index.php

Ajatuspaja Liberan Kesäkoulu 2020

Huom! Koronaviruksen aiheuttama aikataulumuutos Kesäkoulun pitoviikonloppuihin. Hakuaikaa on vielä jäljellä aikataulumuutoksista johtuen.

Ajatuspaja Liberan kaksi ensimmäistä Kesäkoulua saivat kiitosta hyvistä teemoista, opettajistaan ja tunnelmasta:

Kesäkoulun ohjelmasta erityisen teki sen keskittyminen yhteiskunnallisesti merkittäviin teemoihin, jotka toisaalta toivat uusia näkökulmia kesäkoulun vallitsevaan aiheeseen eli liberaaliin demokratiaan ja sen nykytilaan. Kaiken kaikkiaan kesäkoulu oli upea kokemus, joka antoi mahdollisuuden päästä kuulemaan yhteiskunnallisia vaikuttajia ja asiantuntijoita, sekä tutustua muihin yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. 

Liberan Kesäkoulu 2020 ”KANSANTALOUS, MARKKINATALOUS, DEMOKRATIA JA OIKEUDENMUKAISUUS” järjestetään neljänä viikonloppuna elo- ja syyskuussa 2020.

Kesäkoulu tarjoaa kaikille taloudesta, demokratiasta ja päätöksenteosta kiinnostuneille 18-26-vuotiaille mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan avoimen yhteiskunnan, markkinatalouden, kansantalouden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä kiireettömässä ja älyllisesti kunnianhimoisessa ympäristössä sekä toisten koululaisten että johtavien asiantuntijoiden kanssa.

Kesäkoulu järjestetään Helsingissä. Paikat ja opettajat julkaisemme kevään aikana. Olemme aiempina vuosina vierailleet mm. Supercellillä, Nordic West Officessa, eduskunnassa ja me-säätiössä. 

Emme tule Kesäkoulussa pelkäämään vaikeitakaan kysymyksiä. Emmekä kunnioittamaan sen enempää suomalaisen yhteiskunnan pyhiä uskomuksia kuin tieteiden raja-aitojakaan.

Emme suosi mitään poliittista suuntausta, mutta edellytämme kuitenkin sitoutumista avoimen yhteiskunnan periaatteisiin. Myöskään aiempi koulutus tai työkokemus ei vaikuta valintaan.

Kesäkoulu järjestetään neljänä viikonloppuna:

Kansantalous ja talouspolitiikka
Pe 14.8. Klo 16:00-20:00
La 15.8 Klo 10:00-18.00 + illanvietto

Markkinatalous ja toimivat instituutiot
Pe 21.8. Klo 16:00-20:00
La 22.8 Klo 10:00-18.00 + illanvietto

Tulonsiirrot, oikeudenmukaisuus ja ilmastonmuutos
Pe 18.9. Klo 16:00-20:00
La 19.9. Klo 10:00-18.00 + illanvietto

Demokratia ja markkinat
Pe 25.9. Klo 16:00-20:00
La 26.9 Klo 10:00-18.00 + illanvietto

Osallistuminen kaikkiin viikonloppuihin on hyväksymisen edellytys. Kesäkoulu on maksuton. Hakuaika Kesäkouluun päättyy 30.4.2020. Vapaamuotoisen hakemuksen voi lähettää osoitteeseen events@libera.fi.

Lisätietoja Kesäkoulusta antaa toiminnanjohtaja Lasse Pipinen, lasse.pipinen@libera.fi, +358 50 341 1611.

Perintö- ja lahjaveron poistamisen hyödyt

Julkisessa keskustelussa perintö- ja lahjaveroa käsitellään paljolti fiskaalisen ja subjektiivisen oikeudenmukaisuuden konteksteissa. Analyysin tarkasteluväli on tyypillisesti vain edeltävä vuosi ja tarkasteltu luku kyseisen vuoden verotuotto.

