index.php

Liberan Mikko Kiesiläinen vierailee Aki Pyysingin Teerenpelit-ohjelmassa

Jaksossa keskustelua mm. taksiuudistuksesta, Veikkauksen monopolista, hallituksen muodostumisesta, Liberan toiminnasta ja Mikon urasta.

Keskustele jaksosta tässä ketjussa: https://www.sijoitustieto.fi/sijoituskeskustelu/artikkelikeskustelu/sijo…

00:20 Tervetuloa
00:50 Mikon tausta ja Lontoon ajat
06:00 Mikko siirtyy Liberan tominnanjohtajaksi
07:00 Aki kysyy oliko apteekkimonopolin purkamiskampanja Mikon idea
08:20 Taksiuudistus
10:20 Valtion yhtiöomistukset, Vake ja Solidium
17:00 Pohdintaa tulevan hallituksen toimista
22:40 Osakesäästötilin kohtalo
24:40 Vihreä ekonomisti ja punainen ekonomisti (Ilkka Kaukoranta)
30:42 Veikkaus, monopoli ja nettiblokit
38:00 Heikki Pursiainen ei päässyt vihreiden ehdokkaaksi. Markkinatalous vihreissä?
44:04 Euroclearin monopoli, omistajarekisteri
47:30 Miltä tuntuu askarrella markkinaliberalistina vihreissä?
51:00 Mikon omat sijoitukset

Venäläinen informaatiovaikuttaminen näyttää toimivan

Viime viikolla uutisiin nousi pienimuotoinen kohu tuoreen kansanaedustajan Hussein al-Taeen sosiaalisen median kirjoituksista vuosien takaan. Helsingin Sanomien mukaan al-Taeen kirjoituksissa vihjaillaan Israelin ja Yhdysvaltojen kouluttaneen Isis-terroristeja ja Israelin salaisen palvelun ryhtyvän terroritekoihin.

Al-Taee on nyt irtisanoutunut kirjoittamistaan kommenteistaan, pyytänyt niitä anteeksi ja todennut olleensa nuorempana turhautunut ja kiukkuinen.

Vuosia sitten sosiaaliseen mediaan kirjoitetuista kommenteista on turha tehdä suurta numeroa, jos kirjoittaja niistä irtisanoutuu. Se, mikä tässä uutisessa vaatisi suurempaa huomiota, on sen taustalla oleva Venäjän informaatiovaikuttaminen.

Facebook-ryhmä, josta osa uutisiin nousseista kommenteista on peräisin, on ryhmän kuvauksen mukaan tarkoitettu Venäjä-mielisen Janus Putkosen perustaman Verkkomedia.org:n juttujen levittämiseen. Putkosen yhteydet Venäjään ovat tulleet julkisuuteen hänen työskennellessään Donetskin hallinnolle.

Venäjän vaikuttaminen on yksinkertaista mutta toimivaa

Amerikan presidentinvaalien jälkeen on julkaistu useita analyysejä Venäjän vaikuttamiskeinoista ja vielä tarkempaa tietoa on tullut julkisuuteen Muellerin raportin myötä. Yhdysvaltojen senaatin tiedustelukomitean tilaaman selvityksen mukaan Venäjän vaikuttaminen tapahtui useiden eri alustojen kautta ja kohdennettiin useille eri yleisöille.

Kaksi teemaa, jotka toistuivat lähes kaikissa kanavissa oli luottamuksen heikentäminen valtamediaa kohtaan ja Venäjän valtion pääviestit Syyrian konfliktiin liittyen.* Molemmat näistä kohdista esiintyvät myös tässä kyseisessä tapauksessa. Verkkomedian ruokkimien salaliittoteorioiden ja rokotekriittisyyden tarkoitus juuri heikentää luottamusta mediaan.

Valveutuneiden lukijoiden ja politiikan kommentaattoreiden on helppo suhtautua ylenkatsoen Venäjän vaikuttamispyrkimyksiin Suomessa, kun näkyvimmät osat siitä ovat Janus Putkosen ja Johan Bäckmanin usein amatöörimäiseltä touhulta näyttävät toimet.

Suomessa keskimääräisen kansalaisen medialukutaito onkin hyvän koulujärjestelmän ansiosta useita muita teollisuusmaita korkeammalla tasolla. Siitä huolimatta Venäjän vaikuttamispyrkimykset toimivat myös Suomessa ja virkavallan olisi syytä suhtautua niihin nykyistä vakavammin.

Vaikka al-Taee itse kertoo poistuneensa Facebook-ryhmistä havaittuaan avoimesti Venäjä-mielistä sisältöä, niin on syytä muistaa että avoimen Venäjä-mielinen sisältö on vain pieni osa kokonaisuudesta. Koska sen teho on heikko, pääasiallinen fokus on juuri eripuran kylväminen ja luottamuksen heikentäminen.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi turhautuneet ja kiukkuiset nuoret miehet ovat oiva kohderyhmä. Jos Hussein al-Taeen kaltaiselta fiksulta nuorelta mieheltä kesti useampi vuosi hoksata mistä on kyse on, niin voi vain miettiä kuinka moni ei huomaa missään vaiheessa olevansa propagandan kohteena?

Hussein al-Taeen tapa ratkaista tilanne, (irtisanoutui, pyysi anteeksi, case closed) kun kuvakaappaukset kaivettiin häntä vastaan, oli aivan oikea.  Mutta tämä on hyvä esimerkki siitä miten Venäjän informaatiovaikuttaminen voisi saada jonkun toisen tulevaisuudessa vaikutusvaltaisen henkilön toimimaan harkitsemattomasti ja sitten käyttää sitä häntä vastaan myöhemmin. Painostukselle altistava aineisto voi asettaa yksittäistä kansanedustajaa laajemmankin piirin alttiiksi suoralle tai epäsuoralle poliittiselle painostukselle.

 

*  “Two themes were disseminated nearly identically across all targeted communities: narratives to erode trust in mainstream media, and narratives to convey Russian’s state-sanctioned talking points on the Syrian conflict.”  – New Knowledge whitepaper

 

Liberan ehdotus hallitusohjelmaksi

Kokeneet politiikan asiantuntijat povaavat alkavista hallitusneuvotteluista pitkiä ja vaikeita. Siksi Libera kantaa oman kortensa kekoon tarjoamalla pohjaesityksen hallitusohjelmaksi, jota voi käyttää hallituspohjasta riippumatta.

Sosiaaliturva: ansiosidonnainen kaikille palkansaajille

Viime hallituskauden sote-farssin suurin opetus on, että parempi lähteä tekemään suuria uudistuksia pala kerrallaan. Mikäli sote-palveluiden tai sosiaaliturvan kaltaisia suuria kysymyksiä yritetään uudistaa yhdellä valtavalla kokonaisuudistuksella, on suuri riski että uudistukselta loppuu aika kesken, se törmää perustuslaillisiin ongelmiin tai poliittinen tahto hiipuu usean vuoden valmistelun aikana.

Sosiaaliturvan uudistustarve on tunnettu yli puoluerajojen. Ensimmäisenä osauudistuksena pitäisi olla ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen koskemaan kaikkia palkansaajia. Nyt kaikki palkansaajat osallistuvat maksamiensa verojen kautta ansioturvan rahoittamiseen, mutta vain työttömyyskassojen jäsenet saavat ansioturvan. Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle jää juuri korkean työttömyysriskin (matalasti koulutettuja ja epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä) palkansaajia.

Työmarkkinat: paikallinen sopiminen mahdolliseksi kaikille työnantajille

Käytännössä kaikki eduskuntapuolueet vannovat työllisyysasteen nostamisen olevan niiden tavoitteena, mutta keinoista usein vaietaan. Paikallisen sopimisen laajentaminen koskemaan kaikkia työnantajia olisi, ansiosidonnaisen uudistamisen tapaan, hyvä ensimmäinen askel. Nykyinen työehtosopimusjärjestelmä antaa järjestäytyneille työnantajille mahdollisuuden rajoittaa paikallista sopimista siten, että se koskee vain järjestäytynetä yrityksiä.

Työehtosopimuksen osapuolena oleva työnantajajärjestö voi solmia yleissitovan työehtosopimuksen, jossa todetaan että järjestöön kuuluvat työnantajat saavat sopia paikallisesti asioista, joista järjestöön kuulumattomat työnantajat eivät saa.

Esimerkiksi Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen yhteensä 48:stä paikallisen sopimisen kohdasta 21 on käytettävissä ainoastaan työnantajaliiton jäseninä olevissa noin 1600 yrityksessä. Teknologiateollisuudessa työmarkkinajärjestöt siis estävät järjestöön kuulumattomia yrityksiä hyödyntämässä samoja mahdollisuuksia, mitkä he ovat itselleen sopineet.

Lisäksi Teknologiateollisuus ry kieltäytyy hyväksymästä jäsenekseen yrityksiä, joilla on alle kymmenen työntekijää. Näin pienet yritykset ovat suoraan heikommassa kilpailuasemassa vain sen takia, että suuremmat yritykset ovat niin päättäneet. Tällainen kartellimainen toiminta rajoittaa kilpailua ja työpaikkojen syntymistä.

Kilpailun edistäminen: Alko & apteekit

Viime vuonna toteutettu alkoholilain uudistus vapautti uusia tuotteita Alkon monopolin piiristä ja samalla korotti alkoholiveroa. Veronkorotuksen ansiosta alkoholiveron tuotot kasvoivat 150 miljoonaa euroa edellisvuoteen verrattuna, vaikka alkoholin kulutus kasvoi vain 0,6%. Yhdistelmä valtion verotulojen kasvua ja kuluttajahintojen laskua kertoo karua kieltä Alkon tehottomuudesta. Tällä hallituskaudella olisi syytä jatkaa samalla linjalla, eli korottaa alkoholiveroa ja vapauttaa viinit Alkon monopolin piiristä.

Samoin apteekkikartelli olisi syytä vihdoin purkaa. Taloustieteen professori Ari Hyytinen on arvioinut, että suomalaiset maksavat lääkkeistään noin 90-100 miljoonaa euroa liikaa. Nyt olisi aika purkaa apteekkilupien tarveharkinta ja yhtiömuotorajoitus, sekä muuttaa nykyiset kiinteät hinnat enimmäishinnoiksi.

Kilpailun lisääminen alkoholin vähittäiskaupassa ja apteekkimarkkinalla lisäisi kilpailua myös päivittäistavarakaupassa. Nyt monella paikkakunnalla uuden supermarketin perustaminen on käytännössä mahdotonta, kun asiakkaat käyvät kuitenkin siinä vanhassa marketissa, jonka vierestä löytyy Alko ja apteekki.

Ilmastonmuutoksen torjunta:

Polttoöljyn veronkorotus

Suomessa on edelleen 160 000 öljylämmitteistä pientaloa ja niiden lämmitykseen poltetaan vuosittain noin 500 miljoonaa litraa öljyä vuodessa. Vastaavasti Ruotsissa öljylämmityksestä on luovuttu käytännössä kokonaan. Siellä lämmitysöljyn valmistevero on ollut pitkään lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna, mikä on saanut pientaloasujat vaihtamaan maalämpöön tai sähkölämmitykseen.

Polttoöljyn valmisteveroa tulisi nostaa asteittain siten että hallituskauden lopussa oltaisiin lähellä Ruotsin tasoa. Tämä tekisi hyvää julkistaloudelle ja ilmastolle.

