index.php

Pelastaisivatko julkiset investoinnit Suomen?

Suomessa on viime viikkoina käyty aktiivista keskustelua julkisten menojen leikkauksien ja julkisiin investointeihin perustuvan elvytyksen kannattajien välillä. Paikoin keskustelu on saanut kuumentuneita piirteitä, jotka voitaneen laittaa, ainakin osittain, vaalikevään piikkiin. Mikä sitten on Suomen talouden tila? Voitaisiinko se kääntää takaisin nopeamman kasvun uralle lisäämällä julkisia investointeja?

Teoriassa tämä olisi varmasti mahdollista. Suomen valtio lainaisi erittäin alhaisella (ehkä osittain jopa negatiivisella) korolla kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta esim. 25 miljardia euroa (noin 12 % bruttokansantuotteesta) ja käyttäisi rahat erilaisiin julkisiin hankkeisiin (homekoulujen korjaus, tiestön parannus, Pisararata ja rautatie Jäämerelle) vaikka viiden vuoden aikana. Tämä johtaisi (laskennallisesti) hieman reilun kahden prosentin BKT:n vuotuiseen kasvuun kyseisten viiden vuoden aikana. Suomen julkisyhteisöjen velka kasvaisi noin 146 miljardiin euroon, mikä vastaisi arviolta 64 % velkasuhdetta kasvaneeseen BKT:hen verrattuna. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Velkaelvytyksen kannattajien mukaan laajamittaiset infrastruktuuri-investoinnit johtaisivat sekä tuottavuuden että yksityisen sektorin investointien huomattavaan kasvuun ja sitä kautta talouskasvun pysyvään nopeutumiseen. Tämä on kiehtova idea, mutta sen tueksi on esittää valitettavan vähän tilastolliseen näyttöön perustuvaa todistusaineistoa. Kuljetusinfrastruktuuriin suunnattujen investointien ei ole havaittu nopeuttaneen talouskasvua Euroopassa. Liian suuret julkiset investoinnit voivat myös rajoittaa maan kykyä hyödyntää ulkomaisia investointeja. Viimeaikaisissa tutkimuksissa julkisten investointien on havaittu nopeuttavan talouskasvua köyhemmissä maissa, mutta rikkaissa maissa niiden vaikutus on huomattavasti pienempi. Onkin todennäköistä, että julkisilla infrastruktuuri-investoinneilla on suurin vaikutus kasvuun maissa, joissa infrastruktuuri on heikolla tasolla. Suomessa infrastruktuuri on (ainakin toistaiseksi) hyvällä tasolla, joten infrastruktuuri-investoinnit nopeuttaisivat Suomen talouskasvua mitä todennäköisimmin vain vähän niiden välittömien vaikutuksien lisäksi. Koska elämme avotaloudessa, osa julkisten investointien kasvuvaikutuksista myös ns. vuotaisi Suomen ulkopuolelle.

Julkiset investointimme ovat jo lisäksi nyt verrattain korkealla tasolla. Euroopan komission Ameco -aineistotietokannan mukaan Suomen julkiset bruttoinvestoinnit olivat viime vuonna noin 4,1 prosenttia BKT:sta, kun EU:n keskiarvo oli 2,9 %. Onkin todennäköistä, että Keski-Euroopan maiden tekemät julkiset investoinnit vaikuttaisivat Suomen talouteen enemmän kuin kotimaiset julkiset investoinnit, koska ne kasvattaisivat kokonaiskysyntää Euroopan laajuisesti.

Mitä Suomen taloudellisen tilanteen parantamiseksi voitaisiin sitten tehdä? Investoinnit ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa talouskasvun kiihdyttämisessä. Alla olevassa kuviossa on esitetty yksityiset sekä julkiset nettoinvestoinnit ja Suomeen suuntautuneet ulkomaiset investoinnit suhteessa BKT:hen vuodesta 1990 vuoteen 2013.

investoinnit

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuviosta nähdään, että Suomen taloutta vaivaa kaksi ongelmaa. Ulkomailta Suomeen suuntautuneet investoinnit sekä yksityiset nettoinvestoinnit (bruttoinvestoinnit vähennettynä kulumisella) ovat laskeneet huomattavasti vuosien 2008 – 2009 finanssikriisin jälkeen. Suomen talouden ongelmia ovat toisin sanoen yksityisten ja tänne suuntautuvien ulkomaisten investointien romahdus, ei julkisten investointien riittämättömyys. Kuviosta nähdään myös hyvin kuinka yksityisten investointien ja ulkomaisten investointien kasvu nostivat Suomen talouden lamasta 1990 -luvun puolivälin jälkeen.