Keskustelu perintö- ja lahjaveronaiheuttamasta pääomapaosta, köyhyydestä, sosioekonomisen kehityksen jarrutuksesta, eriarvoisuudesta, hallinnollisista kuluista ja muista pitkän aikavälin dynaamisista vaikutuksista on kuitenkin unohdettu. Silti perintö- ja lahjavero ei kokonaistarkasteltuna vaikuta täyttävän edes niitä vähiä sille asetettuja odotuksia.

Pitkällä aikavälillä se estää suomalaisia vaurastumasta ja näin ollen pienentää suomalaisten veronmaksukykyä. Se ei siis ole fiskaalisesti hyvä vero, eikä se myöskään lunasta lupausta varallisuuserojen pienentymisestä. Nykyisistä verotuskäytännöistä ja käytettävissä olevasta datasta päätellen perintöja lahjavero itse asiassa suosii varakkaita ja rankaisee suhteellisesti sitä enemmän, mitä vähävaraisempi perinnön tai lahjan ottaa vastaan.

Edellä esitetyn perusteella on turvallista sanoa, että perintö- ja lahjavero aiheuttaa suomalaisille merkittäviä hyvinvointitappioita lukuisten talouden dynaamisten vaikutusten takia. Perintö- ja lahjavero mm. eriarvoistaa verovelvollisia, estää erityisesti pieni- ja keskituloisia vaurastumasta, aiheuttaa verosuunnitteluun ja hallintoon liittyvää hävikkiä, kiihdyttää pääomapakoa sekä vaikeuttaa erityisesti perheyritysten sukupolvenvaihdoksia.

Perintö- ja lahjavero pitää lakkauttaa ja siirtää perinnöt sekä lahjat luovutusvoittoverotuksen piiriin. Alle on koottu lyhyet perustelut tämän mallin puolesta.

Luovutusvoittojen verottaminen on oikeudenmukaista: omaisuuden arvonnousun verotus on oikeudenmukaista toimittaa vasta silloin, kun verovelvollisella on aitoa veronmaksukykyä eli omaisuus on realisoitu tyypillisesti rahaa vastaan (luovutusvoittoverotus). Oikeudenmukaista on myös luopua sellaisesta verosta (perintö- ja lahjavero), jonka välttäminen on käytännössä mahdollista vain varakkaimmille.

Luovutusvoittoveroon siirtyminen yksinkertaistaa verojärjestelmää

Verojärjestelmä yksinkertaistuu, kun ”ylimääräisestä välivaiheen” verotuksesta (perintö- ja lahjavero) voidaan luopua. Samalla poistuvat perintö- ja lahjaverotuksesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset ja verovelvollisten kannustimet verosuunnittelulle.

Luovutusvoittojen verottaminen helpottaa yritysten sukupolvenvaihdoksia

Perintö- ja lahjaverotuksen poistamisen myötä poistuvat myös yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyvät erityisongelmat. Tällöin verotus ei ole milloinkaan esteenä aidoille sukupolvenvaihdoksille. Samalla poistuvat sukupolvenvaihdoshuojennuksiin liittyvät yhdenvertaisuusongelmat.

Perintö- ja lahjaveron lakkauttaminen vähentää eriarvoisuutta ja tasaa varallisuuseroja

Nykyinen perintö- ja lahjavero rankaisee perijöitä, joiden perimien kiinteistöjen arvo on laskenut tai pysynyt kohtuullisen lähellä alkuperäistä hintaa. Se myös tekee perimisestä kalliimpaa kiinteistöjä kuin likvidiä omaisuutta perivälle. Perintö- ja lahjavero myös antaa mittavia verosuunnittelumahdollisuuksia heille, jotka jättävät perinnöksi yritysomaisuutta ja suuria omaisuuksia. Pieniä summia periville pieni- ja keskituloisille järjestelmä ei mahdollista tehokasta verosuunnittelua. Nykyinen perintövero- ja lahjavero aiheuttaa suhteellisesti isomman hyvinvointitappion pieni- ja keskituloisille perijöille kuin jo taloudellisesti riippumattomille tai erittäin varakkaille perijöille. Varakkailla on myös mahdollisuus tehdä verosuunnittelua tai siirtää varoja perintöverotästä sta veromuodosta luopuneisiin maihin.