Turpeen verotuen poistaminen

Turpeen polttoa tuetaan alennetulla energiaverolla, jonka kustannus vuoden 2019 budjetissa on arvioitu olevan noin 189 miljoonaa euroa. Verotuki on epätarkoituksenmukainen, sillä turpeenpoltto tuottaa poikkeuksellisen paljon hiilidioksidia. Jopa enemmän kuin kivihiilen polttaminen. Turpeen polton suora työllistävä vaikutus Suomessa on noin 2300 henkilötyövuotta. Tämä tarkoittaa noin 80 000 euron tukea per työntekijä. Olisi halvempaa maksaa näille henkilöille vaikka puolet tuosta summasta siitä hyvästä että he eivät tekisi työtään.

Maatalouspolitiikka: lihan- ja maidontuotannon tuet

Ennen kuin asetetaan mitään lihaveroa olisi syytä vähentää lihantuotannon tukia. Tällä hetkellä lihantuotantoa tuetaan Suomessa niin paljon että sianlihaa viedään Kiinaan saakka. Suomessa maataloutta tuetaan noin 2,7 miljardilla eurolla vuodessa. Oman arvioni mukaan tästä vähintään miljardi euroa kohdistuu maidon- ja lihantuotannon tukemiseen. Tarkkaa jakoa ei ole saatavilla, sillä suuri osa tuista jaetaan eri tuotantosuuntien kesken ilman että eläinperäistä tuotantoa eritellään.

Yhtenä esimerkkinä kansallisista tuista pelkästään lihan-, maidon- ja turkistuottajien vuosilomasijaisten kustannuksia valtio tukee yli 150 miljoonalla eurolla. Ruotsissa vastaava tuki lopetettiin yli kymmenen vuotta sitten. EU:sta kannattaa totta kai hakea kaikki tuet mitä sieltä saadaan, mutta kansallisia tukia lihan- ja maidontuotannolle olisi mahdollista karsia sadoilla miljoonilla.

Opetusministeriö: koulutusleikkausten peruminen

Koulutusleikkausten peruminen voitaisiin aloittaa pääomittamalla yliopistoja valtion pörssiomistuksilla. Huippuyliopistoilla tulee olla nykyistä enemmän aitoa riippumattomuutta ja autonomiaa. Tämä koskee myös niiden rahoitusta.

Sekä Valtion kehitysyhtiö Vake että Solidium voidaan lopettaa tarpeettomina ja niiden pörssilistatut osakeomistukset tulisi siirtää säätiöyliopistoille. Vakella ja Solidiumilla on pörssilistattuja osakeomistuksia yhteensä lähes 10 miljardin edestä. Varat tulisi jakaa parhaita yliopistoja priorisoiden, siten että Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto voisivat kilpailla entistä tasaväkisemmin maailman johtavien yliopistojen kanssa. Esimerkiksi Harvardin yliopiston säätiöllä on varallisuutta yli 30 miljardin euron edestä.

Sosiaalipolitiikka: rahapeliautomaattien lukumäärän puolittaminen

Suomessa pelataan rahapelejä toiseksi eniten Euroopassa ja haitat ovat sen mukaisia. Veikkauksen, Fintoton ja Raha-automaattiyhdistyksen fuusiota perusteltiin rahapelihaittojen vähentämisellä, mutta haitat eivät ole vähentyneet toivotulla tavalla. Runsas pelaaminen on suora seuraus rahapelien valtavasta tarjonnasta. Suomessa on esimerkiksi yli viisinkertainen määrä rahapeliautomaatteja Ruotsiin verrattuna ja ne ovat hajasijoitettu ympäri julkisia tiloja toisin kuin useissa muissa maissa. Tehokas tapa vähentää rahapelaamisesta johtuvia sosiaalisia ongelmia olisi puolittaa rahapeliautomaattien lukumäärä.

Hallinnon rakenteiden uudistaminen

Maakunnat

Ei tehdä niitä.

Kunnat

Asetetaan kunnille minimikooksi 10 000 asukasta. Suomessa on yli 300 kuntaa, mutta alle sadassa on yli 10 000 asukasta. Suurin osa nykyisistä kunnista on liian pieniä tuottamaan palveluita tehokkaasti tai tekemään hankintoja ammattimaisesti. Samalla säästyisi 200 kunnanjohtajan palkat.

Kymmenvuotias Solidium on epäonnistunut ja se pitäisi lopettaa

Nykymuotoinen Solidium täytti kymmenen vuotta viime kuussa. Alkuvuodesta 2009 valtio siirsi omistuksiaan pörssilistatuissa yhtiössä usean miljardin euron arvosta Solidiumiin, ja omistuksia hoitamaan palkattiin uusi henkilöstö.

Tuolloin Helsingin Sanomien otsikoissa maalattiin kuvaa ”sinivalkoisesta ankkuriyhtiöstä,” joka “lähtee rahantekoon osakemarkkinoille”. Valitettavasti kaikki (tai oikeastaan mikään) ei ole mennyt suunnitelman mukaisesti.  

Vakaaksi ankkuriksi suunnitellun yhtiön ympärillä on riittänyt draamaa ja epäonnistumisia. Solidiumin taipaleesta tehtiin perusteellinen välitilinpäätös vuonna 2015, kun valtioneuvosto asetti työryhmän selvittämään yhtiön toimintaa. Tuossa vaiheessa vain kuusi vuotta toimineen Solidiumin lyhyestä historiasta löydettiin neljä selvää epäonnistumista.

  1. Suurin taloudellinen menetys liittyy Outokumpu Oyj:n Inoxum-kauppaan vuonna 2012. Outokummun suurimpana omistajana Solidium asettui tukemaan epäonnistunutta yrityskauppaa, jolla Outokumpu osti Inoxumin 2,7 miljardin euron hintaan, minkä jälkeen Outokummun kurssi eriytyi viiteryhmästään pysyvästi.
  2. Talvivaaraan vuosina 2011 ja 2013 sijoitettu noin 150 miljoonaa euroa on menetetty.
  3. Solidium on menettänyt Stora Enso Oyj:n kontrolloivan osakkeenomistajan aseman huolimatta merkittävästä omistuksesta.
  4. Solidiumin sijoitukset sykliseen Outotec Oyj:n ovat olleet huonosti ajoitettuja. Näissä kaupoissa Solidium on hävinnyt yhteensä yli 100 miljoonaa euroa.

Raportin jälkeen vastuuministeri antoi Solidiumin hallituksen puheenjohtajalle potkut. Potkut aiheuttivat kitkaa hallituksen puolueiden välille ja yksittäisiä hallituksen jäseniä on vaihtunut tasaiseen tahtiin.

Työryhmän tilaaman riippumattoman analyysin mukaan Solidiumin salkun kokonaistuotot ovat jääneet heikoiksi. Analyysissa muun muassa verrattiin salkun tuottoa indekseihin, arvioitiin yksittäisten päätösten merkitystä ja onnistumista, sekä verrattiin kutakin yhtiötä valittuja keskeisiä verrokkiyrityksiä vasten.

“Suoritettu analyysi osoittaa, että Solidium ei ole riittävässä määrin onnistunut saavuttamaan sille annettuja tavoitteita sijoitussalkun arvon kokonaiskehityksen ja kohdeyritysten menestymisen osalta. Solidiumin toimintatapa on arvioitava uudelleen,” todettiin työryhmän loppuraportissa. Miljardien eurojen osakeomistuksessa pienetkin tuottoerot lasketaan kymmenissä miljoonissa.

Onko mikään muuttunut?

Edellä kuvattujen tapahtumien jälkeen Solidiumin toimitusjohtaja on vaihtunut. Keväällä 2018 uuden toimitusjohtajan antama lausunto viittaa siihen, että toimintatavat eivät välttämättä ole vieläkään asianmukaisella tasolla. Talouselämälle annetussa haastattelussa Solidiumin toimitusjohtajalta kysyttiin miksi Solidium vaihtoi Sampo-sijoituksen Nokiaan.

Talouselämä, Antti Mäkisen haastattelu 23.3.2018

 

“Se meni toisin päin. Syksyllä rupesimme katsomaan Nokiaa ja salkkuamme yleisesti. Meillä oli tuolloin vielä 3,2 prosenttia Teliaa jäljellä. Halusimme Teliasta eroon, koska Ruotsin valtio dominoi sitä 37 prosentin omistuksella ja Solidium on suurin omistaja Elisassa. Joku heitti, että mitä jos Telia vaihdettaisiin Nokiaan?” Vastaus on kuin suoraan Kummelista. Kun lausunnon pistää samaan kontekstiin Solidium-työryhmän raportissa esitetyn kritiikin kanssa, lausunto herättää suurta huolta.

Mitä pitäisi tehdä

Solidiumin olemassaololle on ylipäätään vaikea keksiä perusteita. Valtion ei tulisi ottaa osakemarkkinariskiä kansalaistensa puolesta. Solidiumin omistamilla yhtiöillä ei ole huoltovarmuuden kannalta merkitystä, kuten esimerkiksi Patrialla voi perustellusti arvioida olevan.

Yhtenä argumenttina Solidiumin puolesta on esitetty, että se estää ulkomaisia yrityksiä ostamasta suomalaisia pörssiyhtiöitä. Tämä ei ole erityisen järkevä tavoite. Jos ulkomainen ostaja on valmis maksamaan enemmän kuin kukaan muu markkinoilla, niin silloin yleensä kannattaa myydä. Mutta mikäli se katsotaan perustelluksi, siihenkin riittäisi holding-yhtiö ilman huomattavaa organisaatiota. Samaan aikaan Solidiumin pelkät henkilöstökulut ovat nielleet 36 miljoonaa euroa kymmenen vuoden aikana.

Luontevin ratkaisu olisi purkaa Solidium ja siirtää sen osakeomistukset suomalaisten yliopistojen pääomittamiseen.

 

Valtionkehitysyhtiön Vaken pysäyttämisellä on kiire

Vaken toimitusjohtaja Taneli Tikka kommentoi Twitterissä Liberan blogissa julkaistua kirjoitustani, joka käsitteli kriittiseen sävyyn Vaken toiminnan perusteita ja edellytyksiä.

Tikka esitti muutaman argumentin Vaken puolesta. Ne olivat

  1. Vakea on lähestynyt kasvuyrityksiä, jotka haluaisivat rahoitusta Vakelta
  2. Suomessa ei ole suomalaisia rahastoja, jotka tekevät 10-100 miljoonan euron riskisijoituksia
  3. Tikan mukaan on olemassa yhtiöitä jotka mieluummin ottaisivat suomalaista riskipääomaa kuin ulkomaista riskipääomaa

Taneli Tikan esittämät argumentit ovat hyvin heikkoja ja osin virheellisiä

“Vakelle on todella selvä tilaus, kysyntä suorastaan,” Tikka jatkoi. Jos minulla olisi startup, joka tarvitsisi riskipääomaa ja markkinalle ilmaantuu kahden miljardin taseella varustettu toimija, joka itse ilmoittaa että sen toimintaa ei voi mitata taloudellisin mittarein, niin olisin hullu jos en olisi kiinnostunut sen tarjoamasta rahoituksesta.

Kun kaikki muut 10-100 miljoonan euron riskisijoituksia tekevät toimijat mittaavat toimintaansa nimenomaan taloudellisilla mittareilla, niin totta kai olisin kiinnostunut hakemaan startupilleni rahoitusta siltä yhdeltä toimijalta joka ei toimi näin.

