index.php

Ylipaino tappaa

Valitettavasti veroeurojamme ei käytetä siihen, että meillä olisi maailman parhaat koulut tai terveydenhoitojärjestelmät, kuten päättäjät meille aina yrittävät uskotella. Nykyään esimerkiksi virolaiset perusterveydenhoitopalvelut pärjäävät jo melko hyvin meidän maailman ”parhaisiin” palveluihin verrattuna. Monissa maissa myöskään opiskelijat eivät joudu istumaan homekouluissa rahapulan takia. Veroeuromme eivät ole edes kadonneet kreikkalaisten hyväksi, kuten jotkut populistipoliitikot yrittävät väittää. Kuitenkin, lähes kaikilla mittareilla mitattuna, veroja maassamme maksetaan maailman eniten, joten minne ne katoavat?

Rakennemuutos on tämän päivän muotisana ja jokainen kansalainen on varmasti kuullut sen viimeisten vuosien aikana, niin vasemmisto- kuin oikeistopoliitikkojen hokemana. Valitettavasti harva on kuullut poliitikkojen vaativan todellista rakennemuutosta virkamieskoneistossa. Yhteiskuntien järjestelmiin tuppaa aina ajan saatossa kertymään ylipainoa. Tätä ylipainoa meidän Suomi-neidolle on kerrytetty aina tsaarin ajoista lähtien. Osa laitoksistamme ja niiden toimintatavoista ovatkin peräisin jo niiltä ajoilta. Maassamme kunnilla ja valtiolla työskentelee lähes 800 000 viranhaltijaa. Valitettavan moni näistä viranhaltijoista tekevät muuta kuin suorittavaa työtä kansalaisten koulutuksen, terveydenhuollon ja turvallisuuden parantamiseksi.

Liian ylipainoisesta Suomi–neidosta seuraa myös muita tauteja kuin liian korkea verotus ja huonot palvelut. Yliopistomme ovat kärsineet jo pitkään esimerkiksi tutkimusmäärärahojen puutteesta, jotka virkamiesten johtamat tutkimuslaitokset käyttävät poliittisilla näkökulmilla höystettyihin mantroihin. Kaikkein vakavimpana ongelmana näen kuitenkin sen, että virkamiesarmeijat kehittävät jatkuvasti uusia sääntöjä ja rajoituksia tehdäkseen itsensä tarpeellisiksi. Tämän vuoksi näenkin heidät pääsyyllisiksi siihen, että maamme kehittyy hurjaa vauhtia motivaation ja innovatiivisen ajattelun tappavaksi holhousyhteiskunnaksi. Yhteiskunnaksi, jossa päivittäin saamme lukea ainoastaan uusista virkamiesten päähänpistoista, kuten uusista kielloista, pakollisista kellokorttijärjestelmistä, entistä tiukemmista rakennusmääräyksistä, hygieniapasseista, vuosia kestävistä kaavariidoista, maailman kalleimmista ajokorteista, miljoonia maksaneista epäonnistuneista tietojärjestelmistä, autojen satelliittivalvontajärjestelmistä, tyyppihyväksytyistä kassakoneista, veneajokorteista, keskioluen myyntirajoitusehdotuksista, ravintoloiden uusista aukiolorajoitussuunnitelmista, pakollisista rengaspainevaroittimista, uusista tarkastajaviroista ym. Pelottavinta tässä on se, että nuoret ja kaikkein fiksuimmat kansalaiset ovat jo ehtineet äänestämään jaloillaan ja suunnanneet pois täältä kieltojen ja määräyksien luvatusta maasta.

Luonnollisesti oma yökerhoalani on virkamiesten top 5 -listalla, sillä toimintaamme liittyy hauskanpito ja vieläpä alkoholi. Virkamiehet ovatkin tehneet kaikkensa, että seuraavassa eduskuntaan käsiteltäväksi tuotavassa alkoholilakiehdotuksessa olisi kohta, joka rajoittaisi ravintoloiden aukioloaikoja. Siis uusi laki, joka ei millään tavalla vähentäisi alkoholin kulutusta maassamme tai edes auttaisi sitä noin 10% kansalaisistamme, joille alkoholi on ongelma. Tämän seikan on jopa THL:n entinen pääjohtaja suorassa tv-lähetyksessä pari vuotta sitten vahvistanut.