Inheritance and Wealth Inequality: Evidence from Population Register -keskustelualoitteen datan mukaan perintö- ja lahjaveron lakkauttaminen pienentää varallisuuseroja ja parantaa ekonomistataloudellista liikkuvuutta.

Perintö- ja lahjaverolla on luultua isommat haitat

Perintö- ja lahjavero kannustaa varakkaita siirtämään omaisuutensa ulkomaille. Pääomapaon dynaamisia vaikutuksia kansantalouteen ja verokertymään ei yleensä lasketa mukaan perintö- ja lahjaveron haittoihin. Pääomapako väistämättä pienentää verokertymää ja Suomeen tehtyjä investointeja, sekä lisää työttömyyttä ja heikentää yritysten liiketoimintaedellytyksiä. Nykyinen perintö- ja lahjavero aiheuttaa myös mittavia hallinnollisia kuluja niin julkishallinnolle, yrityksille kuin yksityishenkilöillekin. Verosuunnitteluun ja muuhun perimisen tai yritysten sukupolvenvaihdokseen käytetyt resurssit ovat suoraan pois tuottavasta työstä ja investoinneista.

Perinnön “ansaitsemista” ei voi arvioida

Valtiolla tai muilla ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta arvioida yksittäisen perheen kohdalla, mikä on todellisuudessa ansiotonta ja mikä ei. Myös valtion keräämät perintö- ja lahjaverot ovat valtiolle sinällään ansiottomia. Toisaalta vanhempien ei pitäisi joutua maksamaan halusta tukea lapsiaan, eikä lasten joutua maksamaan valtiolle vanhemmiltaan saamasta avusta.

Valtion verotuotot lyhyellä tähtäimellä

Luovutusvoittoverotuksen veropohjan laajentumisen vuoksi perintö- ja lahjaverotuksen poistamisesta ei todennäköisesti aiheudu valtion verotuottojen menetyksiä edes lyhyellä tähtäimellä.

Valtion verotuotot pitkällä tähtäimellä

Pidemmällä tähtäimellä valtion perintö- ja lahjaveron poistamisella pitäisi olla positiivisia vaikutuksia valtion verotuottoihin, sillä veron poistaminen parantaa kotimaisen omistamisen edellytyksiä sekä edesauttaa yritysten sukupolvenvaihdosten toteuttamista.

Mainettaan huonompi perintö- ja lahjavero

Suomessa on vuodesta 1919 lähtien ollut voimassa perintö- ja lahjaverotus. Tärkein peruste verolle on ollut fiskaalinen eli verotuottojen kerääminen julkisen talouden tarpeisiin.

Veron tuotto vuonna 2018 oli 692 miljoonaa euroa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana veron vuotuinen tuotto on ollut keskimäärin 500 miljoonan euron paikkeilla.

FISKAALISEN TEHTÄVÄN lisäksi perintö- ja lahjaveroa on perusteltu oikeudenmukaisuuteen liittyvillä näkökohdilla, kuten tulo- ja varallisuuserojen kaventamisella. Vastikkeetta saadun omaisuuden myös voidaan ajatella yleisesti lisäävän saajansa veronmaksukykyä.

Verotusta varten perilliset jaetaan kahteen veroluokkaan. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat perittävän lähisukulaiset, lähinnä puoliso ja lapset. Muut kuin lähisukulaiset kuuluvat ankaramman verotuksen kohteena olevaan toiseen veroluokkaan. Perintöjä ja lahjoja verotetaan erilaisten veroasteikkojen mukaan.