Suomi tarvitseekin tällä hetkellä nimenomaan lisää yksityisiä pääomia ja investointeja. Mitä tämän eteen voidaan tehdä? Yksityiset investoinnit lisääntyvät ja vähenevät tuottomahdollisuuksien mukaan. Investointien tuottoon vaikuttavat etenkin instituutiot (lainmukaisuusperiaate), verotus, työntekijöiden ja rahoituksen saatavuus sekä toiminnan helppous (sääntelyn vähyys). Suomen julkiset instituutiot ovat maailman huippua (vähäinen korruptio sekä viranomaistoiminnan tehokkuus), mutta työmarkkinamme ovat edelleen hyvin jäykät, riskirahoituksen saatavuudessa on ns. pullonkauloja ja sääntelymme on paikoin jopa naurettavan tiukkaa. Verotuksen tulisi kannustaa pääomien kerryttämiseen ja rikastumiseen, mitä se ei tällä hetkellä tee. Finnveran pk- ja kansainvälistymisrahoituksesta vastaava johtaja Katja Keitaanniemi totesi Talouselämässä (27.3.2015), että suomalaisilla pk-yrityksillä on poikkeuksellisen vähän omaa pääomaa. Oman pääoman vähyys rajoittaa sekä rahoituksen saatavuutta että riskinottokykyä, mikä vähentää investointeja. Oman pääoman kerryttämistä edesauttaisi etenkin ns. Viron yhteisöveromalli, jossa yrityksiä ei veroteta lainkaan yrityksen sisään jätetyistä voitoista. Tällaisen verotusmuodon käyttöönotto vaatisi kuitenkin myös tuloverojärjestelmän melko täydellistä uudistamista. Vaikka yritysverotuksessa ei kyettäisikään siirtymään nollaverokantaan lähitulevaisuudessa, tulisi sitä joka tapauksessa muuttaa riskinottoa ja investointeja kannustavaksi.

Suomen tuleva hallitus on useiden vaikeiden päätöksien edessä. Talouskasvun nopeuttamiseksi huomio pitäisi, leikkauksista ja elvytyksestä riitelyn sijasta, kiinnittää Suomen muuttamiseen dynaamiseksi, investointeihin ja menestymiseen kannustavaksi markkinataloudeksi. Julkisen sektorin kokoa on pakko jollain tavalla sopeuttaa ja infrastruktuurista on pidettävä huolta. Niillä ei kuitenkaan pelasteta suomalaista hyvinvointivaltiota. Siihen tarvitaan yksityisen sektorin kasvua.

Voiko rahaliitto toimia ilman poliittista unionia?

Sixten Korkman on kuvannut euroa valuutaksi vailla valtiota. Kuvaus on osuva. Vaikka euro on pitkälti poliittinen projekti, poliittista yhdentymistä ei euron alkuvuosina juuri nähty. Tilanne muuttui vuosien 2007 – 2009 finanssikriisin jälkeen. Kriisin seurauksena useat euromaat ajautuivat ulos kansainvälisiltä lainamarkkinoilta, mikä pakotti euroalueen maat hätäisesti perustamaan erilaisia tukimekanismeja. Näistä viimeisempänä on pankkiunioni, jonka on tarkoitus vähentää euromaiden riippuvuutta pankeistaan. Voidaanko näitä toimia pitää riittävinä? Voiko euro toimia valuuttana ilman valtiota? (lisää…)