Markkinahintaa halvemmalle rahoitukselle on aina kysyntää. Jos valtio perustaisi pankin, joka tarjoaa autolainoja, ja ilmoittaisi että pankin toimintaa ei voi mitata taloudellisin mittarein, olisin ehdottomasti kiinnostunut hakemaan lainaa sieltä, koska olisi olemassa merkittävä todennäköisyys sille että rahan saisi paremmilla ehdoilla kuin kilpailevista pankeista. Tikka varmaan tulkitsisi minun kiinnostukseni niin että tälle pankille ”on todella selvä tilaus, kysyntä suorastaan,”. Se ei tarkoita, että valtion kannattaisi perustaa kyseistä pankkia, kuten ei myöskään Vakea.

Toisen kohdan osalta Taneli Tikan tiedot ovat vääriä. Suomessa toimii Nokian rahoittama ja miljardin euron varoja hallinnoiva NGP Capital (entinen Nokia Growth Partners) riskisijoitusyhtiö, joka tekee juuri Tanelin kuvaaman kokoluokan sijoituksia uusia teknologioita kehittäviin kasvuyhtiöihin. Myöskään sillä mikä on rahoitusta tarjoavan yhtiön kotimaa on, ei lähtkökohtaisesti ole kauhean tärkeä asia. Tärkeintä on, että potentiaaliset ideat saavat rahoitusta.

Loppuun Taneli Tikka lisää: ”Toivon että Vaken päätöksentekoprossesi etenee siten, että nyt kevään aikana pääsemme julkistamaan ensimmäisiä suoria sijoituksia. Niiden yhteydessä moni esitetty huolenaihe hälvenee. Valtion hyväksymässä Vaken strategiassa on linjattu, että Vake nimenomaan tarjoaa vahvoja ’eväitä’ ”.

Vake ei pysty tarjoamaan “vahvoja eväitä” vain sillä, että se itse päättää strategiassaan tehdä niin. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin Tikan tausta ei ole globaalissa venture capital-sijoittamisessa ja tiimi aiotaan pitää pienenä. Vake ei pysty tarjoamaan mitään sellaista osaamista ja kontakteja, mitä Accel Partners (yksi maailman johtavista riskisijoittajista) tarjosi Supercellille tai mitä TCV tarjoaa Relexille 175 miljoonan euron sijoituksen lisäksi.

Tikan viestissä ilmenee myös ajatus, että Vaken tulee ensin toimia ja toimillaan hankkia mandaatti olemassaololleen. Tämä on hyvin vääristynyt käsitys asiallisesta toimintatavasta toimijalta, joka aikoo riskeerata kymmeniä tai satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja. Vaken täytyy ensin pystyä perustelemaan olemassaolonsa ja hankkia mandaatti ja vasta sitten toimia. Jos Vake ei pysty perustelemaan olemassaoloaan paremmin, se pitää pysäyttää. Tällä on mitä ilmeisimmin kiire.  

Valtion kehitysyhtiössä Vakessa on koossa kaikki katastrofin ainekset

He eivät tiedä mitä he tekevät

Sipilän hallituksen päätöksellä perustettiin Valtion kehitysyhtiö Vake, johon siirrettiin valtion osakeomistuksia noin kahden miljardin euron edestä. Tehtäväksi uudelle yhtiölle annettiin tehdä pääomasijoituksia listaamattomiin yrityksiin ja käynnistää uutta liiketoimintaa. Satojen miljoonien eurojen sijoittaminen startup-yrityksiin ei ole tarkoituksenmukaista julkisten varojen käyttöä ja on suuri riski, että se johtaa valtaviin tappioihin veronmaksajille.

Toimitusjohtaja Taneli Tikan johdolla toimintasuunnitelmaa on työstetty, ja tällä viikolla Vake esitteli strategiaansa kutsuvierastilaisuudessa. Tikan pitämän puheenvuoron ja esitelmän perusteella on syytä olla erittäin huolissaan Vaken toiminnasta. Vaken ensiaskeleet huokuvat pelottavaa ymmärtämättömyyttä ja tosiasiallisesti veronmaksajien rahojen altistamista täysin kohtuuttomiin riskeihin.

Tilaisuudessa Vake kertoi visionsa olevan seuraava:

  • Vake rakentaa tulevaisuuskestävää Suomea ja on mukana vain niissä teemoissa, teknologioissa ja ilmiöissä, jotka ovat osa tulevaisuutta.
  • Vake tuo yhteen toimijoita ja luo uutta markkinaehtoisesti.
  • Vake on houkutteleva kumppani ja mahdollistaja tilanteissa, joissa markkinaratkaisu ei ole riittävä.

Ensimmäinen kohta on yhdistelmä hömppää ja itsestäänselvää tautologiaa. Sanana “tulevaisuuskestävä” ei tarkoita yhtään mitään ja mikään kehitys- tai sijoitusyhtiö ei sijoita tai ole mukana teknologioissa tai ilmiöissä, jotka eivät ole osa tulevaisuutta. Se ei olisi edes mahdollista. Määritelmällisesti sijoitukseen tai investointiin liittyy tavoite tulevasta arvonnoususta.

Seuraavat kaksi kohtaa visiosta taas ovat keskenään ristiriidassa. Markkinaehtoinen toiminta tuottaa markkinaratkaisuja. Jos Vaken toiminnan on tarkoitus olla markkinaehtoista, niin miten se voi tuottaa muuta kuin markkinaratkaisuja? Jos markkinaratkaisut “eivät ole riittäviä,” niin silloin tarvitaan jotain muuta kuin markkinaehtoista toimintaa.

Vaken toimitusjohtaja toistuvasti korostaa kuinka Vaken sijoitustoiminta on kaukana tavanomaisesta pääomasijoitustoiminnasta, mutta ei pysty kertomaan millä tapaa se olisi erilaista. Maanantain kick-off tilaisuudessa tästä erosta Tikka ei osannut kertoa muuta kuin sen, että Vake haluaa tehdä enemmän yhteistyötä teollisuuden toimijoiden kanssa, ja työskennellä ”emergenttien” teknologioiden parissa.

“[Vaken toiminta] on kaukana perinteisestä pääomasijoitusrahastosta, joka etsii sijoituskohteita. Tarkoitus on kutsua Suomen teollisuuskenttä yhteen tekemään tätä yhdessä.“

Millään järkevällä tavalla tätä ei voi pitää minkäänlaisena erona normaaliin teknologia-alan pääomasijoittamiseen eikä varsinkaan merkittävänä sellaisena. Jokainen teknologia-alan pääomasijoittaja tekee yhteistyötä alan toimijoiden kanssa ja työskentelee kehittyvien teknologioiden kanssa. Sen vuoksi on syytä tarkastella Vaken toimintaa kriteereillä, joilla valtion harjoittamaa pääomasijoitustoimintaa yleensä tarkasteltaisiin.

Vake suunnittelee ottavansa valtavia riskejä ratkoakseen ongelmaa jota ei ole

Vake yrittää korjata ongelmaa jota ei ole. Suomalaisilla startupeilla on erinomaiset edellytykset hankkia riskipääomaa. Pääomasijoittajien toimialajärjestön FVCA:n tilastojen mukaan suomalaiset startupit keräsivät eniten riskirahoitusta suhteessa maan BKT:hen kaikista Euroopan maista. Lisäksi sijoitukset ovat olleet voimakkaassa kasvussa, ja sijoitusten määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2011.

Taneli Tikan haastattelun mukaan Vaken sijoituskohteiksi suunnittelemat ”parhaat keissit” pääsevät täysin ongelmitta käsiksi kansainvälisten sijoittajien rahoitukseen. Tyypillisesti nämä parhaat keissit kilpailuttavat rahoituksen hinnan lisäksi sijoittajien kykyä tarjota eväitä (parhaat käytännöt, osaaminen, asiakas- ja asiantuntijaverkostot, insentiivimallit jne.) seuraavaan kasvuloikkaan kuten esimerkiksi voimakkaaseen kansainvälistymiseen.

Tikan, jonka tausta ei ole globaalissa venture capital-sijoittamisessa, tiimi aiotaan pitää pienenä, mikä vain vahvistaa käsitystä siitä että Vaken tarjoamat eväät parhaiden keissien kasvun kiihdyttämiseen ovat täysin riittämättömät verrattuna markkinaehtoisesti toimivien globaalien pääomasijoittajien kansainvälisiin osaamisverkostoihin ja kokemuspohjaan.

Runsaan riskipääoman tarjonnan lisäksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan suomalaisten yritysten perinteisemmät rahoitusmarkkinat toimivat erinomaisesti. Suomalaisten pk-yritysten rahoitustilanne on pankkilainojen ja yksityisen pääomarahoituksen suhteen myös EU- ja euromaiden kärkitasoa, todetaan VATT:n raportissa.

Vake ei ainoastaan pyri ratkaisemaan ongelmaa jota ei ole, vaan se voi lisäksi aiheuttaa veronmaksajille katastrofaalisen riskin. Vaken yksittäisten sijoitusten kokoluokaksi Tikka on kaavaillut 10-50 miljoonaa euroa ja koko sijoitettava ”sotakassa” voisi teoriassa olla yli 2 miljardia, jos Vaken omistuksessa olevia sijoituksia realisoidaan sijoitettavaksi tällä uudella strategialla. Kyseessä on siis mittakaavaltaan erittäin merkittävä hanke.

Valtion ei ylipäänsä pitäisi toimia riskisijoittajana

Riskisijoitustoiminnalle on ominaista että hyvin pienet erot sijoitustiimin osaamisessa ja toiminnassa voivat johtaa hyvin suuriin eroihin lopputuloksessa. On myös aiheellista pohtia onko Taneli Tikan johtama tiimi oikeasti paras taho tekemään näitä sijoituksia. (Vastaus olisi: ei ole. Jos tiimi olisi paras, heidät olisi palkattu vetämään kansainvälistä yksityistä riskisijoitusrahastoa jo ennen Vaken perustamista).

Vaikka ajatusharjoituksen vuoksi olettaisimme että tiimi olisi erinomainen, sekään ei auta asiaa. Vaken toimintamalli edellyttää, että lopulliset sijoituspäätökset tekee Suomen valtion hallitus. Kun startup-yrityksiin kohdistuvaan teknologiasijoittamiseen otetaan poliittiset intressit mukaan, lopputulos on tuhoon tuomittu.

Jos kuitenkin välttämättä halutaan, että valtio harjoittaa pääomasijoitustoimintaa, silloin on äärimmäisen tärkeää että toiminnalle asetetaan mahdollisimman selkeät kriteerit. Vake toimii juuri päinvastoin. Tavoitteeksi on asetettu “luoda selkeää yhteiskunnallista vaikutusta” ja Taneli Tikka korostaa kuinka toimintaa ei voida arvioida perinteisin taloudellisin mittarein. Epämääräiset tavoitteet tekevät toiminnan arvioinnista mahdottoman, ja luovat edellytykset monenlaiselle suhmuroinnille ja epäonnistumisten piilottelulle.

