index.php

Lumipesun uhalla

Tänä vuonna testataan Suomen itsenäisyyttä juhlivan eliitin kampaustaidot. Kampaamo- ja parturiliikkeet ovat suivaantuneet 200 euron taksasta, jonka he joutuvat maksamaan, jotta saavat pitää liikkeensä auki ja tehdä töitä joulukuun kuudentena. Nyt he uhkaavat pitää liikkeiden ovet suljettuna tuona päivänä, kammatkoon kukin päänsä juhliin omin voimin tavalla tai toisella. Verottaja katselee juhlijoita omasta perspektiivistään, sillä ne, joilla on tukka tyylikäs, on saattanut kampauttaa sen kuititta.

Erilaiset säädökset, maksut, kiellot, taksat, rajoitteet ja esteet lisääntyvät nopeammin kuin citykanit. Tässä maassa on vähitellen kaikki muu kiellettyä ja säädeltyä paitsi lasten teko. Vihoviimeisen kerran järkytyin aiemmin syksyllä, kun ilmoitettiin kotien patalappujen ja – kintaiden joutuvan sääntelyn piiriin. Virkkaaminen loppuu siihen. Minun mielestäni kotiemme hengettäret havaitsevat itse kuumaa peltiä uunista vetäessään, onko patalappu lämpöä eristävä vai ei. Jos näpit palavat, patakinnas lentää pian kaaressa roskiin. Ei siihen valtiota tarvita. Mutta näköjään tarvitaan. Patalappudirektiivin jälkeen minulle saa uutisoida aivan mitä vaan pähkähullua, uskon ihan kaiken, enkä järkyty enää mistään.

En siis enää jaksanut kauhistua, kun luin, että luisteluratoja ei tänä vuonna jäädytetä, koska pumpullisella autolla ajava vapaapalokuntalainen tarvitsee erillisen ammattiajoluvan, jos ajaa jäärataa jäädyttämään. Hiljaa itsekseni mietin, että saako se paloauto ajaa pumppuineen enää palopaikallekaan. Ja miten se on osannut viime ja toissavuonna sekä sitä aikaisempina vuosikymmeninä ajaa rataa jäädyttämään? Mikä ero näissä ajamisissa on? En keksinyt.

Aion suunnistaa ensi kesänä Keski- ja Etelä-Eurooppaan EU-tarkastajaksi naamioituneena ratsaamaan sikäläisiä viini- ja viljatiloja. Haluan tietää, kastellaanko siellä kesähelteellä peltoja ja tarhoja kastelukannulla vai miten ja ovatko kaikki pumppuauto- ja muut luvat vimosenpäälle kunnossa. Luultavasti ne ampuvat minua haulikolla ja saattavat osua, sillä en ole niin ketterä kintuistani ja mutkajuoksuun tottunut, kuin paikalliset EU-tarkastajat.

Kun kaikki verot ovat tapissaan, meillä on näköjään siirrytty rinnakkaiseen verotusjärjestelmään. Suoltamalla säädöksiä taataan maksujen ja sakkojen turvin tuloja ja työtä virkamiehille. Ja tämän sektorin innovointitehokkuus ja idearikkaus ovat aivan omaa luokkaansa.

Valtiomme sisälle on ruvennut syntymään automaatteja, joissa on oma sisäinen suljettu kierto. Turha luulla, että laskutettu 200 euroa kohentaa kampaamoyrittäjien oloja jotenkin. Hiljan uutisoitiin, että kampaamomaksuilla maksellaan niiden viranomaisten palkkoja ja kuluja, jotka tätä säädösautomaattia ylläpitävät ja kehittävät. Ja tuskin on tämän maan ainoa automaatti, joka toimii mainitulla mekanismilla.

Olen näköjään ymmärtänyt aivan väärin hokeman, että hyvinvointivaltio pitää säilyttää. Se tarkoittaakin, että hyvinvointivaltion rakenteet pitää säilyttää. Ja minä erehdyin uskomaan, että niitä rakenteita pitää purkaa, keventää ja toimintoja tehostaa, jotta kansalaiset voivat hyvin, eikä valtio. Joillekin tämä lause merkitsee sitä, että oma hyvinvointi sekä virka (ja kaverin myös) pitää säilyttää.