Alamme työntekijäjärjestö PAM ja työantajia edustava MaRa ovat pyrkineet tuomaan virkamiehille tiedoksi uusien aukiolorajoitusten seurauksia. Luonnollisesti myös yksittäiset elinkeinoyrittäjät ja muutkin etujärjestöt ovat yrittäneet tuloksetta perustella, miksi näitä aukioloaikoja ei ainakaan nykyistä enempää kannattaisi rajoittaa. Kesällä lakivalmistelua johtavan virkamiehen viesti valveutuneille ja sen johdosta huolestuneille kansanedustajille oli selvä: Virkamiesten valmistelemassa lakiehdotuksessa tulisi olemaan aukiolorajoituksia. Rajoituksia, jotka vähentävät entisestään ravintoloiden mahdollisuutta kilpailla kotisohvia ja Viron viinarallia vastaan. Rajoituksia, jotka ovat uhka kotirauhalle. Rajoituksia, jotka vähentävät alalta työpaikkoja. Rajoituksia, jotka pahimmillaan lisäävät katuväkivaltaa. Rajoituksia, jotka vaikuttavat myös muihin toimialoihin, ei pelkästään ravintola-alaan. Rajoituksia, jotka antavat aika vanhoillisen kuvan ulkomaalaisille vieraille maastamme. Ja ennen kaikkea rajoituksia joita enemmistö suomalaisista ei muutenkaan halua.

Me tarvitsemme massamme rakennemuutosta, joka koskisi myös virkamieskoneistoa. Me emme tarvitse enää lisää virkamiehiä johtotehtäviin, keksimään uusia määräyksiä ja rajoituksia verorahoillamme. Itse olen päättänyt, jaloilla äänestämisen sijaan, tehdä kaikkeni Suomi-neidon kunnon eteen. Luonnollisesti, siinä samassa uskon nostavani myös oman lehmäni ojasta. Tällä hetkellä työskentelen, muiden holhoukseen kyllästyneiden tovereiden kanssa, kansalaisaloitteen eteen, joka mahdollistaisi ravintoloiden vapaat aukioloajat maassamme. Lakialoitteen, joka antaisi kuvan liberaalista ja avoimesta Suomesta ulkomaalaisille vieraillemme. Lisäksi lakialoite lisäisi kotirauhaa sekä auttaisi ravintoloita kilpailemaan kotisohvia ja Viron viinaa vastaan. Suurimpana hyötynä näen kuitenkin sen, että se olisi merkittävä signaali päättäjille turhautumisestamme virkamiestemme harjoittamaa nykyistä holhouspolitiikkaa vastaan! Holhouspolitiikkaa, joka tuskin paranee ilman kunnollista Suomi-neidon kuntokuuria, jolla kilot saadaan karisemaan. Nyt vain pitäisi saada neito pakotettua heti salille hikoilemaan ja jopa itkemään, sillä kansalaisemme kaipaavat sitä rankan kuntoilun jälkeen tulevaa euforiaa.

Holhouksen hirsipuu

Suomen alkoholipolitiikka on kuin hirsipuupeli, jota pelaavat lukihäiriöiset ADHD:sta kärsivät lapset. Ideoita riittää ja innostusta piisaa, mutta lopputuloksena tikku-ukko roikkuu hirressä.  Tyhmä pelaaja ei opi edes omista virheistään. Jotta ymmärtäisimme kokonaisuuden, niin on hyvä muistella hiukan alkoholiverotuksen lähihistoriaa.

Liittyessään Euroopan Unioniin Suomi sai siirtymäajan alkoholin matkustajatuonnin vapauttamiselle muista EU-maista. Siirtymäaikaa saatiin 10 vuotta, jona aikana maamme alkoholivero oli tarkoitus laskea lähemmäksi muita EU-maita. Hallitus toisensa jälkeen jätti kuitenkin tuon veroalennuksen tekemättä. Keväällä 2004 oli jo pakko toimia. Silloinen hallitus joutui kertarysäyksellä laskemaan alkoholiverotusta niin, että eurokossusta tuli käsite ja kansa villiintyi. Hirsipuu alkoi rakentua kummun päälle.

