa keskimäärin sata infektio-oireista päivää vuodessa, kotihoidossa nelisenkymmentä. Kolmannen ikävuoden jälkeen päiväkotilasten sairaspäivät vähenevät keskimäärin viiteenkymmeneen.”
”Suomalaisessa päiväkodissa alle kaksivuotiaan riski sairastua keuhkokuumeeseen on kymmenkertainen, korvatulehdukseen kaksinkertainen ja hengitystieinfektioihin 1,7-kertainen kotihoitoon verrattuna.”
https://www.hs.fi/tiede/a1471576916196
Jos sanotaan tutkittavan perhevapaiden kustannus-hyöty -vaikutuksia, luulisi lapsen terveydelläkin olevan jotain merkitystä. Ja vaikkei lapsen terveydellä näkisi tarkastelussa mitään taloudellista arvoa, niin ainakin vanhempien työpäivillä voi jotain arvoa silti nähdä. Käytännössä lapsen ollessa sairas tulee myös työssä oleville vanhemmille poissaoloja töistä, koska päiväkoteihin ei sairaita lapsia saisi viedä, millä on kustannusvaikutuksia työnantajille.
Jäin vielä miettimään blogistin toteamusta ”Niukat varat kannattaa mieluummin käyttää tutkimuksen mukaan aidosti lasten hyvinvointia edistäviin tarkoituksiin, kuten varhaiskasvatukseen.” Tuossa tutkimuksessa viitattiin toisten vuonna 2011 julkaisemaan kirjallisuuskatsaukseen (Human Capital Development before Age Five), jossa puolestaan oli referoitu tulokseksi, että panostus varhaiskasvatukseen voi olla yhteiskunnalle taloudellisesti kannattava investointi vähävaraisten kohdalla: ”particularly for disadvantaged children”. Norjalaisten raportissa jätettiin mainitsematta tuon kirjallisuuskatsauksen muut toteamukset. Nimittäin keski- ja hyvätuloisten kohdalla varhaiskasvatusinvestointien taloudellisen kannattavuuden laskelmat näyttävät ilmeisesti vähän toisenlaisilta.
Yhtenä laajempana tutkimuksena aihepiiristä tuossa norjalaisten viittaamassa katsauksessa käsitellään raporttia ”Do Investments in Universal Early Education Pay Off? Long-term Effects of Introducing Kindergartens into Public Schools?”. Sen tutkimuksen johtopäätös on siitä mielenkiintoinen, että siinä jossain määrin kyseenalaistetaan koko väestön laajuisen universaalin varhaiskasvatuksen taloudellista tehokkuutta. Sen sijaan panostusta erityisesti vähävaraisimpien vanhempien lasten varhaiskasvatukseen pidetään siinä mielekkäänä, sillä ainakin valkoihoisten lasten kohdalla varhaiskasvatuksella oli jotain yhteyksiä koulunkäynnin keskeytymisasteeseen:
” I find evidence of lower high school dropout and institutionalization rates for whites – but not blacks – who turned five after the typical state reform, and detect no impacts of state funding for children of either race on other margins that were targeted by reformers. ”
Mutta sellaisin politiikoissa asetettuihin tavoitteisiin, kuten vaikkapa tulotasoihin tai työllistymiseen vaikuttamiseen (grade retention, public assistance receipt, employment, and earnings) varhaiskasvatustavalla ei havaittu tuossa tutkimuksessa olleen tilastollista yhteyttä minkään tarkastellun ryhmän kohdalla. Otoskoot eivät tosin tuossa tutkimuksessa olleet suurimmasta päästä, mikä voi hankaloittaa tilastollisten yhteyksien havaitsemista, mutta siitä huolimatta tulokset herättävät kysymyksiä siitä, että millaista tilastollisin menetelmin tutkittua tietoa varhaiskasvatukseen laajamittaisesti panostamisen hyödyistä sen kustannuksiin nähden itse asiassa nykyisin on.