Tekoäly on aiheena tärkeä ja valtionkin panostuksia tarvitaan

Valtio on siis siirtämässä mm. listatuista yhtiöistä omistuksiaan aivan erilaisen riskitason toimintaan ilman aitoa ongelmaa ja ilman tarvittavaa osaamista. Venture-toiminnan valtiollisen elävöittämisen työkaluna valtiolla on käytössä jo mm. Teollisuussijoitus, joka sijoittaa yksityisiin Suomessa toimiviin pääomasijoitusrahastoihin, jotka sijoittavat mm. listaamattomiin kasvuyhtiöihin. Tällainen toiminta on riskitasoltaan hallitumpi keino laittaa valtion varoja listaamattomiin yhtiöihin.

Vake suunnittelee keskittyvänsä tekoälyyn ja siihen liittyviin sijoituksiin. Ottaen huomioon kuinka Suomessakin maalataan uhkakuvia valtio-omisteisista tekoäly-yhtiöistä, tuntuu naiivilta uskoa ettei muualla ajatella samalla tavalla. Useimmilla markkinoilla valtio-omistus tekoäly-yhtiön taustalla heikentää luottamusta yhtiötä kohtaan ennemmin kuin lisää sitä. Vake omistajana suomalaisessa tekoäly-yhtiössä todennäköisesti heikentäisi tekoäly-yhtiön edellytyksiä laajentua kansainvälisesti.

Jos valtio olisi oikeasti kiinnostunut uuden teknologisen osaamisen kehittämisestä, luontevin ratkaisu olisi purkaa Vake ja käyttää sen pääomat suomalaisten yliopistojen pääomittamiseen.

Lainvalmistelu tulee tehdä ennen eduskuntakäsittelyä

Ennen hallituksen eronpyyntöä julkisuudessa käytiin sananvääntöä siitä, miten Euroopan unionin oikeus ja Suomen perustuslaki otetaan huomioon lainvalmistelussa.

EU-oikeuden ja perustuslain vaatimukset tulisi ottaa huomioon jo virkamiestyönä tehtävässä valmisteluvaiheessa. Se, että eduskunnan valiokunnat joutuvat selvittämään näitä kysymyksiä laajalti, on kestämätön tilanne.

Sote-paketti oli poikkeuksellisen vaativa sen takia, että samaan aikaan haluttiin yksityistää perusterveydenhuolto, jolloin EU:n markkinasääntely on relevanttia, ja turvata perusoikeus terveydenhoitoon, mikä on julkisen vallan velvollisuus.

Tulevan hallituksen tulisikin toteuttaa tärkeät lainsäädäntöhankkeet ministeriöiden yhteistyönä. Sote-harjoitus on osoittanut, että oikeusministeriön perustuslakiasiantuntemuksen ja valtiovarainministeriön vero-osaamisen tulee olla mukana aivan valmistelun alkuvaiheesta asti. Pidemmällä tähtäimellä on pohdittava, onko nykyinen ministeriörakenne ollenkaan sovelias tämän ajan suurten kysymysten ratkaisemiseen.

Myös poliittiset päätöksentekijät on syytä saada laajapohjaisesti mukaan tärkeimpien hankkeiden valmisteluun alusta alkaen.

 

Kirjoitus on alunperin julkaistu Turun Sanomissa 13.3.2019.

 

Kirjoitus on jatkoa kirjoitukselle Erillisistä ministeriöistä pitää luopua, joka käsitteli samaa aihetta.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan korjaaminen pitää saada hallitusohjelmaan

Suomella on edessään seuraavalla vaalikaudella sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen. Juuri kaatuneen sote-uudistuksen oppina voidaan ottaa se, että ei ole järkevää tähdätä yhteen valtavan suureen uudistukseen, jolla pyritään korjaamaan kaikki ongelmat yhdellä iskulla. Sen sijaan on parempi lähteä uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme askel kerrallaan.

Ensimmäinen ja itsestäänselvin korjaus olisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen kaikkiin työntekijöihin. Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva on vain niillä työntekijöillä, jotka ovat maksaneet työttömyyskassan jäsenmaksun. Vapaaehtoisella työttömyyskassan jäsenmaksulla katetaan kuitenkin vain 5% ansiosidonnaisen työttömyysturvan kustannuksista.

Loput 95% järjestelmän kuluista katetaan pakollisilla veroilla ja työttömyysvakuutusmaksuista. Ne, jotka eivät ole maksaneet työttömyyskassan jäsenyyttä, osallistuvat siis suurelta osin järjestelmän kustannuksiin, mutta eivät saa turvaa.

Ketkä jäävät sosiaaliturvan ulkopuolelle?

Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaankassaan kuulumattomat ovat tyypilliseltä profiililtaan nuoria, epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä ja matalasti koulutettuja miehiä. Näillä palkansaajaryhmillä on selvästi suuri työttömyysriski.”

Erään työttömyyskassan johtajan kanssa käymässäni keskustelussa kuulin että he olivat tehneet kyselyn kassajäsenyydestä luopuneille. Kun kysyttiin syitä miksi jäsenyydestä oli luovuttu, niin yksi yleisimpiä syitä oli että kassan jäsenmaksuun ei ollut varaa. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä sulkee ulkopuolelleen, niitä jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat. Tämän epäkohdan korjaaminen pitäisi olla prioriteettilistalla aivan kärjessä.

Miksi tätä ei ole asiaa ei ole korjattu?

Ammattiliitot paketoivat oman jäsenyytensä saman alan työttömyyskassan jäsenyyteen, siten että kassan ja liiton välinen raja hämärtyy. Suomen Yrittäjien tekemän kyselyn mukaan yleisin syy kuulua ammattiliittoon oli “Haluan ansiosidonnaisen työttömyysturvan”. Tämä osoittaa että monet liittyvät ammattiliittoon väärästä syystä. Jos ansiosidonnainen työttömyysturva tulisi automaattisesti kaikille, ammattiliitot menettäisivät ison osan jäsenistään.

Tämän takia ammattiliitot kuten SAK ja STTK ovat voimakkaasti vastustaneet yleistä ansioturvaa, vaikka se auttaisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Ammattiliittojen painostuksen vuoksi asia on vaikea myös monille poliitikoille. Harva poliitikko kehtaa sanoa suoraan, miksi eivät ole valmiita tekemään mitään asian korjaamiseksi, vaikka nykyjärjestelmä on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. 

Aihetta käsiteltiin tällä viikolla myös Duunitori.fin järjestämässä vaalipaneelissa. Panelistina ollut keskustan Antti Kaikkonen ei ollut valmis tukemaan järjestelmän uudistamista. Perusteluja hän ei kuitenkaan halunnut kannalleen antaa.

Tunneli Tallinnaan toisi lisävauhtia Suomen vientiteollisuudelle

Suunnitelmat tunnelin rakentamisesta Helsingin ja Tallinnan välille ovat saaneet runsaasti huomiota viime aikoina. Monissa kirjoituksissa on jo ehditty ihastella ajatusta pikavisiitistä Tallinnaan tai yöjunamatkasta Berliiniin. Vaikka Helsinki-Tallinna rautatieyhteys on turismin ja työmatkailun kannalta varsin houkutteleva ajatus, mielenkiintoisia vaikutuksia sillä olisi myös rahtiliikenteeseen.

Nykyään rahtilogistiikan kannalta Suomi on kuin saari suhteessa Keski-Eurooppaan, ja lentorahti on relevantti vaihtoehto vain murto-osalle kuljetettavasta tavarasta. Näin ollen Suomen satamat ovat äärimmäisen kriittisessä roolissa Suomen tuonnin ja viennin kannalta.

Tullin mukaan Suomen ulkomaankaupassa kuljetettiin tavaraa noin 103 miljoonaa tonnia vuonna 2017. Tästä laivaliikenteen osuus oli noin 83 %. Jäljelle jäävästä 17 prosentista suurin osa on Venäjältä rahtijunilla tuotavaa puuta. Tämän takia viennissä laivaliikenteen osuus on suurempi kuin tuonnissa eli jopa 92 prosenttia.

Globalisaation myötä teollisuuden arvoketjut ovat entistä kansainvälisempiä ja toimitusvarmuuden merkitys on kasvanut. Luvatut tavarat täytyy toimittaa sovittuun aikaan tai muuten tilaajan tehtaan toiminta saattaa pysähtyä seinään kunnes alihankkijalta tilatut osat saapuvat. Myös ammattiyhdistysliike tiedostaa Suomen vientiteollisuuden riippuvuuden laivaliikenteestä ja osaa hyödyntää sitä.

Lisää kilpailua satamille

Viimeisen viiden vuoden aikana kuljetus- ja varastointitoimialalla on tapahtunut 32% kaikista Suomessa tilastoiduista työtaisteluista. Erityisesti satamatyöntekijöiden kyky lamaannuttaa Suomen vienti näkyy myös heidän ansiotasossaan. Esimerkiksi Talouselämä raportoi, että lukumäärältään merkittävistä ammattiluokista yksityisen sektorin tuntipalkka-alojen korkeinta keskituntipalkkaa saavat ahtaustyöntekijät.

Suomen vientiteollisuuden kannalta olisi suuri helpotus, jos lakkoherkille satamille saataisiin vaihtoehto. Kilpaileva vaihtoehto nostaisi kynnystä käyttää lakkoasetta, mutta saattaisi myös kannustaa satamia parantamaan kustannustehokkuutta.

Eräänlaisena vertailukohdan tarjoaa Englannin kanaalin ali kulkeva eurotunneli. Eurotunnelin kautta kulkee vuosittain 10,6 miljoonaa matkustajaa ja 22 miljoonaa tonnia rahtia. Suomen koko tavaraliikenteestä ainakin viidesosan voisi siis ohjata tunnelin kautta. Lisäksi junien ohjaus- ja varmistusteknologian parantuessa kapasiteettia on varmasti mahdollista vielä nykyisestä. Näin suurella lisäkapasiteetilla olisi varmasti jo merkitystä.

Liberan entinen toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen on käsitellyt Tallinnan tunnelin hintalapun valtavaa kokoa vertailemalla sitä Tallinnan siirtämiseen Uudellemaalle tai jatkuvaan ilmasiltaa. Vaikka vertailu on tehty pilke silmäkulmassa, niin se hyvin onnistuu osoittamaan kuinka valtavasta investoinnista on kyse.

Toteutuessaan Helsingin ja Tallinnan välisellä tunnelilla olisi huomattavat kulttuuriset, taloudelliset ja poliittiset vaikutukset ja se sitoisi meidät entistä vahvemmin osaksi Eurooppaa. Se, että yhteydellä olisi vaikutuksia myös vientiteollisuudelle, niin se tietenkään tarkoita että hanke olisi kannattava, mutta tämä on yksi näkökulma lisää joka on syytä ottaa huomioon.

 

Eduskunnan tulee kaataa maakunnat ja sote-uudistus

Perustuslakivaliokunta on juuri linjannut, että sote- ja maakuntauudistusten kokonaisuus on mahdollista toteuttaa siten, että se täyttää perustuslain vaatimukset. Valiokunta vaatii lakipakettiin toki muutoksia, mutta valiokunnan varapuheenjohtaja Tapani Tölli luonnehti niitä “hienosäädöksi”.

Eräs perustuslakivaliokunnan asettamista muutosvaatimuksista koskee maakuntavaalien aikataulua. Valiokunnan mukaan perustuslaki edellyttää että vaaleja koskevien lakien säätämisen ja itse vaalien väliin täytyy jäädä vähintään kuusi kuukautta. Muuten hallituspuolueet pystyvät asettamaan vaaliaikataulun itselleen otolliseksi ja vaikeuttaa erityisesti pienpuolueiden valmistautumista vaaleihin. Samaa kuuden kuukauden väliä on vaadittu myös Liberan blogissa.

