index.php

Valtiojohtoisuuden umpikuja

On aika avata silmät ja tarkastella kriittisesti yleisiksi totuuksiksi miellettyjä asioita, joista yksi yleisimmistä on markkinatalous kaiken pahan alkuna ja juurena. Käsitys on vain katteeton uskomus. Jos se olisi totuus, kaikkien valtiojohtoisuuteen nojaavien valtioiden pitäisi menestyä useimmilla mittareilla paremmin kuin maiden, joissa valtio sallii markkinatalouden toiminnan.

Kun asioita analysoidaan konkreettisten syy- ja seuraussuhteiden avulla, huomataan, että valtiolla on sormensa pelissä kaikissa aikamme vakavimmissa kriiseissä. Olemme keskellä valtiojohtoisuuden kriisiä ja yhteiskunnallista kärsimystä. (lisää…)

Uusliberalismi (?) hyveen uhkana

Presidentti Mauno Koivisto neuvoi pidättyväisyyteen provosoitaessa. Vaikka ohje on omaksumisen arvoinen elämän eri alueilla, on tilanteita, joissa reagointi tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Tällaisen tilanteen sai aikaan arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelu Helsingin Sanomissa 24.12.2012.

Hän lausui haastattelussaan seuraavaa: ”Yhtäältä ajattelutapa perustuu klassiseen hyvinvointiyhteiskunnan eetokseen, jonka mukaan ihmiset kuuluvat yhteen ja kaikille taataan hyvä elämä. Sen rinnalla on toisenlainen lähestymistapa, uusliberalismi, joka lähtee siitä, että yksilöt rakentavat itselleen hyvää elämää niin, että jokainen on oman onnensa seppä”. Ajatuksen lausujana Mäkinen ei ole ensimmäinen, mutta hän on asemansa perusteella yksi vakavimmin otettavista ajattelijoista. Siksi siihen kannattaa kiinnittää huomiota. (lisää…)

Yrittäjyys yhteiskuntaa uudistavana voimana

Yrittäjyyden perimmäinen merkitys on sen kyvyssä tuottaa uusia ideoita, joiden lähteenä sille on mahdotonta löytää vertaista korvaajaa. Yrittäjyys on ideoiden runsaudensarvi. Yhteiskunnat kasvavat ja kehittyvät yrittäjyydestä. Jokainen yhteiskunta, joka rajoittaa yrittäjyyttä tai torjuu sen kokonaan, alkaa vääjäämättä taantua. (lisää…)

Liberalismia, konservatismia ja kollektivismia: Yhteiskunnallisten aatteiden pyhä kolminaisuus

Harvassa ovat nykyään kirjat, joissa käsitellään isoja kokonaisuuksia. Kirjoittajien huomio on pääsääntöisesti jossain kokonaisuuden osatekijässä, jolla on huomattavaa periaatteellista ja käytännöllistä merkitystä. Timo Hännikaisen ja Tommi Melenderin kirja Liberalismin petos (WSOY 2012) poikkeaa näistä esityksistä ja ansaitsee siksi huomiota.

He käsittelevät pamfletissaan liberalismia, konservatismia ja myös kollektivismia. Ne edustavat yhteiskunnallisten aatteiden pyhää kolminaisuutta, filosofisen ja teoreettisen ajattelun suuria linjoja, joista on ajan myötä johdettu erilaisia mittakaavaltaan pienempiä teorioita, malleja, ajattelutapoja ja käsityksiä. Käytännössä näihin kolmeen linjaan voidaan myös palauttaa monet ajattelutavat, joita on kehitelty niistä irrallaan tai niistä tietämättä. (lisää…)

Kyllä yksilö aina systeemin päihittää

Vahvassa istuu suomalaisissa ajatus, että pitää olla systeemi, joka antaa neuvot ja ohjeet siitä, kuinka on elettävä, tehtävä töitä ja toimittava erilaisissa tilanteissa. Pelottavia ovat suomalaisille sellaiset tilanteet, joissa on itse päätettävä ja valittava, otettava vastuu omista teoista.