Laskutus laskutuksen vuoksi ja säännökset, joilla ei ole käytännössä mitään etua kansalaisen näkökannalta, korkeintaan haittaa, pitäisi saada jotenkin loppumaan. Tiedän, että toivoni lienee turha, siksipä kannatan julkisesti hyväksyttyä kansalaistottelemattomuutta tällaisissa tilanteissa. Yhdessä me ”ei-huomata” miten se kenttä jäätyy itsekseen yöllä luistelukuntoon jotenkin kummallisesti.

Ja luisteluratapumppuautoammattiajolupatarkastajalle annamme porukalla kunnon lumipesun. Mikäs sen tuottavampaa, kuin käräjöidä sitten näin vakavasta asiasta kuin lumipesusta vuosien ajan kaikissa oikeusasteissa (Liketä, jos tulet mukaani lumipesutalkoisiin).

Viholliskuvia

Valtionyhtiö Fortum haastaa valtion oikeuteen. Verottaja mätkäisi vuodenvaihteessa yhtiölle yhteensä 136 miljoonaa euroa lisäveroa korotuksineen koskien vuotta 2007. Korotuksen perustana on siirtohinnoittelusäännösten uudelleentulkinta myös takautuvasti. Sama mistä Nokian Renkaat niin ikään käy oikeutta.

Maanantaina Helsingin Sanomat uutisoi sisäsivuillaan vaatimattomasti muiden juttujen seassa, että toukokuussa aloittaa uusi kouluvirasto toimintansa 40 hengen voimin. Konttori pystytetään Postitaloon Helsingin keskustaan, minnekäs muualle. Uuden viraston tavoite on tuottaa tietoa koulutuspoliittista päätöksentekoa varten. Ennenkuulumatonta ja uutta.

Media pauhaa pasuunat soiden Krimin tilanteesta ja Venäjän toimista siellä ja täällä. Presidentti Vladimir Putin yksin saa rajattomasti palstatilaa missä vain mediassa ja Raattentien skenaariot on kaivettu uudella antaumuksella esiin. Viholliskuvat elävät.

Kun omat ongelmat alkavat ylittää käsitys- ja ratkaisukyvyn, on helppo kääntää katse ihan muualle. Esimerkiksi Kiovaan. Taikka Krimille. Tai ihan minne tahansa muualle. Siitä on helppo vääntää mielipidettä, lukea etusivun lööpit ja unohtaa ne parit pikkuruiset sisäsivun uutiset, jotka koskettavat meitä itseämme. Ja joista pitäisi huolestua.

Meillä vaahdotaan säästämisestä ja julkisen hallinnon keventämisen välttämättömyydestä aivan joka ikinen päivä. Kaikkialla pitäisi nyt kiristää vöitä. Ja mitä tapahtuu? Valtio omalla esimerkillään kuin huomaamatta perustaa malliksi ihka uuden kouluviraston keskelle Helsinkiä.

Puhutaan suu vaahdoten reilusta pelistä, avoimuudesta, läpinäkyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja luottamuksesta. Ja mitä tekee verottaja? Se muuttaa siirtohinnoittelua koskevan lain tulkintaa ennakoimattomasti ja soveltaa sitä takautuvasti viennin kärkiyrityksiimme, minkä jälkeen se ei suostu luovuttamaan perustelujaan yllätyksen kohteeksi joutuneille yrityksille, jolloin nämä haastavat valtion oikeuteen.

Mitä tekee vapaa ja demokratiaa puolustava media? Se raportoi sivu-, päivä- ja hehtaaritolkulla Putouksen voittajista, viimeisimmistä ravintotieteen tutkimustuloksista, sään muutoksista, puoluegallupeista ja kevään tulosta.

Eikö se, että valtioyhtiö haastaa valtion oikeuteen, ole ennenkuulumatonta? Valtion puuhaama, maan kalleimmalle paikalle nouseva uusi kouluvirasto, jonka tehtävän on laatuleimata koululaitoksia, vaikuttaa harhalta tässä juustohöyläämisen luvatussa maassa. Eikö tämä ole skandaali?

Vihollista on turha etsiä itärajan takaa tai Brysselistä. Presidentti Putinin jälkeen Venäjälle valitaan uusi presidentti ja hänen jälkeensä taas uusi. Venäjä ei katoa minnekään tuosta itärajan takaa. Eikä sieltä johtaja. Brysseliin ja EU:hun me olemme itse halunneet ja siellä meidän pitää pärjätä jotenkin. Lienee hyödytöntä ajanhukkaa ihan joka viikko punnita ja kyseenalaistaa muinaista EU-äänestystulosta.