Vaikka ehdotetut reformit ovat perustuslain mukaisia, niin niitä ei pidä hyväksyä.

Alle kuuden miljoonan asukkaan Suomi on yksinkertaisesti niin pieni maa, ettei kuntien ja valtiovallan väliin tarvita kolmatta itsehallinnollista yksikköä eli maakuntia. Suomen julkishallinto kaipaa kipeästi uudistuksia, mutta ongelma ei ole se että meillä olisi liian vähän hallinnollisia yksiköitä. Ongelma on se, että niitä on liian monta.

Suomessa on tällä hetkellä yli 300 kuntaa, kun väkiluvultaan saman kokoinen Tanska pärjää sadalla kunnalla. Maakuntauudistusta on perusteltu sillä, että kunnat eivät selviä niille asetetuista tehtävistä. Ratkaisu tähän ongelmaan on vahvistaa kuntia. Suomen tulisi asettaa minimikoko kunnille, joka voisi olla esimerkiksi 5000 asukasta. Näinkin maltillinen minimikoko vähentäisi kuntien lukumäärää 40%.

Lisäksi maakuntien ehdotettu määrä on aivan liian suuri. Jo pari vuotta sitten, kun 18 maakunnan malli otettiin uudistuksen pohjaksi, oli tiedossa että osa maakunnista ovat jo nyt liian pieniä. Kuntien kohdalla toteutunutta ongelmaa liian pienistä yksiköistä lähdettiin toistamaan. Tänään julkaistu uusi väestöennuste osoittaa, että tilanne on vielä pahempi kuin tämän hallituskauden alussa.

Vuosina 2017–2040 vain kolmelle kaupunkiseudulle ennustetaan väestönkasvua ja pienenevät alueet pienenevät aiempia ennusteita nopeammin. Kun ollaan tekemässä itsenäisen Suomen suurinta hallinnollista uudistusta aikahorisontin pitäisi olla pidempi kuin 20 vuotta.

Myös sote-uudistus pitää kaataa tarpeettomana

Hallituksen ehdottama malli jakaisi sote-palveluiden markkinat alan isoimpien yritysten kesken. Niin kutsutussa kapitaatiojärjestelmässä sote-keskukselle maksetaan kiinteä korvaus kustakin asiakkaasta vuosittain, jota vastaan keskus järjestää asiakkaille sote-palveluita. Osa asiakkaista vaatii hoitoa enemmän ja osa vähemmän. Koska ennalta ei voida tietää kuinka paljon hoitoa kukin asiakas vaatii, asiakkaita on oltava erittäin suuri määrä, jotta satunnaiset vaihtelut tasoittuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään kymmeniä tuhansia asiakkaita.

Vain hyvin harvat yritykset Suomessa pystyvät tosiasiallisesti tarjoamaan vaadittuja palveluita kymmenille tai sadoille tuhansille asiakkaille. Ne, jotka pystyvät, kasvavat entisestään. Kun julkinen raha kanavoidaan muutamalle suuryritykselle, muodostuu pienten terveysalan yritysten asema vaikeaksi ja alalle tulo lähes mahdottomaksi.

Sote-uudistus ei luo edellytyksiä reilulle kilpailulle, joka on paras tapa parantaa palveluiden laatua ja kustannustehokkuutta. Valtiovarainministeriö ei ole toistuvista yrityksistään pystynyt osoittamaan, että ehdotettu sote-uudistus toisi luvattuja säästöjä. Tätä aihetta on käsitelty myös Liberan blogissa. Myös talouspolitiikan arviointineuvosto on päätynyt samalle kannalle että esitetyt säästöt eivät ole uskottavia.

Vaikka sekä maakunnat että sote-uudistus ovat perustuslain sallimia, niin se ei tee niistä toivottavia. Sen sijaan on olemassa painavat argumentit molempien uudistusten hylkäämiseksi. Eduskunnan tulisi kaataa molemmat.

 

Edit: Kuntien lukumäärävertailussa Ruotsi korjattu Tanskaksi 22.2.2019

Apteekkikeskustelun käännekohta

”Nykyinen apteekkien lupa- ja hintajärjestelmä on kallis kuluttajille, tuottaa kohtuutonta etua muutamille apteekkiluvan haltijoille ja on epäreilu alalle haluavia kohtaan.

Suomessa lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää apteekkilupia tarveharkinnan perusteella. Apteekkarilla voi olla ainoastaan yksi lupa kerrallaan, ja se on aina kunta- tai kunnanosakohtainen.

Käytännössä lupia tulee haettavaksi, kun apteekkia pyörittänyt apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen luvan paremmalta paikalta. Kilpailua apteekkien välillä ei ole, sillä lupajärjestelmä pitää huolen siitä, että apteekit sijaitsevat riittävän etäällä toisistaan. Lisäksi hinnat on säädetty täsmälleen samoiksi koko maassa.

Kilpailun puute apteekkitoimialalla on kallista kuluttajille. Vuonna 2012 julkaistun norjalaisen tutkimuksen mukaan lääkkeiden hinnat apteekeissa olivat Suomessa 12 prosenttia kalliimmat kuin Ruotsissa ja 25 prosenttia kalliimmat kuin Norjassa. Näin siitä huolimatta, että Suomessa on Pohjoismaiden alhaisimmat lääkkeiden tukkuhinnat.”

Näillä sanoilla aloitimme Antero Vartian kanssa yhteisen mielipidekirjoituksen kesällä 2015, joka käynnisti osaltamme tähän päivään asti jatkuneen kampanjan, jonka tavoitteena on tuoda kilpailua apteekkimarkkinalle.

Kilpailu kannustaa toiminnan tehostamiseen. Tästä syystä Norja päätti sallia apteekkien kilpailun 2001 ja Ruotsi seurasi perästä 2009. Tehostamisen tarpeesta kertoo, että Suomessa 50 euroa maksavasta lääkkeestä jää apteekkarille käteen 11,2 euroa kun Ruotsissa vastaava luku on 5,5 euroa.

Syksyllä 2015 jatkoimme Vartian kanssa keskustelua julkaisemalla raportin, jossa laskimme että jos kilpailun sallimisella lääkkeiden hinnat laskisivat samalla tasolle kuin Ruotsissa säästöt olisivat noin 87 miljoonaa euroa vuodessa. Säästöt jakaantuisivat lääkkeiden ostajille eli sairaille ihmisille ja veronmaksajille, sillä valtio maksaa kelakorvausten kautta yli puolet kaikista lääkemenoista.

Suomi-Areenan apteekkipaneeli herätti suuren yleisön mielenkiinnon

Vuoden 2015 Suomi-Areenan osallistuin vain katsojana, mutta siellä sain idean apteekkiaiheisesta paneelista seuraavalle vuodelle. Suomi-Areenan haasteena on, että liian harvassa paneelissa ollaan aidosti eri mieltä. Tässä kohtaa tiesin, että Apteekkariliiton kanssa saataisiin hyvä debatti aikaiseksi.

Anteron lupauduttua tulemaan panelistiksi, Apteekkariliiton oli vaikea kieltäytyä kutsusta. Kun minulla oli panelistit kasassa soitin Suomi-Areenan järjestäjille ja pyysin mahdollisuutta pitää paneelin.

Ensimmäinen vastaus oli kiinnostunut, mutta yllättynyt: “Meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut yksityishenkilön järjestämää paneelia.” Hetken harkinnan jälkeen Suomi-Areena lupasi järjestää paneelille tilaa, jos järjestäjäksi löytyisi jokin virallisempi taho kuin herra Kiesiläinen. Tähän tehtävään löytyi pienen etsinnän jälkeen Kuluttajaliitto.

Tuosta paneelista tuli eräänlainen käännekohta apteekkeja koskevassa keskustelussa. Paneelin aikana käytetyt puheenvuorot ja lavasteet nousivat iltapäivälehtien otsikoihin.

“Oikeastaan syyt sille, miksi Apteekkariliitto käyttää tällaista kieltä, ovat siinä että heillä ei ole päteviä argumentteja tälle nykytilalle, jota tulisi muuttaa. Puhutaan hyvin pienestä asiasta. Siitä että apteekkien määrää ei enää säädeltäisi, vaan jos joku täyttää nämä nykyiset kriteerit, saa perustaa apteekin. Ja toinen on se, että lääkkeiden kiinteä hinta muutettaisiin vain kattohinnaksi, jotta kilpailu lääkkeiden hinnalla olisi mahdollista” kommentoi Antero Vartia paneelin jälkeen.

Kampanjointimme on jatkunut pian neljä vuotta ja sinä aikana keskustelu apteekkien ympärillä on selvästi muuttunut. Entistä useampi kyseenalaistaa tämän nykyisen järjestelmän joka tuo apteekkareille keskimäärin yli 300 000 euron tienestit. Järjestelmä ei kuitenkaan ole muuttunut lainkaan. Näyttää siltä, että edes pienimpiä uudistuksia ei saada tällä hallituskaudella aikaiseksi.

 

Videolta löytyy kooste SuomiAreenan apteekkipaneelista

 

Suomen ilmailuopiston siirtäminen säästäisi ympäristöä ja veronmaksajien rahoja

Suomessa suurin osa lentoasemista on valtionyhtiö Finavia operoimia. Finavialla on käytäntönä, että se jatkaa lentoaseman operointia niin kauan kuin kentällä riittää säännöllistä reittiliikennettä, vaikka toiminta olisi tappiollista.

Kyseessä on varsin merkittävä linjaus, sillä Helsinki-Vantaa on Finavian ainoa kannattavasti toimiva lentoasema ja sen voitoilla katetaan yli 20 miljoonan euron edestä muiden lentoasemien tuottamia tappioita. Tämä tarkoittaa keskimäärin noin miljoonan euron tappiota per lentoasema.

Tappioiden jakautumisesta kenttien välillä Finavia ei anna tietoja julkisuuteen. On kuitenkin selvää, että tappiot ovat sitä suuremmat mitä vähemmän liikennettä on. Tämä tarkoittaa, että vähän liikennöidyillä Porin ja Savonlinnan lentoasemilla Finavian tappiot ovat enemmän kuin keskimäärin. Savonlinnan kaupunki tukee yhdessä valtion kanssa Savonlinnan aseman liikennettä yhteensä 265 eurolla per matkustaja.

Porin lentoaseman osalta tämä ehto Finavian toiminnalle on tällä hetkellä katkolla. Viime vuoteen asti Porin kaupunki maksoi Nextjet-nimiselle lentoyhtiölle tukea toiminnan jatkamiseksi. Toiminta keskeytyi, kun Nextjet ajautui konkurssiin.

Nyt Porin kaupunki on käynnistänyt tarjouskilpailun uuden lento-operaattorin löytämiseksi. Jälleen kerran kaupunki on valmis maksamaan verorahoja siitä ilosta, että jokin lentoyhtiö suostuisi lentämään Helsinki-Pori väliä. Tavoitteena on solmia sopimus kannattamattoman lentoliikenteen harjoittamiseksi välille 2019-2022.

Suomen ilmailuopisto on riippuvainen reittiliikenteestä

Yksi syy miksi Porin kaupunki on valmis maksamaan lentoyhtiölle reittiliikenteen ylläpitämisestä, vaikka kysyntää ei ole, on Suomen ilmailuopisto.