Perintö- ja lahjavero määräytyy perintönä tai lahjana saadun omaisuuden käyvän arvon perusteella. Perintöveroa maksetaan valtiolle 20.000 euron suuruisesta tai sitä suuremmasta perinnöstä (Taulukko 2).

Taulukko 2. Perintöveroasteikko 1. ja 2. luokassa

Lahjaveroa puolestaan maksetaan valtiolle 5.000 euron ja sitä suuremman arvoisista lahjoista. Lahjavero koskee myös samalta lahjoittajalta kolmen vuoden kuluessa saatuja lahjoja, joiden yhteenlaskettu arvo on 5.000 euroa tai enemmän (Taulukko 3).

Taulukko 3. Lahjaveroasteikko 1. ja 2. luokassa.

Perintö tai lahja ei takaa saajansa veronmaksukykyä

VAIKKA PERINTÖ- JA LAHJAVEROLLE on olemassa teoreettisesti hyviä perusteluja, nykyisessä muodossaan se toimii huonosti. Se ei myöskään ole ssä muodossa olevaa omaisuutta, esimerkiksi asuntoja, kiinteistöjä tai yritysvarallisuutta.

Perinnön tai lahjan saajan veronmaksukyky lisääntyykin yleensä vain teoriassa (omaisuuden arvo paperilla), mutta ei käytännössä (raha pankkitilillä). Niinpä verovelvollinen saattaa joutua erityisiin rahoitusjärjestelyihin tai myymään perintönä tai lahjana saamansa omaisuuden.

Perintö- ja lahjavero poikkeaa tältä osin esimerkiksi ansiotulojen, pääomatulojen tai luovutusvoittojen verotuksesta. Niissä veronmaksu tapahtuu samassa yhteydessä, kun verovelvollinen saa hallintaansa käteisiä rahavaroja.

Perintö- ja lahjaverotuksen epälikvidistä luonteesta aiheutuu ongelmia myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vero aiheuttaa erityisiä ongelmia heille, joilla ei ole likvidejä varoja perintöveron maksamiseksi.

Sitä vastoin varakkaat verovelvolliset voivat aina valita, maksavatko he verot muista varoistaan vai haluavatko he myydä perintönä tai lahjana saamaansa varallisuutta.

Eriarvoistava vero, jota vain rikas pääsee karkuun

PERINTÖ- JA LAHJAVEROTUS on kansainvälisesti poistumassa oleva veromuoto. Näin ollen Suomen perintö- ja lahjavero on monissa tilanteissa varsin helppoa välttää. Perinnön tai lahjan antajan sekä saajan täytyy asua varallisuuden siirtymisajankohtana maassa, jossa ei ole perintö- ja lahjaverotusta.

Suomen kannalta erityisen ongelmallista on, että lähinaapureissamme Ruotsissa, Norjassa ja Virossa ei ole enää perintö- ja lahjaveroa. Asuinpaikan pysyvä tai väliaikainen muuttaminen on verrattain helppoa, mutta käytännössä mahdollinen verosuunnittelumuoto vain varakkaille verovelvollisille.

Sellainen vero, joka luo varakkaille merkittävän kannustimen muuttaa pois Suomesta, on huono vero. Samalla se on myös epäoikeudenmukainenvero, koska sen välttäminen ei ole mahdollista pieni- ja keskituloisille

suomalaisilla. Perintö- ja lahjaverotusta puolustetaan nimenomaisesti varallisuuserojen kaventamisella. Tavoitetta voi kyseenalaistaa jo senkin takia, että Suomi on yksi maailman pienimpien tulo- ja varallisuuserojen maa. Tämän tavoitteen toteuttaminen on vaikeaa kansainvälisessä ja avoimessa taloudessa, jossa monet muut maat eivät verota perintöjä ja lahjoja. Tällöin uhkana on, että verot jäävät ensisijaisesti keskiluokan, ns. tavallisten kansalaisten maksettaviksi.