Se miljardi perhevapaiden kustannuksiin katetaan verovaroista, joista suurin osa kerätään hyvätuloisilta. Jos korvauksia ei makseta, tuloveroa olisi laskettava vastaavasti, jottei tulontasauksen progressio käytännössä nousisi, ja sen myötä hyvien veronmaksajien aivovuoto ulkomaille. Näin rikas uraäiti saa lopulta Lexuksen verran enemmän nettotuloa, ja köyhä käytetyn Ladan verran. Se ei siis tasaa tuloja, mutta voi silti olla oikeudenmukaisempaa kuin valtion puuttuminen perheiden talouteen ja päätöksiin.
Jos korvauksia maksetaan, mutta kaikille sama, se saattaa hiukan vähentää hyvätuloisten perheiden lapsilukua, ja vastaavasti nostaa pienituloisten, tai ainakin niiden jotka sitten saavat enemmän rahaa käteen vastasyntyneiden kotiäiteinä kuin töissä tai opiskelemassa. Se tasaa tuloja, mutta köyhyys voi silti lisääntyä.
Olen ollut hyvätuloisena vanhempana Suomessa ja Ranskassa, ja vaikka Ranskan tuki lasten kotihoidolle tuli pelkästään perheenjäsenten mukaan laskettuna verovähennyksenä, se oli rahallisesti paljon suurempi kuin Suomen maksamat tuet, kajoamatta millään tavoin perheen sisäisiin päätöksiin. Jos nyt olisi tulossa perheenlisäystä ja jos Suomen tukia vielä heikennettäisiin entisestään, en kokisi saavani mitään takaisin maksamistani veroista, enkä jäisi niitä tänne makselemaan.
Maailmalla on ja on ollut tapauksia joissa lapsista rahoitetaan tasaisesti ”Fordin” verran riippumatta tulotasosta. Tämä luo rahallisen intensiivin alemmissa tuloryhmissä hankkia lapsia mikä ensinnäkään ei ole kovin tasa-arvoista. Seurauksista voidaan mainita pahinpana lapsitehtailun rahoitusmielessä. Lapsen elämä ei ala kovin hyvin jos hänen ainoa arvonsa on rahan tuonti vanhemmilleen/vanhemmalleen. Tämän takia lapsien hankita ei saisi olla millekään tuloryhmälle etu. Esim. 20% leikkaus tuloihin ennen lapsen tarhaikää ja töihin paluuta on ihan hyvä motivaatiotarkistin. Jos pystyy hyväksymään elintasonsa alennuksen, on todennäköisesti tekemässä lapsia muun kuin rahan takia.
Toinen kysymys onkin sitten, että paljonko voidaan leikata, että kaikissa palkkatuloryhmissä lapsia tehtäisiin kuten kuuluu. Suomessakin hyvätuloiseksi pääsee tuloilla joilla ei olla rikkaita, vaikka näitä termejä kovasti synonyymin oloisesti käytetäänkin. Nettopalkasta tuplaprogressioden ja asumiskulujen jälkeen jäävä rahasumma ei ole muista tuloryhmistä huomattavasti eroava. Toki jos kaikki asuisivat samanlaisessa kommunistikuutioissa voitaisiin hyvätuloisia raipata vaikka kuinka.
Kirjoitus on hyvä keskustelun herättäjä. Se myös synnyttää uusia kysymyksiä (joihin joku on ehkä joskus pyrkinyt vastaamaankin). Esimerkiksi: miksi ylipäätään on ansiosidonnaisia etuuksia (työttömyysturva, eläkkeet, vanhempainetuudet)? Onko yhteiskunnan ja valtiovallan kannalta samantekevää hankkivatko suomalaiset lapsia? Minkä ikäisinä lapsen tekoon olisi suotavaa ryhtyä? Halutaanko tietyn sosioekonomisen taustan perheitä kannustaa voimakkaammin perheiden kasvattamiseen kuin toisia? Käytetty Ford on lähtötilanteeseen nähden toisille luksusta, toisille epätoivottava elintason romahdus.
