index.php

Suomen 7 haastetta I: Työikäisten määrä laskee, eikä syntyvyydestä ole pelastajaksi

Liberan Suomi jää jälkeen -raportin nettiversio julkaistiin osissa. Tämä on ”7 haastetta” osion ensimmäinen kirjoitus.

Työikäisten määrä laskee, eikä syntyvyydestä ole pelastajaksi

Elämme suomessa tällä hetkellä poikkeuksellisia aikoja väestörakenteessa tapahtuvien muutosten johdosta.

Työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun. Kyse on ensimmäisestä kerrasta koko väestölaskennan historiassa, jolloin työikäisen väestön määrä laskee, vaikka muun väestön määrä kasvaa. Tämä lasku tulee jatkumaan. 18–64-vuotiaiden määrän ennakoidaan vähentyvän noin 50 000 hengellä seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

Puheet työllisyyden kasvusta sadoilla tuhansilla eivät ole realistisia. Suomella tulee olemaan täysi työ nykyisen työllisyystason pitämisessä ennallaan. Ruotsissa asiat ovat toisin. 18–64-vuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä 350 000 hengellä. Ruotsalaisella työllisyysasteella tämä tarkoittaa noin 270 000 työllisen määrän kasvua vuoteen 2025 mennessä.

Suomen ja Ruotsin väestöllinen kehitys erkaantui viimeistään 1950-luvulla, jolloin merkittävä työperäinen maahanmuutto Ruotsiin alkoi. Ruotsi erottui Suomesta jo silloin liberaalilla maahanmuuttopolitiikallaan. Maassa tähdättiin siihen, että työhön tulleista tulisi maan pysyviä asukkaita. Nykyään Ruotsissa ulkomaalaistaustaisia on lähes kaksi miljoonaa (Helminen 2015).

Tarkasteltaessa ulkomaalaistaustaisten ikärakennetta Suomessa ja Ruotsissa huomataan merkittävä ero maiden välillä. Ruotsissa 30-vuotiaista jopa 31 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, 27 prosenttia ensimmäisen polven ja neljä prosenttia toisen polven ulkomaalaistaustaisia. Esimerkiksi Suomessa saman ikäisten ulkomaalaistaustaisten osuus on 10 prosenttia, ja toisen polven ulkomaalaistaustaisia ei ole lähes ollenkaan (Helminen 2015).

Suomen ja Ruotsin erot väestörakenteessa voi tiiviistää seuraavasti. Ruotsissa työllisten määrä voi kasvaa, vaikka työllisyysaste heikentyisi heikkojen taloudellisten suhdanteiden aikoina. Suomessa työllisten määrä voi pysyä paikallaan, vaikka työllisyysaste nousisi hyvien taloudellisten suhdanteiden aikana.

Useimmissa työllisyyttä koskevissa puheenvuoroissa unohtuu mittakaava. Kokonaisuus hämärtyy toisistaan irrallisten toimenpiteiden kirjon alle. Vastaus 2020-luvun haasteisiin ei löydy syntyvyyden parantamisesta. Suomessa syntyi ennätysvähän lapsia vuonna 2016. Tätä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1860-luvun nälkävuosina. Reformit syntyvyyden parantamiseksi voivat olla hyvää yhteiskuntapolitiikkaa, mutta positiivisia vaikutuksia on turha etsiä kahden seuraavan vuosikymmenen kestävyyshaasteisiin.

Työllisyysastetavoitteiden hallitsemassa suomalaisessa keskustelussa tulisi huomioida, että tavoiteltava prosenttiosuus on aina ”liikkuva maali”, koska siihen vaikuttaa työikäisen väestön ennustettu koko. Huoltosuhteen näkökulmasta olisi hyödyllisempää puhua työllisten kokonaismäärästä tai työllisten osuudesta suhteessa koko väestöön.

Työllisyyteen vaikuttavista asioista keskeisin on työikäisen väestön määrä. Merkittävät muutokset muuttoliikkeessä voisivat luoda mahdollisuuden saavuttaa sellaisia työllisyystavoitetta, joihin ei nykyisellä väestöpohjalla ole mahdollista yltää. 1980-luvun lopun huippuvuosista on turha unelmoida, mutta finanssikriisiä edeltänyt taso voi olla mahdollinen. Mutta vain, jos maahanmuutto moninkertaistuisi ja työllisyysaste nousisi samanaikaisesti huippulukemiin.

Mikään yksittäinen temppu ei kuitenkaan Suomea pelasta. Maahanmuutto ei automaattisesti johda työllisten määrän kasvuun, vaan vaatii muutoksia kyvyssämme kohdata ja kotouttaa eri puolilta maailmaa saapuvia ihmisiä. Tämän lisäksi tarvitsemme kelvollista perhe-, työllisyys- ja talouspolitiikkaa. Kaikki kortit on katsottava, kun tulevaisuuden palveluille ja eläkkeille etsitään rahoittajia.

(Helminen 2015)