Myös väite perintö- ja lahjaveron varallisuuseroja pienentävästä vaikutuksesta saattaa olla heikommalla pohjalla kuin aikaisemmin on ajateltu.

Uppsalan yliopiston tutkijat julkaisivat vuonna 2016 keskustelualoitteen otsikolla Inheritance and Wealth Inequality: Evidence from Population Register.  Vaikka kyseessä on ns. keskustelualoite, on siinä esitetyn tutkimusdatan otoskoko poikkeuksellisen suuri. Tarkastelu kattoi 160 000 vuosina 2002–2004 perintöä jättänyttä ja 470 000 heidät perinyttä ruotsalaista.

Tutkimuksen johtopäätösten mukaan perintö- ja lahjavero aiheuttaa suhteellisesti isomman hyvinvointitappion pieni- ja keskituloisille perijöille kuin jo taloudellisesti riippumattomille tai erittäin varakkaille perijöille. Perintö- ja lahjaverolla ei ole merkittävää vaikutusta jo ennestään varakkaiden elintasoon. Vähävaraisen perijän perinnön verottaminen taas alentaa merkittävästi hänen mahdollisuuksiaan parantaa elintasoaan.

Toinen johtopäätös oli se, että perintö- ja lahjavero ei itsessään vähennä varallisuuseroja, toisin kuin yleisesti on ajateltu. Tutkimuksessa varallisuuseroja mittaava gini-kerroin laski ~5–10 % perintö- ja lahjaveron poiston seurauksena. Yhtenä selityksenä arveltiin olevan sen, että isommat perinnöt jakautuvat useammalle perijälle. Toisekseen tutkijat arvelivat, että veromuodon poisto vapautti suhteellisesti enemmän pääomia vähävaraisemmille perijöille, verrattuna heidän alkuperäiseen omaisuuteensa.

Yksi selitys varallisuuserojen pienentymiselle voi olla myös se, että Ruotsissakin varakkaat pystyivät keventämään verotaakkaansa verosuunnittelulla siinä, missä vähävaraisemmat ovat maksaneet perintö- ja lahjaverot täysimääräisinä. Toisaalta varakkaampien perimä varallisuus voi soveltua erilaisten verohuojennusten piiriin. Aivan, kuten Suomessakin tällä hetkellä tapahtuu. Ja kun veroja maksetaan vähemmän, kansalaiset luonnollisesti vaurastuvat. Tämän tutkimuksen mukaan erityisesti alimpien varallisuusdesiilien todennäköisyys siirtyä seuraavaan ylempään desiiliin kasvoi.

Aineiston perusteella ei vielä saada laskettua tarkkoja arvioita sille, miten perintö- ja lahjaverosta luopuminen vaikuttaisi Suomessa. Lisää täsmentävää tutkimusta aiheesta varmasti tarvitaan syy-seuraus suhteiden ymmärtämiseksi.

Silti tämä tutkimus antaa vahvoja ja verrattain johdonmukaisia viitteitä siitä, että perintö- ja lahjavero itsessään kasvattaa varallisuuseroja, toisin kuin veropoliittisessa keskustelussa yleensä esitetään.

Tulkinnanvarainen veromuoto aiheuttaa hävikkiä

PERINTÖ-JA LAHJAVERON toimittaminen edellyttää aina omaisuuden käyvän arvon määrittämistä. Joissain tilanteissa siirtyvän omaisuuden arvon määrittäminen on yksinkertaista, esimerkiksi silloin kun kyseessä on käteinen raha tai pörssissä noteeratut arvopaperit. Yritys- ja kiinteistövarallisuuden arvon määrittäminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Tällöin se vaatii ylimääräistä työtä sekä verovelvollisilta että verohallinnolta.

Perintö- ja lahjaverotuksen toimittamisessa joudutaan usein tekemään keinotekoinen arvonmääritys omaisuudesta, joka ei ole aidon markkinatransaktion kohteena ja jolle ei siten määräydy aitoa markkina-arvoa.

