index.php

Yrittäjän motivaatiossa orastaa menestymisen siemen

Negatiivisen motivaation ja yrityksen epäonnistumisen väliltä on löydetty melko voimakas yhteys.

Negatiivisen motivaation yleisimpinä muuttujina on käytetty työttömyyden johdosta perustettua yritystoimintaa, yritystukien toivossa perustettua yritystoimintaa tai vanhempia kohtaan koettua velvollisuutta jatkaa suvun yritystoimintaa.

Yrittäjyys – ja työllistämispolitiikan yhdistämisen ikävät seuraukset

Kaikkihan me muistamme 1990-luvun villityksen, kun jokaisesta työttömästä koitettiin tehdä yrittäjiä lähes väkipakolla. Vaikka tutkimusten valossa kyseinen kokeilu oli tuhoon tuomittu jo alkumetreillä, poliitikot halusivat kaunistella työllisyyslukuja ja tehdä jokaisesta kynnelle kykenevästä yrittäjiä.
Vain harvoissa tapauksissa kyseinen ajatus toimi ja tuotti hyvinvointia kansantalouteen, yrittäjien henkilökohtaisista tragedioista puhumattakaan. Olen kuullut raadollisia tarinoita siitä, kuinka karuja kohtaloja jotkin näistä valtiovallan ”yrittäjyysbuustin” saaneista henkilöistä ovat kokeneet. Yrityksen perustamisen yhteydessä kiinnitettiin omat ja vieraan varat, mutta kyky kannattavan liiketoiminnan rakentamiseen ei riittänyt.

Lopputuloksena oli konkurssi ja henkilökohtainen vararikko, joka muistuttaa montaa yrittäjää vielä kymmenien vuosien päästä. Mikäli jotain positiivista tästä politiikasta hakee, niin saatiinpahan karut työttömyysluvut kaunistumaan ainakin hetkellisesti.

Yrittäjyyden edistäminen on erittäin kannatettavaa, mutta työttömyyden johdosta perustetun yritystoiminnan tukeminen ei ole parasta politiikkaa. Myöskään yrittäjyys- ja työllistämispolitiikkaa ei sovi sotkea keskenään. Pahimmassa tapauksessa tulokset ovat 1990 – luvulla koetun kaltaisia.

Omistajavaihdoksissa piilee vaara yrittäjyys- ja työllistämispolitiikan vääränlaisesta yhdistämisestä

Seuraavan viiden vuoden kuluessa noin 50 000 – 60 000 yrittäjää on tulossa eläkeikään. Mistä löytyy jatkajat näin suurelle massalle – ja kuka on oikea jatkajataho näille yrityksille? Mikäli tutkimuksia on uskominen, perheen parissa opittu yrittäjämäinen ajattelutapa ja jatkuvat keskustelut yrityksen asioista ruokapöydässä lisäävät menestymisen todennäköisyyttä. Tätäkin tärkeämpää on jatkajan henkilökohtainen motivaatio.

Yritystoimintaa ei tule jatkaa vanhempia kohtaan koetun velvollisuuden tunnosta, vaan siihen pitää löytyä aito palo! Tällä hetkellä on nähtävissä merkkejä siitä, että yrittäjän lapsista koitetaan tehdä jatkajia lähes väkipakolla, vaikka aitoa paloa siihen ei olisi olemassa. Ainakaan tällaista toimintatapaa ei kannattaisi valtiovallan taholta tukea!

Se on myös selvää, että markkinaehtoisesti nämä yritykset eivät tule löytämään jatkajia, vaan apuun tarvitaan myös valtion yrittäjyyspolitiikkaa, mutta minkälaista? Kuka on oikea taho ottamaan haltuun nämä eläköityvien yrittäjän luomukset – ja saamaan mahdollista tukea näiden yritysten jatkamiseen. Yksi asia on nimittäin varma: Suomella ei ole varaa menettää näitä eläkeikää lähestyviä yrityksiä, jotka työllistävät yhteensä jopa 250 000 henkilöä.

Opiskelijoiden avulla vauhtia omistajavaihdoksiin

Tilastojen mukaan yhä useampi nuori on kiinnostunut oman yrityksen perustamisesta. Tällä hetkellä nuorten yrittäjyysinto suuntautuu kuitenkin start-up yritysten pariin, joista vain 25 prosenttia säilyy hengissä. Tilastollisesti on myös todettu, että olemassa olevan yrityksen jatkaminen on noin 1,5 kertaisesti helpompaa kuin täysin uuden perustaminen. Voisiko omistajavaihdospolitiikan yksi suuntaus olla yrittäjyydestä kiinnostuneet opiskelijat, joilla on palava halu oman yrityksen perustamiseen, muttei välttämättä kykyä täyden uuden luomiseen?

Viisaalla toimintamallilla ja hallitulla haltuunotolla tämä saattaisi olla mahdollista.

Toimintamallia pilotoidaan parhaillaan, missä yrityksen myyntiä suunnittelevat ja alkuvaiheen opiskelijat yhdistetään keskenään. Opiskelijoille pyritään rakentamaan räätälöity opintokokonaisuus, jotta he kykenevät opintojen ohella kehittämään näitä valittuja kohdeyrityksiä ja saamaan arvokasta hiljaista tietoa yrittäjiltä, esimerkiksi työharjoittelun parissa.

Noin kahden vuoden intensiivisen yhteistyön jälkeen seuraakin opiskelijalle suurempi kysymys: ostanko yrityksen ja ryhdyn yrityksen viralliseksi jatkajaksi? Varmaankaan jokainen yhteistyö ei tule etenemään kauppaan asti, mutta kehittyväthän eläköityvien yrittäjien yritykset uuteen muotoon, mikä mahdollistaa niiden myynnin muihin osoitteisiin. Samalla luomme opiskelijoille uusia työmahdollisuuksia näissä eläköityvissä yrityksissä. Yhteistyö voi nimittäin jatkua myös työsuhteessa – ja myöhemmin johtaa omistusjärjestelyihin.

Perusopetukseen tämä kokonaisuus ei aivan sataprosenttisesti istu, vaan edellyttää ylimääräisiä resursseja näiden vastinparien löytämiseksi ja omistajavaihdosten edistämiseksi. Apuun tarvittaisiin siis valtiovallan auttavaa kättä, jotta kyseinen konsepti voidaan viedä onnistuneesti maaliin asti. Kysymys kuuluukin, onko opiskelijoissa riittävää potentiaalia näihin omistajavaihdoksiin? Ainakin itse uskon myönteiseen vastaukseen, jos sen tekee hallitusti ja riittävän suunnitelmallisesti!