(lisää…)

Vapauden uusi uhka

Hyvinvointivaltiollisessa ajattelussa on siirrytty julkisista palveluista julkiseen sääntelyyn. Kysymys on hyvin merkittävästä muutoksesta julkisessa toiminnassa. Kysymys on järjestelmätason muutoksesta, joka on ollut käynnissä jo usean vuoden ajan. Muutoksen syvälliset vaikutukset yhteiskuntaelämässä ovat jääneet lähes tyystin huomiotta.

Muutos tarkoittaa, että valtio on ryhtynyt tuottamaan hyvinvointia sääntelyn avulla. Valtiolle sääntely on taloudellisesti tehokasta, koska pykälien hyötyjä ja kustannuksia on vaikeaa, jopa mahdotonta budjetoida puhumattakaan siitä, että niistä voitaisiin tehdä kerran vuodessa asiallinen tilinpäätös. Lainsäätäjille pykälät tuottavat hyötyjä vaivattomammin kuin palveluiden kehittäminen. Pykälien säätäminen ei vaadi rahaa samalla tavoin kuin uusien tai lisättyjen palveluvelvollisuuksien määrääminen. (lisää…)

Liberalismin vieroksunta

Liberalismin vieroksunta on maan tapa. Kun ihmiset puhuvat yhteiskunnallisesti merkittävistä ongelmista, he selittävät asiantuntevasti niiden johtuvan pääsääntöisesti liberalismista.

Poliitikkojen mielestä liberalismin suosima markkinatalous pitäisi ehdottomasti panna kuriin ja järjestykseen, koska markkinat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Liberalismi on julkisen hallinnon ammattilaisille peikko, koska se vaatii kansalaisten valinnan vapauden laajentamista ja julkisten palveluiden kilpailuttamista.

Yritysjohtajat, jotka Adam Smithin tunnetun tokaisun mukaan ovat aina valmiit vehkeilemään kuluttajien etua vastaan, vieroksuvat liberalismia, koska he eivät erityisemmin pidä kilpailusta ja siihen sisältyvästä vastuullisuudesta.

Kun todellisuus ei tottele tutkijoiden toiveita, liberalismilla on heidän mukaansa sormensa pelissä. Mielipidejohtajia ja -vaikuttajia liberalismissa ärsyttää se, että kansalaiset eivät kuuntele heitä eivätkä noudata heidän neuvojaan.  (lisää…)

Globalisaatio: pelättävä paha vai toivottava hyvä

Keskustelu globalisaatiosta on yhtä kuumaa kuin metsäpalo. Globalisaatiolla selitetään yritysjohtajien kritisoituja bonuksia, työttömyyttä ja valtioiden taloudellisia ongelmia. Monien mielestä on aika palata takaisin vanhaan hyvään aikaan ja panna rajat kiinni, rajoittaa tuontia ja tukea kotimaista talouselämää.

He ovat todennäköisesti unohtaneet, että globalisaatio ei ole lainkaan uusi ilmiö ja että vastaavaa on koettu aikaisemmin. Esimerkiksi vuosina 1871–1914 maailma oli todennäköisesti globalisoituneempi kuin kertaakaan sen jälkeen. Englantilaiset eivät tarvinneet passia matkustaakseen ulkomaille. Ihmisten muuttoliike oli niin huomattavaa, että sen tasoa ei ole vieläkään ylitetty. Tuolloin, kuten nytkin, teknologinen kehitys mahdollisti muuttamisen. (lisää…)

Vapaus valita – inhimillinen perusoikeus

Apriorinen totuus on, että jokainen ihminen haluaa korvata epätyydyttävinä pitämänsä asiaintilat ja olosuhteet paremmin tyydyttävillä asioilla. Tämä edellyttää vapautta valita. Jos ihmisellä ei ole vapautta valita, hän ei voi parantaa asiaansa eikä korjata olosuhteitaan. Ilman valinnan vapautta kukaan ei voi olla oma itsensä.

Vapaus valita on inhimillinen perusoikeus. Se on jokaisen hyvinvoinnin välttämätön edellytys. Jokainen ihminen tietää parhaiten oman tilansa ja mahdollisuutensa. Poliittinen järjestelmä, joka takaa kansalaisilleen vapauden valita, tekee yhteiskunnasta hyvinvoivan, sallivan ja tulevaisuuteen rohkeasti katsovan. (lisää…)

Suomen tulevaisuuden valinta

Ongelma

Suomi on yllättäen tilanteessa, jossa maan tulevaisuus tuntuu utuiselta, epävarmalta ja jopa pelotettavalta. Syitä tähän on monia.

Ehdotus uudeksi kuntarakenteeksi hämmentää ihmisten mieliä, kun tuttu ja turvallinen uhkaavat kadota. Puolustusvoimia uudistetaan sellaisessa henkisessä ilmapiirissä, joka vanhemman väen mielissä muistuttaa 30-luvun loppua, jolloin kukaan ei uskonut sodan mahdollisuuteen maailmassa. Suuret yritykset kuten Nokia vähentävät työntekijöitä ja vievät työn ulkomaille.

Tällaisiin oloihin ihmiset hakevat ratkaisua kahdesta suunnasta, jotka ovat valtiovallan otteen vahvistaminen ja rajoittaminen. Näistä edellinen on huomattavasti suositumpi ja myös ongelmallisempi kuin jälkimmäinen. (lisää…)

Methodenstreit on yhä edelleen ajankohtainen

Saksan historiallinen koulukunta ja itävaltalainen teoria ottivat reilu sata vuotta sitten mittaa toisistaan metodisodaksi kutsutussa väittelyssä tieteen ja todellisuuden välisestä suhteesta. Vaikka metodisodan tieteellisestä merkityksestä on esitetty erilaisia mielipiteitä, siinä on pohjimmiltaan kuitenkin kysymys hyvin ajankohtaisesta problematiikasta.

Historiallinen koulukunta puolusti käsitystä, että historialliset lainalaisuudet ja ajankohtainen empiria tarjoavat parhaat eväät hyväksyttävän tietämyksen tuottamiseksi. Metodisodan toisena osapuolena olivat Carl Menger ja hänen ajatuksistaan inspiroituneet tutkijat, joita alettiin myöhemmin kutsua kokoavasti itävaltalaisiksi talousteoreetikoiksi. He asettuivat väittelyssä sille kannalle, että tutkimus tarvitsee tuekseen yleisesti pätevää teoriaa. Kun historiallinen koulukunta loi teoriaa havainnoista, itävaltalaiset tarkastelivat todellisuutta teoreettisesti.

Metodisodan voittajana pidetään yleisesti historiallista koulukuntaa ja sen voitolla on ollut kauaskantoiset seuraukset. Historiallinen koulukunta sai nopeasti vaikutusvaltaisia kannattajia, joista yksi vaikutusvaltaisimmista oli amerikkalainen institutionalismi. Samalla teoreettinen taloustiede alkoi jäädä empiirisen tutkimuksen jalkoihin eri maiden yliopistoissa.

Historiallisen koulukunnan hengessä on ajateltu, että todellisuuden ymmärtämiseksi on välttämätöntä hankkia tietoja hinnoista, koroista, tuotetuista hyödykkeistä ja rakennettujen talojen lukumääristä. Kuitenkin, kun tutkitaan vain sitä, mitä parhaillaan tapahtuu, kerättyjä tietoja huomattavasti olennaisemmat asiat voivat jäädä huomaamatta. Esimerkiksi Espanjassa ei osattu ottaa huomioon rakennusboomin romahdusta eikä Yhdysvalloissa alhaisen korkokannan tuhoisia seurauksia kansakunnan taloudelle.

Historiallisen koulukunnan modernissa versiossa markkinatalous synnyttää vakavimmat yhteiskunnalliset ongelmat, jotka vain julkinen valta voi ratkaista. Kun tässä hengessä tutkitaan julkisia organisaatioita, tehostetaan julkisen vallan kykyä toimia ja ratkoa havaittuja ongelmia. Vastaavasti lainsäädäntöprosessin tutkiminen tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan säätää yhteiskuntaa entistä paremmin hyödyttäviä lakeja. Poliittisia ohjelmia arvioimalla on mahdollista parantaa niiden laatua ja tehokkuutta.

Siirtyminen kvantitatiivisesta laadulliseen eli ymmärtävään tutkimukseen oli myönteinen piirre, mutta toive paremmasta jäi kuitenkin toteutumatta. Laadullista työtä tekevät innostuivat laadullisista metodeista, mutta olivat kovin yksipuolisia tulostensa teoretisoinnissa. He sijoittivat analyysinsa historiallisen koulukunnan traditioon.

Historiallisen koulukunnan traditio on juurtunut syvään ihmisten ajatteluun. Sen seurauksena ihmiset tunnistavat vain asiat, jotka he näkevät ja kokevat. Koska he eivät yleensä tunnista pitkän ajan kuluessa avautuneita syy- ja seuraussuhteiden ketjuja eivätkä myöskään eri valintojen pitkän aikavälin seurauksia, he tulkitsevat yhteiskunnallisia asioita vajavaisesti, harhaisesti ja jopa virheellisesti. Tässä lienee keskeisin syy siihen, miksi markkinatalous tuomitaan niin usein syylliseksi ja julkinen valta ratkaisuksi.

Itävaltalaisen talousteorian mukaan historiallisen koulukunnan vastavoimaksi tarvitaan sellaista teoreettista ajattelua, jonka avulla on mahdollista ylittää ihmisten kokemukset sijoittamalla ne käsitteellisiin kokonaisuuksiin. Vain tällä tavoin on mahdollista tunnistaa ja korjata tehtyjä virheitä, joista monet ovat Henry Hazlittin mukaan niin yleisiä, että ne ovat muuttuneet kaanoneiksi.

Itävaltalainen talousteoria varottaa teoreetikkoja syrjäyttämästä yksilöitä aggregaattikäsitteillä. Tilastollisessa analyysissa hinnoista, koroista, kysynnästä, tarjonnasta jne. tekijöistä on mahdollista tehdä yksilöihin verrattavia subjekteja, joita prosessoidaan tilastollisin tekniikoin sulkemalla yksilöiden arvostukset analyysin ulkopuolelle. Itävaltalaisessa ajattelussa vain yksilöt arvottavat, valitsevat ja toimivat. Yksilön merkityksen korostaminen teoreettisessa ajattelussa tekee itävaltalaisesta teoriasta houkuttelevan ja haasteellisen.

Kirjassaan The Austrian School Jesus Huerta de Soto kirjoittaa, että metodisota oli hyödyllinen mahdollisuus kirkastaa ihmisiä ja luontoa tutkivien tieteiden metodologisia eroavuuksia. Koska näitä ongelmia ei ole ei ole saatu vielä ratkaistua, metodisota jatkuu edelleen.

Itävaltalainen käsitys taloustieteen metodologiasta on kumouksellinen mahdollisuus. Se tarjoaa mahdollisuuden ajatella uudelleen tavanomaiset totuudet. Outoa on vain se, että tutkijat, joilla pitäisi olla ajattelun avaruutta, suhtautuvat niin torjuvasti itävaltalaiseen vaihtoehtoon. Ehkä ongelma on sittenkin tutkijoissa?

Kun kahdesta vaihtoehdosta on valittava

Kun mietitään kuinka vakavat yhteiskunnalliset ongelmat voidaan ratkaista, valittavana on kaksi vaihtoehtoa, maksimaalinen valtio ja minimaalinen valtio.

Välittävää kolmatta tietä ei ole, koska jokainen sellaiseksi tarkoitettu valinta on aina dynaaminen. Sen luontainen dynamiikka suuntaa sitä suunnasta riippuen kohti jompaakumpaa valtiota.

Maksimaalinen valtio on ollut kiistatta globaali valinta viimeisen sadan vuoden ajan. Tämä on vahva tosiasia ja selittää aikamme ongelmat. Tämän vuoksi on nyt katsottava toiseen suuntaan ja aloitettava matka kohti minimaalista valtiota.

Minimaalisen valtion ottaminen yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi tuottaa nopeasti yllätyksiä. Ihmiset huomaavat, että siitä esitetyt pelottavat väitteet eivät toteudu. Totta on vain se, että minimaalinen valtio luo markkinataloudelle maksimaalista valtiota paremmat olosuhteet.

Tiellä kohti minimaalista valtiota vahvat, voimakkaat ja röyhkeät eivät polje heikkoja, osattomia ja väsyneitä jalkoihinsa. Suvaitsevaisuus, inhimillisyys ja vastavuoroisuus vahvistuvat, kun ihmiset huomaavat, että he ovat hyvinvoinnissaan muista riippuvaisia.

Ihmisten taloudellisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden kasvaessa sosiaaliset ongelmat alkavat vähetä. He pystyvät omilla voimavaroillaan ratkomaan ongelmia, joihin he ennen tarvitsivat valtiota.

Kun julkista tukea tarvitsee maksaa yhä harvemmille, apua jää runsain mitoin niille ihmisille, jotka ilman omaa syytään ovat tietyssä tilanteessa (esim. vammaiset) tai joilla ei todellakaan ole omia ja yhteisöllisiä voimavaroja käytössään ongelmiensa ratkaisemiseksi.

Ihmisten ei enää tarvitse pelätä petomaisesti käyttäytyviä yrityksiä. Kun uusia työpaikkoja syntyy kiihtyvällä vauhdilla, työvoimasta tulee hyvin niukka resurssi, joka pakottaa yritykset huolehtimaan työntekijöistään, kouluttamaan heitä ja tarjoamaan heille mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Kun kuluttajat päättävät yritysten menestyksestä, yrityksillä ei ole varaa suhtautua heihin mielivaltaisesti ja piittaamattomasti. Asiakasrajapinnoilla käy melkoinen luova pörinä ja hyörinä.

Politiikan ja talouden liiton purkautuessa monopolit ja oligopolit menettävät valtansa. Menestyäkseen niiden on opittava toimimaan markkinatalouden ehdoin ilman valtion tarjoamaa suojaa.

Vahvistuvat omistusoikeudet suojaavat luontoa ja muita arvokkaampia asioita paremmin kuin poliittinen päätöksenteko. Yhdessä yrittäjyyden kanssa ne tehostavat ulkoisten vaikutusten käsittelyä.

Elämän moni-ilmeisyys, moniäänisyys ja värikkyys ilmestyvät kaupunkeihin ja rakentamiseen.  Kun ilo, luovuus ja kokeilunhalu sykkivät jälleen kaikissa yhteisöissä, keskittymiskehitys menettää voimansa.

Mitä useampi valtio ottaa tavoitteekseen minimaalisen valtion, sitä todennäköisemmin rauha palaa kansainvälisiin suhteisiin. Ihmisten mielet ja sydämet voitetaan taiteellisilla ja tuotannollisilla ideoilla eikä hegemonialla ja väkivalloin. Kehitysmaat muuttuvat nopeasti kehittyneiksi, kun niissä yrittäjien ei tarvitse enää taistella oman maan byrokratiaa, protektionismia ja kehittyneiden valtioiden vientitukea vastaan.

Todellinen demokratia valtaa alaa. Politiikka suojelee enemmistöä vahvojen ja tehokkaasti organisoitujen pienryhmien saalistukselta. Politiikka lakkaa olemasta etujen jaon instituutio.

Minimaalinen valtio on demokraattinen ja rationaalinen järjestelmä. Se reagoi ihmisten todellisiin tarpeisiin eikä poliittisiin valintoihin, joissa on usein kysymys harvainvallasta ja mielivallasta. Se minimoi julkisen sääntelyn labyrintin, jossa ihmiset eivät tiedä millaisten sääntöjen mukaan heidän valintojaan arvioidaan ja kuka ne säännöt on saattanut voimaan.

Vaikka minimaalisen valtion ihanne on houkutteleva, miksi ihmiset eivät innostu siitä? Miksi he ottavat tavoitteekseen vaihtoehdon, joka tuottaa heille niin monia epämiellyttäviä ongelmia? Miksi he haluavat rakentaa yhteiskunnasta itselleen vankilan?

