index.php

Frédéric Bastiat

Frédéric Bastiat on antanut virikkeitä paitsi klassiselle myös nykyaikaiselle liberalismille. Hänen klassinen pamflettinsa Laki (La Loi) on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana levinnyt Yhdysvalloissa suunnilleen miljoonana kappaleena, mistä ansio lankeaa etenkin ajatushautomo Foundation for Economic Educationille. Sen hallituksen jäsen Lem Bulwe oli myös General Electricin varatoimitusjohtaja. Hän varusti näyttelijä Ronald Reaganin aineistolla, kun tämä 1950-luvulla veti yrityksen tuotteita esittelevää televisio-ohjelmaa ja kiersi myös ympäri maata esiintymässä työntekijöille. Reaganin saamien kirjojen joukossa oli Bastiatin kirjoituksia, ja ajan mittaan Reagan puhui yhä enemmän vapaan yritteliäisyyden eduista ja valtiovallan vaaroista. Hän siirtyi pian politiikkaan, ja hänen kannanotoissaan näkyivät hyvin selvästi Bastiatilta, varsinkin esseestä Laki, saadut vaikutteet. Muut poliitikot puhuivat siitä, kuinka he ratkaisevat kansalaisten ongelmia, kun taas Reagan varoitti poliitikkojen ja virkakoneiston rosvoavan kansalaisia ja vievän heiltä vapauden. Tultuaan valituksi Yhdysvaltojen presidentiksi Reagan mainitsi haastatteluissa Bastiatin yhtenä merkittävimmistä inspiraation lähteistään. Reagan ja hänen brittiläinen kollegansa Margaret Thatcher liberalisoivat 1980-luvulla omat maansa ja antoivat vauhtia uusliberalistiselle aallolle kaikkialla maailmassa. Ranskaan tekemällään valtiovierailulla Thatcher kertoi, että Bastiat on taloustieteen alalla hänen mielilukemistaan, mutta sai havaita, että vierailun isännät tuskin tiesivät, kuka Bastiat on. (lisää…)

Finanssikriisi II – Euroopan hallitukset eivät ole oppineet menneisyydestä mitään

Jokainen teollisuusmaiden poliitikko, keskuspankki ja sääntelyelin hoki vuosina 2008 ja 2009: ”Näin ei saa käydä enää koskaan.” Sanalla ”näin” tarkoitettiin finanssikriisiä, romahdusta, joka oli tuhota maailmantalouden. Ehdotetut ratkaisut poikkesivat toisistaan, mutta yhteistä niissä oli yksi seikka: pankit eivät saisi enää milloinkaan ostaa erittäin suurella velkarahalla riskialttiita eksoottisia arvopapereita, jotka olivat yleistyneet asuntokuplan myötä. Rahalaitosten tulisi sen sijaan luoda suurimittainen puskuri riskittömistä investoinneista, jotka olisivat aina likvidejä eivätkä tuottaisi milloinkaan tappiota.

Puskuriksi suositeltiin valtion velkakirjoja. Finanssimarkkinoiden romahdettua talousasiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että pankkien tulisi lainata hallituksille enemmän rahaa. Poliitikot ja sääntelyelimet vaativat sitä painokkaasti ja laativat uusia sääntöjä sen toteuttamiseksi. (lisää…)