Tilanne on erilainen luovutusvoittoverotuksessa, jossa luovutushinta (ja luovutusvoitto) määräytyy yleensä aidon markkinatransaktion perusteella.

Luovutusvoittoverotuksessa arvonmääritys vaatii erityisiä toimenpiteitä verovelvollisilta tai verohallinnolta vain silloin, kun kyseessä on toisiinsa lähiyhteydessä olevien henkilöiden väliset transaktiot. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa vanhemmat myyvät osakkeita lapsilleen.

Arvonmääritystilanteisiin liittyy myös merkittäviä verosuunnittelun mahdollisuuksia. Perintöinä ja lahjoina luovutettaville omaisuuserille ei useinkaan voida määrittää yksiselitteistä oikeaa arvoa (vrt. markkinaehtoinen kauppa), joten käypä arvo asettuu tietyn vaihteluvälin sisälle. Näin ollen omaisuuden arvostamisessa on tosiasiassa liikkumatilaa, ja siten myös mahdollisuus suunnitelmallisesti minimoida verohaitta. Perintö- ja lahjaverotus on varsinkin ensimmäisessä veroluokassa selvästi kevyempää kuin luovutusvoittoverotus.

Niinpä silloin, kun perittyä omaisuutta on tarkoitus myydä lähitulevaisuudessa saannon jälkeen, omaisuus kannattaa perintö- ja lahjaverotuksessa pyrkiä arvostamaan mahdollisimman korkeaan eli todellista markkinahintaa vastaavaan arvoon. Sitä vastoin tilanteissa, joissa omaisuutta ei ole tarkoitus luovuttaa eteenpäin, kannattaa se arvostaa mahdollisimman alhaiselle tasolle perintö- ja lahjaveron minimoimiseksi.

Tällainen verosuunnittelu on yksittäisten verovelvollisten kohdalla täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vero, joka aiheuttaa laajasti kannustimia verosuunnitteluun, ei kuitenkaan ole kansantalouden kannalta tarkoituksenmukainen.

Välttämättömät huojennukset aiheuttavat rajanveto- ja yhdenvertaisuusongelmia

PERINTÖ- JA LAHJAVEROTUKSEN erityinen kipukohta on yritysten sukupolvenvaihdokset eli tilanteet, joissa yritys siirretään vanhalta omistajalta yritystoimintaa jatkavalle uudelle omistajalle, esimerkiksi vanhemmilta lapsille. Yritystoiminnan varallisuus on yleensä epälikvidiä omaisuutta, sillä se on tarkoitettu pysyvään liiketoiminnalliseen käyttöön (koneet, laitteet, aineettomat oikeudet jne.).

Lisäksi yritystoiminnan käytössä olevien varojen arvo saattaa olla varsin korkea verrattuna moniin muihin perintöinä ja lahjoina siirrettäviin omaisuuseriin. Jos yritysten sukupolvenvaihdoksiin sovellettaisiin normaaleja perintöja lahjaverotuksen periaatteita, johtaisi se usein kohtuuttoman ankariin veroseuraamuksiin ja pakottaisi monissa tilanteissa yritysvarallisuuden myyntiin veron maksamiseksi. Tämä puolestaan tarkoittaisi usein koko yritystoiminnan lopettamista.

Kansantaloudellisesti tärkeän yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi on katsottu välttämättömäksi säätää erityisiä huojennuksia sukupolvenvaihdoksiin. Huojennusten välttämättömyydestä vallitsee varsin laaja poliittinen yhteisymmärrys.

Sukupolvenvaihdoshuojennus on poikkeus pääsäännöstä, joten se on pyrittävä määrittämään mahdollisimman tarkkarajaisesti. Mikäli huojennuksen soveltaminen ei olisi tarkkarajaista, vaan sitä sovellettaisiin laajasti erilaisiin omaisuuden siirtoihin, nakertaisi huojennus koko perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.