Oma vihollisemme löytyy läheltä, ihan vaan peiliin vilkaisemalla. Me itse aiheutamme ison osan ongelmistamme, kasvavista kustannuksistamme, luottamuksen puutteesta ja kansan masennuksesta. Meillä tehdään toista kuin puhutaan. Meillä vaaditaan luottamusta muilta samalla kun toimitaan itse vastoin omia vaatimuksiamme. Me kohdistamme kritiikin kärjen muihin ja säästämme itsemme siltä selittelemällä omat käsittämättömät tekemisemme miten milloinkin. Itsekritiikki, itsekuri ja rehellisyys omille toimille olisivat enemmän kuin tervetulleitta tähän ja nyt.

Pedofiilipapat

Parisen viikkoa sitten putkahti jälleen julkisuuteen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö uskonnollisen yhteisön piirissä ja suojeluksessa. Toiminta on kestänyt vuosikymmeniä ja koskettanut kahta eri sukupolvea. Tekijänä isä ja isoisä. Eikä ollut ensimmäinen tapaus lajiaan.

Minun mielestäni järjestö, jonka puitteissa tehdään toistuvasti rikoksia ja peitellään niitä tietoisesti sekä kiristetään jäseniä vaikenemaan, täyttää rikollisjärjestön tunnusmerkit riippumatta siitä tapahtuuko toiminta uskonnollisissa merkeissä, aatteen nimissä tai harrastuksen parissa. Vai olenko väärässä?

Niin kauan kuin tällaista toimintaa löytyy maamme rajojen sisäpuolelta, on turha osoitella muita uskontokuntia niiden ihmiskuvasta. (lisää…)

Öljytty käärme

Päivystävä meteorologi lupaa kuvaruudussa aurinkoa, hellettä ja leppeitä tuulia. Lomakassia pakkaava kansalainen näkee olohuoneensa ikkunasta kaatosateen ja saa ulkona vastaansa navakan pohjoistuulen. Kansalainen ottaa yhteyttä meteorologeihin ja kehottaa heitä vetämään verhot sivuun ikkunasta, jotta he voivat todeta omin silmin säähavainnon. Vastaukseksi kansalainen saa pitkän ja uuvuttavan selonteon sääennustusten täsmällisyydestä satelliitteineen, moderneine välineineen ja ohjelmistoineen. Kansalaisen omat ikkuna- ja ovihavainnot tulkitaan ja todistetaan näin ollen vääriksi. Syntyy kuilu kansalaisen kokeman säähavainnon ja virallisen sääennusteen välille.

Yhteiskuntamme virallisten totuuksien ja kansalaisten kokeman todellisuuden välillä vallitsee kuilu. Lähes kaikki me olemme kokeneet omakohtaisesti asioita, joita emme viranomaisten, poliitikkojen, mediaväen tai muun julkisen tahon välittäminä tunnista tosiksi. Seuraavat esimerkit kertovat tästä ilmiöstä.

Kansalainen sairastuu ja hakee apua yhdeksi maailman parhaimmista väitetyn terveydenhuoltosysteemin terveyskeskuksesta. Alkaa taistelu lääkäriajan saamiseksi. Ensin sairastunut kansalainen istuu kotona puhelin korvassa puoleen päivään. Sitten hän siirtyy terveysaseman uuvuttavaan päivystysjonoon.  Iltapäivän jonotettuaan kansalainen toteaa olevansa joko liian terve tai liian sairas odottamaan ja lähtee kotiin. Seuraavana ja sitä seuraavana aamuna rituaali toistuu. Lopulta kansalainen joko tervehtyy itsekseen, hakeutuu yksityislääkäriin tai kuolee. Ihmetellessään asiaa hänelle todetaan, että kaikissa paikoissa ei ajanvaraus aina toimi ja että nyt vaan oli huono säkä. Tuttavia kuunnellessa kansalaisesta tuntuu, että huono säkä on levinnyt aika laajalle.

Naisten tasa-arvo on aihe, jolla ratsastetaan aina, kun halutaan tehdä vaikutus ulkomailla. YK:n tuoreimman raportin mukaan suomalaisten naisten työelämää koskevassa tasa-arvossa on puutteita. Tämän lisäksi raportti päivitteli naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan määrää ja suositteli rakentamaan näille lisää turvakoteja. Jos kansalainen väittää, että tasa-arvopuheissa on tyhjää ilmaa, hänelle kerrotaan, että naiset saivat Suomessa ensimmäisenä äänioikeuden.

Kansalaisen lapsi menee maailman parhaaksi hehkutettuun peruskouluun. Työrauha kouluissa osoittautuu kyseenalaiseksi. Oppilaat kiusaavat toisiaan ja vanhemmat opettajia. Koulujen seinät valuvat vihreää hometta. Kun kansalainen löytää parannettavaa kouluoloista, hänelle esitellään uusimmat Pisa-tulokset ja annetaan ymmärtää hänen liioittelevan kokemuksiaan.

Maamme valttikorteiksi esitetään hyvä hallintomalli ja korruption vähäisyys. Lappeenrannan kaupunki jymäytti tanskalaista sijoittajaa jättämällä kertomatta ostotilanteessa, että ostokohteen suurin asiakas ei enää uusisi sopimustaan jatkossa. Merkittävä tulomenetys ”unohdettiin” mainita ostajalle. Kesällä käräjätuomarit nuijivat pöytään kaupungin maksettavaksi miljoonien sanktiot. SPR:n Veripalvelun toimitusjohtaja pestasi kaverinsa konsultoimaan ja makselee tälle omantunnon vihlomatta viisinumeroisia summia ja kulukorvaukset ja muut päälle. Veripalvelun henkilökunta kertoi poliisikuulusteluissa että ei havainnut tulleensa kalliisti mentoroiduiksi johtajan ja konsultin väitteistä huolimatta. Kun kansalainen unohtaa maksaa laskun ajallaan, hän saa seuraavassa hetkessä ulosottohenkilöltä postia. Jos kansalaisen omistamassa kahvilassa roiskuu munkkirasvaa kaakeliin, saa hän pikavauhdilla ovenpieleen viranomaisen liimaaman hapannaamatarran, jolla karkotetaan asiakkaat määräämättömäksi ajaksi. Kansalainen lukee uutisia silmät pyöreänä ja leuat auki sekä ihmettelee hyvän hallintomallin ja vähäisen korruption kriteeristöä.

Hallitus ja eduskunta esittävät kaikelle kansalle televisiossa tilastoja, joiden mukaan lähivuosina työllisten määrä romahtaa ja tapahtuu kauheita, ellei heti aleta tuomaan väkeä ulkomailta tulevaa työvoimapulaa paikkaamaan. Samassa lähetyksessä eturivin poliitikot eläkeyhtiöiden säestäminä vaativat pikaista eläkeiän nostoa, jotta vältetään tuleva eläkepommi. Asiaa kaupitellaan kansalaiselle välttämättömyydellä, ihmisen keski-iän pitenemisellä ja työelämän ihanuudella. Seuraavassa uutislähetyksessä toinen ministeriö, jonka hallinnonalaan työllisyys kuuluu, julkaisee tuskanhiki otsalla yhä pahenevaa työttömyyttä käsitteleviä tilastoja ja siihen liittyvää pitkää toimenpideohjelmaa. Ohjelmassa päivitellään myös vaikeutuvia työhyvinvointiongelmia, ikärasismia ja nuorison syrjäytymistä. Kansalainen ei koe hahmottavansa ja ymmärtävänsä ongelmakokonaisuutta.

Maanviljelijä joutuu lopettamaan EU-säännösten pakottamana siemenviljan viljelyn, koska tarkastaja on löytänyt viljahalmeesta pari kortta hukkakauraa. Euroopassa autoillessaan maanviljelijä hieraisee silmiään, kun EU-pellolla tuleentuu silmämääräisesti 60 % hukkakauraa viljan kokonaismäärästä arvioiden. Tätä selvitellessään maanviljelijää kehotetaan pitämään katseensa omassa niityssä eikä vilkuilemaan muiden aitojen ylitse. Maanviljelijästä tuntuu kuitenkin, että säännöt eivät ole kaikille aivan samat.

Me suomalaiset pidämme itseämme maailman oikeudenmukaisimpana valtiona ja huutelemme mielellämme ohjeita ihmisoikeuksien saralla rajan yli itänaapurille ja muihinkin ilmansuuntiin. Samalla kuitenkin itse johdamme EU-tuomioistuimen ihmisoikeusvalitusten ja -rikkomusten tilastoja. Vuositolkulla löysässä hirressä riippuvat kansalaiset odottavat käsittelyä ja ratkaisua oikeusjuttuihinsa. Pahimmassa tapauksessa siinä leikissä menevät ammatti, avioliitto, perhe ja terveys. Jos syytteet todetaan perusteettomiksi, ovat korvaukset tästä inhimillisestä totaalituhosta nimellisiä eikä ketään kiinnosta lööppien jälkeen, mitä näille ihmisille tapahtuu. Kansalainen tuntee olonsa epävarmaksi.

Suomalainen julkinen keskustelu on kuin öljytty käärme. Siitä on vaikea saada kunnon otetta ja jos onnistuu siinä, se puraisee kipeästi käteen. Olemme tukahduttamisen, mitätöimisen ja vaientamisen mestareita. Hedelmällinen ja uutta tuova kansalaiskeskustelu on meillä liki sula mahdottomuus. Kantaa otetaan vain joko puolesta tai vastaan, kaivetaan poterot ja aletaan tulitus. Kritiikiltä ja muilta näkemyksiltä ummistetaan korvat ja silmät.  Tai oikeutetunkin kritiikin esittäjälle osoitetaan ovea ja suositellaan muuttoa Angolaan, Mosambikiin tai miksei vaikka Pohjois-Koreaan, jos Suomi tuntuu pahalta.

Mielipiteitä saavat esittää uskottavasti vain kouluttautuneet asiantuntijat, päivystävät dosentit ja muut vastaavat yhteiskunnan auktorisoimat puhuvat päät. Heidän esittämänsä kritiikki on aina harmitonta eikä naarmuta julkista pintaa. Kansalaisten esittämät parhaatkin keskustelunavaukset ja aloitteet laukaistaan hetkessä maata kiertävälle Eipäs-juupas-radalle. Kirjoittaessasi esimerkiksi niinkin harmittomalta kuulostavasta aiheesta kuin vaikkapa veneilystä sisävesillä tai pihapuiden sahaamisesta, olet hetkessä keskellä laajaa tasa-arvokeskustelua. Lisäksi olet syyllistänyt ison joukon veneettömiä ja sahattomia kansalaisia.

Julkisen keskustelun tunnepitoinen sävy ja mustavalkoinen väritys syventävät jo edellä kuvattua kuilua, joka synnyttää epäluottamuksen. Elämme mielikuvien luvattua aikaa. Kuvitellaan, että kun jotakin asiaa toistellaan riittävän usein hymyssä suin ja kyseenalaistamatta, se muuttuu todeksi ja epäluottamuksen ikävä kuilu häviää. Äänestysprosentit kuitenkin laskevat vaali vaalilta ja kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja politiikkaan alenee.

Tätä ilmiötä ihmetellään vilpittömästi illasta toiseen television asiaohjelmissa ja aina uusien selvitystyöryhmien suoltamissa raporteissa.  Pikaisia toimenpiteitä yritetään keksiä luottamuksen palauttamiseksi, mutta sitä ei voi ostaa eikä taikoa, vaan se ansaitaan. Luottamuksen edellytyksenä on se, että kansalaisten omat kokemukset vastaavat sitä totuutta, jota hänelle eri puolilta tarjoillaan. Ja jos kuilua ilmenee, siihen suhtaudutaan vakavasti ja rakentavasti.

Tyhjät sloganit, katteettomat lupaukset ja sanahelinät eivät enää vakuuta kansalaista. Mainoskuvan korva ei kuule. Vanhat totuudet ja toimintamallit eivät päde. Epäluottamuksen kuilu ei poistu vaientamalla tai mitätöimällä kysyjät, sokerisilla vakuutteluilla tai vaihtamalla sujuvasti puheenaihetta.

Muutosvoimat saadaan kunnolla liikkeelle vain ensin tunnistamalla ja sen jälkeen tunnustamalla tosiasiat. Tämän jälkeen pitää saavuttaa jonkinlainen yhteisymmärrys havaituista puutteista ja ongelmista sekä korjaustoimista. Ja vasta kaiken tämän jälkeen valmius uutta tuovaan muutokseen on olemassa.

Rotta muusissa

Yksilönvapaus ja markkinoiden vapaus ovat sellaisia termejä, jotka kuultuaan suomalainen hyvinvointipalveluvaltion kansalainen alkaa välittömästi hyperventiloida, tuplaa nitrot ja hakee masennuslääkkeet. Tähän tahdosta riippumattomaan reaktioon sortuvat lähes kaikki riippumatta iästä, sukupuolesta, siviilisäädystä, koulutuksesta, ammatista, asemasta, tittelistä tai varallisuudesta. (lisää…)