Jos reittiliikenne loppuu pysyvästi, Finavia luopuu lentoaseman ylläpitämisestä. Samalla Porissa sijaitsevan Suomen ilmailuopiston toiminta muuttuu käytännössä mahdottomaksi.

Suomen liikennelentäjäkouluksesta vastaava Suomen Ilmailuopisto on puoliksi valtionyhtiö Finnairin ja Suomen valtion omistama oppilaitos. Opiston toiminta rahoitetaan pääasiassa seitsemän miljoonan euron valtion tuen avulla.

Maksamalla Nextjetin kaltaiselle lentoyhtiölle reittiliikenteen ylläpitämisestä voi olla Porin kaupungille täysin järkevää, vaikka koneeseen ei nousisi yhtään matkustajaa. Pääasia on reitin säilyminen, sillä se tuo 1-2 miljoonan tuen Finavialta lentoaseman ylläpitoon ja 7 miljoonan euroa valtion Ilmailuopiston ylläpitoon.

Vaikka toiminta on Porin kaupungin kannalta järkevää, se ei ole sitä julkistalouden näkökulmasta. Porin kaupunki maksaa yksityiselle lentoyhtiölle tukea puolityhjien koneiden lennättämiseksi, jotta kaupunkiin saataisiin enemmän muita julkisia tukia.

Valtion pitäisi siirtää Suomen ilmailuopisto pois Porista, jonnekin missä on muutakin lentotoimintaa, jotta Porin kaupungilla olisi pienempi intressi ylläpitää reittiliikennettä, jolle ei ole kysyntää. Porin kaupunki säästäisi lentoyhtiölle maksetut tukieurot ja Finavia voisi tilittää Porin lentoaseman ylläpidosta säästyneet varat valtiolle.

Asialla on myös kiire. Jos Porin kaupunki solmii tukisopimuksen lentoyhtiön kanssa, niin nykytilanne säilyy taas vuoteen 2022.

 

Edit: Kuvituskuvasta on poistettu 20.2.2019 Porin vaakuna Porin kaupunginjohtajan pyynnöstä

Libera tuulettaa turvallisuuspoliittisen keskustelun suomettuneisuutta

Kylmän sodan aikaiseen suomettumiseen kuului oleellisesti poliittisen vallan käyttäjien itsesensuuri siinä pelossa, että pahoitetaan Neuvostoliiton johtajien mieli, ja samalla kotimaisen keskustelun ohjaaminen siten, ettei kukaan muukaan sano mitään, mikä voisi herättää pahennusta itänaapurissa.

“Kuulun sukupolveen, jolle YYA-Suomessa vihjailtiin, että sota olisi voitu välttää, jos Suomen valtiojohto olisi suostunut lähetystösihteeri Jartsevin ehdottamiin neuvotteluihin Neuvostoliiton sotilaallisesta tuesta Suomelle Saksan hyökkäystä vastaan. Nyökyttelimme, vaikka sisimmässämme tiesimme, että suostumus olisi merkinnyt Suomelle Baltian maiden kohtaloa. Meille kerrottiin myös Neuvostoliiton legitiimeistä turvallisuusintresseistä, kun Terijoen valot välkkyivät Leningradiin asti. Tämä kaikki näkyy ja tuntuu nykyisessä turvallisuuspolitiikkaa koskevassa kansalaiskeskustelussa kiusallisella tavalla.” Näin kuvailee SDP:n entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari kylmän sodan aikasta keskusteluilmapiiriä.

Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut jo lähes 30 vuotta, mutta Suomi ei ole vieläkään onnistunut täysin ravistamaan YYA-ajan ummehtuneisuutta ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin ympäriltä. Turvallisuuspolitiikasta ei edelleenkään haluta käydä analyyttista ja avointa keskustelua.

Viime vuosina tilanne on kehittynyt jopa huonompaan suuntaan. YYA-sukupolven viimeiset politiikassa toimivat edustajat ovat onnistuneet pitämään itsensä turvallisuuspoliittisen keskustelun keskiössä. Tästä jopa koominen esimerkki oli vuoden takainen A-Talkin jakso, jossa studiovieraina oli pelkästään uransa 1970-luvulla aloittaneita ja keski-ikä oli kypsä 70 vuotta. Ikäluokan toverit ovat löytäneet toisensa myös yli puoluerajojen vaaliessaan YYA-perintöä. Tästä hyvä esimerkki on Erkki Tuomiojan tuki Sauli Niinistön “myllykirjeelle”.

Kun entinen pääministeri Esko Aho yrittää vaientaa keskustelua roolistaan Venäjän valtion kontrolloimassa pankissa tai entinen ulkoministeri haukkuu The Economist-lehteä siteeraavaa Ylen juttua typerimmäksi lukemakseen jutuksi, sananvapaus kärsii ja pyrkimykset avoimen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin edistämiseksi kokevat jälleen kolauksen.

Suomessa sananvapaus otetaan itsestäänselvyytenä, mutta myös täällä se kaipaa poulustajia. Libera haluaa toimia alustana monipuoliselle, analyyttiselle ja avoimelle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Siksi ajatuspaja Libera järjestää turvallisuuspoliittisen seminaarin, jonka tavoite on laventaa turvallisuuspoliittista keskustelua Suomessa.

Tule mukaan Hanasaaren kulttuurikeskukseen keskiviikkona 13.2 klo 10 kuulemaan Suomen ja Ruotsin yhteisiä turvallisuuspoliitisia haasteita käsittelevää seminaaria. Keskustelua monipuolistamaan on kutsuttu kansainvälisiä puhujia ja tilaisuuden kieli on englanti. Seminaariin on vapaa pääsy mutta pyydämme vieraita rekisteröitymään alla olevan linkin kautta.   

Ilmottaudu seminaariin

 

Valtio tukee hevostaloutta 40 miljoonalla eurolla vuodessa ja ministeri Jari Leppä vaatii lisää

Valtion kassasta jaetaan joka vuosi noin 40 miljoonaa euroa hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen. Kun lukee uutisia vanhusten hoidon huonosta tilasta, on helppo kuvitella tuolle rahalle fiksumpiakin käyttökohteita. Siitä huolimatta keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä vaati viikonloppuna enemmän rahaa kuninkuusravien palkintoihin ja suomenhevosen kasvatustukeen.

Tämän erikoisen rahoituskohteen tausta liittyy Veikkaukseen ja ravivedonlyöntiin. Vuoteen 2017 asti Suomessa toimi kolme yhtiötä, joilla oli laillinen oikeus järjestää rahapelejä: Suomen valtion omistamat Veikkaus ja Raha-­automaattiyhdistys (RAY), sekä hevosurheilun keskusjärjestön Suomen Hippos ry:n omistama Fintoto.

Toisin kuin valtion omistamat rahapeliyhtiöt, Fintoto ei tulouttanut suurinta osaa tuotoistaan tieteen, taiteen ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen tukemiseen vaan tuloutti lähes kaikki voitot ravitoiminnan ja hevostalouden edistämiseen. Toimialajärjestölle myönnetty erityisoikeus raveihin liittyvien rahapelien järjestämiseen oli valtion myöntämä monopoli ja aivan selvää julkista tukea.

Hippos itse saa valita miten rahat jaetaan 

EU-lainsäädäntö edellyttää, että mikäli jäsenmaa haluaa kieltää vapaan kilpailun rahapelimarkkinoilla, rahapelit tulee järjestää valtion monopolin kautta. Tämä tarkoittaa, että Hippos ry:n kaltainen kaikista muista rahapeleistä poikkeava etuoikeus rahoittaa ravitoimintaa rahapelituotoilla ei ollut EU-lain mukainen.

Tämän takia Fintoto, RAY ja Veikkaus fuusioitiin uudeksi Veikkaukseksi. Hippos ry:n poikkeava etuoikeus kuitenkin säilytettiin. Fuusion yhteydessä Hippokselle annettiin oikeus päättää, mihin 40 miljoonaa euroa Veikkauksen voittoja käytetään. Hippos tekee vuosittain esityksen maa- ja metsätalousministeriölle miten 40 miljoonaa euroa jaetaan raviratojen ja muiden alan toimijoiden kesken. Valtaa Hippoksessa käyttää Hippoksen valtuuskunta, joka koostuu pääasiassa juuri tukea saavien raviratojen edustajista. 

Järjestelmä on täysin hyvän hallintotavan vastainen. Tukien saajat itse toimivat esittelijänä tukien jakamisessa. Näin vahva esteellisyys lähentelee jo rakenteellista korruptiota. Nyt tämä julkinen tuki on entistä selvemmin esillä, kun raha näkyy myös valtion budjetissa. Esimerkiksi Vermon raviradalle esitettiin ja maksettiin viime vuonna 6,4 miljoonaa euroa ja Hippos itse sai 2,6 miljoonaa euroa. 

Rahat ovat julkisia varoja siinä missä veroeurotkin

Ravialan puolustajat vetoavat että suomalainen raviurheilu kuitenkin tuottaa enemmän kuin alaa tuetaan. Tämäkään ei pidä paikkaansa.

Ensinnäkin hevosurheiluun liittyvän vedonlyönnin liikevaihdosta ja tuotoista huomattava osa tulee Ruotsin ja Ranskan raveihin liittyvästä vedonlyönnistä ja nämä tuotot myös ohjataan suomalaisen hevostalouden tukemiseen. Esimerkiksi vuonna 2016 yli neljäsosa Fintoton liikevaihdosta tuli näistä ulkomaisista kohteista. Näistä peleistä saatuja tuottoja voisi aivan hyvin käyttää muuhunkin kuin suomalaisen hevostalouden edistämiseen.

Toiseksi hevostalouden ystävät korostavat että tukia ei voi lopettaa, koska sitten hevosvedonlyönti ei tuota mitään. Tämäkään argumentti ei ole kestävä. Veikkaus monopolin tehtävä on rajoittaa vedonlyöntitarjontaa. Jos rahapeleistä halutaan kerätä tietty summa valtion kassaan, kokonaistarjontaa voidaan säädellä sen mukaisesti että haluttu summa saadaan. Jos raviurheilu todella lakkaisi valtion tukien poistamisen myötä, niin Veikkaus voisi aivan hyvin lisätä sellaisten pelien tarjontaa, jotka eivät vaadi 40 miljoonan euron vuosittaista tukea.

Kolmas argumentti jota usein kuulee on että ravipelien tuotot ovat hevosurheilu alan “omia” ja ne kuuluvat hevosurheilulle. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Urheilulaji ja siihen liittyvä vedonlyönti ovat kaksi eri asiaa. Yhtä hyvin vedonlyönnin kohteena oleva Euroviisut voisi vaatia että laulukilpailuun liittyvän vedonlyönnin tuotot kuulut laulajille tai yhdysvaltain presidenttiehdokkaat voisivat vaatia että presidentivaalien tulokseen liittyvän vedonlyönnin tuotot kuuluvat presidenttiehdokkaille. Veikkauksen kokonaistuotot eivät ole millään tavalla riippuvaisia suomalaisesta raviurheilusta. 

Hippos ry:n erityisoikeus päättää varojen käytöstä voidaan tietenkin eduskunnan päätöksellä purkaa ja varat voidaan käyttää muihin tarkoituksiin. Tärkeintä olisi, että kaikki Veikkauksen voittovarat jaetaan demokraattisesti ja avoimin perustein.