Toivoisin, ettei edes ilmaisun nasevuuden nimissä sekotettaisi termejä rikas ja hyvätuloinen, kuten blogissa hetkittäin tehdään. Esim. sopivassa perheenperustamisiässä oleva noin 30-vuotias voi hyvinkin olla hyvätuloinen olematta rikas. Jos vaihtoehtoina on oikeasti vaurastua ennen lasten hankintaa sitä viivästyttämällä, jotta voisi pitää ”octavia-elintason” ennallaan vanhempainpoissaolon ajan, tai siirtyä heti vuodeksi ”lada-elämään”, niin kumman 30-vuotias mahtaa valita?
Ansiosidonnaisia vanhempainetuuksia on aiemmin perusteltu myös vapaiden tasapuolisemmalla jakautumisella isien ja äitien kesken. Eli sillä että bemari-isä jää todennäköisemmin vanhempainvapaalle jos saa pitää bemarinsa. Olisi mielenkiintoista tietää onko tästä jo Suomessa jotain tilastollista näyttöä.
Olisitko tyytyväinen, jos kaikille annettaisiin sama summa, esim. 1500EUR/kk äitiysvapaista ja eläkkeistä? Tämän jälkeen rikkaiden veroprosentinkin voisi laittaa samalle tasolle kuin köyhien. Eli rikkaille jäisi enemmän rahaa!
Vanhemmuuteen liittyy ainakin kolme tasa-arvo-ongelmaa. Ensinnäkin nuorten naisten työllistymistä haittaa mahdollisen raskauden kustannus työnantajalle. Toiseksi vanhempainvapaaseen liittyy työuran kehityksen ja kumulativisten ansiotulojen ero puolisojen välillä. Kolmanneksi kirjoituksessa käsitelty ansiosidonnainen epätasa-arvo, mikä on perheiden ja vanhempien välinen eikä sukupuolten välinen. – Ensimmäistä ongelmaa on jonkin verran tasattu ja tasataan lisää hallituksen uuden kertakorvauksen kautta. Toinen ongelma ei johdu järjestelmästä vaan parien sisäisestä päätännästä mihin on hankala puuttua. Nykyisinkin vanhemmat voivat käyttää vapaat tasan. Ansiokas blogikirjoitus käsittelee kolmatta ongelmaa mutta toisin siihen vielä yhden näkökulman.
On mahdollista, että äiti (esimerkiksi opiskelija) on kokonaan tuloton, jolloin hän saa koko äitiys- ja vanhempainrahakaudelta Kelan laskurin mukaan vain runsaat 20 euroa arkipäivältä, siis selvästi alle tonnin kuussa. Tätä sitten on paikattava muulla sosiaalituella. Kuitenkin Stockan yläkerran kahvilaan rinnan vaunujaan lykkivät äidit tekevät täsmälleen yhtä arvokasta työtä ja kunkin lapsi ansaitsee yhteiskunnalta yhtäläisen huomion. Taitaa opiskelijatytöltä siellä vauvaparkissa jäädä vegesalaatti tilaamatta kukkaroon katsottua.
Vanhempainvapaiden tukea on tarkasteltava ensi sijassa lapsen edun kannalta. Sen huomioimiseen riittäisi tasaetuus joka voisi olla minimipalkkaan verrannollinen (kunhan sellainen saataisiin, alimmat tuntipalkat lienevät nykyisin alle 9 euroa).
Lapsen etu on myös, että molemmat vanhemmat kiinnittyvät vauvaan. Tämän vuoksi osa vanhempainvapaasta on syytä korvamerkitä. Saattaa olla, että tässä mielessä nykyinenkin käytäntö riittää.
Vastustan kategorisesti pakollisia lakisääteisiä ansiosidonnaisia etuuksia, mutta esimerkiksi työeläkkeestä tuskin päästään ihan heti eroon. Olen lukenut sellaisia vanhempainvapaakannanottoja, joiden mukaan vanhempainvapaiden suurin ongelma on, ettei äiti pääse ansaitsemaan työeläkettä. Toisaalta näkee kannanottoja, joiden mukaan työeläkkeen ansaitseminen on tarpeen, jotta kunta sitten voi sitä aikanaan ulosmitata laitoshoitoon. Työeläkejärjestelmään voisikin lisätä sellaisen jouston että kertymän saisi tasata määräajaksi tai toistaiseksi puolisojen kesken. Tällöin voitaisiin luopua järjestelmään huonosti sopivasta leskeneläkkeestä.