Silloin, kun sukupolvenvaihdoshuojennus soveltuu, maksettavaksi tulevan veron määrä saattaa olla vain murto-osa siitä, mikä olisi veron määrä ilman huojennusta.

Huojennuksen soveltuessa verotus on kohtuullista eikä yleensä vaarannayritystoiminnan jatkamista. Tilanne on toinen silloin, kun huojennusta ei jostain syystä voida soveltaa sukupolvenvaihdostilanteissa:

  • Jos yritys ei täytä verolaissa tarkoitetun liiketoiminnan edellytyksiä: Esimerkiksi kiinteistöliiketoiminta tai arvopaperikauppa saatetaan katsoa huojennuksen ulkopuolellekuuluvaksi liiketoiminnaksi.
  • Luovutuksensaaja saa alle 10 % yhtiön osakkeista.
  • Luovutuksensaajan ei katsota jatkavan liiketoimintaa verolaissa tarkoitetulla tavalla: Esimerkiksi alaikäisen lapsen ei katsota voivan olla yritystoiminnan jatkaja.

Tere Sammallahdesta Liberan sisältöjohtaja

Ajatuspaja Liberan uudeksi sisältöjohtajaksi on valittu Tere Sammallahti (s. 1981). Sammallahti siirtyy Liberaan SRV Rakennus Oy:n palveluksesta.

Uransa aikana Sammallahti on kerännyt laajan kokemuksen rakennusalan konsulttitehtävistä Suomessa ja Yhdysvalloissa. Hänet tunnetaan aktiivisena liberaalin aatteen puolustajana useista medioista, erityisesti sosiaalisen median alustoilta, kuten Youtubesta ja Facebookista.

“Olen innoissani päästessäni edistämään suomalaista julkista keskustelua liberaalin kansalaisyhteiskunnan, yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden, markkinatalouden ja yksilönvastuun teemoilla. Markkinatalous on tuottanut hyvinvointia ympäri maailman ja vapauttanut historian saatossa miljardeja ihmisiä köyhyydestä. Taloudellinen vapaus on ensisijainen ehto myös suomalaisten hyvinvoinnille. Otan vapausaatteen yleistajuistamisen päätehtäväkseni Liberassa.”

Sisältöjohtaja vastaa tiedon keräämisestä sekä sen soveltamisesta ajatuspajan tuottamiin raportteihin ja analyyseihin. Myös viestinnän, tiedottamisen ja mediasuhteiden hoitaminen kuuluu organisaatiomuutoksen myötä uuden sisältöjohtajan toimenkuvaan. Sammallahti aloittaa työt Liberassa 12.8.2019. 

Liberan toiminnanjohtajana aloittaa aiemmin operatiivisena johtajana toiminut Lasse Pipinen. Hän vastaa säätiön ja ajatuspajan varainkeruusta, taloudesta ja johtaa ajatuspajan toimintaa. Lasse on vastannut säätiön operatiivisesta toiminnasta jo lähes neljän vuoden ajan.

Liberan edellinen toiminnanjohtaja Mikko Kiesiläinen siirtyy ekonomistiksi Elinkeinoelämän keskusliittoon.

Libera-säätiön toimintakertomus 2017

Perustehtävän mukainen toiminta

Säätiön perustehtävänä on edistää ja tukea yksilönvapauden periaatteita ja arvoja, vapaata yhteiskuntaa, vapaata yrittäjyyttä ja vapaita markkinoita. Libera on toiminnallinen säätiö.

Toimintavuoden 2017 aikana toimintaa kehitettiin entistä enemmän sosiaalisen median verkon ja vuorovaikutteisuuden ehdoilla. Julkaisut ja niiden ympärille rakennetut toimenpiteet, kuten kilpailut ja tietokannat sekä tilaisuudet ovat edelleen toiminnan kivijalka.