 

Hevostalouden edistämisen tuet 2018

Varustelekan hakemus oluen etämyyntiin on hylätty ilman lakiin perustuvaa syytä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kieltää oluen etämyynti ei perustu lakiin ja rikkoo perustuslaissa säädettyä elinkeinovapautta.

Varusteleka-niminen verkkokauppa haki vuonna 2016 etämyyntilupaa pienpanimo-olueille. Yhtiön mukaan ”olutvalikoima on suomalaiselle kuluttajalle nykyäänkin hyvä, jos käy pääkaupunkiseudun isoissa marketeissa, mutta heikkenee, mitä pienempään kauppaan mennään.”

”Varustelekan tarkoitus oli saada laajempi valikoima kotimaisia pienpanimo-oluita useamman kuluttajan saataville. Ratkaisu olisi ollut hankkia keskitetysti helkkarin paljon hyvää kaljaa Varustelekaan, josta sitä sitten lähetettäisiin ympäri Suomenmaata pienempiin kauppoihin noudettaviksi.”

Etämyynnillä tarkoitetaan kaupankäyntiä, jossa ostaja ja myyjä eivät ole kaupantekohetkellä samassa paikassa. Näin ollen verkkokauppa on käytännössä aina etämyyntiä.

Myös silloin, jos asiakas ostaa tuotteen verkkokaupasta ja sitten noutaa sen myymälästä, kyse on etämyynnistä. Tällä tavalla järjestettynä alkoholin etämyynti on Suomessa sallittua. Esimerkiksi Prisman verkkokaupasta on mahdollista tilata lonkeroa ja noutaa se sovitusta noutopisteestä, jossa tarkastetaan vielä ostajan ikä.

Varusteleka halusi kuitenkin järjestää pienpanimo-olueiden etämyynnin siten, että verkkokaupasta ostetut tuotteet toimitettaisiin Matkahuollon välityksellä sellaiseen paketinnoutopaikkaan, joka on hyväksytty myös alkoholinmyyntipaikaksi. Matkahuolto tekee laajaa yhteistyötä mm. R-Kioskien kanssa, joista voi noutaa Matkahuollon paketteja ja ostaa alkoholia. Näin on mahdollista varmistaa, että noutopisteissä voidaan ja osataan tarkastaa ostajan ikä ja täytetään muut alkoholilain ostopaikalle asettamat vaatimukset.

KHO on liipannut aihetta aiemmin vuonna 1999 antamassaan päätöksessään. Tuolloin eräs myyjä oli hakenut lupaa toimittaa itse verkkokaupassa myymät tuotteensa asiakkaalle. Hakemus oli hylätty ja perusteluissa oli mainittu yhtenä tekijänä sen, että tuotteen luovutuksen yhteydessä ei voida varmistaa riittävää valvontaa. Nyt tämän ei pitäisi olla ongelma, sillä Varustelekan suunnitelmassa luovutus tapahtuisi paikoissa, joissa riittävä valvonta todistetusti on kunnossa.

KHO kuitenkin totesi että “siitä, että sanotun [1999] päätöksen perusteluissa on mainittu myös riittävän valvonnan tarpeellisuus, ei voi tehdä päätelmää, että alkoholin etämyynti on sallittua muillekin kuin [Alkolle]. “

Alkoholituotteiden toimittamista suoraan asiakkaalle tai luovutuspisteeseen ei ole kuitenkaan lainsäädännöllä kielletty. Tästä päädytään perustuslain kannalta erikoiseen tilanteeseen. Jos toimittaminen luovutuspisteeseen ei ole kiellettyä ja riittävä valvonta on hoidettu, niin sen pitäisi olla sallittua perustuslain elinkeinovapauden turvin.

Korkeimman hallinto-oikeuden viisi tuomaria jakaantuivatkin 3-2. Kolme tuomaria äänesti Varustelekan luvan epäämisen puolesta, mutta kaksi tuomaria olisi sallinut sen.

Eriävän mielipiteen jättäneet tuomarit perustelivat kantaansa juuri perustuslain elinkeinovapaudella. “Tämän seikan lisäksi otan huomioon, että Suomen perustuslaissa taattuun elinkeinon harjoittamisen vapauteen kohdistuvista rajoituksista tulee säätää lailla.“ Ja koska alkoholilaissa ei ole kohtaa, joka kieltäisi Varustelekan ehdottaman toimintatavan, sille tulisi myöntää sen hakema lupa.

Liite: Korkeimman hallinto-oikeuden päätös: Valitus alkoholin vähittäismyyntilupaa koskevassa asiassa

Lataa KHOn päätös, (98 KB)

Erillisistä ministeriöistä pitää luopua

Etenkin laaja-alaisissa uudistuksissa yksittäisen hallinnonalan näkemys saattaa korostua liikaa yhteiskunnan kokonaisedun kustannuksella.

Lainvalmistelun ongelmista on puhuttu viime kuukausina paljon. On raportoitu sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelijoiden työuupumuksesta, poukkoilevasta johtamisesta ja siitä, että sote-uudistuksen paineet ovat lisänneet henkilöstön vaihtuvuutta. Sisäministeriö esitti omissa nimissään poliisille lisävaltuuksia ihmisten terveystietojen tutkimiseen, vaikka asia koski merkittäviltä osin myös sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön toimialaa.

Yksittäisiä hankkeita laajempi ongelma on se, millaiseksi perustuslakivaliokunnan ja ministeriöiden lainvalmistelun suhde on viime aikoina muodostunut. Perustuslakivaliokunta joutuu jatkuvasti korjaamaan hallituksen esityksiä. Perustuslakivaliokunta on tärkeä elin lainvalmistelun valvonnassa, mutta nykyisin valiokunta paikkaa usein lainvalmistelun heikkouksia.

Valtioneuvosto on jakautunut ministeriöihin. Ministeriöitä johtaa yleensä yksi ja muutamassa tapauksessa kaksi ministeriä sekä kansliapäällikkö. Ministeriöiden viranhaltijat ovat yleensä ministeriön oman hallinnonalan asiantuntijoita. Tähän sinänsä myönteiseen seikkaan voi liittyä ongelmia.

Vahvat ammattiryhmät, kuten terveydenhuollon asiantuntijat sosiaali- ja terveysministeriössä ja turvallisuuskysymysten spesialistit sisäministeriössä, vaikuttavat ministeriöiden linjauksiin. Yksipuolinen ammattiosaaminen voi joskus sivuuttaa muut näkökohdat, kuten vastuullisen julkistalouden hoidon tai perusoikeudet. Lainvalmistelun myöhemmissä vaiheissa tämä johtaa hankaluuksiin.

Taloustieteessä puhutaan sääntelijän kaappauksesta (regulatory capture). Silloin sääntelijä painottaa säänneltävän toimialan etua julkisen edun kustannuksella.

Sääntelijän kaappausta pidetään harvoin ministeriöiden ongelmana, mutta Suomessa tästä on merkkejä. Sosiaali- ja terveysministeriö vastustaa apteekkien avaamista kilpailulle, maa- ja metsätalousministeriö puolustaa miljardien eurojen maataloustukia ja sisäministeriö pitää esillä poliisien näkökulmaa.

Ongelmat koskevat myös useamman ministeriön alaan kuuluvia kysymyksiä. Sote-uudistusta valmistellaan pääosin sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta uudistuksella on huomattavia vaikutuksia esimerkiksi verotukseen, valtionosuuksiin ja perusoikeuksiin – ja nämä puolestaan kuuluvat muun muassa valtiovarainministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön hallinnonaloihin.

Ongelmat ovat ehkä jopa lisääntyneet viime vuosina, kun komiteoiden käytöstä lakien valmistelussa on luovuttu.

Komiteoiden ajatuksena oli sitouttaa puolueet hankkeisiin. Samalla komiteoiden sihteerit edustivat ministeriön asiantuntemusta.

Uuden julkisjohtamisen opit korostavat ministeriöiden henkilöstön tulosvastuuta. Tämä voi vähentää mielenkiintoa yhteistyöhön muiden ministeriöiden kanssa. Samalla ministeriöissä saattaa kulua paljonkin aikaa muiden ministeriöiden hankkeiden seurantaan.

Nykyään tärkeät sääntelyhankkeet koskevat useita hallinnonaloja. Vastaako nykyinen ministeriörakenne lainvalmistelun tarpeita tällaisissa tapauksissa?

Ruotsissa vuonna 1997 toteutetussa uudistuksessa ministeriöt menettivät asemansa erillisinä virastoina. Valtioneuvosto toimii yhtenä virastona ja kollegiona, ja sen alainen virkakunta on koottu pääosin yhteen. Jokainen hallitus voi varsin vapaasti päättää ministeriöiden lukumäärästä ja työnjaosta.

Ruotsissa on toki vallinnut pitkään blokkihallitusten perinne. Toisaalta Ruotsin porvarihallituksissa on ollut monia puolueita, eikä siitä ole tullut hallinnollista ongelmaa.

Siirtymistä Ruotsin suuntaan voi helpottaa se, että ministeriöiden operatiivista toimintaa on siirretty keskusvirastoille. Ministeriöiden toiminnassa korostuu pitkäjänteinen ja strateginen suunnittelu, lakien valmistelu, vaikuttaminen EU:ssa sekä virastojen ohjaus.

Näissä toiminnoissa ministeriöt toimivat yhteistyössä. Myös ministeriörakennetta on kehitetty. Työ- ja elinkeinoministeriöön ja valtiovarainministeriöön on kerätty keskeisiä toimintoja ja luotu eräänlaiset superministeriöt. Seuraavaksi ministeriöt tulisi yhdistää yhdeksi organisaatioksi.

 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 19.1.2019

Uusimaa maksaa kohtuuttoman paljon kuntien tulontasauksista

Valtio ja kunnat ovat sopineet julkisten palveluiden vastuunjaosta ja valtio osallistuu kuntien tuottamien palveluiden rahoitukseen valtionosuusjärjestelmän kautta. Kunnat saavat siis itse keräämiensä verotulojen lisäksi valtion rahoitusta. Valtionosuusjärjestelmään on sisäänrakennettu vahva tasausmekanismi, jonka tarkoitus on tasoittaa kuntien palveluiden järjestämisestä ja tulopohjasta johtuvia suurimpia eroja.

Alunperin tasausjärjestelmä toimi hyvin ja oikeudenmukaisesti kun maksajia ja saajia oli suurin piirtein yhtä monta. Esimerkiksi vuonna 2005 tasausjärjestelmässä maksavia kuntia oli 88. Näin järjestelmä toimi tarkoituksenmukaisesti, sillä mikään kunta ei joutunut kantamaan kohtuuttoman suurta taakkaa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tasauksien maksajien joukko on vähentynyt huomattavasti ja saajakuntien määrä taas kasvanut. Kuntaliiton eilen julkaisemien laskelmien mukaan vuonna 2019 Manner-Suomen 294 kunnasta enää 29 olisi maksajien joukossa ja loput saajien puolella. Samalla kustannukset ovat keskittyneet pääkaupunkiseudun maksettavaksi. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen maksavat 87% kaikista tasausjärjestelmän maksuista.

Esimerkiksi hyvin asiansa hoitanut Espoo menettää tasausjärjestelmän vuoksi 171 miljoonaa euroa vuodessa. Tasausmekanismin vuoksi osa kunnista on tullut täysin riippuvaiseksi valtionosuuksista. Joissakin kunnissa jo yli puolet kunnan tuloista tulee valtiolta, kun taas Espoon menoista valtionosuudet kattavat noin 1,7 %.