Suomen valtiontalouden haasteet

tulotmenotKomissio varoitti Suomea budjettialijäämästä Olli Rehnin suulla15.11. Varoituksen antamista voidaan pitää melko lievänä toimenpiteenä huomioiden, että Suomen valtion menojen osuus  bruttokansantuotteesta (BKT) lähestyy huolestuttavaa rajapyykkiä. Arvioitaessa Euroopan Unionin ja OECD valtioiden menojen osuutta BKT:sta Suomen edellä on Euroopan komission tämänhetkisen arvion mukaan enää kaksi maata: Tanska ja Kreikka. Suomen valtion menojen osuus on Euroopan komission uusimpien tilastojen mukaan 57,9, Tanskan 58,19 ja Kreikan 58,21 prosenttia BKT:sta. Ruotsin valtion menojen osuus on 51,8 prosenttia BKT:sta. Ensi vuotta koskevassa ennusteessaan komissio arvioi, että Suomen valtio nousee ykköspaikalla. Suomen julkinen sektori toisin sanoen kasvaisi ensi vuonna suuremmaksi kuin Kreikan! Vaikka komission ensi vuoden ennusteeseen liittyy huomattavaa epävarmuutta, siinä mm. Kreikan julkisen sektorin oletetaan pienentyvän huomattavasti, on Suomi silti kyseenalaisessa seurassa.

Suurin syy Suomen julkisen sektorin osuuden kasvuun on BKT:n selvä lasku vuodesta 2007. Suomi toisin sanoen kuluttaa tällä hetkellä enemmän kuin tuottaa. Lyhyissä, muutaman vuoden mittaisissa suhdannetaantumissa tämä ei ole ongelma. Valtio voi (yleensä) huoletta velkaantua muutaman vuoden ajan tukeakseen talouden kokonaiskysyntää. Taantumissa valtion pakollisten investointien, kuten tiestön ja rautateiden, uusiminen on myös halvempaa. Mikäli kyse on valtion menojen ja tulojen rakenteellisesta erosta, ongelma on vakavampi. Tällä hetkellä Suomen valtion menot ylittävät EU:n komission aineiston mukaan tulot noin 5,1 miljardilla eurolla. Ensi vuodeksi komissio ennustaa vajeen kasvavan noin 5,4 miljardiin euroon.

Tulojen ja menojen tulevasta, pidemmän aikavälin kehityksestä voidaan muodostaa yksinkertaistettu kuva, jos oletetaan, että ne jatkavat pitkän aikavälin kasvutrendeillään. Mikäli Suomen valtion menojen kasvu jatkaa vuosien 1999 – 2013 trendillään ja tulojen kasvu vuosien 2010 – 2013 (finanssikriisin jälkeisellä) trendillään, olisi Suomen valtion budjettivaje kymmenen vuoden kuluttua noin 61 miljardia euroa! (ks. kuva). Vaikka tämä on äärimmilleen yksinkertaistettu tapa arvioida budjettivajeen kehitystä, kertoo se kuitenkin Suomen valtiontalouden tämänhetkisen haasteen. Tämän hyvin yksinkertaisen trenditarkastelun perusteella Suomen BKT:n pitäisi kasvaa noin kolmen prosentin vuosivauhtia ensi vuodesta alkaen, jotta menojen kasvu saataisiin katettua. Tämä siis olettaen, että valtion verotaakka (verojen osuus BKT:sta) pysyy ennallaan ja menojen kasvuvauhti ei kiihdy.

Hallitus esittelee tällä viikolla elokuussa linjaamansa rakenneuudistuspaketin. Paketti nojaa vahvasti tuottavuuden kohenemiseen ja talouskasvun nopeutumiseen. Mikäli vaje tosissaan aiotaan kuroa umpeen talouskasvulla ja pienillä menoleikkauksilla, alkaa niillä olla kiire. Suomen onneksi Yhdysvaltojen talous on jatkanut toipumistaan, mikä on vahvistanut kansainvälistä kysyntää. Euroopan jatkuvat talousongelmat eivät toisaalta tue Suomen nopean talouskasvuun tarvetta. Ensisijaista olisi saada Suomen investointiaste nousemaan. Tuoreessa Suomen Yrittäjien kyselyssä yhdeksi suurimmaksi kasvun ja investointien esteeksi yritykset näkivät sääntelyn. Koska leikkauksia joudutaan tekemään joka tapauksessa, hyvä talouskasvua tukeva valtion menojen leikkaamiskohde olisi yrityksien ja yksilöiden toimintaa rajoittavan sääntelyn purkaminen.