Ravintola-ala otti veroalennuksen toiveikkaana vastaan, mutta päätyikin tikku-ukoksi politiikan pelipöydälle. Yöelämään veronlasku vaikutti siten, että asiakkaat alkoivat tulla entistä myöhemmin yökerhoihin etkoilta hyvien ”pohjien” saattelemina. Ravintoloiden keskiostos laski tämän myötä.

Kansa innostui veronalennuksien myötä kuluttamaan alkoholia enemmän kuin koskaan ennen. Niinpä vuonna 2006 alettiin vaatia toimia kulutuksen vähentämiseksi, jotteivät suomalaiset ajautuisi täysin rappiolle. Tuolloinen hallitus loi paniikissa liudan toinen toistaan huonompia ehdotuksia. Veronkorotusten lisäksi konkreettinen toimi oli ravintoloiden ”Happy Hour” – markkinointikielto. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ravintoloiden anniskelumyynti oli jo valmiiksi lähtenyt laskuun vuoden 2004 verouudistuksen jälkeen. Hirttosilmukka kuitenkin piirrettiin.

Tilastoitu kulutus näytti tosiaan lähteneen laskuun vuoden 2011 uutisoinnin mukaan. Hallitus kuvitteli ratkaisseensa vastauksen hirsipuuarvoitukseen ja iloitsi suuresti.  Monet kuitenkin tiesivät jo tuolloin, ettei kansamme ollut raitistunut, vaan veronkorotusten seurauksena keskittivät hankintansa alemman verotuksen EU-maihin ja laivoille.

Totuus on paljastunut viimeistään tänä vuonna meille kaikille. Tullin viimeisen arvion mukaan tänä kesänä matkustajatuonti on kasvanut jopa 30% edellisvuodesta. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisemme eivät ole veronkorotuksilla tai markkinointirajoituksilla raitistuneet, vaan kokonaiskulutus on kasvanut. Painopiste on verovapaan, villin omatuonnin puolella.

Holhoavalla ja poukkoilevalla veropolitiikalla poliitikkomme ovat onnistuneet puolittamaan anniskeluravintoloiden osuuden kokonaiskulutuksesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ravintola-ala eli pelin tikku-ukko roikkuu nyt hirressä.

Uskon, että kokonaiskulutus olisi varmasti pysynyt vuoden 1995 tasolla, jos olisimme jo tuolloin lähteneet laskemaan alkoholiveroa asteittain.  Tällöin kansalaiset eivät olisi eurokossun hurmiossa v. 2004 rynnänneet Alkoihin. Myöskään Viron ja Suomen välinen hintaero ei olisi yhtä houkutteleva kuin tällä hetkellä.

Maamme ravintola-ala ansaitsee nyt lupauksen politiikoiltamme uudesta pitkäjänteisestä alkoholipolitiikasta. Poliitikkojemme tulisi miettiä keinoja, joilla kulutus saataisiin suunnattua takaisin ravintoloihin, joista kertyy eniten tuloja valtiollemme. Yksityinen maahantuonti ylittää jo koko Suomen kaikkien anniskeluravintoloiden myynnin. Viimeistään nyt poliitikkojen tulee ymmärtää, että alamme ei kaipaa lisärajoituksia vaan lisävapautta. Jatkoaikojen lyhentämisellä olisi ainoastaan negatiivisia vaikutuksia kansantalouteemme.

Uskon, että oikeilla päätöksillä maamme kokonaiskulutuksesta jopa 30-40% voitaisiin ohjata anniskeluravintoloihin. Tästä syntyvillä verotuloilla katettaisiin lähes tulkoon kaikki alkoholin haitoista aiheutuvat kulut yhteiskunnalle ja kokonaiskulutuskin saattaisi jopa laskea ajan myötä. Lisäksi uskon, että se on ainoa keino eurooppalaistaa maamme juomatapoja.

Ilman muutoksia hirttoköysi vain kiristyy kaulallamme.