index.php

Vaalivuonna turvallisuuspolitiikka on tärkeää

Turvallisuuspolitiikka on vaikea ja vaativa laji.  Helsingin Sanomien vastikään julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka sijoittuu eduskuntavaalien kahdentoista tärkeän teeman joukossa toiseksi viimeiseksi.  Vaikka tämä ei juuri yllätä, Suomen ulkoisen turvallisuuden toivoisi kiinnostavan niin ehdokkaita kuin äänestäjiäkin.

Kiinnostuksen vähäisyydestä huolimatta turvallisuuspoliittisten teemojen ajankohtaisuudesta tuskin on erimielisyyttä.  Viidessä vuodessa Euroopan tilanne on muuttunut monella tavalla, eikä hyvään suuntaan.  Venäjän laittomat toimet Krimillä ja itäisessä Ukrainassa ovat horjuttaneet Euroopan turvallisuusjärjestystä.  Populismi on korjannut merkittäviä voittoja Britannian Brexit-äänestyksessä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.  Yhdysvaltain sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen on epävarmaa.

Samaan aikaan Venäjä, Kiina ja muutkin valtiot toimivat entistä julkeammin harmaalla, hybridisellä alueella.  Digitaalisiin järjestelmiin tunkeudutaan keinoin, joita voi pahimmillaan luonnehtia kybersodaksi.  Informaatiovaikuttaminen on systemaattista ja pitkäjänteistä.  Sosiaalisen median alustat tarjoavat siihen aiempaa hienovaraisempia ja tehokkaampia keinoja.

Vaalien vuosi

Ruotsi sai syyskuun valtiopäivävaalien jälkeen vähemmistöhallituksen vasta tammikuussa.  Sen turvallisuuspoliittinen linja on entisen kaltainen.  Ruotsi pitää kiinni sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan.  Hallituksen muodostaminen oli pitkä ja tuskallinen prosessi, jonka seurauksena neljän puolueen porvariallianssi hajosi.

Ruotsin uuden hallituksen suhtautuminen Suomen kanssa tehtävään puolustusyhteistyöhön on entiseen tapaan hyvin myönteinen.  Tämä käy ilmi sekä pääministeri Stefan Löfvenin valtiopäivillä esittelemästä hallitusohjelmasta että puolustusministerinä jatkavan Peter Hultqvistin lausunnoista.

Suomen ja Ruotsin välistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä tehdään entistä vaativammassa kansainvälisessä ympäristössä.  Vaikka yhteistyöllä on vankka tuki molemmissa maissa, sen pidemmän aikavälin tavoitteet nähdään Suomessa usein eri tavoin kuin Ruotsissa.  Monet suomalaiset poliitikot tarjoavat Ruotsi-yhteistyötä vaihtoehdoksi Nato-jäsenyydelle.  Ruotsissa tällaista ajattelua ei juuri esiinny.

Näistä asioista puhutaan Hanasaaressa keskiviikkona 13. helmikuuta järjestettävässä seminaarissa.  Ovatko Suomi ja Ruotsi ”yhdessä yksin” (together alone)? seminaarin temaattinen otsikko kysyy.  Ne ovat Naton ulkopuolella, mutta tuoko EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka todellista turvaa?

Ruotsien valtiopäivävaalien yhteydessä turvallisuuspolitiikasta ei juuri keskusteltu.  Suomen vähitellen alkavassa vaalikampanjassa turvallisuuspolitiikka on jäänyt maahanmuuttokysymysten ja vanhusten hoivasta käydyn keskustelun jalkoihin.  Kyse ei tietenkään ole siitä, että muut teemat eivät olisi tärkeitä, vaan siitä että myös ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on merkitystä.

Nuoret mukaan avoimeen keskusteluun

Suomen sisäpolitiikassa on toisen maailmansodan perintönä vallinnut ulkopoliittisen vaikenemisen kulttuuri.  Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on haluttu nostaa politiikan yläpuolelle tai sen sivuun asiaksi, josta pitäisi puhua juhlavasti ja konsensuksen hengessä.  Ikääntyneen poliitikkopolven on edelleen selvästi vaikea käsitellä ulkopolitiikkaa normaalin poliittisen keskustelun foorumeilla ja säännöillä.  Jotkut jopa tuntuvat uskovan, että avoin keskustelu haittaisi ulkopolitiikan hoitoa.

Tällainen ajattelu on outo jäänne menneestä maailmasta.  Haluan haastaa nuoren polven – niin politiikassa toimivat kuin tavalliset äänestäjätkin, tutkijat ja median – paneutumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan uudella tavalla.  Kun Suomen ja Euroopan turvallisuus horjuu ja kansainvälinen järjestys on murroksessa, päättäjien ja päättäjiksi pyrkivien vastuu on suuri.  Valistuneiden äänestäjien tulisi tätä heiltä edellyttää.  Ulkopolitiikasta keskusteleminen ei ole veneen keikuttamista vaan päinvastoin kansakunnan turvallisuuden vahvistamista.

Tätä keskustelua Hanasaaren seminaari pyrkii osaltaan edistämään.  Pääpuhujat ja panelistit tuovat keskusteluun paljon asiantuntemusta ja mielenkiintoisia näkökulmia.

 

Lisätietoja Hanasaaren seminaarista