Lähes koko tasausjärjestelmän maksattaminen pääkaupunkiseudun kunnilla on lyhytnäköistä politiikkaa. Uudenmaan kehittyminen on koko Suomen kannalta elintärkeä kysymys ja tasausjärjestelmä vie resursseja pois alueen kehittämisestä.

Alunperin hyvin toiminut järjestelmä on ajautunut umpikujaan ja kaipaa oikeudenmukaista uudistusta. Useamman kunnan on osallistuttava tasausjärjestelmän kustannuksiin ja pääkaupunkiseudun taakkaa on kevennettävä. Uudenmaan kuntien tulee pitää puoliaan ja vaatia reilumpaa kohtelua.

Tasausjärjestelmä totta kai tarvitaan

Vaatimusta reilummasta tasausjärjestelmästä ei tietenkään tule ymmärtää vaatimuksena koko tasausjärjestelmän purkamiseksi. Kuntien välillä on suuria eroja esimerkiksi ikärakenteen ja väestön sairastavuuden osalta. On täysin perusteltua että näistä tekijöistä johtuvia eroja kuntien tuloissa ja menoissa tasoitetaan kuntien välillä. Näin täytyy tehdä myös jatkossa.

Näiden tekijöiden lisäksi nykyjärjestelmässä käytetään jakokriteereinä esimerkiksi asukastiheyttä, syrjäisyyttä ja sitä on kunta saaristossa vai ei. Nämä kriteerit ovat alueen ominaisuuksia toisin kuin ikä tai sairastavuus, jotka ovat yksilöperusteisia kriteerejä. Alueiden ominaisuuksien käyttäminen jakoperusteena johtaa siihen että verorahoin ihmisiä kannustetaan asumaan näitä tiettyjä ominaisuuksia omaavilla alueilla.

Jos ihmiset haluavat asua tämän tyyppisillä alueilla, heillä on totta kai oikeus tehdä niin, mutta silloin heidän tulisi huomioida siihen liittyvät edut ja kustannukset. Esimerkiksi saaristokunnat ovat varmasti monen mielestä miellyttäviä paikkoja asua, mutta saaristoisuus saattaa myös korottaa kunnallispalveluiden tuotantokustannuksia. Miellyttävän ympäristön tuomat edut ja kustannukset tulee kohdistua alueella asuville. Hyvin suunnitellun valtionosuusjärjestelmän pitäisi varmistaa, että peruspalvelut pystytään tuottamaan kaikille asuinpaikasta riippumatta. Järjestelmän ei kuitenkaan tulisi kannustaa ihmisiä asumaan tietyn tyyppisillä alueilla.

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Suomen verotus ja kuntien valtionosuusjärjestelmät kuitenkin kannustavat voimakkaasti ihmisiä asumaan harvaan asutuilla matalan tuottavuuden alueilla. Raportin mukaan “esimerkiksi Tunturi-Lapissa asuvaa perhettä kannustetaan useilla tuhansilla euroilla vuodessa olemaan muuttamatta Helsingin seudulle.”

Suomi on harjoittanut ja harjoittaa edelleen erittäin voimakasta kaupungistumisen vastaista politiikkaa, josta kuntien valtionosuusjärjestelmä on yksi osa. Kaupungistumisen edistäminen on toivottavaa ja edistystä olisi jo sekin, että emme lahjoisi ihmisiä asumaan paikoissa, joissa he eivät muuten asuisi.

 

 

Vuoden 2018 luetuimmat kirjoitukset

Vuoden 2018 luetuimpien blogipostausten joukkoon ylsi monipuolinen valikoima kirjoituksia. Perinteiset aiheet kuten työmarkkinat, maataloustuet ja aluepolitiikka olivat totta kai mukana, mutta oli paljon muutakin. Patrik Gayerin kirjoittama vuoden luetuin vieraskynäblogaus käsitteli Trumpin ja Putinin Suomen-vierailua Suomen omien intressien näkökulmasta.

Kirjoitus Suomi on liian helppo muuttaa autoritaariseksi valtioksi julkaistiin Liberan blogin lisäksi Kaleva-lehdessä ja käännettiin ruotsinkielistä blogia varten.

Kiitokset kaikille lukijoille!

 

Tästä löytyy vielä listaus viime vuoden luetuimmista kirjoituksista:

Esko Aho yritti vaientaa keskustelua hänen roolistaan Sberbankissa

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina Esko Ahon haastatteluun perustuvan artikkelin, jossa esitettiin kysymyksiä Esko Ahon roolista Venäjän valtion enemmistöomisteisessa pankkijätissä Sberbankissa.

Vaikka jutussa nostettiin esiin Sberbankkiin liittyviä kiistanalaisia piirteitä, jutun sävy oli kokonaisuudessaan vähintään neutraali ellei peräti myötäsukainen. Esko Aho kuitenkin koki artikkelin niin ikävänä, että kirjoitti Helsingin Sanomien päätoimittajalle avoimen kirjeen, jolla hän pyrki vaikuttamaan jutun sisältöön. Haastattelun tehneen Tommi Niemisen mukaan Esko Aho koitti “a) painostaa jutun hyllyttämiseen, ja kun se ei onnistunut b) teki vihjailevia uhkauksia seurauksilla jos juttu julkaistaan c) kieltäytyi lapsellisesti yksilöimästä väitteitään”.

Esko Aho on ollut yli kahden vuoden ajan Venäjän valtion enemmistöomisteisen pankin Sberbankin hallituksen jäsen. Aho on tunnetusti Suomen entinen pääministeri ja Sberbank on pakotelistoilla oleva Venäjän suurin pankki. Kremliä lähellä oleva Sperbank on mm. auttanut Fennovoima-hanketta kiertämään omistukselle ja rahoitukselle asetettuja ehtoja Migrit Solarnan kautta ja on mahdollisesti rahoittanut Krimin miehitystä. Esko Aho on taas entisenä pääministerinä edelleen suomalaisen politiikan kentän merkittävä taustavaikuttaja, jonka sanotaan toimivan pääministeri Juha Sipilän arvostettuna neuvonantajana.

Ottaen huomioon kuinka kiistanalainen pankki ja kuinka korkean profiilin entinen poliitikko on kyseessä, on hämmästyttävää, miten vähän Suomessa on keskusteltu asiaan mahdollisesti liittyvistä eettisistä ongelmista.  

Perinteiset mediat eivät ole uutisoineet kovin laajalti tästä avoimesta kirjeestä tai Niemisen mainitsemasta uhkailusta, mutta tieto niistä levisi nopeasti toimittajien suosimassa Twitterissä, ja yritykset kääntyivät äkkiä Ahoa itseään vastaan. Vaikka Helsingin Sanomat ei antanut Ahon vaikuttaa jutun sisältöön, tähän yritykseen on silti syytä suhtautua vakavasti.

Ilta-Sanomien maanantainen pääkirjoitus mainitsi Ahon lähettämän kirjeen ja oli erittäin kriittinen Esko Ahoa kohtaan. Oikeastaan ainoa Ahon kannalta positiivinen seikka pääkirjoituksessa oli, että sen mukaan Lipposen asema NordStreamin hallituksessa on vielä kiusallisempi kuin Ahon asema Sberbankissa. “Lipponen ja Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder ovat antaneet osaamisensa Venäjältä Saksaan vedetyn NordStreamin kaasuputken mannekiineina. Rahallinen korvaus on ollut siinä määrin hyvä, että sitä voi pitää myös toiminnan motiivina.”

Paavo Lipposen ja Gerhard Schröderin mainitseminen tässä yhteydessä kuvastaa hyvin kuinka kyse ei ole yksittäisestä entisestä pääministeristä. Venäjä pyrkii käyttämään hyväkseen sekä entisiä että nykyisiä vaikutusvaltaisia poliitikoita, vaikuttaakseen Suomessa käytävään julkiseen keskusteluun. Tämä on erittäin huolestuttava ilmiö josta on syytä keskustella avoimesti, sillä se on paras tapa torjua Venäjän vaikuttamisyrityksiä.

Hallitus lisää ympäristölle haitallisia yritystukia

Vuosi sitten hallitus asetti surullisenkuuluisan yritystukityöryhmän selvittämään yritystukien leikkaamista keskustalaisen Mauri Pekkarisen johdolla. Vuoden alussa kun työryhmän työ oli vielä kesken Mauri Pekkarinen lausui A-Studiossa, että ainakin ilmastopäästöjä aiheuttaviin yritystukiin pitää pystyä puuttumaan. Kuten nyt hyvin tiedämme, niin työryhmä ei lopulta saanut minkäänlaista esitystä aikaiseksi.

Nyt, kun yritystukikeskustelu on taas pudonnut pois uutisotsikoista, hallitus lisää jälleen yritystukia. Keskustalainen elinkeinoministeri Mika Lintilä ilmoitti lisäävänsä kuljetustuen määrärahaa miljoonalla eurolla kuuteen miljoonaan euroon. Kuljetustukea maksetaan Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitseville teollisuusyrityksille, jotka kuljettavat tuotteitaan yli 260 kilometrin päähän. 

Ympäristöministeriön Ympäristön kannalta haitalliset tuetraportin mukaan kuljetustuki on ympäristölle haitallinen yritystuki eli juuri sellainen, johon Pekkarinen lupaili ainakin puututtavan.  Kuljetustuki lisää rekkojen liikennesuoritteita ja siten hiilidioksidipäästöjä.

Vaikka jättäisi kuljetustuen ilmastolle vahingollisen vaikutuksen huomioimatta, niin myös sen taloudelliset vaikutukset ovat Suomelle vahingolliset. Yksittäinen yritys voi saada kuljetustukea jopa 500 000 euroa vuodessa. Helsingin Sanomien mukaan vuosina 2010–2013 eniten kuljetustukea saanut yhtiö Pölkky Oy sai tukea yhteensä lähes kolme miljoonaa euroa. Pölkky valmistaa raskaita sahatuotteita, joita se kuljetetaan osittain kuljetustuen turvin Etelä-Suomeen. Etelä-Suomessa olevat Pölkyn kilpailijat eivät saa vastaavaa tukea, jos he haluavat myydä tuotteitaan Pohjois- tai Itä-Suomeen. Tämä tarkoittaa, että tuki vääristää myös kilpailua. 

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan alueelliset tukitoimet eivät lisää taloudellista toimintaa vaan ainoastaan siirtävät sitä. “Tutkimuksessa havaittiin, että työllisyys kasvaa tuetuilla alueilla tukea ilman jäävien alueiden kustannuksella. Lisäksi työllisyysvaikutukset katosivat kokonaan, kun tukitoimet päättyivät. Tulokset viittaavat siihen, että kokonaistyöllisyyden lisäämisen kannalta alueelliset tukitoimet ovat usein tehotonta politiikkaa,” raportoi VATT.

Se, että valtio verottaa palkkatyötä ja muuta taloudellista toimintaa siksi että voi lahjoittaa kuusi miljoonaa euroa kuljetustukena pois, on täysin järjetöntä ja ympäristölle vahingollista toimintaa. Kun otetaan huomioon verotuksen aiheuttamat hyvinvointitappiot ja ympäristölle aiheutuvat vahingot kuljetustuen kokonaisvaikutukset ovat Suomelle negatiiviset. On surullista, että hallitus ei ole leikannut tätä tukea kokonaan pois ja suorastaan masentavaa, että se lisää sitä.