Tuskin tasaraha lapsen hankkimista alentaisi onhan tämä korvaus vain pieni osa lapsen elämästä.
Hohhoijaa, täällä jälleen lisättäisiin veroprogressiota entisestään.
Eihän kukaan rikastu tässä verohelvetissä 5 000e palkkatuloilla, rikkaista on ihan turha puhua.
Kaikilta työhön kykeneviltä tuet pois tai ihan minimiin ja verot alas niin kansalaiset saavat itse päättää mihin rahansa laittavat ilman, että iso osa katoaa byrokratian rattaisiin ja guggenheimeihin.
Paljonkohan Libera mahtaa vuosittain saada tukirahoja ajatustensa Tonavaan?
Voisi myös tarkastella asiaa lapsen näkökulmasta. Jos tuki olisi kiinteän kokoinen tai rajattu niin korkeatuloisilla olisi suurempi kannustin kiirehtiä takaisin työelämään kuin pientuloisilla. Onko se oikein pienelle lapselle että äidin tuloista riippuu se kuinka paljon hän saa nauttia äitiysvapaasta/hoitovapaasta?
Onhan se lähtökohtaisesti väärin että nettomaksaja saa rahoistaan hiukan takaisin, säilyen silti nettomaksajana. Kyllä niiden joiden elämän me nettomaksaja maksamme, kuuluu saada enemmän.
Näin lapsettomana nettomaksajana olen kyllä tosiaan sitä mieltä, että nettomaksajille maksettavat ansioperusteiset korvaukset ovat lähtökohtaisesti väärin.
Tulonsiirrot köyhille on ok, mutta tulonsiirrot hyvätuloisille lisäävät minun nettomaksuosuuttani tavalla jota en voi hyväksyä.
Sinkku-Tuomas taitaa nyt unohtaa pari laskukaavaa. Ensinnäkin ne lapset tarvitaan että sinä voit nauttia yhteiskunnan palveluista myös tulevina vuosikymmeninä. Lasten kasvatus kustannetaan pääosin vanhempien ansio- ja pääomatuloista, merkittävimmän yhteiskunnan tuen ollessa kunnallinen päivähoito, jota vauraille kompensoidaan vähemmän. Sinä olet tässä yhtälössä nettosaaja. Toisekseen vauraat vanhemmat maksavat huomattavasti enemmän veroja kuin saavat niistä kustannettuja etuuksia, eli oma raha siinä kiertää – ei sinun rahasi. Jos jäät lapsettomaksi, olet nettosaaja siinäkin mielessä että sinun lapsuutesi on vanhempiesi työllä maksettu, mutta itse maksat vain omat hyvisi. Voit siis nauttia elämästäsi voittajana, eikä sinulla ole syytä ruikuttaa.
Olen kyllä todellä pettynyt yhteiskunnan kehitykseen jos oma elintasoni eläkeläisenä jää väestönkasvusta kiinni. Ja vaikka jäisikin, niin minulle on aivan sama onko ne lapset syntyneet varakkaaseen vai pienituloiseen perheeseen; varakkaiden perheiden lastentekoa on täysin perusteetonta tukea yhtään enempää kuin pienituloistenkaan, eli sen ladan pitäisi kelvata molemmille. Tai jos ei kelpaa, niin sitten sen käytetyn fordin. Kultalusikka suussa syntynyt kakara ei sitä paitsi luultavasti osaa arvostaa samalla tavalla vanhainkodissa tehtävää palvelutyötä.
Ja argumentti ”oma raha siinä kiertää” on absurdi. Kerran verona maksettu raha on yhteistä, ei omaa. Siis myös minun rahaani. Jos haluaa kierrättää omaa rahaa niin silloin pitäisi argumentoida yleisten veronkevennysten puolesta, ei omaan valintaan perustuvien ansiosidonnaisten etuisuuksien puolesta. Myös lapsista koituvien kulujen itkeminen on yhtä naurettavaa kuin alkoholistin valitus terveysongelmista; oma moka, deal with it.
