Lääkärivajeen purkaminen vaatii lisäkoulutusta

Lääkärivajeen purkaminen vaatii lisäkoulutusta

Tuoreeseen hallitusohjelmaan on kirjoitettu seitsemän päivän hoitotakuu. THL:n arvion mukaan hoitotakuu edellyttäisi 1100-1800 lisälääkärin palkkaamista terveyskeskuksiin. Mutta kuinka ihmeessä tämä toteutettaisiin ottaen huomioon, että lääkäripula kuristaa jo nyt suomalaisia terveyskeskuksia?

Lääkäriliiton mukaan lääkäripulaa ei ole ja lääketieteen sisäänottomääriä pitäisi pikemminkin laskea. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käsittääkseni ainakin jossain määrin Lääkäriliiton linjoilla.

Opiskelumäärien muutosten kautta ei voida tilkitä palvelujärjestelmän epäonnistumisia, kuuluu argumentti. Lääkäreitä ei ole liian vähän, vaan ne ovat väärässä paikassa. Työn johtaminen ja organisointi on puutteellista. Näihin tekijöihin huomiota kiinnittämällä lääkäripulan rikkaruohot voidaan kitkeä. Talousjargonilla työn tuottavuuden pitäisi siis kasvaa ja kaikki olisi hyvin.

Pohditaanpa tätä asiaa parin vertauskuvan kautta. Analogiat eivät ikinä ole täydellisiä ja ne vaativat lukijalta hieman suopeaa tulkintaa pointin ymmärtämiseksi.

Ensimmäisessä esimerkissä kuvittele tilanne, jossa puolueet kirjoittavat vaaliohjelmaa. Maa on velkaantunut, työttömyys on korkea ja työllisyys matala – julkiset menot ylittävät tulot. Sen sijaan, että maa tekisi rakenteellisia muutoksia työllisyysasteen nostamiseksi ja julkisten menojen sopeuttamiseksi, se kehittääkin tuottavuusohjelman. Valtio luulee tietävänsä, kuinka maan tuottavuutta kehitetään niin paljon, ettei keneltäkään tarvitse leikata. Kun valtio vain tekee oikeita asioita tuottavuuden kasvun suhteen, ongelmat katoavat.

Toisessa esimerkissä kuvittele yritys, jolla on takanaan loistava historia – voittoja on kääritty ja ihmisiä työllistetty. Mutta kansainvälisen kilpailun kiristyessä voitot ovat pienentyneet ja on käynyt niin, ettei yritys ole enää tuottava; yrityksen pöhöttyessä liikevoitto on painunut tappiolle. Yritys voi nyt joko sopeuttaa toimintaansa ylläpitääkseen menestyvät toimintonsa, tai se voi olla tekemättä mitään luottaen siihen, että tuotekehitysyksikkö keksii ennen pitkää parempia tuotteita, jotka kääntävät yrityksen voitolliseksi. Mitä itse tekisit?

Molempia esimerkkejä yhdistää saman tyyppinen valintatilanne; poliitikko tai yrittäjä voi tehdä päätöksiä, jossa pyritään parantamaan valtion tai yrityksen nykytilaa, tai sitten se voi tavoitella tuottavuuden parannusta siinä määrin, että muut toimenpiteet käyvät tarpeettomiksi. Jos tuottavuus suhteessa kilpailijoihin on moninkertainen, on jokseenkin merkityksetöntä, kuinka paljon rahaa valtio tuhlaa tehottomiin kohteisiin tai kuinka pöhöttynyt yrityksen organisaatio on.

Josta päästäänkin kirjoituksen pihviin; tuottavuuden kasvu on juurikin se argumentti, jota jatkuvasti käytetään argumenttina lääkärimäärän lisäämistä vastustamaan. Mutta valitettavasti valtio, yrittäjä tai terveydenhuoltopalveluiden järjestäjäkään ei voi vain päättää tuottavuuden kasvusta. Ei ole mitään salaista reseptiä, jonka käyttöön ottamalla Antti Rinne, Jouko Pölönen tai Juho Romakkaniemi voisi ”päättää” tuottavuusloikasta.

Tätä taustaa vasten tuntuu lähes käsittämättömältä, että lääkärien lukumäärän kasvattamista vastustetaan verisesti vedoten tuottavuuden kohentumiseen. Ei tarvitse tuntea Markowitzin portfolion valintaongelmaa ymmärtääkseen, että epävarmassa maailmassa järkevä strategia koostuu molemmista toimenpiteistä – sekä pyrkimyksestä kasvattaa tuottavuutta että lääkärien lukumäärän lisäyksestä.

Jos julkisten terveyspalveluiden tuottavuus ei kohene tai se kohenee vähemmän kuin odotettua, on parempi, että lääkäreitä koulutettiin nykyistä pula-tasoa enemmän.

Jos taas kävisi somasti ja terveyspalveluiden tuottavuus kohenisi niin paljon, että sekä yksityiset että julkiset lääkäripalvelut saataisiin täydellisesti miehitettyä niin kasvukeskuksissa kuin maaseudullakin, ei hätä olisi tämän näköinen. Lääkärin koulutus on siinä määrin monipuolinen, että lääkärit voivat toimia ja toimivatkin laajasti ja monipuolisesti erilaisissa työtehtävissä – työttömyysriski on yksi työmarkkinoiden pienimmistä. Tällöin kyse olisi vain järkevästä työvoimapolitiikasta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa