AY-retoriikka for dummies

AY-retoriikka for dummies

Politiikassa käytetään ahkerasti uuskieltä, jonka teho perustuu kuulijan ennakkoasenteiden vahvistamiseen, tunteisiin vetoamiseen ja väsymättömään toistoon. Poliitikot ja puolueet käyttävät uuskieltä ahkerasti, mutta sen soihdunkantaja toimii kuitenkin suomalainen ammattiyhdistysliike.

George Orwell lanseerasi termin uuskieli (newspeak) dystopiaa kuvaavassa klassikkokirjassaan Vuonna 1984. Kirjan kuuluisin esimerkki uuskielestä lienee iskulause ”sota on rauhaa, orjuus on vapautta, tietämättömyys on voimaa”. Se kuvastaa, kuinka vallanpitäjä pyrkii harhaanjohtavilla kielikuvilla hämärtämään todellisuuden rajat manipuloidakseen suurta yleisöä omaksi edukseen.

Harmillisesti uuskieli ei ole pelkkää fiktiota, vaan se on pureutunut syvälle suomalaisen politiikan ytimeen.

Esimerkiksi eräs ympäristö- ja tiedepuolue on viimeisen neljän vuoden aikana vaatinut niin hakkuukiintiöiden merkittävää kasvattamista kuin pienentämistäkin, vedoten molemmilla kerroilla ilmastotaisteluun. Markkinatalouspuolue ajoi vaaliohjelmassaan 110 miljoonan euron lisäyksiä taide- ja kulttuuribudjettiin. Veronmaksajien rahoilla rakennetut siltarummut muka ”pitävät koko Suomen asuttuna”, Veikkauksen ja Alkon monopolien suojeleminen on addiktiohaittojen vähentämistä, tukiloukkujen syventäminen työttömien auttamista ja kiihtyvä julkinen velkaantuminen nuorista sukupolvista huolehtimista. Tasa-arvoa muka ajetaan kyttäämällä ihonvärejä, syrjintää ehkäistään kiintiöillä, lähimmäisenrakkautta korostetaan seksuaalivähemmistöjä syrjimällä ja sananvapautta joko uhataan tai puolustetaan aina sen mukaan, kuka teki rikosilmoituksen.

Uuskieli ja toisto ovat kuitenkin läsnä erityisesti ammattiyhdistysliikkeen markkinoinnissa.

Esimerkiksi Sipilän hallituksen toimet työttömyysasteen alentamiseksi tuntuivat olevan kovaa myrkkyä AY-liikkeelle ja vastalääkkeeksi otettiin uuskieli. Kun Sipilän hallitus vuonna 2018 esitti henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamista pienten yritysten palkkaamiskynnyksen pienentämiseksi, lanseerasi AY-liike SAK:n johdolla #viimeinenniitti-kampanjan. Siinä primus motorina toiminut SAK kehysti esityksen ”mielivaltaiseksi irtisanomislaiksi”.

Hallitus ei valmistellut ”mielivaltaista irtisanomislakia”, vaan maltillista kevennystä pienimpien yritysten irtisanomiskäytäntöihin palkkaamiskynnyksen madaltamiseksi.

Kampanjan kuvat antoivat ymmärtää, että laki antaisi työnantajalle vapaat kädet irtisanoa esimerkiksi työtapaturmassa loukkaantunut työntekijä. Lakiesityksessä mikään ei viitannut siihen suuntaankaan, tietenkään. Maksettujen mainoskampanjoiden väsymätön toisto kuitenkin teki ”irtisanomislaista” totuuden osalle vastaanottajista, vaikka viesti oli tahallisen harhaanjohtava.

AY-liikkeen uuskieliset vaikuttamiskampanjat kiihtyivät sitä mukaa, kun Sipilän hallituksen hattuun tuli uusia sulkia.

Kun Sipilän hallitus aikoi keventää kroonista työttömyyttä ylläpitävää työmarkkinasäätelyä, AY-liike apureineen lanseerasi termin ”pakkolaki”. Lakien noudattaminen tosin ei ole vapaaehtoista kenellekään meistä ja SAK myöntää itsekin, että ”[pakkolaki] ei ole oikeustieteellinen termi, vaan työmarkkinoiden arkikieleen iskostunut, Sipilän hallituksen aikomuksia tarkoittava käsite”. Toisin sanoen se on oppikirjaesimerkki uuskielestä: Mielivaltaisesti määritelty termi, jolla vallanpitäjä pyrkii hämärtämään todellisuuden rajoja ja manipuloimaan suurta yleisöä.

Pakkolaki-termin käyttöä puolustettiin vedoten siihen, että ottaessaan lainsäädäntövallan jälleen eduskunnalle, Sipilän hallitus irtautui ”sopimisen kulttuurista” murentaen ”sopimusyhteiskuntaa”. Alkujaan sopimusyhteiskunta on tarkoittanut yksilöiden välistä sopimusvapautta, jota esimerkiksi TES:n yleissitovuus rikkoo räikeästi. Aidossa sopimusyhteiskunnassa AY-liike ei heiluttele lakkoasetta kiristääkseen lainsäädäntövallan eduskunnalta kabinetteihin, äänestäjien ulottumattomiin.

Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen perään haikaileva AY-liike on retoriikassaan kehystänyt 1970-luvun kabinettisopimiseen palaamisen ”uudistamiseksi” ja ”työntekijöiden mukaan ottamiseksi”.

Työpaikoille haluttu ”työntekijöiden edustus” tarkoittaa monista hyvistä puolistaankin huolimatta esiliinan pakottamista myös sitoutumattomille työntekijöille. Pahimmassa tapauksessa tämä valta voi manifestoitua esimerkiksi koko Suomen vienteollisuuden pysäyttämiseen heikkojen henkilökemioiden takia.

Kun kiky-sopimuksen positiivinen vaikutus työllisyyteen vahvistui, leimasi AY-liike kiky-tunnit ”ilmaiseksi työksi” ja ”palkattomaksi talkootyöksi”. Tosin kikyn kirjaus työajasta on aivan normaali osa työehtoihin vaikuttavaa sopimusta. Jos sopimuksilla ei ole mitään merkitystä, niin palkankorotukset, pekkaspäivät tai lomarahat voidaan leimata ”palkaksi tekemättömästä työstä”. Kuulostaako järkevältä?

Edellä mainittujen kikkojen lisäksi AY-retoriikan suuria voittoja on ollut kiky-sopimuksen ja aktiivimallin kehystäminen Sipilän hallituksen tekemäksi pahantahtoiseksi kyykytykseksi.

Todellisuudessa kiky-sopimus oli työmarkkinajärjestöjen esitys ja aktiivimalliakin ne olivat sorvaamassa virkamiesten avustuksella. Kyllä, luit oikein: Kiky-sopimus, jota mm. SAK kiitteli vuolaasti sopimuksen syntymisen päätteeksi, on valmisteltu kolmikannassa. Siksi onkin ihmeteltävä, miksi juhlapuheissaan TUPOa ja duunarin etuja ajava AY-liike nyt haluaa purkaa nämä kymmenientuhansien suomalaisten työllistymiseen johtaneet TUPO-menettelyllä aikaansaadut uudistukset?

Samaa linjaa ovat jatkaneet myös Teollisuusliiton Liiton mies-kampanja, jossa duunarin etuja valvovan asiamiehen päällehuutaminen, lapselliset olkiukkoargumentit ja painostavat maneerit kehystetään ”neuvottelemiseksi”.

”Tuunks mä sinne vai tuut sä ulos?” – Vanha AY-neuvottelijan sananparsi

Erityismaininnan ansaitsee ammattiyhdistysliikkeen vaalien alla lanseeraama ja raflaavasti nimetty Vapaiden valtakunta-kampanja. Jo pelkkä puhe vapaudesta on tässä yhteydessä varsin röyhkeää, kun kampanjan tarkoitus oli varjella työmarkkinajärjestöjen kuristusotetta eduskunnasta. Saman ”vapauden” hedelmistä nauttivat myös työttömät sekä järjestäytymättömät työntekijät, joita työehtosopimusten yleissitovuus kahlitsee heidän tahdostaan riippumatta. Alla olevan kuvan kaltaisia harhaanjohtavan retoriikan tyylinäytteitä löytyy tapahtuman FB-sivulta varsin kattava kokoelma.

Vapaiden valtakunta-kampanjan retorinen tyylinäyte. ”Ei tarvitse miettiä poliittisia lakkoja” tarkoittaa todellisuudessa: ”Ei tarvitse miettiä, että mahdollisuuttani poliittiseen lakkoiluun rajoitettaisiin”. Poliittisia lakkoja on rajoitettu suurimmassa osassa Eurooppaa, koska työmarkkinajärjestöt eivät ole vaaleilla valittuja parlamentaarisia toimijoita.

Ei kannata erehtyä luulemaan, että kaikessa tässä olisi työntekijän saati työttömän edusta. Kyse on AY-korporaatioiden edusta, jolle yritetään saada suuren yleisön kannatus hämärtämällä todellisuuden rajoja. Uuskielen ei ole tarkoituskaan olla johdonmukaista, vaan loogisten kuperkeikkojen myötä johtaa kuulijaa harhaan kertojan omaksi eduksi.

Uuskieli on haitallista, koska totuus pyritään piilottamaan sen taakse. Liberaalidemokratian periaatteet eivät toteudu, jos siinä operoivat poliittiset toimijat eivät ole avoimen rehellisiä ajamastaan politiikasta. Kun seuraavan kerran tunnistat uuskielen, muistutathan käyttäjäänsä sen haitallisuudesta.

 

PS. Tässä vielä pähkinänkuoressa lyhyt muistilista AY-liikkeen käyttämästä uuskielestä:

  • Pakkolaki: Kun laillisesti valittu eduskunta säätää lait.
  • Sopimisen kulttuuri: Kun ulkoparlamentaarinen kansalaisjärjestö säätää lait.
  • Sopimusyhteiskunta: Poliittisilla lakoilla eduskunta kiristetään taipumaan AY-liikkeen tahtoon.
  • Uudistus: Palataan takaisin 1970-luvun TuPo-kabinettisopimiseen.
  • Työntekijät mukaan: Eduskunnan valtaa siirretään AY-liitoille.
  • Työntekijöiden edustus: Luottamusmies päättää ja neuvottelee myös liittoon kuulumattomien työntekijöiden puolesta.
  • Työnantajan armoilla: Satojenmiljoonien eurojen päällä istuva ammattiliitto kiristää yrittäjää kalliilla oikeusjutulla.

 

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

7 kommenttia artikkeliin “AY-retoriikka for dummies

  1. just näin sanoo:

    Hakaniemen punabunkkereita ei koskaan kurmuuteta liikaa.

  2. Ulf Fallenius sanoo:

    Saksaan verrattuna niin työntekijä on erittäin huonossa asemassa meillä potkut voi antaa sika pienistä syistä ja Nokia sitähän harrastaa suomalaisten kohdalla.

    1. Tere Sammallahti sanoo:

      Saksaan verrattuna suomalainen työntekijä on erittäin huonossa asemassa siinä mielessä, että meillä on vähemmän avoimia työpaikkoja ja isompi työttömyysaste. Toisin sanoen, merkittävästi isommalla osalla suomalaisia ei ole mahdollisuutta työllistyä ja se on aito tragedia.

      1. kari jussila sanoo:

        EIKÖS SIPILÄN HALLITUS KEHUNUT ETTÄ TYÖPAIKKOJA ON PILVIN PIMEIN 130-140TUHATTA MUTTA ILMEISESTI FIRMOILLA ON PALKANMAKSU HALUTTOMUUTTA SIKSI SYYLLISTETÄÄN TYÖTTÖMIÄ TYÖ HALUTTOMUUDESTA JA KOHTAANTOMIS ONGELMISTA TERE ONKO LIBERA MUUTEN ÄÄRIOIKEISTOLAINEN AJATUSHAUTOMO

  3. Ulf Fallenius sanoo:

    Saksassa jos antaa potkut yli 55 vuotta täyttäneelle niin joutuu maksaa 4 vuoden palkkan niin tottakai työllisyys on parempi siellä koska mihinkään turhiin potkuihin ei ryhdyttä.Suomen verotus tappaa työnteon ja yrittämisen ja kuin vielä innovaatiot puuttuu niin soppa on valmis.

  4. Juha-kummi sanoo:

    Kun Kusti polkee, niin posti kulkee.

    Kun Posti polkee Kustin palkkaa, ei posti kulje.

    Kusti lyö / C:ttä penkkiin. Heikki golf-palloa Sarfvikissa.

    1. Julle sanoo:

      Mutta onneksiko aina löytyy joku temari, joka tietää kuinka firmoja pitää johtaa. Onhan temarien moraali jopa niin korkealla, ettei se koske heitä itseään.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa