index.php

Perustuslakiraportti III: Perustuslaki yksityisten suojana – ei velvoitteena

Perustuslailla on komea kaiku.

1 Perinteinen käsitys ja uudet tuulet
2 Perustuslain tulo yksityisten välisiin suhteisiin
3 Miksi perusoikeudet eivät velvoita yksityisiä?
4 Mitä pitäisi tehdä?
5 Päätelmät

Vedottaessa perustuslakiin syntyy tunne siitä, että käsillä on periaatteellisesti ellei peräti historiallisesti tärkeä päätöksentekotilanne. Samanlainen spontaani tunne voi liittyä perus- ja ihmisoikeuksiin. Intuitiivisesti on luonnollista puolustaa perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamista. Kukapa vastustaisi näitä jaloja pyrkimyksiä? Ilmeisenä vaarana tietenkin on perus- ja ihmisoikeuksien inflatoituminen [1]. Tämä on riskinä, jos yhä suurempi osa oikeudellisen elämän tai arkielämän tilanteista aletaan mieltää perustuslain soveltamistilanteeksi.

Osana yhteiskunnan niin sanottua oikeudellistumista voidaan nähdä se, että perustuslakiin vedotaan aiempaa useammin. Usein kyse on siitä, että jotain lakiesitystä, jo olemassa olevaa säädöstä taikka viranomaistointa pidetään perus- tai ihmisoikeuksien vastaisena. Käytännössä tällaista perusoikeusvirittynyttä oikeudellistumista ilmenee esimerkiksi kouluissa. Opettajan oikeus ottaa oppilaalta vaarallinen esine pois saatetaan nähdä esinettä hallussa pitävän oppilaan perusoikeuskysymyksenä. Koulun hyviä käytöstapoja koskevat järjestyssäännöt voidaan katsoa oppilaiden perusoikeuksia liikaa rajoittaviksi.[2] Opetushallituksen vahvistamilla koulussa opetettavilla käsin kirjoituksen kirjainmalleilla puolestaan on esitetty olevan yhteys sananvapauteen.[3]

Tähän asti ongelmallinen perustuslakiin kytkeytyvä oikeudellistuminen on tyypillisesti liittynyt julkisen vallan ja kansalaisen väliseen suhteeseen. Tässä artikkelissa pureudutaan kuitenkin toiseen kysymykseen: perustuslain tai perusoikeuksien ongelmiin, jos ne ulotetaan suoraan yksityisten välisiin suhteisiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että kansalainen ei voisi vedota perusoikeuksiinsa tai perustuslain muuhun sääntelyyn pelkästään asioidessaan viranomaisten kanssa.[4] Sen sijaan yksityishenkilö – ja miksei yrityskin – voisi vedota perusoikeuksiin myös esimerkiksi naapuririidassa, asuntokauppariidassa, työsuhderiidassa, kuluttajariidassa ja vaikkapa avioero-oikeudenkäynnissä.

Monien mielestä yllä kuvattu perusoikeuksien laajentuminen yksityisten välisiin suhteisiin vaikuttaa niin absurdilta, ettei tällaista tulkintamahdollisuutta ole syytä tutkia enempää. Merkkejä pyrkimyksestä laajentaa perusoikeuksien käyttöalaa on kuitenkin niin runsaasti, että asiaan on syytä paneutua. Tunnetuin esimerkki tilanteesta, jossa perustuslakia oltiin tuomassa yksityisten välisiin suhteisiin, koskee yksityistä pysäköinninvalvontaa. Yksityisesti järjestettyä pysäköinninvalvontaa pyrittiin tarkastelemaan perustuslain näkökulmasta julkisen vallan käyttönä. Tämän kannan hyväksyminen olisi johtanut siihen arkijärjen vastaiseen lopputulokseen, että luvattomasta pysäköinnistä toisen maalle ei olisi käytännössä seurannut mitään sanktioita.