Kirjoja liberalismista

Liberalismi elää ja voi hyvin ja huhut sen kuihtumisesta ovat ennen aikaisia. Jatkuvasti ilmestyvät kirjat liberalismista ovat vahva todiste sen elinvoimasta. Valitettavasti näitä kirjoja julkaistaan harvemmin suomeksi. Ruotsissa asia on jo toisin.

Svante Nycander, Dagens Nyheterin päätoimittaja 1979-1994, julkaisi vuonna 2009 kirjansa Liberalismens idéhistoria: Frihet och modernitet. Kirjassa on noin 450 tekstisivua ja se kuvaa liberalismin kehitystä ja vaikutusta historiallisena jatkumona. Tietääkseni Suomessa ei kukaan ole kiinnittänyt huomiota Nycanderin teokseen.

Peter J. Boettke, taloustieteen professori George Mason yliopistosta toimitti vuonna 2010 kirjan Handbook on Contemporary Austrian Economics. Kirjassa uuden sukupolven itävaltalaiset tutkijat ottavat kantaa taloustieteen ideaan sekä mikro- ja makrotalouden ongelmiin. Kirjan artikkelit ovat ajankohtaisia ja syvällisiä analyyseja.

Liberalismin teoriassa Wilhelm Röpke on jäänyt valitettavasti yllättävän vähälle huomiolle. Röpken Ihmisten valtio on julkaistu suomeksi vuonna 1947 ja Taloustieteen perusongelma vuonna 1951. Näiden jälkeen Röpkestä ei olla kuultu mitään suomeksi. Onneksi Samuel Gregg on tehnyt Röpkestä suhteellisen kattavan analyysin kirjassaan Wilhelm Röpke’s Political Economy (2010).

Greggin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hän osoittaa, että Röpke on varteen otettava ajattelija, jolla on yhä edelleen ajankohtaista sanottavaa kaikille liberalismista kiinnostuneille.

Mark Penningtonin kirja Robust Political Economy: Classical Liberalism and the Future of Public Policy (2011) ilahduttaa mieltä, koska hän suuntaa huomion liberaalin julkisen politiikan mahdollisuuksiin. Tosiasia on, että julkista politiikkaa ovat ohjanneet yli vuosisadan ajan täysin toisenlaiset ideat ja ihanteet kuin klassinen liberalismi. Kirja tarjoaa loogisen vaihtoehdon tarkastella ajankohtaisia ongelmia liberalismin klassisen tradition näkökulmasta.

Kun liberalismista puhutaan, olisi kohtalokasta unohtaa Adam Smith. Onneksi suomeksi saatiin vuonna 2008 julkaistua P. J. O’Rourken kirja Adam Smithin Kansojen varallisuus. O’Rourke on humoristinen, mutta tiukka kirjoittaja. Hänen kirjansa on yksi parhaimmista oppaista Adam Smithin ajatteluun.

Ryan Patrick Hanley tarjoaa toisenlaisen lähestymistavan Adam Smithiin kirjassaan Adam Smith and the Caracter of Virtue (2009). Kirja on tiukan akateeminen katsaus Smithin käsityksiin inhimillisistä hyveistä. Se osoittaa Smithin ajankohtaisuuden valaisemalla laajasti ja perusteellisesti tätä problematiikkaa.

Aika ja tila eivät anna mahdollisuutta esitellä laajemmin liberalismin teoreettisia ja filosofisia saavutuksia. Valitut teokset vahvistavat käsitystä liberalismia kohtaan tunnetusta mielenkiinnosta. Ne vahvistavat käsitystä yksilön mahdollisuuksista ja avaavat tietä sitä edistävälle poliittiselle kulttuurille.

Ne ovat vahva todiste Ludwig von Misesin käsityksestä, että liberalismin ei tarvitse tukeutua mieltä kiihottaviin iskulauseisiin, musiikkiin ja joukkovoimaan, koska logiikka ja tosiasiat ovat sen voimavarat.

Yksityinen omistusoikeus – kaiken maallisen hyvän perusta

Näkymätön voima 

Kirjassaan Economics in One Lesson Henry Hazlitt tuo esille yksinkertaisen, mutta lähes olemattomalle huomiolle jääneen vaikuttavan totuuden: Ihmiset antavat arvoa vain sellaisille asioille, jotka he näkevät ja joita he pystyvät konkreettisesti arvioimaan ja mittaamaan.