Toimintavuoden aikana tuotettiin seuraavat julkaisut:

  • Eläkepommi ei tule kuin varas yöllä, Aaltonen, Ilmonen ja Kahra
  • Kultaiset kahleet – 10 askelta kohti vapaampaa kansalaisyhteiskuntaa, Pursiainen ja Kultti
  • Suomi jää jälkeen, Kiesiläinen, Wessman, Pyykkönen, Mykkänen, Schauman, Keränen, Vartiainen
  • Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla, Ilves, Schmidt-Felzmann, Rusi, Benitez, Raik, Pesonen, Järvenpää, Lepomäki

Lisäksi järjestimme kolme yleisötilaisuutta ja teimme Liberatube-pilotin.

Podcast-lähetyksiä jatkettiin ja niitä tehtiin neljä kappaletta. Blogeja julkaistiin 78.

Säätiön toiminnan kulut tilikaudella olivat 181 867,42 euroa, joista henkilöstökulujen osuus oli 97 294,00 euroa. Säätiö sai yksityisinä lahjoituksina 213 658,44 euroa.

Hallinto

Säätiön hallitukseen kuuluivat Elina Lepomäki puheenjohtajana, Björn Wahlroos varapuheenjohtajana sekä Toomas Ilves, Paul Lillrank, Suvi-Anne Siimes (9.3.2017 saakka) Kristina Pentti-von Walzel, Henrikki Tikkanen, Matti Vuoria ja Tatu Ylönen (9.8.2017 saakka).

Säätiön toiminnanjohtajana toimi Heikki Pursiainen (25.9. saakka) ja operatiivisena johtajana Lasse Pipinen.

Henkilöstökulut, 97 294,00 euroa, koostuivat toiminnanjohtajan, operatiivisen johtajan sekä tutkimusavustajan palkoista sosiaalikuluineen.

Tilikauden aikana hallitus kokoontui neljään kokoukseen.

Hallituksen tai edustajiston jäsenyydestä ei ole maksettu palkkioita. Säätiö ei ole antanut lainoja tai vakuuksia lähipiiriin kuuluville eikä tehnyt muitakaan säätiölain tarkoittamia toimia lähipiiriläistensä kanssa.

Politicon kirjoitus lahjoituksista

Politico.eu julkaisi 14.12. jutun Euroopan parlamentin erilaisten ajatuspajojen kautta kohdentamista avustuksista eurooppalaisten puolueiden taustaorganisaatioille. Libera on puoluepolittisesti sitoutumaton ajatuspaja, mutta Libera ja sen entinen toiminnanjohtaja on mainittu tekstissä.

Jutussa esiintyvä ajatuspaja IDDE, Initative for Direct Democracy, on tukenut Liberaa vuonna 2015 yhteensä 20 000 eurolla. IDDE on antamansa selvityksen mukaan noudattanut Euroopan parlamentin sille asettamia sääntöjä tuen jakamisessa. Libera ei ota vastaan julkista rahoitusta. IDDE on vahvistanut, että Libera ei sellaista myöskään ole saanut.

IDDE on pyrkinyt lisäämään jakamiensa tukien vaikuttavuutta yhteisrahoituksella. Tässä tapauksessa Libera on etsinyt yksityisen tukijan (joka on ajatuspajan entinen toiminnanjohtaja ja pitkäaikainen lahjoittaja) ja ohjannut lahjoituksen IDDElle. Lahjoitettu summa yhdistettiin IDDEn projektiapurahan kanssa. IDDEe on tukenut Liberan eri projekteja tällä yhteisrahoituksella.

Liberalla ei ole yhteyttä Politicon jutussa muihin mainittuihin IDDE:n tukemiin puoluepolittisiin taustaorganisaatioihin.

Lisätietoja:
Lasse Pipinen
Operatiivinen johtaja
p. 0503411611

13:57 juttua muokattu yhteisrahoituksen toiminnan osalta.