Tuo oma moka -argumentti toimii yhtälailla lapsettomiin vanhuksiin. Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi huolehtia lapsettomista vanhuksista, joiden huolehtimisesta ei ole kenellekään ”hyötyä”. Istepä ovat soppansa keittäneet. Ja jos ”oma raha” ei kierrä niin siihen, että on maksanut eläkemaksuja ikänsä on turha vedota. 🙂
Eiks noi norjalaiset päässy kiinni siihen, et lisääks se äitiysraha lasten saantia? Tuntus, että se olis se isoin ulkoisvaikutus lasten saannista.
Nykyisin tarvitaan korkeakoulututkinto sosiaalitukiviidakon lakien ymmärtämiseen. Miten lapsia hankittiin ja huollettiin ennen turvaverkostojen sekasotkua?
Vesurille olisi työtä. Yksinkertaisin sosiaaliturvamalli lienee ”Pappa betalar”. Askelta monimutkaisempi olisi perustulomalli: alle 18-vuotiaille ja yli 81-vuotiaille X euroa/kk.
Yksinkertaiset mallit muuttuvat monimutkaisiksi, kun yhteiskunta yrittää suojata yksilöt kaikilta mahdollisilta ja mahdottomilta riskeiltä ja vastoinkäymisiltä. Onnea matkaan!
Johan on typerä kirjoitus. Eikö äityispäiväraha ole tarkoitus taata perheen toimeentulo äitiysloman aikana. Lapsesta syntyy kuitenkin lisäkustannuksia ja äitiyraha suurituloisellekin on pienempi jokatapauksessa kuin sen hetkiset tulot. Perhe tai nainen aina luopuu jostain tehdessään lapsen oli tulot pienet tai suuret.
”Ei myöskään ole tolkullista oikeudenmukaisuusperiaatetta, joka vaatisi tulontasausta keskiluokkaisten pariskuntien välillä vain siksi, että toinen on päättänyt tai voinut hankkia lapsia ja toinen ei.”
Eikö? Lasten hankkiminen laskee elintasoa huomattavasti. Lasten hankkijat tuottavat myös ulkoisvaikutuksena lapsia, joita tarvitaan yhteiskunnan jatkuvuuteen, esimerkiksi eläkkeiden maksamiseen ja siihen, että nykyään saadaan lainaa halvalla. Koko eläkepommi-ajatus liittyy siihen, että lasten tekemistä on laiminlyöty, ehkäpä osittain siksi, ettei tehtyjen lasten määrä ole vaikuttanut omaan vanhuudenturvaan. On käytännössä vain heikentänyt laskemalla elintasoa ja mahdollisuutta säästää vanhuuden varalle.
Jos tekee viisi lasta, niin silloin tämä pariskunta ottaa siis käytännössä huollettavakseen viisi yhteiskunnan jäsentä, lapsia, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa ja työkyvyttömiä. Tätä henkilökohtaista sosiaalihuoltoa järjestävää pariskuntaa, eli vanhempia tuetaan lapsilisällä ja vanhempainrahalla. Se ei kuitenkaan lainkaan kata syntyviä kustannuksia. Niinpä elintaso laskee verrattuna lapsettomiin. Viisilapsisen yhteensä 6000€/kk ansaitsevan pariskunnan elintaso on todennäköisesti alhaisempi kuin lapsettoman muodostaman yhteensä 4000€/kk ansaitsevan pariskunnan, varsinkin jos vain toinen aikuinen työelämässä. Silti tätä keskimäärin köyhempää seitsemän henkilön yksikköä verotetaan kovemmalla progressiolla. Tätä osittain lieventää äitiyspäivärahan ansiosidonnaisuus, mutta ei lainkaan kokonaan ja ainoastaan niillä, joilla äiti on suurituloinen.
Ei jumaliste! Miksi perhevapaita? Miksi muiden tulisi rahoittaa joidenkin perheenlisäys?