Tässä on syy siihen, miksi esimerkiksi 1700-luvulla käynnistynyttä teollista vallankumousta selitetään tehtaiden teknologioilla ja tuotteilla. Samasta syystä meillä aineellisen hyvinvoinnin kasvua selitetään investoinneilla julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin. Nokian menestystä selitettiin aikanaan peruskoulutuksella ja yhteiskunnan toimivuutta tasa-arvoa edistävällä politiikalla. Näistä näkökulmista on helppoa ymmärtää miksi kehitysmaiden ongelmia on tapana selittää vajavaisilla tai olemattomilla investoinneilla hyvinvointivaltiollisiin tulonsiirtoihin ja palveluihin.

Hazlitt on kuitenkin sitä mieltä, että näkymättömät tekijät selittävät yleensä suuremman osan huomion kohteina olevista ilmiöistä kuin näkyvät tekijät. Yksityinen omistusoikeus on yksi näistä näkymättömistä tekijöistä, joiden merkitystä on aiheellista eritellä. (lisää…)

Miten kunnat voivat edistää taloudellista toimeliaisuutta?

Risto Harisalo (HT, Tampereen Yliopiston hallintotieteen professori) esitti kuntien taloudellisen toiminnan edistämiseksi kuntien päätösvallan lisäämistä Hyvinvointivaltio 3.0-seminaarissa Helsingissä 1. syyskuuta 2011. Alla videotallenne Harisalon puheesta:

 

Risto Harisalo : Miten kunnat voivat edistää taloudellista toimeliaisuutta?

Verotuksen hyvät ja pahat voimat

Verotuksen idea

Valtiot verottavat poikkeuksetta kansalaisiaan. Mitä enemmän tehtäviä valtiolla on, sitä rankemmin sen on verotettava kansalaisiaan. Myös tehtäviltään vähäisen valtion (minimalistinen valtio) on verotettava kansalaisiaan puolustaakseen heidän vapauttaan ja turvallisuuttaan. Vain täysin anarkistisessa yhteiskunnassa ei ole valtiota verottamassa.

Verotuksen idea on yksinkertainen. Sen tehtävänä on hankkia varat valtiolle, jotta se voi suoriutua tehtävistään. Hyväksytyt tehtävät määrittävät verotusta eikä verotus tehtäviä. Verotusta koskevan keskustelun pitäisi siten olla keskustelua julkisten tehtävien määrästä ja laadusta.

Se, kuinka ja keneltä valtio kerää rahat, tekee verotuksesta visaisen ongelman. Kansalaisia on verotuksessa kohdeltava avoimesti, oikeudenmukaisesti ja maltillisesti, jotta he säilyttäisivät luottamuksensa poliittisiin päättäjiin ja poliittiseen järjestelmäänsä. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. (lisää…)

Vapaus: Inhimillistä kehitystä kantava voima

Henry Grady Weaver (1889–1949) julkaisi vuonna 1947 kirjansa The Mainspring of Human Progress, josta on otettu useita painoksia ja jossa hän osoitti, että vapaus on suurin kaikista ihmisten tekemistä keksinnöistä.

Huomattavimmat ajattelijat ovat kautta aikain kamppailleet vapauden puolesta ja puolustaneet sitä. Paradoksaalisesti vapaus on ollut myös kollektiivisten ja totalitaaristen aatteiden perimmäisenä tavoitteena. Esimerkiksi Karl Marx lupasi ihmisille kommunismissa täydellisen henkisen ja aineellisen vapauden.

Vapauden saavuttamiseksi kansakuntia on johdettu 1900-luvun aatteilla ja ideoilla, jotka ovat alistaneet ihmiset politiikan ja pakkovallan kahleisiin. Ne ovat ajaneet yhteiskunnat kaikkialla umpikujaan. Ihmiset eivät ole saavuttaneet vapautta, vaan joutuneet erilaisten ja jatkuvasti lisääntyvien julkisten sääntöjen, määräysten ja ohjelmien sitomiksi.
(lisää…)